Etusivu » Ennakkopäätökset » Ennakkopäätökset » KKO:2017:29

KKO:2017:29

Työsopimus - Luottamusvaltuutettu
Perustuslaki - Yhdistymisvapaus

Diaarinumero: S2016/8
Taltionumero: 1088
Antopäivä: 23.5.2017

Työnantajayhtiötä sitovaan työehtosopimukseen osallisen työntekijäyhdistyksen jäsenet olivat valinneet yhtiöön luottamusmiehen. Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla katsottiin, että tämän estämättä toiseen henkilöstöryhmään kuuluvilla työntekijöillä, jotka eivät olleet työehtosopimukseen osallisen työntekijäyhdistyksen jäseniä vaan kuuluivat toiseen työntekijäyhdistykseen, oli oikeus valita keskuudestaan työsopimuslain 13 luvun 3 §:ssä tarkoitettu luottamusvaltuutettu, vaikka yhtiötä sitovaa työehtosopimusta osittain sovellettiinkin myös heidän työsuhteisiinsa. (Ään.)

TSL 13 luku 3 § 1 mom
PL 13 § 2 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian tausta ja Espoon käräjäoikeuden tuomio 16.9.2014

LähiTapiola Keskinäisessä Vakuutusyhtiössä oli lokakuussa 2011 pidetty yhteistoimintaneuvottelut, jotka olivat koskeneet 230 työntekijän irtisanomista. Yhtiön palveluksessa ylempänä toimihenkilönä työskennellyt A, joka oli Ylempien Toimihenkilöiden Neuvottelukunta YTN ry:n jäsenyhdistyksen Tapiola-ryhmän Esimiehet ja Asiantuntijat TEA ry:n jäsen, oli 17.10.2011 valittu henkilöstöryhmänsä luottamusvaltuutetuksi. Ilmoituksen A:n valinnasta saatuaan yhtiö oli ilmoittanut, että se ei pitänyt A:ta työsopimuslain 13 luvun 3 §:ssä tarkoitettuna luottamusvaltuutettuna, koska työpaikalla jo oli työnantajaa sitovan Vakuutusväen Liitto VvL ry:n ja Finanssialan Keskusliitto ry:n välisen työehtosopimuksen perusteella valittu luottamusmies.

A vaati kanteessaan, että käräjäoikeus vahvistaa, että hänet oli valittu LähiTapiola Keskinäisessä Vakuutusyhtiössä työsopimuslain 13 luvun 3 §:ssä tarkoitetuksi luottamusvaltuutetuksi. Yhtiö vaati, että kanne hylätään.

Käräjäoikeuden pyynnöstä antamassaan lausunnossa työtuomioistuin totesi, että Vakuutusväen Liitto VvL ry:n ja Finanssialan Keskusliitto ry:n välisen työehtosopimuksen liitteenä olevan luottamusmiessopimuksen perusteella valittu luottamusmies edusti LähiTapiola Keskinäisessä Vakuutusyhtiössä myös A:ta.

Käräjäoikeus totesi tuomiossaan olevan riidatonta, että A:n henkilöstöryhmällä ei ollut omaa työehtosopimusta ja että A:n työtehtäviä ei ollut rajattu työnantajaa sitovan vakuutusalan työehtosopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Työehtosopimuksen perusteella valittu luottamusmies edusti siten myös A:ta. Näin ollen A:ta, joka oli Ylempien Toimihenkilöiden Neuvottelukunta YTN ry:n jäsenyhdistyksen Tapiola-ryhmän Esimiehet ja Asiantuntijat TEA ry:n jäsen, ei huomioon ottaen lain sanamuoto ja esitöistä ilmenevä luottamusvaltuutetun toissijaisuus suhteessa luottamusmieheen ollut voitu valita ylempien toimihenkilöiden työsopimuslaissa tarkoitetuksi luottamusvaltuutetuksi. Sen vuoksi käräjäoikeus hylkäsi kanteen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Outi Holmström.

Helsingin hovioikeuden tuomio 4.11.2015

A valitti hovioikeuteen ja toisti kanteensa. LähiTapiola Keskinäinen Vakuutusyhtiö vaati, että valitus hylätään.

Hovioikeus totesi, että työsopimuslain 13 luvun 3 §:n sanamuoto ja lain esityöt eivät olleet ratkaistavana olevan riitakysymyksen osalta yksiselitteisiä ja että A:n esittämälle lain tulkinnalle ei sinänsä ollut estettä.

