Etusivu » Ennakkopäätökset » Ennakkopäätökset » KKO:2016:39

KKO:2016:39

Lahjuksen ottaminen -Törkeä lahjuksen ottaminen
Virkarikos - Virkavelvollisuuden rikkominen
Menettämisseuraamus - Menettämisseuraamuksen kohtuullistaminen

Diaarinumero: R2014/50
Taltionumero: 1292
Antopäivä: 7.6.2016

Kansanedustaja A oli toiminut Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) hallituksen puheenjohtajana 2001 - 2009, jona aikana RAY:n varoista oli myönnetty avustuksia säätiö X:lle yli 20 miljoonaa euroa. A oli osallistunut X:n avustushakemuksien käsittelyyn.

Hankkiakseen itselleen vaalirahoitusta A oli tuona aikana myynyt 15 kerralla X:lle ja sen läheisyhtiöille tauluja yhteensä noin 31 000 euron ylihinnalla. Lisäksi A oli osallistunut viidesti X:n tarjoamille Tallinnan virkistysmatkoille. Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevin perustein A:n syyksi luettiin törkeä lahjuksen ottaminen ja virkavelvollisuuden rikkominen.

Rikoslain 40 luvun 4 §:n (792/1989) ja 14 §:n (604/2002) nojalla tuomittua menettämisseuraamusta ei voitu rikoslain 10 luvun 10 §:n nojalla kohtuullistaa.

RL 40 luku 1 § 1 mom
RL 40 luku 2 §
RL 40 luku 7 § 1 mom
RL 40 luku 4 §
RL 40 luku 14 §
RL 10 luku 10 §

Alempien oikeuksien ratkaisu

Syyte, vastaus, Helsingin käräjäoikeuden tuomio 30.1.2013 ja Helsingin hovioikeuden tuomio 31.10.2013 kuvataan tarpeellisin osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomarit Pasi Kumpula, Johanna Nevalainen ja Ismo Räty ja hovioikeudessa jäsenet Jukka Heikkilä, Kirsti Uusitalo ja Ari Siltama.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjälle ja A:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna seuraavista kysymyksistä:

1. Syyttäjälle ja A:lle siitä, oliko A hovioikeuden tuomiossa mainittujen seikkojen perusteella syyllistynyt lahjuksen ottamiseen tai törkeään lahjuksen ottamiseen niiden syytekohdassa 4 tarkoitettujen etujen osalta, jotka hän oli saanut säätiö X:ltä ja sen läheisyhtiöiltä.

2. A:lle siitä, oliko hän hovioikeuden tuomiossa mainittujen seikkojen perusteella syyllistynyt virkavelvollisuuden rikkomiseen osallistuessaan Raha-automaattiyhdistyksen hallituksen puheenjohtajana X:ää koskevien syytekohdassa 5 tarkoitettujen avustusten käsittelyyn.

3. Syyttäjälle ja A:lle edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen menettelyjen osalta myös rangaistuksen ja menettämisseuraamuksen määräämisestä.

Valituksessaan syyttäjä vaati, että A:n syyksi luetaan törkeä lahjuksen ottaminen ja virkavelvollisuuden rikkominen haastehakemuksessa esitetyn mukaisesti ja että A:lle tuomittua rangaistusta sen vuoksi ja muutoinkin korotetaan ja se määrätään ehdottomaksi tai että ehdollisen vankeuden ohessa ainakin tuomitaan yhdyskuntapalvelua tai sakkoa. Syyttäjä vaati vielä, että A:n valtiolle menetettäväksi tuomittujen etujen arvon määrä korotetaan 41 843 euroksi.

A vaati valituksessaan, että syyte ja korvausvaatimukset hylätään tai että tuomittua rangaistusta ja menettämisseuraamusta ainakin alennetaan taikka että menettämisseuraamusta joka tapauksessa kohtuullistetaan.

Syyttäjä ja A vastasivat toistensa valituksiin ja vaativat niiden hylkäämistä.

Suullinen käsittely

Korkein oikeus toimitti asiassa suullisen käsittelyn.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

I Asian tausta ja alempien oikeuksien tuomiot

1. A on toiminut vuosina 1992–2009 Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) hallituksen puheenjohtajana. Tänä aikana, vuoteen 2007 saakka hän on ollut myös Suomen Keskusta rp:n (Keskusta) kansanedustaja. Hänen vaalityötään tukemaan on vuonna 2001 perustettu I ry -niminen yhdistys, jolle A on kerännyt varoja myymällä niin sanottuja vaalitauluja. Säätiö X läheisyhtiöineen on ostanut toistuvasti A:lta vaalitauluja ja on ollut hänen vaalityönsä tärkein rahoittaja.

2. X on Keskustaa lähellä oleva yleishyödyllinen säätiö, jonka sääntöjen mukainen tarkoitus on sosiaalinen nuorisotyö ja erityisesti nuorison kasvatustyön sekä nuorten itsenäistymisen tukeminen. Tarkoituksensa toteuttamiseksi säätiö on muun muassa vuokrannut asuntoja nuorisolle sosiaalisin perustein sekä tätä varten rakennuttanut ja omistanut tarpeellisia kiinteistöjä ja asuntoja. X:n läheisyhtiöitä ovat olleet N Isännöinti Oy ja lukuisat kiinteistöyhtiöt. X on vuosina 2001 – 2009 saanut RAY:ltä avustuksia yhteensä yli 20 miljoonaa euroa pääosin nuorisoasuntojen perustamismenoihin eri kiinteistöyhtiöissä.

3. X on ˮtukilinjauksensaˮ mukaisesti tukenut taloudellisesti keskustalaisia yhdistyksiä ja 2000-luvun alusta alkaen myös useiden keskustalaisten säätiön hallituksen jäsenten ja muiden säätiöön läheisessä yhteydessä olevien ehdokkaiden henkilökohtaista vaalityötä. A:lle ohjatun vaalituen määrä on ollut huomattava muiden saamaan tukeen nähden.

4. A on vuosina 2001–2007 myynyt X:n asiamiehelle ja N Isännöinti Oy:n toimitusjohtajalle B:lle tauluja 15 eri kerralla. Vaikka kaupoista on päättänyt X:n asiamies, osa kaupoista on myöhemmin kirjattu säätiön määräysvallassa olevien kiinteistöyhtiöiden hankinnoiksi. Taulukaupoista saadut varat on tilitetty I ry:lle ja siten A:n vaalityötä varten. A on lisäksi osallistunut viidesti X:n kustantamalle Tallinnan matkalle.

5. Syyttäjä on syytekohdassa 4 vaatinut A:lle rangaistusta törkeästä lahjuksen ottamisesta sillä perusteella, että A oli RAY:n hallituksen puheenjohtajana 26.11.2001 – 17.10.2007 pyytänyt ja ottanut vastaan X:ltä ja sen tytäryhtiöiltä taulukaupoista 31 109 euron ja Tallinnan matkoista 3 734 euron eli yhteismäärältään 34 843 euron määräiset lahjat tai muut edut, joilla on pyritty vaikuttamaan ja jotka ovat olleet omiaan vaikuttamaan hänen toimintaansa mainitussa tehtävässä.

