Presidentti Tatu Leppäsen tervehdyspuheenvuoro XXII Tuomaripäivässä Helsingissä 14.10.2022

Arvoisa Suomen tuomariliiton puheenjohtaja, hyvät kollegat, bästa åhörare,

Minulla on mieluisa tehtävä tuoda tähän jo 22. Tuomaripäivään tervehdys korkeimmasta oikeudesta. Tuomaripäivä on tuomarikunnan keskeinen tapahtuma, joka kokoaa tuomareita yhteen keskustelemaan yhteisistä asioista, myös vapaamuotoisesti.

Tänä vuonna päivän teema on Tuomioistuimien riippumattomuus ja uskottavuus. Riippumattomuus on aiheena tuttu, uskottavuudesta on ehkä vähemmän puhuttu. Ajattelen, että uskottavuudessa on kyse luottamuksen herättämisestä. Tuomioistuinten toiminnan on oltava uskottavaa, jotta ne nauttivat asianosaisten ja muun yhteiskunnan luottamusta.

Luottamus tuomioistuimiin ja muihin yhteiskunnan instituutioihin on oikeusvaltion perusta ja suomalaisen yhteiskunnan vahvuus. Nyt jo edesmennyt 90-vuotias anoppini kauhisteli kerran, kun huumepoliisiin kohdistuneet rikosepäilyt tulivat ilmi, että ”enää ei voi luottaa edes postiin eikä poliisiin”. Meihin tuomareihin ja tuomioistuimiin pitää jokaisen voida luottaa, ja se luottamus on ansaittava jatkuvasti hyvällä työllä.

Tuomioistuimien riippumattomuus ja uskottavuus liittyvät toisiinsa. Selvää on, että ollakseen uskottavia tuomioistuinten on oltava riippumattomia. Esimerkiksi poliittisesti värittyneeksi epäilty lainkäyttö ei nauttisi luottamusta.

Lienee kuitenkin myös niin päin, että kun tuomioistuinten toiminta on ollut uskottavaa, tuomioistuinten rooli yhteiskunnassa on voinut kasvaa ja lainsäätäjä on voinut jättää entistä enemmän asioita riippumattomissa tuomioistuimissa ratkaistaviksi. Ajankohtaisena esimerkkinä tästä voi mainita aiheellisen keskustelun ilmeisyyskynnyksen poistamisesta perustuslain 106 §:stä.

Itsestään selvää on, että oikeusvaltio edellyttää riippumattomia tuomioistuimia. Tämän havaitsee jo vilkaisemalla valtioita, joissa niitä ei ole. Oikeastaan riippumattomuuden vaatimus sisältyy jo tuomioistuimen käsitteeseen sellaisena kuin sen ymmärrämme: tuomioistuin, joka ei olisi riippumaton, ei olisi ”oikeus” vaan vääryys ja alastoman vallankäytön väline.

Människors och sammanslutningars rättigheter och skyldigheter garanteras i sista hand av oberoende domstolar. Detta måste man komma ihåg också när man utvecklar olika alternativa tvistlösningsmetoder utanför domstolarna, vilket i och för sig är positivt. Även domstolsvägen måste hållas i skick och vara ett genuint alternativ för vanliga människor och sammanslutningar. Domstolarna är den svagare partens skydd. Särskilt vad gäller civilprocessen krävs det snarast betydande åtgärder för att åstadkomma en kortare och billigare process för parterna.

Själva rättskipningen, alltså utövningen av domsrätten, förutsätter i alla situationer oberoende domstolar. En rättvis rättegång i en oberoende och opartisk domstol hör till vars och ens grundläggande och mänskliga rättigheter. Domstolarnas oberoende är inte i fösta hand till för domarna utan för parterna.

Lisäksi tuomioistuinten on oltava rakenteellisesti riippumattomia: tuomioistuinlaitos on järjestettävä organisatorisesti ja toiminnallisesti siten, että rakenteet eivät vaaranna vaan päinvastoin tukevat tuomioistuinten riippumatonta lainkäyttöä. Tuomioistuimien on oltava riippumattomia mm. poliittisesta vallasta ja toimeenpanovallasta, samoin kuin sisäisesti keskinäisissä suhteissaan.

