KKO:2020:38

RL 20 luku 5 a §
RL 20 luku 10 § 2 mom
RL 3 luku 1 § 1 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Keski-Suomen käräjäoikeuden tuomio 17.4.2018 nro 18/116661 ja Vaasan hovioikeuden tuomio 2.7.2019 nro 19/130169 kuvataan tarpeellisilta osiltaan Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Anssi Savilampi ja hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Tuula Keltikangas, Päivi Kylmälahti ja Nina Sillanpää.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjälle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna koskemaan sitä kysymystä, onko A syyllistynyt menettelyllään seksuaaliseen ahdisteluun. Muilta osin kysymys valitusluvan myöntämisestä siirrettiin ratkaistavaksi valituksen käsittelyn yhteydessä lausumin, että Korkein oikeus voi muilta osin perustaa ratkaisunsa valituksen kohteena olevassa ratkaisussa todettuihin seikkoihin.

Valituksessaan syyttäjä vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja että A:n syyksi luetaan seksuaalinen ahdistelu.

A vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Valituslupaa koskeva ratkaisu

Valituslupaa ei myönnetä siltä osin kuin kysymys sen myöntämisestä on siirretty ratkaistavaksi valituksen käsittelyn yhteydessä.

Pääasiaratkaisun perustelut

Asian tausta ja käsittely alemmissa oikeusasteissa

1. Asiassa on tullut selvitetyksi, että A ja B olivat olleet 25.6.2017 viettämässä iltaa ravintolassa eri seurueissa. 18-vuotias B tunsi A:n ystävänsä enona ja oli myös A:n lasten tuttava ja joskus aikaisemmin käynyt A:n kotona. A oli sanonut ravintolassa B:lle, että hänellä oli kahdenkeskistä asiaa, ja ohjannut B:n ravintolan terassille selästä kädellä pitäen. A ja B olivat istuneet terassin sohvalla vierekkäin siten, että A:n käsi oli ollut B:n olkapäällä. A ei ollut sivellyt, puristanut tai rutistanut B:tä. A:n ja B:n vartalot eivät olleet koskettaneet toisiaan, vaan heidän välissään oli ollut noin 10–20 senttimetriä. A oli kertonut B:lle olevansa ihastunut tähän. Lisäksi A oli sanonut, että voisi "lykkiä" B:tä. B oli kieltänyt A:ta puhumasta tuollaisia. Kun B oli yrittänyt lähteä pois, A oli ottanut B:tä ranteesta kiinni ja sanonut, ettei tämä saisi lähteä mihinkään. B oli kuitenkin päässyt poistumaan tilanteesta.

2. Syyttäjä on vaatinut A:lle rangaistusta seksuaalisesta ahdistelusta sen perusteella, että A oli koskettelemalla B:tä tehnyt tälle seksuaalisen teon, joka on huomioon ottaen kosketteluun liittyneet seksuaaliset ehdotukset ja B:n kielteinen suhtautuminen niihin ollut omiaan loukkaamaan B:n seksuaalista itsemääräämisoikeutta.

3. Käräjäoikeus on lukenut A:n syyksi seksuaalisen ahdistelun ja tuominnut tämän 20 päiväsakon sakkorangaistukseen ja korvausvelvollisuuteen. Käräjäoikeus on katsonut B:n olleen A:n kainalossa ja että kainaloon ottaminen ja ranteesta kiinni pitäminen olivat tässä tapauksessa olleet seksuaalisen ahdistelun tunnusmerkistössä tarkoitettua seksuaalista koskettelua, kun huomioon otetaan kosketteluun liittyneet seksuaaliset ehdotukset ja B:n kielteinen suhtautuminen niihin.

