KKO:2020:61

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 29.8.2018 nro 18/135338 ja Helsingin hovioikeuden tuomio 12.2.2019 nro 19/106067 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Essi Konttinen-Di Nardo sekä hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Anna-Liisa Hyvärinen, Åsa Nordlund ja Tiina Isokääntä.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että syyte ampuma-aserikoksesta hylätään.

Syyttäjä vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Syytteen mukaan A oli yhdessä toisen henkilön kanssa pitänyt ampuma-aselain vastaisesti hallussaan pistoolia ilman sen hallussapitämiseen vaadittavaa lupaa. Käräjäoikeus on todennut olleen riidatonta, että huoneistosta, jossa A oli asunut, oli keittiön pöydältä takavarikoitu luvanvarainen osiin purettu pistooli. A oli esitutkinnassa kertonut pistoolin kuuluneen hänelle. Hän oli kuitenkin käräjäoikeudessa ilmoittanut peruuttavansa esitutkinnassa antamansa kertomuksen ja kiistänyt pitäneensä kyseistä pistoolia hallussaan. Käräjäoikeus on katsonut, että aseen takavarikko oli pääasiallinen näyttö A:n syyllistymisestä ampuma-aserikokseen, mitä A:n esitutkinnassa antama suhteellisen yksityiskohtainen kertomus oli tukenut. Kun näyttö ei ollut siten perustunut ainoastaan tai pääasiassa A:n oikeudessa peruuttamaan esitutkintakertomukseen, käräjäoikeus on katsonut näytön riittävän syyksi lukemiseen ja tuominnut A:n ampuma-aserikoksesta.

2. Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

3. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko asiassa esitetty riittävä näyttö A:n syyllistymisestä ampuma-ase-rikokseen, kun A on peruuttanut esitutkinnassa antamansa kertomuksen.

Vastaajan peruuttaman esitutkintakertomuksen merkitys näyttönä

4. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan tuomioistuimen on esitettyjä todisteita ja muita asian käsittelyssä esiin tulleita seikkoja harkittuaan päätettävä, mitä asiassa on näytetty tai jäänyt näyttämättä. Tuomioistuimen on perusteellisesti ja tasapuolisesti arvioitava todisteiden ja muiden seikkojen näyttöarvo vapaalla todistusharkinnalla, jollei laissa toisin säädetä.

5. Mainitun luvun 5 §:n 3 momentin mukaan tuomioistuin harkitsee, mikä vaikutus tunnustuksella tai tunnustuksen peruuttamisella on todisteena, jos tunnustus on annettu riita-asiassa, jossa sovinto ei ole sallittu, tai rikosasiassa taikka jos asianosainen peruuttaa pykälän 2 momentissa tarkoitetun tunnustuksensa. Laissa ei ole säännöksiä syylliseksi epäillyn esitutkinnassa antaman tunnustuslausuman näyttöarvosta häntä vastaan ajetussa rikosasiassa.

6. Korkein oikeus toteaa, että vastaajan tunnustus ei ainakaan vähäisimpiä vakavammissa rikoksissa yksin riitä syyksilukevaan tuomioon. Myös oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain mukaisessa tunnustamisoikeudenkäynnissä tuomioistuimen on arvioitava, jääkö tunnustuksen vapaaehtoisuudesta ja oikeellisuudesta varteenotettavaa epäilyä ottaen huomioon myös asiaa koskeva esitutkinta-aineisto (5 b luvun 4 §:n 1 momentin 2 kohta).

7. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2000:35 katsonut, ettei todistelun suullisuudesta ja välittömyydestä aiheudu vapaan todistusharkinnan periaate huomioon ottaen estettä käyttää vastaajan esitutkintakertomusta näyttönä asiassa vastaajan peruutettua kertomuksensa. Näyttöä arvioitaessa on kuitenkin kiinnitettävä huomiota myös siihen, että tunnustus on peruutettu. Selvää on, ettei langettavaa tuomiota voida perustaa yksin taikka pääasiassa epäillyn esitutkinnassa antamaan ja sittemmin peruuttamaan lausumaan. Korkein oikeus katsoi kyseisessä ratkaisussa, että syyttäjä ei ollut esittänyt asiassa näyttöä, jonka perusteella voitaisiin luotettavasti kontrolloida peruutetun esitutkintakertomuksen luotettavuutta. Näin ollen Korkein oikeus hylkäsi syytteen. Todistelun hyödyntämiskieltoa koskevassa ratkaisussaan KKO 2013:25 Korkein oikeus on viitannut peruutetun esitutkintakertomuksen näyttöarvon osalta ratkaisussa KKO 2000:35 todettuun.

Ampuma-aserikoksesta esitetty näyttö

8. A:ta oli esitutkinnassa kuultu viidellä eri kerralla, joista kolmessa kuulemisessa oli ollut läsnä hänen avustajansa. Esitutkintapöytäkirjan kirjausten perusteella A:lle oli ilmoitettu esitutkintalain 4 luvun 16 §:n mukaisesti hänen oikeuksistaan.

