Etusivu » Ennakkopäätökset » Ennakkopäätökset » KKO:2016:79

KKO:2016:79

Rakennusurakka
Vahingonkorvaus

Diaarinumero: S2014/932
Taltionumero: 2311
Antopäivä: 09.11.2016

Laskutyöurakkana rakennetun bussivarikko- ja salibandyhallin katto painui enimmillään noin puoli metriä, koska kantavana rakenteena toiminut profiilipelti oli tukikestävyydeltään liian alhainen eikä vastannut rakennesuunnitelman vaatimuksia. Profiilipellin virheellisyys johtui pääurakoitsijan alihankkijana toimineen yrityksen tietokoneohjelmassa olleesta mitoitusvirheestä. Rakennusvirhe havaittiin vasta, kun katto painui urakan takuuajan päättymisen jälkeen. Kysymys siitä, oliko urakoitsija vastuussa virheestä sillä perusteella, että oli olennaisella tavalla laiminlyönyt sovitun laadunvarmistuksen.

Rakennusurakan yleiset sopimusehdot YSE 1998 30 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian tausta ja vaatimukset Helsingin käräjäoikeudessa

A (kantaja) teki B:n (vastaaja) kanssa laskutyöurakkasopimuksen yhdistetyn bussien huoltokorjaamon ja salibandyhallin rakentamisesta 26.10.2006. Urakan tarkoituksena oli rakentaa uusi yhdistetty hallirakennus huoltokorjaamolle ja salibandyhallille siten, että salibandytilat sijaitsivat huoltokorjaamon yläpuolella.

Urakka valmistui marraskuussa 2007 ja sitä koskeva takuuaika päättyi 15.10.2009. Maaliskuussa 2010 varikkohallin katolla havaittiin salibandyhallin kohdalla painuma, josta oli pudonnut sisätiloihin mm. eristysvilloja. Katto oli enimmillään painunut noin puoli metriä alaspäin kymmenen metrin matkalla. Vahinkoa tutkittaessa havaittiin, että kattoon oli asennettu profiilipelti, joka ei kantokyvyltään vastannut sitä, mitä rakennesuunnitelmassa oli edellytetty.

A vaati kanteellaan B:ltä korvausta katon korjauskuluista yhteensä 947 702,98 euroa korkoineen. Vahinko oli johtunut siitä, että katossa oleva kantava profiilipelti oli lumen painosta painunut. Vahinko johtui profiilipellin suunniteltua heikommasta kestävyydestä. B oli kanteen mukaan vastuussa virheestä takuuajan jälkeenkin, koska se oli laiminlyömällä olennaisesti sovitun laadunvarmistusvelvollisuutensa toiminut samalla törkeän huolimattomasti sekä jättänyt täyttämättä urakkasopimuksen mukaisen suoritusvelvollisuutensa.

B kiisti kanteen. Katon vaurioituminen johtui useiden eri syiden yhteisvaikutuksesta, kuten tilaajan vastuulla olleen rakennesuunnittelun virheestä. Mikään vahingon aiheuttaneista syistä ei ollut vastaajan vastuulla.

Käräjäoikeuden tuomio 31.1.2013

Käräjäoikeus totesi asiassa riidattomaksi, että pellin toimittaneen terästehtaan mitoitusohjelmassa oli virhe. Käräjäoikeus katsoi näytetyksi, että katossa käytetyn profiilipellin tukikestävyys oli jäänyt noin puoleen siitä, mitä pellin valmistaja oli ilmoittanut ja että katon vaurioitumisen syynä oli yksinomaan alimitoitettu pelti. Rakennusurakan yleisten sopimusehtojen (YSE 1998) 24 §:n nojalla urakoitsija vastasi kaikista urakkaan kuuluvista velvoitteista. Alihankkijan käyttäminen ei vaikuttanut urakoitsijan sopimusvastuuseen. Rakennusurakoitsijan takuuajan jälkeinen YSE 1998 30 §:n mukainen vastuu kattoi myös aliurakoitsijoiden ja -hankkijoiden virheet. Virhettä ei voitu kohtuudella havaita vastaanottotarkastuksessa tai takuuaikana. Törkeää huolimattomuutta arvioitaessa käräjäoikeuden mukaan myös vahinkojen suuruudella oli merkitystä tuottamuksen astetta arvioitaessa. Rakennuksessa olisi voinut olla runsaasti ihmisiä ja vahingot olisivat voineet olla paljon suuremmat. Käräjäoikeus katsoi myös, että urakoitsija oli jättänyt osan sopimuksesta täyttämättä, kun pelti ei vastannut kestävyydeltään tilaajan asettamia edellytyksiä. Näin ollen vastaaja oli vastuussa mitoitusvirheen aiheuttamasta vahingosta. Käräjäoikeus velvoitti B:n korvaamaan A:lle menettelyllään aiheuttamansa vahingon 770 464,82 euroa korkoineen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Hannele Lindholm.