4. Hovioikeus on A:n valituksen johdosta hylännyt syytteen ja vapauttanut A:n korvausvelvollisuudesta. Tuomiossaan hovioikeus on katsonut, ettei A:n koskettelu ollut intensiivistä eikä se ollut kohdistunut seksuaalisesti merkityksellisiin ruumiinosiin. Hovioikeus ei ole pitänyt A:n koskettelua seksuaalisen ahdistelun tunnusmerkistössä tarkoitettuna kosketteluna. Hovioikeuden mukaan A:n seksuaaliseksi tulkittava huomautus ei ole tehnyt koskettelusta seksuaalista.

Korkeimman oikeuden ratkaistavana oleva kysymys

5. Korkeimmassa oikeudessa on syyttäjän valituksen perusteella kysymys siitä, onko A syyllistynyt rikoslain 20 luvun 5 a §:ssä rangaistavaksi säädettyyn seksuaaliseen ahdisteluun.

Seksuaalisen ahdistelun tunnusmerkistö

6. Rikoslain 20 luvun 5 a §:n mukaan, joka koskettelemalla tekee toiselle seksuaalisen teon, joka on omiaan loukkaamaan tämän seksuaalista itsemääräämisoikeutta, on tuomittava, jollei teosta muualla tässä luvussa säädetä rangaistusta, seksuaalisesta ahdistelusta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

7. Vuonna 2014 voimaan tulleeseen seksuaalisen ahdistelun kriminalisointiin on lain esitöiden (HE 216/2013 vp s. 51–52) mukaan vaikuttanut se, että ruumiillisen koskemattomuuden ja seksuaalisen itsemääräämisoikeuden merkitys on yhteiskunnassa yhä lisääntynyt ja tällaisen suuntauksen voidaan olettaa jatkuvan. Kriminalisoinnin tarpeellisuutta on perusteltu myös sillä, ettei voitu pitää tarkoituksenmukaisena erityisesti kunnianloukkausta ja pahoinpitelyä koskevien säännösten soveltamista tekoihin, joissa tekijän toiminta oli luonteeltaan selkeästi seksuaalista eikä toisen kunniaa loukkaavaa tai terveyttä vahingoittamaan pyrkivää.

8. Seksuaalista ahdistelua koskeva rangaistussäännös poikkeaa hallituksen esitykseen sisältyneestä seksuaalista häirintää koskeneesta säännösehdotuksesta. Säännösehdotuksen mukaan rikoksen tunnusmerkistö olisi täyttynyt paitsi koskettelemalla myös muulla siihen vakavuudeltaan rinnastettavalla tavalla toiselle tehdyllä seksuaalisella teolla, joka on omiaan loukkaamaan teon kohteen seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan (PeVL 6/2014 vp s. 4) pitänyt ehdotettua avointa tekotapaa lähtökohtaisesti rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen kannalta ongelmallisena. Samoin lakivaliokunta on mietinnössään (LaVM 4/2014 vp s. 7) katsonut, että rangaistava seksuaalinen ahdistelu on aiheellista rajata koskettelua sisältäviin tilanteisiin ja laajentaa rangaistavuutta tarvittaessa vasta, kun on nähtävissä, millaiselle vakavuusasteelle rangaistavuuden kynnys käytännössä asettuu.

9. Rikoslain 20 luvun 5 a §:n säännös seksuaalisesta ahdistelusta on säädetty sittemmin lakivaliokunnan mietinnön mukaisesti niin, että tekotapana on ainoastaan kosketteleminen.

10. Hallituksen esityksen perusteluissa (HE 216/2013 vp s. 59) on kuvattu ilmaisua "koskettelu" niin, ettei siinä ole kysymys tavanomaisena pidettävästä esimerkiksi ihmisjoukossa ohimennen tapahtuneesta toisen hipaisusta vaan teosta, jolta edellytetään tiettyä intensiivisyyttä. Kysymys olisi toisen sivelystä, puristelusta, taputtelusta tai vastaavista teoista, joiden kohteena olisi ruumiinosa, jota on tavanomaista pitää seksuaalisesti merkityksellisinä, kuten ainakin rinnat, sukupuolielin, takapuoli tai reidet. Myös toisen suutelemista voitaisiin pitää säännöksessä tarkoitettuna kosketteluna.

