KKO:2019:107

A oli tilannut internetin kautta itselleen postitse toimitettavaksi 1 gramman fentanyyliä. Hänelle oli lähetetty 0,9 grammaa 86,8-painoprosenttista fentanyyliä. Kysymys oli erittäin vaarallisesta huumausaineesta, ja aineesta saatavissa olevien noin 2 600 käyttöannoksen perusteella kysymys oli myös suuresta määrästä huumausainetta. Korkein oikeus katsoi, että huumausainerikosta oli myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä.

Kysymys myös vankeusrangaistuksen mittaamisesta ja siitä, voitiinko se määrätä ehdolliseksi.

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Vantaan käräjäoikeuden tuomio 23.2.2017 nro 17/107971 ja Helsingin hovioikeuden tuomio 21.2.2018 nro 18/107459 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Ville Hiltunen ja lautamiehet sekä hovioikeudessa hovioikeudenneuvos Timo Ojala, hovioikeudenneuvos Arja Mäki ja asessori Laura Nisula.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjälle myönnettiin valituslupa.

Syyttäjä vaati valituksessaan, että A tuomitaan törkeästä huumausainerikoksesta kolmeksi vuodeksi vankeuteen.

A vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Suullinen käsittely

Korkein oikeus toimitti asiassa suullisen käsittelyn.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian käsittely alemmissa oikeusasteissa

1. Syyttäjä on vaatinut A:lle rangaistusta törkeästä huumausainerikoksesta sillä perusteella, että A oli 23.6.2016 laittomasti tuonut maahan huumausainetta. A oli tilannut internetin kautta 1 gramman fentanyyliä itselleen postitse toimitettavaksi. A:lle oli lähetetty Kiinasta 0,9 grammaa 86,8-painoprosenttista fentanyyliä, joka oli takavarikoitu Tullissa, eikä A siten ollut saanut sitä haltuunsa. A:lle lähetetystä määrästä olisi ollut saatavissa noin 2 600 käyttöannosta, mikä huomioon ottaen aine oli ollut tarkoitettu osittain levitykseen tai vähintään oli syntynyt vaara siitä, että ainetta olisi päätynyt muidenkin kuin A:n omaan käyttöön. Teon kohteena oli ollut suuri määrä erittäin vaarallista huumausainetta. Fentanyyli oli yksi vaarallisimmista huumausaineista, aine oli ollut erittäin puhdasta ja siitä olisi saanut huomattavan suuren määrän käyttöannoksia. Nämä seikat huomioon ottaen rikosta oli pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä.

2. Käräjäoikeus on katsonut näytetyksi, että A oli tuonut maahan 0,9 grammaa 86,8-painoprosenttista fentanyylijauhetta ja että A oli ollut tietoinen siitä, että kyseessä oli hyvin voimakas huumausaine. A:n maahantuomasta huumausaineesta olisi ollut saatavissa noin 2 600 käyttöannosta.

3. Käräjäoikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että A olisi hankkinut huumausaineen levitystarkoituksessa. Erittäin suuren käyttöannosten määrän vuoksi oli kuitenkin ollut vaara siitä, että ainetta olisi päätynyt myös muiden käyttöön. Kun kysymys lisäksi oli poikkeuksellisen vaarallisesta huumausaineesta, teko oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Käräjäoikeus on siten katsonut A:n syyllistyneen törkeään huumausainerikokseen.

4. Rangaistusta mitatessaan käräjäoikeus on ottanut huomioon sen, että A:n tilaama huumausaine-erä oli ollut verrattain helposti saatavissa postitilauksena, että aineen hinta oli ollut alhainen ja että tekoon oli A:n kertoman perusteella liittynyt ajattelemattomuutta. Käräjäoikeus on tuominnut A:n kolmen vuoden vankeusrangaistukseen.

5. A on valittanut hovioikeuteen ja vaatinut, että hänen katsotaan törkeän huumausainerikoksen asemesta syyllistyneen huumausainerikokseen. Hän on vaatinut myös, että rangaistusta alennetaan ja se määrätään ehdolliseksi.

6. Hovioikeus on todennut asiassa olevan riidatonta, että kyseessä oli ollut erittäin vaarallinen huumausaine, jota oli ollut käyttöannosten perusteella arvioituna suuri määrä.