Helsingin hovioikeuden tuomio 26.9.2014

B valitti hovioikeuteen vaatien kanteen hylkäämistä tai toissijaisesti korvausvelvollisuuden määrän alentamista. B:n mukaan ensisijainen vastuu pellin kelvollisuudesta kuului tilaajana A:lle. Käräjäoikeus oli virheellisesti katsonut, että pelkästään vahingon suuruuden ja aiheutuneen vaaran vuoksi kyseessä oli törkeä tuottamus. B oli suorittanut sopimuksen ja yleisen käytännön mukaiset laadunvarmistustoimenpiteet. B:n mukaan sen menettely ei ollut törkeän huolimatonta.

A vaati valituksen hylkäämistä.

Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin, että katon vaurioituminen johtui ilmoitettua lujuusarvoa heikommaksi mitoitetusta pellistä. B:n vastuuperusteen osalta hovioikeus katsoi, että B vastasi alihankkijansa suorituksesta ja tämän toimittaman tuotteen virheellisyydestä. Sitä vastoin B ei ollut jättänyt täyttämättä sopimukseen perustuvaa suoritusvelvollisuuttaan eikä siten tällä perusteella ollut vastuussa virheestä takuuajan jälkeen. Sovitun laadunvarmistuksen olennaisen laiminlyönnin osalta hovioikeus viittasi asiassa esitettyyn henkilötodisteluun, josta ilmeni, ettei pelti olisi saanut läpäistä valmistajan laadunvalvontaa. Virhe aiheutti huomattavan vahingon ja katon sortumisvaaran. Sen vuoksi laiminlyöntiä laadunvarmistuksessa oli pidettävä olennaisena. Laadunvarmistuksen olennainen laiminlyönti osoitti myös, että pellin valmistuksessa oli menetelty törkeän huolimattomasti. Hovioikeus hylkäsi valituksen eikä muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Petri Leskinen, Jouko Rantanen ja Arja Mäki.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

B:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla rajoitettuna koskemaan kysymystä B:n takuuajan jälkeisestä vastuusta rakennusurakan virheistä.

B vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja kanne hylätään.

A antoi pyydetyn vastauksen ja vaati, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. A tilaajana ja B urakoitsijana ovat 26.10.2006 allekirjoittaneet urakkasopimuksen laskutyönä rakennettavasta uudisrakennuksesta. Urakkasopimukseen sovellettiin rakennusurakan yleisiä sopimusehtoja (YSE 1998).

2. Urakoitsija on rakentanut yhdistetyn bussivarikon ja salibandyhallin siten, että salibandytilat sijaitsivat linja-autojen huoltokorjaamon yläpuolella. Urakka on valmistunut marraskuussa 2007, ja sitä koskeva takuuaika on päättynyt 15.10.2009.

3. Varikkohallin katto oli painunut 6.3.2010 salibandyhallin kohdalta enimmillään noin puoli metriä alaspäin kymmenen metrin matkalla. Tällöin sisätiloihin oli pudonnut muun muassa eristysvilloja. Pelastuslaitos oli tyhjentänyt hallin ja evakuoinut sieltä noin 40 henkeä. Vahinkoa tutkittaessa oli havaittu laboratoriotutkimuksissa, että katossa kattoristikoiden päällä kantavana rakenteena toiminut profiilipelti ei ollut vastannut kantokyvyltään sitä, mitä rakennesuunnitelmassa oli edellytetty. Vahingon tapahtumahetkellä hallin katolla oli ollut lunta 0,5 – 1 metriä ja lumen poistaminen katolta oli aloitettu.

4. Käräjä- ja hovioikeus ovat katsoneet selvitetyksi, että katon vaurioitumisen syynä ei ole ollut katolla ollut lumi vaan että vaurio oli johtunut yksinomaan kantavuudeltaan alimitoitetusta profiilipellistä.

5. Asiassa on riidatonta, että profiilipeltikaton liian alhainen tukikestävyys oli johtunut profiilipeltien valmistajan tietokoneohjelmassa olleesta mitoitusvirheestä. Riidatonta on myös, että kyseistä tietokoneohjelman aiheuttamaa virhettä on ollut mahdotonta havaita työmaalla ja takuuaikana.

