Etusivu » Ennakkopäätökset » Ennakkopäätökset » KKO:2016:99

KKO:2016:99

Vahingonkorvaus - Työnantajan korvausvastuu - Tuottamus
Työturvallisuus

Diaarinumero: S2014/487
Taltionumero: 2661
Antopäivä: 28.12.2016

Työntekijät olivat työskennelleet kuntayhtymän sairaalan synnytysosastolla, jolla oli sittemmin todettu kosteus- ja homevaurioita. Työskentelynsä aikana työntekijät olivat sairastuneet sisäilman ongelmista johtuviin sairauksiin. Kanteessaan työntekijät vaativat kuntayhtymältä korvausta sairastumisesta aiheutuneista vahingoista. Kysymys siitä, oliko kuntayhtymä laiminlyönyt työsuojeluvelvollisuuksiaan ja oliko se tuottamuksensa perusteella vahingonkorvausvastuussa työntekijöilleen.

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Keski-Pohjanmaan käräjäoikeuden tuomio 16.5.2012 ja Vaasan hovioikeuden tuomio 4.4.2014 ilmenevät tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisusta.

Asian ovat käräjäoikeudessa ratkaisseet laamanni Daniel Allén sekä käräjätuomarit Björn Beijar ja Anneli Kourilehto ja hovioikeudessa määräaikainen hovioikeudenpresidentti Robert Liljenfeldt sekä hovioikeudenneuvokset Harri Kurkinen ja Petteri Korhonen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Keski-Pohjanmaan erikoissairaanhoito- ja peruspalvelukuntayhtymälle (kuntayhtymä) myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla osittain rajoitettuna koskemaan kysymystä, oliko kuntayhtymä laiminlyönyt työsuojeluvelvollisuuksiaan, ja kysymystä kuntayhtymän tuottamuksesta arvioitaessa sen vahingonkorvausvelvollisuutta A:lle, B:lle ja C:lle.

Kuntayhtymä vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja kanteet hylätään.

A, B ja C vaativat vastauksessaan valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut


Asian tausta

1. Keski-Pohjanmaan keskussairaala on rakennettu 1960-luvulla ja otettu käyttöön vuonna 1969. Sen pinta-ala on noin 36 000 neliömetriä ja se on noin 1 250 ihmisen työpaikka. Sairaalan synnytysosasto sijaitsee sairaalan A-siiven ylimmässä kerroksessa. Siipiä rakennuksessa on ollut asiakirjoissa olevan karttakuvan mukaan kahdeksan. Ylimmissä kerroksissa on kattoikkunat. Sairaalaan on vielä 1990-luvulla liittynyt varsinaisesta rakennuksesta 180 metrin päässä sijainnut erillinen yksikerroksinen puurakenteinen rivitalo, jossa on ollut lastenpsykiatriseen toimintaan keskittynyt niin sanottu kasvupoliklinikka ja -osasto (jäljempänä kasvupoliklinikka). Tämä rakennus on sittemmin purettu.

2. A, B ja C ovat työskennelleet A-siivessä sijaitsevalla synnytysosastolla kätilöinä, A vuosina 1977 – 2003, B vuosina 1983 – 2003 ja C vuosina 1993 – 2004. Kaikkien kolmen on todettu sairastuneen sairaalassa työskentelynsä aikana astmaattisiin sairauksiin, B:n ODTS-sairauteen ja astmaan, A:n sidekalvon tulehdukseen ja astmaan sekä C:n astmaan.

3. Synnytysosaston katto- ja seinärakenteissa on vuonna 2003 tehdyssä tutkimuksessa havaittu kosteusvaurioihin viittaavia mikrobeja ja sädesienikasvustoa. Tutkimuksen mukaan merkittävät kosteusvauriot ovat todennäköisesti aiheutuneet vuosia aikaisemmin sattuneista kattovuodoista.


Vaatimukset käräjäoikeudessa ja käräjäoikeuden tuomio

4. A, B ja C ovat vaatineet kanteissaan, että kuntayhtymä velvoitetaan kullekin erikseen suorittamaan korvausta kivusta ja särystä, pysyvästä viasta ja haitasta sekä työansion menetyksestä.

5. Kanteet ovat perustuneet työnantajan työsopimuslain mukaiseen vastuuseen työturvallisuusvelvoitteiden rikkomisesta. Kanteiden mukaan työpaikan home- ja kosteusvauriot olivat aiheuttaneet A:n, B:n ja C:n sairastumisen. Kuntayhtymä ei ollut täyttänyt työsopimuslaissa ja työturvallisuuslaissa asetettuja vaatimuksia riittävällä huolellisuudella.

6. Kuntayhtymä on kiistänyt kanteet ja vaatinut niiden hylkäämistä. Kantajien työskentelytiloihin kohdistuneissa katselmuksissa, tutkimuksissa tai ulkopuolisten asiantuntijoiden selvityksissä ei ollut ilmennyt sellaisia terveyshaittoja aiheuttavia tekijöitä, jotka olisivat olleet merkityksellisiä työnantajan vahingonkorvausvastuun kannalta. Kuntayhtymä oli huolehtinut kantajien työturvallisuudesta työsopimuslain ja työturvallisuuslain edellyttämällä tavalla asianmukaisesti.

7. Käräjäoikeus on todennut, että 1990-luvun hometalokeskustelua oli leimannut suuri epävarmuus myös asiantuntijapii-reissä. Tästä ei ollut syntynyt sellaista konkreettisella tasolla hyödynnettävää tietoa, jonka perusteella olisi voitu heti tunnistaa oireilu, sen alkuperä saatikka löytää oikea reagointitapa. Ilmeistä oli, että sairaalan kasvupoliklinikan rakennuksessa oli 1990-luvulla ollut suuria kosteusongelmia. Käräjäoikeudelle esitetystä selvityksestä ei voitu vetää sellaista johtopäätöstä, että sairaalan johdolla olisi tämän perusteella ollut riittävä tieto muualla sairaalassa todettujen kosteusongelmien terveyshaitoista. Kosteus- ja homeongelmat ja niihin liittyvien sisäilmaongelmien lääketieteellinen kytkentä oireiluun olivat olleet ja ovat osittain edelleen epäselvät. Lisäksi eri tutkimusmenetelmien luotettavuudesta ja tehokkaista korjaamismenetelmistä oli esiintynyt erimielisyyttä. Käräjäoikeus on katsonut, ettei kuntayhtymällä ollut ollut eikä sillä olisi pitänyt olla 1990-luvulla sellaista yleistietoa käsiteltävistä ongelmista, että kuntayhtymän olisi tullut heti oireilun ilmaannuttua ymmärtää sen työperäisyys ja ryhtyä toimiin tilanteen korjaamiseksi.