6. Syytekohdassa 5 A:lle on vaadittu rangaistusta virkavelvollisuuden rikkomisesta 13.11.2002 – 10.12.2008, koska A oli saamiensa etujen vuoksi ollut esteellinen osallistumaan RAY:n hallituksen puheenjohtajana X:n avustushakemusten käsittelyyn ja muuhun niitä koskevaan päätöksentekoon syytteessä mainituissa RAY:n hallituksen ja johtokunnan kokouksissa.

7. Käräjäoikeus on tuomiossaan katsonut A:n syyllistyneen syytekohdassa 4 törkeään lahjuksen ottamiseen ja syytekohdassa 5 virkavelvollisuuden rikkomiseen. Taulujen myynnit on katsottu lahjaksi tai siihen rinnastuvaksi eduksi siltä osin kuin myyntihinnat ovat ylittäneet taulujen käyvän hinnan. Ylihinnan osuus on käräjäoikeuden arvion mukaan ollut 70 prosenttia taulujen myyntihinnasta. A:n on katsottu saaneen X:ltä ja sen tytäryhtiöiltä taulukaupoilla 31 109 euron ja matkoina 3 734 euron eli yhteensä 34 843 euron suuruisen edun. Lisäksi käräjäoikeus on lukenut A:n syyksi myös muita lahjusrikoksia, jotka ovat koskeneet yhteensä 7 000 euron määrää. Käräjäoikeus on tuominnut A:n syyksilukemistaan rikoksista yhteiseen 1 vuoden 6 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja menettämään valtiolle saamiensa etujen arvon.

8. Myös hovioikeus on katsonut, että A oli vastaanottanut yhteensä 34 843 euron määräiset oikeudettomat edut X:ltä ja sen tytäryhtiöiltä. X:n tarkoituksena oli ollut vaikuttaa A:n toimintaan RAY:ssä, minkä A:n oli täytynyt kyseisissä olosuhteissa ymmärtää. Hovioikeuden mukaan lahjuksen ottaminen ei kuitenkaan ollut kokonaisuutena arvostellen törkeä. Hovioikeus on hylännyt syytteet 7 000 euron suuruisten lahjusten osalta. Hovioikeus on tuominnut A:n lahjuksen ottamisesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta yhteiseen 8 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen sekä menettämään valtiolle vastaanotettujen etujen määrän.

9. Samassa oikeudenkäynnissä on käsitelty myös rangaistusvaatimuksia, jotka on kohdistettu X:n asiamiehenä toukokuuhun 2007 asti ja sittemmin hallituksen jäsenenä toimineeseen B:hen sekä B:n jälkeen säätiön asiamiehenä toimineeseen C:hen. B on käräjäoikeuden lainvoimaisella tuomiolla tuomittu luottamusaseman väärinkäytöstä, koska hän oli ostanut ja sallinut ostaa X:lle sen sääntöjen ja säätiölain vastaisesti muun muassa taidetta edistääkseen taloudellisesti eräiden säätiön hallituksen jäsenten ja muiden säätiötä lähellä olevien ehdokkaiden, kuten A:n, vaalityötä ja poliittista toimintaa. Lisäksi B:n syyksi on rikoslain 16 luvun 14 §:n nojalla luettu törkeä lahjuksen antaminen niiden samojen etujen osalta, joiden pyytämisestä ja ottamisesta A:ta on syytetty. C on hovioikeuden lainvoimaiseksi jääneessä tuomiossa tuomittu luottamusaseman väärinkäytöstä sekä yhden A:lle tarjotun Tallinnan matkan johdosta rikoslain 16 luvun 13 §:n nojalla lahjuksen antamisesta.

II Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

10. Syyttäjä on uudistanut syytteensä Korkeimmassa oikeudessa ja vaatinut, että A tuomitaan rangaistukseen törkeästä lahjuksen ottamisesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta.

11. A on ensisijaisesti vaatinut syytteen hylkäämistä kokonaisuudessaan. A:n mukaan kysymyksessä on ollut sallittu kansanedustajaehdokkaalle annettu vaalituki, joka ei ole liittynyt hänen toimintaansa RAY:ssä. Matkat olivat olleet tavanomaista vieraanvaraisuutta, joissa oli keskusteltu yleisistä poliittisista linjauksista. Kukin taulukauppa ja matka on arvioitava eri tekona, minkä vuoksi syyteoikeus on osittain vanhentunut. A:n mukaan hän ei ole myöskään voinut mieltää, että X:n ja sen tytäryhtiöiden antamaa vaalitukea voitaisiin pitää esteellisyysperusteena, kun säätiön avustushakemuksia on käsitelty RAY:n hallituksessa.

12. Korkeimmassa oikeudessa on ensi sijassa kysymys siitä, onko A:ta koskevat syytteet hylättävä vai onko hänet tuomittava joko syyttäjän syytteen mukaisesti törkeästä lahjuksen ottamisesta tai hovioikeuden tuomion mukaisesti lahjuksen ottamisesta. Lisäksi kysymys on siitä, onko A syyllistynyt virkavelvollisuuden rikkomiseen vai onko syyte tältäkin osalta hylättävä. Ensiksi Korkein oikeus ottaa kuitenkin kantaa siihen A:n väitteeseen, että syyteoikeus hänen viakseen väitetystä menettelystä olisi osaksi vanhentunut.

III Syyteoikeuden vanhentuminen

13. A on valituksessaan katsonut, ettei syytteessä tarkoitettu menettelyä ole pidettävä yhtenä rikoksena vaan että jokaista taulukauppaa ja matkaa on arvioitava erikseen ja itsenäisesti. A:n mukaan alemmat oikeudet ovat virheellisesti katsoneet, ettei syyteoikeus ole vanhentunut miltään osin.

14. Korkein oikeus toteaa, ettei laissa ole säännöksiä siitä, milloin yksittäiset teot katsotaan yhdeksi tai useammaksi rikokseksi. Korkeimman oikeuden oikeuskäytännön mukaan rajanveto on tehty usein sen perusteella, onko tekoja ˮluonnollisen katsantokannan mukaanˮ pidettävä yhtenä vai useampana rikoksena. Tällöin huomiota on kiinnitetty erityisesti tekojen ajalliseen ulottuvuuteen sekä siihen, onko kysymys ollut yhtenäisestä toiminnasta vai selvästi erillisistä teoista (esim. KKO 1996:41, 1997:117, 2004:33 ja 2007:38). Myös rikoslain säännösten kirjoitustapa, sääntelyn tavoitteet ja sillä suojatut arvot sekä asianomistajien lukumäärä vaikuttavat siihen, pidetäänkö tekoja yhtenä vai useampana rikoksena. Useissa lahjusrikoksia koskevissa ratkaisuissaan (KKO 1996:67, 1997:33 ja 2006:37) Korkein oikeus on arvioinut eri kerroilla vastaanotettuja etuuksia yhtenä kokonaisuutena.

