KKO:2020:74

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Pirkanmaan käräjäoikeuden tuomio 27.4.2018 nro 18/15787 ja Turun hovioikeuden tuomio 1.3.2019 nro 180 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Jyrki Mantere ja hovioikeudessa hovioikeudenlaamanni Asko Nurmi (eri mieltä) sekä hovioikeudenneuvokset Rita Melartin ja Vilja Hahto. Esittelijä Miia Ylikulju (mietintö).

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen varaan.

Kaupunki vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja käsittely alemmissa oikeusasteissa

1. A on ollut kaupungin työntekijänä yhtäjaksoisesti vuodesta 1999 alkaen ja tätä aikaisemmin määräaikaisissa työsuhteissa. Vuodesta 2009 lähtien A on toiminut kaupungin palveluksessa työsuhteisena taloussihteerinä maankäytön suunnittelussa. A on 11.11.2016 tuomittu käräjäoikeuden lainvoimaisella tuomiolla vapaa-ajallaan luottamusasemassa tekemästään törkeästä kavalluksesta 8 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Tuomion mukaan A oli ammattiyhdistyksen hallituksen puheenjohtajana ja taloudenhoitajana anastanut yhdistyksen pankkitilillä olleita varoja yhteensä 33 159 euroa. Kaupunki on 7.12.2016 irtisanonut A:n työsuhteen päättymään kuuden kuukauden irtisanomisajan jälkeen. Kaupunki on irtisanomispäätöksestä ilmenevän mukaan katsonut, ettei tässä tilanteessa työnantajalta voitu kohtuudella edellyttää uudelleensijoittamismahdollisuuksien selvittämistä.

2. A on kanteessaan vaatinut, että kaupunki velvoitetaan suorittamaan hänelle korvauksena työsuhteen perusteettomasta päättämisestä 24 kuukauden palkkaa vastaavat 69 789,94 euroa. A:n mukaan työsuhteen irtisanominen oli ollut perusteetonta, koska hänen syykseen luettu rikos oli tehty vapaa-ajalla eikä se liittynyt hänen työtehtäviinsä. Joka tapauksessa kaupungin olisi tullut työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 4 momentin mukaisesti selvittää, olisiko hänet voitu sijoittaa johonkin muuhun työhön kaupungin palveluksessa. Kysymys ei ollut ollut mainitun pykälän 5 momentissa tarkoitetusta työsuhteeseen liittyvästä vakavasta rikkomuksesta.

3. Kaupunki on vaatinut kanteen hylkäämistä. Kaupungin mukaan irtisanominen oli perustunut siihen, että työnantajan ja A:n välillä ei enää ollut ollut sellaista luottamusta, jota työsuhteen jatkaminen edellytti, eikä A:lla ollut ollut edellytyksiä jatkaa taloussihteerin tehtävässä. Kun otettiin huomioon A:n rikosoikeudellisessa menettelyssä syyksi luetun teon vakavuus ja siitä johtuva luottamuksen puuttuminen, ei kaupungilta voitu edellyttää uudelleensijoitusmahdollisuuksien selvittämistä.

4. Käräjäoikeus on tuomiossaan katsonut, että kaupungilla oli ollut asiallinen ja painava peruste irtisanoa A:n työsuhde, sillä A:n työtehtävät olivat laadultaan sellaisia, että kaupungin luottamus A:n vilpittömään toimintaan oli perustellusti horjunut A:n saaman rikostuomion takia. Puuttuvan luottamuksen takia A:lla ei voitu katsoa olevan enää edellytyksiä taloussihteerin tehtävien hoitamiseen. Uudelleensijoittamisvelvollisuuden arvioinnin osalta käräjäoikeus on kuitenkin katsonut, ettei A:ta rikostuomion takia voitu pitää sillä tavoin kategorisesti kelpaamattomana johonkin muunlaiseen työhön, että häntä ei olisi voitu työllistää mihinkään tehtävään kaupungin palveluksessa. Näin ollen kaupungilla oli ollut velvollisuus selvittää, olisiko irtisanominen voitu välttää sijoittamalla A johonkin muuhun työhön. Kun kaupunki oli laiminlyönyt selvitysvelvollisuuden, oli A:n irtisanomisessa menetelty työsopimuslain vastaisesti.

