Ennakkoratkaisupyyntö 20.12.2021

Pyyntö asian kiireellisestä käsittelystä

Korkein oikeus pyytää ennakkoratkaisupyynnön käsittelemistä unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 107 artiklan mukaisessa kiireellisessä menettelyssä. Asiassa pyydetään tulkitsemaan eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä tehtyä neuvoston puitepäätöstä 2002/584/YOS (jäljempänä puitepäätös), joka kuuluu EUT-sopimuksen kolmannen osan V osaston alaan. Muutoksenhakijoihin kohdistuu vapaudenmenetys, jonka jatkaminen riippuu pääasian ratkaisusta.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

1. Oikeudenkäynnin kohde

1. Asia koskee eurooppalaisen pidätysmääräyksen viimeistä menettelyvaihetta, jossa rangaistuksen täytäntöönpanemiseksi annettuja lainvoimaisia luovuttamispäätöksiä ei ole voitu panna täytäntöön tavanomaisessa nopeassa aikataulussa. Luovuttaminen on viivästynyt osittain covid-19-pandemiaan liittyvistä syistä mutta ennen muuta oikeudellisten esteiden vuoksi, jotka perustuvat luovutettaviksi määrättyjen henkilöiden tekemiin muutoksenhakemuksiin ja turvapaikkahakemuksiin. Kysymys on siitä, onko tämän kaltaisia syitä pidettävä puitepäätöksen 23 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuina ylivoimaisina esteinä (force majeure), joiden vuoksi luovuttamisen määräaikaa voidaan pidentää niin, että luovutettaviksi määrättyjä henkilöitä ei ole artiklan 5 kohdan mukaisesti päästettävä vapaaksi säilöstä. Lisäksi kysymys on henkilön luovuttamista koskevan määräajan pidentämisessä noudatettavasta menettelystä ja siihen liittyvistä oikeussuojakeinoista.

Asian kannalta merkitykselliset tosiseikat

2. Romanian toimivaltainen oikeusviranomainen on antanut kansalaisistaan C:stä 19.5.2015 ja CD:stä 27.5.2015 eurooppalaisen pidätysmääräyksen heidän luovuttamisekseen Romaniaan viiden vuoden vankeusrangaistusten ja kolmen vuoden täydentävien rangaistusten täytäntöönpanoa varten. Rangaistukset on annettu vaarallisten ja erittäin vaarallisten huumausaineiden kaupasta ja järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistumisesta.

3. Nyt kysymyksessä olevaa menettelyä edeltävästi Ruotsin korkein oikeus on 8.4.2020 antamallaan päätöksellä (NJA 2020 s. 430) määrännyt C:n luovutettavaksi Romaniaan. Ruotsissa oleva Svean hovioikeus on 30.7.2020 antamallaan päätöksellä määrännyt CD:n luovutettavaksi Romaniaan. He ovat kuitenkin ennen luovuttamispäätösten täytäntöönpanoa poistuneet Ruotsista Suomeen.

4. C ja CD on otettu eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteella Suomessa kiinni ja säilöön 15.12.2020. Korkein oikeus on lainvoimaisilla päätöksillään 16.4.2021 (KKO 2021:24 ja nro 582) määrännyt C:n ja CD:n luovutettavaksi Romaniaan. Suomen keskusrikospoliisi sopi Romanian viranomaisten pyynnöstä ensimmäiseksi luovuttamisajankohdaksi 7.5.2021, sillä tätä ennen ei ollut covid-19-pandemian takia saatavilla sopivia lentoja.

5. C ja CD hakivat 3.5.2021 Korkeimmalta oikeudelta luovuttamispäätöstensä purkua. Korkein oikeus ensin 4.5.2021 väliaikaisesti kielsi luovuttamispäätösten täytäntöönpanon ja sittemmin 31.5.2021 hylkäsi purkuhakemukset, jolloin myös täytäntöönpanokieltopäätös raukesi. Luovuttaminen siirtyi myös seuraavasta sovitusta luovuttamispäivästä 11.6.2021, kun suoria lentoyhteyksiä Romaniaan ei ollut eikä lentokuljetusta toisen jäsenvaltion kautta saatu järjestettyä sovitussa aikataulussa. C ja CD ovat tehneet useita muitakin luovuttamispäätösten täytäntöönpanon lopettamista koskevia hakemuksia käräjäoikeuteen ja Korkeimpaan oikeuteen. Kaikki nämä hakemukset on hylätty tai jätetty tutkimatta.

