KKO:2020:81

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Pohjanmaan käräjäoikeuden tuomio 14.6.2018 nro 18/126403 ja Vaasan hovioikeuden tuomio 10.4.2019 nro 19/116194 selostetaan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Antti Oinas ja lautamiehet sekä hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Harri Kurkinen, Jukka Mäkelä ja Patrick Palmroos.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa siltä osin kuin hänet oli velvoitettu korvaamaan B Oy:n oikeudenkäyntikulut.

A vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan oikeudenkäyntikulujen osalta ja B Oy:n oikeudenkäyntikuluvaatimukset käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa hylätään.

B Oy vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. Syytteen mukaan A oli yhdessä toisen vastaajan kanssa syyllistynyt B Oy:öön kohdistuneeseen törkeään petokseen, koska hän oli toimittamalla perusteettomia tai väärän sisältöisiä laskuja ja siten erehdyttämällä saanut B Oy:n maksamaan 20 040,88 euroa sellaisista tuotteista, joita ei ollut lainkaan toimitettu tai jotka eivät olleet vastanneet laskuja. Lisäksi A oli syytteen mukaan syyllistynyt yhdessä toisen henkilön kanssa kavallukseen anastamalla B Oy:ltä irtainta omaisuutta 6 290,42 euron arvosta. Asianomistaja B Oy on yhtynyt syyttäjän rangaistusvaatimukseen ja vaatinut, että A velvoitetaan molemmissa syytekohdissa korvaamaan sille rikoksella aiheutetut edellä mainitun määräiset vahingot. A on kiistänyt syytteen ja korvausvaatimukset kokonaisuudessaan.

2. Käräjäoikeus on lukenut A:n syyksi syytteen mukaisesti törkeän petoksen ja hyväksynyt sitä koskevan B Oy:n 20 040,88 euron vahingonkorvausvaatimuksen. Käräjäoikeus on katsonut, että A ei ollut anastanut B Oy:n omaisuutta, ja sen vuoksi hylännyt syytteen kavalluksesta ja sitä koskevan vahingonkorvausvaatimuksen. Käräjäoikeus on katsonut A:n hävinneen asian ja velvoittanut A:n korvaamaan B Oy:n noin 4 500 euron määräiset oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan.

3. A on valittanut hovioikeuteen ja vaatinut, että syyte törkeästä petoksesta hylätään ja hänet vapautetaan korvausvelvollisuudesta B Oy:lle.

4. Hovioikeus on muuttanut käräjäoikeuden tuomiota lukemalla A:n syyksi petoksen, jolla aiheutetun taloudellisen vahingon määrä oli ollut 12 000 euroa. Hovioikeus on taloudellisen vahingon määrää arvioidessaan ottanut huomioon sen, että B Oy:lle oli toimitettu joitakin tuotteita ja ettei laskuihin sisältynyttä arvonlisäveron osuutta tullut ottaa huomioon vahingon määrää laskettaessa. Hovioikeus on katsonut, ettei teko ollut kokonaisuutena arvostellen törkeä yhden ankaroittamisperusteen täyttymisestä huolimatta. Hovioikeus on alentanut A:lle tuomittua rangaistusta ja myös hänen vahingonkorvausvelvollisuuttaan syyksilukemiseen tehtyä muutosta vastaavasti 12 000 euroon.

5. Hovioikeus on arvioinut kohtuullisiksi B Oy:lle aiheutuneiksi oikeudenkäyntikuluiksi hovioikeudessa 2 200 euroa ja velvoittanut A:n korvaamaan ne B Oy:lle täysimääräisesti. Hovioikeus on katsonut, että se oli muuttanut vain vähäisiltä osin A:n syyksilukemista muutoin kuin syytteessä ja korvausvaatimuksissa tarkoitettuihin laskuihin sisältyneen arvonlisäveron osuuden osalta. Vahingonkorvauksen määrä oli koskenut ainoastaan harkinnanvaraista seikkaa, jolla ei ollut ollut sanottavaa vaikutusta asianosaisten oikeudenkäyntikulujen määrään.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

6. Korkeimmassa oikeudessa on A:n valituksen perusteella kysymys siitä, onko A velvollinen korvaamaan B Oy:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa osaksi tai kokonaan.

