Presidentti Tatu Leppäsen avauspuhe KKO:n syyttäjäpäivässä 10.11.2023

Arvoisa valtakunnansyyttäjä, hyvät syyttäjät, bästa åhörare,

Lämpimästi tervetuloa kaikille tähän korkeimman oikeuden vuoden 2023 syyttäjäpäivään. Syyttäjälaitos ja syyttäjät ovat keskeinen sidosryhmämme. Edellinen vastaava syyttäjäpäivä järjestettiin vuonna 2018, ja viidessä vuodessa ehtii monenlaista lainkäyttöön liittyvää tapahtua ja henkilöitä vaihtua. Voi jo sanoa, että syyttäjäpäivä on perinne, koska ensimmäinen päivä järjestettiin vuonna 2005 ja tämä on järjestyksessä neljäs syyttäjäpäivä. Perinnettä on tarkoitus jatkaa myös tulevaisuudessa, sopivalla aikajänteellä. Vuorovuosina järjestämme vastaavia päiviä myös hovioikeuksien, käräjäoikeuksien ja asianajajakunnan kanssa.

Korkeimman oikeuden syyttäjäpäivien ja muiden päivien profiili on ammatillinen, jollaisina ne on tarkoitus myös tulevaisuudessa säilyttää. Ohjelmassa kuullaan puheenvuoroja ja käydään keskustelua yhteisistä lainkäyttöön liittyvistä kysymyksistä, toki keskinäistä riippumattomuutta kunnioittavassa hengessä. Tavoite on, että jokainen saisi päivästä konkreettista hyötyä, tietoa ja näkemyksiä omaan työhönsä. Samalla tärkeää on myös keskinäinen tutustuminen ja epäviralliset keskustelutuokiot ohjelman lomassa.

Tällaisista lähtökohdista on rakennettu myös tämän päivän ohjelma. Teemat ovat sekä syyttäjien että tuomioistuinten päivittäisessä työssä jatkuvasti ajankohtaisia. Aamupäivän teemana on rangaistuksen määrääminen, ja siinä erityisesti rangaistuskäytännön yhtenäisyys ja syyttäjän rooli. Iltapäivän teemana ovat pakkokeinot, monine osakysymyksineen. Tuomioistuinten ja syyttäjien edustajien puheenvuorojen lisäksi kuulemme tutkijoiden ja asianajajan näkemyksiä. Päivän päättää iltavastaanotto korkeimman oikeuden tiloissa vapaamuotoisen yhdessäolon merkeissä.

Päivän mielenkiintoisen ohjelman on suunnitellut korkeimman oikeuden ja syyttäjälaitoksen yhteinen työryhmä. Esitän jo tässä vaiheessa suunnitteluryhmälle suuren kiitoksen. Samoin kiitän puhumaan lupautuneita sekä henkilökuntaamme, joka on huolehtinut ja huolehtii tapahtuman käytännön järjestelyistä.

Päivä osuu yhteen presidentti Martti Ahtisaaren siunaustilaisuuden kanssa, johon muutama henkilö täältäkin iltapäivällä osallistuu. Olkoon tämänkin päivän ohjelma osaltaan kunnianosoitus hänen elämäntyölleen Tasavallan presidenttinä ja kansainvälisenä rauhan rakentajana, jonka työn keskiössä olivat tavallisten ihmisten elinolot ja ihmisoikeudet.

Ajattelin tässä avauspuheenvuorossani käsitellä vähän yleisemmin tuomioistuinten ja syyttäjälaitoksen välisen yhteistyön kysymyksiä. Ensin käsittelen syyttäjälaitosta ja tuomioistuinlaitosta yleisesti, sitten erityisesti korkeimman oikeuden toimintaa.

Hyvät kuulijat,

Demokraattisen oikeusvaltion keskeinen elementti ovat sen instituutiot. Oikeusvaltion olennainen osa ovat riippumattomat tuomioistuimet ja muu oikeuslaitos, johon kuuluu myös itsenäinen syyttäjälaitos. Viime kädessä oikeuslaitoksen asianmukainen toiminta varmistaa, että jokaisen oikeudet ja velvollisuudet toteutuvat myös reaalimaailmassa ja että jokainen voi luottaa niiden toteutumiseen.

