KKO:2019:103

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Hakemuksen kohteena oleva Etelä-Karjalan käräjäoikeuden tuomio 30.7.2015 nro 15/130658 selostetaan tarpeellisilta osilta Korkeimman oikeuden päätöksessä.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A vaati hakemuksessaan, että käräjäoikeuden tuomio puretaan.

Syyttäjä vaati vastauksessaan, että hakemus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Hakemuksen kohteena oleva ratkaisu

1. Käräjäoikeus on tuomiollaan 30.7.2015 lukenut A:n syyksi syytekohdassa 1 salakuljetuksen (tekoaika 31.7.2014) ja syytekohdassa 2 huumausainerikoksen (tekoaika 29.8.2014). Käräjäoikeus on syytekohdassa 1 katsonut, että A:n internetistä postin välityksellä itselleen ulkomailta toimitettavaksi tilaama etyylifenidaatti oli lääkeaine, jonka maahantuonti ei lääkelain 19 §:n nojalla ollut sallittua. A oli postin välityksellä sanottua ainetta maahan tuodessaan syyllistynyt salakuljetukseen.

2. Syytekohdassa 2 käräjäoikeus on katsonut, että A oli syyllistynyt huumausainerikokseen kuljetettuaan maahan postin välityksellä etyylifenidaattia, joka oli tuotu maahan sen jälkeen, kun etyylifenidaatti oli 4.8.2014 lukien lisätty valtioneuvoston asetuksen luetteloon huumausaineista.

3. Käräjäoikeus on katsonut, että kummastakin teosta olisi yksittäin tullut tuomita 6 kuukauden vankeusrangaistus, ja tuominnut A:lle yhteisen 8 kuukauden vankeusrangaistuksen. Vankeusrangaistuksen asemesta A:lle on tuomittu 240 tuntia yhdyskuntapalvelua.

Hakemus

4. A on ylimääräisen muutoksenhakemuksensa perusteena esittänyt, että etyylifenidaattia ei ennakkopäätöksistä KKO 2016:34 ja KKO 2016:35 ilmenevällä tavalla ole voitu pitää lääkelain 3 §:ssä tarkoitettuna lääkkeenä, minkä vuoksi hän ei ollut voinut syyllistyä salakuljetukseen. Lisäksi hän oli tilannut molemmissa syytekohdissa tarkoitetut aineet vuonna 2014 samaan aikaan viikolla 30, mutta jälkimmäinen tilaus oli viipynyt matkalla ja saapunut vasta sen jälkeen, kun etyylifenidaatti oli 4.8.2014 lukien luokiteltu huumausaineeksi. A on näillä perusteilla pyytänyt, että käräjäoikeuden tuomio puretaan.

Tuomion purkamista koskeva lainkohta ja muut oikeusohjeet

5. Korkein oikeus katsoo, että hakemuksessa vedottuja perusteita on arvioitava oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 4 kohdan nojalla. Lainkohdan mukaan lainvoiman saanut tuomio rikosasiassa voidaan syytetyn eduksi purkaa, jos tuomio perustuu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen.

6. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 4 kohdan nojalla tapahtuva tuomion purkaminen edellyttää yleensä sitä, että lakia on sovellettu selvästi ja kiistattomasti väärin. Tämä tarkoittaa sitä, ettei sovellettu säännös ole ollut tulkinnanvarainen eikä myöskään sisältänyt tuomioistuimelle jätettyä harkinnanvaraa. Tuomion purkaminen on tällöin edellyttänyt, että tuomiosta ilmenevä lainsoveltaminen on kiistattomasti ristiriidassa sen oikeustilan kanssa, joka vallitsi tuomion antamishetkellä (ks. esim. KKO 2009:80, kohta 6, KKO 2011:43, kohta 13 ja KKO 2017:6, kohta 20).

Tuomion purkaminen salakuljetuksen osalta

Lääkkeitä ja lääkeaineita koskeva sääntely ja oikeuskäytäntö

7. Lääkelain 3 §:n 1 momentin mukaan lääkkeellä tarkoitetaan valmistetta tai ainetta, jonka tarkoituksena on sisäisesti tai ulkoisesti käytettynä parantaa, lievittää tai ehkäistä sairautta tai sen oireita ihmisessä tai eläimessä. Pykälän 2 momentin mukaan lääkkeeksi katsotaan myös sisäisesti tai ulkoisesti käytettävä aine tai aineiden yhdistelmä, jota voidaan käyttää ihmisen tai eläimen elintoimintojen palauttamiseksi, korjaamiseksi tai muuttamiseksi farmakologisen, immunologisen tai metabolisen vaikutuksen avulla taikka terveydentilan tai sairauden syyn selvittämiseksi. Lääkelain 5 §:n mukaan lääkeaine on kemiallisesti tai muuten tieteellisin menetelmin yksityiskohtaisesti määritelty elimistöön vaikuttava aine, jota käytetään lääkevalmisteen valmistuksessa tai lääkkeenä sellaisenaan.

