KKO:2019:45

Työsopimus - Määräaikainen työsopimus - Vuokratyö

Diaarinumero: S2017/294
Taltionumero: 796
Antopäivä: 16.5.2019 ECLI:FI:KKO:2019:45

Henkilöstön vuokrausta harjoittava yhtiö oli tehnyt työntekijöiden kanssa useita peräkkäisiä määräaikaisia työsopimuksia. Työsopimusten ehtojen mukaan työsuhde päättyi vuokrayrityksen asiakasyhtiön työntekijää koskevan toimeksiannon päättyessä työsopimuksessa arvioituna päivänä. Kun työsopimuksista ilmenevien syiden perusteella työnantajan työvoiman tarvetta ei voitu arvioida tilapäiseksi ja kun työnantaja ei ollut muuta selvittänyt, työsopimuksia oli pidettävä toistaiseksi voimassa olevina, ja työntekijöillä oli oikeus irtisanomisajan palkkaan ja lomakorvauksiin.

Työntekijöillä ei ollut oikeutta korvaukseen työsopimusten perusteettomasta päättämisestä, koska työnantajalla olisi ollut oikeus irtisanoa työsopimukset tuotannollisilla ja taloudellisilla perusteilla ja koska työsopimusten päättämiseen ei ollut liittynyt työntekijöitä loukkaavia piirteitä.

TSL 1 luku 3 § 2 mom (55/2001)
TSL 1 luku 3 § 2 mom (1224/2010)
TSL 12 luku 2 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Kanne ja vastaus Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa

Kolmetoista työntekijää A–M (työntekijät) olivat olleet useiden perättäisten kirjallisten määräaikaisten työsopimusten perusteella työsuhteessa henkilöstön vuokrausta harjoittavaan N Oy:öön. Työntekijät olivat työskennelleet N Oy:n kautta O Oy:ssä. Työsopimukset olivat päättyneet ilman irtisanomisaikaa.

Työntekijät vaativat N Oy:tä vastaan nostamissaan kanteissa, että yhtiö velvoitetaan maksamaan kullekin heistä irtisanomisajan palkkana yhden kuukauden palkan, lomakorvauksen irtisanomisajalta muille paitsi J:lle sekä korvauksena työsopimuksen perusteettomasta purkamisesta kolmen (B, D, E, G, I, J, K, L, M), neljän (A ja H) tai viiden (C ja F) kuukauden palkkaa vastaavan määrän.

Kanteidensa perusteena työntekijät vetosivat siihen, ettei määräaikaisille työsopimuksille ollut ollut työsopimuslain 1 luvun 3 §:ssä tarkoitettua perusteltua syytä. Määräaikaisuuden tuli perustua työntekijän työhön liittyvään objektiiviseen perusteeseen. Kantajien tapauksessa työsopimuksen päättyminen oli tehty riippuvaiseksi pelkästään käyttäjäyrityksen työvoiman tarpeesta ja päätöksestä, mikä ei ollut ratkaisusta KKO 2012:10 ilmenevän oikeusohjeen mukaan mahdollista.

Koska määräaikaisille työsopimuksille ei ollut ollut perusteita, työsuhteita oli pidettävä toistaiseksi voimassaolevina. Työsuhteet olivat päättyneet ilman irtisanomisaikaa, joten N Oy oli velvollinen suorittamaan kantajille irtisanomisajan palkan ja muille kantajille kuin J:lle sitä vastaavan lomakorvauksen.

N Oy:llä olisi ollut perusteet työsopimusten irtisanomiselle. Koska työsuhteet oli kuitenkin päätetty irtisanomisaikaa noudattamatta, kantajilla oli oikeus saada korvausta myös työsuhteen perusteettomasta purkamisesta.

N Oy vastusti kannetta. O Oy:n tilauskanta oli kasvanut voimakkaasti vuodesta 2010 vuoden 2012 alkuun. Tilausten toimittamiseksi O Oy oli palkannut työntekijöitä toistaiseksi voimassa oleviin työsuhteisiin, mutta sen lisäksi oli tarvittu lisätyövoimaa. Työsopimuksiin kirjattu asiakkaan määräaikainen tilaus ei ollut ollut määräaikaisuuden pääasiallinen syy. Määräaikaisille työsopimuksille oli ollut useita perusteltuja syitä. Kantajat olivat työskennelleet osana teollista prosessia, jossa tuotantovaiheet ja työmäärä vaihtelivat erittäin paljon. Ratkaisu KKO 2012:10 koski erilaista toimialaa eikä sitä voitu soveltaa suurteollisuuden töihin. N Oy:llä ei ollut tarjota O Oy:ssä tehdyn kaltaista teknistä työtä missään muussakaan yrityksessä.

