KKO:2024:12

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Syyte Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta ampuma-aserikkomuksesta (tekoaika 27.8.2019). Syytteen teonkuvauksen mukaan A oli ampuma-aselain vastaisesti tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta säilyttänyt 21 ampuma-asetta ja yhtä aseen piippua ampuma-aseiden säilytykseen tarkoitetuissa turvakaapeissa kerrostalon 11. kerroksessa sijaitsevan kakkosasuntonsa kellarissa sijaitsevassa lukitussa varastossa, joka ei kiinteästi liittynyt A:n kakkosasuntoon eikä turvatasoltaan ja valvottavuudeltaan vastannut vakituista asuntoa tai muuta pysyvää oleskelupaikkaa.

Käräjäoikeuden tuomio 7.12.2020 nro 20/148351

Käräjäoikeus totesi, että A oli myöntämällään tavalla syytteen mukaisesti säilyttänyt 21 ampuma-asetta ja yhtä aseen piippua kahdessa lukitussa, ampuma-aselain 106 §:n 2 momentissa säädetyt edellytykset täyttävässä turvakaapissa kerrostalossa sijainneen kakkosasuntonsa lukitussa varastotilassa. Varastotila oli sijainnut varastokäytävällä, johon oli kulku 15 muulla osakkeenomistajalla tai perhekunnalla kerrostalon rappukäytävästä. Kerrostalon ulko-ovi ja varastokäytävän ovi olivat olleet satunnaisia hetkiä lukuun ottamatta lukittuina. A:n aseet olivat siten olleet aina varastotilan ja asekaappien lukittujen ovien takana sekä satunnaisia hetkiä lukuun ottamatta myös lukittujen kerrostalon ulko-oven ja varastokäytävän oven takana.

Asiassa oli kysymys siitä, oliko asekaappeja ja aseita säilytetty A:n pysyvään oleskelupaikkaan kiinteästi liittyvässä tilassa, joka turvatasoltaan ja valvottavuudeltaan vastasi vakituista asuntoa tai pysyvää oleskelupaikkaa.

Käräjäoikeus katsoi, että A:n kakkosasunto oli asunto, jota voitiin pitää ampuma-aselain 106 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna A:n pysyvänä oleskelupaikkana, jossa aseiden laillinen säilyttäminen olisi mahdollista. Aseita oli kuitenkin säilytetty kakkosasunnon varastotilassa. Varastotilan edellä mainitussa säännöksessä tarkoitettu kiinteä liittyvyys asuntoon oli perusteltua ratkaista säännöksessä tarkoitettujen muiden arviointikriteerien, eli turvatason ja valvottavuuden riittävyyden perusteella.

A:n varastotilan valvottavuus oli lähtökohtaisesti heikompitasoista kuin asutussa omakotitalossa tai kerrostalohuoneistossa. Toisaalta kerrostalossa muiden asukkaiden tai varasto-osakkeenomistajien, jotka hallitsivat samalla suljetulla käytävällä olevia omia varastotilojaan, läsnäolo ja valvontakyky yhdessä luvanhaltijan valvontakyvyn kanssa saattoi johtaa siihen, että kerrostalon varastotila valvottavuudeltaan rinnastui pysyvään oleskelupaikkaan tai lain esitöissä mainittuun omakotitalon yhteydessä olevaan autotalliin tai varastoon.

A:n varastotilan valvottavuus oli ollut melko säännöllistä ottaen huomioon edellä mainitut seikat. Valvottavuutta ei kuitenkaan voitu täysin rinnastaa siihen tilanteeseen, että aseiden säilytyspaikka olisi ollut A:n asuinhuoneiston sisällä.

Sen sijaan A:n varastotilan turvataso oli ollut keskimääräistä selvästi parempi. Varastotilan seinät olivat teräsbetonia ja sen ovi metallia tai terästä. Ovi oli ollut lukittuna melko paksusankaisella teräsriippulukolla, joka oli ollut pujotettuna ovesta ulkonevista rautaisista lenkeistä, joissa oli ollut murtautumisjälkiä. Aseet olivat olleet sertifioiduissa ja raskaissa asekaapeissa, joista toinen painoi 200 kiloa. Lukittujen murtoturvallisten kaappien liikuteltavuutta oli vielä vaikeutettu asettelulla ja ankkuroimalla. Oven yläpuolella oli ollut metallikehikko, jota oli sisäpuolelta peitetty kankaalla niin, ettei varastotilaan ollut näköyhteyttä käytävältä.

Johtopäätöksenään käräjäoikeus katsoi, että A:n varastotila oli ollut ampuma-aselain 106 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisesti hänen pysyvään oleskelupaikkaansa kiinteästi liittyvässä tilassa, joka oli turvatasoltaan ja valvottavuudeltaan vastannut vakituista asuntoa tai pysyvää oleskelupaikkaa. Käräjäoikeus hylkäsi syytteen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Teemu Vanhanen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 8.7.2022 nro 22/128199

Syyttäjän muutoksenhaun johdosta hovioikeus totesi varastotilan turvatason osalta, että varastokäytävän lukituksen ja kuorisuojauksen osalta ei ollut aihetta epäillä, etteivätkö ne vastaisi tyypillistä asuntoa. Varastotilan käytävälle oli kuitenkin pääsy myös 15 muun varastotilan osakkeenomistajalla tai perhekunnalla. Koska A:n oli tullut myös suhteessa heihin säilyttää aseensa ampuma-aselain 106 §:n edellytetyllä tavalla, asiassa oli arvioitava myös varastotilan turvatasoa. Varastotilan lukitus teräsriippulukolla rautaisista lenkeistä ja varastotilan oven yläpuolelta alkanut metallikehikko eivät olleet vastanneet lukitukseltaan ja kuorisuojaukseltaan tyypillistä asuntoa tai muuta pysyvää oleskelupaikkaa.