Hovioikeus kiinnitti asiaa arvioidessaan huomiota siihen, että sellaiset työntekijät, jotka eivät voineet osallistua luottamusmiehen valintaan, saattoivat valita keskuudestaan yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain 8 §:n 2 momentissa tarkoitetun yhteistoimintaedustajan edustamaan itseään yhteistoimintaneuvotteluissa. Lisäksi hovioikeus lausui, että luottamusmies oli edustanut A:ta yhteistoimintaneuvotteluissa. Työsopimuslain 13 luvun 3 §:n vakiintuneesta tulkinnasta, jonka mukaan luottamusvaltuutettua ei voitu valita, jos yrityksessä jo oli luottamusmies, ei ollut näytetty aiheutuneen A:lle konkreettisia haitallisia seurauksia. Näillä perusteilla hovioikeus katsoi, että vaikka A ei ollut voinut osallistua häntä edustaneen luottamusmiehen valintaan, tästä hänelle aiheutunutta haittaa ei ollut pidettävä niin merkittävänä, että sovellettavaksi tulevaa työsopimuslain säännöstä tulisi tulkita A:n vaatimalla tavalla. Asiassa ei siten ollut syytä muuttaa käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Seppo Ovaskainen, Mirja-Leena Nurmi ja Juha Saarenvirta. Esittelijä Elina Elo.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomiot kumotaan ja kanne hyväksytään.

LähiTapiola Keskinäinen Vakuutusyhtiö vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. A on työskennellyt LähiTapiola Keskinäisessä Vakuutusyhtiössä ylempänä toimihenkilönä. Yhtiö on Finanssialan Keskusliitto ry:n jäsen. Finanssialan Keskusliiton ja Vakuutusväen Liitto VvL ry:n välillä on tehty vakuutusalan toimihenkilöitä koskeva työehtosopimus. A ei ole kuulunut Vakuutusväen Liittoon, vaan hän on ollut Ylempien Toimihenkilöiden Neuvottelukunta YTN ry:n jäsenyhdistyksen Tapiola-ryhmän Esimiehet ja Asiantuntijat TEA ry:n jäsen. Vakuutusalalla työskentelevillä ylemmillä toimihenkilöillä ei ole ollut omaa työehtosopimusta ja Vakuutusväen Liiton tekemän työehtosopimuksen yleistä osaa on sovellettu myös heidän työsuhteissaan. Yhtiössä on ollut työehtosopimukseen liittyvän luottamusmiessopimuksen mukaisesti valittu luottamusmies, jonka valintaan A ja muut Vakuutusväen Liittoon kuulumattomat ylemmät toimihenkilöt eivät ole voineet osallistua.

2. Lokakuussa 2011 yhtiössä on käyty yhteistoimintaneuvottelut, jotka ovat koskeneet 230 työntekijän irtisanomista. A on TEA ry:n hallituksen kokouksessa 17.10.2011 valittu yhtiön ylempiä toimihenkilöitä edustavaksi luottamusvaltuutetuksi. Yhtiö ei kuitenkaan ole pitänyt A:ta työsopimuslaissa tarkoitettuna luottamusvaltuutettuna eikä se ole hyväksynyt häntä neuvotteluihin ylempien toimihenkilöiden edustajaksi.

3. A on kanteessaan vaatinut vahvistettavaksi, että hänet on valittu työsopimuslaissa tarkoitetuksi luottamusvaltuutetuksi yhtiöön. Yhtiö on vastustanut kannetta.

4. Käräjäoikeus on katsonut, että A:ta ei ollut voitu valita luottamusvaltuutetuksi, koska A:n työtehtävää ei ollut rajattu yhtiötä sitovan työehtosopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle ja koska yhtiössä jo oli työehtosopimuksen perusteella valittu luottamusmies, joka edusti myös A:ta. Näillä perusteilla käräjäoikeus on hylännyt kanteen. Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

5. Asiassa on A:n valituksen johdosta kysymys siitä, onko yhtiön ylemmillä toimihenkilöillä, jotka ovat kuuluneet yhtiötä sitovan Finanssialan Keskusliiton ja Vakuutusväen Liiton välillä tehdyn työehtosopimuksen soveltamisen piiriin mutta jotka eivät ole olleet Vakuutusväen Liiton jäseniä, ollut oikeus valita keskuudestaan luottamusvaltuutettu, vaikka yhtiössä jo oli työehtosopimuksen perusteella valittu luottamusmies.