7. Teon kokonaistörkeysarvostelun osalta hovioikeus on katsonut, että tilatun huumausaineen hyvin pienen painon vuoksi aineesta saatavissa olevien käyttöannosten määrä ei ollut ollut ainetta entuudestaan tuntemattomalle havaittavissa tai huumausaineen määrästä pääteltävissä. Alhainen tilaushintakin huomioon ottaen tilatusta huumausaine-erästä saatavissa olleiden käyttöannosten määrä ei mitä ilmeisimmin ollut ollut A:lle merkityksellinen. Mikään ei tukenut sitä, että A:lla olisi ollut levitys- tai myyntitarkoitus. Teon voitiin katsoa vaarantaneen lähinnä A:n oman terveyden, eikä vaaraa fentanyylin päätymisestä muille käyttäjille ollut juurikaan ollut. Vaikka A:n teko osoitti hänessä välinpitämätöntä suhtautumista huumausaine-erän vaarallisuuden suhteen, kysymys oli ollut ennemminkin hetken mielijohteesta tehdystä harkitsemattomasta yksittäisestä teosta kuin suunnitelmallisesta maahantuonnista levitystarkoituksessa. Nämä seikat ja teko-olosuhteet kokonaisuudessaan huomioon ottaen hovioikeus on katsonut, ettei A:n syyksi luettu teko ollut kokonaisuutena arvostellen törkeä, ja lukenut hänen syykseen huumausainerikoksen.

8. Hovioikeus on tuominnut A:n kahden vuoden vankeusrangaistukseen, jonka määräämiselle ehdolliseksi ei ole rangaistuksen pituudesta ja rikoksen vakavuudesta huolimatta ollut estettä ottaen huomioon sen, ettei A ollut vaarantanut teollaan laajempaa henkilöpiiriä, että kysymys oli ollut harkitsemattomasta teosta ja että A oli sittemmin lopettanut kaiken huumausaineiden käytön. Koska ehdollinen vankeusrangaistus ei ollut yksinään riittävä seuraamus, hovioikeus on tuominnut A:lle sen ohella 90 tuntia yhdyskuntapalvelua.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

9. Syyttäjän valituksen johdosta Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A:n syyksi luettu huumausainerikos kokonaisuutena arvostellen törkeä ja onko A siten syyllistynyt törkeään huumausainerikokseen. Ennen tämän arvioimista on kuitenkin perusteltua ottaa kantaa A:n väitteeseen, jonka mukaan huumausainerikosta ei voida pitää törkeänä senkään vuoksi, että hänellä ei ole tilauksen tehdessään ollut tahallisuuden edellyttämää tietoisuutta tilaamastaan fentanyylierästä saatavissa olevien käyttöannosten suuresta määrästä eikä aineen vahvuudesta tai että hänen on ainakin katsottava erehtyneen näiden seikkojen suhteen. Jos A:n menettelyn katsotaan täyttävän törkeän huumausainerikoksen tunnusmerkistön, asiassa on kysymys myös rangaistuksen määräämisestä.

Kattaako A:n tahallisuus ankaroittamisperusteen

10. Jos huumausainerikoksessa rikoksen kohteena on erittäin vaarallinen huumausaine tai suuri määrä huumausainetta ja huumausainerikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on rikoslain 50 luvun 2 §:n 1 kohdan mukaan tuomittava törkeästä huumausainerikoksesta.

11. Fentanyyli on erittäin vaarallinen huumausaine (ks. KKO 2014:34, kohta 8). A:n maahantuomasta 0,9 grammasta 86,8-painoprosenttista fentanyylijauhetta olisi oikeuskäytännössä tavanomaiseksi käyttöannokseksi arvioidun 300 mikrogramman käyttöannoksen perusteella laskettuna ollut saatavissa noin 2 600 käyttöannosta eli suuri määrä käyttöannoksia (ks. KKO 2014:34, kohta 11). A ei ole kiistänyt näiden seikkojen oikeellisuutta. Hän on kuitenkin kiistänyt olleensa vielä fentanyyliä tilatessaan tietoinen tilaamastaan fentanyylistä saatavissa olevien käyttöannosten määrän suuruudesta ja aineen vahvuudesta. Tämän vuoksi asiassa on ensiksi otettava kantaa siihen, voidaanko A:n tahallisuuden katsoa kattavan rikoksen kohteena olleen fentanyylin vaarallisuuden ja siitä saatavissa olleiden käyttöannosten määrän.

12. Kuten Korkein oikeus on törkeää huumausainerikosta koskevissa ennakkopäätöksissään (KKO 2014:34, kohta 19 ja siinä mainitut ratkaisut) todennut, tuomitseminen tahallisesta rikoksesta edellyttää, että tekijä on joko tietoinen kaikista rikoksen tunnusmerkistöön kuuluvista seikoista tai hänen voidaan katsoa ainakin pitäneen niiden olemassaoloa varsin todennäköisenä.

