KKO:2019:100

RL 5 luku 1 § 2 mom
RL 33 luku 1 §
RL 33 luku 6 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 25.10.2017 nro 17/142922

Käräjäoikeus katsoi syytekohdassa 4 selvitetyksi, että A oli 29.2.2016 käyttänyt vääräksi tietämäänsä asiakirjaa harhauttavana todisteena yrittämällä noutaa lääkäri B:n nimissä soitetun väärän puhelinreseptin perusteella apteekista 100 kappaletta Rivatril 2 mg -tabletteja, 200 kappaletta Propral 40 mg -tabletteja ja 112 kappaletta Lyrica 225 mg -tabletteja.

Käräjäoikeus totesi, että apteekkiin oli 28.2.2016 noin kello 21 soitettu ja annettu lääkemääräystiedot puhelinreseptiä varten. Apteekista oli tavoitettu puhelimitse lääkäri, jonka nimissä määräys oli annettu, ja lääkäri oli kiistänyt määränneensä lääkkeitä. Myöhemmin yöllä lääkemääräys oli puhelimitse peruttu. A oli yrittänyt saada lääkkeet apteekista siinä onnistumatta.

Käräjäoikeus katsoi, että puhelinsoitolla apteekkiin oli saatu aikaan väärän asiakirjan syntyminen. Asiakkaalle kirjataan resepti puhelinsoiton perusteella, eikä asiassa esitetyn näytön valossa ollut aihetta epäillä, että tässä tilanteessa olisi toimittu toisin. Arvioinnissa ei ollut merkitystä sillä, että apteekki oli tämän jälkeen ryhtynyt selvittämään asiakirjan aitoutta. Väärennysrikoksen tunnusmerkistö täyttyi käyttämisen osalta silloin, kun tekijä pyrkii erehdyttämään toista väärällä asiakirjalla tilanteessa, jossa toinen henkilö tosiasiassa saattaisi harhautua tekemään jotain asiakirjan perusteella. Todellista harhautumista tai erehtymistä ei vaadittu, eikä merkitystä ollut silläkään, että toinen välittömästi havaitsee asiakirjan vääräksi.

Käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen väärennykseen syytekohdassa 4 ja tuomitsi hänet siitä sekä eräistä muista rikoksista yhteiseen 40 päivän vankeusrangaistukseen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Essi Konttinen-Di Nardo.

Helsingin hovioikeuden tuomio 9.11.2018 nro 18/148443

A valitti hovioikeuteen ja vaati, että syyte väärennyksestä syytekohdassa 4 hylätään.

Hovioikeus totesi, että A:lla oli ollut nimenomainen tarkoitus käyttää puhelinreseptiä harhauttavana todisteena. Hän ei ollut tiennyt siitä, että myös reseptin vastaanottaja oli tiennyt asiakirjan olleen väärä. Rikoksen täyttymättä jääminen oli siten johtunut vain satunnaisesta ulkopuolisesta syystä.

Hovioikeus hylkäsi A:n valituksen ja pysytti käräjäoikeuden tuomion.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Seppo Ovaskainen, Leeni Kivalo ja Kari Heikkonen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna koskemaan kysymystä, onko hän syytekohdassa 4 tarkoitetulla menettelyllään syyllistynyt väärennykseen.

A vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja syyte hylätään syytekohdan 4 osalta.

Syyttäjä vaati vastauksessaan ensisijaisesti, että valitus hylätään, ja toissijaisesti, että A:n syyksi luetaan syytekohdassa 4 väärennyksen yritys.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. A:n syyksi on alemmissa tuomioistuimissa syytekohdassa 4 luettu 29.2.2016 tehty väärennys. Asiassa on katsottu selvitetyksi, että A oli käyttänyt vääräksi tietämäänsä asiakirjaa harhauttavana todisteena yrittämällä noutaa lääkäri B:n nimissä soitetun väärän puhelinreseptin perusteella Helsingissä sijaitsevasta apteekista 100 kappaletta Rivatril 2 mg -tabletteja, 200 kappaletta Propral 40 mg -tabletteja ja 112 kappaletta Lyrica 225 mg -tabletteja.

2. Asiassa on riidatonta, että tuntemattomaksi jäänyt henkilö oli edellisenä iltana soittanut apteekkiin edellä mainitut lääkemääräystiedot puhelinreseptiä varten. Apteekin myöhemmin puhelimitse tavoittama lääkäri B oli kiistänyt määränneensä lääkkeitä, jolloin apteekissa oli todettu lääkemääräysten olevan väärennettyjä. Myöhemmin yöllä tuntemattomaksi jäänyt henkilö oli yrittänyt peruuttaa puhelimitse lääkemääräykset. A oli aamuyöllä yrittänyt saada lääkkeet apteekista siinä onnistumatta. Kuhunkin kolmesta lääkemääräyksestä oli kirjoitettuna "Huom! Lääkäriltä varmistettu reseptiväärennös! Älä toimita!".

3. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A syytekohdassa 4 tarkoitetulla menettelyllään syyllistynyt väärennykseen tai sen yritykseen.

Sovellettavat säännökset

4. Rikoslain 33 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan väärennyksestä on tuomittava se, joka valmistaa väärän asiakirjan tai muun todistuskappaleen tai väärentää sellaisen käytettäväksi harhauttavana todisteena taikka käyttää väärää tai väärennettyä todistuskappaletta tällaisena todisteena. Pykälän 2 momentin mukaan väärennyksen yritys on rangaistava.

5. Saman luvun 6 §:n 2 momentissa olevan määritelmäsäännöksen mukaan todistuskappale on väärä, jos se todisteena käytettäessä on omiaan antamaan erehdyttävän kuvan alkuperästään tai antajansa henkilöllisyydestä.

6. Lain esitöiden mukaan todistuskappaleen käyttämisestä harhauttavana todisteena on kysymys aina, kun todistuskappale esitetään todistelutarkoituksessa ulkopuoliselle vastaanottajalle sellaisissa olosuhteissa, että tällä on todellinen mahdollisuus erehtyä luulemaan todistuskappaletta oikeaperäiseksi tai väärentämättömäksi. Siinäkin tapauksessa, että vastaanottaja jo ennestään tietää hänelle todisteena esitetyn todistuskappaleen olevan epäaito, kyse on säännöksessä tarkoitetusta käyttämisestä, jos todistuskappaleen esittäjä itse uskoo voivansa harhauttaa vastaanottajaa (HE 66/1988 vp s. 112–113).

7. Lain esitöissä on 6 §:n 2 momentin määritelmäsäännöksestä todettu, että sanonnalla "käytettäessä on omiaan antamaan" korostetaan sitä, että vääryysominaisuus riippuu viime kädessä todistuskappaleen käyttöyhteydestä. Samoin sanonta "erehdyttävä kuva" viittaa todistuskappaleen välittämään kokonaisvaikutelmaan siinä yhteydessä, jossa se on ollut tarkoitus saattaa tai jossa se on saatettu todisteena käytettäväksi. Arvostelu on objektiivinen, toisin sanoen on kysyttävä, voiko todistuskappale ylipäänsä saada aikaan erehdyksen. Ellei kukaan järkevästi ajatteleva henkilö voi erehtyä todistuskappaleen alkuperästä tai sen antajan henkilöllisyydestä, todistuskappaletta ei voida pitää vääränä (HE 66/1988 vp s. 119).

8. Rikoksen tekoaikana lääkemääräys on voitu antaa puhelinmääräyksenä myös muissa kuin poikkeustilanteissa (sähköisestä lääkemääräyksestä annetun lain 28 §). Tuolloin lääkkeiden toimittamisesta on ollut voimassa Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean määräys 5/2011 (19.12.2011). Määräyksen 4.3 kohdan mukaan apteekin on varmistettava lääkemääräyksen ja muiden lääkemääräyksen toimittamiseen liittyvien asiakirjojen oikeellisuus. Erityistä huomiota tulee kiinnittää asiakirjojen oikeellisuuteen toimitettaessa väärinkäyttöön soveltuvaa lääkevalmistetta. Faksi- tai puhelinlääkemääräystä toimitettaessa on varmistuttava siitä, että lähettäjä ja vastaanottaja ovat tunnistettavissa. Jos lääkemääräystä epäillään väärennetyksi, lääkkeen määrääjää harhaanjohdetuksi lääkevalmistetta määrättäessä tai jos on epäiltävissä, että lääkevalmistetta käytetään väärin, lääkemääräystä ei saa toimittaa ennen kuin lääkkeen toimittaja on ollut yhteydessä lääkkeen määrääjään lääkemääräyksen oikeellisuuden ja lääkkeen oikean käytön varmistamiseksi. Lääkkeen määrääjän ilmoittaessa, ettei lääkemääräystä saa toimittaa tai jos lääkemääräys todetaan väärennökseksi tai sen oikeellisuutta ei ole voitu tarkistaa, lääkemääräykseen on tehtävä tästä merkintä tai sähköinen lääkemääräys lukittava.

