KKO:2020:76

Työntekijä nosti yli kahden vuoden kuluttua työsuhteensa päättymisestä palkkasaatavaa koskevan kanteen. Kanne perustui siihen, että työsuhteeseen olisi pitänyt soveltaa yleissitovaa työehtosopimusta siihen sovelletun työehtosopimuksen asemesta, koska viimeksi mainitun sopimuksen oli solminut työntekijöiden puolesta yhdistys, joka ei ollut aito työntekijöiden ammattiyhdistys.

Korkein oikeus katsoi, ettei työntekijän palkkavaatimuksen perusteena ollut työsopimuslain 13 luvun 9 §:n 3 momentissa tarkoitettu ilmeisen tulkinnanvarainen työehtosopimusmääräys. Työntekijän saatava oli rauennut, kun kannetta ei ollut nostettu kahden vuoden kuluessa työsuhteen päättymisestä.

TSL 13 luku 9 § 3 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Kanne ja vastaus Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa

A oli työskennellyt B Oy:n palveluksessa osoitteettomien kaupunkilehtien ja mainosten jakelijana.

A vaati noin kolme vuotta työsuhteen päättymisen jälkeen nostamassaan kanteessa, että B Oy velvoitetaan suorittamaan hänelle työpalkkasaatavaa yhteensä 8 645,60 euroa. A:n mukaan hänen työsuhteessaan olisi tullut noudattaa Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry:n välistä Viestinvälitys- ja logistiikka-alan yleissitovaa työehtosopimusta (PALTA-PAU TES) työsuhteeseen sovelletun Suomen Mainosjakajien Etujärjestö ry:n ja Suoramainonnan ja kaupunkilehtien erillisjakelun yhdistys ry:n solmiman niin sanotun Erillisjakelu TES:n asemesta. Ensiksi mainitun työehtosopimuksen mukaisesti laskettuun palkkaan perustuen hänellä oli sanottu palkkasaatava yhtiöltä.

Yhtiö kiisti kanteen vedoten muun ohella siihen, että A:n palkkasaatavaa koskeva kanneoikeus oli työsopimuslain 13 luvun 9 §:n 3 momentin nojalla rauennut, koska kannetta ei ollut nostettu kahden vuoden kuluessa siitä, kun A:n työsuhde oli päättynyt.

Käräjäoikeuden välituomio 12.1.2018 nro 18/1061

Käräjäoikeus antoi asianosaisten pyynnöstä välituomion kanneoikeuden vanhentumista koskevasta kysymyksestä.

Käräjäoikeus hylkäsi kanteen, koska A:n saatava oli vanhentumisen vuoksi rauennut.

Käräjäoikeus totesi olevan riidatonta, että kannetta ei ollut nostettu kahden vuoden kuluessa työsuhteen päättymisestä, mutta se oli kuitenkin nostettu ennen viiden vuoden määräajan päättymistä. Käräjäoikeuden mukaan viiden vuoden vanhentumisaika oli poikkeus pääsääntöisestä kahden vuoden kanneajasta. Poikkeussäännöksen tarkoituksena oli lain esitöiden, Korkeimman oikeuden ratkaisun ja oikeuskirjallisuuden mukaan turvata kanneoikeuden säilyminen tilanteessa, jossa ensisijainen kanneoikeus oli työehtosopimuksen osapuolilla ja jossa tästä menettelytavasta saattoi aiheutua viivästystä. A:n kanteen nostamisen esteenä kahden vuoden määräajassa ei ollut ollut työehtosopimuksen osapuolten ensisijainen kanneoikeus tai neuvottelumenettely. A:n saatavan perusteena ei ollut ollut sellainen työehtosopimuksen määräys, joka olisi työsopimuslain 13 luvun 9 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla ollut ilmeisen tulkinnanvarainen. Näin ollen käräjäoikeus katsoi, että A:n olisi tullut nostaa kanne kahden vuoden kuluessa siitä, kun hänen työsuhteensa oli päättynyt.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Vesa Karttunen.

Turun hovioikeuden tuomio 24.4.2019 nro 320

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden välituomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Kirsi Kanerva, Katariina Sorvari ja Atso Sinervo. Esittelijä Julia Casagrande.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan A vaati, että Korkein oikeus kumoaa hovioikeuden tuomion ja palauttaa asian käräjäoikeuteen käsiteltäväksi.

Vastauksessaan yhtiö vaati, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. A on työskennellyt B Oy:n (jäljempänä yhtiö) palveluksessa osoitteettomien kaupunkilehtien ja mainosten jakelijana. A on noin kolme vuotta työsuhteen päättymisen jälkeen 22.12.2016 nostanut kanteen, jossa hän on vaatinut palkkasaatavia yhtiöltä. Kanteen mukaan hänen työsuhteensa ehtojen ja siten myös palkan olisi tullut määräytyä yleissitovan Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry:n välisen Viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimuksen (PALTA-PAU TES) mukaan eikä työsuhteessa sovelletun Suomen Mainosjakajien Etujärjestö ry:n ja Suoramainonnan ja kaupunkilehtien erillisjakelun yhdistys ry:n (SKE ry) solmiman työehtosopimuksen (Erillisjakelu TES) mukaan.

2. Asiassa on kysymys siitä, onko A:n vaatima palkkasaatava rauennut sen vuoksi, ettei kannetta ollut nostettu kahden vuoden kuluessa työsuhteen päättymisestä.