Käräjäoikeuden tuomio 12.2.2016 nro 16/3758

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että N Oy:llä ei ollut kyseessä olevana aikana ollut muita metalliteollisuudessa toimivia asiakkaita. Näin ollen yhtiön mahdollisuudet tarjota kantajille työtä ovat riippuneet O Oy:n toimeksiannon jatkumisesta.

Ratkaisun KKO 2012:10 mukaan määräaikaisuuden edellytyksiä oli arvioitava lähtökohtaisesti vuokrayrityksen olosuhteiden perusteella. Tämän ei kuitenkaan voitu käräjäoikeuden mukaan katsoa tarkoittavan sitä, että vuokratyöntekijä voitaisiin palkata määräaikaiseen työsuhteeseen myös silloin, kun käyttäjäyrityksen työvoiman tarve on jatkuvaa eikä sen osalta ole olemassa perusteltuja syitä määräaikaisen työsopimuksen käyttämiselle. Tällainen tulkinta mahdollistaisi näet työsopimuslain pakottavan säännöksen kiertämisen vuokratyövoiman käyttämisellä.

Käräjäoikeus katsoi O Oy:n tilauskannan vaihdelleen voimakkaasti. Jälkikäteen arvioituna työvoiman tarve ei ollut ollut pysyvää. Esitetty selvitys ei kuitenkaan osoittanut, että jo kantajien työsopimuksia tehtäessä olisi ollut perusteltu aihe olettaa, että työvoiman tarve olisi ollut tilapäistä. Työsopimuksissa olevaan työsuhteiden keston määrittelyyn ja niissä ilmoitettuun määräaikaisuuksien perusteeseen liittyvät seikat viittasivat päinvastoin siihen, että työsopimuksia tehtäessä ei työvoiman tarpeen loppumisesta ole ollut mitään tietoa ja että työsopimukset on tehty määräaikaisina ennen kaikkea siitä syystä, että kysymys on ollut vuokratyöstä.

Näyttämättä oli jäänyt, että määräaikaisten työsopimusten tekemiselle olisi ollut työsopimuslaissa tarkoitettu perusteltu syy. Tämän vuoksi kantajien työsopimuksia oli pidettävä toistaiseksi voimassa olevina. Pelkästään sillä seikalla, että työntekijä oli hyväksynyt työsopimuksen määräaikaisuuden, ei ollut merkitystä. Perustellun syyn vaatimuksesta voitiin poiketa vain silloin, kun määräaikaisuudesta sovitaan työntekijän aloitteesta.

Käräjäoikeus totesi, että työsopimuslain 6 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan työnantajan, joka on irtisanonut työsopimuksen noudattamatta irtisanomisaikaa, on maksettava työntekijälle korvauksena täysi palkka irtisanomisaikaa vastaavalta ajalta. Käräjäoikeus katsoi, ettei työnantajan korvausvelvollisuus ollut sidottu mihinkään tiettyyn työsuhteen päättämistapaan, vaan siihen, ettei irtisanomisaikaa ollut noudatettu. Kantajilla oli siten oikeus vaadittuihin irtisanomisajan palkkoihin sekä vaadittuihin lomakorvauksiin.

Käräjäoikeus totesi vielä olevan riidatonta, että työt olivat vähentyneet niin, että työsopimusten päättämiselle olisi ollut tuotannolliset ja taloudelliset perusteet. Työsopimuksia ei ollut tässä suhteessa päätetty perusteettomasti. Käräjäoikeus totesi työntekijällä olevan oikeus työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaiseen korvaukseen myös silloin, kun työnantajalla olisi ollut oikeus työsopimuksen irtisanomiseen, mutta työsopimus on päätetty purkamalla. Sen sijaan työsopimuslain esitöissä ei ollut mainintaa pykälän soveltumisesta esillä olevaan tilanteeseen. Myös oikeuskirjallisuuteen viitaten käräjäoikeus katsoi, ettei kantajilla ollut oikeutta vaadittuun korvaukseen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Kimmo Simola.

