KKO:2018:79

Lentomatkustaja oli lennon saapumispäivänä tehnyt lentoyhtiölle puhelimitse ilmoituksen matkalaukustaan kadonneista tavaroista. Lentoyhtiön edustaja oli kirjannut ilmoituksen yhtiön sähköiseen tietojärjestelmään. Matkustajan pyynnöstä lentoyhtiö oli toimittanut tälle vakuutuskorvauksen hakemista varten kirjallisen todistuksen lentoyhtiölle tehdystä ilmoituksesta.

Vakuutusyhtiö oli korvannut matkatavaravahingon matkustajalle ja vaati kanteessaan lentoyhtiöltä korvausta vahingosta. Lentoyhtiö kiisti vaatimuksen katsoen, ettei vahinkoa koskevaa muistutusta ollut tehty ilmakuljetuksia koskevan Montrealin yleissopimuksen 31 artiklan mukaisesti kirjallisesti seitsemän päivän määräajassa. Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla matkustaja ei ollut menettänyt kannevaltaansa rahdinkuljettajaa vastaan.

Montrealin yleissopimus 31 art

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Kanne Helsingin käräjäoikeudessa

Keskinäinen Vakuutusyhtiö Fennia (Fennia) vaati, että Finnair Oyj (Finnair) velvoitetaan suorittamaan Fennialle 937,10 euroa korkoineen.

Perusteinaan Fennia esitti, että se oli korvannut asiakkaalleen matkustaja A:lle matkalaukusta kadonneista matkatavaroista 1 306,36 euroa matkatavaravakuutuksen perusteella. Tavarat olivat kadonneet lennolla 31.10.2010. A oli tehnyt lentomatkasta sopimuksen Finnairin kanssa.

A oli tehnyt muistutuksen Finnairille matkatavaroille aiheutuneista vahingoista 3.11.2010, ja lentoyhtiön edustaja oli laatinut muistutuksen kirjalliseen muotoon samana päivänä.

Finnair oli ottanut A:n ilmoituksen vastaan ja vienyt sen järjestelmään eikä ollut ilmoittanut A:lle, että ilmoitus piti tehdä kirjallisesti. Näin ollen Finnair ei voinut enää vedota asiassa kirjallisen muodon vaatimukseen.

Vakuutussopimuslain ja vakuutusehtojen perusteella vakuutetun oikeus saada vahingonkorvaus korvausvastuussa olevalta kolmannelta henkilöltä oli siirtynyt Fennialle.

Vastaus

Finnair vaati kanteen hylkäämistä.

Perusteinaan yhtiö esitti, että A oli ollut puhelinyhteydessä Finnairiin 1.11.2010 ilmoittaen kadonneista matkatavaroista ja 3.11.2010 pyytäen tapahtumasta todistusta vakuutusyhtiötään varten. A ei ollut kohdistanut korvausvaatimusta Finnairiin eikä muutoinkaan ollut yhtiöön kirjallisesti yhteydessä.

A ei siten ollut esittänyt Montrealin yleissopimuksen 31 artiklassa edellytettyä kirjallista muistutusta Finnairille seitsemän päivän kuluessa matkatavaran vastaanottamisesta. Finnairin vakuutusyhtiötä varten laatima todistus ei ollut artiklassa tarkoitettu kirjallinen muistutus Finnairille.

A oli Montrealin yleissopimuksen perusteella menettänyt oikeutensa saada korvausta. Sen johdosta ei myöskään Fennialla ollut regressioikeutta Finnairia kohtaan.

Käräjäoikeuden tuomio 4.9.2012 nro 44656

Käräjäoikeus totesi, että Montrealin yleissopimuksen 31 artiklassa ei määritelty, mitä kirjallisella muodolla tarkoitettiin. Siinä kuitenkin todettiin selvästi, että muistutus oli tehtävä kirjallisesti vastaanottajan toimesta. A oli tehnyt suullisen ilmoituksen Finnairille. Näin ollen artiklan edellyttämä kirjallinen muoto ei täyttynyt sillä, että Finnairin virkailija oli laatinut muistutuksen kirjalliseen muotoon.

Finnairin internetsivuilla olleiden korvauksen hakemista koskevien ohjeiden mukaan vahinkoilmoitus voitiin tehdä myös puhelimitse. Korvausta oli kuitenkin haettava kirjallisesti. Lisäksi ohjeissa todettiin, että kirjallinen muistutus oli tehtävä seitsemän päivän kuluessa palautelomakkeella ja että lomakkeessa kysyttiin myös jo tehdyn vahinkoilmoituksen numero.