8. Lääkelain 6 §:n mukaan Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen (Fimea) tehtävänä on tarvittaessa päättää, onko ainetta tai valmistetta pidettävä lääkkeenä. Lain 83 §:n mukaan Fimean on lisäksi joka kolmas vuosi tai tarvittaessa useammin vahvistettava lääkeluettelo, joka on laadittava huomioon ottaen lain 3 ja 5 §:n säännökset.

9. Euroopan unionin tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa Markus D. ja G., C-358/13 ja C-181/14, EU:C:2014:2060, 10.7.2014 antaman ennakkoratkaisun mukaan lääkedirektiivin 2001/83/EY 1 artiklan 2 kohdan b alakohdan sisältämää lääkkeen määritelmää on tulkittava siten, että sen piiriin eivät kuulu aineet, joista aiheutuvat vaikutukset rajoittuvat pelkästään elintoimintojen muuttamiseen ilman, että niistä voi aiheutua välittömiä tai välillisiä hyödyllisiä vaikutuksia ihmisten terveydelle, joita käytetään ainoastaan humalatilan aikaansaamiseksi ja jotka näin ollen ovat ihmisten terveydelle haitallisia.

10. Korkein oikeus on 20.5.2016 antamissaan ratkaisuissa katsonut, että velvollisuus unionin oikeuden mukaiseen tulkintaan merkitsee sitä, että lääkedirektiivin voimaan saattamiseksi säädettyä lääkelain 3 §:ää tulee tulkita siten kuin unionin tuomioistuin on 10.7.2014 antamassaan tuomiossa tulkinnut direktiivin 1 artiklan 2 kohdan b alakohtaa. Lääkkeenä ei voida siten enää pitää sellaisia lääkelain 3 §:n 2 momentin määritelmän täyttäviä aineita, jotka ainoastaan muuttavat ihmisen elintoimintoja ilman, että niistä voi aiheutua hyödyllisiä vaikutuksia ihmisten terveydelle (KKO 2016:34, kohta 26 ja KKO 2016:35, kohta 21).

11. Korkein oikeus on mainituissa ratkaisuissaan vielä katsonut, että aineiden lääkeluonnetta arvioitaessa ratkaisevaa merkitystä ei voida antaa unionin tuomioistuimen 10.7.2014 antamaa tuomiota edeltäneelle Fimean luokittelukäytännölle. Ratkaisu siitä, voidaanko lääkeluettelopäätöksessä tekoaikana mainittuja aineita pitää edelleen lääkkeinä, on tehtävä tapauskohtaisesti kyseisten aineiden laadusta esitetyn selvityksen perusteella (KKO 2016:34 kohdat 27 ja 29 sekä KKO 2016:35 kohdat 22 ja 25).

12. Korkeimman oikeuden lainvoimaisen tuomion purkamista koskeneessa ratkaisussa KKO 2017:6 hakemuksen kohteena ollut hovioikeuden tuomio oli annettu 19.6.2012. Tuomiossa hakijan syyksi oli luettu kaksi lääkeluettelossa (1095/2009) lääkeaineeksi luokiteltuun gammabutyrolaktoniin kohdistunutta salakuljetusta sekä lääkerikos. Hakemuksessa vaadittiin tuomion purkamista sillä perusteella, ettei tekojen kohteina ollut ollut lääkkeitä tai lääkeaineita. Korkein oikeus totesi, että ristiriita hovioikeuden soveltaman lääkelain 3 §:n sisältämän lääkkeen määritelmän ja lääkedirektiivin välillä oli ilmennyt vasta hovioikeuden tuomion lainvoimaiseksi tulemisen jälkeen annetusta Euroopan unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisusta. Korkein oikeus katsoi, että kysymys gammabutyrolaktonin lääkeluonteesta oli tuomitsemishetkellä ollut oikeudellisesti tulkinnanvarainen, minkä vuoksi hovioikeuden 19.6.2012 antama tuomio ei ollut perustunut ilmeisesti väärään lain soveltamiseen (KKO 2017:6, kohdat 24 ja 25).

Korkeimman oikeuden arvio

13. Hakemuksen kohteena oleva käräjäoikeuden tuomio on annettu edellä mainitun unionin tuomioistuimen tuomion jälkeen 30.7.2015. Korkein oikeus katsoo, että ristiriita lääkelain 3 §:n sisältämän lääkkeen määritelmän ja lääkedirektiivin välillä oli ilmennyt unionin tuomioistuimen annettua tuomionsa 10.7.2014. Käräjäoikeus on siten ollut syytekohtaa 1 käsitellessään velvollinen arvioimaan etyylifenidaatin lääkeluonnetta unionin tuomioistuimen tuomion edellyttämällä tavalla. Lääkeaineina ei siten ole voitu pitää aineita, jotka ainoastaan muuttavat ihmisen elintoimintoja ilman, että niistä voi aiheutua hyödyllisiä vaikutuksia ihmisten terveydelle. Tällaista arviota käräjäoikeus ei ole etyylifenidaatin osalta tehnyt.

