KKO:2018:66
X Oy oli vastannut kaupungin kanssa vuonna 2003 tekemänsä sopimuksen perusteella vanhusten tehostettua palveluasumista koskevan toiminnan ja ruokahuollon järjestämisestä kaupungin palvelutalossa. Sopimusta oli muutettu vuonna 2011 niin, että X Oy vastasi tehostetun palveluasumisen ja ruokahuollon järjestämisestä vain osassa palvelutalon toimintaa, kaupungin vastatessa muilta osin muuttuneiden palveluiden tuottamisesta. Vuoden 2012 alusta kaupunki otti vastatakseen koko palvelutalon toiminnasta, tehostettua palveluasumista koskevan toiminnan ja ruokahuollon jatkuessa kuitenkin samansisältöisenä. A:n, B:n ja C:n, jotka olivat olleet X Oy:n palveluksessa tehostetun palveluasumisen tehtävissä, työsopimukset oli irtisanottu päättymään 31.12.2011.
Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla katsottiin, että asiassa oli kyse liikkeen luovutuksesta ja että kaupunki oli velvollinen suorittamaan A:lle, B:lle ja C:lle korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Ks. KKO:2018:64 KKO:2018:65
TSL 1 luku 10 §
Asian käsittely alemmissa oikeuksissa
Asian tausta
Kaupungin ja X Oy:n välillä oli 13.6.2003 solmittu ostopalvelusopimus, jonka perusteella X Oy oli tuottanut tehostetun palveluasumisen palvelut kaupungin omistamassa Graanin palvelutalossa. Rakennus oli alkuun toiminut kokonaisuudessaan tehostetun palveluasumisen yksikkönä. Kaupunki oli tehostetun palveluasumisen lakisääteisten edellytysten muuttuessa vuonna 2010 päättänyt muuttaa palvelutalon toimintaa ja vähentää tehostetun palvelun asiakasmäärää. Kaupunki oli sopinut X Oy:n kanssa, että 13.6.2011 lukien noin 40 tehostetun palveluasumisen asiakaspaikkaa siirtyi kaupungin hoidettavaksi samalla kun ne muutettiin ikäihmisten vuokra-asumiseksi, jonka asiakkaista osa käytti kotihoidon palveluita. X Oy oli jatkanut 27 asiakaspaikan osalta tehostetun palveluasumisen ja siihen liittyvän ruokahuollon järjestämistä kahdessa Graanin palvelutalon kerroksessa vuoden 2011 loppuun asti asiakkaiden pysyessä samoina. Ostopalvelusopimus oli päättynyt 31.12.2011, ja kaupunki oli ottanut itse hoitaakseen palvelutalon toiminnan kokonaisuudessaan 1.1.2012 lukien. Tehostetun palveluasumisen ja siihen liittyvän ruokahuollon toiminta oli jatkunut edelleen samanlaisena.
A oli työskennellyt X Oy:n palveluksessa Graanin palvelutalossa tehostetun palveluasumisen tehtävissä lähihoitajana vuodesta 2004 alkaen aluksi määräaikaisissa työsuhteissa ja 11.4.2005 alkaen toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa.
B oli työskennellyt X Oy:n palveluksessa Graanin palvelutalossa tehostetun palveluasumisen tehtävissä lähihoitajana 1.9.2003 alkaen toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa.
C oli työskennellyt X Oy:n palveluksessa Graanin palvelutalossa tehostetun palveluasumisen tehtävissä hoitotyön esimiehenä ja sairaanhoitajana määräaikaisessa työsuhteessa 1.6.2011 lukien. Työsopimuksen oli määrä päättyä 31.5.2012.
X Oy oli 27.12.2011 antanut A:lle, B:lle ja C:lle ilmoituksen työsuhteen päättymisestä 31.12.2011. B oli työllistynyt kaupungin palvelukseen 5.1.2012 alkaen ensin määräaikaiseen ja sittemmin toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen. A:n ja C:n työsuhteet eivät olleet jatkuneet kaupungin palveluksessa.