Ohjeissa erotettiin vahinkoilmoituksen teko sekä muistutuksen tekeminen ja korvauksen hakeminen. Ohjetta voitiin pitää selvänä ja yksiselitteisenä.

Koska kirjallista muistutusta ei ollut esitetty seitsemän päivän kuluessa, Finnairia kohtaan ei voitu enää esittää korvausvaatimusta.

Käräjäoikeus hylkäsi kanteen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Pasi Lilja.

Helsingin hovioikeuden tuomio 28.2.2014 nro 487

Fennian valituksesta hovioikeus totesi, että Euroopan unionin lainsäädännössä sekä Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä oli korostettu lentoliikenteen harjoittajien Montrealin yleissopimuksen mukaista korvausvastuuta. Matkustajien ja heidän matkatavaroidensa ilmakuljetusta koskevasta lentoliikenteen harjoittajien korvausvastuusta annetun Neuvoston asetuksen (EY) N:o 2027/97 6 artiklassa todettiin, että lentoliikennepalveluja myyvien lentoliikenteen harjoittajien oli varmistettava, että matkustajille annetaan kaikissa myyntipisteissä, puhelinmyynti ja internetin välityksellä tapahtuva myynti mukaan luettuina, yhteenveto tärkeimmistä matkustajiin ja heidän matkatavaroihinsa sovellettavista korvausvastuuta koskevista säännöistä mukaan lukien korvauskanteen nostamista koskevat määräajat ja mahdollisuudet tehdä matkatavaroista erityinen ilmoitus.

Montrealin yleissopimuksen 31 artiklan sisältöä koskevassa Finnairin internetsivujen ohjeistuksessa oli erikseen ohjeistettu vahinkoilmoituksen ja kirjallisen muistutuksen tekemiseen. Ohjeen mukaan vahinkoilmoitus voitiin tehdä puhelimitse, kun taas kirjallinen muistutus oli tehtävä Finnairille erillisellä palautelomakkeella seitsemän päivän kuluessa tavaran vastaanottamisesta.

Finnairin vahinkoilmoitusjärjestelmästä ilmeni, että A oli puhelimitse tehdyssä vahinkoilmoituksessa tarkasti yksilöinyt puuttuneet tavaransa, ja Finnairin työntekijä oli kirjannut ne yhtiön järjestelmään.

Lentoliikenteen harjoittajille oli edellä esitetyin tavoin asetettu korostettu velvollisuus noudattaa selkeitä korvausvastuuta koskevia sääntöjä ja myös tiedottaa niistä. Hovioikeus ei pitänyt Finnairin internetsivuilla näkyvää ohjetta kuluttajan asemassa olevan matkustajan kannalta riittävän selkeänä ja yksiselitteisenä. Vaikka vahinkoilmoituksen tarkoitus oli lähtökohtaisesti todistuksen saaminen vakuutusyhtiöltä haettavaa korvausta varten, ei tämä ollut käynyt ohjeesta yksiselitteisesti ilmi. Koska ohjeessa ei erikseen mainittu, mitä tarkoitusta varten vahinkoilmoitus tuli tehdä, kuluttajan asemassa olevalle matkustajalle saattoi perustellusti syntyä käsitys, että myös puhelimitse Finnairille tehty ilmoitus, jonka virkailija kirjaa yhtiön järjestelmään, voi täyttää kirjallisen muistutuksen vaatimuksen.

Montrealin sopimuksen 31 artiklassa ei tarkemmin määritelty sitä, mitä muistutuksen kirjallisella muodolla tarkoitetaan. Matkustaja oli tehnyt vahingosta yksilöidyn ilmoituksen Finnairille ja saanut kirjallisen todistuksen, josta oli ilmennyt, että ilmoitus oli määräajassa kirjattu yhtiön järjestelmään. Vakuutusyhtiöllä ei todistuksen matkustajalta saatuaan ollut ollut perusteltua syytä olettaa, ettei muistutusta ollut tehty asianmukaisesti.