8. Kuntayhtymä oli saanut tiedon synnytysosaston kosteusongelmista syyskuussa 2003 valmistuneesta tutkimusselostuksesta. Kuntayhtymä oli osoittanut ryhtyneensä tutkimuksiin ongelmien selvittämiseksi. Käräjäoikeus on katsonut näytetyksi, että kuntayhtymä oli tämän jälkeen täyttänyt kaikki työnantajan työturvallisuusvelvoitteet kantajien työperäisen sairastumisen ja sen pahenemisen estämiseksi.

[Perustelujen kohta 9 jätetään tässä julkaisematta, koska se ei liity julkaistavaan oikeuskysymykseen.]

10. Käräjäoikeus on hylännyt kanteet kaikilta osin.


Hovioikeuden tuomio

11. Hovioikeus on todennut, että kuntayhtymällä oli työnantajana ollut velvollisuus tarkkailla sisäilman laatua ja tarvittaessa ryhtyä toimenpiteisiin työntekijöiden terveyttä vaarantavien kosteus- ja homevaurioiden selvittämiseksi ja poistamiseksi.

12. Esitetyn selvityksen perusteella voitiin päätellä synnytysosaston sisäilmassa olleen ainakin ajoittain haitallisia kosteusvauriomikrobeja. Vesivuodot olivat aiheuttaneet rakenteisiin mikrobikasvustoa. A:n, B:n ja C:n oli ollut mahdollista altistua rakenteissa kasvaneille mikrobeille. A:n sidekalvon tulehdus ja astma, B:n ODTS-sairaus ja astma sekä C:n astma olivat hovioikeuden mukaan syy-yhteydessä synnytysosaston rakenteiden kosteus- ja homevaurioihin.

13. Kuntayhtymän tuottamuksen ja sairastumisten välinen syy-yhteys sekä kuntayhtymän toimenpiteiden riittävyys oli arvioitava väitettyjen laiminlyöntien ajankohdan mukaan sillä perusteella, mitä ennen työntekijöiden sairastumista oli työpaikan olosuhteiden perusteella objektiivisesti arvioiden ollut ennakoitavissa. Koska työnantajalla oli aktiivinen työpaikan terveyshaittoihin liittyvä varautumis- ja ennakoimisvelvollisuus, se, milloin yksittäisen työntekijän oireilu oli tullut työnantajan tietoon, ei ollut vastuun kannalta merkityksellinen. Työturvallisuuslaki oli edellyttänyt kuntayhtymältä työtilojen rakenteiden ja sisäilman jatkuvaa tarkkailua ja mahdollisten kosteus- ja homevaurioiden selvittämistä ja välitöntä korjaamista.

14. Lisäksi hovioikeus on katsonut, että vuoden 1998 jälkeen kysymys ei ollut ollut tuntemattomasta ja epätodennäköisestä terveyshaitasta, vaan mahdollinen haitta olisi tullut ottaa erityisesti huomioon työturvallisuuslain mukaisia velvoitteita tarkasteltaessa ja arvioitaessa työnantajalta kohtuudella edellytettäviä toimenpiteitä. Kuntayhtymän tiedossa oli myös jo 1990-luvun loppupuolella ollut, että sen eräissä yksiköissä oli ollut terveydelle haitallisia kosteusvaurioita. Kysymys ei ollut ollut synnytysosastonkaan osalta sillä tavoin tuntemattomasta, epätodennäköisestä tai niin ennalta arvaamattomasta terveyshaitan vaarasta, että kuntayhtymältä ei olisi voitu edellyttää aktiivisia ja ennakoivia toimenpiteitä ennen kuin A ja B olivat jääneet pois työstä vuonna 2003 ja C vuonna 2004.

15. Kuntayhtymällä oli ollut velvollisuus arvioida yläpohjan rakenteen tiivistämisen seurauksena jäljelle jääneen haitan tai vaaran merkitys työntekijöiden terveydelle riippumatta siitä, missä vaiheessa tiivistämiseen oli ryhdytty. Kuntayhtymän olisi myös tullut saattaa työntekijöiden tietoon käsitys vesivuotojen mahdollisesta vaikutuksesta työntekijöiden terveyteen ja ryhtyä tiivistämisen lisäksi myös muihin aktiivisiin toimenpiteisiin vaurioiden laajuuden selvittämiseksi sekä sen arvioimiseksi, millainen vaikutus yläpohjan mahdollisilla kosteus- ja homevaurioilla on sisäilman laatuun.

16. A:n, B:n ja C:n sairastuminen olisi ollut estettävissä ryhtymällä viimeistään 1999 – 2000 aktiivisiin toimenpiteisiin synnytysosastolla suoritettujen toiminnallisten saneerausten jälkeen. Kuntayhtymä ei ollut näyttänyt toimineensa huolellisesti ja aktiivisesti työolosuhteisiin liittyvän terveysvaaran tutkimisessa, siitä tiedottamisessa, sen poistamisessa ja altistuksen lopettamisessa. Laiminlyönnit olivat syy-yhteydessä sairastumisiin. Henkilövahingot olivat laiminlyöntien todennäköisiä ja ennalta arvattavia seurauksia. Kuntayhtymä oli korvausvastuussa vahingoista.

17. Hovioikeus on kumonnut käräjäoikeuden tuomion A:n, B:n ja C:n osalta ja palauttanut asian käräjäoikeuteen heille korvattavien määrien selvittämiseksi.


Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

18. Hovioikeus on edellä kerrotuin tavoin katsonut näytetyksi, että A, B ja C olivat sairastuneet työpaikalla todettujen kosteus- ja homevaurioiden ja niihin liittyneiden sisäilmaongelmien vuoksi.

19. Valitusluvan rajauksen johdosta Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko kuntayhtymä laiminlyönyt työsuojelu-velvollisuuksiaan ja onko se tuottamuksensa perusteella velvollinen korvaamaan A:lle, B:lle ja C:lle näin aiheutuneet vahingot.