Sovellettavat säännökset

7. Asianomistajan oikeus saada korvausta oikeudenkäyntikuluistaan määräytyy oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun säännösten mukaisesti. Luvun 8 §:n 2 momentin mukaan syyttäjän syytteeseen yhtyneen asianomistajan oikeudesta saada vastaajalta korvaus oikeudenkäyntikuluistaan on soveltuvin osin voimassa, mitä oikeudenkäymiskaaren 21 luvussa säädetään.

8. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jollei muualla laissa toisin säädetä.

9. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan jos samassa asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa toisen hyväksi, he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle. Jos sillä, minkä asianosainen on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys asiassa, hänen tulee saada täysi korvaus kuluistaan. Pykälän 2 momentin mukaan 1 momentissa säädettyä on vastaavasti sovellettava, milloin asianosaisen vaatimus hyväksytään ainoastaan osaksi. Tällöin voidaan asianosaiselle kuitenkin tuomita täysi korvaus kuluistaan myös siinä tapauksessa, että hänen vaatimuksensa hyväksymättä jäänyt osa koskee ainoastaan harkinnanvaraista seikkaa, jolla ei ole sanottavaa vaikutusta asianosaisten oikeudenkäyntikulujen määrään.

10. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 16 §:n 1 momentin mukaan jos alemman tuomioistuimen päätökseen haetaan muutosta, velvollisuus korvata oikeudenkäyntikulut ylemmässä tuomioistuimessa on määrättävä sen mukaisesti, mitä muutoksenhakumenettelyssä on tapahtunut ja onko asianosainen voittanut vai hävinnyt muutoksenhaun. Siinä tapauksessa, että muutoksenhakemus hyväksytään ainoastaan osaksi, noudatetaan soveltuvin osin oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n määräyksiä (KKO 2010:24, kohta 6).

11. Muutoksenhaussa on oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta käräjäoikeuden osalta määrättävä samalla tavoin kuin käräjäoikeudenkin olisi pitänyt määrätä, jos se olisi päätynyt pääasiassa samaan lopputulokseen kuin hovioikeus (KKO 2002:71 ja HE 191/1993 vp s. 21).

12. Korkein oikeus on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n soveltamista koskevassa ratkaisukäytännössään (KKO 2002:70, KKO 2002:71, KKO 2002:72, KKO 2005:113, KKO 2007:96 ja KKO 2010:24) antanut merkitystä sille, kuinka suurelta ja keskeisiltä osin asianosaiset ovat voittaneet ja hävinneet asian, mistä seikoista vaatimuksen hylkääminen on johtunut, mikä merkitys asianosaiselle on ollut hänen voittamallaan tai häviämällään osalla, mihin seikkoihin oikeudenkäynnissä on keskitytty ja minkä kysymysten käsittelystä oikeudenkäyntikulut ovat pääosin aiheutuneet. Huomiota on kiinnitetty myös asian laatuun ja asianosaisten asemaan oikeudenkäynnissä.

13. Ratkaisussa KKO 2002:72 Korkein oikeus on katsonut, että vaikka kantajan hyväksi oli ratkaistu oikeudenkäynnissä keskeisenä ollut kysymys erään korvausvaatimuksen perusteesta, kantaja sai pitää käräjäoikeuskulunsa vahinkonaan, kun hän oli kuitenkin kokonaan hävinnyt asian toisen määrältään huomattavan vaatimuksen osalta ja kun hänen perusteeltaan hyväksytytkin vaatimuksensa olivat olleet kokonaisuutena arvioiden määriltään selvästi liiallisia.

14. Ratkaisussa KKO 2010:24 Korkein oikeus taas on katsonut, että muutosvaatimuksia hovioikeudessa vastustaneilla asianomistajilla oli oikeus saada täysi korvaus oikeudenkäyntikuluistaan hovioikeudessa, kun asia oli vahingonkorvausvaatimuksen osalta ratkaistu kokonaan heidän hyväkseen ja sillä, minkä he olivat rangaistusvaatimuksen osalta hävinneet, oli ollut vain vähäinen merkitys asiassa.

Oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa

15. A:ta vastaan esitetyt syytteet ja korvausvaatimukset ovat edellä kohdissa 1, 2 ja 4 selostetulla tavalla menestyneet vain osaksi. Siten B Oy saa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n mukaisesti pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole syytä velvoittaa A:ta korvaamaan niitä sille osaksi taikka, jos hävityllä osalla on vain vähäinen merkitys, kokonaan.

