KKO:2020:56

RL 44 luku 5 a §
OK 30 luku 3 § 2 mom 2 kohta

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Syyte ja vastaus Helsingin käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati käräjäoikeudessa A:lle rangaistusta laittomasta tuontitavaraan ryhtymisestä. Syytteen mukaan A oli 8.4.2015 hankkinut ja ottanut huostaansa 400 grammaa AB-CHMINACAa eli synteettistä hasista, johon nähden sitä maahan tuotaessa oli tehty rikoslain 46 luvun 1–5 §:ssä tarkoitettu rikos, tietoisena siitä, että omaisuus oli tällä tavalla maahan tuotu.

A myönsi synteettisen hasiksen hallussapidon mutta vaati syytteen hylkäämistä.

Käräjäoikeuden tuomio 24.2.2017 nro 17/108147

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli syyllistynyt siihen laittomaan tuontitavaraan ryhtymiseen, josta syyttäjä oli vaatinut hänelle rangaistusta.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n laittomasta tuontitavaraan ryhtymisestä 6 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Mitja Korjakoff.

Muutoksenhaku Helsingin hovioikeudessa

A valitti hovioikeuteen ja vaati, että syyte hylätään.

Syyttäjä vaati ensisijaisesti valituksen hylkäämistä. Toissijaisesti syyttäjä vaati A:n tuomitsemista rangaistukseen kuluttajamarkkinoilta kielletyn psykoaktiivisen aineen kiellon rikkomisesta, koska A oli 8.4.2015 huumausainelain vastaisesti tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta varastoinut 400 grammaa AB-CHMINACAa eli synteettistä hasista.

A vaati syyttäjän esittämän toissijaisen syytteen jättämistä tutkimatta tai hylkäämistä.

Hovioikeuden tuomio 29.6.2018 nro 18/128010

Hovioikeus katsoi jääneen näyttämättä, että A:n hallussa ollut aine-erä oli tuotu maahan sen jälkeen, kun AB-CHMINACA oli 2.2.2015 lukien määritelty kuluttajamarkkinoilta kielletyksi psykoaktiiviseksi aineeksi ja sen maahantuonti tästä johtuen oli muuttunut rangaistavaksi. Hovioikeus hylkäsi ensisijaisen syytteen laittomasta tuontitavaraan ryhtymisestä.

Hovioikeus lausui toissijaisen syytteen osalta, että sen esittämisessä oli kysymys sallitusta syytteen tarkistamisesta. Syyteoikeus ei myöskään ollut vanhentunut. Tämän jälkeen arvioitavana oli, oliko A rikoslain 44 luvun 5 a §:ssä tarkoitetulla tavalla varastoinut kuluttajamarkkinoilta kiellettyä psykoaktiivista ainetta.

Hovioikeus totesi, että varastoinnilla tarkoitettiin yleiskielessä esimerkiksi säilyttämistä ja säilöön laittamista. A:n hallusta löydetystä 400 grammasta AB-CHMINACAa oli ollut saatavissa n. 2 000–4 000 käyttöannosta. Kyse oli siten määrästä, jota yksi henkilö ei pystynyt käyttämään lyhyessä ajassa. Vaikka tarkempaa selvitystä ei ollut esitetty, miten A oli tarkoittanut ainetta säilytettäväksi, siitä saatavien käyttöannosten suureen määrään nähden oli selvää, että ainemäärä oli edellyttänyt jollain tavoin tapahtuvaa säilyttämistä ja siten rangaistussäännöksessä tarkoitettua varastointia. Näillä perusteilla hovioikeus katsoi selvitetyksi, että A oli syyllistynyt syyttäjän toissijaisen syytteen mukaiseen kuluttajamarkkinoilta kielletyn psykoaktiivisen aineen kiellon rikkomiseen.

Hovioikeus tuomitsi A:n kuluttajamarkkinoilta kielletyn psykoaktiivisen aineen kiellon rikkomisesta 4 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Timo Ojala, Mikko Saleva (eri mieltä) ja Terhi Mattila.