Varastotilan valvottavuuden osalta hovioikeus totesi, että kysymyksessä olevan kerrostalon muilla asukkailla ei voitu katsoa olevan valvontakykyä eikä heitä voitu rinnastaa ampuma-aselain esitöissä mainittuihin luvanhaltijan perheenjäseniin tai samassa asunnossa asuviin muihin henkilöihin. Näin ollen muiden asukkaiden valvonnalla tai valvontakyvyllä ei ollut käräjäoikeuden katsomin tavoin merkitystä arvioitaessa aseiden säilytyspaikan valvottavuusvaatimuksen täyttymistä.

Hovioikeus totesi, että ampuma-aselain 106 §:n 3 momentissa oli säädetty tiukemmista säilytysvaatimuksista niissä tapauksissa, jossa säilytettävänä oli viittä ampuma-asetta suurempi asemäärä. A oli säilyttänyt 21 ampuma-asetta. Näin ollen sekä ottaen huomioon, että A:n asunto sijaitsi kerrostalon 11. kerroksessa, hän säilytti suurta määrää ampuma-aseita kaksi kerrosta maan alla sijaitsevassa kellaritilassa, jota ei ollut edes väitetty varustetun hälytyslaittein, hänen valvontamahdollisuutensa asunnosta olivat rajalliset. Hovioikeus katsoi, ettei A:n kakkosasunnon varastotila ollut valvottavuudeltaan vastannut vakituista asuntoa tai pysyvää oleskelupaikkaa.

Hovioikeus katsoi, että A ei ollut tahallisesti säilyttänyt aseitaan ampuma-aselain vastaisesti, joten arvioitavaksi jäi se, oliko A toiminut törkeän huolimattomasti.

Hovioikeus katsoi, että A oli toiminut ampuma-aselain 105 §:ssä säädetyn huolellisuusvelvollisuuden vastaisesti, kun hän oli säilyttänyt merkittävää määrää ampuma-aseita tilassa, joka ei täyttänyt ampuma-aselaissa säädettyjä turvatason ja valvottavuuden vaatimuksia. Vaadittavaa huolellisuutta koskevassa kokonaisarvostelussa huomioon otettavan huolellisuusvelvollisuuden merkittävyyden osalta hovioikeus totesi, että ampuma-aselain ampuma-aseiden säilyttämistä koskevien säännösten tarkoituksena on elämää ja henkilökohtaista turvallisuutta koskevan oikeuden sekä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen. Ampuma-aselailla täytäntöön pannun asedirektiivin taustalla olivat järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin aiheuttama turvallisuusuhka. Kysymyksessä oleva huolellisuusvelvollisuus ja sen laiminlyönnillä vaarannetut edut, oikeus elämään ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen sekä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen, olivat siten erittäin tärkeitä.

Törkeää huolimattomuutta vastaan puhui se, että A oli pyrkinyt selvittämään turvallisuusvaatimusten sisältöä laista ja sen esitöistä sekä säilyttänyt aseita ampuma-aselaissa säädetyt edellytykset täyttävissä turvakaapeissa ja sinänsä myös lukitussa tilassa. Hovioikeus kuitenkin katsoi, että kysymyksessä olevan kaltaisessa maan alla sijaitsevassa tilassa, jonne lähtökohtaisesti rajatulla määrällä asukkaita on pääsy ja syytä liikkua, on yleisesti ottaen vähäisempi kiinnijäämisriski. Ottaen lisäksi huomioon johtopäätös varastotilan turvatasosta ja valvottavuudesta, hovioikeus piti loukkauksen todennäköisyyttä melko suurena. A oli toisintoimimismahdollisuudesta huolimatta ottanut tietoisena pidettävän riskin aseita säilyttäessään.

Rikotun huolellisuusvelvoitteen merkittävyys, vaarannettujen etujen tärkeys, loukkauksen todennäköisyys, riskinoton tietoisuus sekä muut tekoon ja tekijään liittyvät olosuhteet kokonaisuutena huomioon ottaen hovioikeus katsoi A:n menetelleen törkeän huolimattomasti.

Hovioikeus katsoi, että A oli ampuma-aselain vastaisesti törkeästä huolimattomuudesta säilyttänyt 21 ampuma-asetta ja yhtä aseen piippua ampuma-aseiden säilytykseen tarkoitetuissa turvakaapeissa kakkosasuntonsa kellarissa lukitussa varastotilassa, joka ei ollut liittynyt kiinteästi A:n 11. kerroksessa sijaitsevaan kakkosasuntoon eikä turvatasoltaan ja valvottavuudeltaan vastannut vakituista asuntoa tai muuta pysyvää oleskelupaikkaa.

A tuomittiin ampuma-aserikkomuksesta sakkorangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Mirja-Leena Nurmi (eri mieltä) ja Saini Siitarinen sekä asessori Laura Kirvesniemi.

Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Nurmi totesi, että A:n varastotilan turvataso oli täyttänyt lain vaatimukset. Tila ei kuitenkaan ollut valvottavuudeltaan täyttänyt lain edellytyksiä eikä sitä tämän vuoksi olisi saanut käyttää aseiden säilyttämiseen.

