Tahdonvastaisesti lääkityn henkilön käytettävissä olleet oikeussuojakeinot olivat olleet puutteelliset

A oli määrätty tahdosta riippumattomaan hoitoon, jonka aikana häntä oli lääkitty tahdonvastaisesti. A oli muun muassa valittanut tahdonvastaisesta lääkinnästään hallinto-oikeuteen, mutta hallinto-oikeus oli jättänyt valituksen tutkimatta eikä korkein hallinto-oikeus ollut myöntänyt asiassa valituslupaa.

A vaati kanteessaan, että valtio velvoitetaan suorittamaan hänelle vahingonkorvausta, koska hänen käytössään ei ollut ollut tahdonvastaisen lääkinnän osalta tehokkaita oikeussuojakeinoja. Käräjäoikeus hylkäsi A:n kanteen, ja A valitti asiasta hovioikeuteen. Hovioikeus katsoi, että A:n oikeussuojakeinot olivat olleet puutteelliset, sekä velvoitti valtion suorittamaan A:lle korvauksena perus- ja ihmisoikeusloukkauksesta 5 000 euroa korkoineen.

Korkein oikeus myönsi valtiolle valitusluvan. Valtio vaati valituksessaan, että kanne hylätään tai että korvauksen määrää ainakin alennetaan 2 000 euroon.

Korkein oikeus totesi, että A:lla ei ollut ollut oikeutta saattaa tahdonvastaisen lääkinnän lainmukaisuutta tai oikeasuhtaisuutta taikka lääkinnän lopettamista tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen arvioitavaksi. Hänen käytettävissään olleet oikeussuojakeinot olivat Korkeimman oikeuden mukaan siten olleet puutteelliset. Valtio velvoitettiin suorittamaan A:lle perus- ja ihmisoikeusloukkauksesta 3 000 euroa korkoineen.

Lisätiedot: Esittelijä Sofia Aspelund, p. 029 56 40 067, sofia.aspelund(at)oikeus.fi

Asian diaarinumero KKO:ssa S2022/361