Matkustaja oli yksilöidysti saattanut Finnairin tietoon aiheutuneen vahingon. Tarkat tiedot aiheutuneesta vahingosta oli kirjattu matkustajan tekemän ilmoituksen perusteella yhtiön järjestelmään, ja tästä oli yhtiön toimesta annettu todistus matkustajalle. Finnair ei ollut ilmoituksen vastaanotettuaan erikseen informoinut matkustajaa siitä, että ilmoitus ei ollut riittävä korvausvastuun säilymiseksi. Hovioikeus katsoi matkustajan edellä kuvatulla tavalla toimien tehneen määräajassa pätevän muistutuksen rahdinkuljettajalle. Matkustajalta ei voitu edellyttää, että hänen olisi edellä kuvattujen toimenpiteiden jälkeen tullut ymmärtää, että korvausvastuun säilyttäminen edellyttäisi vielä erillisen kirjallisen muistutuksen tekemistä.

Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja velvoitti Finnairin suorittamaan Fennialle 937,10 euroa.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pertti Lattunen, Tapio Vanamo ja Elina Lampi-Fagerholm. Esittelijä Juho Päkkilä.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Finnairille myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan Finnair vaati hovioikeuden tuomion kumoamista ja asian jättämistä käräjäoikeuden tuomion varaan.

Vastauksessaan Fennia vaati valituksen hylkäämistä.

Välitoimet

Varattuaan asianosaisille tilaisuuden ilmaista käsityksensä ennakkoratkaisupyynnön esittämisestä sekä sen sisällöstä Korkein oikeus esitti päätöksellään 2.5.2016 nro 1001 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklan mukaisen ennakkoratkaisupyynnön Euroopan unionin tuomioistuimelle. Unionin tuomioistuin antoi 12.4.2018 antamallaan tuomiolla Finnair Oyj, C-258/16, EU:C:2018:252, pyydetyn ratkaisun.

Asianosaiset antoivat ennakkoratkaisun johdosta kirjalliset lausumansa.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. Lentomatkustaja A oli saapunut Suomeen Malagasta Espanjasta 1.11.2010 Finnair Oyj:n (jäljempänä Finnair) lennolla. Hän oli samana päivänä ollut puhelinyhteydessä Finnairin asiakaspalveluun ja ilmoittanut, että hänen matkalaukustaan oli puuttunut tavaroita. Lentoyhtiön edustaja oli kirjannut yhtiön sähköiseen vahinkotietojärjestelmään ilmoituksen, jossa oli yksilöity kadonneet tavarat arvoineen.

2. A oli soittanut Finnairin asiakaspalveluun uudelleen 3.11.2010 pyytäen tapahtumasta vakuutusyhtiötään varten todistusta, jonka Finnair oli hänelle toimittanut.

3. Keskinäinen Vakuutusyhtiö Fennia (jäljempänä Fennia) on vaatinut, että Finnair velvoitetaan korvaamaan vahinko, jonka perusteella Fennia oli maksanut korvausta A:lle matkatavaravakuutuksen perusteella. Fennia on saanut takautumisoikeutensa vakuutussopimuslain 75 §:n nojalla.

4. Finnair on vastustanut vaatimusta vedoten siihen, ettei A ollut esittänyt Montrealin yleissopimuksen 31 artiklan edellyttämää kirjallista muistutusta Finnairille seitsemän päivän kuluessa matkatavaran vastaanottamisesta. Matkustaja voi tehdä vahinkoilmoituksen puhelimitse, mutta korvauksen hakeminen edellyttää kirjallisen muistutuksen tekemistä. Finnair on katsonut, että A oli tämän vuoksi menettänyt oikeutensa saada korvausta Finnairilta. Sen johdosta ei myöskään Fennialla ollut takautumisoikeutta Finnairia kohtaan.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

5. Asiassa on Korkeimmassa oikeudessa kysymys siitä, onko A tehnyt Finnairille Montrealin yleissopimuksen 31 artiklassa tarkoitetun muistutuksen seitsemän päivän määräajassa ja säilyttänyt siten kannevaltansa rahdinkuljettajana ollutta Finnairia vastaan.

Sovellettavat säännökset

6. Asiassa tulee sovellettavaksi eräiden kansainvälistä ilmakuljetusta koskevien sääntöjen yhtenäistämisestä Montrealissa 28 päivänä toukokuuta 1999 tehty yleissopimus (Montrealin yleissopimus). Matkustajien ja heidän matkatavaroidensa ilmakuljetusta koskevasta lentoliikenteen harjoittajien korvausvastuusta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2027/97 3 artiklan 1 kohdan mukaan matkustajia ja heidän matkatavaroitaan koskevaan yhteisön lentoliikenteen harjoittajan korvausvastuuseen sovelletaan kaikkia tällaista korvausvastuuta koskevia Montrealin yleissopimuksen määräyksiä.

