KKO:2020:75

Ylimääräinen muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A Oy vaati, että sovinnon vahvistamista koskeva käräjäoikeuden ratkaisu puretaan.

B Oy vaati, että hakemus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Käräjäoikeudessa oli ollut vireillä irtaimen kaupan purkamista koskeva riita-asia, jossa asianosaisina olleet B Oy ja A Oy olivat kanteissaan puolin ja toisin esittäneet elementtitoimitusta koskevia vaatimuksia. Asiassa oli pidetty sovitteluistunto, jolloin asianosaiset olivat sopineet asian ja pyytäneet käräjäoikeutta vahvistamaan sovinnon. Käräjäoikeus on vahvistanut 18.1.2019 B Oy:n ja A Oy:n välille seuraavan sovinnon.

”A Oy ostaa B Oy:ltä tontin ja sille toimitetut konehallirakennuksen elementit laitteistoineen ja liittymineen osoitteessa Varastokatu 7, 38360 Sastamala. A maksaa B:lle 133 750 euroa. Kauppa toteutetaan 31.1.2019 mennessä. Kaupan toteutumisen ja hinnan maksun jälkeen 5.1.2017 osapuolten välinen elementtitoimitussopimus katsotaan puretuksi.”

2. A Oy on ylimääräisessä muutoksenhakemuksessaan vaatinut, että käräjäoikeuden sovinnon vahvistamista koskeva ratkaisu puretaan sillä perusteella, että sovinnossa oli kysymys kiinteistön kaupan esisopimuksesta, jota koskee maakaaren 2 luvun 7 §:n 2 momentin nojalla saman luvun 1 §:n 1 momentissa säädetty muotovaatimus. Koska käräjäoikeus oli vahvistanut muotovaatimuksen vastaisen esisopimuksen kiinteistön kaupasta, käräjäoikeuden ratkaisu perustuu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen. Lisäksi A Oy on vaatinut, että käräjäoikeuden vahvistama sovinto puretaan myös sillä perusteella, että B Oy oli tuomioistuinsovittelussa jättänyt kertomatta A Oy:lle tiettyjä kiinteistöön liittyviä seikkoja.

3. B Oy on vastauksessaan vaatinut, että hakemus hylätään.

4. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko käräjäoikeuden sovinnon vahvistamista koskeva ratkaisu perustunut ilmeisesti väärään lain soveltamiseen tai onko A Oy esittänyt hakemuksessaan sellaisia uusia seikkoja, joiden perusteella käräjäoikeuden ratkaisu sovinnon vahvistamisesta on purettava.

Ylimääräistä muutoksenhakua koskeva sääntely

5. Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 7 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan lainvoiman saanut tuomio riita-asiassa voidaan purkaa, jos tuomio perustuu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen. Saman momentin 3 kohdan mukaan tuomio voidaan purkaa, jos vedotaan seikkaan tai todisteeseen, jota ei aikaisemmin ole esitetty, ja sen esittäminen todennäköisesti olisi johtanut toiseen lopputulokseen.

Sovinnon vahvistamista koskeva sääntely

6. Tuomioistuinsovittelusta säädetään laissa riita-asioiden sovittelusta ja sovinnon vahvistamisesta yleisissä tuomioistuimissa (tuomioistuinsovittelulaki). Tuomioistuinsovittelussa aikaansaatu sovinto vahvistetaan tuomioistuinsovittelulain 8 §:stä ilmenevällä tavalla samojen oikeudenkäymiskaaren 20 luvun säännösten perusteella kuin vireillä olevassa oikeudenkäynnissä aikaansaatu sovinto. Menettelyllisesti tuomioistuinsovittelussa ei ole kysymys lainkäytöstä vaan vaihtoehdosta oikeudenkäynnille. Tuomioistuinsovittelussa saavutetun sovinnon vahvistaminen on kuitenkin lainkäyttöratkaisu, johon voidaan myös hakea muutosta (HE 114/2004 vp s. 55). Oikeudenkäymiskaaren 20 luvun 5 §:n mukaan tuomioistuimen ratkaisuun sovinnon vahvistamista koskevassa asiassa saa hakea muutosta noudattaen, mitä muutoksen hakemisesta asianomaisen tuomioistuimen tuomioon säädetään.

7. Viimeksi mainitun säännöksen esitöistä ilmenee, että sovinnon vahvistamista koskevaan tuomioistuimen ratkaisuun on mahdollista kohdistaa myös ylimääräinen muutoksenhakemus. Ottaen huomioon, että sovinto kuitenkin on asianosaisten sopimus eikä tuomioistuimen näytön vastaanottamisen jälkeen ja oikeusohjeita soveltamalla antama sisällöllinen kannanotto asianosaisten riitaan, purkuperusteet soveltuvat vain rajoitetusti sovinnon vahvistamista koskeviin ratkaisuihin. Esimerkiksi oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 7 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettu ilmeisesti väärä lainsoveltaminen voinee tarkoittaa lähinnä sitä, että sovinnossa on sivuutettu lain pakottavat säännökset, esimerkiksi vahvistamalla sovinto asiasta, josta voidaan määrätä vain tuomioistuimen ratkaisulla (HE 114/2004 vp s. 57–58).