Turun hovioikeuden tuomio 9.2.2017 nro 138

Sekä N Oy että työntekijät valittivat käräjäoikeuden tuomiosta.

Hovioikeus katsoi, että työvoiman vuokrausyrityksen oikeutta solmia määräaikainen työsopimus vuokratyöntekijän kanssa tulee tarkastella muun muassa käyttäjäyrityksen tilapäisen työvoiman tarpeen syyn, työskentelyjaksojen tiheyden sekä niiden yhteenlasketun keston mukaan. Jos käyttäjäyrityksen työvoiman tarpeeseen liittyvät perusteet eivät täytä lain vaatimia edellytyksiä määräaikaisen työsopimuksen solmimisesta tai niiden uusimisesta, työvoiman vuokrausyhtiön ja vuokratyöntekijän välille muodostuu toistaiseksi voimassa oleva työsopimus. Työvoiman tarve on hovioikeuden käsityksen mukaan arvioitavissa pysyväksi silloin kun töiden päättymishetki ei ole sopimusta tehtäessä ennalta arvioitavissa. Näin on esimerkiksi silloin, kun jo vuokratyöntekijää käyttäjäyritykseen lähetettäessä tiedetään, että työt tulevat jatkumaan yli sovitun työskentelyjakson ennalta määräämättömän ajan.

Hovioikeus totesi, että vuokrayrityksen solmima työsopimus ei voi olla määräaikainen silloin, jos käyttäjäyritykselläkään ei olisi perusteltua syytä määräaikaisen työsopimuksen solmimiseen, koska siirtämällä työsuhteen vuokratyön piiriin se merkitsisi työntekijälle kuuluvan työsuhdeturvan kiertämistä. Työntekijän saamalle käsitykselle työsuhteen laadusta annetaan myös painoarvoa.

Asiassa esitettyjä seikkoja kokonaisuutena arvioidessaan hovioikeus käräjäoikeuden tavoin päätyi siihen, että valittajina olevien työntekijöiden ja vuokrayrityksen väliset työsopimukset on työnantajan aloitteesta tehty määräaikaisiksi ilman perusteltua syytä. Työsopimuksia oli näin ollen pidettävä toistaiseksi voimassa olevina.

Työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä vaadittujen korvausten ja irtisanomisajan palkan ja lomakorvausten osalta hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden ratkaisun.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Leena Virtanen-Salonen, Juha Karvinen (eri mieltä) ja Kaarlo Mikkola.

Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Karvinen olisi hyväksynyt työntekijöiden vaatimukset työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä maksettavasta korvauksesta yhden kuukauden palkkaa vastaavan määrän osalta.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

N Oy:lle ja työntekijöille myönnettiin valituslupa.

N Oy vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja kanne hylätään siltä osin kuin yhtiö on velvoitettu maksamaan irtisanomisajan palkkoja ja lomakorvauksia työntekijöille.

Työntekijät vaativat valituksessaan, että N Oy velvoitetaan suorittamaan heille korvausta työsopimuksen perusteettomasta purkamisesta viivästyskorkoineen seuraavasti:

- A:lle 4 kuukauden palkkaa vastaavat 10 418,12 euroa,

- B:lle 3 kuukauden palkkaa vastaavat 8 216,94 euroa,

- C:lle 5 kuukauden palkkaa vastaavat 11 059,25 euroa,

- D:lle 3 kuukauden palkkaa vastaavat 10 399,74 euroa,

- E:lle 3 kuukauden palkkaa vastaavat 8 798,76 euroa,

- F:lle 5 kuukauden palkkaa vastaavat 16 780,45 euroa,

- G:lle 3 kuukauden palkkaa vastaavat 6 344,10 euroa,

- H:lle 4 kuukauden palkkaa vastaavat 11 157,32 euroa,

- I:lle 3 kuukauden palkkaa vastaavat 8 858,49 euroa,

- J:lle 3 kuukauden palkkaa vastaavat 8 954,28 euroa,

- K:lle 3 kuukauden palkkaa vastaavat 8 709,06 euroa,

- L:lle 3 kuukauden palkkaa vastaavat 8 897,88 euroa ja

- M:lle 3 kuukauden palkkaa vastaavat 6 962,91 euroa.