7. Montrealin yleissopimuksen johdanto-osan kolmannessa kappaleessa kyseisen yleissopimuksen sopimusvaltiot ilmoittavat olevansa tietoisia siitä, että kuluttajien etujen suojelun varmistaminen on tärkeää kansainvälisissä ilmakuljetuksissa ja että täyden korvauksen periaatteeseen perustuvat oikeudenmukaiset korvaukset ovat tarpeen.

8. Montrealin yleissopimuksen 17 artiklan 2 kappaleen mukaan rahdinkuljettaja on vastuussa kirjatun matkatavaran tuhoutumisesta, katoamisesta tai vahingoittumisesta aiheutuneesta vahingosta tietyin edellytyksin.

9. Montrealin yleissopimuksen 31 artiklan 1 kappaleessa määrätään, että jollei muuta näytetä, se, että vastaanottaja on vastaanottanut kirjatun matkatavaran tai tavaran tekemättä muistutusta, on todisteena siitä, että matkatavara tai tavara on toimitettu hyvässä kunnossa ja kuljetusasiakirjan tai 3 artiklan 2 kappaleessa ja 4 artiklan 2 kappaleessa tarkoitetulla muulla tavalla kirjattujen tietojen mukaisesti. Artiklan 2 kappaleen mukaan vastaanottajan on tehtävä vahinkoa koskeva muistutus rahdinkuljettajalle heti kun vahinko on havaittu, kuitenkin kirjatun matkatavaran osalta viimeistään seitsemän päivän kuluessa vastaanottamispäivästä. Muistutus on mainitun artiklan 3 kappaleen mukaan aina tehtävä kirjallisesti, ja se on annettava tai lähetettävä edellä mainittujen määräaikojen kuluessa. Jos muistutusta ei ole tehty edellä mainittujen määräaikojen kuluessa, kannevalta rahdinkuljettajaa vastaan on artiklan 4 kappaleen mukaan menetetty, paitsi jos rahdinkuljettaja on menetellyt petollisesti.

Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisupyyntö

10. Korkein oikeus on katsonut olevan tulkinnanvaraista, menettääkö matkatavaran vastaanottaja kannevallan rahdinkuljettajaa vastaan Montrealin yleissopimuksen 31 artiklan 4 kappaleen mukaan siinä tapauksessa, että muistutus on tehty määräajassa mutta noudattamatta artiklan 3 kappaleessa tarkoitettua kirjallista muotoa. Lisäksi Korkein oikeus on pitänyt tulkinnanvaraisena, mitä 3 kappaleen kirjallisuusvaatimuksella tarkoitetaan ja mitä vaatimuksia muistutuksen sisällölle asetetaan.

11. Tämän vuoksi Korkein oikeus on esittänyt näistä kysymyksistä ennakkoratkaisupyynnön unionin tuomioistuimelle, jonka toimivaltaan kuuluu antaa ennakkoratkaisuja Montrealin yleissopimuksen tulkinnasta.

12. Ennakkoratkaisupyynnössä lähemmin kuvatuilla perusteilla Korkein oikeus on esittänyt unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

1. Onko Montrealin yleissopimuksen 31 artiklan 4 kappaletta tulkittava siten, että kannevallan säilyttämiseksi muistutus on sen lisäksi, että se on tehtävä määräajassa, tehtävä tuossa ajassa artiklan 3 kappaleessa tarkoitetulla tavalla kirjallisesti?

2. Mikäli kannevallan säilyttäminen edellyttää määräajassa tehdyltä muistutukselta kirjallista muotoa, onko Montrealin yleissopimuksen 31 artiklan 3 kappaletta tulkittava siten, että kirjallista muotoa koskeva vaatimus voidaan täyttää sähköisillä menetelmillä ja myös rahdinkuljettajan tietojärjestelmään tehdyllä kirjauksella ilmoitetusta vahingosta?

3. Estääkö Montrealin yleissopimus tulkinnan, jonka mukaan kirjallisen menettelyn vaatimus katsotaan täytetyksi, kun rahdinkuljettajan edustaja lentomatkustajan tieten saattaa vahinkoilmoituksen / muistutuksen kirjalliseen muotoon joko paperilla tai sähköisesti rahdinkuljettajan järjestelmään?

4. Asettaako Montrealin yleissopimuksen 31 artikla muistutukselle muita sisällöllisiä vaatimuksia kuin sen, että rahdinkuljettajan tietoon saatetaan aiheutunut vahinko?

