Presidentti Tatu Leppäsen puheenvuoro oikeusministeriön suomalaista oikeusvaltiota käsittelevässä seminaarissa 11.11.2021

Kiitos arvoisa oikeusministeri, hyvät puhujat ja kuulijat,

Kiitän oikeusministeriä tämän seminaarin järjestämisestä ja tilaisuudesta käyttää puheenvuoro. Arvoisat edeltäneet puhujat ovat jo tuoneet esille tärkeitä näkökohtia, joihin voin pitkälti yhtyä. Otan seuraavassa esille eräitä lähinnä täydentäviä seikkoja.

On tervetullutta, että Euroopan komissio säännönmukaisesti arvioi oikeusvaltion tilaa unionin jäsenvaltioissa. Jäsenvaltiot asettuvat näin samalle, yhteiseurooppalaiselle viivalle. Kuten komission raportista ilmenee, suomalaisen oikeusvaltion tila on nykyisellään varsin hyvä. Liialliseen itsetyytyväisyyteen ei kuitenkaan ole aihetta, koska myös parannettavaa aina on.

Keskityn ainoastaan yhteen oikeusvaltion keskeiseen elementtiin, riippumattomiin tuomioistuimiin. Tuomarit ja tuomioistuimet eivät ole riippumattomia itsensä vuoksi, vaan asianosaisten ja yhteiskunnan suojaamiseksi poliittiselta tai muutoin mielivaltaiselta lainkäytöltä. Koko oikeuslaitos on toki tuomioistuinlaitosta laajempi käsittäen mm. itsenäisen syyttäjälaitoksen ja riippumattoman asianajajakunnan. Komission raportissa on käsitelty monia muitakin oikeusvaltion tärkeitä osa-alueita, mutta ne jäävät puheenvuoroni ulkopuolelle.

Hyvät kuulijat; voin hyvillä mielin vakuuttaa, että suomalainen tuomioistuinlaitos on lainkäytössään täysin riippumaton. Ammattitaitoiset tuomarit käsittelevät ja ratkaisevat asiat yksinomaan voimassa olevan lain ja oikeudenkäynnissä esitetyn näytön perusteella, ilman että mikään ulkopuolinen taho tai vaikkapa sosiaalisessa mediassa käyty keskustelu voisi siihen vaikuttaa. Ilahduttavaa on, että myös suuri yleisö jakaa tämän käsityksen, kun komission raportin mukaan Suomen oikeuslaitosta pidetään hyvin riippumattomana.

Enemmän pohdittavaa on siinä, miten Suomen tuomioistuinlaitos tulisi järjestää yleisen ns. rakenteellisen riippumattomuuden kannalta. Esimerkiksi muiden valtioelinten mahdollinen epäasiallinen vaikutus tuomiovallan käyttöön on pystyttävä torjumaan myös tulevaisuudessa. Toiseksi käytännön oikeudenhoidon pitää olla siten järjestetty, että ihmiset ja yritykset voivat tosiasiassa päästä oikeuksiinsa ja luottaa oikeuden toteutumiseen. Puhutaan oikeuden saavutettavuudesta (access to justice).

***

Ensinnäkin tuen presidentti Kari Kuusiniemen aloitetta selvityksen käynnistämisestä Ruotsin tapaan siitä, tulisiko tuomioistuinten riippumattomuuden takeita vahvistaa perustuslaissa. Ongelmia ei ole käytännössä ollut, mutta tämä on perustunut siihen, että tuomioistuinlaitoksen riippumattomuutta on vakaissa oloissa kunnioitettu. Perustuslakiin sisältyy kuitenkin vähän muodollisia takeita mahdollisten myrskyisämpien aikojen varalta. En näe nyt konkreettisia uhkakuvia, mutta mitään haittaa tuskin olisi siitä, jos takeita hyvän sään aikana vahvistettaisiin. Samalla voitaisiin uudelleen harkita perustuslain jälkikäteisen tuomioistuinkontrollin vahvistamista siten, että ilmeisyyskynnys poistettaisiin perustuslain 106 §:stä.

Nostan tässä lisäksi esille yhden yksityiskohdan, tuomareiden nimittämisen, jota voitaisiin samassa yhteydessä tarkastella. Esityksen vakinaisen tuomarin nimittämisestä tekee tuomarinvalintalautakunta tai ylimmät tuomioistuimet. Valtioneuvosto ja tasavallan presidentti ovat käytännössä kunnioittaneet esitystä, mutta eivät ole siihen muodollisesti sidottuja. Mielestäni esityksen sitovuuden vahvistamista olisi hyvä arvioida, esimerkiksi siten, että asia palautuisi uudelleen valmisteltavaksi, jos esitystä ei hyväksyttäisi.

