KKO:n presidentti Tatu Leppäsen puhe 19.5.2022 presidentti Pertti Niemisen muotokuvan paljastustilaisuudessa Itä-Suomen hovioikeudessa

Hyvä presidentti emeritus Pertti Nieminen, arvoisa taiteilija ja puoliso, arvoisa hovioikeuden presidentti ja henkilökunta, hyvät kutsuvieraat!

Kiitän mieluisasta kutsusta saapua tähän presidentti Niemisen muotokuvan paljastustilaisuuteen ja mahdollisuudesta pitää täällä myös puhe.

Juuri paljastettu muotokuva on mielestäni erittäin onnistunut, mistä onnittelen taiteilija Timo Vuorikoskea ja hänen malliaan. Muotokuvassa Pertti Nieminen näyttäytyy sellaisena kuin olen hänet ammatillisissa yhteyksissä oppinut tuntemaan: avoimena ja suorana, työn äärellä, kädet kiinni työvälineissä, niin perinteisessä lakikirjassa kuin tämän päivän lakiläppärissäkin. Hänellä on kuvassa selvästi jokin määrätietoista ratkaisua odottava oikeudellinen kysymys puntaroitavanaan, ilmeisesti avuliaassa keskustelussa kollegoiden kanssa. Hänellä on kravatti kaulassa, mutta formaalia tuomarin viittaa olisi vaikea hänen hartioilleen kuvitella. Kuvassa näkyy tekijä ja tekemisen kautta näkijä.

Presidentti Niemisellä on takanaan mittava ja ansiokas tuomarinura, joka alkoi auskultoinnilla 1970-luvun puolivälissä ja jatkui sitten esittelijänä hovioikeudessa – missäpä muualla kuin Itä-Suomen hovioikeudessa. Hän työskenteli pitkään tuomarina Kotkan raastuvanoikeudessa, sittemmin käräjäoikeudessa, minkä jälkeen hän siirtyi tuomariksi Kouvolan hovioikeuteen. Tuomarinuran huipentumana oli toimiminen vuodesta 2005 alkaen ensin Kouvolan hovioikeuden presidenttinä ja sitten yhdistetyn Itä-Suomen hovioikeuden presidenttinä – tehtävä, jonka vuoksi olemme tänään koolla.

Hovioikeuden ulkopuolelta katsoen Pertti Niemisen työotetta on sekä tuomarina että päällikkönä leimannut korkea ammattitaito ja pitkä kokemus. Tärkeintä hänelle on ollut, että työt tulevat hoidetuiksi ja oikeusturva asianosaisille annetuksi, turhia koukeroita välttäen.

Vastaavalla eteenpäin katsovalla otteella presidentti Nieminen on osallistunut moniin tuomioistuinlaitoksen valtakunnallisiin tietojärjestelmä- ja muihin kehittämishankkeisiin. Näistä mainittakoon tuomioistuinten työmäärän arvioinnin mittariston kehittäminen. Selvää onkin, että tuomioistuimilla pitää olla kokonaisuutena riittävät resurssit ja että lisäksi nämä rajalliset resurssit on allokoitava parhaalla mahdollisella tavalla.

Hyvät kuulijat; Tässä tilaisuudessa ja tässä hetkessä on historia väkevästi läsnä. Me katsomme Itä-Suomen hovioikeuden historiaan, jonka jatkumoksi presidentti Niemisen kausi ja hänen muotokuvansa asettuvat. Samaan aikaan historiaa kirjoitetaan ympärillämme, kun Suomi on juuri tehnyt merkittävimmän ratkaisunsa sitten Euroopan unioniin liittymisen. Näiden ratkaisujen painoarvoa ei tarvitse alleviivata ylioikeudessa, joka joutui muuttamaan Wiipurista talvisodan vuoksi vuonna 1939. Itä-Suomen hovioikeus on edelleen itäisen Suomen ylioikeus, joka soveltaa nykyisin tottuneesti myös Euroopan ihmisoikeussopimusta ja unionin oikeutta.

Itsenäinen Suomi on ollut valtava menestystarina. Tässä menestyksessä olennainen tekijä on ollut meidän pohjoismainen oikeudellinen perinteemme ja oikeusvaltiomme, jonka keskeinen elementti ovat riippumattomat tuomioistuimet. Me kaikki tuomioistuimissa ja muualla oikeuslaitoksessa työskentelevät annamme ihmisille oikeusturvaa ja rakennamme oikeusvaltiota joka päivä hyvällä arkisella työllämme. Työmme perimmäinen tarkoitus on hyvä muistaa arjen työpaineiden ja kiireen keskellä.