6. Viimeksi CD on ollut tarkoitus luovuttaa Romaniaan 17.6.2021 ja C 22.6.2021, mutta molempien luovuttaminen on estynyt heidän haettuaan turvapaikkaa Suomesta. Maahanmuuttovirasto hylkäsi 12.11.2021 turvapaikkahakemukset, mutta C ja CD ovat valittaneet päätöksestä hallinto-oikeuteen.

Helsingin käräjäoikeuden päätökset 8.10.2021 ja 29.10.2021

7. C ja CD vaativat Helsingin käräjäoikeudessa yhtäältä, että heidät päästetään vapaaksi säilöstä, sillä määräaika luovuttamiselle oli kulunut umpeen, ja toisaalta, että heidän luovuttamistaan siirretään heidän turvapaikkahakemustensa vuoksi. Käräjäoikeus jätti hakemukset tutkimatta päätöksillään 8.10. ja 29.10.2021. Tässä asiassa on kysymys C:n ja CD:n muutoksenhakemuksista näihin käräjäoikeuden päätöksiin.

Käsittely Korkeimmassa oikeudessa

8. C ja CD ovat muutoksenhakemuksessaan toistaneet vaatimuksensa. Syyttäjä on vastauksessaan vaatinut, että hakijat pidetään edelleen säilössä ja että heidän luovuttamisensa täytäntöönpanoa ei siirretä.

9. Korkein oikeus on 8.12.2021 antamassaan ennakkopäätöksessä (KKO 2021:86) katsonut, että luovutettaviksi määrätyillä on oikeus saada säilössä pitämistä koskeva asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa. Korkein oikeus on ottanut asian viivytyksen välttämiseksi suoraan käsiteltäväkseen.

2. Oikeusohjeet

2.1. Luovuttaminen

Unionin oikeus

10. Asiassa merkityksellisiä ovat puitepäätöksen 2002/584/YOS johdanto-osan 9 perustelukappale sekä 6 artiklan 2 kohta, 12 artikla, 15 artiklan 1 kohta ja 23 artikla.

Kansallinen oikeus

11. Puitepäätöksen täytäntöönpanosta annetut kansalliset säännökset sisältyvät rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä annettuun lakiin (30.12.2003/1286, jäljempänä EU-luovuttamislaki).

12. Täytäntöönpanosta vastaavina oikeusviranomaisina, jotka päättävät luovuttamisesta ja säilössä pitämisestä, toimivat Helsingin käräjäoikeus ja muutoksenhakutuomioistuimena korkein oikeus (EU-luovuttamislain 11, 19 ja 37 §). EU-luovuttamislain 44 §:n mukaan luovuttamispäätöksen täytäntöönpanosta vastaa kuitenkin keskusrikospoliisi.

13. EU-luovuttamislain 46 §:n 1 momentin mukaan luovutettava henkilö luovutetaan pyynnön esittäneen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille mahdollisimman pian toimivaltaisten viranomaisten sopimana ajankohtana. Hänet luovutetaan kuitenkin viimeistään kymmenen päivän kuluttua luovuttamispäätöksen saatua lainvoiman.

14. EU-luovuttamislain 46 §:n 2 momentin mukaan jos 1 momentissa mainitun määräajan noudattaminen ei ole mahdollista Suomessa tai pyynnön esittäneessä jäsenvaltiossa ilmenevän ylivoimaisen esteen vuoksi, toimivaltaisten viranomaisten tulee sopia uudesta luovuttamispäivästä. Luovutettava henkilö tulee luovuttaa kymmenen päivän kuluessa sovitusta uudesta määräpäivästä.