11. Seksuaalisen ahdistelun tunnusmerkistöön sisältyvällä seksuaalisella teolla tarkoitetaan rikoslain 20 luvun 10 §:n 2 momentin mukaan sellaista tekoa, joka tekijä ja kohteena oleva henkilö sekä teko-olosuhteet huomioon ottaen on seksuaalisesti olennainen. Määritelmäsäännöksen perusteluiden mukaan sitä tulkittaessa on aina kiinnitettävä huomiota kyseisen tunnusmerkistön muihin osiin ja asianomaisen säännöksen tavoitteisiin (HE 6/1997 vp s. 188). Teon seksuaalinen olennaisuus on arvioitava objektiivisesti ulkonaisesti havaittavista seikoista lähtien ja kiinnittäen huomiota kokonaisuutena kaikkiin määritelmäsäännöksessä mainittuihin seikkoihin eli tekijään, teon kohteeseen ja teko-olosuhteisiin (HE 282/2010 vp s. 109–110 ja HE 216/2013 vp s. 60).

12. Seksuaalisen ahdistelun tunnusmerkistön suojelukohteena on seksuaalinen itsemääräämisoikeus. Tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää, että koskettelemalla tehty teko on paitsi seksuaalinen myös omiaan loukkaamaan toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Säännöksen esitöiden (HE 216/2013 vp s. 60–61) mukaan se, mikä on omiaan loukkaamaan seksuaalista itsemääräämisoikeutta, vaihtelee huomattavasti ainakin sillä perusteella, mitkä ovat teko-olosuhteet ja millainen on tekijän ja teon kohteen välinen suhde. Perustelujen mukaan olosuhteita sekä tekijän ja teon kohteen suhdetta voidaan ajatella jatkumona. Teko on varsin matalalla kynnyksellä omiaan loukkaamaan seksuaalista itsemääräämisoikeutta, jos sen tekee esimerkiksi kadulla uhrille täysin tuntematon, ehkä vieläpä nuorta uhria selvästi iäkkäämpi henkilö. Toisessa ääripäässä on vakiintunut parisuhde, ja jatkumon eri kohdille sijoittuisivat seurustelutilanteet, vanhojen tuttavien väliset tapaamiset ja satunnaiset tuttavuudet. Viime kädessä yksittäistapauksittain on arvioitava, mikä vallinneissa olosuhteissa ja tekijän ja kohteen välinen suhde huomioon ottaen on hyväksyttävän seksuaalisen käyttäytymisen raja.

13. Edellä viitatut perustelulausumat liittyvät säännösehdotukseen, joka oli huomattavasti laajempi ja avoimempi kuin lakiin otettu rangaistussäännös. Korkein oikeus toteaa, että tämän kaltaisilla, teko-olosuhteita ja osapuolten välistä suhdetta koskevilla seikoilla voi kuitenkin tulkinnanvaraisissa tapauksissa olla merkitystä arvioitaessa sekä sitä, onko fyysisessä kosketuksessa ollut kysymys seksuaalisesti olennaisesta koskettelemisesta, että sitä, onko koskettelu ollut omiaan loukkaamaan toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta.

Korkeimman oikeuden arviointi

14. Rikoslain 20 luvun 5 a §:n seksuaalisen ahdistelun tunnusmerkistön ja rikoslain 20 luvun 10 §:n 2 momentin seksuaalisen teon määritelmäsäännöksen nojalla arvioitavana on se, onko A:n menettelyssä ollut kyse kosketteluista, jotka ovat olleet seksuaalisesti olennaisia ja omiaan loukkaamaan B:n seksuaalista itsemääräämisoikeutta.

15. Hovioikeuden selvitetyiksi katsomat koskettelut ovat ensinnäkin käden pitäminen toisen selällä saatettaessa tätä kävellen toiseen paikkaan, toiseksi käden pitäminen vieressä istuvan olkapäällä ja kolmanneksi toisen ranteesta kiinni ottaminen.