Kehitys on perustellusti kulkenut tuomioistuinten rakenteellista riippumattomuutta vahvistavaan suuntaan. Merkittävä parannus tässä suhteessa saatiin aikaan, kun vuoden 2020 alusta perustettiin itsenäinen ja tuomarivetoinen Tuomioistuinvirasto huolehtimaan tuomioistuinlaitoksen keskushallintotehtävistä ja tuomioistuinten lainkäytön tukemisesta.

Rakenteellista riippumattomuutta on syytä edelleen vahvistaa, kuten mm. Oikeudenkäytön kehitystyöryhmä on tuoreessa arviomuistiossaan todennut. Keskeisin ongelma on tuomioistuinten riittämätön perusrahoitus, mihin on kiinnitetty monissa yhteyksissä huomiota. Lähiaikoina valmistuvaan oikeudenhoidon selontekoon kohdistuukin suuret odotukset. Ja tärkeää on myös se, että Tuomioistuinvirasto jakaa rajalliset resurssit tasapuolisella tavalla.

Myös tuomioistuinten riippumattomuuden vahvistamista perustuslain tasolla on syytä valmistella lähivuosina. Valtiosäännössämme moni asia on toiminut käytännössä, mutta muodolliset takeet itse perustuslaissa voivat olla heikkoja. Esillä ovat olleet ainakin tuomareiden nimittämismenettelyyn, lukumäärään ja eläkeikään liittyvät riippumattomuuden takeet.

Hyvät kuulijat,

Tuomioistuimissa työskentelevät me tuomarit, jotka käsittelemme ja ratkaisemme jutut – muuta henkilökuntaa lainkaan unohtamatta. Jotta tuomioistuimet ovat riippumattomia ja uskottavia, tuomareiden täytyy olla riippumattomia ja uskottavia. Presidentti Kari Kuusiniemen kanssa sovitun työnjaon mukaisesti käsittelen teemaa enemmän tästä näkökulmasta, olemmehan nimenomaan Tuomaripäivässä.

Perustuslaissa puhutaan ”tuomioistuimen” riippumattomuudesta, ja selvää on, että siihen sisältyy myös tuomareiden riippumattomuus. Nimenomaisesti tuomareihin liittyvä säännös on virassapysymisoikeutta koskeva 103 §. Tuomarin riippumattomuus todetaan erikseen tuomioistuinlain 6 §:ssä, jonka mukaan tuomari on tuomiovaltaa käyttäessään riippumaton. Ja rajanvetokysymyksiä voidaan nähdä täälläkin: millainen rakenteellinen riippuvaisuus voisi vaarantaa tuomarin riippumattomuuden tuomiovallan käytössä?

Puheenvuorossani on kuitenkin kyse tätä minimitasoa enemmästä: miten voidaan edistää sitä, että tuomarit ovat tulevaisuudessakin korkealla tasolla riippumattomia ja uskottavia, sanalla sanoen hyviä tuomareita? Minimitasoon emme toki voi tyytyä yhdessä maailman parhaista maista.

Ensinnäkin jo tuomareiden nimitysjärjestelmän ja laajemmin rekrytoinnin tulee turvata se, että meillä on mahdollisimman riippumattomat ja uskottavat tuomarit. Tuomioistuinlain mukaan tuomarin on oltava oikeamielinen ja hänellä on oltava riittävä perehtyneisyys tehtäväalaan sekä tarvittavat henkilökohtaiset ominaisuudet.

Tuomareiden nimitysjärjestelmän uudistaminen aikanaan ja tuomarinvalintalautakunnan toiminta ovat kehittäneet tuomareiden rekrytointia oikeaan suuntaan. Olen vakuuttunut, että tuomareiden aiempaa laajapohjaisempi rekrytointi lisää luottamusta tuomioistuimia kohtaan. Erityisesti kollegiaalisissa tuomioistuimissa on suuri vahvuus, että tuomareilla on erilaisia ammatillisia taustoja.

