Presidentti Tatu Leppäsen avauspuheenvuoro korkeimman oikeuden käräjäoikeuspäivässä Helsingissä 4.11.2020

‍Arvoisat laamannit, hyvät kollegat, bästa åhörare,

Toivotan teidät kaikki lämpimästi tervetulleiksi korkeimman oikeuden käräjäoikeuspäivään; Hjärtligt välkommen till högsta domstolens tingsrättsdag, också våra kolleger från Sverige!

Tämä käräjäoikeuspäivä on epäilemättä korkeimman oikeuden toimintavuoden 2022 yksi kohokohta ja meidän tärkein sidosryhmätapahtumamme. Korkein oikeus järjestää vastaavan päivän marraskuun alussa vuorotellen käräjäoikeuksien, hovioikeuksien, syyttäjien ja asianajajien kanssa. Päiviä on kuitenkin jäänyt välistä mm. koronan vuoksi, joten tätä edellisestä käräjäoikeuspäivästä vuonna 2015 on ehtinyt vierähtää jo seitsemän vuotta.

Olemme siis melko harvinaisen tapahtuman äärellä. Mutta sitä hienompaa on nähdä teidät kaikki käräjäoikeuksista runsaslukuisina täällä tänään, tai ainakin kuulolla linjoilla! On tärkeää, että pystymme jälleen pahimman koronan hellitettyä tapaamaan kasvotusten ja keskustelemaan myös vapaamuotoisesti yhteisistä asioista. Erityisesti toivotan tervetulleiksi kaikki ne kollegamme, jotka osallistuvat päivään ensimmäistä kertaa, kuten hiljattain aloittaneet uudet käräjätuomarit ja käräjänotaarit. Tulkaa rohkeasti juttelemaan meidän korkeimman oikeuden väen, jäsenten ja esittelijöiden kanssa!

Hyvät kuulijat,
Oikeusvaltiota on viime aikoina haastettu ennen näkemättömällä tavalla sekä ulkoa että sisältäpäin. Venäjän raakalaismainen hyökkäys Ukrainaan on hyökkäys myös kansainvälistä oikeutta vastaan. Sisäisesti jopa Euroopan unionin jäsenvaltioissa on poliittisia suuntauksia, jotka kyseenalaistavat oikeusvaltion perusperiaatteet. Mutta samalla on niin, että tällaiset ilmiöt ovat kirkastaneet ja korostaneet oikeusvaltion perustavanlaatuista merkitystä ihmisille, yhteisöille ja yhteiskunnalle. Kovin moni ei hakeudu asumaan maihin, jotka eivät ole oikeusvaltioita.

Oikeusvaltion yksi välttämätön osa ovat riippumattomat tuomioistuimet, jotka viime kädessä takaavat yksilöiden ja yhteisöjen oikeuksien ja velvollisuuksien toteutumisen reaalielämässä. Ja tuomioistuimissa tuomiovaltaa käytämme me riippumattomat tuomarit. Tuomarin perimmäinen tehtävä ja vastuu on sama riippumatta siitä, työskenteleekö hän esimerkiksi käräjäoikeuden määräaikaisena käräjätuomarina vaiko korkeimman oikeuden jäsenenä.

Selvää toki on, että jokaisella oikeusasteella on tuomioistuinjärjestelmässä oma tärkeä tehtävänsä, ja tätä tehtävänjakoa on perustellusti korostettu monissa prosessiuudistuksissa vuosien varrella. Käräjäoikeudet ovat asianosaisten ja tuomioistuinlaitoksen käytännön toimivuuden kannalta tärkein oikeusaste, ja jo kuluneen sanonnan mukaisesti oikeudenkäyntien painopisteen pitää olla käräjäoikeudessa. Onnistunut oikeudenkäynti ja ratkaisutoiminta käräjäoikeudessa luo myös pohjan mahdolliselle muutoksenhaulle.