6. Laskutyöurakassa tilaaja maksaa rakennustarvikkeiden ja -osien kustannukset, vaikka niiden hankinta voi urakkasopimuksen mukaan kuulua urakoitsijan tehtäviin. Tämä urakkamuoto ei vaikuta urakoitsijan vastuuseen hankkimiensa tarvikkeiden laadusta. Tässä tapauksessa B on tilannut profiilipellit A:n hyväksymällä tavalla alihankkijoiltaan.

7. B on kiistänyt vastuunsa sillä perusteella, että se on tehnyt kaikki sovitut laadunvarmistustoimenpiteet. B:n mukaan laadunvarmistustoimenpiteen laiminlyönti ei ainakaan ole YSE 1998 30 §:ssä tarkoitetulla tavalla olennainen, sillä se edellyttäisi lähes tahallista tai häikäilemätöntä menettelyä. Myös YSE 1998 30 §:ssä mainittu urakoitsijan törkeätä laiminlyöntiä koskeva vastuuperuste tarkoittaa häikäilemätöntä ja välinpitämätöntä toimintaa. Myöskään tämä vastuuperuste ei B:n mukaan ole täyttynyt.

8. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko B urakoitsijana vastuussa kanteessa tarkoitetusta virheestä takuuajan jälkeenkin YSE 30 §:ssä mainituilla perusteilla. Asiassa on arvioitavana, onko urakoitsija vastuussa joko sillä perusteella, että virhe on aiheutunut urakoitsijan törkeästä laiminlyönnistä, tai sillä perusteella, että virhe on seurausta sovitun laadunvarmistuksen olennaisesta laiminlyönnistä. Kun sovitun laadunvarmistuksen mahdollinen olennainen laiminlyönti on keskeinen seikka myös tuottamuksen asteen kannalta, Korkein oikeus arvioi ensin B:n menettelyä laadunvarmistuksessa.

Onko urakoitsija laiminlyönyt sovitun laadunvarmistuksen?

9. YSE 1998 30 § rajoittaa urakoitsijan vastuuta takuuajan jälkeen havaituista virheistä. Urakoitsija vastaa kuitenkin takuuajan jälkeen muun muassa virheestä, jonka tilaaja näyttää olevan seurausta sovitun laadunvarmistuksen olennaisesta laiminlyönnistä ja jota tilaaja ei ole kohtuuden mukaan voinut havaita vastaanottotarkastuksessa eikä takuuaikana. Tarkasteltavan vastuuperusteen yhteydessä tulee siten arvioida, onko urakoitsija noudattanut urakan sopimusasiakirjoissa edellytettyä laadunvarmistusta taikka esimerkiksi myöhemmin erikseen sovittuja tarkastustoimia.

10. YSE 1998 24 § on yleinen urakkasopimuksen osapuolten vastuuta koskeva määräys. Sopimusosapuoli vastaa kaikkien urakkaan kuuluvien velvollisuuksiensa sopimuksenmukaisesta täyttämisestä, kuten tekemistään töistä ja hankkimistaan rakennustavaroista ja rakennusosista. Sopijapuoli vastaa myös urakan täyttämisessä käyttämiensä muiden osapuolten töistä ja toimenpiteistä, jollei tästä ole toisin sovittu. Urakoitsijan vastuuta ei vähennä se, että tilaaja on hyväksynyt aliurakoitsijan tai -hankkijan.

11. Tässä asiassa laadunvarmistukseen liittyviä määräyksiä on useassa sopimusasiakirjassa, jotka YSE 12 §:n mukaisesti täydentävät toisiaan. Urakkasopimuksen kohdassa 5 on todettu, että urakassa noudatetaan tätä sopimusta ja siihen liittyviä sopimuksessa erikseen lueteltuja sopimusasiakirjoja, mukaan lukien urakkaohjelma. Teknisten asiakirjojen osalta on sovittu, että urakassa noudatetaan sopimuksessa lueteltujen teknisten asiakirjojen lisäksi ja niitä täydentäen yleisiä standardeja, työohjeita ja työselostuksia. Urakkasopimuksen kohdassa 7 on todettu laadunvarmistuksen tapahtuvan urakkaohjelman mukaan.

12. Urakkaohjelman kohdassa 5.1 (Laadunvarmistus) on lausuttu, että kunkin urakoitsijan on laadittava urakkasuoritusta koskeva laatusuunnitelma, jota täydennetään työn kuluessa. Kohdassa 5.2 (Urakoitsijan laadunvalvonta) on todettu ensinnäkin, että urakoitsijan on valvottava oman ja aliurakoitsijoidensa työnjohdon ja työvoiman osaamista ja työsuoritusta sekä työtuloksen vaatimustenmukaisuutta. Lisäksi on todettu, että urakoitsijan on myös valvottava hankintojen ja aliurakoitsijoiden rakennusvaiheiden kelvollisuutta ja työsuoritusta, jotta sopimuksen mukainen laatu kaikilta osin saavutetaan.

