KKO:2016:30

Holhoustoimi - Edunvalvojan määrääminen
Perintökaari - Perintöoikeus - Keskinäinen testamentti - Testamentin tulkinta

Diaarinumero: S2013/841
Taltionumero: 1123
Antopäivä: 18.05.2016

Aviopuolisot olivat määränneet keskinäisessä hallintaoikeustestamentissaan, että heidän perillisensä saivat omistusoikeuden hallintaoikeuden alaiseen omaisuuteen vasta kummankin puolison kuoltua. Kysymys rintaperillisittä ensiksi kuolleen puolison sukulaisten oikeudesta hakea edunvalvojan määräämistä valvomaan omaisuuden tulevien omistajien oikeutta sekä hakemuksen hyväksymisen edellytyksistä.

HolhTL 10 § 3 kohta
HolhTL 72 § 1 ja 3 mom

Asian tausta

Aviopuolisot Sulo H ja Iida H olivat 25.5.1990 tehneet keskinäisen testamentin. Sulo H oli määrännyt, että jos hän kuolisi ennen puolisoaan, Iida H:lla olisi elinikäinen hallintaoikeus kaikkeen Sulo H:n omaisuuteen ja että vasta Iida H:n kuoltua saisivat Sulo H:n perimysjärjestyksen mukaiset perilliset omistusoikeuden tähän omaisuuteen. Sulo H oli kuollut rintaperillisittä 20.9.2011.

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Hakemus ja vastaus Helsingin käräjäoikeudessa

Kari H sekä kaksi muuta Sulo H:n lähintä sukulaista vaativat yhteisessä hakemuksessaan, että asianajaja TH määrätään holhoustoimesta annetun lain nojalla edunvalvojana hoitamaan omistajattomassa tilassa olevaa Sulo H:n omaisuutta ja valvomaan sen tulevan omistajan oikeutta. Sulo H oli testamentillaan kaventanut lesken oikeutta hänen jäämistöönsä. Iida H:lle kuului hallintaoikeus Sulo H:n omaisuuteen, joka oli Iida H:n elinajan vailla omistajaa. Iida H:n käytössä oli muun muassa asuinhuoneisto, josta huolehtimiseen tarvittiin edunvalvoja.

Iida H vastusti hakemusta. Hänen mukaansa Sulo H:n omaisuus ei ollut omistajaa vailla. Sen omisti ja sitä hallinnoi Sulo H:n jakamaton kuolinpesä, jonka osakas Iida H oli. Hakemus oli perusteeton.

Käräjäoikeuden päätös 9.11.2012

Käräjäoikeus totesi, että oikeustieteellisessä kirjallisuudessa oli painotettu leskelle suopeaa testamentin tulkintaa. Testamentin tekijän oletettiin halunneen suosia leskeä muiden oikeudenomistajien kustannuksella, jos hän olisi testamenttia tehdessään ennakoinut tulevan tulkintaongelman. Myös oikeuskäytännössä (KKO 1983 II 27) oli katsottu, ettei puolisoiden keskinäinen hallintatestamentti voinut kaventaa lesken oikeutta periä ensin kuolleen puolison omaisuus perintökaaren 3 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla.

Käräjäoikeus katsoi, että Sulo H:n tarkoituksena oli testamentin sanamuodosta riippumatta ollut turvata jälkeenjääneen puolison oikeus hallita omaisuutta jakamattomana. Tätä osoitti nimenomainen määräys siitä, että Sulo H:n toissijaiset perilliset saivat omaisuuteen omistusoikeuden vasta Iida H:n jälkeen. Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoi, ettei kysymys ollut sillä tavalla omistajattomassa tilassa olevasta omaisuudesta, että edunvalvojan määrääminen olisi ollut tarpeen.

Käräjäoikeus hylkäsi hakemuksen.

Asian on ratkaissut käräjänotaari Juuli Broms.

Helsingin hovioikeuden päätös 16.9.2013

Hovioikeus, jossa Kari H myötäpuolineen haki muutosta, totesi Iida H:n saaneen testamentin sanamuodon mukaan elinikäisen hallintaoikeuden Sulo H:lta jääneeseen omaisuuteen. Koska Sulo H oli kuollut ilman rintaperillisiä, asiassa oli kysymys siitä, oliko Sulo H tarkoittanut testamentillaan kaventaa Iida H:lle perintökaaren 3 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan kuuluvaa aviopuolison perintöoikeutta vai saiko Iida H testamentin määräyksistä huolimatta Sulo H:lta tulevan omaisuuden omistusoikeuden.