Lain säännös siitä, millaisissa tiloissa aseita kerrostalossa saa säilyttää, oli selvästi tulkinnanvarainen. Se että aseet oli saatu anastettua lukituksista ja asekaappien kiinnityksestä huolimatta, ei ollut ollut kohtuudella A:n ennakoitavissa. A ei ollut menetellyt törkeän huolimattomasti, joten syyte tuli hylätä.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan A vaati, että syyte hylätään.

Vastauksessaan syyttäjä vaati, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. A on säilyttänyt 21 ampuma-asetta ja yhtä aseen piippua aseiden säilytykseen tarkoitetuissa turvakaapeissa kerrostalon kellarissa sijaitsevassa lukitussa varastossa. Syyttäjä on vaatinut A:lle rangaistusta ampuma-aserikkomuksesta katsoen, että tämä on ampuma-aselain vastaisesti säilyttänyt ampuma-asetta tai aseen osaa.

2. Käräjäoikeus on hylännyt syytteen katsoen, että A on säilyttänyt aseita ja aseen piippua ampuma-aselain mukaisella tavalla. Syyttäjän valituksesta asiaa käsitellyt hovioikeus on tuominnut A:n ampuma-aserikkomuksesta sakkorangaistukseen.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

3. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A syyllistynyt ampuma-aserikkomukseen. Arvioitavaksi tulee erityisesti se, onko aseita ja aseen piippua säilytetty A:n pysyvään oleskelupaikkaan kiinteästi liittyvässä tilassa, joka turvatasoltaan ja valvottavuudeltaan vastaa kyseistä oleskelupaikkaa. Jos tähän kysymykseen vastataan kieltävästi, on arvioitava vielä sitä, onko A menetellyt törkeän huolimattomasti aseittensa säilyttämisessä.

Sovellettavat säännökset

4. Rikoksen tekoaikana 27.8.2019 voimassa olleen ja tässä asiassa sovellettavaksi tulevan ampuma-aselain 103 §:n 8 kohdan (532/2007) mukaan ampuma-aserikkomuksesta tuomitaan se, joka kyseisen lain vastaisesti tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta säilyttää ampuma-asetta tai aseen osaa taikka kantaa tai kuljettaa ampuma-asetta. Säännös on sittemmin siirretty samansisältöisenä pykälän 7 kohdaksi (89/2020).

5. Ampuma-aselain 105 §:n 1 momentin mukaan ampuma-aseen, aseen osan, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten haltija on velvollinen pitämään ampuma-aseesta, aseen osasta, patruunoista ja erityisen vaarallisista ammuksista sellaista huolta, ettei vaaraa niiden joutumisesta asiattomien haltuun ole.

6. Säännökset ampuma-aseiden ja niiden osien säilyttämisestä sisältyvät lain 106 §:ään, jonka 1 momentin 1 kohdan mukaan kun ampuma-asetta, aseen osaa, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia säilytetään muuten kuin tilapäisesti, ne on säilytettävä luvanhaltijan vakituisessa asunnossa, muussa paikassa, jossa hän pysyvästi oleskelee, tai näihin kiinteästi liittyvässä tilassa, joka turvatasoltaan ja valvottavuudeltaan vastaa näitä.

7. Ampuma-aselain 106 §:n 2 momentin mukaan, jos ampuma-asetta säilytetään 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetussa paikassa, se on säilytettävä murtoturvallisessa ja lukitussa turvakaapissa, lukitussa paikassa tai muuten lukittuna siten, että ampuma-ase tai aseen osa ei ole helposti anastettavissa tai otettavissa luvattomasti käyttöön.

8. Ampuma-aselain 106 §:n 3 momentin mukaan jos säilytettävänä on useampi kuin viisi ampuma-asetta, aseet on säilytettävä murtoturvallisessa ja lukitussa turvakaapissa. Turvakaappia ei kuitenkaan edellytetä, jos aseiden säilytyspaikan poliisilaitos on hyväksynyt säilytystilat. Tällainen vaatimus yli viiden aseen säilyttämiseen murtoturvallisessa ja lukitussa turvakaapissa sisältyi myös aikaisemmin voimassa olleeseen säännökseen (764/2015).

Aseiden säilyttäminen luvanhaltijan pysyvässä oleskelupaikassa

9. Edellä selostetuista säännöksistä ilmenee, että kaikkien aseiden, niiden osien ja ammusten säilytysturvallisuuteen pyritään ampuma-aselailla vaikuttamaan kahdella eri tavalla. Toisaalta siten, että aseita säilytetään turvakaapissa tai lukitussa paikassa tai muuten lukittuna, ja toisaalta siten, että tila, jossa aseet lukittuina ovat, vastaa turvatasoltaan vakituista tai pysyvää asuntoa ja on aseiden haltijan säännöllisen valvonnan alla. Lisäksi erityisen vaarallisen ampuma-aseen, yli viiden ampuma-aseen tai yli viiden ampuma-aseen kokoamisen mahdollistavien osien säilytykselle on laissa asetettu muita tiukemmat vaatimukset, joiden mukaan niitä on säilytettävä murtoturvallisessa ja lukitussa turvakaapissa.

10. Ampuma-aselain esitöiden mukaan lain 106 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu muu paikka, jossa luvanhaltija pysyvästi oleskelee voisi olla esimerkiksi perheen kakkosasunto silloin, kun sitä käytetään pysyvästi. Tällainen paikka on luvanhaltijan ja hänen perheenjäsentensä säännöllisessä valvonnassa, vaikka on selvää, että valvonta ei ole jatkuvaa. Sivullisen on kuitenkin ennalta vaikeaa tietää, milloin asunto on tyhjillään ja miten kauan tällainen tilanne kestää. Siksi asuntoa voidaan lain esitöiden mukaan pitää turvallisena säilytystilana. (HE 20/2014 vp s. 47).

