KKO:2020:22

RL 23 luku 2 § 1 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asianomistajien C, D:n ja E:n rangaistusvaatimus, A:n vastaus sekä Päijät-Hämeen käräjäoikeuden tuomio 5.12.2017 nro 17/148746 ja Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 13.3.2018 nro 18/110965 kuvataan tarpeellisin osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Markku Vuorio sekä hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Aki Rasilainen, Janne Arvela ja Tanja Arpiainen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Asianomistaja C:lle, D:lle ja E:lle myönnettiin valituslupa.

C, D ja E toistivat käräjäoikeuden tuomiossa selostetun B:n oikeudenomistajina esittämänsä rangaistusvaatimuksen ja vaativat, että A tuomitaan rangaistukseen liikenneturvallisuuden vaarantamisen asemasta törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta.

A vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Tapahtumatiedot ja asian käsittely alemmissa oikeuksissa

1. A on Lahdessa 24.7.2017 aamulla noin kello seitsemän aikaan kuljettanut pakettiautoa Kyläkunnantiellä tarkoituksenaan ylittää sitä risteävä Helsingintie. A:n tulosuunnassa risteyksessä on ollut väistämisvelvollisuutta osoittava liikennemerkki eli niin sanottu kärkikolmio. Samaan aikaan B on kuljettanut Helsingintietä kevytmoottoripyörää kohti risteystä A:n kulkusuuntaan nähden oikealta. Helsingintiellä suurin sallittu nopeus on ollut 60 kilometriä tunnissa.

2. Ajo-olosuhteet ovat olleet hyvät, ja A:n näkyvyys risteyksessä B:n tulosuuntaan on ollut esteetön. A:n ollessa ylittämässä etuajo-oikeutettua Helsingintietä B:n kuljettama kevytmoottoripyörä on risteysalueella törmännyt A:n kuljettaman pakettiauton etuosaan. B on myöhemmin menehtynyt törmäyksessä saamiinsa vammoihin.

3. Syyttäjä on käräjäoikeudessa vaatinut A:lle rangaistusta liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja kuolemantuottamuksesta. B:n oikeudenomistajat C, D ja E ovat vaatineet A:lle rangaistusta myös törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. A on myöntänyt liikenneturvallisuuden vaarantamista ja kuolemantuottamusta koskevat syytteet, mutta kiistänyt asianomistajien rangaistusvaatimuksen törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Hän oli kertomansa mukaan tehnyt havainnon moottoripyörästä, joka oli ollut vielä noin 140 metrin päässä risteyksestä, ja arvioinut ehtivänsä ylittää risteyksen ennen moottoripyörän saapumista risteykseen. A on katsonut, että hän ei ollut tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta laiminlyönyt väistämisvelvollisuuttaan.

4. Käräjäoikeus on lukenut A:n syyksi asianomistajien rangaistusvaatimuksen mukaisen törkeän liikenneturvallisuuden vaarantamisen ja kuolemantuottamuksen sekä tuominnut A:n yhteiseen 60 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

5. Käräjäoikeus on katsonut esitetyn näytön perusteella selvitetyksi, että A oli havaittuaan 140–150 metrin etäisyydellä risteystä lähestyvän B:n kuljettaman moottoripyörän laiminlyönyt varmistua risteyksen ohittaneen pakettiauton jälkeen uudelleen moottoripyörän sijainnista ja siitä, että hän ehtii ylittämään risteyksen turvallisesti ennen lähestyvää moottoripyörää. Kyse oli ollut tärkeän huolellisuusvelvoitteen merkittävästä laiminlyönnistä. A:n olisi havaittuaan risteystä lähestyvän moottoripyörän tullut noudattaa erityistä, normaalia suurempaa varovaisuutta ja huolellisuutta, varsinkin kun risteyksen ohittanut pakettiauto oli hetkellisesti peittänyt näkyvyyden. Laiminlyödessään siten varmistua turvallisesta risteyksen ylityksestä moottoripyörän lähestymistä seuraamalla A:n menettelyssä oli ollut kyse tietoisesta kielletystä riskinotosta. A:n menettely oli selvitetyissä olosuhteissa lisännyt tuntuvasti yhteentörmäyksen todennäköisyyttä ja aiheuttanut vakavan vaaran B:n hengelle tai terveydelle.

