KKO:2020:69

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Vantaan käräjäoikeuden tuomio 17.7.2018 nro 18/130128 ja Helsingin hovioikeuden tuomio 9.9.2019 nro 19/137816 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Joachim Holmström ja hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Timo Ojala, Kari Vesanen ja Tuula Myllykangas (eri mieltä).

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan ensisijaisesti, että aikaisemmat ulkomailla annetut tuomiot jätetään seuraamusharkinnassa kokonaan huomioimatta ja joka tapauksessa rangaistus lievennetään ehdolliseksi vankeusrangaistukseksi. Toissijaisesti A vaati, että aika, jonka hän oli ollut tämän asian vuoksi vapautensa menettäneenä, katsotaan rangaistuksen täydeksi suoritukseksi.

Syyttäjä vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Syyttäjä on vaatinut A:lle rangaistusta kahdesta varkaudesta. Syyttäjä on vedonnut Euroopan unionin jäsenvaltioiden rikosrekisteritiedoista (jäljempänä eurooppalainen rikosrekisteriote) ilmeneviin A:lle aikaisemmin muissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa annettuihin tuomioihin ja katsonut, että A:n aikaisempi rikollisuus huomioon ottaen hänelle tulisi tuomita ehdoton vankeusrangaistus.

2. Käräjäoikeus on todennut, ettei syyttäjä esitä kaikista ulkomaalaisista vastaajista tietoja mahdollisista muista Euroopan unionin jäsenvaltioissa annetuista tuomioista, mikä asetti A:n eriarvoiseen asemaan muihin ulkomaalaisiin vastaajiin verrattuna. Käräjäoikeus on katsonut, että aikaisemmista ulkomaisista tuomioista huolimatta vankeusrangaistus voitiin tuomita ehdollisena. Käräjäoikeus on tuominnut A:n kahdesta varkaudesta yhteiseen kolmen kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

3. Hovioikeus on katsonut, että rangaistusta määrättäessä rangaistuslajin valinnassa voitiin ottaa huomioon aikaisemmat muissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa annetut tuomiot, eikä tämä asettanut A:ta eriarvoiseen asemaan muihin ulkomaalaisiin vastaajiin verrattuna. Tuomioistuimen oli viran puolesta pyrittävä vastaajien yhdenvertaisuuteen toisessa valtiossa tuomittujen rangaistusten huomioon ottamisessa tilaamalla eurooppalainen rikosrekisteriote. Rangaistuslajin valinnan osalta hovioikeus on katsonut toisin kuin käräjäoikeus, että eurooppalaisesta rikosrekisteriotteesta ilmenevät A:n useat aikaisemmat vankeusrangaistukset edellyttivät ehdottoman vankeusrangaistuksen tuomitsemista. Hovioikeus on lisäksi katsonut, ettei A:n kärsimää vapaudenmenetystä ollut perusteltua katsoa rangaistuksen täydeksi suoritukseksi.

4. Korkeimmassa oikeudessa on A:n valituksen johdosta kysymys siitä, voidaanko rangaistuslajin valinnassa ehdollisen ja ehdottoman vankeusrangaistuksen välillä ottaa huomioon tekijän aikaisempana rikollisuutena muissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa kuin Suomessa tuomitut aikaisemmat rangaistukset. Lisäksi asiassa on kysymys siitä, onko A:n vapaudenmenetys katsottava rangaistuksen täydeksi suoritukseksi.

Muissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa annettujen tuomioiden huomioon ottamisesta rangaistuslajin valinnassa

5. Rikoslain 6 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan määräaikainen, enintään kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi (ehdollinen vankeus), jollei rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys tai tekijän aikaisempi rikollisuus edellytä ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista.