Rikosprosessissa syyttäjä on aivan avainasemassa, koska hän päättää, ketä vastaan syyte ylipäätään nostetaan ja ketä vastaan ei. Suomessa vahvana lähtökohtana ollut legaliteettiperiaate on merkinnyt, että syyttäjäntoimi ei ole ollut vaarassa liukua tarkoituksenmukaisuusharkinnan suuntaan. Resurssien niukentumisen myötä erityyppisen toimenpiteistä luopumisen ala on kuitenkin rikosprosessissamme kasvanut, mihin on kiinnitetty perustellusti huomiota rikosvastuun asianmukaisen toteutumisen ja oikeusjärjestyksen legitimiteetin kannalta.

Parhaillaan työskentelee oikeusministeriön asettama laaja Oikeuslaitostyöryhmä. Sen yhtenä tärkeänä tehtävänä on arvioida oikeuslaitoksen vahvan riippumattomuuden näkökulmasta tarpeelliset perustuslain ja muun lainsäädännön muutostarpeet. Työryhmän työn keskiössä on tuomioistuinten ja erityisesti ylimpien tuomioistuinten riippumattomuuden vahvistaminen, mutta samalla on aiheellista käydä läpi muun oikeuslaitoksen valtiosääntöinen asema. Syyttäjistä säädetään tällä hetkellä varsin niukkasanaisesti perustuslain 104 §:ssä.

Samalla on syytä pitää mielessä, että riippumattomuuden sisältö ei ole aivan sama oikeuslaitoksen eri toimijoiden kohdalla, koska tehtävät ovat erilaisia. Oikeusvaltiossa tuomioistuinten ja tuomareiden riippumattomuuden vaatimus on korostunut. Siihen kuuluu myös tuomioistuinlaitoksen sisäinen, siis tuomioistuinten ja tuomareiden keskinäinen riippumattomuus. Tuomioistuinvirasto ei puolestaan ole tuomioistuin, vaan tuomioistuimia palveleva itsenäinen keskushallintoviranomainen. Syyttäjälaitos on sen erilaisen tehtävän vuoksi eri tavalla järjestetty, esimerkkinä mainittakoon ylemmän syyttäjän devoluutio-oikeus, joka on tuomioistuinpuolella tuntematon.

Oikeusvaltiossa tällainen ylätason rakenteista huolehtiminen ei kuitenkaan riitä, vaan oikeuslaitoksen täytyy toimia asianmukaisesti myös ruohonjuuritasolla, jokapäiväisessä oikeudenhoidossa, ihmisten ja yhteisöjen kannalta. Valitettavasti emme voi olla täysin tyytyväisiä suomalaisen rikosprosessin tilaan tällä hetkellä. Toiminnan laatutaso on pääosin hyvä, mutta kuten on yleisesti tunnustettu, prosessit kestävät toisinaan aivan liian pitkään. Myös alueelliset erot ovat tässä suhteessa suuria.

En av faktorerna som påverkar processernas längd är tillgängliga resurser, vilka jag inte i detta samband kommer att gå närmare in på. Jag konstaterar bara att det var en utmärkt sak att man förra året fick till stånd den genom tiderna första redogörelsen för rättsvården, i vilken bristen på bestående resurser erkändes.

Som en följd av detta ökar nu utgiftsramen och budgetanslagen för rättsvården avsevärt. Man verkar även ha förstått att straffprocessen är en kedja, i vilken budgetanslag bör delas enligt behov till alla aktörer, för att undvika att det uppstår en flaskhals i kedjan. Utrymme för utveckling finns också i processlagstiftningen, för att inte tala om informationssystemen, vars förnyande verkar vara väldigt tidskrävande.

Samtidigt är det ändå klart att alla vi aktörer inom rättsvården har en skyldighet att utveckla vår verksamhet och utnyttja de resurser och redskap vi har på bästa möjliga sätt. Utvecklingen av verksamheten förutsätter dialog och ett bra samarbete mellan rättsvårdens aktörer, samtidigt som man respekterar rättsskipningens oberoende.

