KKO:2020:71

Asian tausta ja aikaisempi käsittely

B Oy oli vuonna 2016 rakennuttanut varastohallin. Hallin perustusurakan B Oy oli tilannut A Oy:ltä. Helmikuussa 2018 noin puolet hallin katosta oli romahtanut.

B Oy oli käräjäoikeudelle tekemässään turvaamistoimihakemuksessa vaatinut, että A Oy:n sekä kahden muun hallin rakentamiseen osallistuneen yrityksen omaisuutta määrätään pantavaksi yhteisvastuullisesti takavarikkoon siten, että B Oy:n 1 139 269,85 euron saaminen korkoineen eli yhteensä 1 218 800,25 euroa tulee turvatuksi. B Oy oli perustellut vaatimustaan sillä, että varastohallin katon romahtaminen sekä sen yhteydessä havaitut A Oy:n tekemien hallin perustusten virheet olivat aiheuttaneet merkittävää välillistä ja välitöntä vahinkoa B Oy:lle ja sen liiketoiminnalle.

Käräjäoikeus oli 29.7.2019 antamallaan päätöksellä määrännyt B Oy:n hakemuksen mukaisen takavarikon. Hovioikeus oli 4.9.2019 antamallaan päätöksellä pysyttänyt käräjäoikeuden päätöksen.

Korkein oikeus oli myöntänyt valitusluvan A Oy:lle ja pyytänyt B Oy:ltä vastauksen A Oy:n muutoksenhakemuksen johdosta.

Vastauksessaan B Oy oli vaatinut valituksen hylkäämistä sekä tarkentanut takavarikkovaatimustaan siten, että A Oy:n omaisuutta vaadittiin määrättäväksi takavarikkoon 341 320,16 euron arvosta korkoineen. Vaatimustensa tueksi B Oy oli vedonnut uutena todisteena X Oy:n asiantuntijalausuntoon hallin perustuksien poikkeamista tarjoukseen verrattuna.

Korkein oikeus oli varannut A Oy:lle tilaisuuden lausua B Oy:n vastauksen johdosta.

Korkein oikeus oli 10.6.2020 antamassaan päätöksessä todennut, että A Oy ei ollut antanut pyydettyä lausumaa siitä, voidaanko X Oy:n asiantuntijalausunto ottaa asiassa huomioon. Korkein oikeus oli muun ohella tämän seikan vuoksi sallinut B Oy:n vedota asiantuntijalausuntoon uutena kirjallisena todisteena.

Pääasiaratkaisunsa perusteluissa Korkein oikeus oli katsonut, että B Oy oli riittävän selvästi yksilöinyt A Oy:n virheen urakan suorittamisessa vahinkoa aiheuttaneeksi teoksi ja saamisensa vastuuperusteeksi. Sen sijaan B Oy ei ollut saattanut oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla todennäköiseksi, että sillä olisi A Oy:ltä hallin romahtamiseen perustuva saaminen.

Korkein oikeus oli todennut, että B Oy:n vahingonkorvausvaatimuksen yksilöinnistä ei ilmennyt, miltä osin sen vaatimat kustannukset ja tulojen menetykset liittyvät väitettyihin A Oy:n suoritusvirheisiin ja miltä osin hallin romahtamiseen. Viimeksi mainitulta osalta turvaamistoimivaatimuksen hyväksymiselle ei ollut edellytyksiä. Tarkemman selvityksen puuttuessa Korkein oikeus arvioi täksi määräksi noin puolet B Oy:n esittämistä vaatimuksista.

Näillä perusteilla Korkein oikeus oli muuttanut hovioikeuden päätöstä siten, että A Oy:n takavarikkoon pantavaksi määrätyn omaisuuden määrä alennettiin 170 000 euroon korkoineen.

Hakemus päätöksen poistamiseksi ja vastaus

A Oy vaati, että Korkeimman oikeuden päätös poistetaan.

B Oy vaati vastauksessaan, että hakemus hylätään.

Hakemuksen käsittely korkeimmassa oikeudessa

Hakemus on Korkeimman oikeuden presidentin määräyksestä ratkaistu vahvennetussa jaostossa.