N Oy ja työntekijät vaativat vastauksissaan vastapuolen valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

1. Henkilöstön vuokrausta harjoittava N Oy (jäljempänä myös vuokrayritys) oli tehnyt kunkin kantajana olevan työntekijän kanssa useampia peräkkäisiä määräaikaisia työsopimuksia. Kantajat olivat olleet työsuhteessa vuokrayritykseen. He olivat työskennelleet vuokrayrityksen kautta O Oy:ssä (jäljempänä käyttäjäyritys) keräilijän tai varastotyöntekijän tehtävissä taikka erilaisissa asentajan tehtävissä.

2. Kussakin työsopimuksessa työsuhteen kesto oli määritelty siten, että työsuhde päättyy, kun käyttäjäyrityksen työntekijää koskeva toimeksianto päättyy, ellei muuta ole sovittu. Sopimuksissa oli ilmoitettu arvio työsuhteen päättymisajankohdasta. Määräaikaisuuden perusteena oli kussakin sopimuksessa mainittu jokin seuraavista syistä: kausiluonteinen työ, tuotanto- ja palveluhuipun tasaaminen, toimeksiantajan tilapäinen työvoiman tarve tai asiakkaan määräaikainen tilaus. Peräkkäisiä työsopimuksia oli tehty työntekijäkohtaisesti kolmesta noin kymmeneen.

3. Työsuhteiden kokonaiskesto oli vaihdellut työntekijöittäin noin vuodesta kahteen vuoteen ja yhdeksään kuukauteen. Työsopimukset olivat päättyneet viimeisten jatkosopimusten päätyttyä, eikä työsopimuksia ollut irtisanottu tai purettu.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

4. Asiassa on kysymys siitä, onko N Oy:n ja kantajien välisiä työsopimuksia pidettävä määräaikaisina vai toistaiseksi voimassa olevina. Jos työsopimuksia pidetään toistaiseksi voimassa olevina, kysymys on myös kantajien oikeudesta irtisanomisajan palkkaan, lomakorvaukseen ja korvaukseen työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä.

Onko työsopimusten määräaikaisuudelle ollut perusteltu syy?

Vuokratyöstä yleisesti

5. Kuten ratkaisussa KKO 2012:10 (kohta 5) on todettu, työvoiman vuokrausta koskevien periaatteiden mukaan vuokrayritys työnantajana asettaa korvausta vastaan työntekijänsä ulkopuolisen sopijakumppaninsa eli käyttäjäyrityksen käyttöön. Vuokratyöntekijä tekee työsopimuksensa perusteella työtä vuokrayrityksen lukuun mutta käyttäjäyrityksen hyväksi. Vuokratyöntekijän ja käyttäjäyrityksen välillä ei ole sopimussuhdetta, mutta käyttäjäyritykselle siirtyvät oikeus johtaa ja valvoa työntekijän työntekoa sekä ne työnantajalle säädetyt velvollisuudet, jotka liittyvät välittömästi työn tekemiseen ja työjärjestelyihin. Vuokrayritys vastaa muista lakiin perustuvista työantajan velvoitteista työntekijään nähden.

Sovellettavat säännökset

6. Työsopimuslaissa ei ole vuokratyösopimusten kestoa koskevia erillisiä säännöksiä. Sovellettaviksi tulevat lain 1 luvun 3 §:n työsopimuksen kestoa koskevat yleiset säännökset.

7. Mainittuja säännöksiä on muutettu lailla 1224/2010, joka on tullut voimaan 1.1.2011. Sovellettaviksi tulevat ne säännökset, jotka ovat olleet voimassa kunkin työsopimuksen solmimisen hetkellä.

8. C:n ja F:n ensimmäiset työsopimukset on tehty ennen nykyisen lain voimaantuloa. Niihin sovelletaan 1.6.2001 voimaan tulleen työsopimuslain (55/2001) 1 luvun 3 §:n 2 momentin säännöstä. Tämän lainkohdan mukaan työsopimus on voimassa toistaiseksi, jollei sitä ole perustellusta syystä tehty määräaikaiseksi. Työnantajan aloitteesta ilman perusteltua syytä tehtyä määräaikaista työsopimusta samoin kuin ilman perusteltua syytä tehtyjä toisiaan seuraavia määräaikaisia työsopimuksia on pidettävä toistaiseksi voimassa olevina.

