KKO:2019:46

RL 28 luku 2 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Keski-Suomen käräjäoikeuden tuomio 22.9.2016 nro 16/138577 ja Vaasan hovioikeuden tuomio 21.3.2017 nro 17/111621 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Mikko Pennanen ja hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Eija-Liisa Helin, Ulla Maija Hakomäki ja Johanna Borgmästars.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla rajoitettuna koskemaan sitä kysymystä, onko hovioikeuden selvitetyksi katsomaa varkautta syytekohdassa 11 pidettävä törkeänä.

Valituksessaan A vaati, että syyte törkeästä varkaudesta hylätään ja hänen katsotaan sen asemesta syyllistyneen varkauteen ja että rangaistusta tämän johdosta alennetaan.

Syyttäjä antoi häneltä pyydetyn vastauksen ja vaati valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Käräjäoikeus on lukenut syytekohdassa 11 A:n syyksi törkeän varkauden katsottuaan selvitetyksi, että A oli yhdessä toisen henkilön kanssa murtautunut varastoon ja anastanut sieltä 9 500 euron arvoisen moottoripyörän. Käräjäoikeus on katsonut, että teon kohteena oli ollut erittäin arvokas omaisuus ja että teko oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

2. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A:n syyksi luettua varkautta pidettävä törkeänä. Jos syyksilukemista lievennetään, kysymys on lisäksi siitä, onko A:lle tuomittua yhteistä vankeusrangaistusta tämän johdosta alennettava.

Sovellettava säännös ja esityöt

3. Rikoslain 28 luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan varkautta pidetään törkeänä, jos anastamisen kohteena on erittäin arvokas omaisuus ja varkaus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

4. Lainkohdan säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 66/1988 vp s. 37) on todettu, että inflaatiokehitys ja yleinen varallisuuden kasvu huomioon ottaen anastetun omaisuuden arvon tulisi olla vähintään 10 000–15 000 markkaa ennen kuin sitä voitaisiin pitää ehdotetussa lainkohdassa tarkoitettuna erittäin arvokkaana omaisuutena. Eduskunnan lakivaliokunnan hallituksen esityksen johdosta antamassa mietinnössä (LaVM 6/1990 vp s. 7) on kuitenkin todettu, että valiokunnan käsityksen mukaan hallituksen esityksen perusteluissa esitetty raja oli inflaatiokehityksen vuoksi jo jäänyt selvästi liian alhaiseksi.

Korkeimman oikeuden arviointi

5. Hallituksen esityksessä mainitut rahamäärät vastaavat inflaatiokehitys huomioon ottaen nykyrahassa (2019) noin 3 000:ta–4 500:aa euroa. Yleistä varallisuuden kasvua puolestaan voidaan ainakin osittain arvioida yleisen ansiotason muutoksen kautta. Vuosien 1988–2018 aikana yleinen ansiotaso on noussut noin 2,7-kertaiseksi. Ansiotason muutokseen suhteutettuna 10 000-15 000 markkaa vastaa nykyään noin 4 500:aa–6 700:aa euroa.

6. Tässä asiassa arvioinnin kohteena oleva omaisuuden arvo 9 500 euroa ylittää selvästi kohdassa 5 mainitut rahamäärät. Kohdassa 4 selostettu lakivaliokunnan kanta huomioon ottaen hallituksen esityksessä mainitut markkamäärät eivät kuitenkaan vastaa sitä, mitä rahamäärää eduskunta on lakia säädettäessä tarkoittanut pidettävän erittäin arvokkaan omaisuuden rajana. Alarajan on tarkoitettu olevan selvästi korkeammalla, mitään rahamäärää kuitenkaan mainitsematta. Korkein oikeus katsoo, että lain esitöiden perusteella ei voida tehdä päätelmiä siitä, olisiko lainsäätäjän tarkoituksen mukaista pitää nyt arvion kohteena olevaa omaisuutta erittäin arvokkaana.

