KKO:2019:3

KonkL 13 luku 6 §
KonkL 13 luku 10 § 2 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Varsinais-Suomen käräjäoikeuden päätös 15.12.2015 nro 15/38969 ja Turun hovioikeuden päätös 12.4.2017 nro 365 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Hanna Väliaho ja hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Kari-Matti Kauppila, Juha Laaksonen ja Anne Laine. Esittelijä Helena Virtanen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle ja B:lle myönnettiin valituslupa rajoitettuna koskemaan kysymystä, onko pesänhoitajan esittämät riitautukset voitu tutkia. Muilta osin kysymys valitusluvan myöntämisestä siirrettiin ratkaistavaksi valituksen käsittelyn yhteydessä.

A ja B vaativat ensisijaisesti, että pesänhoitajan esittämät valvontoja 21 ja 22 koskevat riitautukset jätetään tutkimatta, ja toissijaisesti, että kyseiset riitautukset hylätään tai että asia palautetaan käräjäoikeuden käsiteltäväksi.

X Oy:n konkurssipesä vaati, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Valituslupaa koskeva ratkaisu

Valituslupaa ei myönnetä siltä osin kuin kysymys valitusluvan myöntämisestä on siirretty ratkaistavaksi valituksen käsittelyn yhteydessä.

Pääasiaratkaisun perustelut

Asian tausta ja käsittely alemmissa oikeuksissa

1. Pesänhoitaja on 21.8.2014 toimittanut käräjäoikeudelle vahvistettavaksi 18.8.2014 päivätyn X Oy:n konkurssin jakoluettelon. Hän oli riitauttanut A:n valvonnan (valvonta 21) ja B:n valvonnan (valvonta 22) 18.8.2014 päivätyillä riitautuskirjelmillä, minkä vuoksi kyseiset valvonnat oli merkitty jakoluettelossa riitautetuiksi.

2. Käräjäoikeus on varannut A:lle ja B:lle tilaisuuden lausua riitautuksista, koska pesänhoitaja ei ollut varannut kyseistä tilaisuutta konkurssilain 13 luvun 6 §:ssä edellytetyllä tavalla. A on vaatinut lausumassaan, että käräjäoikeus jättää pesänhoitajan valvontaan 21 kohdistaman riitautuksen tutkimatta. B on esittänyt vastaavan vaatimuksen koskien valvontaa 22. Siltä varalta, että käräjäoikeus tutkisi riitautukset, A ja B ovat varanneet tilaisuuden lausua riitautusten asiakysymyksistä.

3. Pesänhoitajan vaadittua A:n ja B:n vaatimusten hylkäämistä perusteettomina käräjäoikeus on hylännyt vaatimukset riitautusten tutkimatta jättämisestä. Käräjäoikeus on todennut asiassa olevan selvää, ettei pesänhoitaja ollut toimittanut jakoluetteloa vahvistettavaksi konkurssilain 13 luvun 10 §:n 2 momentin mukaisessa määräajassa. Kun mainitun luvun 6 §:ssä kuitenkin nimenomaisesti säädetään, että pesänhoitaja voi esittää uuden riitautuksen, kunnes hän toimittaa jakoluettelon tuomioistuimelle, käräjäoikeus on katsonut pesänhoitajan tehneen riitautukset ajoissa.

4. Käräjäoikeus on lausumillaan perusteilla hyväksynyt riitautukset 15.12.2015 antamassaan jakoluettelon vahvistamista koskevassa päätöksessä.

5. A on valittanut hovioikeuteen vaatien ensisijaisesti, että käräjäoikeuden päätös kumotaan sitä koskevilta osin ja että valvontaa 21 koskeva riitautus jätetään tutkimatta. Toissijaisesti A on vaatinut, että riitautus hylätään tai että asia palautetaan käräjäoikeuteen. Myös B on valittanut hovioikeuteen esittäen vastaavat vaatimukset koskien valvontaa 22. Konkurssipesä on vaatinut, että valitukset hylätään.