Hovioikeudenneuvos Saleva, joka oli eri mieltä A:n syyllistymisestä toissijaisen syytteen mukaiseen menettelyyn, lausui, että kuluttajamarkkinoilta kielletyn psykoaktiivisen aineen kiellon rikkomisen kuten lääkerikoksenkin tekotapoja oli olennaisesti vähemmän kuin huumausainerikoksen tekotapoja. Kuluttajamarkkinoilta kielletyn psykoaktiivisen aineen kiellon rikkomiselle ei ollut säädetty myöskään huumausaineen käyttörikosta vastaavaa kriminalisointia eikä tällaisen aineen hallussapitoa ollut säädetty rangaistavaksi. Varastointi tarkoitti hallussapitoa suunnitelmallisempaa ja pidempiaikaista säilyttämistä. Asiassa ei ollut näytetty, että A:lta takavarikoitu ainemäärä olisi ollut niin sanottua katukauppavahvuutta voimakkaampaa. Sellaista johtopäätöstä ei voitu tehdä, että ainemäärä olisi ollut suurempi kuin mitä A:n oli voitu arvioida hankkineen omaan käyttöönsä. A:n ei siten voitu katsoa varastoineen ainetta. Saleva hylkäsi syytteen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa rajoitettuna oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla koskemaan kysymystä siitä, onko hänen menettelyään pidettävä rikoslain 44 luvun 5 a §:ssä tarkoitettuna kuluttajamarkkinoilta kielletyn psykoaktiivisen aineen varastoimisena. Kysymys valitusluvan myöntämisestä muilta osin siirrettiin ratkaistavaksi valituksen käsittelyn yhteydessä.

A vaati valituksessaan, että syyte kuluttajamarkkinoilta kielletyn psykoaktiivisen aineen kiellon rikkomisesta hylätään ja hänet vapautetaan tuomitusta rangaistuksesta.

Syyttäjä vaati vastauksessaan, että valitus hylätään ja A tuomitaan rangaistukseen käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa esitetyn ensisijaisen syytteen teonkuvauksen mukaisesti laittomasta tuontitavaraan ryhtymisestä.

Välitoimet

Korkein oikeus varasi A:lle ja syyttäjälle tilaisuuden antaa lausuma siitä, mikä merkitys myönnetyllä rajoitetulla valitusluvalla oli syyttäjän vastauksessaan esittämän ensisijaista syytettä koskevan vaatimuksen tutkittavaksi ottamisen kannalta.

A vaati lausumassaan, että syyttäjän vaatimus hänen tuomitsemisestaan rangaistukseen laittomasta tuontitavaraan ryhtymisestä jätetään tutkimatta.

Syyttäjä katsoi lausumassaan, että hän voi esittää ensisijaista syytettä koskevan rangaistusvaatimuksen Korkeimmassa oikeudessa.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Valituslupahakemusta koskeva ratkaisu

Valituslupaa ei myönnetä siltä osin kuin kysymys valitusluvan myöntämisestä A:lle on siirretty ratkaistavaksi valituksen käsittelyn yhteydessä. Näiltä osin hovioikeuden tuomio jää siis pysyväksi.

Pääasiaratkaisun perustelut

Asian tausta

1. Käräjäoikeus on syyttäjän syytteen mukaisesti tuominnut A:n rangaistukseen laittomasta tuontitavaraan ryhtymisestä. Käräjäoikeus on katsonut selvitetyksi, että A oli 8.4.2015 hankkinut ja ottanut huostaansa 400 grammaa AB-CHMINACAa eli synteettistä hasista tietoisena siitä, että aine oli tuotu maahan laittomasti.

2. A on valittanut hovioikeuteen ja vaatinut syytteen hylkäämistä. Syyttäjä on valitukseen vastaajana vaatinut ensisijaisesti valituksen hylkäämistä ja toissijaisesti A:n tuomitsemista rangaistukseen kuluttajamarkkinoilta kielletyn psykoaktiivisen aineen kiellon rikkomisesta, koska A oli 8.4.2015 huumausainelain vastaisesti tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta varastoinut 400 grammaa AB-CHMINACAa eli synteettistä hasista. Hovioikeus on hylännyt ensisijaisen syytteen laittomasta tuontitavaraan ryhtymisestä ja syyksilukenut toissijaisen syytteen kuluttajamarkkinoilta kielletyn psykoaktiivisen aineen kiellon rikkomisesta.

3. A on hakenut muutosta Korkeimmalta oikeudelta. Hänelle on myönnetty oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla valituslupa rajoitettuna sen arvioimiseksi, onko hänen menettelyään pidettävä rikoslain 44 luvun 5 a §:ssä rangaistavaksi säädettynä kuluttajamarkkinoilta kielletyn psykoaktiivisen aineen varastoimisena. Syyttäjä on häneltä valitusluvan myöntämisen jälkeen pyydetyssä vastauksessa vaatinut valituksen hylkäämistä ja A:n tuomitsemista rangaistukseen syyttäjän alemmissa tuomioistuimissa esittämän ensisijaisen syytteen mukaisesti laittomasta tuontitavaraan ryhtymisestä.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

4. Korkeimmassa oikeudessa on ensiksi kysymys siitä, estääkö A:lle myönnetty rajoitettu valituslupa syyttäjän vastauksessaan esittämän ensisijaisen rangaistusvaatimuksen ottamisen tutkittavaksi. Toiseksi kysymys on siitä, onko A:n menettelyä pidettävä kuluttajamarkkinoilta kielletyn psykoaktiivisen aineen varastoimisena.