15. EU-luovuttamislain 47 §:n mukaisesti tuomioistuin voi siirtää luovuttamispäätöksen täytäntöönpanoa, jos on olemassa seikkoja, joiden vuoksi luovuttaminen olisi inhimillisesti kohtuutonta. Luovuttamispäätös on pantava täytäntöön heti, kun tällaisia seikkoja ei enää ole. Toimivaltaisten viranomaisten tulee tällöin sopia uudesta luovuttamispäivästä. Luovutettava henkilö tulee luovuttaa kymmenen päivän kuluessa sovitusta uudesta määräpäivästä.

16. EU-luovuttamislain 48 §:n mukaan jos luovutettava henkilö on 46 ja 47 §:ssä tarkoitettujen määräaikojen päättyessä edelleen säilössä, hänet on päästettävä vapaaksi.

2.2. Turvapaikkahakemus

Unionin oikeus

17. Asiassa merkityksellinen määräys on Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansalaisten turvapaikasta tehdyn EUT-sopimuksen pöytäkirjan nro 24 ainoa artikla.

Kansallinen oikeus

18. Turvapaikkaa koskevat kansalliset säännökset ovat ulkomaalaislaissa (30.4.2004/301), joka vastaa pakolaisten oikeusasemaa koskevan Geneven yleissopimuksen määräyksiä. Ulkomaalaislain säännökset koskevat kaikkia maassa oleskelevia ulkomaalaisia ja siten myös unionin kansalaisia.

19. Ulkomaalaislain 40 §:n 3 momentin mukaan ulkomaalainen saa laillisesti oleskella maassa hakemuksen käsittelyn ajan, kunnes asia on lainvoimaisesti ratkaistu tai on tehty täytäntöönpanokelpoinen päätös ulkomaalaisen maasta poistamiseksi. Lainsäädännön esitöiden mukaisesti tämä oikeus koskee myös turvapaikkahakemuksen tehneitä.

20. Ulkomaalaislain 101 §:n 3 kohdan mukaan hakemus voidaan katsoa ilmeisen perusteettomaksi, jos hakija on saapunut turvallisesta alkuperämaasta, jonne hänet voidaan palauttaa. Ulkomaalaislain 104 §:n 1 momentin mukaan kansainvälistä suojelua koskeva hakemus voidaan ratkaista nopeutetussa menettelyssä, kun hakemus katsotaan 101 §:n nojalla ilmeisen perusteettomaksi.

3. Ennakkoratkaisupyynnön tarve

21. Korkeimman oikeuden ratkaistavana on lainvoimaisilla luovuttamispäätöksillä luovutettavaksi määrättyjen, edelleen säilössä olevien muutoksenhakijoiden vaatimukset yhtäältä päästä vapaaksi säilöstä ja toisaalta siirtää luovuttamispäätöksen täytäntöönpanoa. Turvapaikkahakemusten käsittelyn ollessa kesken heitä ei ole vieläkään luovutettu Romaniaan. Ratkaistavana on puitepäätöksen tulkintaa koskevia kysymyksiä, joihin unionin tuomioistuin ei vaikuttaisi ottaneen oikeuskäytännössään kantaa.

3.1. Ensimmäinen kysymys

22. Asiassa on ensiksi arvioitava sitä menettelyä, jossa puitepäätöksen 23 artiklan 3 kohdan mukainen ylivoimainen este todetaan ja luovuttamista koskevaa määräaikaa pidennetään.

23. Vilkas-tuomion mukaan 23 artiklan 1–4 kohdassa tarkoitettujen määräaikojen päättyminen ei johda luovuttamismenettelyn lopettamiseen vaan ainoastaan siihen, että etsitty henkilö on artiklan 5 kohdan mukaisesti päästettävä vapaaksi säilöstä (tuomio 25.1.2017, Vilkas, C-640/15, EU:C:2017:39, 70 kohta). Määräajan päättyminen on puolestaan artiklan 3 kohdan mukaan riippuvainen siitä, onko luovuttaminen ollut ylivoimaisen esteen vuoksi mahdotonta. Vilkas-tuomiossa ei ole käsitelty sitä, millä viranomaisella on toimivalta tutkia, onko asiassa kysymys puitepäätöksessä tarkoitetusta ylivoimaisesta esteestä ja minkälaisia menettelyllisiä vaatimuksia puitepäätös mahdollisesti asettaa määräajan ylittämisen perusteiden tutkimiselle ja luovutettavaksi määrätyn henkilön säilössä pidosta vapauttamiselle.