Kanteet ja vastaukset Etelä-Savon käräjäoikeudessa
A, B ja C vaativat kaupunkia vastaan ajamissaan kanteissa, että kaupunki velvoitetaan maksamaan irtisanomisajan palkkaa vastaavaa korvausta (A ja B) sekä työsopimuksen päättämiskorvausta (A, B ja C). Palvelutalon toimintojen siirtyminen X Oy:lta kaupungille oli muodostanut liikkeen luovutuksen. A:n, B:n ja C:n työsopimukset olivat päättyneet liikkeen luovutuksesta johtuneesta syystä ja näin ollen liikkeen luovutusta koskevien säännösten vastaisesti.
Kaupunki kiisti kanteet katsoen, että kyse ei ollut ollut liikkeen luovutuksesta.
Käräjäoikeuden tuomio 10.4.2015 nro 15/2590
Käräjäoikeus katsoi, että kyse ei ollut X Oy:n ja kaupungin välillä liikkeen luovutuksesta. Käräjäoikeus perusteli ratkaisuaan seuraavilla seikoilla:
- Omaisuutta ei ollut siirtynyt kaupungille vähäistä irtaimistoa lukuun ottamatta. Palvelukotina toiminut rakennus oli ollut koko ajan kaupungin omistuksessa.
- Aineetonta omaisuutta ei ollut siirtynyt. Kaupunki ei ollut tarvinnut X Oy:lta tietotaitoa tai muuta merkittävää osaamista lukuun ottamatta asukkaiden päivittäiseen hoitamiseen liittyvää tietoa. Kaupungilla oli ollut asukkaista tarvittavat terveystiedot sekä tarvittava ammattitaito eikä se ollut tarvinnut näitä X Oy:lta. X Oy:lta ei ollut siirtynyt kaupungille myöskään asiakaskuntaa, koska kaupunki oli hankkinut ja osoittanut asiakkaat palvelun tuottavalle X Oy:lle.
- Olennainen osa X Oy:n henkilökunnasta ei ollut siirtynyt kaupungille. X Oy:n 35 työntekijästä neljä oli siirtynyt kaupungin palvelukseen määräaikaisiin työsuhteisiin. Keittiöhenkilökuntaan kuuluneista viidestä työntekijästä neljä oli siirtynyt kaupungin palvelukseen määräaikaisiin työsuhteisiin kesään 2012 asti, jolloin oli määrä siirtyä keskuskeittiötoimintaan.
- Toiminnan identiteetti ei ollut säilynyt samana tai samankaltaisena. Vuonna 2011 toteutetun toiminnan muutoksen johdosta palvelutalon tehostetun palveluasumisen yksikkö oli sinänsä säilynyt samana, mutta asukasmäärältään huomattavasti pienempänä. Rakennuksen muiden kerrosten osalta toiminta oli muuttanut muotoaan, ja keittiön toimintaa oli muutettu kesällä 2012. Ottaen huomioon, että palvelutalo oli X Oy:n aikana kokonaisuudessaan tehostetun palveluasumisen yksikkö, toiminta ei ollut identiteetiltään jatkunut samanlaisena.
Näillä perusteilla käräjäoikeus hylkäsi kanteet.
Asiat on ratkaissut laamanni Marja Virtanen.
Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 29.11.2016 nro 723
A, B ja C valittivat hovioikeuteen ja toistivat kanteensa.
Hovioikeus katsoi, että kyse oli ollut liikkeen luovutuksesta. X Oy:n toiminta palvelutalossa oli ollut paikallisesti ja työvoimaresurssien osalta rajattu, pysyvä yhteiseen tehtävään määrätty organisoitu työntekijäryhmä, joka oli muodostanut oman erillisen toimintayksikkönsä. Toiminta oli kaupungille siirtymisen jälkeen jatkunut tehostetun palveluasumisen osalta keskeytyksittä samanlaisena samoissa tiloissa kohdistuen samaan asiakaskuntaan samoin asiakasmaksujärjestelyin. Osa henkilökunnasta oli siirtynyt, ja vanha X Oy:n henkilökunta oli perehdyttänyt uutta kaupungin henkilökuntaa ja näin siirtänyt merkityksellistä aineetonta omaisuutta eli tietoa asiakkaiden yksilöllisistä hoito- ja hoivatarpeista.