9. Muihin kantajien työsopimuksiin sovelletaan voimassa olevan työsopimuslain 1 luvun 3 §:n (1224/2010) säännöstä. Pykälän 2 momentin mukaan työsopimus on voimassa toistaiseksi, jollei sitä ole perustellusta syystä tehty määräaikaiseksi. Työnantajan aloitteesta ilman perusteltua syytä tehtyä määräaikaista työsopimusta on pidettävä toistaiseksi voimassa olevana. Toistuvien määräaikaisten työsopimusten käyttö ei ole pykälän 3 momentin mukaan sallittua silloin, kun määräaikaisten työsopimusten lukumäärä tai niiden yhteenlaskettu kesto taikka niistä muodostuva kokonaisuus osoittaa työnantajan työvoimatarpeen pysyväksi.

Määräaikaisen työsopimuksen tekemisen edellytyksistä vuokratyössä

10. Vuokratyösuhteessakin on pääsääntönä, että työsopimus on voimassa toistaiseksi. Määräaikaisen työsopimuksen tekeminen edellyttää perusteltua syytä. Lähtökohtana on, että työsopimus voidaan tehdä määräaikaisena, jos sopimuksentekohetkellä arvioidaan, että sopimuksessa määriteltyä työtä ei ole määräaikaisen työsopimuksen päätyttyä enää tarjolla (KKO 2012:10, kohta 9; HE 239/2010 vp s. 3).

11. Korkein oikeus toteaa, että työsopimuksen määräaikaisuuden edellytyksiä on arvioitava työnantajana olevan vuokrayrityksen olosuhteiden ja työvoimatarpeen pysyvyyden perusteella. Työtehtävät eivät ole luonteeltaan määräaikaisia pelkästään sen vuoksi, että työtä teetetään vuokratyönä. Myös vuokratyössä määräaikaisuudelle on perusteltu syy vain silloin, kun vuokratyönä teetetään työtehtäviä, joita on tarjolla vain rajoitetuksi ajaksi (KKO 2012:10, kohta 14).

12. Epävarmuus tarjottavan työn riittävyydestä ei yksinomaisena perusteena ole hyväksyttävä syy käyttää määräaikaisia sopimuksia. Jos epävarmuus toiminnan jatkuvuudesta olisi peruste käyttää toistuvia määräaikaisia sopimuksia, yrittäjänriski siirtyisi työntekijöiden kannettavaksi vähintään irtisanomisajan palkan suuruisena (HE 239/2010 vp s. 3).

13. Samojen sopijapuolten kesken solmituissa peräkkäisissä määräaikaisissa sopimuksissa perusteelta edellytettävä painavuus kasvaa hallituksen esityksen mukaan määräaikaisten sopimusten määrän kasvaessa. Mitä useampia peräkkäisiä määräaikaisia sopimuksia tehdään, sitä vahvemmin kasvaa oletus työvoiman tarpeen pysyvyydestä (HE 239/2010 vp s. 4).

14. Näyttötaakka siitä, että määräaikaisille työsopimuksille on ollut perusteltu syy, kuuluu työnantajalle (HE 157/2000 vp s. 61).

Arviointi tässä tapauksessa

15. N Oy on vedonnut siihen, että määräaikaisille työsopimuksille oli ollut perusteltu syy. N Oy:llä ei ollut ollut muita O Oy:n kaltaisia asiakkaita, eikä sillä ollut tarjota kantajina oleville työntekijöille muuta kuin O Oy:n työtä. O Oy:n työvoiman tarve oli ollut tilapäinen ja liittynyt O Oy:llä olevan tilaushuipun toimittamiseen. N Oy oli selvittänyt O Oy:ltä asiakastilauksen syyn ja keston, määräaikaisuuden perusteen sekä arvioidun päättymisajankohdan. Nämä käyttäjäyrityksen olosuhteet oli otettu työsopimuksia tehtäessä huomioon.

16. Korkein oikeus pitää selvitettynä, että N Oy:llä ei ollut kyseisenä aikana ollut muita asiakkaita, joilta saatavien toimeksiantojen perusteella se olisi voinut tarjota työtä kantajille. Näin ollen työsopimusten määräaikaisuuden edellytyksiä on arvioitava ottaen huomioon N Oy:n mahdollisuudet tarjota työtä sen O Oy:ltä saamien toimeksiantojen perusteella.

