Presidentti Tatu Leppäsen avauspuheenvuoro korkeimman oikeuden hovioikeuspäivässä 5.11.2021

Arvoisat presidentit, hyvät tuomarit ja esittelijät, arvoisat vieraat,

Lämpimästi tervetuloa tänne korkeimman oikeuden vuoden 2021 hovioikeuspäivälle. On todella hienoa, että olemme saaneet päivään runsaan osallistujamäärän kaikista hovioikeuksista, sekä tänne paikan päälle että etäyhteyden päähän kullekin paikkakunnalle. Erityisen miellyttävää on pitkästä aikaa nähdä teitä kollegoitamme ja ystäviämme hovioikeuksista kasvotusten täällä Wanhassa Satamassa. Tere tulemast myös tuomarivaihdossa oleva kollegamme, Viron korkeimman oikeuden tuomari ja osastonjohtaja Saale Laos.

Tämä lienee ensimmäinen isompi tuomareiden tapahtuma Suomessa korona-ajan alkamisen jälkeen. Korkein oikeus järjestää vuorovuosin päivän hovioikeuksien, käräjäoikeuksien, syyttäjien ja asianajajien kanssa, ja viime vuonna olisi ollut hovioikeuspäivän aika, mutta se jouduttiin koronaepidemian vuoksi siirtämään tähän syksyyn.

Koronaepidemian alussa 19. maaliskuuta viime vuonna lähetin yleisten tuomioistuinten koko henkilökunnalle rohkaisuviestin, jossa totesin mm.: ”Näin poikkeuksellista tilannetta ei tuomioistuintemme toiminnassa ole ollut sitten sotavuosien. Tuomioistuimet selvisivät työstään silloin, ja niin selviämme nytkin. Työmme on antaa oikeussuojaa asianosaisille, ylläpitää oikeusjärjestystä ja yhteiskuntarauhaa, riippumattomina tuomioistuimina hienossa oikeusvaltiossamme. Toteutamme oikeusturvaa kaikissa olosuhteissa.”

Vaikka koronaepidemia ei vielä olekaan ohi, rohkenen tänään jo todeta: me olemme nytkin selvinneet, ja olemme pärjänneet hyvin. Tuomioistuimet ovat kaiken aikaa antaneet oikeusturvaa, ja asiat ovat tulleet käsitellyiksi, viime vuoden kevään vaikeimman ajan jälkeen. Voimme olla työhömme tyytyväisiä ja tuntea siitä ylpeyttä.

Samaan aikaan on selvää, että kulunut poikkeuksellinen ajanjakso on kuormittanut meitä kaikkia sekä työssä että sen ulkopuolella. Monet ovat kohdanneet sairauden vakavana itse tai lähipiirissään.

Työelämässä sähköiset viestintävälineet ovat helpottaneet ja helpottavat työn tekemistä, mutta ne eivät korvaa kasvotusten tapahtuvaa sosiaalista ja henkilökohtaista vuorovaikutusta. Onkin todella hienoa, että rokotusten etenemisen myötä olemme voineet kokoontua tänne, myös vapaamuotoisen keskustelun ja yhdessäolon merkeissä.

***

Hyvät kuulijat; tänään ei onneksi enemmälti puhuta koronasta, vaan lainkäytön menettelyllisistä ja aineellisista kysymyksistä. Aamupäivällä esillä ovat hovioikeuksien jatkokäsittelylupajärjestelmän käytännössä tärkeät kysymykset, sekä hovioikeuksien että korkeimman oikeuden näkökulmasta.

Kuten tunnettua, korkeimman oikeuden tärkein tehtävä on antaa oikeuskäytäntöä ohjaavia ennakkopäätöksiä, ja hovioikeuksien tärkein tehtävä on kontrolloida käräjäoikeuksien ratkaisujen oikeellisuutta ja tarvittaessa korjata niitä. Tähän nähden jatkokäsittelyluvan myöntämisen kysymykset ovat viime vuosina olleet varsin paljon esillä korkeimman oikeuden sekä julkaistussa että julkaisemattomassa ratkaisutoiminnassa, erityisesti siviiliasioissa. Keskustelua aihepiiristä on siis syytä käydä. Myönteisenä tuoreena tietona kuluvan vuoden tilastoista voin kertoa, että jatkokäsittelyluvan myöntämistä koskevien valituslupahakemusten osuuden kasvu näyttää tänä vuonna pysähtyneen ja jopa taittuneen lievään laskuun. Tässä saattaa toki olla osansa myös koronaepidemian vaikutuksella kulloiseenkin juttukantaan.