13. Urakkakohteen kantavan rungon teräs- ja liittorakenteiden työselostuksessa on todettu, että rakenteiden valmistajan tulee laatia projektikohtainen laatusuunnitelma, ellei valmistus ole ulkopuolisen tarkastuslaitoksen jatkuvan valvonnan alaista. Työselostuksen mukaan rakenneosat tulee tarkastaa tehtaalla ennen työmaalle lähettämistä ja toimittajan tulee esittää rakennuttajalle tarkastussuunnitelma ennen työn aloittamista. Työselostuksen mukaan rakennustyössä noudatetaan muun muassa Suomen rakentamismääräyskokoelmaa. Lisäksi työselostuksessa on nimenomaisia viittauksia rakentamismääräyskokoelman osaan B7 (Teräsrakenteet 1996).

14. A on kanteensa tueksi vedonnut rakentamismääräyskokoelman osan B7 ohella myös osaan B6 (Teräsohutlevyrakenteet 1989). Molempien mukaan laadunvarmistusvelvoitteen on täyttänyt rakennusosien valmistus hyväksytyn tarkastuslaitoksen valvonnassa. Mikäli tämä edellytys ei toteudu, osan B6 mukaan tuotteen kelpoisuus on tullut todeta jokaisesta toimituserästä otettavin näyttein ja osa B7 on edellyttänyt projektikohtaista laadunvalvontaa. B on näiltä osin kanteeseen vastatessaan katsonut, ettei osa B7 sovellu teräsohutlevyrakenteisiin. B on kiistänyt laiminlyöneensä omassa toiminnassaan laadunvarmistuksen ja katsonut profiilipellin valinneen tilaajan olevan ensi sijassa vastuussa valitsemastaan rakennustuotteesta. B ei ole väittänyt, että teräslevyt olisi valmistettu tarkastuslaitoksen valvonnassa tai että levyjä olisi muutoin tarkastettu ennen niiden toimittamista rakennustyömaalle. Omana laadunvarmistuksenaan B on vedonnut vain silmämääräiseen tarkastukseen rakennuspaikalla ja asiakirjojen tarkastukseen.

15. Korkein oikeus toteaa, että urakoitsijan on sopimusasiakirjojen mukaan tullut valvoa hankintojen laatua ja että asiakirjoissa on viitattu myös nimenomaisiin teräsrakenteita koskeviin Suomen rakentamismääräyskokoelman ohjeisiin. Kantavien profiilipeltien laatua ja sen valvontaa koskevat rakentamismääräyskokoelman määräykset ja ohjeet ovat siten tulleet sopimusehtoina osapuolia velvoittaviksi.

16. Tapahtuma-aikaan voimassa olleet rakentamismääräyskokoelman osat B6 ja B7 ovat olleet siltä osin yhdenmukaisia, että kun valmistus ei ole tapahtunut hyväksytyn tarkastuslaitoksen valvonnassa, laatu on tullut varmistaa erityisin toimitettuihin tuotteisiin kohdistunein toimenpitein.

17. B:n suoritusvelvollisuuteen ovat urakkasopimuksen mukaisesti kuuluneet profiilipeltilevyjen hankinta ja asennus. Levyjen valmistaja on ollut B:n alihankkija, jonka toimista B on YSE 1998 24 §:n mukaan vastuussa. Asiassa on riidatonta, että valmistajan ohjelmistovirheen johdosta levyjen tukikestävyys on ollut vain noin puolet sopimuksenmukaisesta tasosta. Urakan sopimusasiakirjoissa edellytetty valmistusvaiheen laadunvarmistus on laiminlyöty, ja levyjen virheellisyys on jäänyt havaitsematta. B on ilmoittanut, että toimitetut profiilipellit tarkastettiin silmämääräisesti. Hovioikeuden tuomion mukaan virheellisyyttä ei kuitenkaan ole voinut työmaalla tällä tavoin havaita. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo B:n laiminlyöneen sille urakoitsijana kuuluneen laadunvarmistuksen sanottujen profiilipeltilevyjen osalta.

Onko laadunvarmistuksen laiminlyönti ollut olennainen?