Unionin tuomioistuimen vastaus ennakkoratkaisupyyntöön

13. Unionin tuomioistuin on vastannut Korkeimman oikeuden esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin tuomiossaan 12.4.2018, Finnair, C-258/16, EU:C:2018:252, seuraavasti:

1. Eräiden kansainvälistä ilmakuljetusta koskevien sääntöjen yhtenäistämisestä Montrealissa 28.5.1999 tehdyn ja Euroopan yhteisön nimissä 5.4.2001 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2001/539/EY hyväksytyn yleissopimuksen 31 artiklan 4 kappaletta on tulkittava siten, että muistutus on tehtävä kyseisen artiklan 2 kappaleen mukaisissa määräajoissa mainitun artiklan 3 kappaleessa tarkoitetulla tavalla kirjallisesti sillä uhalla, että kannevalta rahdinkuljettajaa vastaan menetetään.

2. Pääasiassa kyseessä olevan kaltainen rahdinkuljettajan tietojärjestelmään kirjattu muistutus täyttää eräiden kansainvälistä ilmakuljetusta koskevien sääntöjen yhtenäistämisestä Montrealissa 28.5.1999 tehdyn yleissopimuksen 31 artiklan 3 kappaleen mukaisen kirjallisen muodon vaatimuksen.

3. Eräiden kansainvälistä ilmakuljetusta koskevien sääntöjen yhtenäistämisestä Montrealissa 28.5.1999 tehdyn yleissopimuksen 31 artiklan 2 ja 3 kappaletta on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä sille, että kirjallisen muodon vaatimuksen katsotaan täyttyvän, kun rahdinkuljettajan edustaja lentomatkustajan tieten saattaa vahinkoilmoituksen kirjalliseen muotoon joko paperille tai sähköisesti kirjaamalla sen rahdinkuljettajan tietojärjestelmään, jos kyseinen matkustaja voi tarkastaa kirjalliseen muotoon saatetun ja tietojärjestelmään kirjatun muistutuksen tekstin paikkansapitävyyden ja tarvittaessa muuttaa tai täydentää sitä tai jopa korvata sen uudella ennen kyseisen yleissopimuksen 31 artiklan 2 kappaleessa tarkoitetun määräajan päättymistä.

4. Eräiden kansainvälistä ilmakuljetusta koskevien sääntöjen yhtenäistämisestä Montrealissa 28.5.1999 tehdyn yleissopimuksen 31 artiklaa on tulkittava siten, ettei siinä aseteta muistutukselle muita sisällöllisiä vaatimuksia kuin se, että rahdinkuljettajan tietoon saatetaan aiheutunut vahinko.

Korkeimman oikeuden arviointi

14. Finnair on unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisusta antamassaan lausumassa eri tavoin kyseenalaistanut unionin tuomioistuimen tulkinnan, sen perusteet ja soveltumisen käsiteltävänä olevaan asiaan. Näiden väitteiden johdosta Korkein oikeus toteaa vain, että Euroopan unionin oikeusjärjestelmässä unionin tuomioistuimen tehtävänä on taata unionin oikeuden johdonmukainen ja yhtenäinen tulkinta. Unionin tuomioistuimen yksinomainen toimivalta vahvistaa säännöksen oikea tulkinta koskee myös Montrealin yleissopimuksen kaltaista kansainvälistä sopimusta, johon unioni on liittynyt ja joka on unionissa voimassa. Unionin tuomioistuimen tulkintaratkaisu sitoo ennakkoratkaisupyynnön esittänyttä kansallista tuomioistuinta, kuten myös muita kansallisia tuomioistuimia, jotka käsittelevät samaa oikeuskysymystä.

15. Korkein oikeus toteaa aluksi, että yleissopimuksen 31 artiklan 4 kappaletta on unionin tuomioistuimen ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen antaman vastauksen mukaisesti tulkittava siten, että kannevallan säilyttäminen edellyttää, että vahinkoa koskeva muistutus tehdään rahdinkuljettajalle kirjallisesti ja artiklassa säädetyssä määräajassa.

16. Kun kirjallisen muodon noudattaminen on välttämätöntä kannevallan säilyttämiseksi, asiassa tulee ratkaistavaksi, onko A tehnyt Finnairille 31 artiklan 3 kappaleen muotovaatimuksen täyttävän kirjallisen muistutuksen.