Luottamusvaltuutetun valintaa koskeva säännös

6. Työsopimuslain 13 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan työntekijät, joilla ei ole työnantajaa työehtosopimuslain nojalla sitovassa työehtosopimuksessa tarkoitettua luottamusmiestä, voivat valita keskuudestaan luottamusvaltuutetun.

7. Työsopimuslain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä on mainitun pykälän yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu, että työntekijöitä edustaa käytännössä yleensä työnantajaa velvoittavan työehtosopimuksen perusteella valittu luottamusmies. Luottamusmies edustaa kaikkia asianomaisen työehtosopimuksen soveltamispiiriin työehtosopimuslain 4 §:n mukaan kuuluvia työntekijöitä ainakin työehtosopimusta koskevissa asioissa. Luottamusmies edustaa siis myös järjestäytymättömiä tai johonkin muuhun kuin työehtosopimuksen tehneeseen työntekijäyhdistykseen kuuluvia työntekijöitä. Työehtosopimuksen perusteella valittu luottamusmies edustaa työntekijöitä myös työlainsäädännön soveltamista koskevissa useissa asioissa nimenomaisten lain säännösten perusteella. Yhtenä esimerkkinä on mainittu yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain (jäljempänä yhteistoimintalaki) säännökset (HE 157/2000 vp s. 123).

8. Hallituksen esityksen mukaan työntekijöillä olisi oikeus valita keskuudestaan luottamusvaltuutettu, kun työntekijöiden tai jonkin henkilöstöryhmän työehdoista ei ole tehty työehtosopimusta tai kun työehtosopimuksessa ei ole määräyksiä luottamusmiehestä. Pykälässä tarkoitettu luottamusvaltuutettu valittaisiin henkilöstöryhmittäin. Siten esimerkiksi yrityksen ylemmillä toimihenkilöillä olisi oikeus valita keskuudestaan luottamusvaltuutettu, vaikka heidän työsuhteissaan ei olisikaan sovellettava työehtosopimusta tai siinä ei olisi määräyksiä luottamusmiehestä tai vastaavasta edustajasta (HE 157/2000 vp s. 123).

9. Edelleen hallituksen esityksessä on todettu, että jo pykälän sanamuodosta käy ilmi, että luottamusvaltuutettu olisi toissijainen työehtosopimuksessa tarkoitettuun luottamusmieheen nähden, kuten Suomea sitovan ILO:n yleissopimuksen nro 135 5 artiklassa edellytetään. Jos siis työntekijöillä on työehtosopimuksen perusteella valittu luottamusmies, ei luottamusvaltuutettua valittaisi erikseen (HE 157/2000 vp s. 123).

Yhdistymisvapautta koskeva sääntely

10. Perustuslain 13 §:n 2 momentin mukaan jokaisella on yhdistymisvapaus. Yhdistymisvapauteen sisältyy oikeus ilman lupaa perustaa yhdistys, kuulua tai olla kuulumatta yhdistykseen ja osallistua yhdistyksen toimintaan. Samoin on turvattu ammatillinen yhdistymisvapaus ja vapaus järjestäytyä muiden etujen valvomiseksi.

11. Myös työsopimuslain 13 luvun 1 §:ssä säädetään yhdistymisvapaudesta. Pykälän 1 momentin mukaan työnantajalla ja työntekijällä on oikeus kuulua yhdistykseen sekä oikeus osallistua tällaisen yhdistyksen toimintaan. Heillä on niin ikään vapaus olla kuulumatta edellä tarkoitettuun yhdistykseen. Tämän oikeuden ja vapauden käytön estäminen ja rajoittaminen on kiellettyä.

12. Perusoikeussäännösten uudistamiseen johtaneessa hallituksen esityksessä on todettu, että ammatillisen järjestäytymisvapauden turvaaminen merkitsee muun muassa sitä, ettei vapauttaan käyttävälle saa aiheutua siitä haitallisia seuraamuksia. Siten osallistuminen tai osallistumatta jättäminen ammattiyhdistystoimintaan ei ole hyväksyttävä peruste esimerkiksi työstä erottamiseen tai erilaiseen kohteluun työelämässä (HE 309/1993 vp s. 61). Samat näkökohdat on tuotu esiin myös työsopimuslain esitöissä (HE 157/2000 vp s. 122).

Ammatillista järjestäytymisoikeutta koskevat kansainväliset sopimukset

13. Työntekijöiden ammatillinen järjestäytymisoikeus on tunnustettu myös useissa Suomea sitovissa kansainvälisissä sopimuksissa, kuten Kansainvälisen työjärjestön (ILO) ammatillista järjestäytymisvapautta ja ammatillisen järjestäytymisoikeuden suojelua koskevassa sopimuksessa nro 87 (SopS 45/1949) ja järjestäytymisoikeuden ja kollektiivisen neuvotteluoikeuden periaatteiden soveltamista koskevassa sopimuksessa nro 98 (SopS 32/1951).