11. A on säilyttänyt 21 ampuma-asetta ja yhtä aseen piippua kahdessa lukitussa turvakaapissa, jotka riidattomasti ovat täyttäneet ampuma-aselain 106 §:n 3 momentin vaatimukset murtoturvallisesta ja lukitusta turvakaapista. Tällä tavoin A:n on tullut säilyttää aseitaan ja yhtä aseen piippua niiden määrän perusteella siitä riippumatta, ovatko nämä kaapit sijainneet hänen vakituisessa asunnossaan, muussa pysyvässä oleskelupaikassaan tai niihin kiinteästi liittyvässä tilassa, joka on turvatasoltaan ja valvottavuudeltaan vastannut asuntoa tai pysyvää oleskelupaikkaa.

12. A:n hallitsema asunto on ollut niin sanottu kakkosasunto, jota hän on alempien tuomioistuinten tuomioiden mukaan käyttänyt noin 2–3 kertaa viikossa. Korkein oikeus hyväksyy alempien oikeusasteiden johtopäätökset siitä, että A:n kakkosasuntonaan käyttämää kerrostaloasuntoa voidaan pitää ampuma-aselain 106 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna muuna paikkana, jossa aseluvan haltija pysyvästi oleskelee.

Aseiden säilyttäminen pysyvään oleskelupaikkaan kiinteästi liittyvässä tilassa

13. Oikeudellisen arvioinnin kohteena Korkeimmassa oikeudessa on ensisijaisesti se, onko A:n hallitsema varastotila ampuma-aselain 106 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu hänen hallitsemaansa pysyvään oleskelupaikkaan kiinteästi liittyvä tila, joka turvatasoltaan ja valvottavuudeltaan vastaa kyseistä oleskelupaikkaa.

14. Aseiden ja aseiden osien säilyttämistä koskevien ampuma-aselain säännösten tarkoituksena on osaltaan estää se, että aseet eivät päädy anastusrikosten kohteeksi (HE 110/2000 vp s. 23).

15. Asuntoon tai muuhun pysyvään oleskelupaikkaan liittyvältä kiinteältä tilalta on ampuma-aselain 106 §:n 1 momentin 1 kohdassa edellytetty asuntoa vastaavaa turvatasoa ja valvottavuutta. Lainsäädäntöhistorian valossa painopiste aseturvallisuuden ylläpitämisessä on ensin yhtäläisesti ollut sekä säilytystilan valvottavuudessa että sen turvatasossa (HE 183/1997 vp s. 136). Sittemmin nimenomaisesti asuntomurtojen yhteydessä tapahtuvien aseiden anastamisen vähentämiseksi on tiukennettu aseita koskevia säilytystapoja koskevia määräyksiä edellyttämällä aseiden säilyttämistä turvakaapeissa myös pysyvästi valvotussa asunnossa (HE 110/2000 vp s. 23 ja 57–58).

16. Lain perusteluissa (HE 20/2014 vp s. 47) asuntoon tai pysyvään oleskelupaikkaan kiinteästi liittyvää tilaa on perusteltu siten, että tällaisen tilan tulee turvatasoltaan ja valvottavuudeltaan vastata vakituista asuntoa tai muuta pysyvästi oleskeluun käytettävää tilaa. Asunnon yhteydessä oleva autotalli tai muu vastaava tila voisi olla tässä tarkoitettu tila. Sen sijaan erilliset autotalli- tai varastorakennukset eivät olisi ehdotettavassa säännöksessä tarkoitettuja tiloja. Turvatason vaatimusta on esitöissä toisaalta perusteltu rinnastuksella asunnon kuorisuojaukseen ja lukitukseen.

Korkeimman oikeuden arviointi

17. A:n aseiden säilytykseen käytetyt turvakaapit ovat olleet kerrostalon kellaritiloissa erillisessä varastotilassa. Varastotilaan pääsy on edellyttänyt ensin joko kerrostalon ulko-oven tai autotallin ajoluiskan oven avaamista. Tämän jälkeen on tullut avata varastokäytävän ovi ja edelleen vielä A:n hallitseman varastotilan ovi. Alemmat oikeusasteet ovat katsoneet näytetyksi, että ulko-ovi, ajoluiskan ovi sekä varastokäytävään johtava ovi ovat olleet pääosan ajasta lukittuina. A:n hallitsema varastotila on ollut lukittuna erillisellä tukevalla riippulukolla, joka on ollut pujotettuna metallisiin lenkkeihin, joissa oli havaittu anastuksen jälkeen murtojälkiä.

18. Varastokäytävällä on ollut 16 varastotilaa, joita on hallittu erillisillä osakkeilla. Talossa on ollut 64 huoneistoa ja A:n hallitsema asunto on ollut talon 11. kerroksessa. Asunto on ollut kohdassa 12 todetuin tavoin niin sanottu kakkosasunto, jossa A on käynyt 2–3 kertaa viikossa ja hän on käynyt myös varastotilassa säännöllisesti. Varastotilaan on murtauduttu ja asekaapit sisältöineen anastettu 29. ja 30.8.2019 välisenä yönä. Teosta on myöhemmin syytetty väitetysti järjestäytyneeseen rikollisryhmään liittyviä toimijoita.