6. Hovioikeus on hylännyt valitukset. Hovioikeus on katsonut käräjäoikeuden tavoin, että pesänhoitajalla on oikeus riitauttaa saatava siihen saakka, kun hän toimittaa jakoluettelon tuomioistuimen vahvistettavaksi.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

7. Asiassa on ratkaistavana, onko pesänhoitajalla ollut oikeus konkurssilain 13 luvun 6 §:n nojalla riitauttaa valvonnat 21 ja 22 konkurssilain 13 luvun 10 §:n 2 momentissa jakoluettelon toimittamiselle säädetyn määräajan kuluttua umpeen, mutta ennen jakoluettelon toimittamista käräjäoikeudelle, ja onko riitautukset näin ollen voitu tutkia.

Riitautuksen toimittamista koskevat säännökset

8. Konkurssilain 13 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan pesänhoitajan on pääsääntöisesti laadittava jakoluetteloehdotus eli ehdotus siitä, miten pesän varat jaetaan velkojien kesken. Siihen on momentin 3 kohdan mukaan merkittävä tiedot siitä, miltä osin pesänhoitaja ei hyväksy velkojan ilmoittamaa saatavaa tai sen etuoikeutta (riitautus) ja riitautuksen perustelu.

9. Konkurssilain 13 luvun 2 §:n 1 momentista ilmenevän pääsäännön mukaan pesänhoitajan on laadittava jakoluetteloehdotus kahden kuukauden kuluessa valvontapäivästä. Tuomioistuin voi pesänhoitajan pyynnöstä erityisestä syystä pidentää tätä määräaikaa.

10. Mainitun luvun 6 §:n mukaan pesänhoitaja voi vielä jakoluetteloehdotuksen valmistumisen jälkeen riitauttaa saatavan, joka oli ehdotukseen merkitty hyväksytyksi. Pesänhoitaja voi esittää uuden riitautuksen, kunnes hän toimittaa jakoluettelon tuomioistuimelle.

11. Luvun 10 §:n 2 momentin mukaan pesänhoitajan on toimitettava jakoluettelo tuomioistuimen vahvistettavaksi viimeistään kolmen kuukauden kuluttua jakoluetteloehdotuksen määräpäivästä. Jos saatava on riitautettu, pesänhoitajan on toimitettava jakoluettelon ohessa riitautusta koskevat asiakirjat tuomioistuimelle. Jos asianosaisten kuuleminen on kesken tai sovintoneuvottelut ovat kesken, pesänhoitajan on ilmoitettava siitä tuomioistuimelle.

12. Luvun 9 §:n 1 momentin mukaan saatava tai sen etuoikeus, jota ei ole määräajassa riitautettu tai jota vastaan esitetystä riitautuksesta on luovuttu, katsotaan hyväksytyksi.

13. Hallituksen esityksessä konkurssilainsäädännön uudistamiseksi on todettu hyvän pesänhoitotavan edellyttävän, että pesänhoitaja pyrkii merkitsemään riitautukset keskitetysti jo jakoluetteloehdotukseen. Konkurssilain 13 luvun 6 §:n mukainen menettely on tarkoitettu lähinnä sellaisiin tilanteisiin, joissa peruste riitautukselle tulee esiin vasta jakoluetteloehdotuksen valmistumisen jälkeen, esimerkiksi erityistarkastuksesta taikka velkojan tai velallisen lausuman johdosta (HE 26/2003 vp s. 126 ja 128).

Korkeimman oikeuden arviointi pesänhoitajan riitautusten tutkimisesta

14. X Oy:n konkurssissa valvontapäivä on ollut 20.2.2014. Pesänhoitajan olisi tullut toimittaa jakoluettelo käräjäoikeuden vahvistettavaksi viimeistään 21.7.2014. Pesänhoitaja on riitauttanut valvonnat 18.8.2014 päivätyillä kirjelmillä ja toimittanut jakoluettelon käräjäoikeuden vahvistettavaksi 21.8.2014. Asiassa on riidatonta, että jakoluettelo on toimitettu käräjäoikeudelle konkurssilain 13 luvun 10 §:n 2 momentin mukaisen määräpäivän jälkeen.

15. Kuten edellä on selostettu, konkurssilain 13 luvussa säädetään ensinnäkin jakoluetteloehdotuksen ja jakoluettelon toimittamisen määräajoista. Luvun 2 §:n 1 momentissa säädetään jakoluetteloehdotuksen laatimisen määräajasta, jota tuomioistuin voi erityisestä syystä pidentää. Luvun 10 §:n 2 momentissa säädetään määräajasta, jonka kuluessa pesänhoitajan on toimitettava jakoluettelo tuomioistuimen vahvistettavaksi. Tämä kolmen kuukauden pituinen määräaika, joka alkaa jakoluetteloehdotuksen määräpäivästä, on ehdoton, eikä sitä voida pidentää.