13. Tahallisuusvaatimuksen täyttymistä arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota myös tunnusmerkistöerehdystä koskevaan rikoslain 4 luvun 1 §:ään. Sen mukaan teko ei ole tahallinen, jos tekijä ei teon hetkellä ollut selvillä kaikkien niiden seikkojen käsilläolosta, joita rikoksen tunnusmerkistön toteutuminen edellyttää, tai jos hän erehtyy sellaisesta seikasta. Kuten ratkaisussa KKO 2006:64 (kohta 7) on todettu, mainittua säännöstä on perusteltua tulkita niin, että tahallisuutta ei riitä poistamaan se, että tekijä tarkoituksella pysyttäytyy tietämättömänä esimerkiksi rikoksen kohteena olevan huumausaineen laadusta.

14. A on Korkeimmassa oikeudessa kertonut, että hän oli tilannut fentanyyliä luettuaan siitä internetin keskustelupalstalta. A on kertonut, ettei hän ollut ennen tilauksen tekemistä selvittänyt fentanyylin käyttöannoksia tai käyttötapaa. Hän oli tiennyt fentanyylin olevan kipulääke eikä ollut ollut tietoinen aineen vaarallisuudesta. Hän oli alkanut tutkia fentanyylin käyttötapoja tarkemmin muutaman päivän kuluttua tilauksen tekemisestä ja oli vasta tuolloin ymmärtänyt, että hänen tilaamansa määrä oli suuri.

15. Korkein oikeus toteaa, että fentanyyli on jo vuosia huumekäytössä ollut aine, jonka ominaisuudet ja käyttöannokset ovat olleet helposti selvitettävissä. A:n teossa on ollut kysymys huumausaineen tilaamisesta internetin kautta Kiinasta. Tällainen hankintatapa on jo lähtökohtaisesti antanut aiheen selvittää tilatun aineen tarkempaa laatua ennen aineen tilaamista. Se, että A ei ole ennen tilauksen tekemistä tarkemmin selvittänyt fentanyylin vaarallisuutta eikä tilaamastaan määrästä saatavissa olevien käyttöannosten määrää, voidaan näissä olosuhteissa rinnastaa tarkoitukselliseen pysyttäytymiseen tietämättömänä näistä seikoista. Tällainen tietämättömyys ei edellä todetuin tavoin poista tahallisuutta.

16. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A:n tahallisuus kattaa sen, että tilauksen kohteena on ollut erittäin vaarallista huumausainetta, josta olisi ollut mahdollista saada huomattavan suuri määrä käyttöannoksia. A:n ei myöskään voida katsoa rikoslain 4 luvun 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla erehtyneen näiden seikkojen suhteen.

Onko huumausainerikos kokonaisuutena arvostellen törkeä

17. Tämän jälkeen on arvioitava, onko A:n syyksi luettu huumausainerikos kokonaisuutena arvostellen törkeä.

18. Niin kuin huumausainerikoksia koskevan rikoslain 50 luvun säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessäkin on todettu, erittäin vaarallisen huumausaineen käyttöä, hallussapitoa omaa käyttöä varten tai pienen määrän luovuttamista toiselle käyttäjälle ei voida pitää kokonaisuudessaan törkeänä (HE 180/1992 vp s. 23).

19. Korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 2018:7 kohdassa 23 on aikaisemman oikeuskäytännön perusteella kootusti esitetty näkökohtia, jotka on katsottu merkityksellisiksi huumausainerikoksen törkeyden kokonaisarvostelussa. Merkitystä on oikeuskäytännössä annettu erityisesti sille, onko tekijän hallussa ollut huumausaine tarkoitettu vain hänen omaa käyttöään varten. Huumausainerikoksen kohdistuminen suureen huumausainemäärään voi osoittaa rikoksen liittyvän huumausaineen laajamittaiseen levittämiseen, mikä puoltaa rikoksen arvostelemista kokonaisuutena törkeäksi. Huumausaineen hallussapidon osalta voidaan yleisesti olettaa, että mitä suurempi määrä huumausainetta rikokseen liittyy, sitä vahvemmin se viittaa siihen, ettei ainetta ole tarkoitettu vain omaan käyttöön. Suuren määrän pitkäaikaiseen hallussapitoon on katsottu liittyvän huomattava vaara siitä, että muutkin henkilöt saavat ainetta haltuunsa.

