KKO:2019:33

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Syyte, korvausvaatimus ja vastaus Pirkanmaan käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati A:lle ja B:lle rangaistusta törkeästä kavalluksesta. A ja B olivat yhdessä anastaneet haltuunsa saamiaan C:n varoja siten, että he olivat myydessään 5.2.2014 erään omakotitalokiinteistön, josta A, B ja C olivat kukin omistaneet yhden kolmasosan, anastaneet C:lle tulevan osuuden 44 000 euroa pitämällä käteisellä maksetun kauppahinnan kokonaan itsellään. Syytteen mukaan kavalluksessa kohteena oli ollut suuri määrä varoja, ja sillä oli aiheutettu rikoksen uhrille tämän olot huomioon ottaen erityisen tuntuvaa vahinkoa ja kavallus oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. C ei ollut rahojen jäätyä saamatta kyennyt maksamaan kotipalvelumaksujaan tai vuokriaan, jolloin hän oli ollut vaarassa tulla häädetyksi asunnostaan. Lisäksi C ei ollut sairautensa vuoksi itse kyennyt huolehtimaan omaisuudestaan.

C vaati, että A ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan vahingonkorvaukseksi anastettua rahamäärä vastaava 44 000 euroa viivästyskorkoineen 5.2.2014 lukien.

A ja B kiistivät syytteen ja korvausvaatimuksen. A, B ja C olivat omistaneet kiinteistön yhdessä, mutta kiinteistön hankinta oli rahoitettu kokonaisuudessaan A:n ja B:n ottamalla ja maksamalla pankkilainalla. Lisäksi vastaajilla oli huomattava vastasaatava C:ltä, koska he olivat hoitaneet asianomistajaa koko yhdessä asumisensa ajan.

Pirkanmaan käräjäoikeuden tuomio 1.6.2016 nro 16/123810

Käräjäoikeus katsoi A:n ja B:n syyllistyneen siihen rikokseen, josta heille oli vaadittu rangaistusta.

Perusteluissaan käräjäoikeus totesi muun ohella, että asianosaisten riidattomat kiinteistön 1/3 omistusosuudet loivat vahvan olettaman siitä, että heistä kullekin kuului 1/3 sen myyntihinnasta. Käräjäoikeuden mukaan vastaajien esittämän selvityksen perusteella oli jäänyt epäselväksi, että kiinteistön hankinta olisi rahoitettu heidän esittämällään tavalla tai että omistuksesta tai myyntihinnan jakautumisesta olisi sovittu kirjatuista omistusosuuksista poikkeavalla tavalla.

Väitetyn vastasaatavan käräjäoikeus totesi perustuneen näkemykseen ja laskelmaan siitä, että vastaajat olisivat oikeutettuja päivittäiseen 10 euron korvaukseen C:n hoitamisesta koko yhteisomistussuhteen ajalta. Asiassa ei ollut näytetty, että asianosaiset olisivat sopineet sanotunlaisesta päivämaksusta ja C oli lisäksi muuttanut hoitokotiin jo vuonna 2012, jolloin väitetyn vastasaatavan kertyminen olisi joka tapauksessa päättynyt. Asiassa ei ollut selvitetty, että väitetysti useamman vuoden pituiselta ajanjaksolta kertynyttä saatavaa olisi ennen rikosprosessia vaadittu maksettavaksi, eikä vaatimuksen tueksi ylipäätään ollut esitetty muuta selvitystä kuin vastaajien kertomukset. Kun lisäksi oli jäänyt epäselväksi, miten C:n kuukausittainen vastaajille suorittama 300 euron maksu tai C:n saama kotihoitopalvelu suhteutui vaatimukseen, käräjäoikeus katsoi väitetyn vastasaatavan perusteen ja määrän jääneen toteen näyttämättä.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Anne Ritala-Kananoja

Turun hovioikeuden tuomio 30.6.2017 nro 17/126870

Hovioikeus totesi siellä esitetystä todistelusta ilmenneen, että omakotitalokiinteistö oli ostettu noin 80 000 euron kauppahinnalla vuonna 1998 ja että kauppahinta oli maksettu pankkilainalla, jonka lyhentämisestä A ja B olivat huolehtineet kahdestaan. Hovioikeus katsoi jääneen näyttämättä, että C olisi osallistunut kiinteistön hankinnan rahoittamiseen tai että A:lla ja B:llä olisi ollut tarkoitusta lahjoittaa C:lle kiinteistön omistusoikeutta. Näillä perusteluilla hovioikeus katsoi, ettei C:llä ollut lainhuutorekisteriin merkityn omistusosuutensa perusteella oikeutta osuuteen kiinteistön myynnistä saadusta kauppahinnasta. Hovioikeus hylkäsi syytteen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Nina Porkka, Kari-Matti Kauppila ja Anne Laine.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Valituslupa myönnettiin syyttäjälle ja C:lle oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna koskemaan sitä kysymystä, ovatko A ja B syyllistyneet kavallusrikokseen hovioikeuden selvitetyksi katsomalla menettelyllä. Korkein oikeus voi muilta osin perustaa ratkaisunsa hovioikeuden tuomiossa todettuihin seikkoihin. Kysymys valitusluvan myöntämisestä muilta osin siirrettiin ratkaistavaksi valituksen käsittelyn yhteydessä.