6. Euroopan unionin neuvosto on antanut puitepäätöksen 2008/675/YOS Euroopan unionin jäsenvaltioissa annettujen tuomioiden huomioon ottamisesta uudessa rikosprosessissa (jäljempänä tuomiopuitepäätös). Sen 3 artiklan 1 kohdan mukaan kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että henkilölle toisissa jäsenvaltioissa eri tosiseikkojen perusteella annetut aiemmat rikostuomiot otetaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti huomioon samassa määrin kuin vastaavat kansalliset tuomiot otetaan huomioon ja että niihin liitetään vastaavat oikeusvaikutukset kuin aiempiin kansallisiin tuomioihin.

7. Tuomiopuitepäätöstä Suomessa täytäntöönpantaessa on todettu, että tuomiopuitepäätös edistää vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen toteuttamista ja edistää rikoksesta tuomittujen yhdenvertaista kohtelua, kun vähennetään sen seikan merkitystä, missä jäsenvaltiossa henkilön aikaisemmat rikostuomiot on annettu. Suomen lainsäädännössä on säännöksiä, joiden nojalla aikaisemmalle tuomiolle voidaan antaa oikeusvaikutuksia uudessa rikosprosessissa ja rangaistusten täytäntöönpanossa. Näiden säännösten voidaan katsoa soveltuvan myös aikaisempien ulkomaisten tuomioiden huomioon ottamiseen lukuun ottamatta niitä tapauksia, joissa huomioon ottaminen on nimenomaisesti kielletty. Keskeisimpiä lainkohtia aikaisempien tuomioiden huomioon ottamisen osalta on muun muassa rangaistuslajin valinnassa sovellettava rikoslain 6 luvun 9 §:n 1 momentti (HE 261/2009 vp s. 3—4 ja 8). Lisäksi lakivaliokunta on mietinnössään (LaVM 1/2010 vp s. 2) todennut, että ulkomainen tuomio on voitu jo ennen puitepäätöksen täytäntöönpanoa ottaa huomioon sovellettaessa kotimaisia säännöksiä, joissa annetaan oikeusvaikutuksia aikaisemmalle rikollisuudelle. Esimerkiksi rangaistuslajin valinnassa aikaisempi rikollisuus voi johtaa vankeusrangaistuksen tuomitsemiseen ehdottomana.

8. Euroopan unionin tuomioistuin on katsonut, että yhdenmukaisen tulkinnan periaate pätee myös puitepäätösten osalta (tuomio 16.6.2005, Maria Pupino, C-105/03, EU:C:2005:386, 43—44 kohdat ja tuomio 5.9.2012, João Pedro Lopes Da Silva Jorge, C-42/11, EU:C:2012:517, 53—56 kohdat). Kansallisen tuomioistuimen on siten kansallista oikeutta soveltaessaan tulkittava sitä mahdollisimman pitkälle puitepäätöksen sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti, jotta sillä tarkoitettu tulos saavutettaisiin. Kansallisen tuomioistuimen on sovellettava Euroopan unionin oikeuden mukaisen tulkinnan periaatetta varsinkin silloin, kun jäsenvaltio on katsonut, että kansallisen oikeuden jo olemassa olevat säännökset vastaavat kyseisessä direktiivissä asetettuja vaatimuksia (tuomio 16.12.1993, Teodoro Wagner Miret, C-334/92, EU:C:1993:945, 21 kohta).

9. Euroopan unionin neuvosto on antanut puitepäätöksen 2009/315/YOS jäsenvaltioiden välisen rikosrekisteritietojen vaihdon järjestämisestä ja sisällöstä rikosrekisteritietojen vaihtamisen tehostamiseksi ja parantamiseksi Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä (jäljempänä rikosrekisteripuitepäätös). Sen 11 artiklan nojalla on annettu Euroopan unionin neuvoston päätös 2009/316/YOS eurooppalaisen rikosrekisteritietojärjestelmän (ECRIS) perustamisesta. Sanotut puitepäätös ja päätös on pantu Suomessa täytäntöön lailla rikosrekisteritietojen säilyttämisestä ja luovuttamisesta Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä (214/2012) sekä eräillä muilla lainmuutoksilla, jotka ovat tulleet voimaan 15.5.2012.