7. Korkein oikeus on viimeaikaisessa oikeuskäytännössään katsonut, että rikoksen kohteena olevan taloudellisen arvon suuruuteen perustuvia ankaroittamisperusteita koskevan tulkinnan tulisi olla toisiaan vastaavissa eri rikoksissa lähtökohtaisesti samanlaista (KKO 2015:52, kohta 11; ks. myös KKO 2016:39, kohta 53). Ratkaisussa KKO 2018:47 on lisäksi katsottu (kohta 9), että varkauden ankaroittamisperusteessa käytetty käsite "erittäin arvokas omaisuus" ja petoksen ankaroittamisperusteessa käytetty käsite "huomattava hyöty" eivät yleisessä kielenkäytössä eroa toisistaan sillä tavalla, että huomattavalla hyödyllä tarkoitettaisiin suurempaa raha-arvoa kuin mikä on erittäin arvokkaalla omaisuudella. Korkein oikeus on katsonut, että näiden ankaroittamisperusteiden soveltamisen ei siten tulisi lähtökohtaisesti erota toisistaan silloin, kun kysymys on toisiaan muutoin vastaavista rikoksista. Viimeksi mainitussa ratkaisussa on lisäksi todettu (kohta 10), että kysymys on rahassa mitattavan arvon määrittämisestä.

8. Korkein oikeus katsoo, että varkaus ja petos ovat nyt kysymyksessä olevien ankaroittamisperusteiden soveltamisen kannalta toisiaan vastaavia rikoksia. Ankaroittamisperusteiden samanlaista soveltamista näissä rikoksissa puoltaa sekin, että törkeää varkautta ja törkeää petosta koskee samanlainen rangaistusasteikko. Varkautta ja petosta koskevat rangaistusasteikot poikkeavat sen sijaan toisistaan siinä suhteessa, että varkauden enimmäisrangaistus on yksi vuosi kuusi kuukautta vankeutta ja petoksen enimmäisrangaistus on kaksi vuotta vankeutta. Tämän eron taustalla on lain esitöiden mukaan ollut se, että rikoslain omaisuusrikoksia koskevia säännöksiä uudistettaessa on yhtenä nimenomaisena tavoitteena ollut varkausrikosten rangaistuskäytännön lieventäminen, koska sitä pidettiin perusteettoman ankarana verrattuna eräisiin henkeen ja terveyteen kohdistuvista rikoksista tuomittuihin rangaistuksiin (ks. HE 66/1988 vp s. 17–18 ja LaVM 6/1990 vp s. 6). Tämä tavoite huomioon ottaen mainittu ero perusmuotoisten rikosten rangaistusasteikoissa ei anna aihetta katsoa, että rikoksen kohteen taloudelliseen arvoon liittyvän ankaroittamisperusteen tulisi täyttyä varkaudessa helpommin kuin petoksessa.

9. Nämä näkökohdat huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että anastetun omaisuuden arvoon liittyvää varkauden ankaroittamisperustetta on perusteltua soveltaa samalla tavalla kuin tavoitellun hyödyn määrään liittyvää petoksen ankaroittamisperustetta.

10. Korkein oikeus on ratkaisussa KKO 2015:52 katsonut, että noin 10 000 euron suuruista hyötyä ei ollut pidettävä törkeää petosta koskevassa rangaistussäännöksessä tarkoitetulla tavalla huomattavana. Sen vuoksi ja ottaen huomioon edellä kohdassa 9 lausutun Korkein oikeus katsoo, että 9 500 euron arvoista omaisuutta ei ole aihetta pitää rikoslain 28 luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla erittäin arvokkaana.

11. Edellä esitetyillä perusteilla ja ottaen huomioon, että tässä asiassa ei ole kysymys muista ankaroittamisperusteista, Korkein oikeus katsoo, että A:n syyksi luettu varkaus ei ole törkeä. Hänen syykseen on siten syytekohdassa 11 luettava varkaus.

Rangaistuksen määrääminen

12. Syytekohdassa 11 tarkoitetun rikoksen lisäksi A:n syyksi on alemmissa tuomioistuimissa luettu seitsemän varkautta, rahanpesu, huumausaineen käyttörikos, murtovälineen hallussapito ja näpistys. Hänet on tuomittu rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 momentin 5 kohdassa säädettyä koventamisperustetta soveltaen ja saman lain 7 luvun 6 §:n nojalla aikaisemmin tuomittu vankeusrangaistus rangaistusta alentavana seikkana huomioon ottaen yhteiseen 1 vuoden 1 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

13. Kun syyksilukemista on syytekohdassa 11 lievennetty, A:lle tuomittava yhteinen vankeusrangaistus on mitattava uudelleen. Rikoslain 7 luvun 5 §:n 2 momentin mukaan yhteistä rangaistusta mitattaessa lähtökohdaksi on otettava siitä rikoksesta tuomittava rangaistus, josta tuomioistuimen harkinnan mukaan olisi tuleva ankarin rangaistus, sekä mitattava rikoksista yhteinen rangaistus siten, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa myös rikosten lukumäärään, vakavuuteen ja keskinäiseen yhteyteen.