Hovioikeus velvoitti kaupungin suorittamaan A:lle, B:lle ja C:lle korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä sekä A:lle ja B:lle lisäksi irtisanomisajan palkkaa vastaavaa korvausta.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pekka Pärnänen, Riitta-Liisa Hietala ja Eero Antikainen.
Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa
Kaupungille myönnettiin valituslupa.
Valituksessaan kaupunki vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja kanteet hylätään.
Yhteisessä vastauksessaan A, B ja C vaativat valituksen hylkäämistä.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Perustelut
Asian tausta
1. X Oy ja kaupunki ovat 13.6.2003 tehneet sopimuksen kotihoitopalveluiden tuottamisesta kaupungin omistamassa Graanin palvelutalossa. Kaupunki on 1.1.2012 alkaen ottanut itse vastatakseen palvelutalon toimintojen tuottamisesta, mukaan lukien tehostetun palveluasumisen ja siihen liittyvän ruokahuollon järjestämisestä, joka oli ollut 31.12.2011 saakka X Oy:n vastuulla.
2. A ja B ovat työskennelleet palvelutalossa X Oy:n palveluksessa lähihoitajan tehtävissä toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa. C on työskennellyt palvelutalossa X Oy:n palveluksessa hoitotyön esimiehenä ja sairaanhoitajana määräaikaisessa työsuhteessa, jonka on ollut määrä päättyä 31.5.2012.
3. X Oy:n ja kaupungin välinen sopimus on päättynyt 31.12.2011. X Oy on 27.12.2011 antanut A:lle, B:lle ja C:lle ilmoituksen työsopimusten päättymisestä 31.12.2011. B on 5.1.2012 alkaen työllistynyt kaupungin palvelukseen ensin määräaikaiseen työsuhteeseen ja sittemmin toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen. A:n ja C:n työsuhteet kaupungin palveluksessa eivät ole jatkuneet.
4. A, B ja C ovat kanteissaan katsoneet, että kyse on ollut liikkeen luovutuksesta, ja vaatineet kaupungilta korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä sekä A ja B lisäksi irtisanomisajan palkkaa vastaavaa korvausta. Käräjäoikeus on hylännyt kanteet. Hovioikeus on kumonnut käräjäoikeuden tuomion ja hyväksynyt kanteet.
Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa
5. Korkeimman oikeuden ratkaistavana on kaupungin valituksen johdosta kysymys siitä, onko X Oy:n ja kaupungin välillä tapahtunut liikkeen luovutus ja onko kaupunki tällä perusteella velvollinen suorittamaan A:lle, B:lle ja C:lle korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä ja irtisanomisajan palkkaa vastaavaa korvausta.
Sovellettavat säännökset ja oikeuskäytäntö
6. Työsopimuslain 1 luvun 10 §:n 1 momentin mukaan työnantajan liikkeen luovutuksella tarkoitetaan yrityksen, liikkeen, yhteisön tai säätiön tai näiden toiminnallisen osan luovuttamista toiselle työnantajalle, jos luovutettava, pää- tai sivutoimisena harjoitettu liike tai sen osa pysyy luovutuksen jälkeen samana tai samankaltaisena. Pykälän 2 momentin mukaan liikkeen luovutuksessa työnantajan luovutushetkellä voimassa olevista työsuhteista johtuvat oikeudet ja velvollisuudet sekä niihin liittyvät työsuhde-etuudet siirtyvät liikkeen uudelle omistajalle tai haltijalle.
7. Liikkeen luovutusta koskevalla työsopimuslain 1 luvun 10 §:llä on osaltaan pantu täytäntöön liikkeen luovutusta koskeva neuvoston direktiivi 77/187/ETY ja sen muutosdirektiivi 98/50/EY, jotka on sittemmin kodifioitu 12.3.2001 annetuksi neuvoston direktiiviksi 2001/23/EY työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä eli liikkeenluovutusdirektiiviksi. Mainitut direktiivit ja niitä koskeva Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö on siten otettava huomioon työsopimuslain asianomaisia säännöksiä tulkittaessa.