Syyttäjä vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja A sekä B tuomitaan syytteen mukaisesti törkeästä kavalluksesta 8 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

C vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja A sekä B tuomitaan syytteen mukaisesti törkeästä kavalluksesta 8 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja että heidät velvoitetaan yhteisvastuullisesti maksamaan C:lle vahingonkorvauksena anastettua rahamäärää vastaava määrä.

A ja B vaativat, että valitukset hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Ratkaisu valituslupahakemukseen

C:lle myönnetään valituslupa myös siltä osin, ovatko A ja B velvollisia suorittamaan hänelle vahingonkorvausta hovioikeuden selvitetyksi katsoman A:n ja B:n menettelyn perusteella. Muilta osin valituslupaa ei myönnetä.

Perustelut

Asian tausta

1. C, hänen tyttärensä A ja tyttären puoliso B ovat ostaneet syytteessä tarkoitetun omakotitalokiinteistön vuonna 1998. Kunkin omistusosuudeksi on lainhuutorekisteriin kirjattu 1/3. He ovat myyneet kiinteistön 5.2.2014 kaupalla, jossa A on valtuutuksen perusteella edustanut myös C:tä. Kaupantekotilaisuudessa maksettu kauppahinta 132 000 euroa on jäänyt kokonaisuudessaan A:n ja B:n haltuun.

2. Syyttäjä on vaatinut A:lle ja B:lle rangaistusta törkeästä kavalluksesta. Teonkuvauksen mukaan he olivat anastaneet C:lle kuuluneen myyntihinnan osuuden 44 000 euroa pitämällä kauppahinnan kokonaan itsellään. Teon törkeyttä on syytteessä perusteltu kavallettujen varojen suurella määrällä ja teon aiheuttamalla erityisen tuntuvalla vahingolla sekä sillä, että C ei ollut sairautensa vuoksi itse kyennyt huolehtimaan omaisuudestaan. C on yhtynyt rangaistusvaatimukseen ja vaatinut, että A ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan hänelle anastettu rahamäärä 44 000 euroa korkoineen.

3. A ja B ovat kiistäneet syytteen ja korvausvaatimuksen. A:n ja B:n mukaan kauppahinta kuului C:n kirjatusta omistusosuudesta riippumatta kokonaisuudessaan heille, koska kiinteistön hankinta vuonna 1998 oli rahoitettu heidän ottamallaan pankkilainalla, jonka lyhentämiseen C ei ollut osallistunut. Lisäksi A:lla ja B:llä oli huomattava vastasaatava C:ltä, koska he olivat hoitaneet tätä heidän pitkän yhdessä asumisensa ajan.

4. Käräjäoikeus on lukenut A:n ja B:n syyksi törkeän kavalluksen, joka on kohdistunut syytteen mukaisesti 44 000 euron osuuteen kiinteistön myyntihinnasta. Käräjäoikeus on velvoittanut A:n ja B:n suorittamaan C:lle sanotun summan vahingonkorvauksena.

5. Hovioikeus on katsonut selvitetyksi, että kiinteistö oli ostettu noin 80 000 euron kauppahinnalla vuonna 1998 ja että kauppahinta oli maksettu A:n ja B:n nostamalla kauppahinnan suuruisella pankkilainalla, jonka lyhentämisestä he olivat huolehtineet kahdestaan. Tällä perusteella ja kun A:n ja B:n ei ollut näytetty tarkoittaneen lahjoittaa C:lle kiinteistön omistusoikeutta, C:llä ei ollut oikeutta osuuteen kiinteistön myynnistä saadusta kauppahinnasta. Hovioikeus on hylännyt syytteen ja vapauttanut A:n ja B:n vahingonkorvausvelvollisuudesta.

Kysymyksenasettelu

6. Rikoslain 28 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan kavalluksesta on tuomittava se, joka anastaa hallussaan olevia varoja tai muuta irtainta omaisuutta.