5. Kaupunki on valittanut hovioikeuteen ja vaatinut käräjäoikeuden tuomion kumoamista. Hovioikeus on tuomiossaan todennut käräjäoikeuden katsoneen selvitetyksi, että kaupungilla oli lähtökohtaisesti ollut työsopimuslaissa tarkoitettu peruste A:n irtisanomiseen. Kaupungin valituksen johdosta hovioikeus on katsonut, että kaupungilla ei ollut ollut velvollisuutta selvittää ennen irtisanomista, olisiko irtisanominen ollut vältettävissä sijoittamalla A muuhun työhön. Hovioikeuden mukaan työsuhteen jatkamisen edellytyksenä oleva luottamus A:han oli perustellusti menetetty, eikä kaupungilta voitu kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista. Hovioikeus on hylännyt kanteen työsuhteen perusteettomasta päättämisestä.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

6. A:n valituksen perusteella Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, voitiinko A:n syyksi luettua menettelyä pitää niin vakavana työsuhteeseen liittyvänä rikkomuksena, että kaupungilta ei voitu kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista vai olisiko kaupungin tullut selvittää mahdollisuudet sijoittaa A muuhun työhön.

Sovellettavat säännökset ja arvioinnin lähtökohdat

7. Työsopimuslain 7 luvun 1 §:n mukaan työnantaja saa irtisanoa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen vain asiallisesta ja painavasta syystä. Työntekijästä johtuvana tai hänen henkilöönsä liittyvänä asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena voidaan saman luvun 2 §:n 1 momentin (55/2001) mukaan pitää työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä sekä sellaisten työntekijän henkilöön liittyvien työntekoedellytysten olennaista muuttumista, joiden vuoksi työntekijä ei enää kykene selviytymään työtehtävistään. Syyn asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan.

8. Työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 4 momentin mukaan työnantajan on ennen irtisanomista selvitettävä, olisiko irtisanominen vältettävissä sijoittamalla työntekijä muuhun työhön. Pykälän 5 momentin mukaan jos irtisanomisen perusteena on niin vakava työsuhteeseen liittyvä rikkomus, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista, ei 4 momentissa säädettyä tarvitse noudattaa.

9. Työsopimuslain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä on 7 luvun 2 §:n 1 momentin osalta lausuttu, että työntekijästä johtuvana tai hänen henkilöönsä liittyvänä asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena voitaisiin pitää sellaisten työsopimuksesta tai laista johtuvien velvoitteiden vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä, jotka vaikuttavat olennaisesti työnantajan ja työntekijän väliseen työsuhteeseen. Tällaisena perusteena voisi olla työsopimuksesta johtuvien velvoitteiden laiminlyönti tai rikkominen, joka vaikuttaa niin vakavalla tavalla sopijapuolten keskinäiseen asemaan sopimussuhteessa, että sopimussuhteen jatkamiselle ei ole edellytyksiä. Työsopimuksen irtisanomiseen oikeuttavana perusteena voisi olla myös työntekijän muussa laissa säädettyjen velvoitteiden rikkominen tai laiminlyönti, jos sillä olisi vakava vaikutus työsuhteeseen. Jos työntekijä on työ- tai vapaa-aikana syyllistynyt sellaiseen rikokseen, jonka vuoksi hänen ja työnantajan välinen luottamussuhde horjuu vakavalla tavalla, työnantajalla olisi peruste irtisanoa työsopimus. Perusteen asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa olisi otettava huomioon työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan ja merkitystä olisi muun muassa rikoksen laadulla, vakavuudella ja siitä tuomittavalla rangaistuksella, työntekijän työtehtävien laadulla ja hänen asemallaan työnantajan organisaatiossa sekä työnantajan asemalla. Irtisanomisperusteen riittävyyttä olisi arvioitava kokonaisharkinnalla (HE 157/2000 vp s. 97–98).