Vahvennetun jaoston ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. A Oy on hakemuksessaan vedonnut menettelyvirheenä siihen, että Korkeimman oikeuden päätöksen mukaan yhtiö ei olisi antanut siltä pyydettyä lausumaa, vaikka yhtiön asiamies oli 3.2.2020 lähettänyt yhtiöltä pyydetyn lausuman sähköpostitse Korkeimpaan oikeuteen ja saanut heti lähetystä koskevan vastaanottokuittauksen Korkeimman oikeuden kirjaamosta.

2. Korkeimman oikeuden kansliapäällikön tekemän selvityksen perusteella A Oy:n asiamiehen 3.2.2020 lähettämä sähköpostiviesti oli saapunut Korkeimman oikeuden virastopostiin. Sähköpostiohjelman lokitietojen perusteella ei kuitenkaan ollut enää selvitettävissä, mitä viestille oli tämän jälkeen tapahtunut. Muutenkaan ei ollut kyetty enää saamaan selville, miksi sähköpostitse toimitettu aineisto oli jäänyt kirjaamatta asianhallintajärjestelmään ja toimittamatta asian esittelijälle.

3. A Oy:n lausumaa ei näin ollen ole otettu huomioon turvaamistoimiasiaa Korkeimmassa oikeudessa käsiteltäessä. Korkein oikeus oli käsittelyratkaisussaan hyväksynyt B Oy:n vastauksensa yhteydessä esittämän uuden kirjallisen todisteen ja viitannut yhtenä tähän ratkaisuun vaikuttaneena seikkana siihen, ettei A Oy ollut antanut pyydettyä lausumaa siitä, voidaanko mainittu uusi todiste ottaa asiassa huomioon. A Oy oli huomiotta jääneessä lausumassaan vastustanut todisteen ottamista vastaan.

4. B Oy:n uuden todistelun hyväksymisen varalta A Oy oli huomiotta jääneessä lausumassaan myös tarjonnut uutta vastatodistelua, joka sen mukaan osoitti, että B Oy:n väittämä työvirhe ei ollut vaikuttanut sokkelin kantokykyyn ja lujuuteen vaan voisi aiheuttaa ainoastaan kosmeettista haittaa. Tämän seikan huomiotta jättäminen oli A Oy:n mukaan johtanut siihen, että turvaamistoimen määrä oli arvioitu liian suureksi.

5. B Oy on tässä kanteluasiassa antamassaan vastauksessa katsonut, että oikeudenkäyntivirheellä ei ole ollut vaikutusta turvaamistoimiasian lopputulokseen. B Oy:n esittämä uusi todiste olisi joka tapauksessa tullut ottaa asiassa huomioon, ja A Oy:n väitteet sokkelin soveltuvuudesta tarkoitukseensa ja vain kosmeettisen haitan aiheutumisesta ovat vahingonkorvausasian käsittelyssä tarkemmin tutkittavia perusteita, jotka eivät osoita saamisen selvää perusteettomuutta.

6. Asiassa on kysymys siitä, tuleeko Korkeimman oikeuden päätös poistaa menettelyvirheen perusteella.

Menettelyvirheen arvioinnin lähtökohdat

7. Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla lainvoiman saanut tuomio voidaan kantelusta poistaa, jos oikeudenkäynnissä on tapahtunut menettelyvirhe, jonka havaitaan tai voidaan otaksua olennaisesti vaikuttaneen jutun lopputulokseen.

8. Kuten säännöksestä ilmenee, mikä tahansa menettelyvirhe ei riitä syyksi ratkaisun poistamiseen, vaan edellytyksenä on, että virheen havaitaan tai voidaan otaksua olennaisesti vaikuttaneen jutun lopputulokseen. Lainkäyttöä kohtaan tunnetun luottamuksen kannalta on toisaalta pidetty tärkeänä, ettei sanotun lainkohdan määräystä oikeudenkäyntivirheen vaikutuksesta jutun lopputulokseen tulkita ahtaasti (KKO 1995:95). Ratkaisussa KKO 1995:95 on arvioitu oikeudenkäyntivirheen vaikutusta jutun lopputulokseen, kun vastauskirjelmää ei ollut lähetetty hakijalle tiedoksi. Vastauskirjelmässä esitettyjen seikkojen katsottiin olleen merkityksellisiä jutun lopputuloksen kannalta, minkä vuoksi oikeudenkäyntivirheen voitiin otaksua vaikuttaneen olennaisesti jutun lopputulokseen. Ratkaisussa KKO 2014:25 on menettelyvirheen vaikutusta arvioitaessa pidetty merkityksellisenä sitä, että virheen johdosta rikosasian vastaajalla ei ollut ollut riittävästi mahdollisuuksia selvittää ja esittää oikeudelle asian ratkaisuun ehkä vaikuttavia näkökohtia. Tällaisen menettelyvirheen oli Korkeimman oikeuden mukaan perusteltua otaksua olennaisesti vaikuttaneen lopputulokseen.