16. Korkein oikeus toteaa, että A ei ole koskenut sellaisiin kehon osiin, joita tyypillisesti pidetään seksuaalisesti merkityksellisinä, eikä kosketuksia ole myöskään tehty tällaisilla kehon osilla. Kysymys ei ole ollut sivelevistä, taputtelevista, puristelevista tai muistakaan kiihottavina pidettävistä liikkeistä. Koskettelut eivät ole kohdistuneet vaatteiden alle, eivätkä ne muutoinkaan ole olleet erityisen intiimejä vaan moniin sosiaalisiin tilanteisiin soveltuvia ja hyväksyttäviä. Korkein oikeus katsoo, että A ei ole koskettanut B:tä tavoilla, jotka sellaisinaan olisivat, yksin tai yhdessä arvioituina, seksuaalisesti olennaista koskettelua.

17. A on istuessaan B:n vieressä ja koskettaessaan B:n olkapäätä kertonut B:lle, että hän on ihastunut B:hen ja että hän voisi "lykkiä" B:tä. Toteamus "lykkimisestä" on tuossa yhteydessä sisältänyt sukupuoliyhteyteen tai muuhun seksuaalitekoon liittyvän suorasukaisen ehdotuksen. Korkein oikeus katsoo, että A:n ehdotus B:lle on ollut rikoslain 20 luvun 10 §:n 2 momentissa määritellyin tavoin seksuaalisesti olennainen.

18. Korkein oikeus toteaa, että seksuaaliset puheet voivat muuttaa joidenkin, muissa olosuhteissa hyväksyttävien fyysisten kosketusten luonteen seksuaaliseksi, jolloin arvioitavaksi tulee myös se, onko koskettelu loukannut toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta. A:n esittämien väitteiden vuoksi Korkein oikeus toteaa lisäksi, ettei ravintolaympäristö tapahtumapaikkana vähennä seksuaalisen itsemääräämisoikeuden suojaa vaan tällöinkin huomiota on kiinnitettävä ennen muuta osapuolten väliseen suhteeseen ja siihen, onko toinen suhtautunut torjuvasti tai myönteisesti seksuaalisiin ehdotuksiin tai muuhun lähentelyyn.

19. Rikoslain 20 luvun 5 a §:n seksuaalisen ahdistelun tunnusmerkistössä seksuaalisen ahdistelun tekotavaksi on lainsäätäjän harkinnan tuloksena säädetty vain toisen kosketteleminen. Rikoslain 3 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan rikokseen syylliseksi saa katsoa vain sellaisen teon perusteella, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi. Tämä tarkoittaa lainkäyttäjälle osoitettua kieltoa mennä lain sanamuodon ulkopuolelle ja täydentää lakia rikosasian vastaajan vahingoksi analogiapäätelmään turvautumalla (HE 44/2002 vp s. 29).

20. Tässä asiassa ne seksuaaliset teot, jotka ovat olleet omiaan loukkaamaan B:n seksuaalista itsemääräämisoikeutta, ovat liittyneet seksuaalisiin ja B:lle vastenmielisiin puheisiin. Korkein oikeus katsoo, että A:n fyysiset kosketukset ovat olleet niin vähäisiä ja sosiaalisessa kanssakäymisessä tavanomaisia, ettei niiden luonne ole muuttunut seksuaalisesti olennaiseksi yksinomaan seksiin liittyvän ehdotuksen perusteella. Silloin, kun fyysistä kosketusta ei voida teko-olosuhteetkaan huomioon ottaen pitää seksuaalisesti olennaisena kosketteluna, teko ei voi täyttää seksuaalisen ahdistelun tunnusmerkistöä.

21. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että syyte seksuaalisesta ahdistelusta on hylättävä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Marjut Jokela, Pekka Koponen, Päivi Hirvelä, Mika Ilveskero ja Eva Tammi-Salminen. Esittelijä Teemu Vanhanen.