16. Mainitussa luvussa säädetään myös valvontojen riitautusten määräajoista. Luvun 1 §:n 1 momentin mukaisesti lähtökohtana on, että pesänhoitajan on merkittävä riitautuksensa jo jakoluetteloehdotukseen. Velkojan ja velallisen on puolestaan luvun 4 §:n 2 momentin mukaan toimitettava riitautuksensa pesänhoitajalle kuukauden kuluessa jakoluetteloehdotuksen valmistumispäivästä. Luvun 6 §:n mukaan pesänhoitaja voi vielä jakoluetteloehdotuksen valmistumisen jälkeen riitauttaa saatavan, joka oli ehdotukseen merkitty hyväksytyksi. Pesänhoitaja voi esittää tällaisen uuden riitautuksen, kunnes hän toimittaa jakoluettelon tuomioistuimelle. Luvun 10 §:n 2 momentissa säädetään vielä, että jos saatava on riitautettu, pesänhoitajan on toimitettava jakoluettelon ohessa riitautusta koskevat asiakirjat tuomioistuimelle.

17. Korkein oikeus katsoo, että arvioitaessa pesänhoitajan riitautuksen määräaikaa perusteltua on ottaa huomioon sekä mainitun luvun 6 §:n että 10 §:n 2 momentin säännökset. Niitä on luettava yhdessä. Ensin mainitussa lainkohdassa säädetään, että pesänhoitaja voi esittää uuden riitautuksen, kunnes hän toimittaa jakoluettelon tuomioistuimelle, ja jälkimmäisessä säädetään siitä ehdottomasta määräajasta, jossa jakoluettelo on poikkeuksetta toimitettava tuomioistuimelle. On ilmeistä, että ensiksi mainitussa säännöksessä on tarkoitettu jakoluettelon toimittamista sille asetetun ehdottoman määräajan sisällä. Jakoluettelon toimittamiselle säädetty määräaika on näin ollen samalla pesänhoitajan riitautusten enimmäisaika. Laista ei ilmene mitään perustetta sille, että pesänhoitaja voisi toimittaa jakoluettelon ja sen myötä uuden riitautuksen vielä 10 §:n 2 momentissa asetetun määräajan jälkeen. Luvun 9 §:n 1 momentin mukaan saatava tai sen etuoikeus, jota ei ole määräajassa riitautettu tai jota vastaan esitetystä riitautuksesta on luovuttu, katsotaan hyväksytyksi. Tämä koskee myös pesänhoitajan riitautusta.

18. Luvun 6 §:n tulkitseminen jättämällä 10 §:ssä säädetty huomiotta merkitsisi sitä, että jakoluettelon toimittamisen ehdottoman määräajan laiminlyövä pesänhoitaja saisi tämän laiminlyöntinsä johdosta samalla tosiasiassa pidennettyä valvontojen riitautustensa määräaikaa, vaikka näiden määräaikojen pidentäminen ei lain mukaan ole mahdollista edes tuomioistuimen päätöksellä. Tällaista tulkintaa ei voida pitää lain tarkoituksen mukaisena.

19. Pesänhoitajan aseman ja tehtävien vuoksi on myös luonnollista, että laissa ei ole erikseen nimenomaisella säännöksellä varauduttu siihen tilanteeseen, että pesänhoitaja laiminlöisi 13 luvun 10 §:n 2 momentissa asetetun ehdottoman määräajan noudattamisen. Konkurssilain 14 luvun 1 §:n mukaan konkurssipesä on selvitettävä tehokkaasti, taloudellisesti ja joutuisasti sekä niin, ettei kenenkään oikeuksia loukata. Luvun 3 §:n mukaan pesänhoitajan on hoidettava tehtävänsä huolellisesti ja hyvää pesänhoitotapaa noudattaen, ja hänen on toimittava tehtävässään velkojien yhteiseksi eduksi.

20. Myös konkurssilain esityöt tukevat edellä esitettyä tulkintaa. Suomen konkurssioikeudessa myös pesänhoitajan riitautuksille on jo vanhastaan asetettu häntä sitova määräaika, eikä konkurssilain esitöistä ilmene, että tätä lähtökohtaa olisi tarkoitettu muuttaa.