Hovioikeus on ainoa varsinainen muutoksenhakuaste, jonka tehtävänä on kontrolloida ja tarvittaessa korjata mahdolliset virheellisyydet käräjäoikeuden menettelyssä tai ratkaisussa. Muutoksenhakuprosessiin on tulossa olennainen muutos, kun suullisen todistelun videotallentamista koskeva uudistus tulee voimaan vuonna 2024. Sen jälkeen hovioikeudessa ja mahdollisesti vielä korkeimmassa oikeudessakin otetaan videolta vastaan yleensä aivan sama suullinen todistelu kuin käräjäoikeudessa. Uudistus on merkittävä ja on hyvä, että sen vaikutuksista on hyvissä ajoin käynnistetty laaja keskustelu.

Kuten tunnettua, korkein oikeus on kolmantena asteena jo yli 40 vuotta toiminut ennakkopäätöstuomioistuimena ja valituslupajärjestelmän kautta ratkaissut lähinnä asioita, joilla on yleisempää merkitystä oikeusjärjestyksessä. Mainittu nykyinen oikeusastejärjestelmä ja tehtävien jako siinä on pääosin toimiva. Haasteita korkeimman oikeuden ohjaustehtävälle ovat kuitenkin aiheuttaneet siviilijuttujen yleinen väheneminen tuomioistuimissa, samoin kuin hovioikeuksien laaja jatkokäsittelylupajärjestelmä. Olemmekin ehdottaneet nykytilan kehittämistä ottamalla käyttöön joko ns. ennakkopäätösmenettely ja/tai hyppyvalituslupa, joilla voitaisiin parantaa korkeimman oikeuden mahdollisuuksia ennakkopäätösten antamiseen.

Tuomioistuimet ja tuomarit ovat riippumattomia paitsi ulkoisesti, myös sisäisesti keskinäisissä suhteissaan. Perustuslain ja korkeimmasta oikeudesta annetun lain mukaan korkein oikeus valvoo lainkäyttöä omalla toimialallaan. Lainkäytön varsinainen ohjaus tapahtuu kuitenkin muutoksenhaun ja annettavien ennakkopäätösten kautta, ja lainkäytön valvonta tarkoittaa yleisemmän tason seurantaa ja yhteistoimintaa.

Korkein oikeus on tänä vuonna vahvistanut itselleen uuden työjärjestyksen, joka on tullut voimaan kesäkuun alusta. Siihen on otettu myös lainkäytön valvontatehtävästä uusi yleisluonteinen määräys (44 §). Sen mukaan valvontatehtävää toteutetaan ylläpitämällä ja kehittämällä yhteyksiä muihin tuomioistuimiin ja Tuomioistuinvirastoon sekä seuraamalla asioiden ratkaisemisen yhteydessä lainkäytön yhtenäisyyttä, laatua ja joutuisuutta. Myös tämä käräjäoikeuspäivä on siis esimerkki lainkäytön valvontatehtävän harjoittamisesta.

Hyvät kuulijat,
Valtioneuvoston oikeudenhoitoa koskevan selonteon valmistelu herättää varovaista optimismia siitä, josko tuomioistuinlaitosta jo pitkään vaivannut ja yleisesti tunnustettu resurssipula vihdoin saataisiin ainakin osittain korjattua. Riittävien resurssien pysyvää turvaamista tarvitaan sekä asianosaisten oikeusturvan toteutumisen että tuomioistuinten henkilökunnan jaksamisen kannalta.
Näistä välttämättömistä korjaustoimista huolimatta on niin, että resurssimme tulevat aina olemaan rajalliset. Lisäksi alkaa olla merkkejä siitä, että kilpailu osaavimmista työntekijöistä kiihtyy ikäluokkien pienentyessä, joskin alueelliset erot ovat tässä suuria.

Mielestäni meidän on tarpeellista käydä entistä enemmän keskustelua siitä, miten me parhaalla tavalla suuntaamme ja käytämme voimavaramme. Tällä tavoin pystymme toivottavasti ainakin jossain määrin helpottamaan myös oikeudenkäyntien viipymisen ja korkeiden kustannusten ongelmaa, samalla kun odotamme tarpeellisten lainsäädännöllisten ja budjettitoimien toteuttamista.