Tuomioistuinlaitos hyväksyi keväällä itselleen strategian vuosille 2023–2033. Visiona on, että tuomioistuimet tuottavat laadukasta oikeusturvaa joutuisasti ja nykyaikaisin menetelmin. Strategian toimeenpanon käynnistämiseksi lainkäytön osalta järjestimme elokuussa keskustelutilaisuuden, jossa olivat edustettuina yleiset tuomioistuimet ja Tuomioistuinvirasto, syyttäjälaitos sekä avustajakunta. Yleisesti jaettu käsitys vaikutti olevan, että rikosprosessin osalta suurimmat ongelmat ovat nimenomaan prosessien kestossa. Tavoitetilaksi todettiin, että prosessit olisivat vuosikymmenen sisällä olennaisesti nopeampia kuin nykyisin.

Miten tavoitteeseen päästään, onkin sitten jo hankalampi kysymys. Pohdinta keinojen löytämiseksi on kuitenkin käynnistynyt käräjäoikeuksien yhteistyöverkoston pohjalta, hyvässä yhteistyössä syyttäjälaitoksen ja avustajakunnan kanssa. Kysymys ei ole vain prosessilaista, vaan prosessikulttuurista tuomarin pöydän kaikilla puolilla. Toimintakulttuurin kehittäminen on tunnetusti työlästä ja aikaa vievää.

Esimerkiksi tavanomaista laajemmissa ja vaikeammissa asioissa olennaista prosessin jouduttamiseksi on, että oikeudenkäynnissä keskitytään vain ratkaisun kannalta merkityksellisiin oikeudellisiin ja näyttökysymyksiin. Tämä edellyttää jutun analysointia ja tehokasta sisällöllistä valmistelua jutun riitaisten kysymysten kartoittamiseksi. Tähän käytetty aika voitetaan prosessin myöhemmissä vaiheissa moninkertaisesti takaisin. Tehokkaan valmistelun avulla yli äyräidensä paisuneita pääkäsittelyjä saataisiin rajattua ja turvonneita tuomioiden perusteluita supistettua. Ja muutoksenhakuvaiheessa prosessin pitää olla vielä kohdennetumpi niihin kysymyksiin, joissa on todellista aihetta arvioida kriittisesti käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuutta.

Muutoksenhakuprosessi tulee merkittävästi muuttumaan, kun suullisen todistelun videotallentaminen käräjäoikeudessa ja vastaanotto pääsääntöisesti tallenteelta hovioikeudessa saadaan käyttöön. Uudistusta koskeva lainsäädäntö on jo hyväksytty, ja myös tekninen järjestelmä saadaan toivottavasti lähitulevaisuudessa toteutettua. Uudistus ei kuitenkaan vähennä, vaan päinvastoin korostaa juttujen valmistelun ja jäsennetyn käsittelyn merkitystä käräjäoikeudessa.

Hyvät kuulijat, siirryn nyt korkeimman oikeuden toimintaa koskeviin havaintoihin.

Kuten tunnettua korkein oikeus on ensisijaisesti ennakkopäätöstuomioistuin, joka valituslupajärjestelmän pohjalta ratkaisee pääosin asioita, joilla on yleisempää merkitystä tulevan oikeuskäytännön ohjaamisen ja yhtenäisyyden kannalta. Oikeudenkäyntien painopisteen pitää olla käräjäoikeudessa, ja hovioikeuden tehtävänä on muutoksenhaun perusteella kontrolloida käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuus.

Korkein oikeus on järjestänyt sidosryhmilleen ns. prejudikaattitapaamisia, joissa on kuultu ja käyty keskustelua prejudikaattitarpeista eri oikeudenaloilla. Olemme myös saaneet tervetullutta asiapalautetta ennakkopäätöksistä. Syyttäjälaitos on aktiivisesti osallistunut näihin tapaamisiin. Tapaamisia on tarkoitus jatkaa sopivassa muodossa myös tulevaisuudessa.