21. Lisäksi painavat aineelliset perusteet puhuvat sen puolesta, että myös pesänhoitajan riitautusten täytyy olla sidottuja tiettyyn määräaikaan, jota pesänhoitaja ei voi omavaltaisesti pidentää. Tätä edellyttävät ennen muuta saatavansa valvoneiden velkojien oikeusturva, velkojien tasapuolinen kohtelu sekä konkurssimenettelyn ennustettavuus ja joutuisuus. Toisenlaiseen tulkintaan ei anna aihetta sekään, että tuomioistuin joutuu joka tapauksessa muutoin kuin pesänhoitajan riitautusten osalta tutkimaan myös mahdollisesti myöhässä toimitetun jakoluettelon.

Johtopäätös

22. Edellä esitetyistä syistä konkurssilain 13 luvun 6 §:ää on perusteltua tulkita siten, että pesänhoitaja ei voi esittää pykälässä tarkoitettuja uusia riitautuksia enää saman luvun 10 §:n 2 momentissa jakoluettelon toimittamiselle säädetyn määräajan päättymisen jälkeen. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, että pesänhoitaja on esittänyt nyt kysymyksessä olevat riitautukset myöhässä, eikä niitä ole sen vuoksi voitu tutkia.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan.

Käräjäoikeuden päätöstä muutetaan siten, että pesänhoitajan valvontoja 21 ja 22 koskevat riitautukset jätetään tutkimatta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Jarmo Littunen (eri mieltä), Tuomo Antila, Tatu Leppänen ja Mika Ilveskero (eri mieltä). Esittelijä Jussi Virtanen (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Määräaikainen oikeussihteeri Virtanen: Esittelijän mietintö oli kohtien 1 – 16 osalta Korkeimman oikeuden ratkaisun mukainen. Tämän jälkeen Korkein oikeus lausunee seuraavan:

Lakiteksti ei anna selvää vastausta tilanteen, jossa pesänhoitaja on toiminut konkurssilain 13 luvun 6 §:n sanamuodon mukaisesti, mutta ylittänyt 10 §:n 2 momentissa säädetyn määräajan, ratkaisemiseen. Myöskään lain esitöissä ei ole käsitelty 6 §:n ja 10 §:n 2 momentin keskinäistä suhdetta. Tässä tilanteessa ratkaisun perusteita on etsittävä säännösten sanamuodon ohella niiden tavoitteista ja säännösympäristöstä.

Tulkintaa, että konkurssilain 13 luvun 10 §:n 2 momentin määräajan päättyminen katkaisisi oikeuden riitautusten tekemiseen, puoltaa tavoite konkurssipesän joutuisasta selvittämisestä. Tulkintaa puoltaa myös se kohdassa 13 viitattu konkurssilain esitöiden perustelulausuma, että pesänhoitajan tulisi tehdä riitautus vain poikkeuksellisesti vasta jakoluetteloehdotuksen valmistuttua. Tulkinta olisi myös johdonmukainen siihen nähden, että konkurssilain 13 luvun 1 §:n 1 momenttiin ja 4 §:ään perustuvat riitautusoikeudet ovat sidottuja kiinteisiin määräaikoihin. Lisäksi tämä tulkinta vastaisi kumottua konkurssisääntöä, jonka 35 ja 67 a §:n (1027/1993) mukaan myös pesänhoitajan oli tehtävä riitautukset tuomioistuimen asettamassa määräajassa. Edelleen tämä tulkinta suojaisi konkurssissa saataviaan valvoneiden luottamusta siihen, että tietyn ennalta määräytyvän päivämäärän jälkeen valvontoja ei enää riitauteta.

Tulkintaa, että pesänhoitajalla on oikeus tehdä riitautus konkurssilain 13 luvun 10 §:n 2 momentin mukaisen määräajan umpeuduttuakin, puoltaa ennen kaikkea se, ettei 13 luvun 6 §:ssä säädetä määräaikaan perustuvasta rajoituksesta. Yksin 6 §:ää soveltamalla olisikin selvää, että pesänhoitajan tekemät uudet riitautukset olisi tullut tutkia. Tätä tulkintaa tukee myös pesänhoitajan riitautuksille asetetun määräajan vaikutus jakoluettelon ja riitautusten tutkimiseen käräjäoikeudessa. Jakoluetteloa ja siihen merkittyjä velallisen tai velkojien tekemiä riitautuksia ei jätetä tutkimatta sen vuoksi, että pesänhoitaja toimittaa jakoluettelon tuomioistuimelle vasta konkurssilain 13 luvun 10 §:n 2 momentissa säädetyn määräajan päättymisen jälkeen. Tällöin on johdonmukaista, että myös kaikki pesänhoitajan ennen jakoluettelon toimittamista tekemät riitautukset tutkitaan.