Hovioikeus totesi, että testamenttia oli tulkittava sanamuotonsa ja testamentin tekijän tarkoituksen mukaisesti. Sulo H ei ollut määrännyt omaisuutensa omistusoikeudesta Iida H:n hallintaoikeuden ajalta, mutta omistusoikeus oli määrätty siirtyväksi hänen toissijaisille perillisilleen vasta Iida H:n kuoleman jälkeen. Hovioikeus viittasi tulkintasääntönä perintökaaren 12 luvun 1 §:ään ja katsoi puolisoiden tarkoituksena olleen turvata jälkeen jääneen puolison oikeus hallita omaisuutta jakamattomana. Tässä tilanteessa Sulo H:lla ei voitu katsoa olleen tarkoituksenaan syrjäyttää eikä edes kaventaa jälkeen jääneen puolison oikeutta periä omaisuus perintökaaren 3 luvun mukaisesti. Iida H oli siten saanut omaisuuden mainitun 3 luvun mukaisesti perillisenä.

Hovioikeus katsoi edellä lausumansa perusteella, ettei Sulo H:n omaisuus ollut jäänyt hakemuksessa tarkoitetuin tavoin omistajattomaan tilaan. Asiassa ei ollut syytä määrätä edunvalvojaa holhoustoimilain nojalla.

Hovioikeus pysytti käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pertti Mäkilaurila, Heikki Rautiola ja Terhi Mattila.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Kari H:lle myötäpuolineen myönnettiin valituslupa.

Kari H ja hänen myötäpuolensa vaativat yhteisessä valituksessaan, että hovioikeuden päätös kumotaan, ja toistivat hakemuksensa edunvalvojan määräämiseksi.

Iida H vaati valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Sulo H ja Iida H oli vihitty avioliittoon 20.1.1990. Puolisoilla ei ollut yhteisiä lapsia eikä Sulo H:lla muutoinkaan rintaperillisiä.

2. Sulo H on kuollut tässä avioliitossa 20.9.2011. Kari H ja hänen myötäpuolensa ovat Sulo H:n lähimpinä sukulaisina vaatineet edunvalvojan määräämistä holhoustoimesta annetun lain (holhoustoimilaki) nojalla, jotta edunvalvoja hoitaisi Sulo H:n omaisuutta ja valvoisi sen tulevan omistajan oikeutta. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko Kari H:lla ja hänen myötäpuolillaan oikeus hakea edunvalvojan määräämistä, ja jos näin on, onko hakemuksen hyväksymiselle perusteita.

Hakemuksen lähtökohta

3. Kari H ja hänen myötäpuolensa ovat Sulo H:n veljen lapsia eli perintökaaren 2 luvun 2 §:ssä tarkoitettuja Sulo H:n sukulaisia ja perillisiä. Sulo H on kuitenkin kuollut avioliitossa ja rintaperillisittä. Jollei Sulo H:n testamentista muuta johdu, hänen perillisensä olisi perintökaaren 3 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla leski Iida H eivätkä Kari H ja hänen myötäpuolensa tai heidän jälkeläisensä olisi Sulo H:n kuolinpesän osakkaita. Vasta Iida H:n kuoltua he perisivät Sulo H:n omaisuuden perintökaaren 3 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitettuina toissijaisina perillisinä.

4. Korkein oikeus toteaa, että Sulo H on testamentillaan määrännyt ensiksikin Iida H:lle elinikäisen hallintaoikeuden. Toiseksi testamentissa on määrätty, että Kari H:n ja hänen myötäpuoliensa omistusoikeus eli perintöoikeus tulee voimaan vasta Iida H:n kuoltua. Testamentin tulkintaa käsitellään jäljempänä kohdissa 11 – 14.

