KKO:2022:51

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian käsittely Helsingin käräjäoikeudessa

Asianomistajan nostama syyte ja sen tiedoksianto

Asianomistaja B nosti vastaaja A:ta vastaan syytteen väitetystä 12.9.2017 tehdystä kunnianloukkauksesta käräjäoikeuteen 10.9.2019 toimitetulla haastehakemuksella. B vaati A:lle rangaistusta kunnianloukkauksesta ja vahingonkorvausta kärsimyksestä.

Käräjäoikeus antoi 11.9.2019 haasteen ja haastehakemuksen tiedoksi vastaajalle toimittamalla asiakirjat ja vastaanottotodistuksen tälle sähköpostilla pyytäen palauttamaan vastaanottotodistuksen allekirjoitettuna käräjäoikeudelle. Vastaaja palautti vastaanottotodistuksen 11.9.2019 merkiten tiedoksiannon vastaanottopaikaksi Marokko.

Vastaajan vastaus ja tiedoksiannon laillisuutta koskeva väite

A antoi 25.10.2019 käräjäoikeudelle kirjallisen vastauksen. Kirjallisen vastauksen antamisen jälkeen vastaaja esitti käräjäoikeuden valmisteluistunnossa 20.12.2019 väitteen siitä, että haastetta ei ollut annettu hänelle laillisesti tiedoksi ja vaati syytteen jättämistä tutkimatta.

B katsoi, että tiedoksianto oli tapahtunut laillisesti.

Käräjäoikeuden tuomio 27.3.2020 nro 20/1059

Käräjäoikeus totesi, että A oli hyväksynyt sähköpostitse tapahtuneen tiedoksiannon, kun hän oli palauttanut vastaanottotodistuksen käräjäoikeudelle. Haaste oli annettu tiedoksi oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 3 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

A oli tehnyt kuitenkin valmisteluistunnossa ja tämän jälkeen antamassaan kirjallisessa lausumassaan väitteen siitä, että tiedoksianto ei ollut ollut laillinen.

Lainsäädännöstä tai kansainvälisistä sopimuksista ei ilmennyt, oliko sähköpostitse Marokkoon tapahtunut tiedoksianto laillinen. A:n väitteen johdosta hänen ei katsottu lopullisesti ja sitovasti hyväksyneen tiedoksiantoa, joten tiedoksiannon ei voitu katsoa tapahtuneen laillisesti. Koska tiedoksianto ei ollut tapahtunut laillisesti, syyteoikeus oli vanhentunut.

Käräjäoikeus hylkäsi syytteen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Hanna Holst.

Helsingin hovioikeuden päätös 11.6.2021 nro 782

B valitti hovioikeuteen vaatien käräjäoikeuden tuomion kumoamista ja asian palauttamista käräjäoikeuteen katsoen tiedoksiannon tapahtuneen laillisesti.

A vaati, että valitus hylätään.

Hovioikeus katsoi, että oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 18 §:n 2 momentin mukaan väite siitä, ettei tiedoksiantoa ole toimitettu määrätyssä ajassa tai säädetyllä tavalla, on tehtävä vastauksessa tai lausumassa. Mainittu säännös tuli sovellettavaksi myös rikosasiassa. Tässä tapauksessa väitettä mahdollisesta tiedoksiannon virheellisyydestä ei ollut tehty vastauksessa 25.10.2019, vaan vasta myöhemmin valmisteluistunnossa 20.12.2019. Väite oli siten esitetty liian myöhään.

Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja palautti asian käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Ari Siltama, Juha Terho ja Arto Perälä (eri mieltä).

Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Perälä katsoi, että tiedoksiannon laillisuutta koskevan väitteen osalta kysymys on oikeudenkäynnin edellytyksiä koskevasta väitteestä. Rikosasiassa prosessinedellytykset ovat ehdottomia ja tuomioistuimen tulee ottaa ne viran puolesta huomioon. Väite tiedoksiannon virheellisyydestä on siten voitu tehdä vielä vastauksen antamisen jälkeenkin. Näin ollen käräjäoikeuden tuomiota ei tulisi kumota ja asiassa tulisi ratkaista kysymys tiedoksiannon laillisuudesta.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että hovioikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan hovioikeuteen tiedoksiannon laillisuuden tutkimiseksi.

B vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Asianomistaja B on 10.9.2019 toimittanut käräjäoikeuteen haastehakemuksen, jossa hän on vaatinut A:lle rangaistusta 12.9.2017 tapahtuneeksi väitetystä kunnianloukkauksesta. Käräjäoikeus on antanut haasteen ja haastehakemuksen tiedoksi A:lle sähköpostilla. A on käräjäoikeudelle palauttamassaan vastaanottotodistuksessa ilmoittanut tiedoksiannon tapahtuneen Marokossa 11.9.2019 eli päivää ennen syyteoikeuden vanhentumista. A on toimittanut 25.10.2019 kirjallisen vastauksen käräjäoikeudelle ja tämän jälkeen 20.12.2019 käräjäoikeuden valmisteluistunnossa esittänyt väitteen tiedoksiannon lainvastaisuudesta.

2. Hovioikeus on päätöksessään katsonut, että rikosasian vastaajan A:n on tullut tehdä väite tiedoksiannon laillisuudesta toimittaessaan vastauksensa käräjäoikeudelle. Kun väite oli esitetty vasta myöhemmin valmisteluistunnossa, väite oli tehty liian myöhään.

3. Korkeimmassa oikeudessa on ratkaistavana kysymys siitä, onko tiedoksiannon laillisuus tutkittava asianomistajan yksin ajamassa rikosasiassa viran puolesta vai edellyttääkö tutkiminen vastaajan oikea-aikaisesti tekemää väitettä.

Sovellettavat oikeusohjeet

4. Kysymyksessä olevassa asiassa asianomistaja on käyttänyt oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (rikosoikeudenkäyntilaki) 7 luvun mukaista syyteoikeuttaan. Rikosoikeudenkäyntilain 7 luvun 6 §:n 2 momentin mukaan haaste, haastehakemus ja siihen liitetyt asiakirjat on annettava vastaajalle tiedoksi siten kuin tiedoksiannosta oikeudenkäymiskaaren 11 luvussa säädetään. Säännös koskee siten sanottujen asiakirjojen tiedoksiantotapaa. Rikosoikeudenkäyntilain 12 luvun 1 §:n mukaan rikosasioiden käsittelyssä ja muutoksenhaussa noudatetaan sen lisäksi, mitä tässä laissa säädetään, oikeudenkäymiskaaren säännöksiä, jollei tässä laissa toisin säädetä.

5. Oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 18 §:n 2 momentin mukaan väite siitä, ettei tiedoksiantoa ole toimitettu määrätyssä ajassa tai säädetyllä tavalla, on tehtävä vastauksessa tai lausumassa. Edellä todetuin tavoin rikosoikeudenkäyntilain säännökset ovat kuitenkin rikosasiassa ensi sijassa sovellettavia. Toisin kuin oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 10 §:n mukaisessa riita-asian haasteessa, rikosoikeudenkäyntilain 7 luvun 7 §:n nojalla annetussa rikosasian haasteessa vastaajaa ei kehoteta vastaamaan prosessin edellytyksiä koskeviin seikkoihin. Rikosoikeudenkäyntilain viimeksi mainitun säännöksen mukaan vastaajan tulee ilmoittaa kantansa häntä vastaan esitettyihin vaatimuksiin ja kiistämisensä perustelut, ilmoittaa todisteet, joihin hän aikoo vedota sekä lausua tuomioistuimen erikseen esittämistä seikoista. Asianomistajan nostamaan syytteeseen liittyvää haastetta ja siihen vastaamista koskeva rikosoikeudenkäyntilain 7 luvun 7 §:n 1 momentti on saman sisältöinen kuin syyttäjän syytettä koskeva lain 5 luvun 9 §:n 1 momentti.

6. Oikeudenkäymiskaaren 16 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan oikeudenkäyntiväite voidaan tehdä myöhemminkin kuin puhevaltaa asiassa ensimmäistä kertaa käytettäessä, jos väite koskee seikkaa, jonka oikeus on velvollinen ottamaan huomioon omasta aloitteestaan.