16. Muutoksenhaun lopputulos huomioon ottaen A:ta vastaan esitetyistä rangaistusvaatimuksista toinen on tullut hyväksytyksi osittain ja vaadittua lievempänä tekomuotona ja toinen on tullut hylätyksi kokonaan. B Oy:n kannalta keskeisinä pidettävät, yhteensä yli 26 000 euron vahingonkorvausvaatimukset ovat menestyneet 12 000 euron osalta. Vahingonkorvausvaatimuksen hylkääminen osaksi on johtunut siitä, että vaatimuksen perusteena ollut toinen syytekohta on hylätty kokonaan ja että yhtiölle ei ollut aiheutunut väitettyä taloudellista vahinkoa myöskään toisen osalta, koska yhtiö oli saanut joitakin tuotteita ja koska laskuihin sisältynyttä arvonlisäveron osuutta ei tullut ottaa huomioon vahingon määrää laskettaessa. Yhtiön vahingonkorvausvaatimuksen hyväksymättä jäänyt osa ei siten ole viimeksi mainitulta osaltakaan koskenut harkinnanvaraista seikkaa. B Oy:n oikeudenkäyntikulut ovat myös kohdistuneet vaatimusten hyväksyttyihin ja hyväksymättä jääneisiin osiin.

17. Edellä esitettyä kokonaisuutena arvioiden Korkein oikeus katsoo, että osapuolet ovat voittaneet ja hävinneet asian käräjäoikeudessa yhtä suurelta osin, eikä asiassa siten ole ilmennyt syytä velvoittaa A:ta korvaamaan osaksikaan B Oy:n oikeudenkäyntikuluja. Asianosaiset saavat oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n nojalla pitää oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudessa vahinkonaan.

Oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa

18. Hovioikeudessa on ollut kysymys A:n valituksen perusteella törkeää petosta koskevan syytekohdan ja siihen perustuneen B Oy:n vahingonkorvausvaatimuksen arvioinnista sekä oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa. A:n valitus on osaksi menestynyt hovioikeudessa edellä kohdissa 3 ja 4 selostetulla tavalla. Lisäksi hovioikeuden olisi tullut kohdassa 17 todetulla tavoin määrätä A:n vaatimuksen mukaisesti osapuolet vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan käräjäoikeudessa. Siten oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta hovioikeudessa on arvioitava oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n nojalla.

19. Korkein oikeus toteaa, että hovioikeudessa A:n syyksi on luettu lievempi teko kuin käräjäoikeudessa ja A:n rangaistusta on alennettu. A:n vahingonkorvausvelvollisuus B Oy:lle on alennettu noin 20 000 eurosta 12 000 euroon edellä mainituilla perusteilla, jotka eivät osaksikaan ole koskeneet harkinnanvaraista seikkaa. Lisäksi hovioikeuden olisi tullut muuttaa käräjäoikeuden oikeudenkäyntikuluratkaisua ja hylätä B Oy:n oikeudenkäyntikuluvaatimus käräjäoikeudessa.

20. A:n velvoittamista korvaamaan osaksi B Oy:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa puoltaa se, että vastoin A:n vaatimuksia B Oy:n hyväksi on ratkaistu muutoksenhaussa keskeinen kysymys siitä, oliko A ylipäänsä syyllistynyt B Oy:öön kohdistuneeseen petokseen ja aiheuttanut tälle korvattavaa vahinkoa. Toisaalta A:n muutoksenhakemus on menestynyt osittain syyksilukemisen, vahingonkorvausvastuun, rangaistuksen mittaamisen sekä oikeudenkäyntikuluvastuun osalta.

21. Korkein oikeus katsoo, että A on hävinnyt muutoksenhakunsa siinä määrin merkityksellisiltä osin, että hänet on syytä velvoittaa korvaamaan osittain B Oy:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa. Korkein oikeus harkitsee kohtuulliseksi korvauksen määräksi 1 100 euroa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan seuraavasti:

A vapautetaan velvollisuudesta suorittaa B Oy:lle korvausta oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa.

A:n velvollisuus suorittaa B Oy:lle korvausta oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa alennetaan 1 100 euroon.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Mika Huovila, Tuomo Antila, Mika Ilveskero ja Eva Tammi-Salminen. Esittelijä Ville Hiltunen.