24. Kansallisten säännösten mukaan luovuttamisen täytäntöönpanotehtävät siirtyvät keskusrikospoliisille sen jälkeen, kun tuomioistuimen luovuttamispäätös on tullut lainvoimaiseksi. Tuomioistuin ei päätöksessään anna luovuttamisaikaa koskevia määräyksiä, vaan luovuttamisessa noudatetaan puitepäätöksen mukaisia EU-luovuttamislain määräaikoja. Keskusrikospoliisi huolehtii luovuttamispäätöksen käytännön täytäntöönpanosta, pitää yhteyttä pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion toimivaltaisiin viranomaisiin ja sopii uudesta luovuttamispäivästä silloinkin, kun luovuttamista ei ole tehty kymmenen päivän määräajassa, kuten tässä asiassa on tapahtunut. Korkeimman oikeuden ratkaisun mukaisesti (KKO 2021:86) luovutettavalla on kuitenkin aina oikeus saattaa tuomioistuimen arvioitavaksi se, onko hänen säilössä pitämiselleen edelleen perusteet vai onko hänet päästettävä vapaaksi säilöstä liiallisen vapaudenriiston perusteella. Tällöin tuomioistuimen on arvioitava muun muassa, onko luovuttamatta jättäminen johtunut 23 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta ylivoimaisesta esteestä, jonka perusteella luovuttamisen määräaikaa voidaan pidentää ja luovutettavan säilössä pitoa jatkaa 23 artiklan 5 kohdan estämättä. Keskusrikospoliisi tai muukaan viranomaistaho ei kuitenkaan automaattisesti saata säilössä pidon jatkamista koskevaa kysymystä tuomioistuimen arvioitavaksi.

25. Korkein oikeus on epävarma siitä, täyttääkö tällainen kansallinen menettelytapa puitepäätöksen 23 artiklan 3 kohdan vaatimukset. Kyseisen kohdan sanamuoto – toisin kuin saman artiklan 1 kohta, jossa puhutaan ”asianomaisista viranomaisista” – näyttäisi edellyttävän toimia juuri puitepäätöksen 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulta täytäntöönpanosta vastaavalta oikeusviranomaiselta. Näihin toimiin kuuluisivat muun muassa neuvotteleminen pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion oikeusviranomaisten kanssa, uudesta luovuttamispäivästä sopiminen ja ennen muuta sen tutkiminen, täyttyvätkö säilössä pitämisen edellytykset edelleen. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella on selvää, ettei keskusrikospoliisia voida pitää puitepäätöksen 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna oikeusviranomaisena (tuomio 24.11.2020, Openbaar Ministerie, C-510/19, EU:C:2020:953, 41 ja 42 kohta). Poliisiviranomaisen tehtävä rajoittuu käytännön ja hallinnollisen tuen antamiseen toimivaltaisille oikeusviranomaisille (tuomio 10.11.2016, Poltorak, C-452/16 PPU, EU:C:2016:858, 42 kohta). Tällaisina tehtävinä ei voitane pitää ylivoimaisen esteen määrittämistä eikä säilössä pidon jatkamiseen liittyvien päätösten tekemistä.

26. Puitepäätöksen 23 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu ylivoimainen este on luonteeltaan epätavallinen ja ennalta arvaamaton (Vilkas, 53 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Covid-19-pandemia on osoittanut, että matkustusrajoituksiin ja kuljetusten vähenemiseen perustuvat esteet voivat kestää pitkään, että tilanteet vaihtuvat nopeasti ja että esteiden päättymisajankohtaa on vaikea luotettavasti ennakoida. Eurooppalaista pidätysmääräystä koskevan järjestelmän tehokkuus edellyttää, että lopullisten luovuttamispäätösten täytäntöönpano on nopeaa ja yksinkertaista, kunhan erityisesti säilöön otetuille turvataan perusoikeuskirjan 6 artiklaan perustuvat oikeudet, mitä myös puitepäätöksen 23 artiklan 3 ja 5 kohdan soveltaminen edellyttää.