18. Kuten edellä kohdassa 15 on todettu, B on urakkasopimuksessa sitoutunut noudattamaan hankintojensa laadun osalta Suomen rakentamismääräyskokoelman ohjeita. Kysymyksessä olevan hankkeen rakennusaikana voimassa olleen, kaikkia kantavia rakenteita koskeneen rakentamismääräyskokoelman osan B2 (Kantavat rakenteet, määräykset 1990) mukaan rakenteiden ominaisuuksista on etukäteen hankittava riittävät tiedot ja tarvittaessa niiden ominaisuuksia on valvottava ennakkokokein ja työaikaisin kokein. Rakenteiden kelpoisuuden toteamisen osalta puolestaan on määrätty, että aineiden, tarvikkeiden, valmisosien tai rakenteiden ja niiden suojauksen kelpoisuuden toteamiseksi tehtävät rakennuspaikkakohtaiset kokeet voidaan korvata valmistusta koskevalla laadunvalvonnalla, jos valmistuksen on todettu tapahtuneen ympäristöministeriön hyväksymän tarkastuselimen valvonnassa.

19. Arvioitaessa laadunvarmistuksen laiminlyönnin olennaisuutta huomioon on otettava muun muassa se suoritusvelvollisuus, johon laadunvarmistus liittyy ja se, miten paljon kysymyksessä olevassa menettelyssä on poikettu asianmukaisista laadunvarmistustoimenpiteistä.

20. Nyt käsillä olevassa tapauksessa virhe on ilmennyt kantavaksi kattorakenteeksi tarkoitetussa profiilipellissä. Valmistusvaiheessa syntynyt virhe on koskenut kattorakennetta kokonaisuudessaan. Tällainen kantavan rakenteen virhe on ollut koko rakennuksen käytettävyyden ja turvallisuuden kannalta keskeinen. Kantavien rakenteiden virheisiin liittyy jo niiden luonteesta johtuen vakava ihmisten henkeä ja terveyttä sekä omaisuutta uhkaava vahinkoriski. Hallirakennuksen käyttötarkoitus huomioon ottaen on selvää, että rakennuksessa on voinut olla yhtä aikaa runsaasti ihmisiä. Tällaisen vaativan kohteen toteuttamisessa urakoitsijan voidaan edellyttää noudattavan korkeaa huolellisuuden tasoa erityisesti kantavien rakenteiden osalta.

21. Asiassa on riidatonta, että virhe on tapahtunut valmistusvaiheessa eikä profiilipeltien liian alhaista kantavuutta ole voinut havaita työmaalla. B on sinänsä pyrkinyt varmistumaan profiilipeltien asennustyön laadusta vetolujuuskokein. Testauksen kohteena on kuitenkin tällöin ollut peltien kiinnityksen pitävyys eikä peltien kantavuus. Muutoin B on vedonnut vain peltien silmämääräiseen tarkastukseen, joka ei täytä sovittua laaduntarkastusvelvollisuutta ja on riittämätön toimi tällaisen virheen havaitsemiseen. Kuten kohdassa 17 on todettu, B vastaa tilaajaan nähden myös käyttämänsä alihankkijan virheestä ja laiminlyönnistä.

22. Sovitusta laadunvarmistuksesta huolehtiminen kuuluu hankintaan liittyviin urakoitsijan suoritusvelvollisuuksiin. Laadunvarmistuksen merkitys kasvaa, kun kysymys on sellaisen tarvikkeen tai osan hankinnasta, jolla on keskeinen vaikutus rakennuksen kestävyyteen ja käytön turvallisuuteen. B ja sen alihankkijat eivät ole noudattaneet niitä laadunvarmistustoimia, joista sopimusasiakirjoissa on kantavien teräslevyjen osalta sovittu ja jotka ovat perustuneet tuolloin yleisesti noudatettuihin rakentamismääräyskokoelman määräyksiin ja ohjeisiin. B ei ole väittänyt ryhtyneensä muihinkaan toimenpiteisiin varmistuakseen, että sen hankkimat profiilipellit vastaavat hyväksytyn rakennesuunnitelman mukaista lujuutta. Korkein oikeus katsoo, että B on olennaisesti laiminlyönyt sovitun laadunvarmistuksen. Tämän vuoksi asiassa ei ole tarvetta lausua erikseen siitä, onko urakoitsija vastuussa takuuajan jälkeen ilmenneestä virheestä törkeän laiminlyöntinsä johdosta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Juha Häyhä, Marjut Jokela, Jorma Rudanko ja Pekka Koponen. Esittelijä Kaarlo Hakamies.

 
Julkaistu 9.11.2016  Päivitetty 16.11.2016