Valituslupahakemus ja valitus

Yleistä

Korkein oikeus on ennakkopäätöstuomioistuin, jonka keskeisin tehtävä on antaa ennakkopäätöksiä, joilla ohjataan laintulkintaa ja oikeuskäytäntöä. Korkein oikeus ottaa käsiteltäväkseen vain ne asiat, joissa se myöntää valitusluvan. Valituslupahakemuksia saapuu korkeimpaan oikeuteen vuosittain noin 2.500. Valituslupa myönnetään alle 10 prosentissa hakemuksista.

Tunnistetiedot

Valituslupahakemuksessa ja valituksessa on ilmoitettava se ratkaisu, johon muutosta haetaan, sekä muut laissa säädetyt, asian yksilöimiseksi tarvittavat tunnistetiedot kuten hakijan nimi, ammatti ja asuinpaikka sekä hänen tai hänen asiamiehensä postiosoite, jolla asiaa koskevat ilmoitukset saadaan hänelle toimittaa.

Valitusluvan myöntämisen perusteet

Valituslupa voidaan myöntää ainoastaan, mikäli siihen on oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:ssä säädetyt edellytykset. Näitä ovat:

  1. Ennakkopäätösperuste: Asia on lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi tärkeätä saattaa korkeimman oikeuden ratkaistavaksi;
  2. Purkuperuste: Valituslupaan on erityistä aihetta asiassa tapahtuneen sellaisen oikeudenkäynti- tai muun virheen takia, jonka perusteella ratkaisu olisi purettava tai poistettava;
  3. Painava syy -peruste: valitusluvan myöntämiseen on muu painava syy.

Valituslupahakemuksen sisältö

Valituslupahakemuksen sisällöstä säädetään oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 6 §:n 1 momentissa. Sen mukaisesti valituslupahakemuksessa on mainittava

  1. peruste, jolla valituslupaa pyydetään, sekä
  2. syyt, joiden nojalla hakija katsoo valitusluvan myöntämiseen olevan kyseinen peruste.

Riittävää ei ole, että hakija vain kertoo pyytävänsä valituslupaa esimerkiksi ennakkopäätösperusteella tai toistaa lain sisällön tältä osin. Hakemuksessa on yksilöitävä se oikeudellinen kysymys tai muu peruste, jolla valituslupaa haetaan, ja ne syyt, miksi mainittu peruste ilmenee juuri käsillä olevassa tapauksessa.

Koska valtaosa valitusluvista myönnetään ennakkopäätösperusteella, hakijan on kyettävä osoittamaan, että käsillä olevassa asiassa on jokin oikeudellinen tai lain soveltamiseen liittyvä kysymys, jolla on yksittäistapausta yleisempää merkitystä. Valitusluvan saamiseksi ennakkopäätösperusteella ei siis riitä, että hakemuksessa perustellaan hovioikeuden ratkaisun olevan virheellinen tai esitetään, että hovioikeus on arvioinut jutun näytön väärin. Valituslupa voidaan sinänsä myöntää koskemaan myös näytön arviointia. Tällöin on näytön arvioinnista voitava antaa yleisempiä, ei pelkästään tapauskohtaisia tulkintaohjeita.

Purku- ja Painava syy -perusteilla valituslupia myönnetään harvoin. Purkuperusteeseen vedotessaan hakijan on yksilöitävä sellainen oikeudenkäynnissä tapahtunut virhe tai seikka, joka täyttäisi oikeudenkäymiskaaren 31 luvussa säädetyt varsin tiukat edellytykset lainvoimaisen tuomion poistamiseksi tai purkamiseksi. Painava syy -peruste taas edellyttää erityisiä, joko hakijaan tai asiaan liittyviä poikkeuksellisia olosuhteita, joiden vuoksi valituslupa tulisi myöntää.

Valituslupahakemukselle on yleensä eduksi, jos hakija kykenee esittämään asiansa tiiviisti ja asiasisältöön keskittyen. Valituslupahakemuksessa keskeistä on tarkastella käsillä olevaa oikeudellista kysymystä muutoksenhaun kohteena olevan tapauksen valossa. Valituslupahakemuksen ratkaisevalla kokoonpanolla on käytettävissään käräjä- ja hovioikeuden ratkaisut, jolloin jutun tosiseikkoja, hakemuksen perusteita ja niissä esitettyä oikeudellista kysymystä voidaan hakemuksessa käsitellä ratkaisuja hyödyntäen ja niihin viitaten.

On yleensä suositeltavaa, että hakija käyttää valituslupahakemuksen laadinnassa apunaan oikeudenkäyntiasioihin perehtyneen asianajajan, julkisen oikeusavustajan tai luvan saaneen oikeudenkäyntiavustajan palveluita.

Valitus

Valituksessa, joka voidaan sisällyttää samaan asiakirjaan kuin valituslupahakemus, on oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 6 §:n 2 momentin mukaan ilmoitettava:

  1. miltä kohdin hovioikeuden ratkaisuun haetaan muutosta;
  2. mitä muutoksia hovioikeuden ratkaisuun vaaditaan tehtäväksi; sekä
  3. perusteet, joilla muutosta vaaditaan.

Valituksessa muutoksenhakijan on perusteltava, miltä osin ja miksi hovioikeuden ratkaisu on virheellinen. Muutoksenhakijalla on korkeimmassa oikeudessakin velvollisuus yksilöidä valituksessaan vaatimuksensa ja ne seikat, joihin hän valituksensa perusteina vielä vetoaa. Valituksessa voidaan viitata soveltuvin osin myös valituslupahakemukseen ja alempien oikeuksien ratkaisuihin. Valituksessa on hyvä pyrkiä tiiviiseen ja valituslupahakemuksen kanssa johdonmukaiseen esitykseen, joka kuitenkin on riittävän seikkaperäinen niiden perusteiden osalta, joilla muutosta haetaan hovioikeuden ratkaisuun.

Uusiin seikkoihin ja todisteisiin vetoaminen

Oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 7 §:n mukaan muutoksenhakija ei saa vedota korkeimmassa oikeudessa muihin seikkoihin ja todisteisiin kuin niihin, jotka on esitetty alioikeudessa tai hovioikeudessa. Tästä on säädetty poikkeuksena tilanteet, joissa muutoksenhakija saattaa todennäköiseksi, ettei hän ole voinut vedota uuteen seikkaan tai todisteeseen alemmassa tuomioistuimessa tai hänellä on ollut pätevä aihe olla tekemättä niin. Mikäli uusiin seikkoihin tai todisteisiin halutaan korkeimmassa oikeudessa vedota, tulee hakemuksesta ilmetä siihen laissa säädetty peruste.

 
Julkaistu 12.8.2014