Hovioikeuksilla on muutoksenhakujärjestelmässämme keskeinen kontrollitehtävä. Kuten oikeusneuvos Paavo Salervo kirjoitti Itä-Suomen hovioikeuden 150-vuotisjuhlakirjassa vuonna 1990, korkeimman oikeuden ennakkopäätöstehtävän ja valituslupajärjestelmän myötä ”hovioikeuden toisena oikeusasteena ratkaisemissa asioissa hovioikeus on käytännössä ainoa muutoksenhakuaste ja siis ylin varsinainen tuomioistuin”. Tämä pitää paikkansa myös nykyisin, kun hovioikeuksissa on käytössä laaja jatkokäsittelylupajärjestelmä. Hovioikeuksien kontrollitehtävään kuuluu myös osaltaan oikeuskäytännön yhtenäisyydestä huolehtiminen ja ennakkopäätösluonteisten asioiden ratkaiseminen ylioikeustasolla.

Kuten Salervo artikkelissaan edelleen toteaa, ”valituslupajärjestelmän mukainen tehtäväjako korkeimman oikeuden ja hovioikeuden välillä on periaatteessa hyväksyttävä ja myös käytännössä järkevä.” Salervon samassa yhteydessä täydennyksenä toivoma ohivalitusmahdollisuus on sittemmin toteutettu. Laajan jatkokäsittelylupajärjestelmän johdosta olisi nyt aiheellista harkita myös ns. hyppyvalitusluvan ja/tai ennakkopäätösmenettelyn käyttöönottoa, millä vahvistettaisiin korkeimman oikeuden ennakkopäätöstehtävää ja edistettäisiin prosessiekonomiaa. Hyppyvalitusluvassa korkein oikeus voisi asiassa, jossa hovioikeus ei ole myöntänyt jatkokäsittelylupaa, myöntää valitusluvan ja ratkaista suoraan ennakkopäätöskysymyksen ja sen pohjalta mahdollisen jatkokäsittelyn tarpeen.

Oikeudenkäynti- ja muutoksenhakujärjestelmämme kehittäminen pysähtyy tuskin koskaan. Tällä hetkellä siihen antavat aihetta erityisesti asianosaisille paikoin sietämätön oikeudenkäynnin kesto ja kustannukset. Tuloillaan oleva suullisen todistelun tallentaminen käräjäoikeudessa ja vastaanottaminen hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa tallenteelta tulee olemaan merkittävä uudistus, jonka jalkauttaminen vaatii keskustelua ja työtä.

Samassa yhteydessä voisi olla hyvä pohtia, miten uudistuksen tulisi mahdollisesti vaikuttaa näyttöratkaisujen perustelemiseen käräjäoikeuksissa. Tässäkin suhteessa historian heiluri on heilahtanut presidentti Niemisen tuomarin uran aikana: raastuvanoikeuksien erittäin niukoista perusteluista on siirrytty nykyisiin, toisinaan hyvinkin runsaisiin perusteluihin. Huomio kiinnittyy erityisesti suullisen todistelun sisällön välillä hyvin laajaan ja yksityiskohtaiseen, sanoisin pöytäkirjamaiseen selostamiseen. Tässäkin olisi kehittämisen paikka, jossa tarvittaisiin presidentti Niemisen edustamaa jutun olennaisiin kysymyksiin ja niiden resonointiin keskittyvää otetta.

Hyvät kuulijat; kuten presidentti Savela puheessaan totesi, tämä tilaisuus on koko hovioikeuden henkilökunnan yhteinen juhlahetki. Hovioikeuden tärkeän työn tekee koko henkilökunta yhdessä, tuomarit, esittelijät, kanslian väki. Kiitän teitä siitä ja toivotan kaikille mukavaa yhdessäoloa sekä menestystä myös tulevaisuudessa!

Hyvä presidentti Pertti Nieminen; Korkein oikeus teetti vuonna 2018 mitalin 100-vuotisjuhliensa kunniaksi. Mitali voidaan luovuttaa sellaiselle yhteisölle tai henkilölle kotimaassa tai ulkomailla, jota korkein oikeus haluaa kiittää tai kunnioittaa. Luovutan mitalin nyt Sinulle. Mitalissa on sekin hyvä puoli, että sen voit viedä kotiin, kun taas muotokuva jää tänne hovioikeuteen!