KKO:2020:70

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Hakemus, Helsingin käräjäoikeuden päätös 19.4.2016 (nro 16/17743), muutoksenhaku hovioikeudessa ja Helsingin hovioikeuden päätös 23.6.2016 (nro 1003) kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjänotaari Pekka-Matias Väisänen ja hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Marjatta Möller, Åsa Nordlund ja Malla Sunell.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

B:lle myönnettiin valituslupa.

B vaati valituksessaan, että hovioikeuden päätös kumotaan, hänelle myönnetään jatkokäsittelylupa ja asia palautetaan hovioikeuteen valituksen käsittelemiseksi.

Yhtiö A vastasi valitukseen, mutta ei vastatessaan käyttänyt oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 2 §:n 1 momentin kelpoisuusvaatimukset täyttävää asiamiestä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Käräjäoikeus on tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 (jäljempänä vanha Bryssel I -asetus) nojalla julistanut A:n (jäljempänä yhtiö) hakemuksesta Harju Maakohus -nimisen virolaisen tuomioistuimen 7.12.2009 antaman tuomion täytäntöönpanokelpoiseksi Suomessa. Täytäntöönpanokelpoiseksi julistetulla tuomiolla B on velvoitettu maksamaan yhtiölle 14 838,50 Viron kruunua.

2. B on valittanut päätöksestä hovioikeuteen ja vaatinut, että käräjäoikeuden päätös kumotaan kokonaisuudessaan.

3. Hovioikeus ei myöntänyt B:lle jatkokäsittelylupaa.

4. Käräjäoikeuden soveltama vanha Bryssel I -asetus on kumottu Euroopan parlamentin ja neuvoston antamalla asetuksella 1215/2012. Uuden asetuksen 66 artiklan 2 kohdan mukaan vanhaa Bryssel I -asetusta sovelletaan edelleen muun muassa ennen 10.1.2015 vireille pannuissa oikeudenkäynneissä annettuihin tuomioihin, jollaisesta tässä asiassa on kysymys. Korkeimman oikeuden ratkaistavana on kysymys siitä, kuuluuko vanhan Bryssel I -asetuksen mukainen tuomion täytäntöönpantavaksi julistamista koskeva asia jatkokäsittelylupajärjestelmän piiriin ja olisiko hovioikeuden tullut myöntää B:lle jatkokäsittelylupa.

Jatkokäsittelylupajärjestelmä

5. Oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 5 §:n 1 momentin mukaan asiassa tarvitaan jatkokäsittelylupa, kun käräjäoikeuden ratkaisuun haetaan muutosta valittamalla.

6. Jatkokäsittelylupajärjestelmää laajennettiin 1.10.2015 voimaan tulleella lailla 386/2015, jolloin myös hakemusasiat tulivat jatkokäsittelylupajärjestelmän piiriin. Lainmuutokseen johtaneessa hallituksen esityksessä todetaan, että säännöksen soveltamisala olisi yleinen ja säännöstä sovellettaisiin valituksiin käräjäoikeuden ratkaisuista riippumatta asian laadusta tai valituksen kohteesta. Ulkomaisten tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevista ratkaisuista hallituksen esityksessä lausutaan, että lakiin ei ehdoteta sisällytettäväksi erityisiä poikkeussäännöksiä esimerkiksi ulkomaisten tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevien ratkaisujen varalle. Siltä osin kuin ylikansallinen lainsäädäntö tai vastaava kansainvälinen velvoite edellyttää muutoksenhakumenettelyltä erityisiä toimenpiteitä, toimenpiteet toteutettaisiin jatkokäsittelylupamenettelyn puitteissa (HE 246/2014 vp s. 17).

7. Korkein oikeus toteaa, että vanhan Bryssel I -asetuksen mukainen tuomion täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskeva menettely oli kaksivaiheinen. Ensimmäisessä vaiheessa käräjäoikeus varmisti asetuksen 41 artiklan mukaisesti ainoastaan, että sille osoitetussa hakemuksessa täyttyivät asetuksen 53 artiklassa säädetyt muodolliset edellytykset tuomion täytäntöönpanokelpoiseksi julistamiseksi. Käräjäoikeus ei kuullut hakijan vastapuolta taikka tarkistanut 34 ja 35 artiklan mukaisia seikkoja. Hakijan vastapuoli sai tiedon asiasta viimeistään, kun käräjäoikeuden päätös annettiin hänelle tiedoksi, jolloin hänelle annettiin myös valitusosoitus muutoksen hakemiseksi päätökseen hovioikeudelta.