6. Hovioikeus on hylännyt törkeää liikenneturvallisuuden vaarantamista koskevan rangaistusvaatimuksen ja lukenut A:n syyksi liikenneturvallisuuden vaarantamisen tuomiten A:n tästä ja käräjäoikeuden syyksilukemasta kuolemantuottamuksesta yhteiseen 80 päiväsakon sakkorangaistukseen. Hovioikeus on katsonut, ettei A:n väistämisvelvollisuuden laiminlyönnissä ollut kyse tietoisesta riskinotosta vaan A:n riittämättömästä havainnoinnista ja hänen tekemästään virhearviosta risteysalueelle ajettaessa. A ei ollut väistämisvelvollisuuden lisäksi rikkonut mitään muuta liikennesääntöä. Hovioikeus on katsonut, ettei A:n huolimattomuus ollut ollut törkeää.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

7. Korkeimmassa oikeudessa on C:n, D:n ja E:n valituksen johdosta kysymys siitä, onko A:lle syyksiluettua liikenneturvallisuuden vaarantamista pidettävä törkeänä.

Sovellettavat säännökset ja oikeuskäytäntö

8. Rikoslain 23 luvun 1 §:n mukaan, joka tienkäyttäjänä tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tieliikennelakia tai ajoneuvolakia taikka niiden nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä tavalla, joka on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle, on tuomittava liikenneturvallisuuden vaarantamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Liikenneturvallisuuden vaarantamisen törkeästä tekomuodosta säädetään saman luvun 2 §:ssä. Säännöksen 1 momentin mukaan, jos liikenneturvallisuuden vaarantamisessa moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettaja tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta muun muassa laiminlyö liikenneturvallisuuden vaatiman väistämisvelvollisuuden siten, että rikos on omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle, hänet on tuomittava törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta vähintään 30 päiväsakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

9. Säännöstä koskevan hallituksen esityksen mukaan vaatimus teon abstraktisti vakavaa vaaraa aiheuttavasta luonteesta tarkoittaa sitä, että pelkästään säännöksen esimerkkiluettelossa mainitun liikennesäännön rikkominen ei sinänsä merkitse vielä syyllistymistä törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen. Teon edellytetään olevan myös omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle. Tällöin kiinnitetään huomiota muun muassa ajotapaan, ajoneuvon kuntoon, tapahtumapaikkaan sekä liikenneolosuhteisiin, esimerkiksi näkyvyyteen, keliin ja liikennetiheyteen (HE 32/1997 vp s. 18).

10. Liikenneturvallisuuden vaarantamisen törkeän tekomuodon tunnusmerkistö edellyttää, että väistämisvelvollisuus laiminlyödään tai muuta lainkohdassa mainittua tai niihin rinnastettavaa liikennesääntöä rikotaan törkeästä huolimattomuudesta. Rikoslain 3 luvun 7 §:n 2 momentin mukaan se, pidetäänkö huolimattomuutta törkeänä, ratkaistaan kokonaisarvostelun perusteella. Arvostelussa otetaan huomioon rikotun huolellisuusvelvollisuuden merkittävyys, vaarannettujen etujen tärkeys ja loukkauksen todennäköisyys, riskinoton tietoisuus sekä muut tekoon ja tekijään liittyvät olosuhteet.

11. Liikenneturvallisuuden vaarantamista tai sen törkeää tekomuotoa on käsitelty viimeksi Korkeimman oikeuden ratkaisuissa KKO 2019:74 ja KKO 2010:19, joissa katsottiin vastaajan syyllistyneen törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen. Ratkaisussa KKO 2019:74 vastaaja oli kuljettanut autoa siten, että hän oli kaupunkialueella sijaitsevissa suurissa ja vilkkaasti liikennöidyissä risteyksissä kääntynyt yöaikaan kahdesti kulkusuunnassa oikealle liikennevalo-opastimen näyttäessä punaista valoa. Ratkaisussa KKO 2010:19 poliisimies oli yrittänyt pysäyttää rattijuopumuksesta epäillyn vastaajan, joka oli kuitenkin jatkanut pysäytysmerkistä piittaamatta ajoaan. Poliisimies oli onnistunut välttämään yliajetuksi joutumisen hyppäämällä viime hetkellä syrjään.