Iltapäivällä käsiteltäväksi tulee muun ohella lainsäädäntöhanke, joka on pitkään aikaan merkittävin yleisten tuomioistuinten oikeudenkäyntimenettelyn kannalta, nimittäin suullisen todistelun videotallentamista käräjäoikeudessa ja vastaanottamista muutoksenhaussa tallenteelta koskeva uudistus. Sitä tarkoittava hallituksen esitys on parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä. Korkein oikeus on lausunnoissaan suhtautunut uudistukseen myönteisesti. Samalla on muistettava, että uudistus ei korvaa hyvää prosessinjohtoa tuomioistuimessa, vaan päinvastoin korostaa sen merkitystä. On myös välttämätöntä, että budjettivallan käyttäjä osoittaa uudistukseen riittävät voimavarat, koska niitä ei voida ottaa tuomioistuinten muista, jo nykyisellään riittämättömistä resursseista.

Oikeusvaltio muodostuu paitsi asianmukaisista ylätason rakenteista, myös ja ennen muuta siitä, että oikeus toteutuu yksittäisissä asioissa ihmisille ja yrityksille ja että nämä voivat luottaa oikeuden toteutumiseen. Oikeudenhoidon järjestelmä siviiliasioissa ei valitettavasti tällä hetkellä ole tyydyttävässä tilassa. Riita-asian oikeudenkäyntien kesto ja erityisesti kustannukset ovat nousseet tasolle, jossa oikeuteen pääsy on alkanut vaarantua. Sinänsä myönteiset vaihtoehtoiset riidanratkaisumenetelmät eivät voi korvata todellista mahdollisuutta oikeudenkäyntiin tuomioistuimessa.

Onkin myönteistä, että asiaan on kiinnitetty vakavaa huomiota ja aloitettu parannustoimien valmistelu lausuntokierroksella olleen oikeusministeriön arviomuistion muodossa. Näyttää ilmeiseltä, että tilanne ei kohene pienillä kulusäännösten tarkennuksilla, vaan isompia uudistuksia tarvitaan. Vastaavasti lainkäyttäjiltä edellytetään asioiden ryhdikästä käsittelyä ja jämerää prosessinjohtoa sekä myös asianosaisten edustajilta vastuullista osallistumista oikeudenhoitoon.

Korkein oikeus on arviomuistiosta antamassaan lausunnossa ehdottanut uutena ”keinona numero 22” harkittavaksi ennakkopäätöskysymystä koskevaa menettelyä, jossa käräjäoikeus voisi siirtää käsiteltävänään olevassa asiassa ilmenevän ennakkopäätöskysymyksen korkeimman oikeuden ratkaistavaksi. Saatuaan korkeimman oikeuden kannanoton laintulkintakysymykseen käräjäoikeus jatkaisi asian käsittelyä siltä pohjalta. Menettelyä ehdotettiin hovioikeuksien jatkokäsittelylupaa koskevassa mietinnössä vuonna 2008, mutta menettelyä ei tuolloin otettu asian jatkovalmisteluun.

Nostan tässä lisäksi esille yhden, mielestäni samassa yhteydessä selvittämisen arvoisen mahdollisuuden, ”keinon numero 23”, nimittäin ns. hyppyvalitusluvan. Se on ollut käytössä Ruotsin korkeimmassa oikeudessa vuodesta 2016 lähtien. Jos asiassa, jossa hovioikeus ei ole myöntänyt jatkokäsittelylupaa, ilmenisi ennakkopäätöskysymys, korkein oikeus voisi myöntää valitusluvan ja ratkaista suoraan ennakkopäätöskysymyksen sekä sen pohjalta asian jatkokäsittelyn tarpeen. Vaikka tätä mahdollisuutta ei usein käytettäisikään, se toisi prosessiekonomisia etuja ja olisi linjassa korkeimman oikeuden ennakkopäätöstehtävän kanssa.

***

Bästa åhörare; domstolarna är oavhängiga även i förhållande till varandra, men det finns all anledning att främja tankeutbyte ifråga om gemensamma frågor och även annan sorts samarbete. Denna hovrättsdag är ett exempel på det goda samarbetet mellan högsta domstolen och hovrätterna. Vi har även som avsikt att fortsätta de så kallade prejudikatträffarna som introducerades för några år sedan. Det finns även anledning att fundera på om vi kan vidareutveckla detta samarbete.

Inom högsta domstolen har tanken väckts om det skulle vara möjligt att besöka hovrätterna. Tanken är att en delegation från högsta domstolen skulle besöka varje hovrätt vid en överenskommen tidpunkt. Delegationen skulle kunna bekanta sig med verksamheten och tillsammans kunde vi diskutera aktuella frågor.

Bästa hovrättspresidenter, jag tar mig friheten att föreslå att dessa besök inleds från och med nästa år.

***

Hyvät kollegat, vielä kerran lämpimästi tervetuloa. Toivotan kaikille antoisaa ja miellyttävää hovioikeuspäivää.