Korkeimman oikeuden arviointi tässä tapauksessa

9. Turvaamistoimiasian käsittelyä Korkeimmassa oikeudessa rasittaa menettelyvirhe, kun A Oy:n lausuma ei ole ollut asiaa ratkaistaessa käytettävissä, vaikka se oli määräajassa saapunut Korkeimpaan oikeuteen.

10. B Oy on turvaamistoimiasiassa antamansa vastauksen yhteydessä esittänyt uutta todistelua siitä, että hallin perustukset olivat poikenneet tarjouksesta. Vastauksen johdosta antamassaan, huomiotta jääneessä lausumassa A Oy on vastustanut uuden todisteen vastaanottamista ja todennut, että hallin perustukset ovat soveltuneet tehtäväänsä, sekä esittänyt väitteensä tueksi uutta todistelua siitä, että väitetty työvirhe rakennuksen perustamistavassa aiheuttaa ainoastaan kosmeettista haittaa. Sokkelin uudelleenrakentamiskustannukset olisivat A Oy:n lausumassa esitetyn käsityksen mukaan olleet vain noin 20 000 euroa.

11. Korkein oikeus on turvaamistoimiasiassa antamassaan päätöksessä B Oy:n esittämän uuden todisteen vastaanotettuaan arvioinut turvaamistoimen perusteena olevan väitetyn saamisen todennäköisyyttä ja määrää. Korkein oikeus katsoo, että A Oy:n lausumassa esitetyt seikat ja siinä vedottu vastatodistelu eivät ole olleet asian ratkaisemisen kannalta selvästi merkityksettömiä ja ne olisivat voineet osaltaan vaikuttaa saamisen todennäköisyyden tai ainakin saamisen todennäköisenä pidettävän määrän arviointiin ja siten myös turvaamistoimiasian lopputulokseen. Ottaen huomioon, että kuulemisperiaate kuuluu keskeisiin oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeisiin, nyt tapahtuneen menettelyvirheen oletettavissa olevaa vaikutusta ratkaisun lopputulokseen ei tule arvioida ahtaasti. Näistä syistä on kantelua ratkaistaessa perusteltua lähteä siitä, että yhtiön lausuman ja siinä vedotun vastatodistelun jäämisellä ratkaisua tehtäessä huomioon ottamatta voidaan otaksua olleen vaikutusta ratkaisun lopputulokseen.

12. Edellä todetun perusteella Korkein oikeus katsoo, että Korkeimmassa oikeudessa tapahtuneen menettelyvirheen voidaan otaksua olennaisesti vaikuttaneen asian lopputulokseen oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Korkeimman oikeuden päätöksen poistamiselle on siten perusteet.

13. Koska kantelun kohteena oleva päätös poistetaan, turvaamistoimiasiassa tehty valitus on käsiteltävä uudelleen ja asiassa on annettava uusi ratkaisu. Asian käsittelyä on viran puolesta jatkettava Korkeimmassa oikeudessa viisijäsenisessä jaostossa.

Päätöslauselma

Korkeimman oikeuden päätös 10.6.2020 nro 909 poistetaan.

Itä-Suomen hovioikeuden 4.9.2019 antamaa päätöstä koskevan valituksen käsittelyä on jatkettava Korkeimmassa oikeudessa viisijäsenisessä jaostossa.

Asian ovat ratkaisseet vahvennetussa jaostossa presidentti Tatu Leppänen, oikeusneuvokset Juha Häyhä, Ari Kantor, Mika Huovila, Tuomo Antila, Päivi Hirvelä, Kirsti Uusitalo, Mika Ilveskero, Juha Mäkelä, Asko Välimaa ja Jussi Tapani. Esittelijä Pia Haga.