15. Syytteessä esitetyn teonkuvauksen mukaan A on toistuvasti pyytänyt X:n asiamiestä ostamaan tauluja A:n vaalityön rahoittamiseksi. X:n ˮtukilinjauksenˮ mukaisesti tauluja on hankittu poliittisen toiminnan ja vaalityön edistämiseksi. Menettelyn motiivit ovat sekä A:n että X:n puolella olleet koko menettelyn ajan samat. Korkein oikeus katsoo, että kysymys on ollut yhtenäisestä toiminnasta ja että A:n menettelyä on arvioitava yhtenä lahjuksen ottamisrikoksena.

16. Syytteen mukaan A on vuosina 2004–2007 osallistunut viidelle X:n kustantamalle Tallinnan matkalle, joissa A:n kanssa on ollut vain B ja toisinaan myös C. Syyttäjän mukaan kysymyksessä on ollut pääosin kestityksestä, mutta matkoilla on käsitelty myös RAY:n avustuksia ja X:n hankkeita. Matkojen sisältö, tarkoitus ja osallistujien joukko ovat olleet samankaltaisia. Korkein oikeus katsoo, että myöskään nämä matkat eivät ole olleet yhteneväiseen toimintaan nähden asiakokonaisuudesta erillisiä rikoksia, vaan niitä on arvioitava syytteessä esitetyn lahjusrikoksen osatekoina.

17. Koska A:n menettelyä on edellä todetulla tavalla arvioitava yhtenä rikoksena, syyttäjän syyteoikeus ei ole miltään osin vanhentunut.

IV Lahjuksen ottaminen

Sovellettavat säännökset

18. Rikoslain 40 luvun 1 §:n 1 momentissa säädetään, että jos virkamies toiminnastaan palvelussuhteessa itselleen tai toiselle

1) pyytää lahjan tai muun oikeudettoman edun taikka tekee muutoin aloitteen sellaisen edun saamiseksi,

2) ottaa vastaan lahjan tai muun edun, jolla vaikutetaan tai pyritään vaikuttamaan taikka joka on omiaan vaikuttamaan hänen toimintaansa palvelussuhteessa, taikka

3) hyväksyy 2 kohdassa tarkoitetun lahjan tai edun tai lupauksen tai tarjouksen siitä,

hänet on tuomittava lahjuksen ottamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

19. Törkeää lahjuksen ottamista koskevan rikoslain 40 luvun 2 §:n mukaan, jos lahjuksen ottamisessa

1) virkamies asettaa lahjuksen toimintansa ehdoksi taikka toimii tai hänen tarkoituksenaan on toimia lahjan tai edun vuoksi palvelussuhteessaan velvollisuuksiensa vastaisesti lahjanantajaa tai toista huomattavasti hyödyttäen tai toiselle tuntuvaa vahinkoa tai haittaa aiheuttaen taikka

2) lahjan tai edun arvo on huomattava

ja lahjuksen ottaminen on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, virkamies on tuomittava törkeästä lahjuksen ottamisesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi sekä lisäksi viralta pantavaksi.

20. Nämä lahjuksen ottamista koskevat säännökset ovat tulleet voimaan 1.10.2002 lailla 604/2002. Sitä ennen voimassa olleet rikoslain 40 luvun 1 ja 2 § (792/1989) ovat nyt sovellettavaksi tulevilta osiltaan asiallisesti vastanneet voimassa olevia säännöksiä. Nykyisessä 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa käytetyn ilmaisun ˮpyytää lahjan tai muun oikeudettoman edun taikka tekee muutoin aloitteen sellaisen edun saamiseksiˮ sijasta aikaisemmassa laissa on tosin käytetty sanamuotoa ˮvaatii lahjan tai muun oikeudettoman edunˮ. Oikeuskäytännössä, kuten valtakunnanoikeuden tuomiossa 29.10.1993, aikaisemmankin lain on katsottu koskevan myös virkamiehen oma-aloitteista lahjan pyytämistä. Rangaistusasteikko on pysynyt muuttamattomana.

21. Korkein oikeus toteaa, että kun kysymys on yhtenä rikoksena arvioitavasta jatkuvasta toiminnasta, rikokseen sovelletaan yleensä toiminnan päättyessä voimassa ollutta lakia. Osatekojen erottelu on silti tarpeen, jos myöhempi laki on aikaisempaa ankarampi, jolloin sen soveltaminen johtaisi rikoslain taannehtivan kiellon rikkomiseen (KKO 2007:38, kohdat 10 - 11). Rikoslain 40 luvun 1 ja 2 §:n soveltamisen osalta ei ole kuitenkaan kysymys tällaisesta tilanteesta, joten A:n menettelyä tulee arvioida rikoslain 40 luvun nykyisten 1 ja 2 §:n perusteella.

Lahjusrikossäännösten soveltuminen A:han RAY:n hallituksen puheenjohtajana

22. RAY:n hallituksen puheenjohtajuus on luottamustehtävä. Rikoslain 40 luvun 12 §:n 1 momentin mukaan luvun virkamiestä koskevia säännöksiä sovelletaan myös julkista valtaa käyttävään henkilöön. Tällä tarkoitetaan saman luvun 11 §:n 5 kohdan määritelmäsäännöksen mukaan henkilöä, jonka tehtäviin lain tai asetuksen nojalla kuuluu antaa toista velvoittava määräys tai päättää toisen edusta (a kohta) tai jonka lain tai asetuksen nojalla kuuluu osallistua edellä tarkoitetun päätöksen valmisteluun (b kohta). Virkamiestä koskevia määritelmä- ja soveltamisalasäännöksiä on muutettu edellä mainitun rikoslain 40 luvun säännösten uudistamisen yhteydessä vuonna 2002. Aikaisemmin voimassa olleen rikoslain 2 luvun 12 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan virkamiehellä tarkoitettiin muun muassa henkilöä, joka lain, asetuksen tai niiden nojalla annetun määräyksen perusteella käyttää julkista valtaa. Lainmuutosta koskevan hallituksen esityksen mukaan rikoslain 40 luvun 11 §:n 5 a kohta vastaa pääosin sitä, mitä entuudestaan on tarkoitettu julkisen vallan käytöllä, ja määritelmä sisältää kuvauksen oikeustieteessä vakiintuneen käsityksen mukaisesta julkisen vallan käytön ydinalueesta (HE 77/2001 vp s. 53).

23. Korkein oikeus toteaa, että RAY on koko tarkasteltavan ajanjakson ollut julkisoikeudellinen yhdistys, jonka tuotto arpajaislain mukaan käytetään terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen. Raha-automaattiyhdistyksestä annetun valtioneuvoston asetuksen (1169/2001) mukaan yhdistyksen hallituksen toimivaltaan kuului tehdä valtioneuvostolle ehdotus yhdistyksen tuotoista jaettavien avustusten jaosta. Avustusten myöntämisestä ja siinä noudatettavasta menettelystä oli säännöksiä myös raha-automaattiavustuksista annetussa laissa (1056/2001).