12. Myös aikaisemmin voimassa olleessa törkeää liikenteen vaarantamista koskevassa tieliikennelain säännöksessä edellytettiin, että menettely oli omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle. Vaikka nykyisin törkeänä huolimattomuutena rangaistavaksi säädetty menettely oli tuossa säännöksessä ilmaistu termillä "piittaamattomuus", ei muutoksen tarkoituksena kuitenkaan ole ollut muuttaa asiallisesti syyksiluettavuusvaatimusta (HE 32/1997 vp s. 16).

13. Korkein oikeus on katsonut ratkaisussaan KKO 1991:80 vastaajan syyllistyneen törkeään liikenteen vaarantamiseen, kun vastaaja oli kuljettanut henkilöautoa 154 kilometrin tuntinopeudella tiellä, jolla oli 80 kilometrin tuntinopeusrajoitus. Tiellä oli ollut myös muuta liikennettä. Sen sijaan ratkaisuissaan KKO 1998:124 ja KKO 1993:41 Korkein oikeus on katsonut, ettei liikenteen vaarantamista ollut pidettävä törkeänä. Ratkaisussa KKO 1998:124 vastaaja oli väsyneenä autoa kuljettaessaan törmännyt samaan suuntaan tien oikeanpuoleista ajokaistaa ajaneeseen polkupyöräilijään, jota hän ei ollut havainnut ennen törmäystä. Ratkaisussa KKO 1993:41 on ollut kysymys puolestaan siitä, että vastaaja oli muiden autossa olleiden kanssa keskustellessaan laiminlyönyt seurata edessään ollutta muuta liikennettä ja törmännyt edessään samaan suuntaan ajaneen, vasemmalle suuntamerkkiä näyttäneen henkilöauton perään. Korkein oikeus on mainituissa ratkaisuissa katsonut, ettei hetkellinen laiminlyönti osoittanut, että kuljettaja olisi suhtautunut hyväksyvästi tai välinpitämättömästi vakavan vaaran mahdollisuuteen toisen hengelle tai terveydelle.

Korkeimman oikeuden arviointi

14. Liikenneturvallisuuden vaarantamisen törkeysarvioinnissa on otettava huomioon rikotun liikennesäännön merkittävyys ja selvyys sekä säännön rikkomisesta mahdollisesti aiheutuvien vahinkojen vakavuus ja niiden todennäköisyys. Väistämisvelvollisuuden laiminlyönti on rangaistussäännöksen 3 kohdassa nimenomaisesti mainittu yhtenä sellaisena liikennesäännön rikkomisena, jonka voidaan muiden edellytysten täyttyessä katsoa täyttävän törkeän tekomuodon. Törkeysarvioinnissa merkitystä on myös tapauskohtaisilla olosuhteilla, kuten väistämisvelvollisuuden perusteella, ajotavalla, kuljettajan liikennetilanteesta tekemillä havainnoilla, tapahtumapaikalla sekä liikenneolosuhteisiin liittyvillä näkyvyydellä, kelillä ja liikennetiheydellä.

15. Tieliikennelain 15 §:n mukaan kuljettajan, joka liikennesääntöjen tai liikennemerkin mukaan on väistämisvelvollinen, on hyvissä ajoin nopeutta vähentämällä tai pysähtymällä selvästi osoitettava, että hän aikoo noudattaa velvollisuuttaan. Säännöksen mukaan hän saa jatkaa matkaa vain, jos hän muiden ajoneuvojen sijainti, etäisyys ja nopeus huomioon ottaen ei aiheuta vaaraa eikä estettä.

16. Asiassa on selvitetty, että A on ajanut Helsingintien risteykseen kärkikolmiolla väistämisvelvolliseksi merkityltä Kyläkunnantieltä. Tapahtumapaikalta otetuista valokuvista ilmenee, että risteys on laaja ja näkyvyyttä risteykseen Kyläkunnantieltä Helsingintien kumpaankaan suuntaan ei ole ollut rajoittamassa näkemäesteitä. Tapahtuma-aikaan ajokeli ja näkyvyys ovat olleet hyvät.

