Oikeusneuvos Jukka Sipon puhe XXIII Tuomaripäivässä 4.10.2024

Arvoisa Suomen Tuomariliiton puheenjohtaja, arvoisa korkeimman hallinto-oikeuden presidentti, hyvät kollegat, bästa åhörare

Olen saanut kunnian tuoda tähän tilaisuuteen tervehdyksen korkeimmasta oikeudesta.

Tuomaripäivien teema on jälleen mitä ajankohtaisin: Tekoäly ratkaisutoiminnassa siihen liittyvien mahdollisuuksien ja vaarojen näkökulmasta. Tästä teemasta käydään parast’aikaa vilkasta keskustelua eri forumeilla, onhan tekoälyyn liittyvä potentiaali eri yhteiskuntaelämän alueilla ilmeinen. Kehitys tekoälyn alalla on huippunopeaa. On arvioitu, että tekoäly tulee suorastaan kumouksellisesti – sähkön keksimiseen verrattavalla tavalla - muuttamaan monia yhteiskunnan toimintoja, jotka tällä hetkellä hoidetaan inhimillisin voimavaroin.

Nämä vaikutukset ulottuvat epäilemättä jollain tasolla myös oikeudelliseen ratkaisutoimintaan. Tekoälyn hyödyntämistä koskevia hankkeita onkin Euroopassa vireillä jo nyt liittyen juttujen hallinnointiin tuomioistuimissa, ja eräissä valtioissa tekoälyä käytetään ainakin myös tuomioiden kääntämiseen ja anonymisointiin. Tekoälyn käyttäminen apuna tällaisten hallinnollisten tai teknisluontoisten tehtävien suorittamisessa varmaan onkin omiaan tehostamaan toimintoja huomattavastikin ilman, että siihen välttämättä liittyisi suurempia periaatteellisluontoisia kysymyksenasetteluja tai ongelmia.

Mutta miten on itse oikeudellisen ratkaisutoiminnan laita? Voisivatko tekoälyratkaisut tuoda helpotusta – tai oikeushallinnon näkökulmasta tehoja - lainkäyttöönkin?

Me kaikki olemme jo pidemmän aikaa saattaneet arjen työssä havaita, että se oikeudellinen lähdeaineisto, jonka varaan lainkäyttö rakentuu, on vuosi vuodelta laajentunut ja monella oikeuden alalla voimakkaasti kansainvälistynyt. Näistä syistä sen hallinta on yhä haastavampaa ja oikeuskysymysten riittävän laaja ja syvällinen hahmottaminen entistä työläämpää. Erilaisia tietopankkeja on nykyiselläänkin kyllä saatavilla, mutta niihin liittyvien enemmän tai vähemmän toimivien hakuohjelmien kanssa taistelu taitaa olla kaikille liiankin tuttua. Kun tähän lisätään tuomarin työhön liittyvä krooninen aikataulupaine, kaikki nykytekniikan mahdollistamat lisähelpotukset tuntuvat varmasti lähtökohtaisesti tervetulleilta. Tekoälyn tarjoamiin mahdollisuuksiin myös ratkaisutoiminnassa on siis syytä suhtautua, jos ei varauksettomasti, niin ainakin ennakkoluulottomasti.

Mahdollisuuksia siis epäilemättä on, mutta entä mahdolliset rajoitukset ja jopa vaarat? Nostan seuraavassa esiin joitakin näkökohtia, joita tekoälyn suhteen maallikolla nousee mieleen.

Tekoälyavusteisen oikeudellisen ratkaisutoiminnan kannalta erään pulman muodostaa se, että kehittyneimpiä AI-järjestelmiä tuottavat yksityiset toimijat Euroopan ulkopuolella, lähinnä Kiinassa, Taiwanissa, Etelä-Koreassa, Japanissa ja Yhdysvalloissa. Eräässä artikkelissa todettiin hiljattain, että tekoälyvalta keskittyy vain kouralliselle ihmisiä. Tekoälyjärjestelmät edustavat merkittäviä taloudellisia arvoja, ja algoritmit, joiden varaan ne rakentuvat, pyritään pitämään liikesalaisuutena. Jo nämä seikat voivat vaikeuttaa niiden hyödyntämistä oikeudellisessa ratkaisutoiminnassa, jossa edellytetään mm. käytettävien lähteiden kontrolloitavuutta ja läpinäkyvyyttä. Ja varsinkin sinä tapauksessa, että tekoälyä ryhdyttäisiin hyödyntämään lainkäytössä laajamittaisesti, haasteita epäilemättä voi arvioida liittyvän myös erilaisten vastuukysymysten järjestämiseen.