Myönnetyn rajoitetun valitusluvan merkitys

Asianosaisten kannanotot

5. A on vaatinut syyttäjän ensisijaista syytettä koskevan vaatimuksen jättämistä tutkimatta. A:n oma muutoksenhaku ei koske ensisijaista syytettä siltä osin kuin hänelle on myönnetty valituslupa tai muutoinkaan. Syyttäjä puolestaan ei ole hakenut hovioikeuden tuomioon muutosta määräajassa.

6. Syyttäjä on katsonut voivansa esittää ensisijaista syytettä koskevan rangaistusvaatimuksen Korkeimmassa oikeudessa. Syyttäjän mukaan hänellä ei ole ollut intressiä valittaa hovioikeuden tuomiosta, jolla hänen toissijainen vaatimuksensa oli hyväksytty. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (rikosoikeudenkäyntilaki) 11 luvun 3 §:n mukaisesti arvioitavana on teonkuvauksessa yksilöity A:n tosiasiallinen menettely, koska ensisijainen ja toissijainen syyte koskevat samaa menettelyä. Kun otetaan huomioon rikoslain 44 luvun 5 a §:n toissijaisuuslauseke, ensin on arvioitava A:n syyllistyminen laittomaan tuontitavaraan ryhtymiseen ja vasta tämän jälkeen kuluttajamarkkinoilta kielletyn psykoaktiivisen aineen kiellon rikkomiseen.

Säännökset ja tulkintakäytäntö

7. Oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan valituslupa voidaan myöntää ainoastaan, jos lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeätä saattaa asia Korkeimman oikeuden ratkaistavaksi taikka jos siihen on erityistä aihetta asiassa tapahtuneen sellaisen oikeudenkäynti- tai muun virheen takia, jonka perusteella ratkaisu olisi purettava tai poistettava, tahi jos valitusluvan myöntämiseen on muu painava syy. Pykälän 2 momentissa säädetään valitusluvan myöntämisestä osittain. Momentin 2 kohdan mukaan valituslupa voidaan tällöin rajoittaa koskemaan kysymystä, jonka ratkaiseminen on tarpeen oikeuskäytännön ohjaamiseksi tai valituslupaperusteen kannalta muutoin. Pykälän 3 momentin mukaan, jos valituslupa myönnetään 2 momentin 2 kohdan mukaisesti rajoitettuna, Korkein oikeus voi muilta osin perustaa ratkaisunsa valituksen kohteena olevassa ratkaisussa todettuihin seikkoihin.

8. Korkeimman oikeuden päätehtävä on ennakkopäätöstuomioistuimena huolehtia lainkäytön yhtenäisyydestä ja oikeuskäytännön ohjaamisesta. Rajoitettua valituslupaa koskevan lainkohdan säätämisellä on tavoiteltu yhtäältä sitä, että Korkeimman oikeuden edellytykset myöntää valituslupia oikeudellisesti merkittävissä kysymyksissä paranevat, ja toisaalta sitä, että Korkein oikeus pystyy entistä paremmin keskittymään päätehtäväänsä eli antamaan oikeuskäytäntöä ohjaavia ennakkopäätöksiä. Oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla valituslupa ja siten asian käsittely Korkeimmassa oikeudessa voidaan aiempaa tarkoituksenmukaisemmin kohdentaa valituslupajärjestelmän kannalta keskeisiin ennakkopäätöskysymyksiin (HE 9/2005 vp s. 4, 9, 11 ja 21).