9. A oli kahdessa ensimmäisessä kuulustelussaan ilmoittanut, että hän ei tiedä mitään huoneistosta takavarikoidusta pistoolista. Kolmannessa kuulustelussa A oli avustajan läsnä ollessa ilmoittanut pistoolin kuuluneen hänelle ja kertonut hankkineensa aseen heräteostoksena ja huvin vuoksi tuntemattomalta henkilöltä Itäkeskuksessa. Hän oli muistellut maksaneensa aseesta 300 euroa ja todennut, että ei ollut ostanut aseeseen patruunoita. A oli todennut pistoolin olevan käyttökelvoton, koska siitä puuttui osia. Neljännellä kuulustelukerralla hän oli vahvistanut kolmannessa kuulustelussa antamansa kertomuksen pitävän paikkansa. Viidennessä ja viimeisessä esitutkintakuulemisessa A oli toistanut kertomuksensa aseen hankkimisesta sekä siitä, että se oli ollut käyttökelvoton. Lisäksi hän oli kertonut, että ase oli ollut aiemmin piilotettuna häneen huoneeseensa sängyn alle ja että se oli jäänyt vahingossa keittiön pöydälle.

10. Käräjäoikeudessa A on kiistänyt pitäneensä pistoolia hallussaan ja syyllistyneensä ampuma-aserikokseen. Hän ei ole halunnut tulla alemmissa oikeuksissa kuulluksi eikä ole ilmoittanut syytä esitutkintakertomuksensa peruuttamiselle.

11. Syyttäjä on vedonnut A:n kolmessa viimeisessä esitutkintakuulemisessa pistoolista kertoman lisäksi näyttönä kotietsintä- ja takavarikkopöytäkirjaan, ampuma-asetutkimuksesta laadittuun raporttiin sekä pistoolista otettuihin valokuviin. Kotietsintä- ja takavarikkopöytäkirjaan on rikoksesta epäillyksi ja kohdehenkilöksi nimetty B sekä kohdepaikaksi B:n asunto ja siihen kuuluvat kellaritilat. Pöytäkirjasta ilmenee myös, että A:lla oli ollut asunnossa oma huone. Pöytäkirjan mukaan keittiön pöytätasolta oli löytynyt osiin purettuna 7,65 kaliiperin pistooli ja B:n makuuhuoneen sängyn alta 20 kappaletta 7,65 kaliiperin patruunoita.

12. Ampuma-asetutkimuksesta laaditun raportin mukaan pistoolista oli puuttunut osia eikä se ollut toimintakuntoinen. Valokuvat vahvistavat sen, että pistoolista oli puuttunut osia.

13. A on vedonnut todisteena DNA-tutkimuksen tuloksiin, joiden mukaan pistoolin eri osista otetuista näytteistä ei ollut todettu hänen vaan muun henkilön DNA:ta. Lisäksi hän on vedonnut takavarikkopöytäkirjaan, josta ilmenee, että pistooli oli löydetty huoneiston yhteisistä tiloista.

Korkeimman oikeuden näytönarviointi

14. Korkein oikeus toteaa, että vastaajan peruuttaman esitutkintakertomuksen painoarvoa näyttönä on arvioitava kertomuksen luotettavuuden perusteella. Näytön arvioinnissa on kiinnitettävä tämän ohella huomio erityisesti siihen, kyetäänkö peruutetun esitutkintalausuman totuudenmukaisuus riittävällä varmuudella vahvistamaan muun asiassa esitetyn näytön perusteella. Tuomioistuimen on harkittava kunkin todisteen näyttöarvoa erikseen ja tehtävä todisteiden yhteisestä näyttöarvosta kokonaisharkinta. Kun tunnustus tuomioistuimessakaan annettuna ei pääsääntöisesti yksin riitä tuomion perusteeksi, on selvää, ettei sellaiseksi yksin riitä myöskään esitutkinnassa annettu, sittemmin peruutettu tunnustuslausuma.

15. Vastaajan peruuttaman esitutkintalausuman näyttöarvoa punnittaessa voidaan kiinnittää huomiota muun muassa esitutkintakertomuksen antamisen olosuhteisiin, kertomuksen johdonmukaisuuteen ja yksityiskohtaisuuteen sekä vastaajan kertomuksensa peruuttamiselle esittämiin syihin.

16. Korkein oikeus toteaa, että A:n esitutkinnassa antama kertomus aseen hankinnasta on varsin yleisluontoinen ja epämääräinen ja ettei kertomuksessa ole sellaisia yksityiskohtaisia tietoja, joiden paikkansapitävyys voitaisiin varmistaa. Aseen säilyttämisen osalta kertomus on yksityiskohtaisempi. A ei ole käräjäoikeudessa esittänyt mitään syytä kertomuksensa muuttamiselle. Hän on kertomuksen antaessaan ollut vangittuna jo kolme viikkoa toisen rikoksen tutkinnan yhteydessä. Korkein oikeus katsoo, että A:n esitutkinnassa antaman kertomuksen näyttöarvoa on pidettävä merkittävämpänä kuin käräjäoikeudessa tehdyn täysin perustelematta jääneen kiistämisen, mutta kertomuksen epämääräisyys heikentää sen luotettavuutta.