Korkeimman oikeuden arviointi ja johtopäätökset

10. Rikoslain 6 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan rangaistuslajin valinnassa ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välillä otetaan huomioon muun muassa tekijän aikaisempi rikollisuus. Korkein oikeus toteaa, että säännöksen sanamuoto ei tee eroa kotimaisten ja ulkomaisten tuomioiden välille.

11. Rikoslain 6 luvun 9 §:n 1 momenttia ei ole muutettu tuomiopuitepäätöstä täytäntöön pantaessa. Kansallisen sääntelyn on edellä kohdassa 7 todetulla tavalla tältä osin katsottu täyttävän puitepäätöksen vaatimukset Euroopan unionin muissa jäsenvaltiossa annettujen aikaisempien rikostuomioiden huomioon ottamisesta.

12. Korkein oikeus toteaa, että tuomiopuitepäätöksen keskeisenä tavoitteena on antaa muissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa annetuille tuomioille vastaavat vaikutukset kuin jäsenvaltioiden omien tuomioistuinten antamilla kansallisilla tuomioilla vastaavassa tilanteessa olisi. Lisäksi puitepäätöksellä edistetään myös vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen toteuttamista ja rikoksesta tuomittujen yhdenvertaista kohtelua.

13. Edellä esitetyillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että rikoslain 6 luvun 9 §:n 1 momenttia on tulkittava sen sanamuodon ja tuomiopuitepäätöksen mukaisesti niin, että rangaistuslajin valinnassa ehdollisen ja ehdottoman vankeusrangaistuksen välillä voidaan ottaa huomioon tekijän aikaisempana rikollisuutena muissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa tuomitut aikaisemmat rangaistukset. Tulkinta ei ole ennakoimaton eikä siten myöskään laillisuusperiaatteen kannalta ongelmallinen.

14. Tuomiopuitepäätöksen yhtenä tavoitteena on lisätä yhdenvertaisuutta Euroopan unionin alueella edellyttämällä, että ulkomaiset tuomiot otetaan jäsenvaltioissa huomioon samoin edellytyksin kuin kansallisetkin tuomiot. Tämän tavoitteen toteuttamiseksi tuomioistuimen on hankittava selvitys ulkomaisista tuomioista samoin edellytyksin kuin rikosrekisteriote kansallisestikin hankittaisiin, jotta aikaisempi rikollisuus voidaan rikoslain 6 luvun 9 §:n 1 momentin mukaisesti ottaa huomioon rangaistuslajin valinnassa. Rikosrekisteripuitepäätöksen myötä tietojen hankintaan liittyneet käytännön ongelmat ovat vähentyneet ja näin lisänneet vastaajien yhdenvertaista kohtelua myös käytännössä.

Rangaistuslajin valinta

15. Rangaistuksen lajivalinnan osalta Korkein oikeus hyväksyy kohdassa 3 selostetun hovioikeuden ratkaisun A:n tuomitsemisesta ehdottomaan vankeuteen.

Vapaudenmenetysajan vähentäminen

16. Rikoslain 6 luvun 13 §:n 1 momentin mukaan jos määräaikainen vankeusrangaistus tuomitaan teosta, jonka johdosta rikoksen tehnyt on ollut vapautensa menettäneenä yhtäjaksoisesti vähintään yhden vuorokauden, tuomioistuimen on vähennettävä rangaistuksesta vapaudenmenetystä vastaava aika tai katsottava vapaudenmenetys rangaistuksen täydeksi suoritukseksi.

17. A on ollut tämän asian vuoksi vapautensa menettäneenä 14.6.—17.7.2018. Korkein oikeus katsoo, ettei riittäviä perusteita ole sille, että A:n vapaudenmenetys katsottaisiin rangaistuksen täydeksi suoritukseksi, vaan vapaudenmenetystä vastaava aika on vähennettävä rangaistuksesta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Mika Huovila, Kirsti Uusitalo, Juha Mäkelä ja Asko Välimaa. Esittelijä Marja Reijonen.