24. Avustusehdotuksesta päättäminen RAY:n hallituksessa on perustunut säännöksiin ja on sisältänyt merkittävää julkisen vallan käyttämistä. Korkein oikeus katsoo, että A on RAY:n hallituksen puheenjohtajana ollut sekä nykyisessä että aikaisemmin voimassa olleessa rikoslain säännöksessä tarkoitettu julkista valtaa käyttävä henkilö, johon sovelletaan rikoslain 40 luvun virkamiestä koskevia säännöksiä.

Rikoslain 40 luvun 1 §:n soveltamiseen perustuva kysymyksenasettelu

25. Syytteessä A:n tekotapana on mainittu sekä lahjojen ja muiden oikeudettomien etujen pyytäminen että niiden ottaminen vastaan toiminnasta RAY:n hallituksen puheenjohtajana. Näistä rikoslain 40 luvun 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu lahjan tai muun oikeudettoman edun pyytäminen on moitittavampi tekomuoto kuin 2 kohdan mukainen edun vastaanottaminen. A:n menettelyä on siksi tarkasteltava ensin 1 kohdan tunnusmerkistön täyttymisen kautta. Jollei 1 kohdan katsota täyttyneen, hänen menettelyään on arvioitava 2 kohdan perusteella, siis esimerkiksi sellaisen edun vastaanottamisena, joka on omiaan vaikuttamaan saajan toimintaan.

26. Rikoslain 40 luvun 1 §:n 1 kohdassa pyytämiseen rinnastetaan aloitteen tekeminen oikeudettoman edun saamiseksi. On siten arvioitava, onko A tarjoamalla X:lle ostettavaksi tauluja pyytänyt tai tehnyt aloitteen lahjan tai muun oikeudettoman edun saamiseksi. Taulukauppoja ja matkoja tulee lisäksi arvioida siltä kannalta, ovatko ne olleet yhteydessä hänen tehtäväänsä RAY:ssä ˮtoiminnastaan palvelussuhteessaˮ -edellytyksen mukaisesti. Myös edun oikeudettomuutta arvioitaessa on otettava erityisesti huomioon, liittyykö virkamiehen pyyntö tai aloite hänen asemaansa tai tehtäviinsä palvelussuhteessa.

Onko A taulukaupoissa pyytänyt tai saanut lahjan tai muun etuuden

27. A:n taulukaupat ja niistä X:n ja sen läheisyhtiöiden maksamat kauppahinnat, yhteensä 44 442 euroa, ovat riidattomia. Samoin on riidatonta, että menettelyllä on ollut tarkoitus rahoittaa A:n vaalityötä. Hovioikeus on tuomiossaan hyväksynyt käräjäoikeuden X:n menoihin ja tuloihin perustuvan arvion siitä, että taulukauppojen yhteydessä on maksettu ylihintaa 70 prosenttia eli yhteensä 31 109 euroa. Ylihinnan määrä on sellainen myönnetyssä valitusluvassa tarkoitettu seikka, jonka osalta Korkeimman oikeuden ratkaisu voidaan perustaa hovioikeuden tuomioon. Korkein oikeus hyväksyy tämän määrän tauluista saaduksi ylihinnaksi.

28. Kaupanteko on tapahtunut niin, että A on mennyt X:n toimitiloihin ja tarjonnut mukanaan olleita tauluja X:n asiamiehelle. Molemmat osapuolet ovat tienneet, että A on myynyt tauluja ylihintaan vaalityötään rahoittaakseen ja että X ja sen läheisyhtiöt eivät olisi muutoin ostaneet tarjottua taidetta.

29. Korkein oikeus katsoo, että molempien osapuolten hyväksymä ylihinta merkitsee sitä, että kauppoja on pidettävä osaksi lahjanluonteisina. Kun A on oma-aloitteisesti tarjonnut tauluja tällaisin ehdoin, hänen voidaan lähtökohtaisesti katsoa pyytäneen lahjaa tai muuta siihen verrattavaa etua. Lahjusrikossäännöksen kannalta ei ole merkitystä sillä, onko edunsaajana virkamies itse vai tälle läheinen henkilö tai yhteisö.

Taulukaupat poliittisena tukena

30. X on pitkäaikaisen käytäntönsä mukaisesti antanut usealle keskustapoliitikolle taloudellista tukea näiden vaalirahoitusta varten. Yhtenä tuen antamisen muotona on ollut juuri maksaa ylihintaa poliitikkojen myyntiin tarjoamista tauluista. A onkin katsonut, että kysymys on ollut tavanomaisesta vaalirahoituksesta. A:n mukaan hän on tuen vastaanottaessaan toiminut avoimesti ja ettei kysymys ole ollut tuen pukemisesta vastikkeellisten kauppojen muotoon.

31. Vaalirahoituksen ja lahjuksen ottamisen välistä suhdetta on arvioitu kansanedustajien lahjusrikoksia koskevaa rikoslain 40 luvun 4 §:ää säädettäessä. Lain esitöiden mukaan tavanomainen vaalirahoitus, jossa ehdokasta tuetaan hänen edustamiensa yleisten yhteiskuntapoliittisten näkemystensä vuoksi, on luonnollisesti hyväksyttävää vaalirahoitusta eikä rangaistavaa lahjusrikoksena. Toisaalta on myös selvää, että vaalirahoitus ei tee sen yhteydessä vastaanotettua sopimatonta etua asianmukaiseksi (HE 77/2001 vp s. 45).

32. Korkein oikeus toteaa, että etujen antamisen ja vastaanottamisen tapa voi olla lahjusrikosten arvioinnissa merkityksellinen. Etuuksiin liittyvä peittely voi viitata niiden lahjusluonteeseen. Kuitenkaan pelkästään siitä, että kysymys on osin vastikkeellisesta vaalituesta, ei voida päätellä, että kysymyksessä olisi rikoslain 40 luvun 1 §:ssä kielletty lahja tai etu. Vaalitukea ja muuta poliittiseen toimintaan tarkoitettua tukea on tekoaikana yleisesti annettu ostamalla ehdokkaalta esimerkiksi tauluja, kirjoja tai seminaarilippuja. Tätä osoittaa sekin, että ehdokkaan vaalirahoituksesta annetussa laissa (273/2009) on selvennetty aikaisemman lain soveltamiskäytännössä osittain epäselvää kysymystä siitä, miten lasketaan erikseen ilmoitettavan tuen arvo silloin, kun tuki on saatu vastiketta vastaan (HE 13/2009 vp s. 11).

33. A on vaalityötään varten myynyt tauluja samalla hinnalla ja tavalla myös useille muille kuin X:lle ja sen läheisyhtiöille. A:n tukiyhdistyksen kirjanpidosta ilmenee kuitenkin, että muiden tahojen hankinnat ovat olleet yksittäisiä. X:n tuki on sitä vastoin ollut toistuvaa, ja se on myös ollut tukiyhdistyksen keskeinen tulonlähde.