19. A:n hallitseman varastotilan ovi ei ole turvatasoltaan vastannut asunnon ovea, kun se on ollut suljettuna ulkoneviin lenkkeihin kiinnitetyllä riippulukolla. Varastotilan turvatasoa ei kuitenkaan ole perusteltua arvioida pelkästään varastotilan oven turvatason kannalta. Varastotila on sijainnut lukitulla varastokäytävällä. Varastokäytävässä on voinut liikkua A:lle tuntemattomia henkilöitä, ja varastotilan avainten määrä on ollut tavanomaista asuntoa suurempi. Toisaalta pääsy varastokäytävään on ollut rajatumpaa kuin talon rappukäytävään.

20. Asekaappeja on tässä tapauksessa säilytetty kolmen lukitun oven takana. Näistä varastokäytävän oven voidaan lähtökohtaisesti katsoa vastaavan tavanomaista kerrostaloasunnon ovea. Varastotilan turvatason ei voida katsoa ainakaan olennaisesti poikkeavan tavanomaisesta kerrostaloasunnosta eikä asiassa voida yksin turvatason perusteella tehdä johtopäätöstä ampuma-aselain 106 §:n 1 momentin 1 kohdan vastaisesta säilytystavasta. Turvataso voidaan kuitenkin ottaa osaltaan huomioon arvioitaessa säilytystilan valvottavuutta.

21. Valvottavuuden kannalta esitöissä esimerkkinä asuntoa vastaavasta tilasta on ollut asunnon yhteydessä oleva autotalli tai muu tila. Kielteisesti on toisaalta suhtauduttu valvottavuuden kannalta erillisiin autotalli- tai varastorakennuksiin. Korkein oikeus toteaa, että esitöiden esimerkit kuvaavat omakotitaloasumista. Niistä ei siten voida tehdä suoria johtopäätöksiä kerrostaloasumisessa tavanomaisen kellarivaraston soveltuvuudesta aseiden säilytystilaksi.

22. Korkein oikeus toteaa, että A:lla ei ole ollut mahdollisuutta tehdä varastotilaansa liittyviä havaintoja asunnostaan tai edes asunnon välittömästä läheisyydestä käsin. Asiassa ei ole edes väitetty, että A olisi pyrkinyt parantamaan varastotilan valvottavuutta esimerkiksi hälytysjärjestelmällä tai kameravalvonnalla. Kokonaisuutena arvioiden voidaan pitää epätodennäköisenä sitä, että A olisi voinut missään olosuhteissa havaita varastotilaansa kohdistuvaa murtautumista.

23. Varastokäytävällä olleita tiloja on käyttänyt 15 muuta henkilöä tai perhekuntaa. Tilan valvottavuuden osalta ei voida antaa painoarvoa sille, että A:n varasto olisi ollut muiden varastotilojen käyttäjien tosiasiallisessa valvonnassa. Muiden varastotilojen haltijoilla ei ole ollut tosiasiallista tarvetta tai velvollisuutta tehdä havaintoja A:n varastotilan käyttämisestä. Aseiden säilytyksen valvomista voidaan pitää korostetusti aseluvan haltijan tehtävänä siitäkin huolimatta, että lain esitöissä on esimerkinomaisesti mainittu myös aseluvanhaltijan perheenjäsenten valvontamahdollisuudet. Varastokäytävän jaettuun käyttöön on liittynyt myös edellä kohdassa 19 kuvattuja turvallisuusriskejä.

24. Yhteenvetona Korkein oikeus toteaa, että A:n varastotila ei ole täyttänyt ampuma-aselain 106 §:n 1 momentin 1 kohdassa asetettuja vaatimuksia valvottavuuden osalta. Tilan valvottavuus on itsenäinen edellytys, eivätkä edellä tehdyt johtopäätökset tilan turvatasosta muuta tätä arviota. Aseita ja piippua ei siten ole säilytetty asuntoon kiinteästi liittyvässä tilassa, joka vastaa asuntoa turvatasoltaan ja valvottavuudeltaan. Tällaisen tulkinnan voidaan katsoa olevan myös laillisuusperiaatteessa edellytetyllä tavalla sopusoinnussa tunnusmerkistöstä ilmenevän, rangaistusuhalla tavoitellun suojan tarkoituksen kanssa ja kohtuudella tekijän ennakoitavissa. Asiassa on seuraavaksi arvioitava sitä, onko A menetellyt törkeän huolimattomasti.

Törkeä huolimattomuus

25. Rikoslain 3 luvun 7 §:n 2 momentin mukaan huolimattomuuden törkeys ratkaistaan kokonaisarvostelun perusteella. Arvostelussa otetaan huomioon rikotun huolellisuusvelvollisuuden merkittävyys, vaarannettujen etujen tärkeys ja loukkauksen todennäköisyys, riskinoton tietoisuus sekä muut tekoon ja tekijään liittyvät olosuhteet.

26. Aseiden hallussapito on tarkkaan säänneltyä ja aseiden asianmukaista säilyttämistä voidaan pitää aseluvan haltijan keskeisenä velvollisuutena aseturvallisuuden kannalta. Säilyttämiseen liittyvästä yleisestä huolellisuusvelvollisuudesta on säädetty ampuma-aselain 105 §:ssä, jonka mukaan muun muassa ampuma-aseen ja aseen osan haltija on velvollinen pitämään ampuma-aseesta ja aseen osasta sellaista huolta, ettei vaaraa niiden joutumisesta asiattomien haltuun ole. Aseiden päätymisestä muiden kuin luvanhaltijan käsiin voi seurata vakava vaara muiden ihmisten hengelle ja terveydelle sekä yleiselle turvallisuudelle. Edellä mainitut seikat korostuvat nyt käsillä olevassa tilanteessa, jossa aseita on ollut säilytettävänä huomattavan suuri määrä. Rikotun huolellisuusvelvollisuuden merkittävyys ja vaarannettujen etujen tärkeys puhuvat vahvasti huolimattomuuden törkeyden puolesta.