On silti ihan vakavassa mielessä kysytty, voiko tekoäly kuitenkin jossain vaiheessa ja muodossa syrjäyttää inhimillisen oikeudellisen ratkaisutoiminnan. Eräässä eurooppalaisessa tuomioistuimessa tehtiin tähän liittyen mielenkiintoinen koe. Siinä tekoälyä – nyt jo kovin vanhentunutta versiota, jota ei ollut mitenkään räätälöity oikeudellisen ratkaisutoiminnan instrumentiksi - pyydettiin ratkaisemaan monimutkainen kansainvälistä adoptiota koskenut riita-asia, josta tuon maan ylin oikeusaste oli juuri antanut 92 sivuisen yksityiskohtaisesti perustellun ratkaisun. Tekoäly päätyi salaman nopeasti samaan lopputulokseen, tosin varsin suppeilla perusteluilla.

Kokeen jälkeen sen tekijät havaitsivat, että tekoälylle annetut englanninkieliset syöttötiedot olivat sisältäneet virheen. Yhden sanan yksi kirjain oli muuttunut toiseksi: sanan ”on” sijasta oli käytetty sanaa ”of”. Kun tämä virhe oikaistiin ja koe tehtiin uudelleen, tekoäly antoikin erilaisen vastauksen. Syytä tähän ei saatu selville. Huomion arvoista onkin, että jälkikäteen ei ollut kontrolloitavissa, miksi tekoäly oli päätynyt omaksumiinsa ratkaisuihin.

Joka tapauksessa jo vanhentunut versiokin tekoälystä näyttäisi kyenneen tuottamaan erittäin nopeasti ainakin kohtuullisen oikeaan osuneen ratkaisun varsin monimutkaisessa oikeudellisessa riidassa, joskin varsin vaatimattomin perusteluin. Viimeksi mainittu puute on kylläkin siihen nähden merkittävä, että asianosaiset ja oikeusyhteisö vakuutetaan ratkaisun oikeellisuudesta juuri perustelujen välityksellä.

Kun tunnetaan lainkäyttöön ja käsittelyaikoihin väistämättä liittyvät haasteet, edellä todettu saa kuitenkin kysymään, kuinka paljon epävarmuutta, viivettä ja tehottomuutta oikeudellisessa ratkaisutoiminnassa ollaan ylipäätään valmiit hyväksymään, jos vaihtoehtona on tekoälyn saman tien tuottama lopputulokseltaan ainakin kohtuullisen oikeaan osunut ratkaisu. Tässä katsonnassa tekoäly voi kenties näyttäytyä varteen otettavanakin kilpailijana. Jos on niin, että tekoäly kykenee suhteellisen luotettavaan oikeudelliseen analyysiin jutun faktoista, herää sekin kysymys, keskittyvätkö asianosaiset ja heidän avustajansa tulevaisuudessa entistä enemmän riitelemään niistä tosiseikoista, jotka asetetaan tuon analyysin perustaksi?

Voisiko tekoäly näin ollen todellakin syrjäyttää tuomarin lainkäyttäjänä? Tai näivettyykö tuomarin tehtävä tulevaisuudessa jonkinlaiseksi faktojen tarkastamiseksi?

Hyvät kuulijat

Kun etsimme vastausta näihin kysymyksiin, joudumme sen kiintoisan peruskysymyksen äärelle, mitä hyvältä tuomarilta ja hyväksyttävältä lainkäyttöratkaisulta itse asiassa vaaditaan.

Selvää on, että lainkäyttäjältä edellytetään hyvää laintuntemusta. Myös riittävä systemaattinen kokonaiskuva oikeusjärjestyksestä on tarpeen. Ja itse lainkäytöllinen tulkintaprosessi puolestaan edellyttää mm. kykyä analyyttiseen ajatteluun. Voi hyvin olla, että tekoälykin kykenee näihin haasteisiin vastaamaan, erityisesti siltä osin, kun laajaa oikeuslähdeaineistoa kartoitetaan.

Mutta.

Hyvä tuomari on muutakin kuin analyyttisesti prosessoiva laintuntija. Lakeja ei sovelleta eikä oikeutta anneta tyhjiössä. Tämä johtuu jo siitä, että oikeusjärjestys tunnetusti sisältää paljon joustavia normeja, jotka jättävät sijaa tapauskohtaisille tulkinnoille. Mitenkään harvinaista ei ole, että kun lainvalmistelu- ja säätämisprosessissa ei saavuteta yksityiskohtiin asti ulottuvaa yksimielisyyttä, juuri kaikkein vaikeimmat ja kiistanalaisimmat kysymykset jäävät avoimiksi nimenomaisin toteamuksin, että ne jäävät oikeuskäytännön varaan, siis tuomarin harkintaan. Ja muutoinkin useat oikeusjärjestyksen normit edellyttävät esimerkiksi sen punnintaa, mikä on yksittäistapauksessa kohtuullista tai kohtuutonta, sopivaa tai sopimatonta.