5. Asiassa on riidatonta, että Kari H ja hänen myötäpuolensa eivät ole Sulo H:n kuolinpesän osakkaita. Kari H:n ja hänen myötäpuoltensa hakemus ei perustukaan heidän osakasasemaansa vaan hakemuksen lähtökohta on se, että Sulo H oli rajoittanut testamentillaan Iida H:n perintöoikeutta niin, että tämä oli leskenä saanut Sulo H:n jäämistöön vain hallintaoikeuden muttei perintökaaren 3 luvun mukaista perintöoikeutta. Sulo H:n omaisuus oli tämän vuoksi Iida H:n elinajan vailla omistajaa. Hakijoiden mukaan edunvalvojan määräämiselle oli siten sekä holhoustoimilain 10 §:n 3 kohdassa tarkoitettu peruste että käytännön tarve. Korkein oikeus lausuu näistä kysymyksistä jäljempänä kohdissa 10 – 22. Ensin on kuitenkin arvioitava sitä, onko Kari H:lla ja hänen myötäpuolillaan oikeus vaatia edunvalvojan määräämistä.

Sovellettavat säännökset

6. Holhoustoimilain 10 §:n 3 kohdan mukaan tuomioistuimen on määrättävä edunvalvoja, jos tulevasta tapahtumasta riippuu, kenelle omaisuus menee, tai joku saa omaisuuden omistusoikeuksin haltuunsa vasta myöhemmin ja edustaja on tarpeen valvomaan tulevan omistajan oikeutta tai hoitamaan omaisuutta hänen lukuunsa.

7. Hakemuksen, joka koskee edunvalvojan määräämistä, voi holhoustoimilain 72 §:n 1 momentin mukaan tehdä holhousviranomainen tai se, jonka edun valvomisesta on kysymys, taikka tämän edunvalvoja, vanhempi, aviopuoliso, lapsi tai muu läheinen. Pykälän 3 momentin mukaan, jos edunvalvoja on tarpeen valvomaan poissa olevan tai tulevan omistajan oikeutta kuolinpesässä, tulee pesänselvittäjän, muun pesän hoitajan, pesänjakajan tai pesänosakkaan tehdä käräjäoikeudelle hakemus edunvalvojan määräämiseksi. Pesänselvittäjä tai pesänjakaja voi muutoinkin tehdä hakemuksen, jos edunvalvojan määrääminen on tarpeen osituksen tai perinnönjaon toimittamiseksi. Jos poissaolevan asiat muutoin vaativat hoitamista, hakemuksen voi tehdä 1 momentissa tarkoitettujen henkilöiden lisäksi myös se, jonka etua tai oikeutta asia koskee.

Hakijavaltuus

8. Holhoustoimilain 72 §:n 3 momentin sanamuodon mukaan asiavaltuus edunvalvojan määräämistä koskevan hakemuksen esittämiseksi kuuluisi nyt kysymyksessä olevassa tilanteessa yksinomaan pesänselvittäjälle tai -jakajalle, pesänosakkaalle taikka muulle pesän hoitajalle. Holhoustoimilain 72 §:n varhaisista esitöistä (Kom.miet. 1989:50, s. 160 – 162, ja laintarkastuskunnan lausunto 4/1992, s. 26) käy kuitenkin ilmi, että holhoustoimilain 72 §:n 3 momentti on ymmärrettävä 1 momentin "täydennökseksi", jolla ei tarkoitettu rajoittaa 1 momentissa mainittujen tahojen puhevaltaa.

9. Korkein oikeus toteaa, että Kari H ja hänen myötäpuolensa tai heidän jälkeläisensä ovat Sulo H:n jäämistön tulevia omistajia. Kun hakemuksen mukaisessa edunvalvojan määräämisessä on siten kysymys heidän edustaan ja oikeudestaan, heillä on holhoustoimilain 72 §:n 1 momentin nojalla oikeus hakea edunvalvojan määräämistä. Heidän hakemuksensa voidaan näin ollen tutkia.

Edunvalvojan määräämisen edellytykset

Hakijoiden oikeudelliseen asemaan liittyvä edellytys

10. Kari H ynnä muut ovat vedonneet edunvalvojan määräämisen perusteena ensiksikin siihen, että Sulo H:n omaisuus oli jäänyt Sulo H:n testamentin seurauksena vaille omistajaa, koska testamentti oli kaventanut jäämistöön kohdistuvat Iida H:n oikeudet hallintaoikeudeksi. Koska Sulo H:n perillisten omistusoikeus oli määrätty alkavaksi vasta Iida H:n kuollessa, edunvalvoja tuli määrätä holhoustoimilain 10 §:n 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla valvomaan tulevien omistajien oikeutta ja hoitamaan omaisuutta. Tältä osin asiassa on kysymys testamentin tulkinnasta.