Asiassa sovellettavat säännökset

20. Vanhan, 31.5.2001 asti voimassa olleen työsopimuslain (320/1970) 32 §:n mukaan työnantajan on huolehdittava työturvallisuudesta ja otettava varteen kaikki, mikä muun muassa työolosuhteisiin katsoen kohtuuden mukaan on tarpeellista työntekijän suojelemiseksi saamasta työn johdosta haittaa terveydelleen. Voimassa olevan työsopimuslain (55/2001) 2 luvun 3 §:n mukaan työnantajan on huolehdittava työturvallisuudesta työntekijän suojelemiseksi muun muassa terveydellisiltä vaaroilta niin kuin työturvallisuuslaissa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä säädetään. Lain 12 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan työnantajan, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tai laiminlyö työsuhteesta tai tästä laista johtuvia velvollisuuksia, on korvattava työntekijälle siten aiheuttamansa vahinko. Vanhan työsopimuslain 51 §:n 1 momentti vastasi asiallisesti tätä säännöstä.

21. Vanhan työturvallisuuslain 9 §:n 1 momentin (27/1987) mukaan työnantajan on tarkoin otettava huomioon kaikki, mikä työn laatuun, työolosuhteisiin, työntekijän ikään, sukupuoleen, ammattitaitoon sekä hänen muihin edellytyksiinsä katsoen kohtuudella on tarpeellista työntekijän suojelemiseksi joutumasta työssä alttiiksi tapaturmille tai saamasta työn johdosta haittaa terveydelleen. Tässä tarkoituksessa työympäristöä on jatkuvasti tarkkailtava sekä ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin tapaturmien, terveyshaittojen sekä vaaratilanteiden selvittämiseksi ja torjumiseksi.

22. Pykälän viimeiseksi virkkeeksi lailla 27/1987 lisätty ennakointivelvoite korostaa ennakoivan työsuojelun merkitystä (HE 81/1985 vp s. 15).

23. Laki on kumottu 1.1.2003 voimaan tulleella työturvallisuuslailla (738/2002). Lain 8 §:ssä säädetään työnantajan yleisestä huolehtimisvelvoitteesta. Pykälän 1 momentin mukaan työnantaja on tarpeellisilla toimenpiteillä velvollinen huolehtimaan työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä. Tässä tarkoituksessa työnantajan on otettava huomioon työhön, työolosuhteisiin ja muuhun työympäristöön samoin kuin työntekijän henkilökohtaisiin edellytyksiin liittyvät seikat.

24. Pykälän 2 momentin mukaan huolehtimisvelvollisuuden laajuutta rajaavina tekijöinä otetaan huomioon epätavalliset ja ennalta arvaamattomat olosuhteet, joihin työnantaja ei voi vaikuttaa, ja poikkeukselliset tapahtumat, joiden seurauksia ei olisi voitu välttää huolimatta kaikista aiheellisista varotoimista.

25. Lain 8 §:n 4 momentin mukaan työnantajan on jatkuvasti tarkkailtava työympäristöä, työyhteisön tilaa ja työtapojen turvallisuutta. Työnantajan on myös tarkkailtava toteutettujen toimenpiteiden vaikutusta työn turvallisuuteen ja terveellisyyteen. Pykälän 5 momentin mukaan työnantajan on huolehdittava siitä, että turvallisuutta ja terveellisyyttä koskevat toimenpiteet otetaan huomioon tarpeellisella tavalla työnantajan organisaation kaikkien osien toiminnassa.

26. Työn vaarojen selvittämistä ja arviointia koskee lain 10 §. Sen 1 momentin mukaan työnantajan on työn ja toiminnan luonne huomioon ottaen riittävän järjestelmällisesti selvitettävä ja tunnistettava työstä, työajoista, työtilasta, muusta työympäristöstä ja työolosuhteista aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät sekä, jos niitä ei voida poistaa, arvioitava niiden merkitys työntekijöiden turvallisuudelle ja terveydelle. Pykälän 2 momentin mukaan jos työnantajalla ei ole 1 momentissa tarkoitettuun toimintaan tarvittavaa riittävää asiantuntemusta, hänen on käytettävä ulkopuolisia asiantuntijoita. Työnantajan on varmistuttava, että asiantuntijalla on riittävä pätevyys ja muut edellytykset tehtävän asianmukaiseen suorittamiseen. Työterveyshuollon asiantuntijoiden ja ammattihenkilöiden käytöstä sekä työpaikkaselvityksestä säädetään työterveyshuoltolaissa.

27. Lisäksi vanhan työturvallisuuslain 9 §:n 5 momentissa oli säädetty, että työnantajan ja työntekijän on yhteistoiminnassa pyrittävä ylläpitämään ja tehostamaan työturvallisuutta työpaikalla. Työnantajan on huolehdittava siitä, että työntekijät saavat riittävän ajoissa tarpeellisen tiedon turvallisuuteen ja terveyteen vaikuttavista asioista työpaikalla ja että näitä asioita asianmukaisesti ja riittävän ajoissa käsitellään työnantajan ja työntekijöiden tai heidän edustajansa kesken. Voimassa olevan lain 17 §:ssä on vastaava säännös.


Työympäristön puitedirektiivi

28. Työturvallisuuslain säännösten tulkinnassa on otettava huomioon 12.6.1989 annettu Neuvoston direktiivi 89/391/ETY toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä (työympäristön puitedirektiivi). Direktiivi määrittää työturvallisuutta koskevat vähimmäisvaatimukset. Kuten Korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 2005:145 kohdassa 19 on todettu, tuomioistuimen on kansallista lainsäädäntöä soveltaessaan tulkittava kotimaisia säännöksiä mahdollisimman pitkälle direktiivin sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti, jotta direktiivillä tavoiteltu tulos saavutetaan.

29. Työympäristön puitedirektiivin 5 artiklan 1 kohdan mukaan työnantajan velvollisuutena on huolehtia työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä kaikissa työhön liittyvissä tilanteissa. Artiklan 4 kohdan 1 alakohdan mukaan direktiivillä ei rajoiteta jäsenvaltioiden oikeutta säätää työnantajan vastuun poistamisesta tai rajoittamisesta ennalta arvaamattomien tai poikkeuksellisten olosuhteiden perusteella. Direktiivin 6 artiklassa säädetään muun muassa yleisistä ennakoivista ja ennaltaehkäisevistä periaatteista, joihin kuuluu myös velvollisuus selvittää työntekijöiden turvallisuuteen ja terveyteen liittyvät vaarat.