34. Vaikka kaikki syytteessä mainitut taulukaupat on tehty X:n asiamiehen kanssa, suurin osa kaupoista on myöhemmin kirjattu tapahtuneiksi X:n määräysvallassa olleiden kiinteistöyhtiöiden hankintoina. Korkein oikeus katsoo, että vaalituen antaminen kiinteistöyhtiöiden varoista on jo sinänsä poikkeuksellista. Se ei ole vastannut X:n eikä nuorisoasuntoja varten perustettujen yhtiöiden tarkoitusta. Kauppojen jälkikäteinen jakaminen eri yhteisöjen nimiin on ilmennyt A:n tukiyhdistyksen kirjanpidosta ja on ollut hänen tiedossaan. Korkein oikeus katsoo järjestelyn osoittavan, ettei taulukauppoja ja tuen saamista ole tehty avoimesti vaan että tuen todellinen antaja ja tuen kokonaismäärä on pyritty salaamaan.

Tallinnan matkat

35. Riidatonta on, että kaikki Tallinnan matkoista aiheutuneet menot on kustannettu X:n varoista. Myös A:n matkakustannusten osuus, yhteensä 3 734 euroa, on riidaton. Matkoille on osallistunut A:n ja B:n ohella vain C, joka on tuolloin ollut RAY:n ja sittemmin X:n palveluksessa.

36. Käräjäoikeuden tuomion mukaan X:n asiamies B on kertonut, että A oli tehnyt aloitteen matkoista. A puolestaan on Korkeimmassa oikeudessa kiistänyt pyytäneensä matkakustannustensa korvaamista X:n varoista. Korkein oikeus katsoo B:n kertomuksen perusteella, että A on tehnyt aloitteen matkoista, jotka jäisivät X:n maksettaviksi.

37. Toisin kuin taulujen ostamista, X:n varoista kustannettuja matkoja ei voida miltään osin pitää A:n poliittisen toiminnan tukena. B:n ja C:n laatimien matkaohjelmien mukaan syytteessä tarkoitetuilla matkoilla ovat olleet esillä myös RAY:n avustuksia ja X:n rakennushankkeita koskevat asiat. Alempien oikeuksien tuomioista ilmenevin tavoin on ilmeistä, että B oli matkoilla esitellyt säätiön rakennushankkeita ja suunnitelmia A:lle. Matkojen sisällöstä esitetyn selvityksen mukaan niiden pääpaino on kuitenkin ollut virkistäytymisessä.

A:n saamien etujen yhteys hänen toimintaansa RAY:ssä

38. A:han kohdistettu syyte ei perustu siihen, että hän olisi saanut lahjat tai muut oikeudettomat edut kansanedustajana, vaan siihen, että ne ovat liittyneet hänen asemaansa RAY:n hallituksen puheenjohtajana. Lahjan tai muun oikeudettoman etuuden pyytäminen, vastaanottaminen tai hyväksyminen onkin rikoslain 40 luvun 1 §:n mukaan rangaistavaa vain, jos se liittyy virkamiehen toimintaan palvelussuhteessa.

39. A on kiistänyt, että hänen asemansa RAY:ssä olisi ollut syynä siihen, että X oli rahoittanut hänen vaalityötään ja kustantanut hänen säätiön asiamiehen kanssa tekemiään matkoja. Hän on muun ohella vedonnut siihen, ettei hänellä RAY:n hallituksen puheenjohtajana edes ollut ollut todellista mahdollisuutta vaikuttaa siihen, miten avustuksia jaetaan.

40. Sanontaa ˮtoiminnastaan palvelussuhteessaˮ on lain esitöissä kuvattu niin, että menettelyn on oltava yhteydessä lahjottavan toimintamahdollisuuksiin palvelussuhteessaan. Yhteys ei edellytä päätösvallan käyttöä tai yhteyttä tiettyyn virkatoimeen, vaan riittää, että lahjottavalla on mahdollisuus vaikuttaa ratkaisuihin esimerkiksi valmistelu- ja esittelytehtävissä (HE 58/1988 vp s. 48 ja 55). Nämä kannanotot vastaavat vakiintunutta oikeuskäytäntöä (KKO 1997:33).

41. Asiassa esitetty selvitys RAY:n päätöksentekomenettelystä osoittaa, että RAY:n hallitukseen kuuluvilla on ollut mahdollisuus osallistua avustuksia koskevaan valmisteluun ja jakoehdotusta käsiteltäessä mahdollisuus tehdä esityksiä tai ottaa esille kysymyksiä yksittäisistä hakijoista ja hankkeista. Tällaisten esitysten tai kysymysten perusteella RAY:n valmistelijat ovat vielä selvittäneet asiaa ja arvioineet, oliko jakoehdotuksen muuttamiseen perusteita. A on myös käytännössä käyttänyt mahdollisuutta ottaa yksittäinen hakemus esille hallituksessa ja esittää pyydetyn avustuksen myöntämistä. Toisaalta on riidatonta, että A ei ole käyttänyt tai pyrkinyt käyttämään hänellä olleita vaikutusmahdollisuuksia nimenomaisesti X:n avustushakemuksien hyväksi.

42. X:n ja sen läheisyhtiöiden muodostamalla liittymällä on kymmeniä asuntokohteita. Vuonna 2009 liittymän liikevaihto on ollut noin 17 miljoonaa ja taseen loppusumma noin 215 miljoonaa euroa. RAY:n hallituksen jakoehdotusten perusteella X:lle on vuosina 2001–2009 myönnetty valtion budjettiin kuuluvista varoista avustuksia yhteensä yli 20 miljoonaa euroa. A on toiminut RAY:n hallituksen puheenjohtajana vuoden 2009 syksyyn.

43. X läheisyhtiöineen on tukenut taulukaupoilla A:n vaalityötä usean vuoden ajan. Hänen saamansa tuki on ollut jopa suurempi kuin X:n hallituksen puheenjohtajina toimineiden kansanedustajien saamat tuet. X:n asiamies B on käräjäoikeudessa kertonut, että hän oli saanut X:n keskeiseltä vaikuttajalta ohjeen, jonka mukaan säätiön olisi pyrittävä tukemaan erityisesti A:ta. Hovioikeuden tuomiosta ilmenee B:n kertoneen myös, että X antoi tukea sellaisille keskustapoliitikoille, jotka edistivät asuntorakennustoimintaa ja nuorten itsenäistymistä ja joilla oli vankka sidos X:ään. B:n mukaan A oli kansanedustajana ja eduskunnan valtiovarainvaliokunnan puheenjohtajana toiminut tietolähteenä B:lle yleisen taloudellisen tilanteen kehityksestä, valtion toimenpiteistä ja korkokannan kehityksestä. A oli myös aktiivisesti markkinoinut X:ää eri sidosryhmille.

44. Niin kuin edellä kohdassa 41 on todettu, A:lla on asemassaan RAY:n hallituksen puheenjohtajana ollut mahdollisuudet vaikuttaa X:n saamiin avustuksiin. Korkein oikeus katsoo, että A:n vaalityön näin merkittävä tukeminen osoittaa tuen liittyvän hänen asemaansa RAY:n hallituksen puheenjohtajana.