14. Sopimuksen nro 87 3 artiklan 1 kohdan mukaan työntekijöiden ja työnantajien järjestöillä on oikeus laatia omat sääntönsä ja ohjeensa, valita vapaasti edustajansa, järjestää hallintonsa ja toimintansa sekä laatia toimintaohjelmansa. Saman artiklan 2 kohdan mukaan julkisten viranomaisten on vältettävä kaikkea sellaista asiaanpuuttumista, joka on luonteeltaan tätä oikeutta rajoittavaa tai sen laillista käyttöä vaikeuttavaa. Edelleen sopimuksen 8 artiklan 2 kohdan mukaan maan lainsäädäntöä ei saa laatia eikä soveltaa siten, että se loukkaisi sopimuksen mukaisia takeita.

15. Edellä mainittuja sopimuksia täydentää vuonna 1971 hyväksytty ILO:n yleissopimus nro 135, joka koskee työntekijöiden edustajien suojelua yrityksessä ja heidän toimintansa helpottamista (SopS 84/1976). Sopimus koskee sen 3 artiklan mukaan sekä "ammattiyhdistysedustajia" eli ammattiyhdistysten tai ammattiyhdistysten jäsenten asettamia tai valitsemia edustajia että "valittuja luottamusmiehiä" eli yrityksen työntekijöiden kansallisen lainsäädännön tai työehtosopimusten määräysten mukaisesti vapaasti valitsemia edustajia, joiden tehtäväpiiri ei käsitä sellaisia toimintoja, joiden myönnetään kuuluvan ammattiyhdistysten yksinomaisiin etuoikeuksiin asianomaisessa maassa. Sopimuksen 5 artiklan mukaan, milloin yrityksessä on sekä ammattiyhdistysedustajia että valittuja luottamusmiehiä, on ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin, milloin on syytä, sen varmistamiseksi, ettei valittujen luottamusmiesten olemassaoloa käytetä heikentämään asianomaisten ammattiyhdistysten tai näiden edustajien asemaa, sekä yhteistyön edistämiseksi valittujen luottamusmiesten ja toisaalta ammattiyhdistysten ja näiden edustajien välillä kaikissa molempia ryhmiä kiinnostavissa asioissa.

16. Ammatillista järjestäytymisoikeutta turvaavat myös muun muassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 11 artiklan, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 22 artiklan sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 8 artiklan määräykset.

Asiaan liittyvä Euroopan unionin oikeus

17. Euroopan unionin perusoikeuskirjan 12 artikla koskee kokoontumis- ja yhdistymisvapautta. Sen 1 kohdan mukaan jokaisella on oikeus rauhanomaiseen kokoontumisvapauteen ja yhdistymisvapauteen kaikilla tasoilla erityisesti poliittisessa, ammattiyhdistys- ja yhteiskunnallisessa toiminnassa, mihin sisältyy, että jokaisella on oikeus perustaa yhdessä muiden kanssa ammattiyhdistyksiä ja liittyä niihin etujensa puolustamiseksi.

18. Perusoikeuskirjan 27 artiklan mukaan työntekijöille tai heidän edustajilleen on asianmukaisilla tasoilla taattava mahdollisuus saada riittävän ajoissa tietoa ja tulla kuulluksi unionin oikeuden sekä kansallisten lainsäädäntöjen ja käytäntöjen mukaisissa tapauksissa ja niissä määrätyin edellytyksin.

19. Työntekijöiden edustajille tiedottamista ja näiden kanssa neuvottelemista koskevia määräyksiä on muun muassa neuvoston direktiivissä työntekijöiden joukkovähentämistä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 98/59/EY (joukkovähentämisdirektiivi). Direktiivin 2 artiklan 1 kohdan mukaan, kun työnantaja harkitsee työntekijöiden joukkovähentämistä, työnantajan on aloitettava hyvissä ajoin neuvottelut työntekijöiden edustajien kanssa sopimukseen pääsemiseksi.

20. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevista yleisistä puitteista Euroopan yhteisössä 2002/14/EY (yhteistoimintamenettelydirektiivi) sisältää vähimmäisvaatimukset työntekijöiden oikeudelle saada tietoja ja tulla kuulluksi yhteisössä sijaitsevissa yrityksissä tai toimipaikoissa. Direktiivin 4 artiklan mukaan tiedottaminen ja kuuleminen sisältää muun ohella tiedottamisen ja kuulemisen päätöksistä, jotka saattavat muuttaa merkittävästi työn organisointia ja työsopimussuhteita.

21. Unionin tuomioistuin on ottanut kantaa yhteistoiminta-menettelydirektiivin täytäntöönpanoon jäsenvaltioissa tuomiossa 11.2.2010, Ingeniørforeningen i Danmark, C-405/08, EU:C:2010:69. Tuomioistuin tulkitsi direktiiviä siten, ettei sen kanssa ole ristiriidassa se, että direktiivi pannaan täytäntöön työmarkkinaosapuolten välisellä sopimuksella ja että kyseinen kollektiivisopimus kattaa tällaisen täytäntöönpanon vaikutuksesta tietyn työntekijäryhmän, vaikka siihen kuuluvat työntekijät eivät ole kyseisen sopimuksen sopimuspuolena olevan ammattijärjestön jäseniä ja vaikka kyseinen ammattijärjestö ei edusta näiden työntekijöiden toimialaa, kunhan kollektiivisopimus on omiaan takaamaan sen soveltamisalaan kuuluville työntekijöille direktiivissä heille annettujen oikeuksien tehokkaan suojan. Tuomion perusteluissa tuomioistuin totesi muun ohella (kohta 40), että mahdollisuus panna direktiivi täytäntöön sopimuksin ei vapauta jäsenvaltiota velvollisuudesta varmistaa asianmukaisin laein, asetuksin tai hallinnollisin määräyksin, että kaikki työntekijät voivat saada direktiivissä heille annettua suojaa sen täydessä laajuudessa. Tuomioistuimen mukaan valtiollista takuuta tarvitaan kaikissa niissä tilanteissa, joissa suojaa ei ole toteutettu muulla tavoin – erityisesti silloin, kun suojan puuttuminen johtuu siitä, etteivät työntekijät, joita asia koskee, ole järjestäytyneitä.

22. Edellä mainitut direktiivit on Suomessa pantu täytäntöön pääasiassa yhteistoimintalain säännöksillä. Nyt käsiteltävän asian kannalta merkityksellisiä ovat erityisesti lain 8 §:n säännökset henkilöstöryhmien edustajista. Pykälän 1 momentin mukaan henkilöstöryhmien edustajina ovat pääsääntöisesti joko työehtosopimuksen perusteella valittu luottamusmies tai työsopimuslain 13 luvun 3 §:n nojalla valittu luottamusvaltuutettu. Jos yrityksen jonkin henkilöstöryhmän enemmistöllä ei ole oikeutta osallistua luottamusmiehen valintaan, tähän enemmistöön kuuluvat työntekijät voivat pykälän 2 momentin mukaan valita keskuudestaan yhteistoimintaedustajan, jos heidän enemmistönsä näin päättää. Pykälän 3 momentin mukaan henkilöstöryhmän työntekijöillä on oikeus valita keskuudestaan yhteistoimintaedustaja myös, jos he eivät ole valinneet luottamusmiestä tai luottamusvaltuutettua, vaikka heillä olisi siihen oikeus.

Korkeimman oikeuden arviointi ja johtopäätökset

23. Työsopimuslain 13 luvun 3 §:n 1 momentin sanamuoto ei ole yksiselitteinen. Säännöstä voidaan ensinnäkin tulkita rajoitetummin siten, että työehtosopimuksessa tarkoitetun luottamusmiehen valitseminen merkitsee sitä, että kaikilla työehtosopimuksen soveltamisen piiriin kuuluvilla on järjestäytymisestään riippumatta luottamusmies ja että ketkään heistä eivät näin ollen voi valita luottamusvaltuutettua. Toisaalta säännöstä voidaan sen sanamuodon perusteella tulkita myös laajemmin siten, että ilmaisun "työntekijät, joilla ei ole - - luottamusmiestä" katsotaan kattavan myös sellaiset työntekijäryhmät, jotka kuuluvat työehtosopimuksen soveltamisen piiriin, mutta eivät ole työehtosopimukseen osallisen työntekijäyhdistyksen jäseniä eivätkä siten voi osallistua luottamusmiehen valintaan.