8. Oikeudenkäymiskaaren 20 luvun 3 §:n 1 momentissa säädetään, että sovintoa ei saa vahvistaa, jos se on lain vastainen tai selvästi kohtuuton taikka jos se loukkaa sivullisen oikeutta.

Vahvistetun sovinnon sisällön oikeudellinen luonnehdinta

9. A Oy on vedonnut asiassa siihen, että kysymys oli kiinteistön kaupan esisopimuksesta, joka olisi tullut tehdä maakaaren edellyttämässä määrämuodossa. B Oy on vastauksessaan väittänyt, ettei sovinnon vahvistamista koskevan ratkaisun perusteena olleessa osapuolten sopimuksessa ollut tarkoitettu tehdä kiinteistön kauppaa tai sen esisopimusta. B Oy:n mukaan kysymyksessä oli sellaisen sopimuksen vahvistaminen, jossa A Oy oli sitoutunut ostamaan kiinteistön tarveosineen määrätyllä hinnalla.

10. Maakaaren 2 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan kiinteistön kauppa on tehtävä kirjallisesti. Myyjän ja ostajan tai heidän asiamiehensä on allekirjoitettava kauppakirja. Kaupanvahvistajan on vahvistettava kauppa kaikkien kauppakirjan allekirjoittajien läsnä ollessa. Kauppakirjasta on saman pykälän 3 momentissa säädetyin tavoin käytävä ilmi luovutustarkoitus, luovutettava kiinteistö, myyjä ja ostaja sekä kauppahinta ja muu vastike. Pykälän 4 momentin mukaan kauppa ei ole sitova, ellei sitä ole tehty tässä pykälässä säädetyllä tavalla.

11. Maakaaren 2 luvun 7 §:n 2 momentin mukaan esisopimus on tehtävä saman luvun 1 §:ssä säädetyllä tavalla ja siitä on muutoinkin soveltuvin osin voimassa, mitä kiinteistön kaupasta säädetään.

12. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2015:80 todennut, että kiinteistön kaupan ja sen esisopimuksen muotovirhe on otettava viran puolesta huomioon (KKO 2015:80, kohdat 9–11). Sopimuksen tulkintaa koskeneessa riita-asiassa Korkein oikeus on viran puolesta katsonut, että yritystilasopimusta oli pidettävä kiinteistökaupan esisopimuksena ja sitä rasitti muotovirhe. Sopimus oli kokonaan pätemätön, eikä sopimusehdon perusteella siten voinut esittää vaatimuksia.

13. Korkein oikeus toteaa, että käräjäoikeuden vahvistamassa sovinnossa on sovittu muun ohella siitä, että A Oy sitoutuu ostamaan B Oy:ltä osoitetietojen perusteella yksilöidyn tontin ja sille toimitetut konehallirakennuksen elementit laitteistoineen ja liittymineen 133 750 euron kauppahinnalla 31.1.2019 mennessä. Sovinnosta ilmenee maakaaren 2 luvun 1 §:n 3 momentissa edellytetyllä tavalla luovutustarkoitus, luovutettava kiinteistö, myyjä ja ostaja sekä kauppahinta. Lisäksi sovinnosta ilmenee ajankohta, johon mennessä kauppa on ollut tarkoitus toteuttaa. Sovinnossa asianosaiset ovat näin ollen sitoutuneet kiinteistön kauppaan tietyillä ehdoilla ja pyrkineet molempia osapuolia velvoittavaan lopputulokseen. Korkein oikeus katsoo, että käräjäoikeuden vahvistamassa sovinnossa on kysymys maakaaren 2 luvun 7 §:n tarkoittamasta kiinteistön kaupan esisopimuksesta.

14. Koska esisopimusta ei ole tehty maakaaren 2 luvun 1 §:n 1 momentissa säädetyllä tavalla kaupanvahvistajan vahvistamana, sitä on pidettävä pätemättömänä.

Ilmeisesti väärä lain soveltaminen

15. Tuomioistuin ei saa vahvistaa lainvastaista sovintoa. Edellä kohdassa 7 todetulla tavalla oikeudenkäymiskaaren 20 luvun 5 §:n esitöiden mukaan ilmeisesti väärästä lain soveltamisesta voisi olla kysymys lähinnä tilanteessa, jossa tuomioistuimen vahvistamassa sovinnossa on sivuutettu lain pakottavat säännökset. Käräjäoikeuden vahvistamassa sovinnossa on sivuutettu maakaaren mukainen kiinteistön kaupan esisopimuksen yksiselitteinen ja pakottava muotovaatimus. Muotomääräyksen laiminlyönnin johdosta osapuolet eivät saa vahvistetun sovinnon perusteella pantua täytäntöön sen mukaisia oikeuksia ja velvollisuuksia.