17. A on myöntänyt havainneensa Helsingintietä pohjoisesta A:n kulkusuunnasta katsoen risteystä oikealta lähestyvän kevytmoottoripyörän noin 140 metrin etäisyydellä risteyksestä ennen risteykseen ajamistaan. Hän oli aloittanut risteyksen ylityksen välittömästi tehtyään havainnon kevytmoottoripyörästä ja arvioituaan ehtivänsä ylittää Helsingintien turvallisesti ennen moottoripyörää. A:n selvityksen mukaan matka moottoripyörän havaitsemispaikalta risteykseen kestää nopeusrajoituksen mukaisella nopeudella 6,5–7,5 sekuntia. Muuta liikennettä A ei ollut havainnut risteyksessä ennen törmäystä.

18. A:n kuljettamaan autoon nähden vastakkaisesta suunnasta onnettomuuden nähnyt käräjäoikeudessa kuultu todistaja on kertonut havainneensa etelästä Helsingin suunnasta risteyksen ohittaneen mustan pakettiauton, jonka jälkeen A:n kuljettama pakettiauto oli heti lähtenyt ylittämään risteystä. Todistajan mukaan oli todennäköistä, että risteyksen ohittanut pakettiauto oli hetkellisesti peittänyt A:lta näkyvyyden risteystä pohjoisesta lähestyvään moottoripyörään.

19. A:n mahdollisuudet vallinneissa liikenneolosuhteissa havaita etuajo-oikeutettua tietä lähestyvä ajoneuvo ja varautua sen risteysalueelle saapumiseen ovat edellä selostetun perusteella olleet hyvät. A:lla on ollut ehdoton väistämisvelvollisuus, joka oli osoitettu selkeästi kärkikolmiolla. Tämä seikka sekä havainto lähestyvästä kevytmoottoripyörästä ja ajoneuvojen kokoero ovat asettaneet hänelle korostuneen velvollisuuden varmistua siitä, että risteyksen ylittäminen voi tapahtua toisen terveyttä tai henkeä vaarantamatta. Tämä velvollisuus A:lla on ollut riippumatta siitä, onko risteyksen ohittanut todistajan kertomalla tavalla myös moottoripyörään nähden toisesta suunnasta saapunut auto.

20. A:n mukaan risteyksen ylittäminen turvallisesti ilman yhteentörmäyksen vaaraa oli ennalta arvioituna mahdollista, sillä hän oli lähtenyt ajamaan risteykseen välittömästi havaittuaan kevytmoottoripyörän noin 140 metrin etäisyydellä risteyksestä. Korkein oikeus katsoo, että tätä väitettä ei voida pitää uskottavana huomioon ottaen, että moottoripyörä oli törmännyt A:n pakettiauton etuosaan, kun A oli ehtinyt ylittää vasta risteysalueen puolivälin. Törmäys on sen sijaan voinut tapahtua siksi, että A on lähtenyt ylittämään risteystä ilmoittamaansa myöhemmin tai hitaammin tai että B:n kuljettama kevytmoottoripyörä on ollut A:n ilmoittamaa lähempänä risteystä, kun A on sen havainnut.

21. Korkein oikeus katsoo, että A:n menettely on ollut omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa etuajo-oikeutetulla tiellä kulkuneuvoaan kuljettaneelle B:lle, sillä tällä on ollut oikeus luottaa siihen, että A noudattaa väistämisvelvollisuuttaan. Tämä vaara on myös konkretisoitunut, kun B on menehtynyt kolarissa saamiinsa vammoihin.

22. Huolimattomuuden törkeyttä arvioitaessa huomioon on otettava myös vahingon todennäköisyys. Asiassa on edellä todetuin tavoin ilmennyt, että A:n on täytynyt lähteä ylittämään risteystä ilmoittamaansa myöhemmin tai että A on arvioinut väärin B:n kuljettaman kevytmoottoripyörän etäisyyden. Joka tapauksessa A:n menettely hänen lähtiessään näissä olosuhteissa ylittämään risteystä on korottanut vakavan vahingon todennäköisyyttä. Todennäköisyyttä vakavasta vahingosta on korottanut myös se seikka, että B:n kuljettama kulkuneuvo on ollut kevytmoottoripyörä, jonka kuljettaja on jo lähtökohtaisesti vakavan henkilövahingon vaarassa, jos se törmää huomattavasti suurempaan ajoneuvoon.