Tähän keskusteluun on syytä ottaa mukaan myös keskeiset sidosryhmämme, syyttäjät sekä asianajajat ja muut oikeusavustajat, koska paljon riippuu siitä, millä tavoin tuomioistuimissa asioivat oikeudenhoidon ammattilaiset toimivat. Asianajajaliiton lanseeraama työtapareformi on tätä koskeva tervetullut puheenvuoro, jonka pohjalta yhteistä pohdintaa on hyvä jatkaa. Mielestäni lähitulevaisuudessa on harkittava, millaisissa kokoonpanoissa tätä keskustelua voidaan edistää.
Meidän tuomareiden on jatkuvasti praktiikassamme arvioitava sitä, mihin ja miten suuntaamme työskentelymme painopisteen ja kärjen. Kuten tiedämme, jutut ovat keskenään erilaisia: kiperä tai laaja juttu vaatii toisenlaista panostusta kuin pieni ja yksinkertainen. Lisäksi oikeusasteiden tehtävät ovat erilaisia, kuten äsken totesin. Tuomarin kyntösyvyyden on vaihdeltava kulloisenkin todellisen tarpeen mukaan. Tämä ei lainkaan merkitse oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin tai laadun vaatimuksista tinkimistä, vaan päinvastoin mahdollistaa niiden toteutumisen käytännössä.

Korostan tässä yhteydessä kahta keinoa, jotka eivät ole uutuuksia: jutun riittävää valmistelua ja tuomion riittävää kirjoittamista. Myös rikosjuttujen valmistelu käräjäoikeudessa laajoissa tai monimutkaisissa tapauksissa olisi saatava paremmalle tasolle. Tarkoitan nimenomaan asian sisällöllistä valmistelua: sen selvittämistä, mikä on riidatonta ja mikä riitaista; millä todistelulla riitaiset seikat pyritään näyttämään toteen jne. Olen vakuuttunut, että valmisteluun käytetty työmäärä säästetään kirkkaasti oikeudenkäynnin myöhemmässä vaiheessa, tuomion kirjoittaminen ja mahdollinen muutoksenhaku mukaan lukien. Selvää on, että tähän jutun sisällön valmisteluun tarvitaan mukaan myös syyttäjä ja puolustus.

Toinen tekijä on tuomioiden riittävä perusteleminen, asianmukaisesti jäsennetyn ja analysoidun jutun pohjalta. Käräjäoikeuksien ja hovioikeuksien tuomioiden perustelujen laatu on viime vuosikymmeninä noussut varsin korkealle tasolle. Tuomioiden liian niukasta perustelemisesta aikanaan käyty keskustelu näyttää kuitenkin johtaneen siihen, että perustelut ovat nykyisin toisinaan paisuneet yli äyräidensä. Tavoitteena tulee olla napakat, jutun laadun mukaiset ja olennaisiin kysymyksiin keskittyvät, riittävän resonoivat perustelut. Tämä on tuomion perustelujen laatua, ei niiden pituus sinänsä. Ylipitkien, sivujuonteisiin tarttuvien perustelujen välttämisellä säästetään myös tuomarin työtä.

Tulossa oleva todistelumenettelyn uudistus antaa hyvän tilaisuuden käydä keskustelua sekä valmistelun tehostamisesta että tuomion perustelujen kirjoittamisesta. Suullisen todistelun sisällön yksityiskohtaiselle, pöytäkirjamaiselle selostamiselle tuomiossa ei ainakaan enää voi olla mitään tarvetta, kun hovioikeus ottaa tallenteelta tarvittaessa vastaan saman todistelun kuin käräjäoikeus.
Reformen av mottagandet av muntlig bevisning i hovrätten träder snart i kraft. Nu är det ett bra tillfälle att föra diskussion om både effektivisering av förberedelsen och om motivering av domar. Det är utmärkt att motivering av domar är förmiddagens tema. Vi kan förvänta oss en intressant diskussion.

Hyvät kuulijat,
Tämä käräjäoikeuspäivä on suunniteltu ja toteutetaan hyvässä yhteistyössä korkeimman oikeuden ja käräjäoikeuksien välillä. Haluan jo tässä vaiheessa kiittää suunnittelutyöryhmää ja käytännön järjestelyistä vastanneita hyvästä työstä.

Vielä kerran tervetuloa, toivotan kaikille antoisaa käräjäoikeuspäivää; Jag önskar alla en trevlig tingsrättsdag.