30. Unionin tuomioistuin on lausunut muun muassa, että direktiivin 5 artiklan 1 kohdan ja 4 kohdan 1 alakohdan säännöksistä ei voitu vastakohtaistulkinnan perusteella johtaa, että yhteisön lainsäätäjä olisi tarkoittanut asettaa jäsenvaltioille velvoitteen säätää työnantajien tuottamuksesta riippumattomaan vastuuseen perustuvasta järjestelmästä (asia C-127/05, komissio vastaan Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta, EU:C:2007:338, kohdat 42 ja 49).


Kuntayhtymän vastuun arviointiperusteet

31. A, B ja C ovat vedonneet työnantajan yksilöityinä laiminlyönteinä kattovuotojen seurausten ja puutteellisen ilmastoinnin korjaamatta jättämiseen. He eivät olisi sairastuneet, mikäli työnantaja olisi toteuttanut työturvallisuuslain edellyttämän jatkuvan tarkkailuvelvollisuutensa yhdessä työterveyshuollon kanssa ja kiireellisesti ryhtynyt tutkimaan ja korjaamaan oireilun syytä.

32. Korkein oikeus toteaa, että työturvallisuuslain noudattaminen ja työntekijän terveydestä ja turvallisuudesta huolehtiminen on työnantajalle työsopimussuhteesta johtuva velvollisuus. Korvausvelvollisuus syntyy, jos työnantaja on laiminlyönyt tämän velvollisuuden tahallisesti tai tuottamuksellisesti. Kuten edellä kohdasta 30 ilmenee, myöskään unionin oikeudesta ei seuraa, että työnantajalla olisi ankara vastuu työpaikan turvallisuudesta ja terveellisyydestä.

33. Työympäristön ja sisäilmaston terveellisyydestä huolehtiminen kuuluu työnantajan velvollisuuksiin. Työsopimukseen perustuvassa korvausriidassa työntekijän tulee näyttää toteen se, ettei sopimuksen mukaista suoritusta ole tapahtunut, vahinko ja sen määrä. Työnantajan puolestaan on korvausvastuusta vapautuakseen osoitettava, ettei vahinko ole johtunut sen tuottamuksesta, eli että se on noudattanut vaadittavaa huolellisuutta vahingon välttämiseksi.

34. Kun kantajien oireilujen on katsottu aiheutuneen altistumisesta homeille työssä, on syntynyt olettama siitä, ettei kuntayhtymä ole noudattanut työsuojeluvelvoitteitaan. Kuntayhtymän on siten esitettävä vastanäyttöä siitä, ettei laiminlyöntiä ole tapahtunut ja ettei sen toiminta ole ollut piittaamatonta tai huolimatonta. Tämä edellyttää näyttöä yhtäältä siitä, että kuntayhtymä on ryhtynyt tarvittaviin toimiin poistaakseen todetut sisäilmasto-ongelmat, ja toisaalta siitä, että kuntayhtymä on asianmukaisesti tarkkaillut sisäilmastoa ja selvittänyt mahdollisiin kosteus- ja homeongelmiin viittaavia havaintoja ja epäilyjä.

35. Kuten edellä on todettu, työturvallisuuslainsäädäntöä on muutettu sinä aikana, jona kuntayhtymän on väitetty laiminlyöneen huolellisuusvelvoitteensa. Korkein oikeus katsoo kuitenkin, etteivät nämä uudistukset ole muuttaneet työnantajan velvollisuuksia sillä tavalla, että se tässä asiassa vaikuttaisi kuntayhtymän toiminnan arviointiin. Ottaen huomioon myös työympäristön puitedirektiivin tulkintavaikutus työnantajan velvollisuutena on jo vanhan työturvallisuuslain mukaan ollut noudattaa ennakoivien ja ehkäisevien toimenpiteiden periaatetta. Tässä tapauksessa kosteus- ja homevauriot eivät liity sellaisiin epätavallisiin tai ennakoimattomiin olosuhteisiin, jotka uuden työturvallisuuslain 8 §:n 2 momentin mukaan rajaisivat työnantajan huolehtimisvelvollisuutta.


Yleinen tietämys kosteusvaurioista

36. Kuten hovioikeus on lausunut, merkityksellisiä seikkoja kuntayhtymän väitettyä tuottamusta arvioitaessa ovat 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa vallinnut yleinen tietämys kosteus- ja homevaurioihin liittyvistä terveysriskeistä, kuntayhtymän tietoisuus sen sairaalarakennuksessa ilmenneistä kosteusvaurioista sekä se, onko kuntayhtymän tiedossa ollut seikkoja, joiden perusteella sen olisi tullut varoa sitä, että synnytysosastolla saattaa olla kosteus- ja homevaurioista johtuva sisäilmasto-ongelma. Korkein oikeus toteaa, että ongelmallista 1990-luvulla on ollut, kuten on edelleenkin se, millä tavoin sisäilman tavanomaisesta poikkeavat mikrobipitoisuudet ja -lajistot havaitaan ja mitataan.

37. Asiassa on hovioikeuden tuomiosta ilmenevin tavoin esitetty yksityiskohtainen selvitys kosteusvaurioiden terveyshaittoja koskevasta rakennusteknisestä ja lääketieteellisestä kirjallisuudesta kanteessa tarkoitetulta ajalta. Ympäristöministeriön vuonna 1997 julkaiseman ympäristöoppaan mukaan kosteusvaurion merkkejä ovat yleensä näkyvät kosteusvauriot, homeen haju ja rakennuksen käyttäjien oireilu. Oppaassa on todettu, että tasakattorakenteiden kosteusvaurioiden yhteydessä vuotokohtien paikallistaminen voi olla vaikeaa. Sosiaali- ja terveysministeriön 1.2.1997 voimaan tulleessa sisäilmaohjeessa on todettu, että terveyshaittana pidetään myös altistumista terveydelle vaaralliselle aineelle tai tekijälle siinä määrin, että sairauden tai sen oireiden syntyminen on mahdollista. Samana vuonna julkaistusta Asumisterveysoppaasta ilmenee, ettei terveyshaittaa tuolloisen käsityksen mukaan yleensä aiheutunut, jos mitatut olosuhteet olivat sosiaali- ja terveysministeriön ohjeen mukaisia. Kansanterveyslaitoksen vuonna 1999 julkaisemassa sairaalarakennusten erityispiirteitä koskevassa tutkimuksessa on kiinnitetty huomiota siihen, että työturvallisuuslaki edellyttää työympäristön seurantaa, mutta ongelmia aiheutuu siitä, ettei tarkkoja raja-arvoja ole annettu sisäilman mikrobipitoisuuksille.