24. Edellä kohdissa 7 – 9 selostettujen esityölausumien perusteella näyttää siltä, että säännös on tarkoitettu sovellettavaksi rajoitetumman tulkintavaihtoehdon mukaisesti. Oikeuskirjallisuudessa mielipiteet säännöksen tulkinnasta ovat jakautuneet. Osa kirjoittajista on kannattanut rajoitetumpaa tulkintaa, ja jotkut kirjoittajat ovat olleet laajemman tulkinnan kannalla (ks. Kari-Pekka Tiitinen – Tarja Kröger, Työsopimusoikeus, 2012, s. 86 – 87, Hannu Rautiainen – Markus Äimälä, Työsopimuslaki, 2007, s. 342, Seppo Koskinen, Oikeus valita luottamusvaltuutettu, Edilex 2004 ja Kalevi Hölttä, Luottamusvaltuutetut järjestäytymättömien työntekijöiden edunvalvojiksi, Työoikeudellisen yhdistyksen vuosikirja 2001–2002, s. 54 – 56).

25. Säännöksen soveltaminen rajoitetummin merkitsisi sitä, että sellaiset työntekijät, jotka eivät kuulu työehtosopimukseen osalliseen työntekijäyhdistykseen, asetettaisiin ammatillista järjestäytymistä koskevan valintansa perusteella eri asemaan kuin työehtosopimukseen osalliseen työntekijäyhdistykseen kuuluvat työntekijät. He eivät nimittäin voisi valita keskuudestaan omaa laajan edustamisvaltuuden omaavaa edustajaa, vaan heitä edustaisi luottamusmies, jonka valintaan he eivät ole voineet osallistua. Tällaisesta edustamisjärjestelystä voisi aiheutua heille myös tosiasiallista haittaa, jos luottamusmies ei ajaisi heidän etujaan yhtä tehokkaasti kuin työehtosopimukseen osallisen työntekijäyhdistyksen jäsenten etuja.

26. Oman edustajan puuttumisesta aiheutuva haitta saattaa muodostua erityisen suureksi sellaisten työntekijöiden kohdalla, jotka ovat järjestäytyneet muuhun kuin työehtosopimukseen osalliseen työntekijäyhdistykseen ja jotka muodostavat erillisen henkilöstöryhmän, jonka edut saattavat joiltakin osin olla ristiriidassa työehtosopimukseen osalliseen työntekijäyhdistykseen kuuluvien työntekijöiden etujen kanssa. Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa on kysymys juuri tällaisesta tilanteesta.

27. Perustuslaissa ja edellä mainituissa kansainvälisissä sopimuksissa turvatusta yhdistymisvapaudesta seuraa, ettei ammatillista järjestäytymisvapauttaan käyttävälle tulisi aiheutua tekemästään valinnasta haitallisia seuraamuksia ja ettei ammattiyhdistystoimintaan osallistuminen tai osallistumatta jättäminen ole hyväksyttävä peruste erilaiseen kohteluun työelämässä. Työsopimuslain 13 luvun 3 §:n 1 momentin säännöstä voidaan siten pitää ongelmallisena yhdistymisvapauden näkökulmasta, mikäli sitä tulkitaan siten, että se estää henkilöstöryhmää, johon kuuluvat työntekijät eivät ole työehtosopimukseen osallisen työntekijäyhdistyksen jäseniä, valitsemasta keskuudestaan luottamusvaltuutettua, jos työpaikalla jo on työehtosopimuksen mukaisesti valittu luottamusmies.

28. Toisaalta on otettava huomioon, että luottamusvaltuutetun valinta on tässä tapauksessa liittynyt yhtiössä käytyihin yhteistoimintaneuvotteluihin. A on perustellut kannettaan keskeisesti näkökohdilla, jotka liittyvät siihen, etteivät yhtiön ylemmät toimihenkilöt ole saaneet riittävästi tietoja yhteistoimintaneuvotteluista ja riittävää mahdollisuutta vaikuttaa henkilöstöryhmänsä asioihin. Asiassa ei kuitenkaan ole ilmennyt syytä, jonka vuoksi yhtiön ylemmät toimihenkilöt eivät olisi voineet valita yhteistoimintalain 8 §:n 2 momentissa tarkoitettua yhteistoimintaedustajaa omaksi edustajakseen yhteistoimintaneuvotteluihin.

29. Korkein oikeus toteaa, että yhteistoimintalaissa tarkoitetun yhteistoimintaedustajan valitseminen saattaa vähentää sitä haittaa, jota jollekin henkilöstöryhmälle aiheutuu siitä, että siihen kuuluvat eivät voi valita keskuudestaan luottamusvaltuutettua. Luottamusvaltuutetun tehtävät ovat kuitenkin yhteistoimintaedustajan tehtäviä laajemmat, eikä yhteistoimintalakia sovelleta alle 20 työntekijän yrityksissä. Näiden seikkojen vuoksi työsopimuslain 13 luvun 3 §:n 1 momenttia tulkittaessa mahdollisuudelle valita yhteistoimintaedustaja ei voida antaa ratkaisevaa merkitystä.