27. Tässä tapauksessa 21 asetta ja yhtä aseen piippua on säilytetty turvakaapeissa usean lukitun oven takana. A:n näkökulmasta voidaan pitää jossain määrin yllättävänä, että tällä tavalla säilytetyt aseet ovat päätyneet anastusrikoksen kohteeksi. Toisaalta aseiden lukumäärään nähden on ollut ennakoitavissa, että ne muodostavat houkuttelevan kohteen myös järjestäytyneille rikollispiireille, jos tieto aseiden säilytyspaikasta pääsee leviämään tällaisille tahoille. Kellaritilat ovat lisäksi antaneet työrauhan suorittaa murtautumistoimenpiteet öiseen aikaan. Anastusta ei ole sen vuoksi voitu pitää ennalta-arvaamattomana.

28. A:n on kokeneena metsästäjänä ja suuren asemäärän omistajana tullut olla hyvin tietoinen aseiden säilyttämiseen liittyvistä vaatimuksista. Hän on hovioikeuden tuomion mukaan pyrkinyt selvittämään, voidaanko hänen valitsemaansa säilytystapaa pitää ampuma-aselain edellytykset täyttävänä. Hän ei ole kuitenkaan selvittänyt viranomaisilta säilyttämistavan hyväksyttävyyttä. Valitun säilyttämispaikan sijaitessa kerrostalon varastotilassa säilytystilan ampuma-aselain vaatimusten mukaisuudesta on täytynyt jäädä lain ja sen perustelujen valossa vähintäänkin epäselvyys.

29. Korkein oikeus katsoo, että todennäköisyys aseiden joutumiselle anastuksen kohteeksi ei ole ollut kovin suuri ja että A:n toimintaa ei voida pitää välinpitämättömänä. Toisaalta huomioon voidaan ottaa tekijän tosiasialliset mahdollisuudet suurempiin varotoimenpiteisiin. Asiassa ei ole esitetty mitään syytä, miksi A ei olisi voinut vähentää aseiden anastamisen riskiä esimerkiksi tilan valvontajärjestelmää parantamalla tai säilyttämällä aseitaan varastotilaa paremmin valvotussa tilassa. Tämä seikka puhuu osaltaan huolimattomuuden törkeyden puolesta.

30. Kokonaisarvionaan Korkein oikeus katsoo, että huolellisuusvelvollisuuden merkittävyys ja vaarannettujen etujen tärkeys korostuvat arviointiperusteina, kun kysymys on ollut suuresta määrästä aseita. Sen vuoksi huolimattomuuden törkeyden puolesta puhuvat seikat ovat tässä tapauksessa painavampia kuin sitä vastaan puhuvat seikat. A on siten menetellyt törkeän huolimattomasti ja syyllistynyt siihen ampuma-aserikkomukseen, jonka hovioikeus on hänen syykseen lukenut.

Rangaistus

31. A on asiassa yksin muutoksenhakijana. Asiassa ei ole ilmennyt syytä alentaa hovioikeuden tuomitsemaa 15 päiväsakon sakkorangaistusta. Päiväsakon rahamäärä vahvistetaan A:n muuttuneen maksukyvyn mukaiseksi.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan niin, että A tuomitaan 15:een 1 790 euron määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa yhteensä 26 850 euroa.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Pekka Koponen, Mika Huovila, Kirsti Uusitalo, Juha Mäkelä (eri mieltä) ja Timo Ojala (eri mieltä). Esittelijä Heikki Kemppinen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Ojala: Olen eri mieltä siitä, onko A törkeästä huolimattomuudesta säilyttänyt aseita ja aseen osaa ampuma-aselain vastaisesti. Lausun kohdan 24 jälkeen seuraavan.

Törkeä huolimattomuus

Aseiden tai aseen osien säilyttäminen ampuma-aselain vaatimusten mukaisesti kuuluu aseita omistavien ja hallussapitävien tärkeisiin huolellisuusvelvoitteisiin. Kun A ei ole Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevällä tavalla säilyttänyt aseita ampuma-aselain vaatimusten mukaisesti, katson hänen menetelleen huolimattomasti. Tämän jälkeen asiassa on arvioitava, onko huolimattomuutta pidettävä törkeänä.

Rikoslain 3 luvun 7 §:n 2 momentin mukaan se, pidetäänkö huolimattomuutta törkeänä (törkeä tuottamus), ratkaistaan kokonaisarvostelun perusteella. Arvostelussa otetaan huomioon rikotun huolellisuusvelvollisuuden merkittävyys, vaarannettujen etujen tärkeys ja loukkauksen todennäköisyys, riskinoton tietoisuus sekä muut tekoon ja tekijään liittyvät olosuhteet.

Rikotun huolellisuusvelvollisuuden merkittävyyden ja vaarannettujen etujen tärkeyden osalta totean, että ampuma-aseiden säilyttämistä koskevan ampuma-aselaissa säädetyn velvollisuuden keskeisenä päämääränä on turvata, että aseita ei päätyisi ulkopuolisille. Säilytyksen turvallisuutta koskevilla vaatimuksilla suojataan siten henkilökohtaista turvallisuutta ja yleistä järjestystä.