Väärän asiakirjan valmistaminen

9. A on valituksessaan katsonut, että apteekin henkilökunta oli heti puhelinlääkemääräykset saatuaan ryhtynyt tutkimaan määräyksen aitoutta ja lähes välittömästi havainnut, että määräys ei ole oikea. Lääkemääräyksiin oli jo niiden laatimishetkellä merkitty niiden olevan väärennöksiä. Tämän johdosta A on katsonut, että asiassa ei ollut lainkaan valmistettu laissa tarkoitettua väärää asiakirjaa. Hovioikeus on katsonut, että apteekissa oli puhelinsoiton perusteella laadittu lääkemääräykset.

10. Korkein oikeus katsoo, että asiaa ei ole tältä osin aihetta arvioida toisin kuin hovioikeus on tehnyt. Apteekissa on lääkärin nimissä tehdyn soiton perusteella valmistettu kunkin syytteessä mainitun lääkkeen osalta rikoslain 33 luvun 1 §:n 1 momentissa ja 6 §:ssä tarkoitettu väärä todistuskappale.

Väärän asiakirjan käyttäminen harhauttavana todisteena

11. Seuraavaksi on arvioitava, onko A lääkemääräysten mukaisia lääkkeitä apteekista hakiessaan käyttänyt väärää asiakirjaa harhauttavana todisteena. Asiassa on riidatonta, että A ei ollut soittanut lääkemääräystä koskevaa puhelua. Apteekissa kirjalliseen muotoon saatetut lääkemääräykset eivät ole missään vaiheessa olleet A:n, vaan pelkästään apteekin hallussa. Lääkemääräyksiin oli edellä todetuin tavoin kirjattu niiden olevan väärennettyjä jo ennen kuin A on tullut hakemaan lääkkeitä, eikä niissä mainittuja lääkkeitä ole luovutettu A:lle.

12. Korkein oikeus toteaa, että väärän todistuskappaleen käyttämistä koskeva tunnusmerkistö ei edellytä, että kyseinen todistuskappale olisi käyttäjän hallussa. Väärennysrikoksen täyttymisen kannalta merkitystä ei ole myöskään sillä, onko väärän todistuskappaleen käyttäminen tosiasiassa johtanut erehdykseen tai muuhun harhaantumiseen.

13. Väärän todistuskappaleen käyttäminen on rangaistavaa kuitenkin vain, jos todistuskappale on sitä käytettäessä ollut rikoslain 33 luvun 6 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla väärä, eli se on tuolloin ollut omiaan antamaan erehdyttävän kuvan alkuperästään tai antajansa henkilöllisyydestä. Erehdyttävyyttä arvioidaan edellä kohdassa 7 selostetulla tavalla objektiivisesti, ja olennaista on se, voiko todistuskappale ylipäänsä saada aikaan erehdyksen.

14. A ei ole tiennyt siitä, että lääkemääräykset on apteekissa havaittu väärennöksiksi, ja hän on pyrkinyt vääriä lääkemääräyksiä käyttämällä harhauttamaan apteekkia luovuttamaan hänelle niissä mainitut lääkkeet. Kaikista lääkemääräyksistä on kuitenkin käynyt niiden käyttöhetkellä yksiselitteisesti ilmi, että ne ovat väärennöksiä ja ettei lääkkeitä saa luovuttaa. Korkein oikeus katsoo, että näissä olosuhteissa apteekilla lääkkeiden toimittajana ei ole enää ollut todellista mahdollisuutta erehtyä lääkemääräysten alkuperästä eli siitä, että lääkkeet olisivat tosiasiassa lääkemääräyksissä mainitun lääkärin määräämiä. A ei ole siten lääkemääräysten mukaisia lääkkeitä apteekista hakiessaan käyttänyt tunnusmerkistössä edellytetyllä tavalla väärää todistuskappaletta harhauttavana todisteena. Näin ollen A ei ole syyllistynyt väärennykseen.

Väärennyksen yrityksen rangaistavuus

15. Asiassa on vielä arvioitava, onko A syyllistynyt väärennyksen yritykseen.

16. Rikoslain 5 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan teko on edennyt rikoksen yritykseksi, kun tekijä on aloittanut rikoksen tekemisen ja saanut aikaan vaaran rikoksen täyttymisestä. Rikoksen yritys on kysymyksessä silloinkin, kun sellaista vaaraa ei aiheudu, jos vaaran syntymättä jääminen on johtunut vain satunnaisista syistä. Säännöksen esitöiden mukaan tällä tarkoitetaan tilannetta, jossa käsillä ei ollut tosiasiallista rikoksen täyttymisen mahdollisuutta, mutta tekijän näkökulmasta ja senhetkisen tilanteen pohjalta rikoksen täyttymistä saattoi pitää uskottavana (HE 44/2002 vp s. 137).

17. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä yrityksen rangaistavuutta on arvioitu esimerkiksi ratkaisuissa KKO 2013:85 ja KKO 2014:59. Ratkaisun KKO 2013:85 kohteena olleessa tapauksessa tekijät olivat suunnitelleet ja valmistelleet arvokuljetusryöstöä. He olivat suunnitellun tekopaikan läheisyyteen piiloutuneina, aseistettuina ja toimintavalmiudessa odottaneet arvokuljetusajoneuvon saapumista tarkoituksenaan ryöstää se. Rikossuunnitelmasta selville päässyt poliisi oli kuitenkin pysäyttänyt arvokuljetuksen hieman ennen kohteeseen saapumista, ja tekijät oli otettu kiinni. Korkein oikeus katsoi, että rikoksen täyttyminen oli tekijöiden näkökulmasta ollut uskottavaa ja se olisi ilman poliisin väliintuloa ollut varteen otettava vaihtoehto. Vaaran rikoksen täyttymisestä katsottiin jääneen syntymättä ainoastaan satunnaisista syistä, ja tekijät tuomittiin törkeän ryöstön yrityksestä.

18. Ratkaisun KKO 2014:59 kohteena olleessa tapauksessa tekijät olivat saamansa tehtävän mukaisesti menneet maastokätkölle noutaakseen sieltä huumausainepaketteja. He olivat saaneet haltuunsa poliisin aiemmin huumausaineen tilalle vaihtamat valepaketit. Korkein oikeus katsoi, että tekijöiden tarkoituksena oli ollut saada haltuunsa maastokätkössä olleet huumausaineet ja kuljettaa ne toiseen paikkaan luvattua palkkiota vastaan. He olivat olleet tietoisia kätkössä olleesta huumausaineesta ja kätköpaikan sijainnista. Tekijöiden näkökulmasta huumausainerikoksen täyttyminen oli tekohetken tietojen perusteella ollut uskottavaa ja todennäköistä eikä heidän suunnitelmassaan ollut ollut objektiivisesti arvioidenkaan perustavanlaatuisia puutteita. Tekijöiden kannalta oli ollut sattumanvaraista, että poliisi oli tullut tietoiseksi heidän suunnitelmastaan ja vaihtanut kätkössä olleet paketit.

19. A on apteekissa lääkemääräysten mukaisia lääkkeitä hakiessaan aloittanut rikoksen tekemisen. Vaaraa rikoksen täyttymisestä ei ole kuitenkaan aiheutunut, koska apteekissa oli jo aikaisemmin havaittu lääkemääräysten olevan väärennöksiä ja tehty niihin väärennystä sekä lääkkeiden toimittamiskieltoa koskevat merkinnät.

20. Vaara väärennysrikoksen täyttymisestä on tässä tapauksessa jäänyt syntymättä siitä syystä, että apteekissa oli lääkemääräysten soittamisen jälkeen ryhdytty selvittämään määräysten oikeellisuutta. A:n näkökulmasta rikoksen täyttyminen on ollut uskottavaa ja apteekin tietoisuus siitä, että lääkemääräykset eivät olleet niiden antajaksi ilmoitetun lääkärin antamia, on ollut hänen kannaltaan sattumanvaraista. Tätä johtopäätöstä puoltaa sekin, että edellä kohdassa 8 selostetussa Fimean määräyksessä ei ole edellytetty, että apteekki aina varmistaisi puhelinlääkemääräyksen oikeellisuuden olemalla yhteydessä lääkkeen määrääjään. Korkein oikeus katsoo, että näissä olosuhteissa vaara rikoksen täyttymisestä on jäänyt syntymättä pelkästään satunnaisista syistä. Näin ollen A on syyllistynyt syytekohdassa 4 kuvatulla menettelyllään väärennyksen yritykseen.

Rangaistuksen määrääminen

21. Korkein oikeus katsoo, että hovioikeuden tuomitsemaa 40 päivän yhteistä vankeusrangaistusta ei ole aihetta alentaa, vaikka A:n syyksi luetaan syytekohdassa 4 väärennyksen sijasta väärennyksen yritys. Vankeusrangaistus on A:n aikaisemman rikollisuuden johdosta tuomittava ehdottomana.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan seuraavasti:

A:n syyksi luetaan syytekohdassa 4 väärennyksen sijasta väärennyksen yritys (29.2.2016).

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Marjut Jokela, Tuomo Antila, Päivi Hirvelä, Lena Engstrand ja Jussi Tapani. Esittelijä Heikki Kemppinen.