9. Korkeimman oikeuden ratkaisuissa KKO 2013:20 ja KKO 2015:42 syyttäjä oli esittänyt ensisijaisen ja toissijaisen syytteen. Alemmat asteet olivat molemmissa ratkaisuissa tuominneet vastaajat ensisijaisen syytteen mukaisesti. Molemmissa ratkaisuissa Korkein oikeus oli myöntänyt vastaajille rajoitetun valitusluvan kysymyksestä, olivatko he hovioikeuden heidän syykseen lukemilla menettelyillä syyllistyneet ensisijaisen syytteen mukaiseen tekoon. Kysymys valitusluvan myöntämisestä muilta osilta oli siirretty ratkaistavaksi valitusten käsittelyn yhteydessä. Vastapuolet eli syyttäjät ja asianomistajat olivat tämän jälkeen toistaneet alemmissa asteissa esittämänsä toissijaiset syytteet. Molemmissa asioissa Korkein oikeus oli varannut vastaajille tilaisuuden lausua toissijaisesta syytteestä. Ratkaisussa KKO 2013:20 vastaajille myönnettyä valituslupaa oli laajennettu koskemaan kysymystä siitä, olivatko he hovioikeuden heidän syykseen lukemalla menettelyllä syyllistyneet toissijaisen syytteen mukaiseen rikokseen. Ratkaisussa KKO 2015:42 Korkein oikeus vastaajalle myönnettyä rajoitettua valituslupaa laajentamatta otti asiassa tutkittavakseen vastapuolten esittämät toissijaiset syytteet.

Korkeimman oikeuden arviointi

10. Valituslupajärjestelmää koskevat säännökset ovat erityissäännöksiä suhteessa niihin sääntöihin ja periaatteisiin, joiden nojalla muutoksenhakuoikeus ja tuomioistuimen tutkimisvalta yleisesti on järjestetty. Arvioitaessa Korkeimman oikeuden tutkimisvaltaa valitusluvan myöntämisen jälkeen huomioon otettaviksi voivat valitusluparajauksen ohella tulla ainakin ehdottomat prosessinedellytykset, kohderatkaisun saama osittainen lainvoima, reformatio in peius -kielto sekä oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 7 §:n 1 momentin ja 12 §:n 1 momentin säännöksistä ilmenevä prekluusio. Lähtökohtaisesti oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla myönnetty rajoitettu valituslupa rajaa kuitenkin asian tutkimisen Korkeimmassa oikeudessa siihen kysymykseen, johon valituslupa on myönnetty.

11. Jollei muutoksenhakuasetelmasta tai Korkeimmassa oikeudessa valitusluvan rajauksesta muuta johdu, rikosasiassa tuomioistuimen arvioitaviksi tulevat kaikki ne teonkuvaukset, jotka rangaistusvaatimuksissa on esitetty. Asianosaisen vaihtoehtoisten teonkuvausten syyksilukemiselle mahdollisesti esittämä etusijajärjestys ei sido tuomioistuinta, kuten ei myöskään asianosaisen näkemys yksiköinnistä yhdeksi tai useammaksi rikokseksi. Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa esitettyjen rangaistusvaatimusten keskinäinen etusijajärjestys perustuu puolestaan kuluttajamarkkinoilta kielletyn psykoaktiivisen aineen kiellon rikkomista koskevassa rangaistussäännöksessä säädettyyn toissijaisuuteen.

12. A:n valituslupahakemuksen perusteella asiassa on myönnetty hovioikeudessa hänen syykseen luettua toissijaista syytettä koskeva valituslupa rajoitettuna kysymykseen siitä, onko hänen menettelyään pidettävä rikoslain 44 luvun 5 a §:ssä rangaistavaksi säädettynä kuluttajamarkkinoilta kielletyn psykoaktiivisen aineen varastoimisena. Rajoitettu valituslupa koskee siten sen oikeudellista arviointia, täyttääkö A:n menettely varastoimista koskevan tunnusmerkistötekijän kuluttajamarkkinoilta kielletyn psykoaktiivisen aineen kiellon rikkomista koskevassa rikossäännöksessä.

13. Syyttäjä on vastauksessaan esittänyt vaatimuksen A:n tuomitsemisesta ensisijaisen syytteen mukaisesti rangaistukseen laittomasta tuontitavaraan ryhtymisestä rikoslain 46 luvun 6 §:n 1 momentin nojalla. Tämä vaatimus ei koske sitä kysymystä, johon rajoitettu valituslupa on myönnetty. Sen vuoksi syyttäjän vaatimus A:n tuomitsemisesta rangaistukseen laittomasta tuontitavaraan ryhtymisestä on jätettävä tutkimatta.

Kuluttajamarkkinoilta kielletyn psykoaktiivisen aineen varastoiminen

Sovellettavat säännökset ja niiden tulkinta

14. Huumausainelain 5 §:ssä säädetään valvottavien aineiden yleiskielloista. Pykälän 2 momentin mukaan kuluttajamarkkinoilta kielletyn psykoaktiivisen aineen valmistus, tuonti Suomen alueelle, varastointi, myynnissä pitäminen ja luovuttaminen on kielletty. Kiellosta voidaan poiketa tutkimuksellisissa ja teollisen käytön tarkoituksissa siten kuin niistä säädetään erikseen huumausainelaissa tai muualla laissa.