Aseiden ja aseen piipun säilyttäminen ei ole kysymyksessä olevassa tapauksessa kaikilta osin täyttänyt ampuma-aselain vaatimuksia. Aseiden säilyttäminen on kuitenkin esimerkiksi säilytyspaikan turvatasoa koskevilta vaatimuksiltaan täyttänyt vaaditut edellytykset. Aseita oli myös säilytetty asianmukaisissa turvakaapeissa, joiden sijoittelulla ja kiinnittämisellä oli myös tosiasiassa vaikeutettu sitä, että aseet päätyisivät ulkopuolisille. Katson, että ampuma-aseiden säilyttämistä koskevien vaatimusten rikkominen ei ole koskenut säilytysvelvollisuuden vaatimuksia kaikilta osin. Huolellisuusvelvollisuuden merkittävyys ja vaarannettujen etujen tärkeys puhuu tästä huolimatta törkeän huolimattomuuden puolesta.

Katson, että loukkauksen todennäköisyyttä on tämän tapauksen yhteydessä perusteltua arvioida siitä näkökulmasta, miten merkittävästi aseiden säilyttämistapa on tässä tapauksessa lisännyt riskiä siihen, että aseet päätyvät ulkopuolisille. Aseiden säilytykseen käytettyä varastotilaa ja turvakaappeja on selostettu ratkaisun kohdissa 17 ja 18. Kysymyksessä on ollut siten huomattavasti turvallisempi varasto kuin kerrostaloissa usein esiintyvä ns. verkkokellari. Valittua säilytystilaa voidaan pitää myös turvallisempana kuin jossain muissa tilanteissa lain vaatimukset täyttävää säilytyspaikkaa.

Kaikkiaan aseiden säilytys on hoidettu niin, että se on ennakolta arvioiden vaikeuttanut sääntelyn tavoitteen mukaisesti huomattavasti aseiden päätymistä ulkopuolisille. Kysymyksessä olevaan varastoon tunkeutuminen ja turvakaappien siirtäminen ja poiskuljettaminen on ennakolta arvioiden edellyttänyt suunnitelmallisuutta ja varustautumista tekoon erilaisin välinein, jollaisen toiminnan estäminen ei ole välttämättä mahdollista edes kaikki vaatimukset täyttävän säilytyspaikan kohdalla. Katson, että aseiden säilyttäminen edellä kuvatuissa olosuhteissa ei ole juurikaan lisännyt riskiä aseiden päätymisestä ulkopuolisille siihen nähden, että aseita olisi säilytetty edellytykset täyttävässä paikassa. Kysymyksessä olevassa tapauksessa aseet oli lopulta anastanut väitetysti järjestäytyneen rikollisryhmän jäsenet. Tällaista on pidettävä säilytyspaikan laatu ja turvakaappien sijoittelu ja niiden paino huomioon ottaen yllättävänä. Katson, että loukkauksen todennäköisyyttä on pidettävä vähäisenä eikä tämä siten tue arviota törkeästä huolimattomuudesta.

Riskinoton tietoisuuden osalta katson merkityksellistä olevan erityisesti sen, miten tietoisesti ja olennaisesti ampuma-aselain säilyttämisvaatimuksia on rikottu. Asiassa on selvitetty, että A oli metsästystä harrastaneena ollut tietoinen aseiden säilyttämistä koskevista vaatimuksista ja oli pyrkinyt myös lainsäädännön ja lain perusteluiden avulla selvittämään, voidaanko hänen valitsemaansa säilytystapaa pitää ampuma-aselain edellytykset täyttävänä.

Ampuma-aselain 106 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädettyä aseiden säilyttämistä koskevia vaatimuksia joudutaan arvioimaan erilaisissa asumismuodoissa. Kerrostaloasumisessa asianmukaisesta säilyttämispaikasta voi olla tulkinnanvaraisuutta. Katson kuitenkin, että valitun säilyttämispaikan sijaitessa kerrostalon varastotilassa, säilytystilan ampuma-aselain vaatimusten mukaisuudesta on kuitenkin täytynyt jäädä lain ja sen perustelujen valossa vähintäänkin epäselvyys. On myös selvää, että A olisi voinut selvittää säilyttämispaikan soveltuvuutta aseiden säilytykseen vieläkin paremmin tai valita myös toisenlaisen säilyttämispaikan. Katson kuitenkin, että aseita on pyritty säilyttämään turvallisessa paikassa eikä säilyttämistilasta ja aseiden säilyttämisestä kokonaisuudessaan esitettyyn selvitykseen nähden A:n toiminnan voida katsoa osoittavan välinpitämättömyyttä säilyttämisvaatimusten noudattamista kohtaan. Nämäkään seikat eivät tue arviota törkeästä huolimattomuudesta.

Muuna olosuhteena otan huomioon aseiden suuren määrän ja sen, että aseiden säilyttämisessä olisi ollut mahdollisuudet erityisesti säilyttämisen valvonnassa parempiin varotoimenpiteisiin.