7. Säännöksessä käytetty anastamisen käsite sisältää vaatimuksen siitä, että teon kohteena olleet varat kuuluvat toiselle. Anastamisen käsite sisältää myös vaatimuksen teon oikeudenvastaisuudesta, mikä todetaan voimassa olevalla lailla kumotun kavallussäännöksen perusteluissa (HE 23/1972 vp. s. 10). Ratkaistaessa sitä, ovatko A ja B syyllistyneet hovioikeuden selvitetyksi katsomalla menettelyllä kavallukseen, on tämän vuoksi ensin arvioitava, ovatko A ja B omistaneet myydyn kiinteistön kahdestaan vai onko osa siitä kuulunut C:lle. Jos osa kiinteistöstä on kuulunut C:lle, vielä on arvioitava, ovatko A ja B rahoituspanoksensa perusteella tästä huolimatta olleet oikeutettuja pitämään myyntihinnan kokonaisuudessaan itsellään.

Omistusoikeus

8. Varallisuusoikeudessa esineen omistajana pidetään sitä, jolla on esineeseen laillinen saanto. Lähtökohtaisesti omistusoikeus on sillä, jonka nimiin omaisuus on hankittu. Tämä nimiperiaatteeseen perustuva oletus, johon myös lainhuudon myöntäminen perustuu, voidaan kuitenkin riitauttaa, eikä kirjaamisviranomaisen ratkaisu sido tuomioistuinta.

9. Syytettä ja asianomistajan korvausvaatimusta koskevan vastaajien kiistämisperusteen johdosta tulee arvioida ensinnäkin, onko C:n omistusosuudesta lainhuutorekisteriin tehty merkintä ollut alun perin tosiasioita vastaamaton tai myöhemmin muuttunut sellaiseksi. On mahdollista, että asianosaiset jo kiinteistön hankkiessaan tai omistusaikanaan ovat sopineet, että kiinteistön omistusosuudet perustuvat heidän tosiasiallisiin rahoituspanoksiinsa.

10. Asiassa on riidatonta, että C on vastaajien ohella merkitty ostajaksi kiinteistön saantokirjaan vuonna 1998. Asiassa ei ole väitettykään, että asianosaiset olisivat kiinteistön hankinnan yhteydessä sopineet omistusosuuksien perustumisesta rahoituspanoksiin. C:n omistusosuudeksi on lainhuutorekisteriin kirjattu 1/3.

11. Asiassa ei ole myöskään väitetty, että osapuolet olisivat kiinteistön hankinnan jälkeen nimenomaisesti sopineet omistussuhteiden muuttamisesta vastaamaan kiinteistön hankinnan rahoituspanoksia. Myös kiinteistön kauppakirjaan sitä myytäessä 5.2.2014 tehty merkintä C:n 1/3:n omistusoikeudesta tukee vahvasti sitä käsitystä, ettei kiinteistön omistusosuuksissa ole tapahtunut muutoksia vuoden 1998 jälkeen. Näistä syistä Korkein oikeus katsoo, etteivät vastaajien kiinteistön rahoituksesta esittämät seikat horjuta syytteen perusteena olevaa näkemystä C:n 1/3:n omistusosuudesta myytyyn kiinteistöön. Eräistä yhteisomistussuhteista annetun lain 2 §:n 2 momentin mukaan yhteiseen esineeseen ja sen tuottoon kohdistuvat yhteisomistajan oikeudet ja velvollisuudet määräytyvät heidän osuuksiensa mukaisesti. Milloin esine on luovutettu vastiketta vastaan taikka vaihdettu, kuuluu kullekin yhteisomistajalle hänen osuuttaan vastaava osa luovutushinnasta tai vaihdossa saadusta esineestä. C:llä on siten oikeus omistusosuuttaan vastaavaan osaan kauppahinnasta.

Varojen anastaminen

12. Hovioikeus on katsonut selvitetyksi, että kiinteistön noin 80 000 euron hankintahinta oli maksettu A:n ja B:n nostamalla kauppahinnan suuruisella pankkilainalla, jonka lyhentämisestä he olivat huolehtineet. Hovioikeus on katsonut näyttämättä jääneen, että C olisi millään tavoin osallistunut kauppahinnan maksamiseen. Korkein oikeus toteaa A:n ja B:n siten tosiasiassa rahoittaneen paitsi oman osuutensa, myös C:n osuuden kiinteistön hankinnasta. Kun asiassa ei ole väitettykään, että A:n ja B:n tarkoituksena olisi ollut lahjoittaa C:lle tämän omistusosuus, on A:lle ja B:lle näin syntynyt C:n rahoitusosuutta vastaava saatava C:ltä. Tämä saatava heillä on ollut oikeus kuitata samaan oikeussuhteeseen perustuvasta C:n kauppahintasaatavasta.