Tuomari ei siten vastaisuudessakaan ole Napoleonin haaveilema suu, joka vain lausuu lainsäätäjän tahdon. Ja juuri silloin, kun normit vaikenevat tai jättävät sijaa erilaisille tulkinnoille, mukaan tulevat arvot, arvostukset ja inhimillinen ymmärrys. Mitkä ovat tekoälyn arvot ja arvostukset? Mihin algoritmeihin ja dataan ne perustuvat? Ja kenen kontrolloimiin?

Edellä mainitun kaltaiset kysymykset alkoivat askarruttaa siinä määrin, että tartuin härkää sarvista ja kysyin itseltään tekoälyltä, voiko se mielestään korvata tuomarin. Vastaus oli kiintoisa. Odotetusti tekoäly mainitsi vahvuudekseen sen, että se voi käsitellä valtavia määriä tietoa nopeasti ja tarkasti, mikä voi auttaa oikeudellisten asiakirjojen läpikäynnissä ja relevanttien oikeustapausten löytämisessä. Tästä puolestaan seuraa kustannustehokkuutta toimintaan. Eikä tässä vielä kaikki: Tekoäly ylisti myös objektiivisuuttaan, minkä katsoi ainakin teoriassa poistavan inhimillisiä ennakkoluuloja ja subjektiivisuutta. Tämä voisi puolestaan johtaa oikeudenmukaisempiin päätöksiin. Toisaalta tekoäly myönsi, että oikeusjärjestelmässä tarvitaan myös eettistä ja empaattista harkintaa ja inhimillistä ymmärrystä. Sen tekoäly katsoi itseltään puuttuvan.

Tässä ollaankin mielestäni asian ytimessä: ihmisiä ja heidän asioitaan tuomittaessa ja ratkaistaessa, mikä on yksittäistapauksessa oikein, muiden tuomarin hyveiden lisäksi tarvitaan esimerkiksi arvostelukykyä ja suhteellisuuden tajua, kenties avarakatseisuuttakin. Tuomioistuinlain mukaan tuomarin tulee olla oikeamielinen ja hänellä on oltava tehtävässä tarvittavat henkilökohtaiset ominaisuudet. Siis tuomarilla itsellään. Ajatuksena on, että tuomarilta odotetaan merkittävän valtansa vastapainona integriteettiä ja kehittynyttä vastuuntuntoa. Sanalla sanoen suoraselkäisyyttä perustaa ratkaisunsa vain lakiin ja oikeuteen silloinkin, kun velvoittavista oikeuslähteistä irtautumista äänekkäästi vaaditaan. Ja oikeuslähteitä sovellettaessa olisi kuitenkin osattava ottaa huomioon myös ympäröivän yhteiskunnan alati muuttuvat olosuhteet. Tässä ristiaallokossa navigointi edellyttää tuomarilta monitahoista ja vastuullista harkintaa - aina kylmäpäisesti tuomarin roolissa pitäytyen. Ja jos vanha tuomarin ohje otetaan edelleen vakavasti, oikeudessa olisi oltava vielä armokin mukana. Eikö tuntuisi hiukan absurdilta yrittää liittää mitään edellä mainituista ominaisuuksista tekoälyyn?

Yksi huomion arvoinen näkökulma vielä liittyy oikeusyhteisön luottamukseen itse menettelyyn, sen oikeudenmukaisuuteen. Tapaammehan ajatella, että oikeudellisen ratkaisutoiminnan hyväksyttävyyden kannalta jotain merkitystä tai jopa itseisarvoa on sillä prosessilla ja sen reiluudella, jolla ratkaisuun päädytään. Eikö oikeusyhteisön luottamus tuomioistuinten toimintaan edellytä inhimillistä panosta ratkaisun justifikaatiossa? Asianosaisten ja tuomarin välisessä vuorovaikutuksessa on kysymys nykyaikaisen oikeudenkäynnin peruselementistä. Jo edellisten tuomaripäivien puheenvuorossaan presidentti Tatu Leppänen tuli todenneeksi, että kiperän tapauksen ratkaisu ei tulevaisuudessakaan ole pelkistettävissä AI-tuomarin soveltaman matemaattisen algoritmin muotoon, vaan viime kädessä kysymys on myös tuomarin ja oikeudenkäynnin osapuolten inhimillisestä kohtaamisesta. Näin ollen on kysyttävä sitäkin, koetaanko tekoälyyn nojautuva päätöksentekoprosessi reiluksi?