17. Korkein oikeus toteaa, että kantajien työsopimuksissa työsuhteiden kesto oli määritelty siten, että työsuhteet päättyivät, ellei muuta sovittu, kun toimeksiantajan eli käyttäjäyrityksen työntekijää koskeva toimeksianto päättyi. Kussakin työsopimuksessa oli ilmoitettu työsopimuksen arvioiduksi päättymisajankohdaksi jokin muutaman kuukauden päässä oleva päivämäärä. Jokaisen kantajan kanssa määräaikaisia työsopimuksia oli muutettu vähintään kahdesti siten, että työsopimuksen arvioitua päättymisajankohtaa oli muutettu.

18. Määräaikaisuuden perusteeksi oli ensimmäisessä K:n kanssa tehdyssä sopimuksessa ilmoitettu kausityö, E:n ja L:n sopimuksissa tuotanto- ja palveluhuipun tasaaminen ja muiden kantajien sopimuksissa toimeksiantajan tilapäinen työvoiman tarve. Jatkosopimuksissa oli ilmoitettu määräaikaisuuden perusteeksi jokin näistä syistä tai asiakkaan määräaikainen tilaus. Jälkimmäistä perustetta oli käytetty kaikkien työntekijöiden ainakin jossakin jatkosopimuksessa.

19. Korkein oikeus toteaa, että määräaikaisen työsopimuksen tekemisen perusteeksi on ilmoitettu syitä, jotka ovat ilmaisultaan niin yleisiä, että niiden perusteella ei voida välittömästi arvioida työvoiman tarpeen tilapäisyyttä. Työsopimuksissa ilmoitettu työsuhteiden arvioitu kesto, jota on muutettu useaan otteeseen, ei ole ollut sidoksissa mihinkään objektiivisesti havaittavissa olevaan tapahtumaan, vaan ainoastaan käyttäjäyrityksen toimeksiannon kestoon. Siten Korkein oikeus katsoo, että työsopimusten sanamuodon perusteella ei voida arvioida, että sopimuksissa määriteltyä työtä ei olisi määräaikaisten työsopimusten päätyttyä ollut enää tarjolla.

20. Vuokrayritys on todennut saaneensa käyttäjäyritykseltä tiedon työvoiman tarpeen tilapäisyydestä ja esittänyt näyttöä siitä, että käyttäjäyrityksen tilauskanta on vaihdellut voimakkaasti kyseisellä ajanjaksolla. Korkein oikeus katsoo, että esitetty selvitys osoittaa vain, että O Oy:n N Oy:lle tekemien toimeksiantojen jatkuminen on ollut epävarmaa. Tämä epävarmuus ei kuitenkaan yksinään ole perusteltu syy määräaikaiselle työsopimukselle. Korkein oikeus katsoo, ettei N Oy ole esittänyt muutakaan sellaista selvitystä, jonka perusteella voitaisiin kohdassa 19 todetusta huolimatta arvioida O Oy:n toimeksiantoihin liittyvän työvoiman tarpeen olleen tilapäinen.

21. Korkein oikeus katsoo, että N Oy:n ja työntekijöiden väliset työsopimukset on tehty työnantajan aloitteesta määräaikaisiksi ilman perusteltua syytä. Työsopimuksia on siten pidettävä toistaiseksi voimassa olevina.

Irtisanomisajan palkka ja lomakorvaus

22. Irtisanomisajan palkan ja lomakorvauksen osalta Korkein oikeus hyväksyy alempien oikeuksien tuomioiden perustelut ja lopputuloksen.

Korvaus työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä

Sovellettavat säännökset

23. Työsopimuslain 12 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan työnantaja, joka on laissa säädettyjen perusteiden vastaisesti päättänyt työsopimuksen, on määrättävä maksamaan korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka. Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan pykälän 2 momentin mukaan työsopimuksen päättämisen syystä riippuen huomioon muun muassa työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä ja muut pykälässä kuvattuihin seikkoihin rinnastettavat seikat. Pykälän 3 momentissa säädetään perusteista, joilla 1 momentin säännös korvauksen vähimmäismäärästä jätetään soveltamatta.

Korvauksesta määräaikaisen työsopimuksen perusteettoman päättymisen yhteydessä

24. Työntekijät ovat vaatineet korvausta työsopimuksen perusteettomasta purkamisesta katsoen, että määräaikaisen työsopimuksen, jolla ei ole ollut laillista perustetta, päättyminen tarkoittaa käytännössä työsopimuksen laitonta purkamista. Työntekijöiden vaatimuksen vuoksi on siten ratkaistava, tuleeko työnantajan työsopimusten päättymiseen johtanut menettely tässä asiassa rinnastaa työsuhteiden purkamiseen. Laissa ei ole asiasta säännöstä, mutta työsopimuslain perusteluissa on arvioitu, miten korvaukseen työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä vaikuttavat työantajan käyttämät työsopimuksen päättämisperusteet.