16. Korkein oikeus katsoo, että käräjäoikeuden vahvistamaa sovintoa, joka ei täytä kiinteistön kaupan esisopimuksen pakottavaa muotomääräystä, on pidettävä selvästi oikeudenkäymiskaaren 20 luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla lain vastaisena. Kun tämä lainvastaisuus on tullut ottaa huomioon viran puolesta, Korkein oikeus katsoo, että käräjäoikeuden sovinnon vahvistamista koskeva ratkaisu on perustunut oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 7 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla ilmeisesti väärään lain soveltamiseen. Käräjäoikeuden vahvistamasta sovinnosta ei ole myöskään erotettavissa sellaista kiinteistön kauppaan kuulumatonta itsenäistä osaa, joka tulisi jättää voimaan. Näin ollen käräjäoikeuden vahvistama sovinto on purettava kokonaisuudessaan.

17. Koska asia ratkeaa edellä mainitulla perusteella, asiassa ei ole tarpeen ottaa kantaa siihen, tulisiko käräjäoikeuden sovinnon vahvistamista koskeva ratkaisu purkaa myös oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 7 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla.

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden sovinnon vahvistamista koskeva ratkaisu 18.1.2019 nro 19/2781 puretaan.

Irtaimen kaupan purkamista koskeva asia L 18/10693 palautetaan Pirkanmaan käräjäoikeuteen, jonka on otettava asia ilmoituksesta uuteen käsittelyyn. A Oy:n tai B Oy:n tulee kolmen kuukauden kuluessa tämän päätöksen antamisesta lukien ilmoittaa juttu Pirkanmaan käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. Jos ilmoitus laiminlyödään, purku raukeaa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Mika Ilveskero (eri mieltä), Juha Mäkelä, Timo Ojala ja Alice Guimaraes-Purokoski. Esittelijä Eeva Palaja.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Ilveskero: Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 7 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan lainvoiman saanut tuomio riita-asiassa voidaan purkaa, jos tuomio perustuu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen.

Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 4 kohdan nojalla tapahtuva tuomion purkaminen edellyttää yleensä sitä, että lakia on sovellettu selvästi ja kiistattomasti väärin. Tämä tarkoittaa sitä, ettei sovellettu säännös ole ollut tulkinnanvarainen eikä myöskään sisältänyt tuomioistuimelle jätettyä harkinnanvaraa (KKO 2019:103, kohta 6 ja siinä mainitut ratkaisut).

Oikeudenkäymiskaaren 20 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan sovintoa ei saa vahvistaa, jos se on lain vastainen tai selvästi kohtuuton taikka jos se loukkaa sivullisen oikeutta.

Edellä mainitun perusteella katson, että vahvistetun sovinnon purkaminen edellyttää, että sovinto on ollut selvästi ja kiistattomasti lain vastainen tai selvästi kohtuuton taikka loukannut sivullisen oikeutta. Tässä asiassa kysymys on siitä, onko vahvistettu sovinto ollut selvästi ja kiistattomasti lain vastainen.

Oikeudenkäymiskaaren 20 luvun muuttamista koskevan lain perustelujen mukaan lainvastaisina kiellettyjä määräyksiä ovat sellaiset, jotka velvoittavat johonkin laissa kiellettyyn toimintaan tai käskevät pidättymään jostakin laissa käsketystä toiminnasta. Yleensä kysymys on toiminnasta tai laiminlyönnistä, joka samalla täyttää jonkin rikoksen tunnusmerkistön (HE 114/2004 vp s. 52). Lain vastaisena voidaan pitää myös sovintoa, jossa on sivuutettu lain pakottavat säännökset (HE 114/2004 vp s. 58).

Maakaaren 2 luvun mukaan kiinteistön kauppa ja sitä koskeva esisopimus ovat määrämuotoisia oikeustoimia. Jos sopimus kiinteistön tulevasta kaupasta on tehty määrämuotoa noudattamatta, sopimuksen osapuoli ei voi vaatia toista osapuolta tekemään kauppaa mutta on oikeutettu korvaukseen kaupantekoon välittömästi liittyneistä tarpeellisista toimista aiheutuneista kustannuksista. Määrämuotoa noudattamatta tehdyllä sopimuksella tulevasta kiinteistön kaupasta on laissa säädettyjä hyväksyttyjä oikeusvaikutuksia. Edellä kuvatuista lain perusteluissa mainituista esimerkeistä ei voida päätellä, onko sovintoon sisältyvä määrämuotoa noudattamatta tehty sopimusmääräys katsottava lain vastaiseksi. Näin ollen on tulkinnanvaraista, katsotaanko sovintoon sisältyvä mutta määrämuotoa noudattamatta tehty määräys tulevasta kiinteistön kaupasta lain vastaiseksi määräykseksi, jonka vuoksi sovintoa ei saa vahvistaa.