17. Korkein oikeus toteaa, että A on seitsemän päivän määräajan kuluessa ilmoittanut Finnairin asiakaspalveluun puhelimitse matkatavaroista puuttuvista esineistä. Finnairin edustaja on kirjannut ilmoituksen yhtiön sähköiseen vahinkotietojärjestelmään. A:n kaksi päivää myöhemmin esittämästä pyynnöstä Finnairin edustaja on toimittanut hänelle vakuutusyhtiötä varten tarkoitetun todistuksen, josta ilmenee, että matkustaja on välittömästi ilmoittanut vahingosta Finnairille, ja ilmoituksen pääasiallinen sisältö.

18. Unionin tuomioistuimen toiseen ennakkoratkaisukysymykseen antaman vastauksen perusteella Korkein oikeus katsoo, että Finnairin edustajan yhtiön sähköiseen järjestelmään tekemä kirjaus täyttää vaatimuksen siitä, että muistutus on kirjallinen. Adjektiivin "kirjallinen" on unionin tuomioistuimen mukaan ymmärrettävä Montrealin yleissopimuksen 31 artiklan asiayhteydessä tarkoittavan kaikkia graafisia merkkejä, joilla on jokin merkitys, riippumatta siitä, onko ne kirjoitettu käsin, tulostettu paperille tai kirjattu sähköisesti (tuomion kohta 35).

19. Unionin tuomioistuin on katsonut kolmanteen ennakkoratkaisukysymykseen antamansa vastauksen yhteydessä, että kirjallisen muodon vaatimus voi täyttyä, kun matkustaja ilmoittaa suullisesti (puhelimitse) lentoyhtiön asiakaspalveluun vahingosta ja rahdinkuljettajan edustaja saattaa lentomatkustajan tieten vahinkoilmoituksen kirjalliseen muotoon rahdinkuljettajan tietojärjestelmään. Tuomioistuimen mukaan edellytys täyttyy, jos kyseinen matkustaja voi tarkastaa kirjalliseen muotoon saatetun ja tietojärjestelmään kirjatun muistutuksen tekstin paikkansapitävyyden ja tarvittaessa muuttaa tai täydentää sitä tai jopa korvata sen uudella ennen Montrealin yleissopimuksen 31 artiklan 2 kappaleessa tarkoitetun määräajan päättymistä.

20. Korkein oikeus toteaa, että A on kohdasta 17 ilmenevällä tavalla käyttänyt rahdinkuljettajan edustajan tarjoamaa apua suullisen vahinkoilmoituksensa saattamiseen kirjalliseen muotoon. A on Finnairin edustajan hänelle toimittamasta vakuutusyhtiötä varten tarkoitetusta todistuksesta voinut varmistua siitä, että rahdinkuljettajan edustaja on kirjannut suullisen ilmoituksen järjestelmään asianmukaisella tavalla. Hänellä on ollut mahdollisuus yleissopimuksen 31 artiklan 2 kappaleessa tarkoitetussa määräajassa tarkistaa muistutuksen paikkansapitävyys ja muuttaa tai täydentää sitä tai korvata se uudella.

21. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, että A on tehnyt Montrealin yleissopimuksen 31 artiklan 3 kohdan mukaisen muotovaatimuksen täyttävän muistutuksen määräajassa.

22. Lopuksi arvioitavaksi tulee, onko A:n tekemä muistutus myös sisällöltään vastannut Montrealin yleissopimuksen asettamia vaatimuksia. Unionin tuomioistuin on vastauksena neljänteen ennakkoratkaisukysymykseen katsonut, ettei Montrealin yleissopimuksen 31 artiklassa aseteta muistutukselle muita sisällöllisiä vaatimuksia kuin se, että aiheutunut vahinko saatetaan rahdinkuljettajan tietoon. Korkein oikeus toteaa, että näin ollen kannevallan säilyttäminen ei edellytä sitä, että matkustaja vahingosta ilmoittamisen lisäksi esittäisi korvausvaatimuksen seitsemän päivän määräajassa. Korkein oikeus katsoo siten, ettei myöskään matkustajan tekemän ilmoituksen sisällössä ole ollut sellaisia puutteita, joiden johdosta kannevalta olisi menetetty.

23. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A on säilyttänyt kannevaltansa Finnairia kohtaan. Fennialla on takautumisoikeutensa perusteella oikeus saada vaatimansa määrä Finnairilta. Finnairin valitus hylätään.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Marjut Jokela, Jukka Sippo, Mika Huovila, Tatu Leppänen ja Kirsti Uusitalo. Esittelijä Mervi Pere.