8. Toisessa vaiheessa valituksessaan hovioikeudelle asianosainen, jota vastaan täytäntöönpanoa oli haettu, saattoi ensi kertaa vastustaa hakemusta ja esittää perusteensa vastustaa tuomion täytäntöönpantavaksi julistamista. Asetuksen 45 artiklasta ilmenevin tavoin asianosainen saattoi kuitenkin tehokkaasti vedota ainoastaan artiklojen 34 ja 35 mukaisiin esteperusteisiin. Muutoksenhaku tuli asetuksen 43 artiklan 3 kohdan mukaan käsitellä kontradiktorista oikeudenkäyntiä koskevien sääntöjen mukaisesti.

Ennakkoratkaisupyyntö ja unionin tuomioistuimen tuomio vanhan Bryssel I -asetuksen tulkinnasta

9. Korkein oikeus on 28.6.2018 päättänyt pyytää unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua vanhan Bryssel I -asetuksen tulkinnasta.

10. Unionin tuomioistuin on vastannut Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisupyyntöön tuomiossaan 12.12.2019 ML vastaan A, C-433/18, EU:C:2019:1074. Tuomiossa lausuttiin asetuksen tulkinnasta seuraavaa:

11. Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 43 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä jatkokäsittelylupamenettelylle, jossa yhtäältä toisen asteen tuomioistuin ratkaisee luvan myöntämistä koskevan kysymyksen alioikeuden päätöksen, sen käsiteltäväksi saatetun valituksen, vastapuolen mahdollisen vastauksen ja tarvittaessa myös muun oikeudenkäyntiaineiston perusteella ja jossa toisaalta jatkokäsittelylupa on myönnettävä muun muassa, jos ilmenee aihetta epäillä valituksenalaisen ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta tai jos kyseisen ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta ei ole mahdollista arvioida jatkokäsittelylupaa myöntämättä tai jos jatkokäsittelyluvan myöntämiseen on muu painava syy.

12. Asetuksen N:o 44/2001 43 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä tuomion täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevasta hakemuksesta tehdystä päätöksestä tehdyn valituksen käsittelemiselle menettelyssä, jossa muutoksenhakijan vastapuolta ei tarvitse kuulla ennen asian ratkaisemista hänen edukseen.

Korkeimman oikeuden arviointi asian kuulumisesta jatkokäsittelylupamenettelyn piiriin

13. Kohdissa 7 ja 8 todetuin tavoin asianosainen, jota vastaan täytäntöönpanoa haettiin, sai vasta hovioikeudessa ensi kertaa esittää mahdolliset vastustamisperusteensa hakemukselle. Siten oli mahdollista, että asianosainen ei ollut saanut perusteltua ratkaisua väitteisiinsä tuomion antaneessa valtiossa eikä käräjäoikeudessa. Tästä huolimatta Korkein oikeus katsoo, että asia on edellä kohdassa 6 lausutuin perustein, joita unionin tuomioistuimen tuomiossa esitetyt näkökannat tukevat, kuulunut jatkokäsittelylupajärjestelmän piiriin. Menettelyn erityislaatuisuus on kuitenkin tullut ottaa itse jatkokäsittelylupaharkinnassa huomioon.

Jatkokäsittelyluvan edellytykset tässä asiassa

14. Oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n mukaan jatkokäsittelylupa on myönnettävä, jos:

1) ilmenee aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta;

2) käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta ei ole mahdollista arvioida jatkokäsittelylupaa myöntämättä;

3) lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa asioissa on tärkeä myöntää asiassa jatkokäsittelylupa; tai

4) luvan myöntämiseen on muu painava syy.

Jatkokäsittelylupaa ei kuitenkaan tarvitse 1 momentin 1 kohdan nojalla myöntää yksinomaan näytön uudelleen arvioimista varten, ellei käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta ole perusteltua aihetta epäillä valituksessa esitettyjen seikkojen perusteella.