20. A:n teon kohteena on edellä todetusti ollut erittäin vaarallista huumausainetta, jota on ratkaisussa KKO 2014:34 kuvattu jopa poikkeuksellisen vaaralliseksi (kohta 29). Lisäksi A:n tilaaman huumausaineen määrä on käyttöannoksina mitattuna ylittänyt useampikertaisesti sen rajan, jonka jälkeen kysymys on lähtökohtaisesti suuresta määrästä huumausainetta. Nämä seikat puhuvat selvästi sen puolesta, että teko on ollut myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

21. A on toisaalta vedonnut siihen, että hän oli tilannut fentanyylin vain omaan käyttöönsä ja ettei sen osalta ollut ollut edes vaaraa huumausaineen leviämisestä muiden käyttöön.

22. Kun kysymys on postitse lähetetystä huumausaine-erästä, joka on takavarikoitu ennen huumausaineen päätymistä tilaajalle, ei asiassa välttämättä ole esitettävissä näyttöä siitä, että tekijän tarkoituksena on ollut levittää huumausainetta muille. Levitystarkoitus onkin edellä kuvatussa oikeuskäytännössä usein päätelty teon kohteena olevasta huumausaineen määrästä. Levitystarkoitusta arvioitaessa tulee kuitenkin ottaa huomioon myös muut olosuhteet.

23. A on kertonut, että hän oli tilannut fentanyylin vain omaa käyttöään varten kokeillakseen itselleen uutta ainetta ja että hänellä ei edes ollut ystäviä tai tuttavia, jotka käyttäisivät huumausaineita. Huumausaineen hankintahinta on ollut 175 euroa, mikä Korkeimman oikeuden arvion mukaan viittaa siihen, ettei A:lla ole ollut tarvetta rahoittaa huumausaineen tilaamista myymällä huumausainetta muille. Asiassa ei ole aihetta epäillä myöskään A:n kertomusta siitä, ettei huumausaineesta saatavien käyttöannosten määrällä sinänsä ollut ollut hänelle merkitystä, vaan että hän oli tilannut fentanyyliä pienimmän kyseiseltä internetissä toimivalta myyjältä tilattavissa olevan määrän. Hovioikeuden tavoin Korkein oikeus katsoo asiassa jääneen näyttämättä, että A olisi tuonut maahan huumausainetta levitystarkoituksessa.

24. Se, että fentanyyli on ollut tarkoitettu vain A:n omaan käyttöön, puhuu sen puolesta, ettei tekoa kokonaisuutena arvostellen voida pitää törkeänä. Teon kohteena on kuitenkin ollut käyttöannoksina mitaten huomattavan suuri määrä poikkeuksellisen vaarallista huumausainetta. Vaikka A:n tuttavapiiri ei hänen kertomuksensa mukaan käytä huumausaineita, ei tämän kuitenkaan voida katsoa ratkaisevasti vähentävän vaaraa siitä, että huumausainetta ajan kuluessa olisi levinnyt muillekin henkilöille.

25. Vaikka huumausainerikoksissa teon törkeysarvostelu on pitkälti painottunut huumausaineen vaarallisuuden, määrän ja levitystarkoituksen arviointiin, on myös muille teko-olosuhteille perusteltua antaa merkitystä. Tässä asiassa A on Korkeimmassa oikeudessa kertonut tilanneensa fentanyyliä hetken mielijohteesta luettuaan siitä internetin keskustelupalstalta. Tilaaminen oli ollut helppoa ja nopeaa. Fentanyylin myyjiä oli ollut vain muutama, ja hän oli tehnyt tilauksen halvimman hinnan ja pienimmän tilattavissa olevan määrän perusteella. Fentanyyli ei ollut ollut A:lle entuudestaan tuttu aine, eikä hän ollut ennen tilausta tarkemmin selvittänyt sen käyttötapaa tai -annoksia. A:n kertomusta tilausolosuhteista ei ole aihetta epäillä. Edellä selostetun perusteella Korkein oikeus katsoo, ettei tekoon voida katsoa liittyvän suunnitelmallisuutta, vaan kysymys on ollut pikemminkin harkitsemattomasta teosta.

26. Asiassa on siten sekä teon kokonaistörkeyden puolesta puhuvia seikkoja että kokonaistörkeyttä vastaan puhuvia seikkoja. Teon kokonaistörkeyden puolesta puhuu selvästi se, että kysymys on ollut käyttöannosten perusteella laskettuna huomattavan suuresta määrästä poikkeuksellisen vaarallista huumausainetta. Jossain määrin kokonaistörkeyden puolesta puhuu myös se, että käyttöannosten huomattavan suuren määrän vuoksi vaara huumausaineen leviämisestä muille käyttäjille on ollut olemassa. Kokonaistörkeyttä vastaan puolestaan puhuu se, että fentanyylin tilaaminen internetistä on perustunut hetken mielijohteeseen ja teko on siten ollut osin harkitsematon. Huumausaineen määrä ja vaarallisuus huomioon ottaen viimeksi mainitulle seikalle ei kuitenkaan voida antaa ratkaisevaa merkitystä. Korkein oikeus katsoo, että tekoa on myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä.