Itsestään selvää kuitenkin on, että korkein oikeus voi antaa ennakkopäätöksiä vain asioissa, joissa haetaan muutosta. Rikosasioiden määrä on sinänsä pysynyt korkeimmassa oikeudessa suunnilleen ennallaan, kun taas siviiliasioiden määrä on pikkuhiljaa vähentynyt. Vakavammat rikosasiat eivät myöskään ole hovioikeudessa jatkokäsittelyluvan takana, toisin kuin kaikki siviiliasiat.

Kuitenkin tilastojen mukaan juuri syyttäjien valituslupahakemukset ovat vähentyneet korkeimmassa oikeudessa, lähes puolittuneet kymmenessä vuodessa, mikä on valitettavaa. Syyttäjät ovat rikosoikeuden ammattilaisia, joilla on hyvä tuntuma siitä, mistä tarvittaisiin ennakkopäätöksiä. Useimmiten valituslupaa hakee rikosasian vastaaja, joka ymmärrettävästi on kiinnostunut oman asiansa kohtalosta eikä niinkään yleisistä prejudikaattitarpeista. Näppituntumani on, että syyttäjien hakemukset johtavat selvästi useammin valituslupaan kuin vastaajien. Lisäksi reformatio in pejus -kiellon vuoksi esimerkiksi rangaistuksen määräämistä koskevassa asiassa olisi ennakkopäätökselle eduksi, jos kumpikin puoli olisi hakenut muutosta.

Hakekaa siis arvoisat syyttäjät valituslupaa, kun sopiva juttu osuu kohdalle! Valtakunnansyyttäjä edustaa syyttäjiä korkeimmassa oikeudessa, mutta en usko, että hän asettuu hyvän valituslupahakemuksen tulpaksi. Ymmärrän toki, että kyse on myös rajallisten resurssien suuntaamisesta, mutta selventävä ennakkopäätös säästää kaikkien työtä jatkossa.

Mainitsen vielä lopuksi, että korkein oikeus on kesäkuussa tehnyt harvinaisen lainsäädäntöaloitteen oikeudenkäymiskaaren muutoksenhakua korkeimpaan oikeuteen koskevien säännösten täydentämiseksi. Tavoitteena on parantaa korkeimman oikeuden mahdollisuuksia ennakkopäätösten antamiseen erityisesti siviiliasioissa, mutta myös rikosasioissa. Lainsäädäntöaloite on ollut lausuntokierroksella, ja palaute on ollut pääosin myönteistä.

Ns. hyppyvalitusta koskevan ehdotuksen mukaan korkein oikeus voisi ratkaista suoraan ennakkopäätösluonteisen kysymyksen asiassa, jossa hovioikeus ei ole myöntänyt jatkokäsittelylupaa, palauttamatta asiaa välttämättä hovioikeuden uudelleen käsiteltäväksi.

Toisen, ennakkopäätöskysymystä koskevan ehdotuksen mukaan, käräjäoikeus tai hovioikeus voisi siellä vireillä olevassa asiassa siirtää ennakkopäätösluonteisen kysymyksen korkeimman oikeuden ratkaistavaksi, jos tämä myöntää valitusluvan. Keino voisi olla hyödyllinen esimerkiksi, jos uusi lainsäädäntö herättää tulkintakysymyksen, jolla on keskeinen merkitys suuressa joukossa vireillä olevia oikeudenkäyntejä. Selvää on, että tällainen kysymys ratkaistaisiin korkeimmassa oikeudessa erityisen joutuisasti.

Hyvät syyttäjäpäivän osallistujat,

Rikosprosessia on kehitettävä kaikin eri keinoin prosessien jouduttamiseksi. Riippumattoman lainkäytön kehittäminen voi tapahtua vain yhteisen keskustelun kautta, mistä tämä syyttäjäpäivä on hyvä esimerkki.

Vielä kerran lämpimästi tervetuloa; toivotan mielenkiintoista, hyödyllistä ja myös miellyttävää päivää kaikille! Jag önskar alla en intressant och trevlig dag!