11. Sulo H ja Iida H olivat allekirjoittaneet 25.5.1990 keskinäisen testamenttinsa. Sen mukaan, mikäli Sulo H kuolisi ennen Iida H:ta, jälkimmäisellä tuli olemaan elinikäinen hallintaoikeus kaikkeen Sulo H:n omaisuuteen ja vasta Iida H:n kuoltua saivat Sulo H:n perimysjärjestyksen mukaiset perilliset sanottuun omaisuuteen omistusoikeuden. Hallintaoikeuden on testamentissa ilmoitettu tarkoittavan muun muassa sitä, että Iida H saa asua Sulo H:n omistamassa huoneistossa vastikkeetta ja tarpeen niin vaatiessa myös vuokrata huoneiston ja saada vuokratuoton sekä antaa määräyksiä Sulo H:n nimissä olevista osakkeista tulevissa osakeanneissa.

12. Testamentti on perintökaaren 11 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan tulkittava niin, että tulkinnan voidaan otaksua vastaavan testamentin tekijän tahtoa. Sulo H:n viimeisestä tahdosta ja testamentin tarkoituksesta ei ole esitetty muuta selvitystä kuin testamentti itsessään.

13. Korkein oikeus katsoo, että Sulo H:n testamentti Iida H:n hyväksi on keskeisen sisältönsä ja sanamuotonsa sekä kokonaisajatuksensa perusteella hallintaoikeustestamentti. Iida H on saanut edesmenneen Sulo H:n kaikkeen omaisuuteen hallintaoikeuden, jonka sisällöstä testamentissa on lisäksi annettu esimerkkejä. Toisin kuin alemmat oikeudet ovat päätelleet, Korkein oikeus katsoo, että testamentti on siis kaventanut Iida H:n lakimääräisen perintöoikeuden testamenttiin perustuvaksi hallintaoikeudeksi.

14. Sulo H on näin ollen saanut testamentillaan aikaan tilanteen, jossa omistusoikeus hänen jäämistöönsä ei kuulu leski Iida H:n eläessä kenellekään. Korkein oikeus toteaa, ettei tällaiselle järjestelylle ole ollut laillista estettä. Jo perintökaaren varhaisissa valmistelutöissä oli lähdetty siitä, että käyttöoikeustestamentin tekijä saattoi jättää omistusoikeuden toistaiseksi ratkaisematta määräten vain siitä, kenelle omistusoikeus oli tuleva käyttöoikeuden lakattua (Ehdotus perintö- ja testamenttilainsäädännön uudistamiseksi perusteluineen. Lainvalmistelukunnan julkaisuja [Lvk] n:o 2/1935 s. 93 – 94 ja 107).

15. Koska Kari H ja hänen myötäpuolensa tai heidän perillisensä voivat saada Sulo H:n testamenttaaman omaisuuden vasta Iida H:n kuoltua, he ovat sellaisessa holhoustoimilain 10 §:n 3 momentissa tarkoitetussa asemassa, että edunvalvojan määrääminen voi olla perusteltua heidän oikeuksiensa valvomiseksi ja omaisuuden hoitamiseksi.

Edunvalvojan tarve

16. Holhoustoimilain 10 §:n 3 kohdan mukaan hakemuksen hyväksyminen edellyttää vielä, että edustaja on tarpeen valvomaan tulevan omistajan oikeutta tai hoitamaan omaisuutta hänen lukuunsa.