10. Muun työn tarjoamisvelvollisuudesta on työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 4 ja 5 momentin perusteluissa lausuttu, että työnantajan olisi ennen työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuvaa työsopimuksen irtisanomista selvitettävä, olisiko irtisanominen vältettävissä siirtämällä työntekijä sellaisiin toisiin tehtäviin, joista työntekijä voisi ammattitaitonsa ja kokemuksensa huomioon ottaen selviytyä. Muun työn tarjoamisvelvollisuus tulisi kysymykseen paitsi työntekijän työntekoedellytyksissä tapahtuneiden muutosten vuoksi, myös sellaisissa tapauksissa, joissa työntekijän sopimuksesta tai laista johtuvien velvoitteiden rikkominen tai laiminlyönti on ollut niin vähäistä, että sen ei voitaisi katsoa vaikuttavan sopimussuhteen jatkamisen edellytyksenä olevaan luottamukseen (HE 157/2000 vp s. 101).

11. Oikeuskäytännössä (KKO 2016:62, kohta 11) on todettu, että jos työntekijän rikkomuksen arvioidaan horjuttavan työsuhteeseen liittyvää luottamussuhdetta niin vakavalla tavalla, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista, työnantajalla ei ole muun työn tarjoamisvelvollisuutta. Ratkaisusta KKO 2016:13 (kohdat 12 ja 13) ilmenevällä tavalla muun työn tarjoamisvelvollisuutta sääntelevä työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 4 momentti ilmentää työsuhteessa noudatettavaa lojaliteettiperiaatetta. Lojaliteettiperiaatteen mukaan työnantajan on otettava työsuhteessa huomioon myös työntekijän edut. Tämä tarkoittaa muun ohella sitä, että työnantajan on pyrittävä ylläpitämään työsuhteen jatkuvuutta, jollei työsuhteeseen liittyvä luottamussuhde ole horjunut niin vakavasti, että työnantajalta tällaista ei voida kohtuudella edellyttää. Ratkaisusta KKO 2012:89 (kohta 11) ilmenevin tavoin myös työntekijän epärehellisyys ja siitä johtuva luottamuspula ovat syitä, joiden merkitystä työsopimuksen päättämisen perusteena on arvioitava kokonaisharkintaa käyttäen.

12. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2007:12 katsonut jääneen näyttämättä, että vuosilomansa aikana törkeään rattijuopumukseen syyllistyneen ratapihakonduktöörin tekoa olisi pidettävä työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 5 momentissa tarkoitetulla tavalla niin vakavana rikkomuksena, ettei työnantajalta ole voitu kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista (kohta 5). Näin ollen työnantajalla on ollut työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 4 momentissa tarkoitettu velvollisuus selvittää, olisiko irtisanominen ollut vältettävissä sijoittamalla työntekijä muuntyyppiseen työhön. Kun työnantaja on tämän selvittämisen laiminlyönyt, työnantaja ei ole näyttänyt, että sillä on ollut työsopimuslain mukainen peruste työsopimuksen irtisanomiseen (kohta 9).

Arviointi tässä asiassa

13. Edellä kohdissa 9–11 todetulla tavalla, irtisanomisperusteen ja sopimussuhteen jatkamisen kohtuullisuuden arviointi perustuu mainituista kohdista ilmeneviä seikkoja koskevaan kokonaisharkintaan. Erityistä huomiota on kiinnitettävä työntekijän ja työnantajan olosuhteisiin, luottamussuhteen vahingoittumisen syyhyn, työntekijän työtehtävien laatuun ja hänen asemaansa työnantajan organisaatiossa. Kun työntekijän ja työnantajan välisen luottamussuhteen vahingoittumisen syy on ollut työntekijän rikollinen menettely, arvioinnissa on annettava merkitystä myös esimerkiksi rikoksen vakavuudelle, laadulle ja toteuttamistavalle.