14. Korkein oikeus toteaa, että tekoaikaan etyylifenidaatti oli sisältynyt Fimean lääkeluettelopäätöksen liitteeseen 1 A, jossa on lueteltu lääkkeiksi luokiteltavat muuntohuumeet ja lääkejohdannaiset. Etyylifenidaatti on poistettu lääkeluettelosta 3.3.2015 voimaan tulleella päätöksellä (207/2015). Aine on lisätty 4.8.2014 voimaan tulleeseen valtioneuvoston asetuksen 543/2008 luetteloon huumausaineista.

15. Korkein oikeus toteaa vielä, että käräjäoikeudelle on esitetty selvityksenä etyylifenidaatista Fimean lausunto 15.10.2014 ja oikeuskemian professorin lausunto 6.10.2014, joista ei ole ilmennyt, että etyylifenidaatilla olisi sellaisia välittömiä tai välillisiä hyödyllisiä vaikutuksia ihmisten terveydelle, että sitä olisi perusteltua pitää lääkelain 3 §:n tarkoittamana lääkkeenä.

16. Korkein oikeus katsoo, että edellä esitetyn perusteella tuomitsemishetkellä on ollut selvää, että etyylifenidaatilla ei ole sellaisia välittömiä tai välillisiä hyödyllisiä vaikutuksia ihmisten terveydelle, että sitä olisi perusteltua pitää lääkelain 3 §:n tarkoittamana lääkkeenä. Tämä on sittemmin todettu myös Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2016:35. Tuomiota annettaessa olleen tiedon perusteella tekoaikana voimassa ollut lääkeluettelopäätös on siten ollut etyylifenidaatin osalta ristiriidassa lääkelain 3 §:n kanssa. Käräjäoikeuden olisi näin ollen tullut jättää lääkeluettelopäätös soveltamatta perustuslain 107 §:n nojalla. Kun etyylifenidaattia ei ole voitu pitää lääkeaineena, syyte salakuljetuksesta olisi pitänyt hylätä.

17. Korkein oikeus katsoo edellä esitetyillä perusteilla, että käräjäoikeuden tuomion syyksilukeminen salakuljetusta koskevassa syytekohdassa 1 on perustunut ilmeisesti väärään lain soveltamiseen. Edellytykset tuomion purkamiselle tältä osin siten täyttyvät.

Tuomion purkaminen huumausainerikoksen osalta

18. A ei ole esittänyt hakemuksensa tueksi sellaisia perusteita, joiden johdosta käräjäoikeuden tuomio voitaisiin tältä osin oikeudenkäymiskaaren 31 luvun säännösten nojalla purkaa. Edellytyksiä tuomion purkamiselle tältä osin ei siten ole.

Tuomion purkaminen yhteisen vankeusrangaistuksen osalta

19. Korkein oikeus toteaa, että virheellinen syyksilukeminen syytekohdassa 1 on vaikuttanut A:n vahingoksi hänelle tuomitun yhteisen vankeusrangaistuksen pituuteen, joten käräjäoikeuden tuomio on purettava myös yhteisen vankeusrangaistuksen osalta.

Tuomion oikaiseminen

20. Käräjäoikeuden tuomiosta ilmenee, että kummastakin A:n syyksi luetusta rikoksesta olisi yksinään pitänyt tuomita kuuden kuukauden vankeusrangaistus. Korkein oikeus katsoo, että asia on selvä ja oikaiseminen koituu rikosasian vastaajana olleen A:n eduksi. Korkein oikeus oikaisee tuomiota oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 14 §:n 1 momentin nojalla.

21. Korkein oikeus katsoo, että syyte salakuljetusrikoksesta kohdassa 1 on hylättävä. Tämän johdosta myös A:lle tuomittua rangaistusta on alennettava. Korkein oikeus katsoo, että A:n vankeusrangaistus on alennettava kuuteen kuukauteen, minkä asemesta hänelle on tuomittava yhdyskuntapalvelua 180 tuntia.

Päätöslauselma

Etelä-Karjalan käräjäoikeuden tuomio 30.7.2015 nro 15/130658 puretaan salakuljetusta koskevan syytekohdan 1 ja A:lle tuomitun yhteisen vankeusrangaistuksen osalta. Käräjäoikeuden tuomiota oikaistaan siten, että syyte salakuljetuksesta hylätään ja A tuomitaan käräjäoikeuden syyksilukemasta huumausainerikoksesta (29.8.2014) kuuden kuukauden vankeusrangaistukseen, minkä asemesta hänelle tuomitaan 180 tuntia yhdyskuntapalvelua.

Muilta osin käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Ari Kantor, Mika Huovila, Juha Mäkelä, Asko Välimaa ja Eva Tammi-Salminen. Esittelijä Timo Saranpää.