38. Vuonna 2007 päivitetyssä Majvik II -suosituksessa on todettu, että kun Suomen Lääkärilehti vuonna 1998 julkaisi ensimmäisen Majvik-suosituksen, ongelma oli uusi eivätkä sen laatineet asiantuntijat olleet voineet nojautua juurikaan tieteelliseen näyttöön. Majvik II -suosituksessa on todettu edelleen, että kosteusvaurion ja siitä johtuvan mikrobikasvuston aiheuttamat oireet ovat epäspesifisiä. Samanlaisia oireita voivat aiheuttaa myös monet muut sisäympäristöön liittyvät tekijät. Oireiden liittyminen toistuvasti työympäristöön herättää epäilyn sisäilmasto-ongelmasta. Samankaltaisten oireiden tai saman taudin, kuten astman esiintyminen usealla työntekijällä vahvistaa epäilyä.

39. Majvik II -suosituksen mukaan epäily mahdollisesta kosteusvaurion aiheuttamasta oireilusta tai sairaudesta voi syntyä sen takia, että työterveyshuollossa tiedetään rakennuksessa olevan ongelmia tai potilas voi esittää epäilyn. Suosituksessa esitetään, että jos potilaan antamien esitietojen perusteella herää selkeä epäily oireiden liittyvyydestä työhön, keskitytään työterveyshuollon työpaikkaselvityksen yhteydessä mahdollisten kosteusvaurioiden tunnistamisen lisäksi muihin sisäilmaan liittyviin tekijöihin. Nämä voivat olla oireiden syitä tai niitä pahentavia seikkoja, kuten puutteellinen ilmanvaihto, korkea lämpötila, veto, kemialliset altisteet, hiukkaset, kuidut jne. Jos työpaikalla on runsaasti valituksia sisäilmasta, pitää harkita sisäilmastokyselyn suorittamista valitusten ryhmätarkastelua varten, minkä kautta saa paremman käsityksen ongelman laadusta ja laajuudesta.

40. Ulkoilman kanssa tekemisissä olevissa rakenteissa on lähes poikkeuksetta mikrobikasvustoa. Toisaalta rakenteiden kostuminen ei aina aiheuta mikrobikasvustoa tai terveyshaitan vaaraa. Kosteusvaurioon liittyvien oireiden ja sairauksien aiheuttajia ei tunneta tarkasti tälläkään hetkellä. Homealtistuksesta aiheutuvia oireita ei myöskään voida erottaa hengitystieinfektioiden oireista. Oireet, samoin kuin alttius sairastua sisäilmasairauksiin ovat hyvin yksilöllisiä.

41. Viranomaiset eivät ole antaneet määräyksiä tai suosituksia, jotka koskevat homeiden tai niiden aineenvaihduntatuotteiden sallittuja määriä työpaikoilla.


Kuntayhtymän tietämys kosteusvaurioihin liittyvistä ongelmista sairaalassa

42. Kuntayhtymä ei ole kiistänyt sitä, että se on tiennyt kosteusvaurio-ongelmista yleensä ja sairaalarakennuksiin erityisesti liittyvistä kosteus- ja homevaurioiden vaarasta viimeistään vuoden 1998 jälkeen. Riidatonta myös on, että kuntayhtymän tiedossa ovat 1990-luvulla olleet sairaalan kasvupoliklinikan ja kliinisen laboratorion sekä eräiden muiden yksiköiden kosteusvauriot, joista oli epäilty aiheutuneen työperäistä oireilua. Näitä sisäilmaston ongelmia oli käsitelty sairaalan työsuojelujaoksessa.

43. Työsuojelujaoksen kokouspöytäkirjoista ilmenee muun muassa, että kasvupoliklinikan henkilökunta oli vuonna 1995 saanut nuha- ja silmäoireita työpaikallaan ja että työterveyshuolto oli tehnyt selvityspyynnön. Jaos oli vuonna 1997 käsitellyt yksiköstä otettuja homenäytteitä. Poliklinikan remontti oli todettu helmikuussa 1998 toteutetuksi ja mainittu, että sairaalarakennuksen osalta näytteidenottoon palataan, jos henkilökunnalla ilmenee oireita. Asiasta oli neuvoteltu työsuojelutarkastajan kanssa. Kasvupoliklinikalla tehdyn sisäilmaselvityksen väliraportti oli valmistunut elokuussa 2000 ja yksikön ongelmat olivat johtaneet samana vuonna toimintojen siirtämiseen muualle.

44. Sairaalarakennuksen alimpien, 0- ja 00-kerrosten osalta oli marraskuussa 1997 kiinnitetty huomiota siihen, että eräillä riskialueilla työskenteleville tulee tehdä tarvittaessa oirekartoitus homenäytteiden ottamisen jälkeen. Eräältä osastolta vuonna 1998 mahdollisesta homekasvustosta tulleen valituksen johdosta jaos oli suositellut tehtäväksi lisäselvityksiä eräissä osaston wc-tiloissa ja oireilun selvittämistä. Tammikuussa 1999 oli todettu, että kyseisellä osastolla oli tehty työpaikkaselvitys ja että teknisen osaston tulisi tehdä selvitys sanotun osaston ja koko talon kosteusvaurioista.

45. Hovioikeudessa kuullun todistajan mukaan kliinisessä laboratoriossa F-siivessä oli ollut jatkuvia kattovuotoja, ja työnantajan edustajalle oli viestitetty huonosta sisäilmasta jo vuodesta 1994 alkaen. Oikeudenkäyntiasiakirjojen mukaan työsuojelujaos oli vuonna 2000 kiinnittänyt huomiota siihen, että sanotuissa tiloissa oli useita keuhko-oireista kärsiviä. Laboratorion henkilökunta oli syyskuussa 2002 esittänyt epäilyn homealtistuksesta. Kliinisen laboratorion kuntotutkimusraportti toimenpidesuosituksineen oli valmistunut 12.3.2003. Raportin mukaan yläpohjan lämmöneristeet olivat saattaneet päästä kastumaan kattoremontin aikana.

46. Työsuojelujaoksen tiedossa oli maaliskuussa 2000 ollut, että hengityselinsairaudet olivat vuonna 1999 olleet mielenterveys- sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksien ohella yksi merkittävimmistä sairauspoissaolojen syistä koko sairaalassa.