7. Rikosasiassa rangaistusvaatimuksen tutkimista koskevat prosessinedellytykset ovat lähtökohtaisesti ehdottomia. Tuomioistuimen on tutkittava omasta aloitteestaan ehdottomien prosessinedellytysten täyttyminen. Rikoslain 8 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan syyteoikeuden vanhentumisen katkeaminen edellyttää, että syytettävälle on laillisesti annettu haaste tiedoksi. Rikosasioita koskevassa Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä on todettu, että laillinen haaste on oikeudenkäynnin ehdoton edellytys ja laillisesti tiedoksiannettu haaste on edellytys syyteoikeuden vanhentumisajan katkeamiselle (KKO 1997:162 ja KKO 2000:107).

Korkeimman oikeuden arviointi

8. Edellä lausutun mukaisesti tuomioistuimen on rikosoikeudenkäynnissä omasta aloitteestaan varmistettava, että oikeudenkäynnin edellytykset täyttyvät. Rikosasiassa syyteoikeuden vanhentuminen ja siihen liittyen tiedoksiannon laillisuudesta varmistuminen tulee ottaa viran puolesta huomioon. Syyte on hylättävä tuomiolla, mikäli oikeus syyttää rikoksesta on vanhentunut rikoslain 8 luvun 1 §:ssä säädetyllä tavalla.

9. Tiedoksiannon laillisuus on siten asianomistajan nostamassa rikosasiassa seikka, johon vetoaminen ei edellytä vastaajan väitettä ensimmäistä kertaa asiassa puhevaltaa käytettäessä, vaan tätä koskeva väite on ollut mahdollista tehdä vastauksen antamisen jälkeen. Tämän vuoksi A:n esittämää oikeudenkäyntiväitettä ei olisi tullut jättää hovioikeuden katsomalla tavalla liian myöhään tehtynä käsittelemättä.

10. Korkein oikeus toteaa lisäksi, että kantaja B on haastehakemuksessaan vaatinut rangaistuksen ohella vahingonkorvausta kärsimyksestä. Käräjäoikeus on hylännyt rangaistusvaatimuksen vanhentuneena lausumatta erikseen vahingonkorvausvaatimuksesta. Rikosoikeudenkäyntilain 3 luvun 8 §:n mukaan jos syyte hylätään, yksityisoikeudellinen vaatimus voidaan tutkia tai vaatimuksen käsittelyä jatkaa riita-asiain oikeudenkäynnistä säädetyssä järjestyksessä.

11. Korkein oikeus toteaa, että sanottu säännös tulee sovellettavaksi siinäkin tapauksessa, että syyteoikeuden korvausvaatimuksen perusteena olevasta väitetystä rikoksesta katsottaisiin vanhentuneen (HE 82/1995 vp s. 57). Lisäksi vahingonkorvausvaatimuksen vanhentumista arvioidaan velan vanhentumisesta annetun lain säännösten perusteella. Syyteoikeuden vanhentuminen ei siten suoraan merkitse sitä, että myös väitetystä rikoksesta johtuva kantajan esittämä korvausvaatimus olisi vanhentunut. Hovioikeuden on tiedoksiannon laillisuutta koskevaa kysymystä ratkaistessaan lausuttava myös kantajan esittämästä vahingonkorvausvaatimuksesta.

12. Oikeusastejärjestys huomioon ottaen tiedoksiannon laillisuus ei tule suoraan arvioitavaksi Korkeimmassa oikeudessa. Edellä lausutuilla perusteilla asia on palautettava tiedoksiannon laillisuuden arvioimiseksi hovioikeuteen.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan. Asia palautetaan Helsingin hovioikeuteen, jonka tulee huomioon ottaen palauttamisen syy omasta aloitteestaan ottaa asia käsiteltäväkseen ja siinä laillisesti menetellä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Pekka Koponen, Mika Huovila, Jussi Tapani, Timo Ojala ja Tuija Turpeinen. Esittelijä Minna Immonen.