27. Jäsenvaltioiden viranomaisten välisissä luovuttamispäätöksen täytäntöönpanon siirtämistä koskevissa neuvotteluissa painotus on käytännöllinen, sopivan luovuttamisajankohdan ja -keinojen, kuten liikennevälineiden ja reittien, määrittämiseen tähtäävä. Tällaiset tehtävät soveltuvat luontevasti pikemmin hallintoviranomaisille kuin oikeusviranomaisina toimiville tuomioistuimille. Tämän vuoksi pohdittavana on, voidaanko puitepäätöksen 23 artiklan 3 kohdan kanssa yhteensopivana pitää myös menettelyä, jossa luovuttamisen esteiden ja toteuttamismahdollisuuksien arvioinnin ja uudesta luovuttamispäivästä neuvottelemisen tekee ensivaiheessa luovuttamispäätöksen käytännön täytäntöönpanosta vastaava viranomainen ja jossa oikeussuojakeinona on, että luovutettavaksi määrätyllä henkilöllä ja syyttäjällä on oikeus saattaa asia tuomioistuimen tutkittavaksi ja vaatia säilössäpidon lopettamista (ks. tuomio 11.11.2021, Gavanozov II, C-825/19, EU:C:2021:902, 33 kohta). Tällöin tuomioistuin ratkaisee sen, onko viive luovuttamisen täytäntöönpanossa johtunut ylivoimaisesta esteestä ja tämän perusteella, yhdessä muiden kohtuullisuuteen vaikuttavien tekijöiden kanssa, myös sen, onko säilössä pidon kesto muodostunut liialliseksi. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella (Openbaar Ministerie, 53 kohta ja tuomio 27.5.2019, OG C-508/18 ja PI C-82/19 PPU, EU:C:2019:456, 70 ja 75 kohta) on tulkinnanvaraista, täyttääkö tällainen oikeussuojakeino tuomioistuimessa kaikki tehokkaaseen oikeussuojaan liittyvät vaatimukset ja kohdistuuko luovuttamispäätöksen täytäntöönpanoon riittävä tuomioistuinvalvonta.

28. Mikäli puitepäätöksen 23 artiklaa tulkitaan niin, että edellä kuvattu tuomioistuinvalvontaan perustuva menettely ei oikeussuojakeinona täytä puitepäätöstä ja sen tavoitteita eikä riittävästi turvaa luovutettavaksi määrätyn henkilön oikeuksia, on seuraavaksi arvioitava tällaisen menettelyn seurauksia. Tulkinnanvaraista on, johtaako oikeusviranomaisen toimien puuttuminen välttämättä – vaikka tapauksen yksityiskohtien mukaan arvioituna säilössäpitäminen ei olisi muodostunut kestoltaan liialliseksi (tuomio 16.7.2015, Lanigan, C-237/15 PPU, EU:C:2015:474, 58 ja 59 kohta) – siihen, että etsitty henkilö on puitepäätöksen 23 artiklan 5 kohdan nojalla päästettävä vapaaksi.

29. Puitepäätöksen 23 artiklan 3 kohta herättää kysymyksen myös viranomaisten välisen yhteydenoton ja uudesta luovuttamisajankohdasta sopimisen ajankohdasta. Sanamuoto jättää avoimeksi sen, onko toimiin ryhdyttävä välittömästi, kun jossakin jäsenvaltiossa ilmenee ylivoimainen este luovuttamisen oikea-aikaiselle toteuttamiselle, kun aikaisempi määräaika on päättynyt vai, kuten artiklan 4 kohdan tilanteessa, vasta kun luovuttamisen esteen olemassaolo on päättynyt. Myös ylivoimainen este voi olla luonteeltaan sellainen, ettei päättymispäivää voida luotettavasti ennakoida. Tällaisessa tilanteessa uudesta luovuttamispäivästä sopiminen heti esteen ilmaannuttua on käytännössä mahdotonta.