Törkeyden kokonaisarvioinnissa suurin merkitys on perusteltua antaa sille, miten olennaisesti huolellisuusvelvollisuutta on rikottu ja miten suurena loukkauksen todennäköisyyttä ja riskinoton tietoisuutta on pidettävä. Edellä olen katsonut, että huolellisuusvelvollisuuden rikkominen ei ole koskenut säilyttämisen vaatimuksia kokonaisuudessaan, aseiden säilyttämistä koskeviin vaatimuksiin ei ole suhtauduttu välinpitämättömästi ja aseita on pyritty säilyttämiin niin, etteivät ne päätyisi ulkopuolisille. Myös loukkauksen todennäköisyyttä ja riskinoton tietoisuutta koskeva arvio puhuu huolimattomuuden törkeyttä vastaan. Ottaessani huomioon kaikki edellä mainitut seikat kokonaisuutena totean, että A:n ei ole katsottava törkeästä huolimattomuudesta säilyttäneen aseitaan ja aseen piippua ampuma-aselain vastaisesti. Näin ollen katson, että hänen syykseen ei voida lukea ampuma-aserikkomusta.

Lopputulos

Hylkään syytteen.

Äänestyksen lopputulokseen nähden velvollisena lausumaan tuomittavasta rangaistuksesta ilmoitan olevani tältä osin Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevällä kannalla.

Oikeusneuvos Mäkelä: Erimielisyyteni koskee sitä, onko A:n hallitsema varastotila täyttänyt tilan valvottavuuden osalta ampuma-aselain 106 §:n 1 momentin 1 kohdassa asetetut vaatimukset. Lausun kohdan 22 jälkeen seuraavan.

Ampuma-aselain esitöissä on perusteltu perheen kakkosasunnon turvallisuutta säilytyspaikkana sillä, että sivullisen on vaikea ennalta tietää, milloin asunto on tyhjillään ja miten kauan tällainen tilanne kestää. Siksi asuntoa voidaan pitää turvallisena säilytystilana. Tällainen paikka on luvanhaltijan ja hänen perheenjäsentensä säännöllisessä valvonnassa, vaikka on selvää, että valvonta ei ole jatkuvaa. (HE 20/2014 vp s. 47).

Edellä todetun perusteella katson, että valvonnan ei tarvitse olla jatkuvaa, vaan valvottavuuden osalta merkitystä on annettava erityisesti sille, kuinka hyvin sivullisen ennakoitavissa tilan tyhjillään oleminen on. Maaseudulla sijaitsevan säännöllisessä käytössä olevan kakkosasunnon osalta ulkopuolisen kannalta yllätetyksi tulemisen todennäköisyys on melko alhainen esimerkiksi yölliseen aikaan arkiviikolla. Lainsäätäjä on pitänyt tällaistenkin tilojen osalta valvottavuutta riittävänä.

Kerrostalossa, jossa A:n hallitsemat asunto ja varastotila sijaitsevat, on 64 huoneistoa ja asukkaita yli 100. Varastotiloja on ollut samalla käytävällä 16. Vaikka aseiden valvontavastuu onkin aseluvan haltijalla, katson, että arvioitaessa tilan valvottavuutta, merkitystä voidaan antaa myös sille, että tilojen tyhjillään olemisen ennakoiminen on tällaisessa tilassa vähintään yhtä vaikeaa kuin edellä kuvaamani maaseutuasunnon kohdalla. Vaikka se, että tiloihin on suuri määrä avaimia, voi osaltaan myös lisätä tilojen turvattomuutta, ja lisäksi mahdollista on myös talon toisen asukkaan murtautuminen varastotilaan, pidän näiden riskien painoarvoa melko vähäisenä.

Lain perusteluiden omakotitaloa koskeva niukasti perusteltu esimerkki jättää avoimeksi sen, onko autotallin tai varaston osalta edellytetty sen konkreettista yhteyttä asuinrakennukseen vai vain sitä, että se sijaitsee rakennuksen lähistöllä, jolloin asukkaan paikallaolo tekee sivullisen kannalta murtautumisen riskialttiiksi. Esimerkkiä voidaan lukea myös siten, että se sulkee pois vain muualla kuin esimerkiksi talon pihapiirissä sijaitsevat tilat.

Katson, että kerrostalossa ei ole perusteltua edellyttää näköyhteyteen rinnastuvaa valvottavuutta. Tämä ei olisi johdonmukaista sen kanssa, että valvonnan ei ole edellytetty olevan jatkuvaa, vaan keskeinen merkitys on tilojen tyhjillään olemisen ennakoimattomuus. On selvää, että tällaisia valvottavuutta tehostavilla lisätoimilla olisi turvallisuutta lisäävä vaikutus, mutta katson, että lainsäätäjä ei ole näin korkeaa turvatasoa edellyttänyt.

A on käyttänyt kakkosasuntoaan 2–3 kertaa viikossa. Myös varastotilaa hän on käyttänyt säännöllisesti, vaikka ei joka kerta asunnolla ollessaan. Ottaen huomioon myös muiden asukkaiden varastotilojen käyttö sivullisen näkökulmasta tilojen tyhjillään oleminen on ollut vaikeasti ennakoitavissa. Ampuma-aselain tavoite estää aseiden päätyminen anastusrikoksen kohteeksi on A:n varastotilan kohdalla toteutunut yhtä tehokkaalla tavalla kuin maaseutuasunnon kohdalla, eikä vaatimustasoa ole perusteltua asettaa kerrostalossa korkeammalle. Katson, että A:n aseiden säilyttämiseen käyttämä varastotila on täyttänyt ampuma-aselain vaatimukset myös valvottavuuden kannalta.

Hylkään syytteen.

Äänestyksen lopputulokseen nähden velvollisena lausumaan tuomittavasta rangaistuksesta ilmoitan olevani samaa mieltä kuin enemmistö.