13. Korkein oikeus katsoo tällä perusteella, ettei A:n ja B:n menettelyä voida pitää rikoslain 28 luvun 4 §:n 1 momentin edellyttämällä tavalla varojen anastamisena siltä osin kuin he ovat pitäneet hankintahintaa vastaavan osan kiinteistön myyntihinnasta eli 80 000 euroa itsellään. Sen sijaan A:lla ja B:llä ei ole rahoituspanoksensa perusteella ollut oikeutta pitää itsellään C:n 1/3:n omistusosuutta vastaavaa 17 333 euroa kiinteistön 52 000 euron suuruisesta arvonnoususta.

Väitetty vastasaatava

14. Rahoituspanokseensa vetoamisen ohella vastaajat ovat kiistäneet syytteen ja asianomistajan korvausvaatimuksen sillä perusteella, että heillä oli oikeus 10 euron päivittäiseen korvaukseen C:stä huolen pitämisestä koko kiinteistön yhteisomistusajalta. Korkein oikeus hyväksyy käräjäoikeuden perustelut ja päätelmän siitä, että huolenpitoon perustuvan vastasaatavan peruste ja määrä ovat jääneet toteen näyttämättä.

Teon törkeysarvostelu

15. Rikoslain 28 luvun 5 §:n mukaan rikosta on pidettävä törkeänä, jos kavalluksessa kohteena on erittäin arvokas omaisuus tai suuri määrä varoja, aiheutetaan rikoksen uhrille tämän olot huomioon ottaen erityisen tuntuvaa vahinkoa tai rikoksentekijä käyttää hyväkseen erityisen vastuullista asemaansa, ja kavallus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

16. Korkein oikeus toteaa, että anastettujen varojen määrä on suuri ja anastuksella on aiheutettu velkaantuneelle uhrille erityisen tuntuvaa vahinkoa. Huomioon ottaen lisäksi C:n terveydentilasta johtunut vastaajista riippuvainen asema Korkein oikeus katsoo, että kavallusta on pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä.

Syyksilukeminen

17. Edellä esitetyillä perusteilla A:n ja B:n syyksi luetaan rikoslain 28 luvun 4 §:n 1 momentin ja 5 §:n 1 momentin nojalla törkeä kavallus. A ja B ovat myytyään 5.2.2014 Nokian kaupungissa heidän ja C:n yhdessä omistaman talon ja tontin anastaneet haltuunsa saamastaan kauppahinnasta C:lle kuuluvan osuuden 17 333 euroa. Kavalluksen kohteena on ollut suuri määrä varoja ja sillä on aiheutettu rikoksen uhrille tämän olot huomioon ottaen erityisen tuntuvaa vahinkoa, ja kavallus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Rangaistusseuraamus

18. Vastaajien syyksi on luettu törkeä kavallus, jonka rangaistusasteikko on vähintään neljä kuukautta ja enintään neljä vuotta vankeutta. Rikoksen moitittavuutta lisää C:n terveydentilasta johtunut tekijöistä riippuvainen asema, mikä seikka toisaalta on otettu huomioon jo teon törkeysarvioinnissa. Korkein oikeus katsoo, että oikeudenmukainen rangaistus vastaajien syyksi luetusta rikoksesta on 6 kuukautta vankeutta. Rangaistukset voidaan määrätä ehdollisina.

Asianomistajan korvausvaatimus

19. Korkein oikeus on edellä katsonut vastaajien anastaneen haltuunsa saamansa, C:lle kuuluvan 17 333 euron osuuden asianosaisten yhdessä omistaman kiinteistön myyntihinnasta. Tämän vuoksi vastaajat ovat velvollisia korvaamaan rikoksella C:lle aiheuttamansa vahingon 17 333 euroa viivästyskorkoineen kauppahinnan maksupäivästä 5.2.2014 lukien.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan.

A ja B tuomitaan törkeästä kavalluksesta 6 kuukauden vankeusrangaistukseen. Rangaistukset ovat ehdollisia.

Ehdollisen vankeuden koeaika on alkanut käräjäoikeuden tuomion antamisesta 1.6.2016. Koeaika on keskeytynyt hovioikeuden tuomion johdosta 30.6.2017, ja se alkaa uudelleen Korkeimman oikeuden tuomion antamisesta ja päättyy 15.9.2019.

Ehdollinen rangaistus voidaan määrätä pantavaksi täytäntöön, jos tuomittu koeaikana tekee rikoksen, josta hänet olisi tuomittava ehdottomaan vankeusrangaistukseen tai yhdistelmärangaistukseen ja josta syyte on nostettu vuoden kuluessa koeajan päättymisestä.

A ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti maksamaan vahingonkorvauksena C:lle 17 333 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 5.2.2014 lukien.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Pekka Koponen, Ari Kantor, Jarmo Littunen ja Juha Mäkelä. Esittelijä Anna-Maija Ruohoniemi.