Tekoälyn toimintaa tuomarina saattaa rajoittaa vielä se algoritmien toimintaperiaate, että ne perustuvat käytettävissä olevaan dataan eli menneisyyttä koskeviin tietoihin. Tämä herättää sen kysymyksen, miten tältä pohjalta voidaan hallita luovia ratkaisuja edellyttäviä uusia tai poikkeuksellisia kysymyksenasetteluita? Vaarana voi olla, että tekoälyyn turvauduttaessa menetetään oikeudellisen ratkaisutoiminnan aika-ajoin edellyttämä luovuus ja jousto ja jopa mahdollisuudet kehittää oikeutta oikeuskäytännön kautta.

Bästa åhörare,

Så kan AI nu ersätta domaren? Återigen, låt AI svara själv: den konstaterade att även om AI visserligen har potential att förbättra effektiviteten och objektiviteten i rättssystemet, är dess förmåga att helt ersätta domare begränsad. Rättsväsendets komplexitet, etiska frågor och mänskliga bedömningar gör domarrollen till en roll som AI inte helt kan ersätta – inom närmaste framtiden. AI kan dock vara ett värdefullt verktyg som stöder och kompletterar domarnas arbete.

Näihin tekoälyn arviointeihin on helppo yhtyä - ainakin toistaiseksi.

Ja ainakin osaksi saman suuntaisiin johtopäätöksiin näyttää hiljattain tulleen myös Euroopan unionin lainsäätäjä: Pari kuukautta sitten tuli voimaan pääosin kesäkuussa 2026 sovellettavaksi tuleva Euroopan parlamentin ja neuvoston tekoälysäädös eli asetus tekoälyä koskevista yhdenmukaistetuista säännöistä. Se perustuu tekoälyjärjestelmien ja niihin liittyvien velvoitteiden erotteluun niiden riskitason perusteella eri tasoihin eli kiellettyihin käytäntöihin, suuririskisiin järjestelmiin ja ei-suuririskisiin järjestelmiin. Mm. tietyt oikeudenhoitoon tarkoitetut tekoälyjärjestelmät luokitellaan suuririskisiksi, ja niiden on täytettävä erityiset vaatimukset. Suuririskisiä ovat sellaiset järjestelmät, joiden tarkoituksena on auttaa oikeusviranomaisia tutkimaan ja tulkitsemaan tosiseikkoja ja lainsäädäntöä sekä soveltamaan lainsäädäntöä tosiseikkoihin. Asetuksen johdanto-osan mukaan tekoälyvälineiden käytöllä vodaan tukea mutta se ei saisi korvata tuomareiden päätöksentekovaltaa tai oikeuslaitoksen riippumattomuutta, koska lopullisten päätösten on myös jatkossa oltava ihmisen tekemiä.

Näistä asetuksen johdanto-osan kohottavista maininnoista huolimatta tekoälyn käyttöä itse ratkaisutoiminnassakaan ei siis kuitenkaan kielletä. Sen sijaan siihen liitetään erinäisiä velvoitteita mm. ihmisen suorittamasta jonkin asteisesta valvonnasta ja sen varmistamisesta, että tekoälyjärjestelmän syöttötiedot ovat merkityksellisiä ja riittävän edustuksellisia – mitä nämä sitten tarkoittavatkin. Pintapuolisen perehtymisen perusteella ainakin teknologiaan vihkiytymättömälle avoimeksi kuitenkin näyttäisi jääneen edellä esitetyn kaltaisia kysymyksiä, jotka ovat aivan lainkäyttöön liittyvien arvojen ja etiikan ytimessä. Ehkä saamme näihin kysymyksiin vastauksia tämän päivän kuluessa.

Toistaiseksi tekoäly näyttäisikin siis itse suhtautuvan hieman pidättyvämmin tuomarin uraa koskeviin haaveisiin. Kun tekoälyn kehitysnopeus kuitenkin on valtavaa, voi tietysti olla, että puberteetin ohitettuaan tekoälynkin itsetunto kasvaa siinä määrin, että se katsoo voivansa ryhtyä tuomariksikin. Tähänhän se jo taisi varovaisesti vihjatakin.

Arvoisat tuomarit,

Näitä skenaarioita pohtiessani mieleeni palautui kohtaus eräästä vanhasta suomi-filmistä. Siinä tuomari oli tullut tehneeksi jonkin virheen, jonka laatua en enää muista. Kun tuomaria siitä arvosteltiin, hän puolustautui sanomalla, että tuomarikin on vain ihminen. Ikään kuin se olisi heikkous.

Omasta puolestani haluan ajatella, että tulevaisuudessakin tuomarin vahvuus ja uskottavuus lainkäyttäjänä perustuu osaltaan juuri siihen, että hän on – ei vain vaan nimenomaan - ihminen.

Toivotan kaikille antoisaa Tuomaripäivää. Jag önskar er alla en givande Domardag.