23. A:n menettelyä arvioitaessa huomiota on kiinnitettävä myös siihen, että A:lla on ollut mahdollisuus odottaa B:n ohiajamista ennen risteyksen ylitykseen lähtöään, varmistua uudelleen kevytmoottoripyörän etäisyydestä ja tarvittaessa keskeyttää risteyksen ylitys.

24. A on vedonnut vielä siihen, että hänen menettelyssään kysymys oli ollut sellaisesta hetkellisestä virhearvioinnista risteysalueelle ajettaessa, jonka ei oikeuskäytännössä ole katsottu osoittavan törkeää huolimattomuutta. Korkein oikeus toteaa, että myös yksittäinen vakava toisen hengen tai terveyden vaarantava liikennesääntöjen rikkominen voi täyttää törkeän liikenneturvallisuuden vaarantamisen tunnusmerkistön.

25. A:lla on risteykseen saapuessaan ollut kaikki edellytykset väistämisvelvollisuutensa täyttämiseen. Tämä on edellyttänyt turvallisesta risteyksen ylittämisestä varmistumista sekä ylitykseen lähdettäessä että koko ylityksen ajan tilannetta riittävästi tarkkailemalla. Huolellisuusvelvollisuuden rikkomisen käsittävän menettelyn lyhytkestoisuus ei ole peruste, joka velvollisuuden merkittävyydestä ja vaarannetun edun tärkeydestä huolimatta oikeuttaisi katsomaan, ettei liikenneturvallisuuden vaarantaminen ole ollut törkeää. Asiassa ei ole muutoinkaan tullut ilmi sellaisia tekoon ja tekijään liittyviä olosuhteita, jotka puoltaisivat sitä, ettei tekoa olisi katsottava sen aiheuttamasta vakavasta vaarasta ja sen todennäköisyydestä huolimatta törkeäksi.

Korkeimman oikeuden johtopäätös ja syyksilukeminen

26. A on kuljettanut pakettiautoa siten, että hän on törkeästä huolimattomuudesta laiminlyönyt noudattaa väistämisvelvollisuutta risteyksessä osoittavaa liikennemerkkiä seurauksin, että B:n kuljettama kevytmoottoripyörä on etuajo-oikeutetulla Helsingintiellä törmännyt risteystä ylittämässä olleeseen A:n kuljettamaan pakettiautoon. A:n rikos on ollut edellä mainituilla perusteilla kokonaisuutena arvioiden omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa muiden tienkäyttäjien hengelle tai terveydelle.

27. Edellä lausutuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo käräjäoikeuden tavoin, että A on syyllistynyt törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen.

28. Rangaistuksen mittaamisen osalta Korkein oikeus toteaa, että ainoastaan A on hakenut muutosta käräjäoikeuden tuomioon, jossa hänelle on tuomittu rangaistus törkeästä liikenteen vaarantamisesta ja kuolemantuottamuksesta. Korkein oikeus katsoo, että oikeudenmukaisena seuraamuksena A:n syyksi luetuista rikoksista ei ole pidettävä käräjäoikeuden A:lle tuomitsemaa yhteistä 60 päivän ehdollista vankeusrangaistusta lievempää rangaistusta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan.

Asia jätetään syyksilukemisen ja rangaistuksen osalta käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen varaan seuraavin koeaikaa koskevin lisäyksin.

Ehdollisen vankeuden koeaika on alkanut käräjäoikeuden tuomion antamisesta 5.12.2017. Koeaika on keskeytynyt hovioikeuden tuomion johdosta 13.3.2018. Koeaika alkaa uudelleen Korkeimman oikeuden tuomion antamisesta ja päättyy 28.2.2021.

Ehdollinen rangaistus voidaan määrätä pantavaksi täytäntöön, jos A koeaikana tekee rikoksen, josta hänet olisi tuomittava ehdottomaan vankeusrangaistukseen tai yhdistelmärangaistukseen ja josta syyte on nostettu vuoden kuluessa koeajan päättymisestä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Marjut Jokela, Jukka Sippo, Pekka Koponen ja Päivi Hirvelä. Esittelijä Hanna Vieruaho.