25. Työsopimuslain 12 luvun 2 §:n perusteluista ilmenevällä tavalla työntekijällä on oikeus korvaukseen myös silloin, kun työnantajalla olisi ollut oikeus työsopimuksen irtisanomiseen, mutta työsopimus on päätetty purkamalla (HE 157/2000 vp s. 119–120).

26. Aiemman työsopimuslain 47 f §:n (595/1991) perustelujen mukaan tuotannolliset ja taloudelliset päättämisperusteet jätettiin tuolloin pykälän soveltamisalan ulkopuolelle, koska nämä eivät lähtökohtaisesti sisällä työntekijän henkilön loukkausta, joka tulisi korvata aiheutuneen aineellisen vahingon määrästä riippumatta. Toisaalta tilanteessa, jossa tuotannollisia ja taloudellisia perusteita ei ole ja jossa niitä käytetään henkilöön liittyvän syyn verukkeena, korvausvelvollisuutta koskevat säännökset tulevat sovellettaviksi, jos irtisanomiseen ei ole ollut työntekijästä johtuvaa syytä (HE 291/1990 vp s. 14).

27. Oikeuskirjallisuudessa on esitetty, että työnantajan on maksettava korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä, jos työsopimus on ilman perusteltua syytä ollut määräaikainen ja jos työsopimuksen päättämiseen ei ole ollut irtisanomiseen tai purkuun oikeuttavaa perustetta (Koskinen Seppo ym.: Työoikeus, 2018, s. 1474).

28. Korkein oikeus toteaa, että työntekijän oikeus korvaukseen työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä lähtökohtaisesti edellyttää, että työnantajalla ei ole ollut lainkaan perustetta päättää työsopimusta. Työntekijällä on kuitenkin oikeus korvaukseen, jos työnantajan käyttämä peruste työsopimuksen päättämiseksi on ollut työntekijän henkilöä loukkaavampi kuin peruste, johon työnantaja olisi ollut oikeutettu vetoamaan.

29. Korkein oikeus katsoo, että työsopimuksen perusteeton purkaminen saattaa leimata työntekijää ja on tyypillisen ennakoimattomuutensa vuoksi työntekijälle yleensä haitallisempi kuin perusteettomasti määräaikaiseksi sovitun työsopimuksen päättyminen sovittuna ajankohtana. Siksi työsopimuksen päättymistä ilman perustelua syytä tehdyn määräaikaisen työsopimuksen perusteella ei voida rinnastaa työsopimuksen purkamiseen, jollei työnantajan menettely sisällä vastaavia loukkaavia piirteitä kuin yleensä työsopimusta perusteettomasti purettaessa.

Arviointi tässä tapauksessa

30. Korkein oikeus toteaa, että kantajien työsopimukset ovat työsopimuslain 6 luvun 1 §:n 1 momentissa säädetyn mukaisesti päättyneet viimeisten määräaikaisina tehtyjen työsopimusten päättyessä. Työsopimuksia ei ole irtisanottu tai purettu. Asiassa on riidatonta, että vuokrayrityksellä olisi ollut työsopimuslain 7 luvun 3 §:ssä säädetyt taloudelliset ja tuotannolliset perusteet irtisanoa työsopimukset.

31. Työsopimusten päättymiseen johtaneeseen työnantajan menettelyyn ei ole liittynyt työntekijän henkilöä loukkaavia piirteitä tai muutakaan sellaista, mikä antaisi perusteen rinnastaa tapahtuneen työsopimusten päättymisen niiden purkamiseen.

32. Koska N Oy:llä olisi ollut oikeus päättää työsopimukset ne irtisanomalla ja koska työsopimusten päättämiseen ei ole liittynyt työntekijöitä loukkaavia piirteitä, työsopimuksia ei ole päätetty työsopimuslaissa säädettyjen perusteiden vastaisesti. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei työntekijöillä ole oikeutta korvaukseen työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Timo Esko sekä oikeusneuvokset Juha Häyhä, Jarmo Littunen, Lena Engstrand ja Mika Ilveskero. Esittelijä Mervi Pere.

 
Julkaistu 16.5.2019  Päivitetty 17.5.2019