Toinen havaintoni on, että tuomioistuinlaitoksen myös hallinnollisen aseman erillisyyttä ei aina tunnisteta. Tuomioistuinlaitos ei kuulu toimeenpanovaltaan eli valtioneuvoston alaiseen valtionhallintoon. Vasta oikeusjärjestyksemme eurooppalaistuminen on korostanut myös hallinnollisesti riippumattoman tuomioistuinlaitoksen merkitystä.

Huomattava periaatteellinen parannus on saatu tässä suhteessa aikaan, kun tuomioistuinlaitoksen valtakunnallinen hallinto on erotettu oikeusministeriöstä itsenäiseen Tuomioistuinvirastoon. Tuomioistuinvirasto on aloittanut toimintansa vaikeissa oloissa hyvin, ja se on toiminut asianmukaisesti suhteessa tuomioistuimiin.

Myös muiden toimijoiden on tärkeää havaita, mikä on yhtäältä tuomioistuinten ja toisaalta Tuomioistuinviraston asema ja tehtävät. Tuomioistuinvirasto ei ole tuomioistuin, vaan erityislaatuinen hallintoviranomainen, eikä Tuomioistuinvirastossa ole yhtäkään tuomarin virkaa. Tuomiovaltaa käyttävät tuomioistuimet, ylimmässä asteessa korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus, jotka perustuslain mukaan myös valvovat lainkäyttöä omalla toimialallaan. Tuomioistuinlaissa säädetään tarkemmin ylimpien tuomioistuinten asemasta ja kuulemisesta myös tuomioistuinten hallintoa koskevissa asioissa.

Uskon, että tuomioistuinlaitoksen hallinnollinen asema sekä Tuomioistuinviraston ja tuomioistuinten rooli siinä kirkastuu jatkossa eri toimijoiden välisessä hyvässä yhteistyössä.

***

Menen vielä lyhyesti oikeusvaltion käytännön toteutumisen puoleen, oikeuden saavutettavuuteen ihmisille ja yrityksille. Kuten tunnettua, oikeudenkäynnit kestävät välillä liian pitkään, ja ”justice delayed is justice denied”. Viipymistä vastaan on kamppailtu ja kamppaillaan prosessilainsäädännön uudistuksin, samoin kuin pyrkimyksillä tehostaa prosessinjohtoa ja muita käytännön menettelytapoja rajallisten resurssien tarkoituksenmukaiseksi käyttämiseksi.

Tärkein syy viipymiseen on kuitenkin tuomioistuinten krooninen aliresursointi. Tuomioistuinten perusrahoitus on jo pitkään ollut riittämätöntä, mistä aiheutuu käsittelyaikojen piteneminen entisestään. Vaikka asia on yleisesti tiedossa ja esimerkiksi eduskunnassa siihen on kiinnitetty toistuvasti huomiota, korjausta ei ole saatu aikaan. Voimme tuomioistuimissa työskennellä vain meille annettujen resurssien avulla.

Neljänneksi haluan tässä yhteydessä nostaa esille sen, että tuomarin työn ja harkinnan koskemattomuutta on oikeusvaltiossa varjeltava. Tuomarit ja oikeuslaitoksen muut työntekijät tekevät työtään välillä kovassa paineessa, ja toisinaan käsiteltävät asiat herättävät suoranaisia intohimoja esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Edes yrityksiä vaikuttaa epäasiallisesti tuomareiden ratkaisuihin ei kuitenkaan voida hyväksyä. Toivon, että jokainen ymmärtää tämän ja että mahdollisiin ylilyönteihin puututaan. Kokonaan toinen asia on, että oikeusvaltiossa myös tuomioistuinten ratkaisuista voidaan käydä vapaasti asiasisältöistä, kriittistäkin keskustelua.

***

Arvoisa ministeri; yleiskuva suomalaisesta oikeusvaltiosta ja tuomioistuinlaitoksesta on siis positiivinen, mutta halusin tuoda esille nämä neljä näkökohtaa hyvän tilanteen säilyttämiseksi ja kehittämiseksi myös tulevaisuudessa.