8. Työsopimuslain 1 luvun 10 §:n 1 momenttiin sisältyvä edellytys siitä, että luovutettava liike pysyy luovutuksen jälkeen samana tai samankaltaisena, vastaa liikkeenluovutusdirektiivin 1 artiklan 1 b kohtaa. Sen mukaan direktiivissä tarkoitettuna luovutuksena pidetään oman identiteettinsä säilyttävän taloudellisen yksikön luovuttamista, jolla tarkoitetaan pää- ja sivutoimisen taloudellisen toiminnan harjoittamiseksi järjestettyä resurssikokonaisuutta.
9. Unionin tuomioistuin on vakiintuneessa oikeuskäytännössään katsonut, että arvioitaessa, täyttyykö tosiasiallisesti liikkeenluovutusdirektiivin 1 artiklan 1 b kohdan edellytys, on huomioitava kaikki kyseessä olevaa liiketoimea kuvaavat tosiseikat. Näiden seikkojen arviointiperusteita ja niitä koskevaa unionin tuomioistuimen ja Korkeimman oikeuden aikaisempaa oikeuskäytäntöä on selostettu Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2018:64 (kohdat 8–14).
Korkeimman oikeuden arviointi tässä asiassa
10. Korkein oikeus toteaa, että arvioinnin siitä, onko luovutettu liike pysynyt luovutuksen jälkeen samana tai samankaltaisena, on perustuttava kokonaisharkintaan, jossa otetaan huomioon kaikki liiketoimea kuvaavat tosiseikat.
11. Palvelutalotoiminnan harjoittamisen kannalta olennainen ja välttämätön aineellinen omaisuus eli erityisesti tähän tarkoitukseen suunnitellut toimitilat ja pääosa käytetystä kalustosta ovat olleet koko ajan kaupungin omistuksessa. Sama koskee keittiön laitteita ja koneita. Palvelutalotoimintaa on kuitenkin jatkettu samoissa tiloissa ja samoilla laitteistoilla. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan merkitystä ei tällaisessa tilanteessa ole sillä, että kyse on toimeksiantajan omistamasta omaisuudesta, jonka se on antanut kulloisenkin palveluntarjoajan käytettäväksi (ks. tuomio 26.11.2015, Aira Pascual ym., C-509/14, EU:C:2015:781, 39 kohta ja tuomio 20.11.2003, Abler ym., C-340/01, EU:C:2003:629, 42 kohta). Palveluntarjoajalla tarkoitetaan myös toimeksiantajaa itseään, kun se ryhtyy harjoittamaan aiemmin ulkoistettua toimintaa (ks. tuomio 20.1.2011, CLECE SA, C-463/09, EU:C:2011:24, 31 kohta). Lisäksi aineellista omaisuutta on siirtynyt, kun kaupunki on ostanut X Oy:lta irtainta omaisuutta noin 4 500 euron arvosta.
12. Hovioikeuden tuomiosta ilmenevällä tavalla X Oy:n palveluksesta kaupungin palvelukseen siirtyneet neljä työntekijää ovat perehdyttäneet kaupungin työtekijöitä tehostetun palveluasumisen asiakkaiden päivittäiseen hoidontarpeeseen kuuluvien tehtävien ja käytäntöjen osalta, mikä on ollut tarpeen potilasturvallisuuden takaamiseksi. Lisäksi X Oy:n työntekijät ovat laatineet asiakkaiden hoitoon liittyviä kirjallisia selvityksiä, jotka ovat jääneet kaupungin työntekijöiden käyttöön. Vaikka olennainen osa asiakastiedoista onkin ollut talletettuna kaupungin hallitsemaan sähköiseen tietokantaan, on ollut tarpeellista välittää tietoa myös henkilökohtaisen perehdyttämisen, keskustelujen ja kirjallisten selvitysten välityksellä. Näin ollen myös aineetonta omaisuutta on katsottava siirtyneen ainakin vähäisessä määrin X Oy:lta kaupungille.