Korkeimman oikeuden kokoava arviointi

45. Asiassa esitetystä selvityksestä on käynyt ilmi, että A:n ja X:n asiamiesten välillä on ollut jatkuvaa ja merkittävää yhteydenpitoa. A on tarjonnut 15 eri kerralla tauluja B:lle, joka on ostanut ne X:n tai sen läheisyhtiöiden lukuun. Lisäksi hän on tehnyt B:n kanssa viisi matkaa Tallinnaan. Matkaohjelmien mukaan matkoihin on sisältynyt muun ohella X:n asuntohankkeita ja RAY:n avustuksia koskevia keskusteluja. Myös C, joka on vuodesta 2007 lukien toiminut X:n asiamiehenä, on yhdessä A:n kanssa osallistunut Tallinnan matkoille vuosina 2004, 2005 ja 2007, kahdelle ensin mainitulle tosin RAY:n edustajana kuten A:kin. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan A on lisäksi yhdessä B:n kanssa osallistunut eräisiin X:n rakennushankkeita koskeviin tapaamisiin, joissa myös hankkeiden rahoitus RAY-avustuksin on ollut esillä.

46. Edellä kohdassa 43 kuvatuin tavoin A on ollut X:n keskeisimpiä tuettavia. Myös B:n kertomuksesta, Tallinnan matkoista ja kuvatusta muusta yhteydenpidosta havaitaan, että A:n ja X:n välinen yhteys on ollut kiinteä ja A:n asemalla RAY:ssä on yhteydenpidon kannalta ollut olennainen merkitys. Taulujen ostamisella toteutetun poliittisen tuen antamisen keskeisenä syynä on ollut A:n rooli yhtäältä keskustalaisena poliitikkona ja toisaalta RAY:n hallituksen puheenjohtajana. Kun kuitenkin otetaan huomioon RAY:n varoista myönnettyjen avustusten merkitys X:n toiminnalle ja A:n toistuvasti saamien rahamäärien suuruus, Korkein oikeus katsoo, että A:ta on tuettu ensi sijassa siksi, että hän on ollut RAY:n hallituksen pitkäaikainen puheenjohtaja. Tätä päätelmää puoltaa myös se, että taulukauppoja ei tehty vain eduskuntavaalien lähestyessä, vaan niitä on tehty muulloinkin kuin vaalien yhteydessä.

47. Tämän vuoksi Korkein oikeus katsoo, että A:n taulukaupoilla saamat edut liittyvät rikoslain 40 luvun 1 §:ssä tarkoitetuin tavoin hänen toimintaansa tehtävässään RAY:ssä. A:n on täytynyt saamansa suuren tuen määrän ja toistuvuuden perusteella ymmärtää etujen liittyvän hänen asemaansa ja tehtäviinsä RAY:ssa.

48. Taulukaupoissa A ja hänen tukiyhdistyksensä I ry ovat olleet myyjinä ja X läheisyhtiöineen ostajina. Taulujen tarjoaminen ylihintaan merkitsee jo lähtökohtaisesti sitä, että myyjä pyytää rikoslain 40 luvun 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla ostajalta lahjaa tai tekee aloitteen etuuden saamiseksi. Suurin osa A:n tukiyhdistyksen saamista rahavaroista on peräisin X-liittymään kuuluvilta kiinteistöyhtiöiltä. Kysymys ei siten ole ollut tavanomaisesta taulukaupoilla toteutetusta vaalirahoituksesta edes X:n oman ˮtukilinjauksenˮ mukaisesti.

49. Edellä selostetuin perustein A on virkamieheen rinnastettavassa asemassa taulukauppojen yhteydessä pyytänyt tai tehnyt aloitteen sellaisen etuuden saamiseksi, jonka voidaan katsoa liittyvän hänen tehtäviinsä RAY:n hallituksen puheenjohtajana. Kun A:lla ei ole ollut laillista perustetta pyytää tai tehdä aloitetta tällaisten määrältään ja laadultaan epätavallisten etujen saamiseksi, taulukaupoista saatua ylihintaa on pidettävä pykälän 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna lahjana tai muuna oikeudettomana etuna. A on siten taulukauppoihin perustuvien etujen osalta syyllistynyt lahjuksen ottamiseen.

50. Edellä kohdissa 36 ja 37 on katsottu, että A on ollut aloitteellinen Tallinnan matkojen osalta ja että niiden pääpaino on ollut virkistäytymisessä. Korkein oikeus katsoo, ettei kysymys ole ollut sellaisista virkamatkoihin rinnastettavista matkoista, joille osallistumista matkan tarkoitukseen ja luonteeseen nähden voitaisiin pitää matkan saajan toiminnan kannalta välttämättömänä tai hyödyllisenä. Maksettuja matkakustannusten arvoa ei myöskään voida pitää määrällisesti vähäisenä. Kohdista 44 ja 45 ilmenevät seikat huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että myös Tallinnan matkojen kustannusten maksamisen syynä on ollut A:n toiminta RAY:n hallituksen puheenjohtajana.

51. Kun X:n ja sen läheisyhtiöiden puolesta A:lle taulukaupoilla annettuja etuuksia ja X:n kustantamia matkoja arvioidaan kokonaisuutena, Korkein oikeus katsoo, että myös matkoissa on ollut kysymys lahjasta tai oikeudettomasta edusta, joka on annettu liittyen A:n asemaan RAY:ssä ja jonka saamiseksi A oli tehnyt aloitteen. A on siten myös X:n varoista kustannettujen Tallinnan matkojen osalta syyllistynyt lahjuksen ottamiseen.

V Lahjuksen ottaminen vai törkeä lahjuksen ottaminen

52. A:n syyksi on edellä luettu yhteensä 34 843 euron määräisten oikeudettomien etujen pyytäminen X:ltä ja sen läheisyhtiöiltä tai aloitteen tekeminen niiden saamiseksi. A:n menettelyä on edellä kerrotuin tavoin arvioitava yhtenä rikoksena. Korkeimmassa oikeudessa syyksilukeminen perustuu siihen, että A on rikoslain 40 luvun 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetuin tavoin pyytänyt tai tehnyt aloitteen lahjuksen saamiseksi. Tämä tekotapa on moitittavampi kuin saman momentin 2 kohdassa tarkoitettu lahjuksen vastaanottaminen, johon hovioikeus on perustanut tuomionsa.

53. Rikoslain 40 luvun 2 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan virkamies on tuomittava törkeästä lahjuksen ottamisesta, jos lahjan tai edun arvo on huomattava ja lahjuksen ottaminen on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 2015:52 (kohdat 10 – 14) mukaan lähtökohtana on pidetty sitä, että rikoksella saadun hyödyn huomattavuutta koskevan tulkinnan pitäisi olla pitkälle sama eri rikoksissa tai ainakin toisiaan vastaavissa rikoksissa. A:n ja hänen tukiyhdistyksensä ottamien lahjusten yhteisarvo ylittää selvästi sen tason, jota oikeuskäytännössä on pidetty huomattavan rahamäärän alarajana. Korkein oikeus katsoo alempien oikeuksien tavoin, että lahjusten arvo on ollut huomattava.

54. Kokonaisarvostelun kannalta merkityksellistä on ensiksikin, että A:n menettely on ollut toistuvaa ja pitkäkestoista: Hän on pyytänyt tai tehnyt aloitteen eduista 20 kertaa lähes kuuden vuoden aikana.