Sovellettava säännös ja oikeuskäytäntö

3. Työsopimuslain 13 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan työntekijän palkkasaatava vanhentuu viiden vuoden kuluttua erääntymispäivästä. Pykälän 3 momentin mukaan työsuhteen päätyttyä 1 momentissa tarkoitettu saatava raukeaa, jos kannetta ei nosteta kahden vuoden kuluessa siitä, kun työsuhde on päättynyt. Jos kuitenkin työntekijän saatavan perusteena olevia työehtosopimuksen määräyksiä on pidettävä ilmeisen tulkinnanvaraisina, saatava vanhentuu kuten 1 momentissa säädetään.

4. Työsuhteen päätyttyä noudatettavaa lyhyttä kahden vuoden kanneaikaa on perusteltu tarpeella saada riita-asiat ratkaistuiksi mahdollisimman nopeasti (HE 157/2000 vp s. 128). Tulkinnanvaraisia työehtosopimuksen määräyksiä koskevaa pidempää vanhentumisaikaa on perusteltu muun muassa menettelytapasäännöksillä (TaVM 28/2002 vp). Tällä viitataan siihen, että työehtosopimusmääräystä koskevassa tulkintakiistassa ensisijainen tulkinta- ja kanneoikeus on työehtosopimuksen osallisilla. Yleensä tulkintakiista on selvitettävä työehtosopimuksen osallisten välillä, ennen kuin työntekijä voi nostaa kanteen tulkinnanvaraisena pidetyn työehtosopimusmääräyksen perusteella. Työehtosopimuksissa on usein määräyksiä myös paikallis- ja liittotason neuvotteluista, joissa työehtosopimuksen tulkinnasta aiheutunutta erimielisyyttä on ensin yritettävä selvittää (KKO 2011:85, kohta 4).

5. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2011:85 katsonut, että työsopimuslain 13 luvun 9 §:n 3 momentin poikkeussäännös soveltuu myös tilanteisiin, joissa työntekijän palkkasaatavan epäselvyys johtuu työehtosopimuksen soveltamisalaa koskevan määräyksen tulkinnanvaraisuudesta (kohta 5). Koska työehtosopimuksen osalliset olivat tuossa asiassa olleet erimielisiä sopimuksen tulkinnasta, työehtosopimuksen soveltamisalamääräystä oli pidettävä työsopimuslain 13 luvun 9 §:n 3 momentin tarkoittamalla tavalla ilmeisen tulkinnanvaraisena (kohta 7).

Korkeimman oikeuden tulkinta

6. Ratkaisevaa viiden vuoden vanhentumisaikaa koskevan työsopimuslain 13 luvun 9 §:n 3 momentin poikkeussäännöksen soveltamisessa on se, perustuuko työntekijän vaatima palkkasaatava sellaiseen työehtosopimuksen määräykseen, joka on ilmeisen tulkinnanvarainen.

7. A on perustanut vaatimuksensa yleissitovan työehtosopimuksen palkkaa koskeviin määräyksiin. Asiassa on kuitenkin riidatonta, että yhtiö on ollut työsuhteen kestoaikana Erillisjakelu TES:n tehneen SKE ry:n jäsen ja siten tähän työehtosopimukseen sidottu työehtosopimuslain 4 §:n 1 momentin 3 kohdan edellytysten täyttyessä. Käräjäoikeuden tuomion kertoelmasta ei ilmene, mihin perustuu A:n väite siitä, että hänen työsuhteessaan olisi tästä huolimatta tullut soveltaa yleissitovaa PALTA-PAU TES:ä. Oikeudenkäyntiaineistosta voidaan kuitenkin havaita, että A on perustanut väitteensä siihen, että Erillisjakelu TES ei ole aidon työntekijöiden ammattiyhdistyksen tekemä työehtosopimus.

8. Korkein oikeus toteaa, että A:n palkkasaatavaa koskevan vaatimuksen perusteena olevien yleissitovan työehtosopimuksen määräysten ei ole edes väitetty olleen tulkinnanvaraisia. Vaatimus yleissitovan työehtosopimuksen soveltamisesta yhtiön työehtosopimuslain nojalla sitovaksi katsoman työehtosopimuksen asemesta on puolestaan perustunut edellä mainittuun väitteeseen, jota voidaan arvioida lähinnä työehtosopimuksen pätemättömyyttä koskevien oikeusohjeiden perusteella. Tältäkään osin A:n vaatimus ei siten ole perustunut tulkinnanvaraiseen työehtosopimuksen määräykseen.

9. Edellä lausutun perusteella Korkein oikeus toteaa johtopäätöksenään, etteivät A:n palkkavaatimuksen perusteena olevat työehtosopimuksen määräykset ole olleet tulkinnanvaraisia miltään osin. Työsopimuslain 13 luvun 9 §:n 3 momenttiin sisältyvä säännös palkkasaatavan viiden vuoden vanhentumisajasta ei siten sovellu A:n vaatimukseen. Lisäksi voidaan todeta, että A on voinut nostaa yleissitovaan työehtosopimukseen perustuvan kanteensa välittömästi palkkasaatavan eräännyttyä. Kanteen nostamista eivät siten ole estäneet sellaiset seikat, joilla on kohdasta 4 ilmenevin tavoin perusteltu kahden vuoden kanneaikaa pidempää vanhentumisaikaa tulkinnanvaraiseen työehtosopimuksen määräykseen perustuvan palkkasaatavan osalta. Säännöksen tarkoitukseen liittyvät näkökohdatkaan eivät siten puolla sen soveltamista tässä tapauksessa.

10. Näin ollen A:n olisi tullut nostaa kanne kahden vuoden kuluessa työsuhteensa päättymisestä. A:n työsuhde on päättynyt 28.12.2013, ja kanne on tullut vireille 22.12.2016. A:n palkkasaatava on siten rauennut.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Ari Kantor, Mika Huovila, Kirsti Uusitalo ja Eva Tammi-Salminen. Esittelijä Eeva Palaja.