Vaikka sovintoon sisältyy määrämuotoa noudattamatta tehty määräys tulevasta kiinteistön kaupasta, sovinto ei ole edellä mainitun perusteella selvästi ja kiistattomasti lain vastainen oikeudenkäymiskaaren 20 luvun 3 §:n 1 momentin tarkoittamalla tavalla. Kun lisäksi sovinto on asianosaisten sopimusvapauttaan käyttäen tekemä ratkaisu riitakysymyksestään (HE 114/2004 vp s. 52) ja kun sovinnot on tarkoitettu lopullisiksi vielä selvemmin kuin lakia soveltamalla annetut ensimmäisen oikeusasteen tuomiot (HE 114/2004 vp s. 58), katson, että tässä asiassa vahvistettu sovinto ei ole ollut selvästi ja kiistattomasti lain vastainen, minkä vuoksi sovinnon vahvistaminen ei ole perustunut ilmeisesti väärään lain soveltamiseen.

A Oy on ylimääräisessä muutoksenhakemuksessaan vedonnut myös siihen, että B Oy on tuomioistuinsovittelun yhteydessä jättänyt kertomatta, että kiinteistöön kohdistuu rakentamisvelvoite ja että kiinteistön omistajalla on velvollisuus sallia eräiden johtojen ja laitteiden sijoittaminen kiinteistölle ja sen yli, mistä seikoista tietoisena A Oy ei olisi sopinut asiaa vahvistetun sopimuksen mukaisin ehdoin, sekä että A Oy on saanut tiedon edellä mainituista seikoista vasta sovinnon vahvistamisen jälkeen.

B Oy on vastannut, että tieto rakentamisvelvoitteesta olisi ollut saatavissa julkisesta rasitustodistuksesta ja että velvollisuus sallia eräiden johtojen ja laitteiden sijoittaminen kiinteistölle ja sen yli on vähäinen seikka.

Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 7 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan tuomio voidaan purkaa, jos vedotaan seikkaan tai todisteeseen, jota ei aikaisemmin ole esitetty, ja sen esittäminen todennäköisesti olisi johtanut toiseen lopputulokseen. Lisäedellytyksenä 2 momentin mukaan on, että asianosainen saattaa todennäköiseksi, ettei hän ole voinut vedota puheena olevaan seikkaan tai todisteeseen siinä oikeudessa, joka tuomion on antanut, tai hakemalla muutosta tuomioon taikka että hän muutoin on pätevästä syystä ollut siihen vetoamatta.

Oikeudenkäymiskaaren 20 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan sovinnon vahvistaminen perustuu asianosaisten pyyntöön. Lain perusteluissa todetaan, että todisteisiin liittyvät purkuperusteet eivät voine tulla sovellettaviksi sovinnon vahvistamista koskeviin ratkaisuihin, sillä sovintoa vahvistettaessa asiassa ei esitetä todistelua, tai ainakaan tuomioistuin ei perusta ratkaisuaan siihen. Poikkeus saattaa olla tilanne, jossa on esikysymyksen luonteisesti selvitetty jokin seikka tai olosuhde todistelulla, ja tämän perusteella päädytty sovintoon, jonka tuomioistuin on vahvistanut (HE 114/2004 vp s. 58).

Korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 2012:35 mukaan tuomioistuimen vahvistaman sovinnon sitovuutta on arvioitava yleisten sopimusoikeudellisten normien nojalla. Edellä mainitun vuoksi asiassa on arvioitava, onko asianosaisen pyyntöön sovinnon vahvistamiseksi vaikuttanut seikka, jonka vuoksi pyyntöä voidaan pitää pätemättömänä tahdonilmaisuna esimerkiksi erehdyttämisen tai petollisen viettelyn vuoksi.

Katson, että tuomioistuinsovittelusta sekä tuomioistuinsovittelussa esillä olleista kiinteistöä koskevista tiedoista tai niiden puutteesta esitetyn selvityksen perusteella A Oy:n pyyntöä sovinnon vahvistamiseksi ei voida pitää pätemättömänä. Siten perustetta vahvistetun sovinnon purkamiseen ei ole tälläkään perusteella.

Koska perustetta purkaa käräjäoikeuden vahvistama sovinto ei ole, hylkään hakemuksen.

Äänestyksen lopputulos huomioon ottaen ilmoitan olevani asian palauttamisesta käräjäoikeuteen samaa mieltä enemmistön kanssa.