Kuitenkin myös haasteita riittää tuomareiden, samoin kuin muun henkilökunnan rekrytoinnissa ja uralla pitämisessä. Kun ikäluokat pienenevät, kilpailu parhaista osaajista kiihtyy ja alueelliset erot korostuvat. Tuomioistuinlaitos tarvitsee aktiivista työnantajatoimintaa ja viestimistä erityisesti nuorille juristeille.
Tuomarin työ itsessään on mitä upeinta lakimiestyötä, mielekästä ja palkitsevaa työtä, jonka merkittävyyttä ei tarvitse pohtia ja jossa arvot ovat kohdallaan. Tuomioistuin on myös työpaikkana ja työyhteisönä hieno.

Yksi tuomioistuinten houkuttelevuuteen vaikuttava tekijä on toki palkkaus, samoin kuin työn määrä, oikeastaan työn määrä suhteessa palkkaan. Samoin vaikuttavat tietojärjestelmien ja muiden työvälineiden toimivuus ja muut työhyvinvointiin vaikuttavat seikat. Näihin liittyviin ongelmiin Tuomariliitto on perustellusti kiinnittänyt vakavaa huomiota.

Kun työn konkreettisiin vaikeuksiin on vielä tullut lisäksi yleinen epävarmuus, ensin koronapandemia, sitten Ukrainan sota, energiakriisi ja taloudellinen laskusuhdanne, ei ole ihme, että jaksaminen on koetuksella. Erityisesti nuoremmille kollegoillemme haluankin sanoa: tarvitsemme hyviä, emme täydellisiä tuomareita, joita ei tässä maailmassa olekaan.

Selvää on, että ollakseen uskottavaa tuomarin työn jäljen on oltava tarpeeksi korkeatasoista. Tuomioistuinharjoittelua ja asessorijärjestelmää on kehitetty paljon, ja myös tuomareiden täydennyskoulutukseen on lupa odottaa panostuksia tuomarinkoulutuslautakunnan johdolla. Tuomioistuinlain mukaan tuomareille on oltava tarjolla riittävästi koulutusta ja mahdollisuus osallistua siihen. Osaamiseen liittyy myös kysymys tuomareiden yleisosaamisen ja erikoistumisen sopivasta suhteesta eri tehtävissä.

Myös tuomarin itsensä on kehitettävä omaa osaamistaan ja työskentelyään. Tuomioistuinlain mukaan tuomari on velvollinen ylläpitämään ja kehittämään oikeudellista osaamistaan ja ammattitaitoaan. Paikallaan tutuissa kuvioissa pyöriminen ei riitä, vaan se johtaa lopulta umpioitumiseen ja taantumiseen. Tuomarin tehtävään liittyy asioiden seuraaminen myös välittömän oman työn ja tuomioistuimen ulkopuolelta.

Meidän on huolehdittava myös väistämättä rajallisten resurssien tarkoituksenmukaisesta käytöstä tuomioistuimissa ja omassa työssämme. Asianosaisten odotuksille siitä, että heidän asiansa käsitellään ripeästi ja kohtuullisin kustannuksin, on annettava asianmukainen painoarvo. Meidän on jatkuvasti kehitettävä omia työtapojamme, hyvässä yhteistyössä sidosryhmien kanssa. Olennaista on juttujen riittävän valmistelun kautta löytää olennainen ja keskittää työskentelyn kärki siihen.

Tuomarien riippumaton ja uskottava työ edellyttää korkeiden ammattieettisten standardien noudattamista niin työssä kuin sen ulkopuolella. Tuomariliiton aloitteesta käynnistettyä hanketta tuomareiden ammattieettisen neuvottelukunnan perustamisesta onkin tervehdittävä suurella ilolla. Ammattieettistä itsereflektiota kehittämällä pystymme varmastikin vahvistamaan myös nauttimaamme luottamusta.