13. X Oy:n palveluksessa on ollut 35 hoitotyössä työskentelevää työntekijää, joista neljä on kukin erilaisin työsopimuksin siirtynyt kaupungin palvelukseen tammikuussa 2012. X Oy:n palvelutalossa harjoittamaan toimintaan on kuulunut myös ruokapalvelujen tuottaminen palvelutalon asiakkaille. Keittiön toiminta on jatkunut kaupungin toimintana 1.1.2012 alkaen, ja X Oy:n palveluksessa työskennelleistä viidestä keittiötyöntekijästä neljä on jatkanut työskentelyä kaupungin palveluksessa heinäkuun loppuun 2012 kestäneillä määräaikaisilla työsopimuksilla. Näin ollen pääosa X Oy:n työntekijöistä ei ole siirtynyt kaupungin palvelukseen.
14. Kaupunki on vedonnut siihen, että Graanin palvelutalossa harjoitettu toiminta on muuttunut kokonaan kaupungin ja X Oy:n välillä vuonna 2003 tehdyn ostopalvelusopimuksen mukaisesta tehostetusta palveluasumisesta ikäihmisten vuokra-asumiseksi eikä toiminta siten ole jatkunut samankaltaisena.
15. Kaupungin väitteen johdosta Korkein oikeus toteaa, että X Oy:n Graanin palvelutalossa tuottamissa palveluissa on vuodesta 2003 lähtien ollut kyse tehostetun palveluasumisen järjestämisestä sitä tarvitseville henkilöille. Vuoden 2011 aikana tehostettua palveluasumista koskevaa toimintaa on supistettu. Kun X Oy:n tuottamat palvelut olivat aiemmin käsittäneet koko Graanin palvelutalon toiminnan ja siellä olleet yli 60 asiakaspaikkaa, X Oy on kesäkuusta 2011 lähtien tuottanut palveluita palvelutalon muutamassa kerroksessa runsaalle 20 asiakaspaikalle. Kaupunki on ottanut samasta ajankohdasta lukien hoitaakseen muissa kerroksissa olevat noin 40 asiakaspaikkaa. Tältä osin palvelu on muutettu ikäihmisten vuokra-asumiseksi, jonka asiakkaista osa on käyttänyt myös kotihoidon palveluita. Vuoden 2012 alusta lähtien kaupunki on ottanut hoitaakseen koko Graanin palvelutalon toiminnan. Tehostettua palveluasumista koskeva toiminta on jatkunut Graanin palvelutalossa kaupungin järjestämänä samanlaisena kuin se oli ollut kesäkuusta 2011 lähtien.
16. Kaupungin mukaan arviointi toiminnan samankaltaisuudesta on tehtävä kysymyksessä olevan toiminnan pääasiallisen luonteen perusteella. Vaikka osassa taloa oli huomattavasti pienentynein asiakasmäärin harjoitettu myös tehostetun palveluasumisen toimintaa, kaupungin 1.1.2012 aloittama toiminta ei kaupungin käsityksen mukaan ole ollut samaa tai edes riittävän samankaltaista X Oy:n harjoittaman toiminnan kanssa.
17. Korkein oikeus toteaa, että ratkaisevana on toiminnan samankaltaisuutta arvioitaessa pidettävä toimintaa luovutushetkellä. X Oy:n 31.12.2011 saakka Graanin palvelutalossa järjestämä tehostetun palveluasumisen toiminta on pitänyt sisällään paitsi sen asiakkaisiin kohdistuvaa varsinaista hoitotyötä myös sen organisointia ja asiakkaiden yksilöllisten tarpeiden kartoittamista ja hoidon suunnittelua. Luovutushetkellä toiminta on supistetussa muodossaankin kattanut yli 20 asiakaspaikkaa useassa talon kerroksessa sekä siihen liittyvän ruokahuollon järjestämisen. Edellä kuvatun X Oy:n liiketoimintakokonaisuuden osalta kaupunki on 1.1.2012 jatkanut toimintaa samanlaisena kuin se oli osapuolten välisen sopimuksen päättyessä 31.12.2011. Kun kanteet ovat perustuneet liikkeen luovutuksen osalta nimenomaisesti kyseisen liiketoiminnan siirtymiseen, merkitystä ei voida kaupungin esittämin tavoin antaa sille, mikä on ollut sen ja X Oy:n välisen ostopalvelusopimuksen alkuperäinen sisältö.