30. Luottamusvaltuutetun toissijaisuutta luottamusmieheen nähden on lain esitöissä perusteltu viittaamalla ILO:n yleissopimuksen nro 135 määräyksiin. Niin kuin edellä kohdasta 15 tarkemmin ilmenee, mainitun yleissopimuksen mukaan sopimusvaltioiden on pyrittävä varmistamaan, ettei luottamusvaltuutetun kaltaisten ammattiyhdistyksistä riippumattomien edustajien olemassaoloa käytetä heikentämään ammattiyhdistysten tai niiden edustajien asemaa. Sopimuksen määräyksistä ei kuitenkaan ole saatavissa tukea tulkinnalle, jonka mukaan luottamusmies ja luottamusvaltuutettu eivät voisi toimia työpaikalla yhteistyössä edustaen omia valitsijoitaan. ILO:n sopimuksen nro 87 3 artiklan 1 kohdassa vahvistettu periaate, jonka mukaan työntekijöiden järjestöillä tulee olla oikeus valita vapaasti edustajansa, päinvastoin tukee käsitystä, että ylempien toimihenkilöiden etujen valvomiseksi perustetun TEA ry:n jäsenillä tulee olla oikeus valita edustajakseen luottamusvaltuutettu, vaikka yhtiössä jo olikin Vakuutusväen Liittoon kuuluvien työntekijöiden valitsema luottamusmies.

31. Työntekijöiden oikeus liittyä valitsemaansa ammattiyhdistykseen ja valita oma edustajansa on keskeinen osa perus- ja ihmisoikeuksina turvattua yhdistymisvapautta ja ammatillista järjestäytymisoikeutta. Korkein oikeus katsoo, että työsopimuslain 13 luvun 3 §:n 1 momenttia tulkittaessa on kahdesta mahdollisesta tulkintavaihtoehdosta perusteltua valita A:n kanteessaan esittämä vaihtoehto, joka paremmin turvaa ammatillisen järjestäytymisoikeuden toteutumisen. Tämän tulkintavaihtoehdon valitsemista puoltaa lisäksi se, että laajempi mahdollisuus valita luottamusvaltuutettu on omiaan takaamaan tehokkaammin kuin yhteistoimintaedustajan valitseminen joukkovähentämis- ja yhteistoimintamenettelydirektiivien taustalla olevien tavoitteiden mukaisen suojan myös sellaisille työntekijöille, jotka eivät kuulu työnantajaa sitovaan työehtosopimukseen osalliseen työntekijäyhdistykseen.

32. Näillä perusteilla Korkein oikeus päätyy katsomaan, että työsopimuslain 13 luvun 3 §:n 1 momenttia on tulkittava siten, että siitä ei aiheudu estettä A:n valinnalle LähiTapiola Keskinäisen Vakuutusyhtiön ylempien toimihenkilöiden luottamusvaltuutetuksi.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan. Korkein oikeus vahvistaa, että A on valittu 17.10.2011 LähiTapiola Keskinäinen Vakuutusyhtiön ylempien toimihenkilöiden luottamusvaltuutetuksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustav Bygglin (eri mieltä), Hannu Rajalahti (eri mieltä), Mika Huovila, Tuomo Antila ja Päivi Hirvelä. Esittelijä Samuli Sillanpää.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Rajalahti: Olen tuomion kohtien 1 – 24 osalta samaa mieltä kuin enemmistö. Tämän jälkeen lausun työsopimuslain 13 luvun 3 §:n 1 momentin tulkinnasta seuraavaa:

Kuten Korkeimman oikeuden tuomion kohdissa 7 – 9 selostetuista hallituksen esityksen perusteluista ilmenee, mahdollisuus luottamusvaltuutetun valitsemiseen on tarkoitettu toissijaiseksi työehtosopimuksen perusteella valittuun luottamusmieheen nähden. Säännös on pyritty laatimaan pitäen lähtökohtana sitä, että työnantajaa sitovan työehtosopimuksen mukaisesti valittu luottamusmies edustaa kaikkia työehtosopimuksen soveltamisen piiriin kuuluvia työntekijöitä näiden järjestäytymisestä riippumatta eivätkä nämä voi valita luottamusmiehen rinnalle luottamusvaltuutettua. Työntekijöillä olisi oikeus valita keskuudestaan luottamusvaltuutettu niissä tilanteissa, joissa työpaikalla ei ole työehtosopimuksen mukaista luottamusmiestä esimerkiksi siitä syystä, että työntekijöiden tai jonkin henkilöstöryhmän työehdoista ei ole tehty työehtosopimusta tai työehtosopimuksessa ei ole määräystä luottamusmiehen valinnasta. Tämä säännöksen tarkoitus puoltaa sitä, että luottamusvaltuutettua ei voida valita A:n kanteen mukaisessa tilanteessa.