27. A on siten syyllistynyt törkeään huumausainerikokseen.

Rangaistuksen määrääminen

28. Rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Saman luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen. Törkeästä huumausainerikoksesta tuomitaan vankeutta vähintään yksi vuosi ja enintään kymmenen vuotta.

29. Huumausainerikoksissa rangaistuksen mittaamiseen vaikuttaa keskeisesti se, kuinka vaarallisesta huumausaineesta on kysymys ja kuinka suurta määrää huumausainetta teko on koskenut. Ratkaisussa KKO 2014:34 on todettu fentanyylin olevan vaarallisempi huumausaine kuin heroiini ja katsottu, että rangaistuksen tulee olla ankarampi kuin käyttöannosten määrien perusteella vastaavan kaltaisesta heroiinia koskevasta rikoksesta tuomittavan rangaistuksen (KKO 2014:34, kohta 31).

30. Huumausainerikoksestakin tuomittavan rangaistuksen mittaamisessa on kuitenkin otettava huomioon kaikki rikoslain 6 luvun 4 §:ssä mainitut seikat ja erityisesti teon osoittama tekijän syyllisyys (KKO 2017:9, kohta 12).

31. Rikoksen vaarallisuutta vähentää se, ettei A:lla ole ollut levitystarkoitusta, vaan fentanyyli on ollut tarkoitettu vain hänen omaan käyttöönsä. Käyttöannosten perusteella A:n maahantuoma fentanyyli vastaa käyttötavasta riippuen kuitenkin noin 130–260 gramman heroiinimäärää. Huumausaineen määrän ja laadun perusteella kysymys onkin varsin vahingollisesta ja vaarallisesta rikoksesta.

32. Toisaalta kuten kohdasta 25 ilmenee, A:n teossa on ollut kysymys lähinnä harkitsemattomasta hetken mielijohteesta tehdystä rikoksesta. A on pyrkinyt tilaamaan fentanyyliä mahdollisimman pienen määrän. Nämä seikat huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että teko osoittaa A:ssa vähäisempää syyllisyyttä kuin mihin huumausaineen laadun ja määrän perusteella voitaisiin päätyä.

33. Erityisesti A:n vähäisen syyllisyyden huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että A:n syyksi luettu törkeä huumausainerikos on lajissaan poikkeuksellisen lievä. Korkein oikeus pitää hovioikeuden mittaamaa kahden vuoden vankeusrangaistusta oikeudenmukaisena seuraamuksena A:n syyksi luetusta teosta.

34. Rikoslain 6 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan määräaikainen, enintään kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi, jollei rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys tai tekijän aikaisempi rikollisuus edellytä ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista. Lajinvalinnassa on lisäksi otettava saman luvun 3 §:n mukaisesti huomioon muun muassa rangaistuskäytännön yhtenäisyys ja rangaistuksen mittaamiseen vaikuttavat perusteet. Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että mitä lähempänä vankeusrangaistus on kahta vuotta vankeutta, sitä painavampia perusteita tarvitaan, jotta rangaistus voidaan tuomita ehdollisena.

35. A:ta ei ole aikaisemmin rekisteröity rikoksista. Vaikka hänen syykseen luetussa törkeässä huumausainerikoksessa on kysymys vakavasta teosta, Korkein oikeus katsoo, ettei A:n syyllisyys edellytä rangaistuksen tuomitsemista ehdottomana. Tässä arviossa voidaan ottaa huomioon myös se, että A on kertomansa mukaan nyttemmin lopettanut kaiken päihteiden käytön. Näin ollen Korkein oikeus katsoo hovioikeuden tavoin, että rangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi yhdyskuntapalvelulla tehostettuna.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan.

A tuomitaan 23.6.2016 tehdystä törkeästä huumausainerikoksesta 2 vuoden ehdolliseen vankeuteen hovioikeuden määräämin koeajoin ja tuomitsemin oheisseuraamuksin.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Jarmo Littunen, Tuomo Antila, Juha Mäkelä ja Eva Tammi-Salminen. Esittelijä Elina Elo.