14. Tässä tapauksessa ankarin rangaistus tulisi syytekohdan 11 varkaudesta, joten siitä tuomittava rangaistus on otettava yhteisen rangaistuksen mittaamisen lähtökohdaksi. Ottaen huomioon anastetun omaisuuden arvon sekä sen, että anastus on toteutettu varastoon murtautumalla, Korkein oikeus katsoo, että tästä rikoksesta olisi erikseen tuomittava vankeutta neljä kuukautta.

15. Yhteistä rangaistusta mitattaessa on lisäksi otettava huomioon muut A:n syyksi luetut, edellä kohdassa 12 luetellut rikokset. Korkein oikeus katsoo, että oikeudenmukainen yhteinen rangaistus kaikista rikoksista olisi ennen koventamisperusteen soveltamista ja A:lle aikaisemmin tuomitun vankeusrangaistuksen huomioon ottamista yksitoista kuukautta vankeutta.

16. Korkein oikeus katsoo alempien oikeuksien tavoin, että rangaistusta mitattaessa on kaikkien rikosten osalta sovellettava rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaista koventamisperustetta, koska A:n aikaisempi rikollisuus ja nyt käsiteltävänä olevien tekojen samankaltaisuus osoittavat hänessä ilmeistä piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä. Rangaistusta alentavana seikkana on puolestaan rikoslain 7 luvun 6 §:n nojalla otettava kohtien 2 ja 4–11 osalta huomioon Keski-Suomen käräjäoikeuden 28.6.2016 tuomitsema vankeusrangaistus. Kun siinä on kysymys vain 55 päivän pituisesta vankeusrangaistuksesta, sen vaikutus rangaistuksen mittaamiseen tässä asiassa on kuitenkin vähäinen. Yhtäältä koventamisperusteen ja toisaalta aikaisemman vankeusrangaistuksen huomioon ottaen Korkein oikeus harkitsee oikeudenmukaiseksi seuraamukseksi yhden vuoden pituisen vankeusrangaistuksen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että syyte törkeästä varkaudesta kohdassa 11 hylätään ja A:n syyksi luetaan sen asemesta rikoslain 28 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla varkaus 13.6.2016.

A tuomitaan Korkeimman oikeuden hänen syykseen kohdassa 11 lukemasta varkaudesta sekä alempien oikeuksien hänen syykseen kohdissa 2, 4–10 ja 13–15 lukemista rikoksista yhteiseen yhden vuoden vankeusrangaistukseen.

Rangaistusta mitattaessa on otettu kohtien 2 ja 4–11 osalta rangaistusta alentavana huomioon Keski-Suomen käräjäoikeuden 28.6.2016 tuomitsema vankeusrangaistus.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä (eri mieltä), Jarmo Littunen, Tuomo Antila, Lena Engstrand ja Mika Ilveskero. Esittelijä Pia Haga.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Häyhä: Olen muilta osin samaa mieltä kuin enemmistö, mutta perustelujen kohtien 8 ja 9 osalta lausun seuraavan:

Katson, että varkaus ja petos ovat nyt kysymyksessä olevien ankaroittamisperusteiden soveltamisen kannalta lähtökohtaisesti toisiaan vastaavia rikoksia. Ankaroittamisperusteiden mahdollisimman samankaltaista kohtelua puoltavat enemmistön perusteluiden kohdassa 8 mainitut seikat. En kuitenkaan pidä perusteltuna, että anastetun omaisuuden arvoon liittyvää varkauden ankaroittamisperustetta olisi joka tilanteessa sovellettava samalla tavalla kuin tavoitellun hyödyn määrään liittyvää petoksen ankaroittamisperustetta. Arvioitaessa sitä, mitkä rikokset vastaavat edellä tarkoitetulla tavalla toisiaan, on otettava huomioon mahdolliset erot, jotka johtuvat tunnusmerkistötekijöistä, eri rikosten suojelukohteesta sekä niistä kulloisistakin olosuhteista, joissa rikos on tehty.