55. Toiseksi Korkein oikeus katsoo, että A:n menettely on vaarantanut yhteiskunnallisesti tärkeän ja taloudellisesti merkittävän julkisen avustustoiminnan luotettavuutta. RAY:n hallituksen puheenjohtajana A:lla on ollut vaikutusvaltainen ja vastuullinen yhteiskunnallinen luottamustoimi, jota hänen on tullut hoitaa virkavastuuseen rinnastettavalla tavalla. Tämän vastuuasemansa syrjäyttäen A on pyytänyt tai tehnyt aloitteen lahjuksen saamiseksi vaalitukena taholta, joka on vuosittain hakenut ja saanut RAY:ltä huomattavia avustuksia yleishyödylliseen toimintaansa ja jonka sääntöjen vastaista on ollut antaa vaalitukea.

56. Näistä syistä Korkein oikeus katsoo, että A:n menettelyä on pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä.

VI Virkavelvollisuuden rikkominen

57. Virkavelvollisuuden rikkomista koskeva syyte perustuu siihen, että A on ollut X:ltä saamiensa etujen johdosta 13.11.2002 – 10.12.2008 esteellinen osallistumaan syytteessä lueteltuihin RAY:n hallituksen ja johtokunnan kokouksiin, joissa on käsitelty säätiön avustushakemuksia.

58. Rikoslain 40 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan virkamies tuomitaan virkavelvollisuuden rikkomisesta, jos hän virkaansa toimittaessaan tahallaan muulla kuin luvussa säädetyllä erityisellä tavalla rikkoo virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa, eikä teko huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat ole kokonaisuutena arvostellen vähäinen. Säännös on muuttunut 1.1.2010 voimaan tulleella lailla 990/2009, mutta tuolloin momenttiin lisätyllä viittaussäännöksellä ei ole vaikutusta tässä asiassa.

59. Korkein oikeus katsoo kohdassa 14 mainituilla perusteilla, että A:n menettelyssä on myös tämän syytekohdan osalta ollut kysymys yhtenäisestä toiminnasta, jota on arvioitava yhtenä rikoksena. Merkitystä ei voida A:n väittämin tavoin antaa sille, että RAY:ssä avustusten hakijana on toiminut X eivätkä sen määräysvallassa olleet, niin ikään A:lle varoja luovuttaneet kiinteistöyhtiöt. Kuten kohdassa 24 on todettu, osallistuessaan RAY:n hallituksen ja johtokunnan kokouksiin A on toiminut virkamiehen asemassa.

60. Virkavelvollisuuden rikkomista on arvioitava virkamiehen esteellisyyttä koskevan hallinto-oikeudellisen sääntelyn perusteella. Myös tätä koskevat säännökset ovat muuttuneet syytteessä tarkoitetun tekoajan kuluessa. A:n virkavelvollisuuden sisältö on perustunut 31.12.2003 saakka voimassa olleen hallintomenettelylain (598/1982) 10 §:n 1 momentin 6 kohdassa ja sen jälkeen voimaan tulleen hallintolain (434/2003) 28 §:n 1 momentin 7 kohdassa oleviin säännöksiin, joiden mukaan virkamies on esteellinen, jos luottamus hänen puolueettomuuteensa muusta erityisestä syystä vaarantuu. Hallintomenettelylain 11 §:n 1 momentin ja hallintolain 27 §:n 1 momentin mukaan virkamies ei saa osallistua asian käsittelyyn eikä olla läsnä sitä käsiteltäessä, jos hän on esteellinen. Näitä säännöksiä on tullut soveltaa myös julkisoikeudellisen RAY:n hallintoelinten toiminnassa.

61. Korkein oikeus katsoo, että A:n pyydettyä ja otettua vastaan X:ltä ja sen läheisyhtiöiltä edellä kuvatut lahjat ja edut, luottamus hänen puolueettomuuteensa X:ää koskevien avustushakemusten käsittelyssä on edellä mainituissa säännöksissä tarkoitetulla tavalla vaarantunut. A:n on täytynyt käsittää, että hänen menettelynsä muodostaa esteellisyysperusteen ja että hän ei olisi saanut osallistua X:ää koskevien avustushakemusten käsittelyyn. Kun A ei ole omasta aloitteestaan vetäytynyt X:n avustushakemusten käsittelystä, hän on tahallaan rikkonut virkavelvollisuuttaan.

62. Korkein oikeus katsoo, että osallistuminen jakoehdotusta koskevaan päätöksentekoon törkeästä lahjuksen ottamisesta aiheutuvasta esteellisyydestä huolimatta on vaarantanut virkatoiminnan perusteita vakavasti. Kun otetaan huomioon A:n toiminnan haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat, hänen tekoaan ei kokonaisuutena arvostellen ole pidettävä vähäisenä.

VII Rangaistus

63. Rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Saman luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

64. Törkeästä lahjuksen ottamisesta tuomitaan rikoslain 40 luvun 2 §:n mukaan vankeutta vähintään neljä kuukautta ja enintään neljä vuotta. Virkavelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan saman luvun 9 §:n mukaan sakkoa tai enintään vuosi vankeutta. Rangaistuksen määräämisen pohjaksi on siten otettava A:n syyksi luettu törkeä lahjuksen ottaminen.

65. A:n on edellä katsottu syyllistyneen törkeään lahjuksen ottamisen sillä perusteella, että hän on rikoslain 40 luvun 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetuin tavoin pyytänyt tai tehnyt aloitteen huomattavan suuren lahjan tai muun oikeudettoman edun saamiseksi. A:n syyksi näin luettu rikos on vakavampi ja osoittaa hänessä suurempaa syyllisyyttä kuin se teko, josta hovioikeus on määrännyt rangaistuksen. Kun otetaan lisäksi huomioon edellä kohdissa 53 ja 54 rikoksen törkeyden kokonaisarvostelussa lausutut seikat, A on tuomittava, hovioikeuden tuomitsemaa rangaistusta selvästi ankarampaan rangaistukseen. Korkein oikeus pitää oikeudenmukaisena rangaistuksena 1 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistusta.

66. A on vedonnut seuraaviin rangaistuksen alentamista puoltaviin seikkoihin: esitutkintaa ja oikeudenkäyntiä on käsitelty julkisuudessa ja eri tiedotusvälineissä erittäin laajasti ja intensiivisesti, minkä vuoksi hän on joutunut laajan ja pitkäkestoisen kielteisen julkisuuden kohteeksi; esitutkinta ja oikeudenkäynti ovat kestäneet pitkään; hän on rikosepäilyjen ja tuomion johdosta menettänyt lähes kaikki luottamustehtävänsä; hän on kärsinyt myös terveydellisistä ongelmista. Lisäksi A on vedonnut siihen, että hänelle on aiheutunut oikeudenkäynnistä merkittäviä taloudellisia seurauksia.

