Presidentti Tatu Leppäsen avauspuhe korkeimman oikeuden asianajajapäivässä 14.11.2025

Arvoisa Suomen Asianajajien puheenjohtaja, hyvät asianajajat, hyvät kollegat; Toivotan myös omasta puolestani kaikki lämpimästi tervetulleiksi tänne korkeimman oikeuden jo perinteiseen asianajajapäivään. Korkein oikeus järjestää vastaavia päiviä muutaman vuoden välein vuorollaan myös käräjäoikeuksille, hovioikeuksille ja syyttäjille. Tilaisuuksia järjestetään myös muille oikeusavustajille.
 
Asianajajapäivä järjestetään nyt viidettä kertaa. Ensimmäinen asianajajapäivä pidettiin vuonna 2001, mistä on kulunut jo lähes neljännesvuosisata. Tänä aikana sekä asianajajakunta että korkeimman oikeuden jäsenet ja henkilökunta ovat suurelta osin vaihtuneet. Jo tämä antaa aiheen järjestää näitä päiviä säännöllisesti uudelleen. 

Henkilökohtaisesti edellinen asianajajapäivä marraskuussa 2019 oli mieleenpainuva. Olin nimittäin vain kaksi kuukautta aiemmin aloittanut tässä presidentin tehtävässä, ja asianajajapäivässä pitämäni vastaava avauspuheenvuoro oli minulle ensimmäinen laatuaan. 

Kun nyt katsoin tuolloin loppuvuonna 2019 pitämääni puhetta, se henki melko optimistista ilmapiiriä. Kukaan ei voinut silloin arvata, mitä lähivuosina tuleman piti: koronapandemia, Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan ja päälle taloudelliset vaikeudet Suomessa. Kovin helppoja nämä viimeisten asianajajapäivien välivuodet eivät ole olleet, eivät myöskään oikeuslaitokselle! Mutta olemme pärjänneet, ja realistiseen optimismiin on edelleen aihetta. 

Asianajajapäivämme ovat mitä ilmeisimmin olleet tarpeellisia, mitä osoittaa jo niiden suuri suosio. Tällä kertaa päivään osallistujien enimmäismäärä tuli tietääkseni täyteen jo muutamassa tunnissa. Korkeimman oikeuden voimavarojen vuoksi osallistujamäärä on valitettavasti rajallinen. 

Merkittävä syy päivän suosioon varmasti on mielenkiintoinen ja samalla ammatillisesti hyödyllinen ohjelma, jota leimaa keskinäinen vuoropuhelu. Tärkeää toki on myös keskinäinen vapaamuotoinen kanssakäyminen sekä tässä päivätilaisuudessa että illalla korkeimman oikeuden iltavastaanotolla. Tämänkin vuoden ohjelmassa käsitellään monipuolisesti keskeisiä aiheita, joita voi luonnehtia korkeimman oikeuden menettelyyn liittyviksi. Uskon, että keskustelu on vilkasta sekä tässä salissa että sen ulkopuolella. 

Bästa åhörare; Finland är en högklassig demokratisk rättsstat. World Justice Project publicerade nyligen årets rättsstatsindex. Finland konstaterades återigen vara en av världens bästa rättsstater och placerade sig på tredje plats globalt! Toppen bestod återigen av de nordiska länderna. Finlands placering var också mycket bra vad gäller indikatorerna för civil- och straffrättskipning, på platserna 7 respektive 2, varav indikatorn för civilrättskipningen alltså ändå var något svagare än helhetsresultatet.

På den strukturella övergripande nivån är domstolarnas och det övriga rättsväsendets oberoende centralt. Den yttersta garanten för individers och gemenskapers rättigheter och skyldigheter är de oberoende domstolarna. Men alldeles centralt är också en advokatkår som är oberoende av statsmakten.

Några konkreta hotbilder mot rättsväsendets oberoende finns för närvarande inte i Finland. Till exempel i årets EU Justice Scoreboard var Finland etta i Europa när det gäller oberoende. Det bästa skyddet här har varit och är det finländska samhällets höga tillitsnivå och kultur där laglighet värdesätts och rättsväsendets ställning respekteras. Nuläget vilar stadigt på den långa historiska utvecklingen som ligger som grund för det, men man måste trots detta vara vaksam. Och det är mycket positivt att det för närvarande arbetar en så kallad arbetsgrupp för oberoende, som bedömer behovet av att precisera även grundlagens ordalydelse i det här avseendet.

Todetun lisäksi aivan yhtä tärkeää oikeusvaltiossa on, että oikeusjärjestelmä toimii myös käytännössä ruohonjuuritasolla. Ihmisten ja yhteisöjen pitää voida tarvittaessa turvautua asianajajaan ja saattaa asiansa tuomioistuimen ratkaistavaksi. 

Kuten on yleisesti tunnettua, prosessit kestävät paikoitellen aivan liian pitkään sekä rikos- että riita-asioissa. Siviiliprosessissa lisäksi kustannukset asianosaisille ovat karanneet niin korkeiksi, että meillä on vähiten riitaisia siviilijuttuja tuomioistuimissa koko Euroopassa. Mainitussa oikeusvaltiomittauksessa siviililainkäytön saatavuuden ja viivästyksen alamittareissa Suomi olikin meille varsin vaatimattomilla sijoilla 21 ja 27. Rikosprosessin puolella heikkoutena mittauksessa näyttäytyy esitutkinnan tehokkuus, jossa olimme vasta sijalla 21. 