3.2. Toinen kysymys

30. Toisena kysymyksenä on, voidaanko puitepäätöksen 23 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuna ylivoimaisena esteenä pitää jäsenvaltion kansalliseen lainsäädäntöön perustuvia oikeudellisia esteitä, joiden seurauksena luovuttaminen käytännössä estyy.

31. Unionin tuomioistuin on Vilkas-ratkaisussa tulkinnut ylivoimaisen esteen käsitettä tapauksessa, joka koski luovutettavan henkilön toistuvaa fyysistä vastustelua. Nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa luovuttamispäätösten täytäntöönpanosta tosiasiallisesti vastaavat viranomaiset ovat noudattaneet kansallisen tuomioistuimen määräyksiä ja säännöksiä, joiden tarkoituksena on turvata muutoksenhakijoiden asemaa siksi ajaksi, jona heidän tekemiään hakemuksia käsitellään. Jos ylivoimaisen esteen käsitettä tulkitaan suppeasti ja antaen merkitystä sille, onko kysymyksessä ulkopuoliset, jäsenvaltioista riippumattomat syyt, tällaiset esteet voisivat jäädä käsitteen ulkopuolelle.

32. Covid-19-pandemia on tässä tapauksessa vaikeuttanut luovuttamisen käytännön toteuttamista ja aikataulujen noudattamista, mutta keskeisinä esteinä ovat olleet ensiksi kansallisen tuomioistuimen määräämä täytäntöönpanokielto ja myöhemmin luovutettaviksi määrättyjen tekemät turvapaikkahakemukset. Kansallisen lainsäädännön mukaan turvapaikkahakemuksen tehneellä on oikeus oleskella maassa hakemuksen käsittelyn ajan tai kunnes on tehty päätös hänen maasta poistamisestaan.

33. Mainittuihin tulkintakysymyksiin annettavat vastaukset ovat välttämättömiä Korkeimmassa oikeudessa vireillä olevan pääasian ratkaisemiseksi.

4. Ennakkoratkaisukysymykset

Korkein oikeus on varattuaan asianosaisille tilaisuuden lausua ennakkoratkaisupyynnön sisällöstä päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää Euroopan unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

1. Edellyttääkö puitepäätöksen 2002/584/YOS 23 artiklan 3 kohta, luettuna yhdessä artiklan 5 kohdan kanssa, että jos säilössä olevaa henkilöä ei ole luovutettu määräaikojen puitteissa, puitepäätöksen 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen on tehtävä päätös uudesta luovuttamispäivästä ja tarkastettava ylivoimaisen esteen olemassaolo ja säilössäpidon edellytykset, vai onko puitepäätöksen kanssa yhteensopiva myös sellainen menettely, jossa tuomioistuin tutkii nämä seikat vain osapuolten pyynnöstä? Jos määräajan pidentämisen katsotaan edellyttävän oikeusviranomaisen myötävaikutusta, seuraako sen puuttumisesta välttämättä, että puitepäätöksen mukaiset määräajat ovat päättyneet, jolloin säilöön otettu on puitepäätöksen 23 artiklan 5 kohdan nojalla päästettävä vapaaksi

2. Onko puitepäätöksen 2002/584/YOS 23 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että ylivoimaisena esteenä pidetään myös täytäntöönpanojäsenvaltion kansalliseen sääntelyyn perustuvia luovuttamisen oikeudellisia esteitä, kuten tuomioistuinkäsittelyn ajaksi määrättyä täytäntöönpanokieltoa tai turvapaikanhakijan oikeutta oleskella täytäntöönpanovaltiossa, kunnes hänen turvapaikkahakemuksensa on ratkaistu?

Saatuaan ennakkoratkaisun Korkein oikeus antaa asiassa päätöksen.

KORKEIN OIKEUS

Marjut Jokela, Kirsti Uusitalo, Lena Engstrand, Jussi Tapani, Alice Guimaraes-Purokoski
Esittelijä Saara Ingström