Synnytysosaston saneeraus, sairaalan kattoremontti ja työsuojelupäällikön laatimat menettelytapaohjeet

47. Hovioikeuden mukaan synnytysosastolla oli ollut yksi tai muutama kattovuoto toiminnan alusta lähtien joka vuosi. Vuodot olivat liittyneet myös kattoikkunoihin ja ilmanvaihtokoneen kondenssiveteen. Kattovuodoista oli tavanomaisesti ilmoitettu kiinteistöhuoltoon, joka oli vastannut vuodon korjaamisesta. Hovioikeus on pitänyt esitetyn selvityksen perusteella ilmeisenä, että tekninen toimi oli tarvittaessa vaihtanut eristeitä siltä osin kuin kattovuotokohdat oli paikannettu ja kosteusvaurioituneita eristeitä havaittu.

48. Synnytysosastolla on tehty toimintojen uudelleenjärjestelyistä johtuen saneeraus kahdessa vaiheessa vuosina 1997 ja 1999. Saneerauksen yhteydessä oli purettu muun muassa alaslaskettuja kattoja, mutta tällöin ei ollut tehty havaintoja rakenteiden kosteus- tai homevaurioista. Sairaalarakennuksen vesikattoremontti, jossa 12 000 neliömetrin laajuisen vesikaton kumibitumipinta on uusittu ja lisätty sadevesikaivoja ja tarkistusluukkuja, on valmistunut syyskuussa 2000. Myöskään katon korjaustyön yhteydessä ei ollut havaittu kosteusvaurioita.

49. Hovioikeuden mukaan voitiin päätellä, ettei sisäpuolisiin rakenteisiin kattovuotojen seurauksena mahdollisesti kohdistunut kosteusrasitus ollut ollut sillä tavoin jatkuvaa, että korjauksissa läpikäydyt rakenteet olisivat olleet havaittavalla tavalla märät tai että niihin olisi muodostunut silmin nähden havaittavia homekasvustoja.

50. Kattovuotojen syytä tai synnytysosaston yläpohjan kuntoa ei ole tarkemmin tutkittu vesikattoremontin yhteydessä. Kattovuodot ovat hovioikeudessa kuultujen todistajien mukaan jatkuneet vielä vesikattoremontin jälkeen. Hovioikeus on kuitenkin todennut vuotojen määrän olleen aikaisempaa vähäisemmän.

51. Sairaalan työsuojelupäällikön laatima kirjallinen ohje menettelytavasta rakennusten kosteus- ja homevaurioepäilyissä on annettu toukokuussa 2000. Siitä ilmenee muun muassa, että esimiehen tehtävänä oli home-epäilytapauksessa huolehtia, että asia ilmoitetaan työsuojelupäällikölle. Jos kyseessä oli useita työntekijöitä koskeva homeongelma, yhteys tuli ottaa myös työterveyshuoltoon ryhmätasoisten toimenpiteiden tarpeen arvioimiseksi. Mikäli kyseessä oli laaja ja useita työntekijöitä koskeva homeongelma, järjestettiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa tiedotustilaisuus. Ohjeistus on annettu tiedoksi linjaesimiehille, kuten osastonhoitajille.


Työpaikkakäynti ja työpaikkaselvitykset synnytysosastolla 2000-luvun alussa

52. Synnytysosastolle on saneerauksen ja vesikattoremontin jälkeen tehty työterveyslaissa tarkoitetut työpaikkakäynti 29.8.2000 ja työpaikkaselvitykset 4. ja 13.10.2000. Henkilökunnalle on näihin liittyen tehty lokakuussa 2000 terveystarkastukset.

53. Työpaikkakäynnin aiheena on ollut fyysisten tilojen tarkastelu. Työterveyden ja työsuojelun edustajat ovat todenneet tilat hyviksi, talon parhaimmasta päästä oleviksi.

54. Työpaikkaselvityksiin ovat osallistuneet synnytysosaston edustajien lisäksi työsuojeluvaltuutettu ja työterveyslääkäri ja -hoitaja tai työterveyshoitaja. Selvityksistä ensimmäinen on koskenut kätilöitä ja heidän sijaisiaan, jälkimmäinen osastosihteereitä ja lastenhoitajia. Ensimmäisen selvityksen tarkoituksena on ollut tunnistaa synnytysosaston työntekijöiden terveyttä ja työkykyä uhkaavia ja ylläpitäviä tekijöitä.

55. Työpaikkaselvityksissä on tullut ilmi ilmastoinnin puutteellisuus ja kanslian korkea lämpötila ja kosteusprosentti. Työpaikkakäynnillä ja -selvityksissä ei ole niistä laadittujen pöytäkirjojen mukaan tullut esille mitään muuta kosteusvaurioon tai sisäilmaston ongelmiin viittaavaa. Toisaalta hovioikeudessa kuultu osastosihteeri on kertonut ottaneensa työpaikkakäynnillä esille vesivuotojen jatkumisen vesikattoremontin jälkeen.

56. Terveystarkastuksiin on osallistunut 90 prosenttia osaston henkilökunnasta. Terveystarkastusten perusteella työnantajalle ei ollut välittynyt tietoa sellaisesta työntekijöiden oireilusta, joka viittaisi tilojen kosteus- tai homeongelmiin.

57. Työkykykartoituksen tulosten seurantakokouksessa 9.9.2002 olivat olleet esillä työilmapiiriin liittyvät ongelmat, kuten ammattikuntien välinen jännite ja työstressi. Perusongelmaksi on nähty lyhyen ajan sisällä tehdyt monet toiminnalliset muutokset ja remontti. Sairauslomien määrä oli kasvanut. Kokouksesta laaditussa pöytäkirjassa on todettu, ettei ilmastoinnin korjaamista ollut liian kalliina hoidettu. Remontoimattomat osastot olivat tärkeysjärjestyksessä edellä.

58. Työterveyslääkäri on ottanut lokakuussa 2002 yhteyttä työsuojelupäällikköön ja kertonut, että synnytysosaston yhden työntekijän oireet ovat mahdollisesti työperäisiä.


Kuntayhtymän selvitys- ja korjaustoimet vuosina 2002 ja 2003

59. Kun epäily työperäisistä oireista on tullut työsuojelupäällikön tietoon, synnytysosastolla on toukokuussa 2003 tehty oirekartoitus ja sisäilmakysely. Osastolla on suoritettu heinäkuusta 2003 alkaen kosteusteknisiä ja sisäilman laatuun liittyviä tutkimuksia.