Tätä tulkintavaihtoehtoa tukee osaltaan myös yhteistoimintalain 8 §:n 1 ja 2 momentin säännös henkilöstöryhmien edustajista ja henkilöstön oikeudesta valita yhteistoimintaedustaja edustamaan tiettyyn henkilöstöryhmään kuuluvia yhteistoimintamenettelyssä. Pykälän 1 momentin pääsäännön mukaan henkilöstöryhmien edustajina ovat joko työehtosopimuksen perusteella valittu luottamusmies tai työsopimuslain 13 luvun 3 §:n nojalla valittu luottamusvaltuutettu. Säännöksestä ilmenevä peruslähtökohta on, että luottamusmies ja luottamusvaltuutettu eivät toimi rinnakkain, vaan työehtosopimuksen perusteella valittu luottamusmies edustaa kaikkia ja siis myös sellaisia kyseisen työehtosopimuksen soveltamispiiriin kuuluvia työntekijöitä, jotka eivät ole voineet osallistua luottamusmiehen valintaan esimerkiksi järjestäytymättömyytensä vuoksi. Pykälän 2 momentin mukaan kuitenkin siinä tilanteessa, jos yrityksen jonkin henkilöstöryhmän enemmistöllä ei ole oikeutta osallistua heitä saman pykälän 1 momentin nojalla edustavan luottamusmiehen valintaan, tähän enemmistöön kuuluvat työntekijät voivat valita keskuudestaan yhteistoimintaedustajan, joka tällöin voi edustaa kyseistä henkilöstöryhmää yhteistoimintamenettelyssä.

Työtuomioistuin on asiassa käräjäoikeuden pyynnöstä 3.6.2014 antamassaan lausunnossa esittänyt, että vakuutusalan työehtosopimuksen mukaisesti valittu luottamusmies on tässä tapauksessa edustanut kaikkia työehtosopimuksen soveltamispiiriin kuuluvia toimihenkilöitä siitä riippumatta, ovatko he järjestäytyneet Vakuutusväen Liittoon tai johonkin muuhun liittoon vai ovatko he kokonaan järjestäytymättömiä. Työtuomioistuin on lausunnossaan todennut, että sillä ei ole aihetta poiketa työehtosopimukseen osallisten esittämästä yhteneväisestä kannasta, joka perustuu työehtosopimuksen sitovuutta ja luottamusmiehen edustusvaltaa koskeviin vakiintuneisiin tulkintasääntöihin.

A:n valinta luottamusvaltuutetuksi on liittynyt yhtiössä käytyihin yhteistoimintaneuvotteluihin. A on perustellut kannettaan sillä, että yhtiön ylemmät toimihenkilöt ja Vakuutusväen Liittoon järjestäytymättömät työntekijät eivät ole voineet osallistua Vakuutusväen Liiton luottamusmiehen valintaan eivätkä nämä ole saaneet riittävästi tietoja yhteistoimintaneuvotteluista ja riittävää mahdollisuutta vaikuttaa niissä henkilöstöryhmänsä asioihin. Asiassa ei kuitenkaan ole ilmennyt perustetta, mistä syystä yhtiön ylemmät toimihenkilöt, joihin A on kuulunut, eivät ole valinneet yhteistoimintalain 8 §:n 2 momentissa tarkoitettua yhteistoimintaedustajaa omaksi edustajakseen yhteistoimintaneuvotteluihin.

Katson, että asiassa ei ole esitetty riittävää perustetta tulkita työsopimuslain 13 luvun 3 §:n 1 momenttia siten, että säännös oikeuttasi luottamusvaltuutetun valintaan A:n kanteen mukaisessa tilanteessa. Päädyn näin ollen siihen, että aihetta hovioikeuden tuomion muuttamiseen ei ole.

Oikeusneuvos Bygglin: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Rajalahti.

 
Julkaistu 23.5.2017