15. B on valituksessaan hovioikeudelle vedonnut siihen, että virolainen tuomio oli annettu ilman, että hän oli ollut itse läsnä oikeudenkäynnissä eikä haastehakemusta tai vastaavaa asiakirjaa ollut annettu hänelle tiedoksi niin hyvissä ajoin ja siten, että hän olisi voinut valmistautua vastaamaan asiassa. Hän ei ollut saanut tiedoksi mitään asiakirjoja. Hän on tullut tietoiseksi koko prosessista vasta käräjäoikeuden hänelle tiedoksiantaman täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevan päätöksen perusteella. B on valituksensa liitteenä toimittanut hovioikeudelle otteita Suomen väestötietojärjestelmästä ja Euroopan unionin kansalaisen oleskeluoikeuden rekisteröintiä koskevan todistuksen. B on katsonut, ettei virolainen tuomioistuin ole ollut toimivaltainen kysymyksessä olevassa asiassa, koska hänellä on ollut kotipaikka Suomessa 26.11.2007 alkaen. Väitteidensä tueksi B on vedonnut Bryssel I -asetuksen 34 ja 35 artiklaan.

16. Korkein oikeus toteaa, että B:n valituksessaan vetoamat seikat ovat vanhan Bryssel I -asetuksen 34 ja 35 artiklan mukaisia ja voivat siten asetuksen 45 artiklan osoittamalla tavalla johtaa tuomion täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevan hakemuksen hylkäämiseen. Tämä koskee myös tuomioistuimen toimivaltaa koskevaa väitettä, koska velkomuksen perusteena on B:n ilmoituksen perusteella puhelinlasku ja siten asetuksen II luvun 4 jaksossa tarkoitettu asia.

17. Korkein oikeus toteaa, ettei oikeudenkäyntiaineiston perusteella voida sulkea pois B:n vetoamien seikkojen oikeellisuutta ja merkitystä arvioitaessa sitä, voidaanko yhtiön hakemus hyväksyä. Ottaen lisäksi huomioon edellä selostettu asian erityislaatuisuus ja se lähtökohta, että B on voinut vasta hovioikeudessa ensimmäistä kertaa saattaa vastustusperusteensa tuomioistuimen tutkittavaksi, Korkein oikeus katsoo, että hovioikeuden olisi tullut myöntää asiassa jatkokäsittelylupa.

18. Jatkokäsittelylupaa koskevassa hallituksen esityksessä (HE 246/2014 vp s. 17) todetaan, että esimerkiksi tilanteessa, jossa vastaaja saa tiedon käräjäoikeudessa annettavasta ulkomaisen tuomion täytäntöönpanokelpoiseksi julistavasta ratkaisusta vasta muutoksenhakuvaiheessa, tämä olisi mahdollista katsoa OK 25 a luvun 11 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetuksi muuksi painavaksi syyksi myöntää asiassa jatkokäsittelylupa. Asia kuitenkin ratkaistaisiin aina tapauskohtaisesti. Korkein oikeus katsoo edellä mainituilla perusteilla, että asiassa olisi tullut myöntää jatkokäsittelylupa oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetun painavan syyn perusteella. Asiaa ei ole tarpeen arvioida muiden jatkokäsittelylupaperusteiden kannalta.

Asian jatkokäsittely

19. Oikeusastejärjestyksestä johtuen asian käsittelyä on jatkettava hovioikeudessa.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan ja B:lle myönnetään asiassa jatkokäsittelylupa.

Asia palautetaan Helsingin hovioikeuteen, jonka tulee ottaa asia omasta aloitteestaan uudelleen käsiteltäväkseen ja jatkaa asian käsittelyä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Ari Kantor, Jarmo Littunen, Päivi Hirvelä ja Kirsti Uusitalo (eri mieltä). Esittelijä Johannes Koskenniemi (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Määräaikainen oikeussihteeri Koskenniemi: Esittelijän mietintö oli Korkeimman oikeuden ratkaisun mukainen kohtien 1-17 osalta. Tämän jälkeen Korkein oikeus todennee seuraavaa:

B:n väitteet on esitetty ensimmäistä kertaa hovioikeudessa, eikä niitä voida oikeudenkäyntiaineiston perusteella todeta selvästi perusteettomiksi. Näin ollen ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että väitteet voisivat menestyä ja johtaa yhtiön hakemuksen hylkäämiseen. Tämän vuoksi käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta ei ole ollut mahdollista arvioida jatkokäsittelylupaa myöntämättä. Hovioikeuden olisi siten tullut myöntää B:lle jatkokäsittelylupa oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tarkistusperusteella. Asiaa ei ole tarpeen arvioida muiden jatkokäsittelylupaperusteiden kannalta.

Oikeusneuvos Uusitalo: Hyväksyn esittelijän mietinnön.