Mitä voidaan tehdä tilanteen parantamiseksi? Yhtä hopealuotia ei ole, vaan on käytettävä kaikkia keinoja. Prosessilainsäädäntöä on kehitettävä, riittävät resurssit on turvattava ja työvälineiden on oltava ajan tasalla. Mutta aivan yhtä tärkeää on, että kehitämme jatkuvasti käytännön työtapojamme ja työskentelyämme. Edellisiin voimme yrittää vaikuttaa, mutta jälkimmäiseen vastuullinen löytyy peilistä. Jokaisen on syytä kysyä itseltään, olenko osa mainittujen ongelmien ratkaisua vaiko osa ongelmaa.

Prosessilainsäädännön pidemmän tähtäimen kehittäminen on laaja-alaisesti pohdittavana oikeusneuvos Mika Ilveskeron johtamassa Oikeuslaitostyöryhmässä ja sen alatyöryhmissä. Näistä ehdotuksista kuulemme iltapäivän osuudessa. Vanhana lainvalmistelijana hiukan ennakoin, että seuraavassa vaiheessa keskeistä on se, miten lukuisat hyvät ideat saadaan konkretisoitua pykäliksi lakikirjaan ja sitten vietyä onnistuneesti käytäntöön.

Taloudellisten voimavarojen osalta pelkään pahoin, että helpotusta ei valtiontalouden tässä tilanteessa ole saatavissa lisäresurssien muodossa. Päinvastoin Oikeudenhoidon selonteon myötä tuomioistuimiin saadut lisäpanostukset tulevat lähivuosina suurelta osin syödyiksi uusien säästötoimien myötä. Positiivista sen sijaan on se, että yleisten tuomioistuinten työvälineet saadaan ajan tasalle käyttöön otetun Aipa-asianhallintajärjestelmän myötä. Senkin kanssa on jo kohtuullisesti pärjätty, vaikka mm. tärkeää asiointirajapintaa vasta ollaan toteuttamassa. 

Tuomioistuinlaitoksen vuoteen 2033 ulottuvassa strategiassa korostetaan oikeudenkäyntien joutuisuuden merkitystä. Vastaavasti Suomen Asianajajien ns. työtapareformissa nostetaan esille oikeusprosessien liiallinen pituus ja kehotetaan oikeudenhoidon toimijoita työskentelemään yhdessä sujuvampien oikeusprosessien eteen. Tähän on helppo yhtyä. Käytännön työtapojen kehittäminen edellyttää aktiivista ja hyvää yhteistyötä, jossa kaikki sitoutuvat yhteiseen tavoitteeseen. Rikosprosessin osalta tarvitaan luonnollisesti myös syyttäjien sekä poliisin osallistumista ja sitoutumista. 

Tätä käytännön kehittämistyötä tehdään parhaillaan monilla forumeilla. Nostan tässä keskeisenä esiin käräjäoikeuksien yhteistyöverkoston piirissä tehtävän laatutyön. Se sisältää eri aihealueiden työryhmiä, viimeisimpänä juuri siviili- ja rikosasioiden sujuvoittamiseen keskittyvät työryhmät. 

Hyvät kuulijat; Perustuslain mukaan ylintä tuomiovaltaa riita- ja rikosasioissa käyttää korkein oikeus. Kolmantena oikeusasteena korkein oikeus voi keskittyä päätehtävänään olevaan yleisesti merkittävien ennakkopäätösten antamiseen. Tämän mahdollistaa se, että käytössä on tehokas valituslupajärjestelmä, jossa tärkein valitusluvan myöntämisen peruste on jutun merkitys ennakkopäätöksenä. 

Asianajajien työ on luonnollisesti ratkaisevan tärkeää sille, että korkein oikeus pystyy hoitamaan tehtävänsä asianmukaisesti. Asianajo alemmissa oikeusasteissa, valitusluvan hakemisen harkinta sekä hakemuksen, valituksen ja vastauksen laatiminen ovat keskeisiä. Tämä jokapäiväinen ammatinharjoittaminen on yhteistoimintamme ja vuorovaikutuksemme ydin. Korkein oikeus pystyy ylipäätään antamaan ennakkopäätöksen vain niissä asioissa, joissa täältä haetaan muutosta! Uutena varteenotettavana mahdollisuutena asianajajille on aloitteen tekeminen alemmassa asteessa ennakkopäätöskysymyksen esittämiselle. Tätä käsitellään päivän ensimmäisessä osiossa tarkemmin. 

Tämän arkisen yhteistoiminnan lisäksi tulevat sitten muut hyvän yhteistyön muodot korkeimman oikeuden ja Suomen Asianajajien välillä. Yhteistyö on aktiivista, muistaen samalla puolin ja toisin toisen rooli kunnioittaminen. Asianajajat ovat esimerkiksi aktiivisesti osallistuneet järjestämiimme prejudikaattitapaamisiin, joita on tarkoitus jatkaa prejudikaattitarpeista ja prejudikaateista keskustelemiseksi. Erinomainen esimerkki tästä hyvästä yhteistyöstä ovat myös nämä asianajajapäivät.

Kiitän jo tässä vaiheessa Suomen Asianajajia hyvästä yhteistyöstä tämän päivän järjestämisessä ja yhteistä valmisteluryhmää hyvästä ohjelmasta. Toivotan kaikille antoisaa ja miellyttävää päivää!