14. Käräjäoikeuden tuomiosta ilmenee, että A oli taloussihteerinä maankäytön suunnittelussa ja hänen työtehtäviinsä oli kuulunut talousarvioiden laatiminen, kaavoitushankkeiden kustannusseuranta, laskutus, ostolaskujen tiliöinti sekä muistiotositteiden laatiminen. Lisäksi A:n tehtäviin oli kuulunut joukkoliikenteen kassan tarkastus jaettuna tehtävänä toisen taloussihteerin kanssa. A:lla ei ollut ollut tilinkäyttöoikeutta kaupungin pankkitileihin eikä oikeutta maksujen hyväksymiseen. A oli kuitenkin valmistellut erilaisiin maksuihin ja rahan siirtoihin liittyviä asioita, jotka olivat menneet muiden henkilöiden tarkastettavaksi sekä hyväksyttäväksi ja sen jälkeen maksatukseen.

15. A on lainvoimaisesti tuomittu 8 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen törkeästä kavalluksesta. A oli toiminut erään ammattiyhdistyksen hallituksen puheenjohtajana ja taloudenhoitajana ja tässä asemassa anastanut yhdistyksen varoja yhteensä 33 159 euroa. Teko oli tehty vuonna 2015 noin yhdeksän kuukauden aikana. A oli nostanut varoja yhdistyksen pankkitililtä 85 eri käteisnostolla sekä kahteen eri otteeseen siirtänyt varoja yhdistyksen tililtä omalle tililleen. A:lla oli yhdistyksessä olevan asemansa perusteella ollut yhdistyksen pankkitilin käyttöoikeus.

16. Korkein oikeus toteaa, että A oli ennen irtisanomista työskennellyt kaupungin palveluksessa yhtäjaksoisesti lähes 18 vuoden ajan ja jo tätä ennen erilaisissa määräaikaisissa työsuhteissa. Asiassa on riidatonta, että hän oli irtisanomiseen asti suorittanut työtehtävänsä moitteetta. A:n syyksi luettu rikos oli tehty vapaa-ajalla eikä kohdistunut työnantajaan. Korkein oikeus katsoo, että nämä seikat puhuvat sen puolesta, että kaupungin olisi tullut selvittää mahdollisuudet sijoittaa A muuhun työhön. Tätä tukee myös se, että A ei ollut ollut erityisen vastuullisessa asemassa suuren, yli 14 000 henkilön työnantajan palveluksessa.

17. Toisaalta vaikka A ei ollut ollut kaupungin palveluksessa johtavassa tai erityisen vastuullisessa asemassa, on hänen työtehtäviensä hoito taloussihteerinä vaatinut kuitenkin tavanomaista työntekijää suurempaa luottamusta hänen ja työnantajan välillä. A on syyllistynyt epärehellisyyttä osoittavaan törkeään kavallukseen, jonka hän on tehnyt asianomistajana olleen ammattiyhdistyksen luottamusasemassa käyttäen hyväkseen asemansa kautta saamaansa pankkitilin käyttöoikeutta. Teko on tehty useilla eri toimenpiteillä usean kuukauden aikana ja kavallettujen rahavarojen määrä on ollut huomattava. Kysymys on siten sellaisesta rikoksesta, jollaiseen syyllistyminen on omiaan vakavasti horjuttamaan työsuhteessa edellytettävää työnantajan ja työntekijän välistä luottamusta. A:n syyksi luetun rikoksen laatu ja vakavuus sekä tekotapa puoltavat arviota, jonka mukaan kaupungilta ei ole voitu kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista.

18. Punnittuaan A:n kantaa puoltavia ja sitä vastaan esitettyjä perusteita Korkein oikeus arvioi, että A:n menettelyä, vaikka se on tapahtunut vapaa-ajalla, on pidettävä niin vakavana työsuhteeseen liittyvänä rikkomuksena, että kaupungilta työnantajana ei ole voitu kohtuudella edellyttää työsuhteen jatkamista. Kaupungilla ei siten ole ollut työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 5 momentissa säädetyin tavoin velvollisuutta selvittää, olisiko A voitu irtisanomisen asemesta sijoittaa muuhun tehtävään.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Mika Huovila, Lena Engstrand, Juha Mäkelä ja Timo Ojala. Esittelijä Eeva Palaja.