60. Yläpohjan lämmöneristeestä, kattoikkunan ympäriltä ja ulkoseinän lämmöneristeestä on 12.9.2003 päivätyn tutkimusselostuksen mukaan löydetty erilaisia kosteusvaurioon viittaavien sukujen mikrobeja ja sädesientä eli niin sanottuja kosteusvaurioindikaattoreita. Niiden todennäköisin syy olivat aikaisemmat kattovuodot. Sisäilma- ja sivelynäytteiden mikrobiarvot ovat alittaneet raja-arvot. Myöskään toisen asiantuntijan vuonna 2005 suorittamissa tutkimuksissa sisäilman laadun ei ole todettu poikkeavan ohjeellisista arvoista.

61. Tutkimuksissa oli havaittu, että synnytysosaston yläpohjan betonilaatassa oli paikoin reikiä. Savutestien perusteella porausrei´istä ja sähköputkien päistä tapahtui ilmavirtausta yläpohjasta sisätilan rakenteisiin päin, jolloin mikrobeilla oli pääsy osaston puolelle. Sama mahdollisuus oli ulkoseinän rakenteiden puutteellisesta tiivistämisestä johtuen lämmöneristeissä olevilla mikrobeilla. Käräjäoikeudessa vastaanotetusta todistelusta ilmenee, että tutkimuskeinoksi sisäilmamittausten rinnalle valittu ilmavuotojen selvittäminen on ollut tuolloin uutta.

62. Tutkimuksissa havaitut rakennustekniset epäkohdat ja rakenteiden vauriot ovat myöhemmin johtaneet muun muassa osaston ylä- ja välipohjan saneerauksiin. Laajemmat korjaustoimet on tehty vasta sen jälkeen, kun kantajat ovat lopettaneet työskentelynsä sairaalassa.


Yhteenveto kuntayhtymän tietämyksestä ja menettelystä vuosina 1999 2004

63. Kuntayhtymällä on ollut tuon ajankohdan mukainen tieto kosteusvaurio-ongelmista yleensä samoin kuin sairaalarakennusten erityispiirteistä, joihin liittyy kosteus- ja homevaurioiden vaara. Lisäksi kuntayhtymällä on ollut tieto edellä kuvatuista ongelmista, joita erillisessä rakennuksessa sijaitsevassa kasvupoliklinikassa ja eräillä sairaalarakennuksen osastoilla oli ilmennyt 1990-luvun puolivälistä alkaen.

64. Synnytysosaston saneeraus vuosina 1997 ja 1998 on johtunut toiminnallisista tarpeista eikä kosteusvaurioepäilyistä. Saneerauksen tai vuonna 2000 tehdyn kattoremontin yhteydessä ei ole tehty havaintoja kosteusvaurioista. Osaston tilat on todettu vuonna 2000 kunnoltaan hyviksi. Synnytysosaston tiloissa ei ole myöhemminkään ollut näkyvää hometta, eikä siellä ole havaittu homeelle tyypillistä hajua. Synnytysosaston fyysisiin työolosuhteisiin liittyvää oireilua ei ole tullut esiin työpaikkaselvityksissä tai terveystarkastuksissa syksyllä 2000, kuten ei myöskään työkykykartoituksen seurannassa vuonna 2002. Esillä ovat olleet molempina vuosina osaston työilmapiiriongelmat.

65. Työterveyslääkärin lokakuussa 2002 ilmoittaman yhtä osaston työntekijää koskevan oire-epäilyn johdosta osastolla on toukokuussa 2003 toimeenpantu oirekysely. Rakenneselvitysten perusteella kuntayhtymän tietoon on syyskuussa 2003 tullut, että osaston ulkopuolisista tiloista ja ulkoseinästä oli mikrobialtistuksen mahdollistanut ilmayhteys osastolle.


Voidaanko kuntayhtymän katsoa laiminlyöneen ennakolliset työsuojeluvelvoitteensa

66. Hovioikeuden mukaan kuntayhtymä oli laiminlyönyt ryhtyä viimeistään vuosina 1999 – 2000 aktiivisiin toimenpiteisiin, millä se on tarkoittanut työolosuhteisiin liittyvän terveysvaaran tutkimista, siitä tiedottamista, sen poistamista ja altistuksen lopettamista.

67. Korkein oikeus toteaa, että synnytysosastolla havaitut ja kuntayhtymän tietoon tulleet vesivuodot ovat korostaneet kuntayhtymän velvollisuutta tarkkailla seikkoja, jotka viittaisivat siihen, että rakenteisiin on muodostunut työntekijöiden terveyden kannalta merkittävä kosteusvaurio. Tällaisesta ei kuitenkaan ole ollut aistein havaittavia merkkejä. Kuten kohdassa 37 selostetusta ympäristöministeriön julkaisemasta ympäristöoppaasta ilmenee, kosteusvaurion merkkeinä ovat yleensä näkyvät kosteusvauriot, homeen haju ja rakennuksen käyttäjien oireilu. Nämä seikat ovat myös nykyisen tiedon mukaan keskeisiä, kun arvioidaan kosteuden aiheuttamia terveysriskejä ja korjaamisen tarvetta.

68. Kosteusvaurioista yhtäältä työpaikkakiinteistölle ja toisaalta työntekijöille aiheutuvien haittojen selvittäminen vaatii tyypillisesti asiantuntija-apua. Edelleenkään ei ole sellaisia testausmenetelmiä, joilla voitaisiin selvittää kosteusvaurioihin liittyvien vahingollisten hiukkasten esiintymistä sisäilmassa niin, että terveysriskejä voitaisiin niiden avulla jatkuvasti seurata.

69. Synnytysosaston ilman kosteuspitoisuus ja lämpötila ovat olleet kesäisin ajoittain korkeat. Ilmastoinnin puutteellisuuteen ja korjaustarpeeseen on kiinnitetty huomiota ainakin vuonna 2000. Työsuojeluvaltuutetut ovat käyneet osastonhoitajan työhuoneessa yhden, laadultaan määrittelemättömän hajuhavainnon vuoksi vuonna 2001. Vuonna 2003 todetut kosteus- ja homevauriot eivät kuitenkaan ole liittyneet ilmastointiin tai sen mitoitukseen sinänsä. Osaston tiloista suurin osa oli käyttötarkoituksensa vuoksi alipaineistettu ja ulkoilma oli päässyt virtaamaan rakenteiden läpi sisätiloihin.