Konkurssilain 14 luvun 1 §:ssä säädetyt tehokkuus, taloudellisuus ja joutuisuus eivät ole ainoat pesänhoitajan toimintaa ohjaavat periaatteet. Luvun 3 §:n mukaan pesänhoitajan on lisäksi hoidettava tehtävänsä huolellisesti ja hyvää pesänhoitotapaa noudattaen sekä toimittava tehtävässään velkojien yhteiseksi eduksi. Velkojien taloudellinen kokonaisetu edellyttää lähtökohtaisesti, että kaikki pesänhoitajan aiheellisiksi katsomat riitautukset tulevat merkityiksi jakoluetteloon. Tämä puoltaa edellisessä kappaleessa esitettyä tulkintaa.

Konkurssilain 14 luvun 1 §:n mukaan konkurssipesää selvitettäessä ei saa loukata kenenkään oikeuksia. Tämä periaate koskee luonnollisesti myös yksittäisiä velkojia. Siitä, että riitautus konkurssilain 13 luvun 6 §:n nojalla tutkitaan 13 luvun 10 §:n 2 momentissa säädetyn määräajan päättymisestä huolimatta, ei seuraa oikeudenmenetystä, sillä velkojalla on mahdollisuus vaatia riitautuksen hylkäämistä ja valvontansa hyväksymistä.

Tulkinta, että pesänhoitajalla on oikeus tehdä uusi riitautus konkurssilain 13 luvun 10 §:n 2 momentin mukaisen määräajan umpeuduttuakin, ei toisaalta kannustaisi pesänhoitajaa noudattamaan kyseistä määräaikaa. Velkojilla on kuitenkin käytössään oikeussuojakeinoja tällaisessa tilanteessa. Tuomioistuin voi konkurssilain 8 luvun 10 §:ssä säädetyin edellytyksin velvoittaa pesänhoitajan toimittamaan jakoluettelon määräajassa ja asettaa velvoitteen noudattamisen tehosteeksi uhkasakon. Myös konkurssilain 20 luvun 1 §:n säännös pesänhoitajan vahingonkorvausvelvollisuudesta tarjoaa velkojille ja velalliselle oikeussuojakeinon siinä tapauksessa, että heille aiheutuisi vahinkoa määräajan noudattamatta jättämisestä.

Ensisijainen jakoluetteloehdotuksen jälkeen tehtäviin pesänhoitajan riitautuksiin sovellettava säännös on konkurssilain 13 luvun 6 §. Siinä määritelty määräaika riitautuksen tekemiselle on yksiselitteinen. Edellä on esitetty perusteita, jotka yhtäältä puoltavat tulkintaa, että luvun 10 §:n 2 momentissa säädetyn määräajan umpeutuminen katkaisisi oikeuden uusien riitautusten tekemiseen, toisaalta puhuvat sitä vastaan. Korkein oikeus katsonee, että on painavammat perusteet tulkita luvun 6 §:ää sen sanamuodon mukaisesti kuin poiketa sanamuodosta luvun 10 §:n 2 momentin perusteella.

Näin ollen Korkein oikeus katsonee, että pesänhoitajan konkurssilain 13 luvun 6 §:n mukaisesti ennen jakoluettelon toimittamista tuomioistuimelle tekemä uusi riitautus on tutkittava siitä riippumatta, onko konkurssilain 13 luvun 10 §:n 2 momentin mukainen määräaika riitautuksia tehtäessä kulunut umpeen vai ei.

Tässä tilanteessa Korkein oikeus myöntänee A:lle ja B:lle valitusluvan myös niiltä osin kuin heille ei ole valituslupaa vielä myönnetty.

Oikeusneuvos Ilveskero: Hyväksyn esittelijän mietinnön.

Oikeusneuvos Littunen: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Ilveskero.