18. Asiassa on riidatonta, että tehostetun palveluasumisen asiakaskunta ei ole muuttunut, kun palvelua on ryhtynyt antamaan kaupungin oma henkilökunta. Toiminta on myös jatkunut yhtäjaksoisesti.
19. Yhteenvetonaan Korkein oikeus toteaa, että kaupunki on jatkanut X Oy:n toimintaa Graanin palvelutalon tehostetun palveluasumisen osalta käyttäen pääosin samaa toiminnan kannalta välttämätöntä aineellista omaisuutta kuin X Oy ennen ostopalvelusopimuksen päättymistä. Toiminta on jatkunut keskeytyksettä samanlaisena ja samalle asiakaskunnalle. Toisaalta X Oy on siirtänyt kaupungille toiminnan laajuuteen nähden vain vähäistä aineellista ja aineetonta omaisuutta, eikä kaupungin palvelukseen ole siirtynyt lukumääräisesti tai pätevyyden osalta olennaista osaa X Oy:n henkilökunnasta.
20. Seuraavaksi asiassa on arvioitava, millaisesta yrityksestä tai liikkeestä on kysymys, jotta erilaisten liikkeen luovutuksen edellytyksiä kuvaavien tosiseikkojen painoarvoa voidaan arvioida.
21. Korkein oikeus toteaa, että tehostetun palveluasumisen järjestämistä koskeva toiminta edellyttää siihen tarkoitukseen erityisesti suunniteltua rakennusta, erityisiä apuvälineitä ja muita laitteita. Myös siirtyneeseen toimintaan sisältyvän ruokahuollon järjestäminen edellyttää välttämättömiä aineellisia tuotantovälineitä kuten keittiövälineistöä ja suurkeittiölaitteistoa. Kyse ei siten ole sellaisesta työvoimavaltaisesta taloudellisesta yksiköstä, jonka identiteetti perustuisi olennaisella tavalla työvoimaan. Näin ollen ratkaisevaa merkitystä ei voida antaa sille, että pääosa X Oy:n henkilöstöstä ei ole siirtynyt kaupungin palvelukseen. (Vrt. tuomio 11.3.1997, Süzen, C-13/95, EU:C:1997:141, 21 kohta; tuomio 10.12.1998 yhdistetyissä asioissa Hernández Vidal ym., C-127/96, C-229/96 ja C-74/97, EU:C:1998:594, 32 kohta ja edellä mainittu tuomio asiassa CLECE SA, 36 kohta.)
22. Korkein oikeus katsoo liiketoimea kuvaavia tosiseikkoja kokonaisuutena arvioiden ja ottaen huomioon, millaisesta yrityksestä tai liikkeestä on ollut kysymys, että luovutettu tehostetun palveluasumisen palveluiden tuottamista harjoittanut toimintakokonaisuus on pysynyt niin samankaltaisena, että kysymyksessä on ollut liikkeen luovutus.
Korvaus
23. Liikkeen luovutuksessa työntekijät siirtyvät liikkeen luovuttajan palveluksesta luovutuksensaajan palvelukseen ja heidän työsuhteidensa ehdot säilyvät entisinä liikkeen luovutuksesta huolimatta. A:n, B:n ja C:n työsopimukset ovat päättyneet sen vuoksi, että kaupunki ei ole liikkeen luovutuksessa ottanut heitä palvelukseensa entisin ehdoin, vaikka heidän työsuhteidensa olisi tullut jatkua liikkeen luovutuksesta riippumatta. Kaupunki on näin ollen vastuussa heidän työsopimustensa perusteettomasta päättymisestä ja velvollinen suorittamaan heille korvausta hovioikeuden tuomitsemat määrät.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomiota ei muuteta.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Ari Kantor, Tuomo Antila, Tatu Leppänen ja Mika Ilveskero. Esittelijä Outi Anttila.