67. Rikoslain 6 luvun 7 §:ssä säädetään rangaistuksen kohtuullistamisperusteista, joina on otettava huomioon 1) tekijälle rikoksesta johtunut tai hänelle tuomiosta aiheutuva muu seuraus, 2) tekijän korkea ikä, heikko terveydentila tai muut henkilökohtaiset olot sekä 3) rikoksen tekemisestä kulunut huomattavan pitkä aika, jos vakiintuneen käytännön mukainen rangaistus johtaisi näistä syistä kohtuuttomaan tai poikkeuksellisen haitalliseen lopputulokseen.

68. Rikoslain 6 luvun 7 §:n 1 kohtaa on vakiintuneesti sovellettu niin, että rikoksesta johtuvat tai tuomiosta aiheutuvat ennakoitavissa olevat kiusallisetkaan seuraamukset eivät oikeuta rangaistuksen lieventämiseen (KKO 2006:44). Korkein oikeus toteaa, että A on syyllistynyt lahjusrikokseen toimiessaan vastuullisessa asemassa julkisessa luottamustehtävässä, johon hänet on nimitetty kansanedustajana ja poliittisten ansioidensa perusteella. Tämän takia ei ole odottamatonta, että lahjusrikos ja sitä koskeva oikeudenkäynti aiheuttavat haitallisia seuraamuksia, kuten laajaa kielteistä julkisuutta ja luottamustehtävien menettämistä. Niitä ei ole tässä tapauksessa pidettävä sellaisina poikkeuksellisina ja ennakoimattomina seikkoina, jotka olisi otettava rangaistusta määrättäessä huomioon. Oikeudenkäynnin keston vaikutusta rangaistuksen määrään arvioidaan jäljempänä kohdassa 72. Muut A:n esittämät seikat eivät ole sellaisia, että rangaistusta olisi niiden johdosta kohtuullistettava.

69. Rikoslain 6 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan määräaikainen, enintään kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi, jollei rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys tai tekijän aikaisempi rikollisuus edellytä ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista. Päätettäessä rangaistuksen lajista tulee rikoslain 6 luvun 3 §:n 3 momentin mukaan lisäksi noudattaa rangaistuksen mittaamiseen vaikuttavia perusteita.

70. Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että mitä lähempänä rangaistus on kahta vuotta vankeutta, sitä painavampia perusteita tarvitaan, jotta rangaistus voidaan tuomita ehdollisena (esim. KKO 2011:93 kohta 33).

71. A:n syyksi luetun lahjusrikoksen vakavuus ja siitä ilmenevä syyllisyys ovat ehdollista vankeutta vastaan puhuvia seikkoja. Rangaistuksen ehdollisuutta puoltaa se, että A:ta ei ole aikaisemmin rikoksesta rekisteröity. Asiassa ei ole myöskään edes väitetty, että A olisi asettanut etujen saamisen virkatoimiensa edellytykseksi tai että oikeudettomien etujen pyytämisellä ja vastaanottamisella olisi ollut välitöntä vaikutusta avustushakemuksien käsittelyyn. Nämä seikat huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että rangaistus voidaan määrätä ehdollisena vankeutena.

72. Oikeudenkäynnin keston osalta Korkein oikeus toteaa, että A:ta on kuulusteltu esitutkinnassa ensimmäisen kerran rikoksesta epäiltynä 4.11.2009. Syyte on tullut vireille 29.9.2011, ja käräjäoikeus on ratkaissut asian 30.1.2013. Hovioikeuden tuomio on annettu 31.10.2013. Ratkaisun tekeminen Korkeimmassa oikeudessa on viivästynyt asian käsittelyyn liittyneen ennakkoratkaisun (KKO 2015:39) vuoksi, mikä ei ole johtunut A:n syystä. Korkein oikeus katsoo, että A:lle tuomittavaa ehdollista vankeusrangaistusta on oikeudenkäynnin viivästymisen perusteella rikoslain 6 luvun 7 §:n 3 kohdan nojalla alennettava siten, että rangaistukseksi määrätään 1 vuoden 6 kuukauden asemesta 1 vuosi 2 kuukautta vankeutta.

73. A:n syyksi luettujen rikosten vakavuus huomioon ottaen ehdollista vankeutta yksinään on lähtökohtaisesti pidettävä riittämättömänä seurauksena. Sakon tai yhdyskuntapalvelun tuomitseminen ehdollisen vankeuden ohessa on kuitenkin edellä kohdassa 72 selostetun oikeudenkäynnin viivästyksen vuoksi kohtuutonta. Tämän vuoksi A:ta ei tuomita kumpaankaan mainittuun oheisseuraamukseen.

VIII Menettämisseuraamus

74. A on vaatinut, että hänelle määrättyä 34 843 euron suuruista menettämisseuraamusta alennetaan tai että sitä ainakin kohtuullistetaan.

75. Rikoslain 40 luvun 1 tai 2 §:ssä tarkoitetulla tavalla vastaanotettu lahja tai etu taikka sen arvo on luvun 14 §:n mukaan tuomittava valtiolle menetetyksi rikoksentekijältä tai siltä, jonka puolesta tai hyväksi rikoksentekijä on toiminut. Muun omaisuuden menettämisen osalta noudatetaan, mitä 10 luvussa säädetään. Aikaisempi saman luvun 4 §:n (875/2001 ja 792/1989) menettämisseuraamusta koskenut säännös on ollut sisällöltään samanlainen.

76. Korkein oikeus toteaa, että lahjusrikoksia koskeva erityissääntely on lahjuksen tai sen arvon menettämisen osalta ehdotonta. Nykyisessä säännöksessä oleva viittaus rikoslain 10 lukuun ja siten myös siihen kuuluvaan kohtuullistamissäännökseen ei koske vastaanotettua lahjaa, etuutta tai sen arvoa. Kun A:n lahjusrikoksella vastaanotetun edun arvoksi on katsottu 34 843 euroa, se on määrättävä valtiolle menetetyksi, eikä A:lle tuomittavaa menettämisseuraamusta voida kohtuullistaa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan. A:n syyksi luetaan kohdassa 4 hovioikeuden hänen syykseen lukeman lahjuksen ottamisen asemesta rikoslain 40 luvun 2 §:n nojalla törkeä lahjuksen ottaminen (tekoaika 26.11.2001 – 17.10.2007).

A tuomitaan tästä teosta ja hänen syykseen kohdassa 5 luetusta virkavelvollisuuden rikkomisesta (tekoaika 13.11.2002 – 10.12.2008) yhteiseen 1 vuoden 2 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Vankeusrangaistus määrätään ehdolliseksi koeajaksi, joka alkaa Korkeimman oikeuden tuomion antamisesta ja päättyy 30.6.2017. Alemmissa oikeuksissa määrätty ehdollisen vankeusrangaistuksen koeaika kumotaan.

Ehdollinen vankeus voidaan määrätä pantavaksi täytäntöön, jos tuomittu koeaikana tekee rikoksen, josta hänet olisi tuomittava ehdottomaan vankeuteen ja josta syyte on nostettu vuoden kuluessa koeajan päättymisestä.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kitunen, Pertti Välimäki, Marjut Jokela, Jorma Rudanko ja Ari Kantor. Esittelijä Jukka-Pekka Salonen.

 
Julkaistu 7.6.2016  Päivitetty 8.6.2016