70. Silloin, kun ulkoisia merkkejä rakenteellisista kosteusvauriosta ei ole havaittavissa, merkki kosteusvauriosta voi olla työntekijöiden oirehdinta. Osastolla työskennelleet ovat oikeudenkäynnissä kertoneet osaston henkilökunnan oireilleen pitkän aikaa tavalla, joka tyypillisesti liittyy sisäilmaston ongelmiin. Kuvatut hengitystieoireet eivät kuitenkaan ole sellaisinaan ominaisia vain homealtistukselle. Työnantajan tietoon ei ollut edes vuonna 2000 suoritettujen terveystarkastusten perusteella tullut epäilyä työperäisestä oireilusta synnytysosastolla.

71. Apuna työpaikan haitta- ja vaaratekijöiden tunnistamisessa on toiminut työterveyshuolto. Kuntayhtymällä, sairaalan työsuojelujaoksella ja työsuojeluvaltuutetulla on ollut oikeus saada työterveyshuollolta sellainen tieto, jolla on merkitystä työturvallisuusvelvoitteiden kannalta. Kun työterveyshuollon edustajat ovat osallistuneet myös sairaalan työsuojelujaoksen toimintaan, heillä on ollut pitkäaikainen ja kulloinkin ajankohtainen tieto sairaalarakennuksessa ilmenneistä kosteusvaurioista, niihin liittyvistä ongelmista sekä sairaalan poissaolotilastoista. Synnytysosastoon liittyvä yhden työntekijän oire-epäily on tullut työsuojelupäällikön tietoon työterveyslääkärin ilmoituksella kuitenkin vasta lokakuussa 2002.

72. Esitetyn selvityksen mukaan kuntayhtymä ei ole saanut tietoa synnytysosaston työntekijöiden poikkeavasta oireilusta esimiehiltä, henkilöstön edustajilta eikä myöskään työterveyshuollon kautta ennen kuin kantajat ovat sairastuneet. Kantajat eivät olleet itsekään yhdistäneet oireitaan homealtistukseen.

73. Oikeudenkäynnissä on esitetty laajaa selvitystä sairaalan muiden osastojen kosteusongelmista ja -epäilyistä. Erillisrakennuksen ja kellarikerrosten kosteusongelmat eivät kuitenkaan ole voineet johtua samankaltaisista syistä kuin ylimmässä kerroksessa sijainneen synnytysosaston ongelmat. Synnytysosaston tavoin ylimmässä kerroksessa sijainneessa kliinisessä laboratoriossakin epäily homealtistuksesta on syntynyt vasta syksyllä 2002 eli samoihin aikoihin kuin synnytysosastolla. Laboratoriota koskenut kuntotutkimus, jonka mukaan yläpohjan lämmöneristeet ovat voineet kastua, on valmistunut keväällä 2003, jolloin myös synnytysosastoa koskeva selvitys oli aloitettu. Kuntayhtymän selvitys- ja korjaustoimet muissa sairaalan osissa puhuvat pikemminkin sen puolesta, että kuntayhtymä on pyrkinyt täyttämään työsuojeluvelvoitteensa.

74. Korkein oikeus katsoo kuntayhtymän osoittaneen, että synnytysosastolla vuonna 2003 esiin tulleet rakenteelliset puutteet ja kosteusvauriot eivät ole olleet kuntayhtymän tiedossa eivätkä sen ennakoitavissa ennen kantajien sairastumista. Kun merkkejä tai epäilyä terveyttä vaarantavasta kosteusvauriosta ei ole ollut, kuntayhtymällä ei ole ollut aihetta ryhtyä korjauksiin tai erityisasiantuntemusta vaativiin selvitystoimiin. Homealtistusta koskeneen epäilyn herättyä kuntayhtymä on teettänyt oirekartoituksen ja hankkinut ulkopuolisen asiantuntijan selvityksen kosteusvauriosta ja sen korjaamisesta. Nämä toimet vastaavat myös vuonna 2007 julkaistua Majvik II -suositusta. Kuntayhtymä ei siten ole huolimattomuudesta laiminlyönyt sille työnantajana työturvallisuuslain mukaan kuuluvia tarkkailu- ja ennakointivelvollisuuksiaan.


Voidaanko kuntayhtymän katsoa laiminlyöneen velvollisuutensa tiedottaa vesivuotoihin mahdollisesti liittyvistä riskeistä

75. Hovioikeus on katsonut vielä, että kuntayhtymä oli laiminlyönyt tiedotusvelvollisuutensa, kun se ei ollut saattanut työntekijöiden tietoon käsitystä vesivuotojen mahdollisesta vaikutuksesta työntekijöiden terveyteen. Korkein oikeus toteaa tältä osin, ettei seikkaan ole oikeudenkäynnissä vedottu. Asiakirjoista ei myöskään ilmene, että hovioikeus olisi varannut asianosaisille tilaisuuden lausua seikasta. Hovioikeus on siten menetellyt virheellisesti.

76. Ensisijaisella perusteella ajetut vahingonkorvausvaatimukset on edellä lausutuin perustein hylättävä.

[Perustelujen kohdat 77 – 79 jätetään tässä julkaisematta, koska ne eivät liity julkaistavaan oikeuskysymykseen.]


Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

80. A, B ja C häviävät asian. Korkein oikeus katsoo kuitenkin, että heidän velvoittamisensa korvaamaan kuntayhtymän oikeudenkäyntikulut asiassa olisi oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 b §:ssä tarkoitetuin tavoin kokonaisuutena arvioiden ilmeisen kohtuutonta ottaen huomioon oikeudenkäyntiin johtaneet seikat, asianosaisten asema ja asian merkitys A:lle, B:lle ja C:lle. Kuntayhtymän oikeudenkäyntikulut jäävät kaikissa oikeusasteissa sen vahingoksi.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan A:n, B:n ja C:n osalta. A:n, B:n ja C:n kanteet hylätään. Asia jää tältä osin käräjäoikeuden tuomion varaan.

Kuntayhtymän oikeudenkäyntikuluvaatimus hylätään.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Liisa Mansikkamäki, Marjut Jokela, Pekka Koponen ja Jarmo Littunen. Esittelijä Heli Sankari.

 
Julkaistu 28.12.2016  Päivitetty 11.1.2017