Hyvät kuulijat,

Mielestäni tuomarin riippumattomuudessa ja uskottavuudessa on viime kädessä kyse tuomarin henkilökohtaisesta integriteetistä ja vakaumuksesta, ammatillisesta eetoksesta. Tuomarin työtä on hoidettava itsenäisesti ja järkähtämättä, mahdollisimman hyvin, pyrkimättä kuitenkaan miellyttämään mitään tahoa. Tuomari ratkaisee asian vain lain ja esitetyn näytön perusteella.

Kuten jo Tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitea hyvin totesi vuonna 2003 (s. 333): ”Tuomarin työssä tarvitaan aina kykyä itsenäiseen ajatteluun sekä rohkeutta toimia sen pohjalta, sillä ratkaistavat asiat sisältävät monen suuntaisia intressiristiriitoja, eivätkä ne saa vaikuttaa tuomarin ratkaisutoimintaan.” Se totesi edelleen, että kyse ei ole vain tiedon siirtämisestä uudelle tuomarille, vaan hyväksi tuomariksi kasvamisesta.

Minkäänlainen yritys vaikuttaa epäasiallisesti tuomariin on täysin sopimatonta, suoranaisesta maalittamisesta tai uhkailusta puhumattakaan, ja sellaiseen toimintaan on jämerästi puututtava. Samaan hengenvetoon kuitenkin totean: tuomarin puntti ei tutise, vaikka koko Kauppatori ja some huutaisi. Me olemme lain ja oikeuden palveluksessa, eikä meidän pidä pelätä työssämme mitään eikä ketään.

Tuomarin riippumattomuus ja sen myötä uskottavuus on syvällinen ammattieettinen vaatimus. Tätä vaikuttaa ulkopuolisten välillä olevan vaikea ymmärtää taikka hyväksyä. Tuomarin on ratkaistava oikeuskysymys vain lakia noudattaen ja sitä soveltaen, asianmukaisia oikeuslähteitä ja oikeudellista päättelyä käyttäen.

Lisäksi käytännön tuomari ratkaisee aina konkreettisen yksittäistapauksen ja pystyy ottamaan tuon tapauksen erityispiirteet lain sallimissa rajoissa huomioon. Liiallisen yhdenmukaisuuden tavoittelu vaikkapa rangaistuksen mittaamisessa johtaisi kylläkin ennustettaviin ja muodollisen yhdenvertaisiin ratkaisuihin, jotka olisivat kuitenkin liian kaavamaisia ja sellaisina tosiasiassa aineellisesti epäyhdenvertaisia.

Kiperän tapauksen ratkaisu ei tulevaisuudessakaan ole pelkistettävissä AI-tuomarin soveltaman matemaattisen algoritmin muotoon. Ja aivan viime kädessä kysymys on myös tuomarin ja oikeudenkäynnin osapuolten inhimillisestä kohtaamisesta. Kirjailija Kazuo Ishiguron romaanissa Klara ja aurinko hienosti esittämää mukaillen: tuomarin tehtävässä erityinen ei ole tuomarissa itsessään vaan hänen riippumattomassa ja puolueettomassa suhteessaan osapuoliin.

Tarvitsemme tulevaisuudessakin itsenäisiä ja rohkeita tuomareita. Mitä enemmän merellä myrskyää, sitä tärkeämpää on pitää tiukasti ruorista kiinni. Suomalainen tuomari on perinteisesti varovainen, eikä tuomarivaltio siinnä horisontissakaan, ja hyvä niin. Meidän on kuitenkin rohkeasti hoidettava tehtäväämme oikeuden palveluksessa, ihmisten ja yhteiskunnan parhaaksi. Iltapäivän yhtä otsikkoa täydentäen: vahva oikeusvaltio tarvitsee vahvoja tuomioistuimia – ja vahvoja tuomareita.

Toivotan kaikille antoisaa Tuomaripäivää; Jag önskar er alla en trevlig Domardag!‍