17. Ampuma-asetutkimusraportissa todettu vastaa A:n esitutkintakertomusta aseen kunnosta. Tämä seikka on kuitenkin ollut kaikkien asunnossa olleiden havaittavissa, koska ase oli ollut osiin purettuna keittiön pöydällä. Myös poliisin ensimmäisessä kuulustelussa esittämästä kysymyksestä on suoraan ilmennyt, että asunnosta on löydetty purettu ase. Korkein oikeus katsoo, että raportti ei tue A:n syyllisyyttä mutta ei myöskään puhu sitä vastaan.

18. Kotietsintä- ja takavarikkopöytäkirjan mukaan ase on löytynyt huoneistossa asuneiden A:n ja B:n yhteisessä käytössä olleen keittiön pöydältä. Aseen löytyminen asunnosta tukee yleensä vahvasti olettamaa, että se on asukkaan hallussa. Tässä tapauksessa asunnossa on kuitenkin asunut kaksi henkilöä eikä ase ollut löytynyt kummankaan yksinomaisessa käytössä olleesta huoneesta. Aseen löytyminen yhteisestä tilasta tukee sitä, että A oli ollut tietoinen aseesta ja myös sallinut sen pitämisen asunnossa. Pelkästään se, että henkilö sallii toisen samassa asunnossa asuvan säilyttävän luvatonta esinettä huoneistossa, ei merkitse hallussapitoa, eikä siitä voida myöskään päätellä, että asukkaiden välillä vallitsisi rikoskumppanuuden edellyttämä yhteisymmärrys aseen hallussapidosta (ks. KKO 2017:88, kohta 43). Edellä mainittu raportti tukee A:n kertomusta siltä osin, että hän oli jättänyt pistoolin vahingossa keittiön pöydälle ja että pistooli oli ollut pöydällä jonkin aikaa. Toisaalta useilla henkilöillä oli ollut mahdollisuus sekä havaita pistooli keittiön pöydällä että käsitellä pistoolia. Korkein oikeus katsoo, että aseen löytyminen A:n ja B:n asunnon keittiön pöydältä tukee vain vähäisessä määrin A:n syyllisyyttä.

19. Kotietsintä- ja takavarikkopöytäkirjan mukaan B:n yksinomaisessa käytössä olleesta makuuhuoneesta oli löydetty 20 kappaletta patruunoita, joiden kaliiperi oli ollut sama kuin pistoolin. Tämä ei tue sitä, että pistooli olisi ollut A:n hallussa. Patruunoiden löytymispaikka ei kuitenkaan merkittävästi puhu syytettä vastaan, sillä teonkuvauksessa A:n on väitetty syyllistyneen ampuma-aserikokseen yhdessä toisen henkilön kanssa. A on myös kertonut, ettei hän ollut ostanut patruunoita aseeseen. A:n syyllisyyttä ei myöskään tue syyttäjän ilmoitus siitä, että toinen henkilö on myöntänyt eri oikeudenkäynnissä syyllistyneensä yhdessä tehtyyn ampuma-aserikokseen tuntemattomaksi jääneen henkilön kanssa.

20. DNA-tutkimuksessa pistoolista oli todettu muun henkilön kuin B:n ja A:n DNA:ta. Tämä puhuu vähäisessä määrin A:n syyllisyyttä vastaan.

Johtopäätökset

21. Korkein oikeus katsoo, että A:n syyllisyyttä tukeva keskeinen näyttö on ollut hänen oma esitutkintakertomuksensa. A:n peruuttamat esitutkintalausumat ovat edellä todetulla tavalla olleet suurpiirteisiä. Muu asiassa esitetty näyttö tukee A:n peruuttamien tunnustuslausumien luotettavuutta ja A:n syyllisyyttä vain vähäisessä määrin. Korkein oikeus katsoo, että syyttäjän asiassa esittämä selvitys ei kokonaisuutena arvioiden riitä teon syyksi lukemiseksi. Syyte ampuma-aserikoksesta on sen vuoksi hylättävä.

22. Kun käräjäoikeus on katsonut aiemmin tuomitun rangaistuksen olevan riittävä seuraamus myös tässä asiassa syyksi luetuista rikoksista, asiassa ei ole tarvetta lausua rangaistuksesta käräjäoikeuden lainvoimaiseksi jääneellä tuomiolla A:n syyksi luetun huumausainerikoksenkaan osalta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että syyte ampuma-aserikoksesta syytekohdassa 2 hylätään.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Marjut Jokela, Pekka Koponen, Juha Mäkelä ja Jussi Tapani. Esittelijä Jussi Virtanen.