15. Sanotun kiellon rikkominen säädetään rangaistavaksi rikoslain 44 luvun 5 a §:ssä. Sen mukaan, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, kuluttajamarkkinoilta kielletyn psykoaktiivisen aineen kiellon rikkomisesta tuomitaan se, joka huumausainelain vastaisesti tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta valmistaa, tuo maahan, varastoi, pitää myynnissä tai luovuttaa kuluttajamarkkinoilta kiellettyä psykoaktiivista ainetta.

16. Kuluttajamarkkinoilta kiellettyjen psykoaktiivisten aineiden valvonta on kuulunut aikaisemmin lääkelain soveltamisalaan, mutta valvonta on siirretty osaksi huumausaineiden sääntelyä 20.12.2014 voimaan tulleilla huumausainelain muuttamisesta annetulla lailla 1127/2014 ja rikoslain 44 luvun muuttamisesta annetulla lailla 1128/2014. Lainmuutosten perusteluissa on lausuttu, että psykoaktiivisten aineiden valvonta perustuu edelleen kaksiportaiseen järjestelmään, jossa huumausaineiden ja kuluttajamarkkinoilta kiellettyjen psykoaktiivisten aineiden sääntely eroaa toisistaan. Kuluttajamarkkinoilta kielletyn psykoaktiivisen aineen varastoinnista voidaan tuomita uuden rikossäännöksen nojalla sama rangaistus kuin aiemmin lääkerikoksesta. Kuten aiemmin lääkeaineiden osalta kuluttajamarkkinoilta kiellettyjen psykoaktiivisten aineiden hallussapito ei ole uuden säännöksen nojalla rangaistavaa, mutta aikaisempaan tapaan siitä voidaan edelleen tuomita tietyissä tilanteissa rangaistus laittomana tuontitavaraan ryhtymisenä (HE 327/2014 vp s. 6 ja 8).

Korkeimman oikeuden arviointi tässä tapauksessa

17. Asiassa on riidatonta, että A on pitänyt hallussaan 400 grammaa AB-CHMINACAa eli synteettistä hasista, joka tekoaikana on luokiteltu kuluttajamarkkinoilta kielletyksi psykoaktiiviseksi aineeksi. Samoin riidatonta on, että tätä ainetta sisältäneet levyt ovat olleet kätkettyinä A:n paidan alle, kun poliisi on tarkastanut hänet huoltoaseman pihalla. Tekoajan jälkeen AB-CHMINACA on luokiteltu huumausaineeksi. Luokittelun muutoksella ei kuitenkaan ole tässä asiassa merkitystä.

18. Asiassa on syyksilukemisen kannalta ratkaisevaa, onko A:n menettely ollut kuluttajamarkkinoilta kielletyn psykoaktiivisen aineen varastointia, koska kyseisten aineiden hallussapito ei ole rangaistavaa. Korkein oikeus toteaa, että varastointi tarkoittaa hallussapitoa suunnitelmallisempaa ja pidempiaikaista säilyttämistä. Hovioikeuden toteamin tavoin A:n hallussa olleesta AB-CHMINACAsta olisi ollut saatavissa huomattavan suuri määrä käyttöannoksia eikä se siten olisi ollut käytettävissä lyhyessä ajassa. Asiassa ei kuitenkaan ole selvitystä muusta A:n menettelystä kuin siitä, että hän on edellä todetuin tavoin tavattaessa säilyttänyt AB-CHMINACAa vaatteidensa alla. Korkein oikeus katsoo, että A:n menettely ei täytä rikoslain 44 luvun 5 a §:ssä varastoimista koskevalle tunnusmerkistötekijälle asetettuja edellytyksiä. Näin ollen syyte on hylättävä.

Tuomiolauselma

Syyttäjän vaatimus A:n tuomitsemisesta rangaistukseen laittomasta tuontitavaraan ryhtymisestä jätetään tutkimatta.

Hovioikeuden tuomiota muutetaan. Syyte kuluttajamarkkinoilta kielletyn psykoaktiivisen aineen kiellon rikkomisesta hylätään ja A vapautetaan tuomitusta rangaistuksesta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Pekka Koponen, Mika Ilveskero, Asko Välimaa, Eva Tammi-Salminen ja Jussi Tapani. Esittelijä Kaisa Kuparinen.