17. Holhoustoimilain 10 §:n 3 kohtaa asiallisesti vastaava säännös lisättiin aikaisemman holhouslain (34/1898) 68 §:n uudeksi toiseksi momentiksi 1.1.1966 voimaan tulleella lailla 43/1965. Kyseessä oli osa tuolloin voimaan tulleen perintökaaren ja siihen liittyvien lakien säätämistä. Perintökaaren lainvalmisteluasiakirjoissa (Lvk 2/1935, s. 93 – 94 ja 193, ja Lvk 1/1955, s. 22 ja 44) samoin kuin holhoustoimilainkin esitöissä (Kom.miet. 1989:50, s. 100) säännöksen tarkoitusta on selitetty siten, että tulevien omistajien etujen valvominen vaatii yleensä, että omaisuudella on hoitaja, joka voi tarvittaessa tehdä myös omaisuutta koskevia päätöksiä.

18. Korkein oikeus toteaa, että holhoustoimilain 10 §:n 3 kohdan mukaan määrättävälle edunvalvojalle on laissa tarkoitettu tarve muun muassa silloin, kun omaisuutta koskevaa omistajan päätös- ja määräämisvaltaa olisi käytettävä, mutta ei ole ketään, joka sitä voisi käyttää. Tilannetta voi kuvailla siten, että kysymyksessä on omistajan päätös- ja määräämisvaltaa koskevan tyhjiön täyttäminen tarpeen niin vaatiessa. Tällaista tarvetta ei luonnollisestikaan ole silloin, jos esimerkiksi edellinen omistaja on lahjakirjassa tai testamentissa antanut päätös- ja määräämisvallan käyttämistä koskevia riittäviä määräyksiä taikka jos asia voidaan hoitaa muuten osapuolten hyväksymällä menettelyllä. Toisaalta on huomattava, että kysymys ei ole sellaisesta tilanteesta, jota säädellään perintökaaren 12 luvun 9 §:n 1 momentissa. Sen mukaan jos käyttöoikeuden haltija hoitamalla huonosti omaisuutta tai muulla epäoikeutetulla menettelyllä ilmeisesti vaarantaa omistajan etua, voidaan omaisuus viime kädessä määrätä uskotun miehen hallintaan.

19. Tässä tapauksessa Kari H ja hänen myötäpuolensa ovat katsoneet Sulo H:n jäämistöön kuuluvan varallisuuden asianmukaisen hoitamisen edellyttävän sellaisia päätöksiä, joiden tekemiseen leski ei hallintaoikeutensa perusteella voi ryhtyä. Hakemuksen perusteella kysymys on ennen kaikkea asunto-osaketta ja sijoitusvarallisuutta koskevasta päätöksenteosta.

20. Korkein oikeus toteaa, että holhoustoimilain 10 §:n 3 kohtaan perustuvan edunvalvonnan tarpeeseen voi vaikuttaa muun muassa omaisuuden laatu ja määrä sekä aikaisemman omistajan mahdolliset määräämistoimet. Tässä tapauksessa Sulo H on testamentissaan määrännyt, että Iida H:lla on oikeus päättää muun muassa asuinhuoneiston vuokraamisesta sekä sijoitusvarallisuuteen liittyvistä osakeanneista. Varsinkin asunto-osakeyhtiön toiminnassa voidaan joutua kuitenkin tilanteisiin, joissa vaaditaan muunlaistakin omistajan päätöksentekoa tai osakkeenomistajien kuulemista ja siten myös Sulo H:n jäämistöön kuuluvien asunto-osakkeiden omistajan puhevallan käyttämistä. Tällaiset tilanteet voivat olla tulevien omistajien edun kannalta hyvin tärkeitä.

21. Edellä mainituilla perusteilla edunvalvojan määräämisen on näytetty olevan myös holhoustoimilain 10 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla tarpeen. Edunvalvojan määräämiselle on siten lainkohdassa tarkoitetut edellytykset.

22. Korkein oikeus toteaa, että edunvalvojan tehtävä tarkoittaa omaisuuden hoitamista ja omaisuutta koskevaa päätöksentekoa, sikäli kuin tulevien omistajien edut ja oikeudet sitä vaativat. Edunvalvojan on kuitenkin tehtävää hoitaessaan otettava huomioon Iida H:n testamenttiin perustuva hallintaoikeus ja muutkin testamentin määräykset.

Edunvalvojan henkilö

23. Kari H ja hänen myötäpuolensa ovat ehdottaneet edunvalvojan tehtävään asianajaja TH:ta, joka on antanut tehtävään suostumuksensa. Iida H ei ole Korkeimmassa oikeudessa riitauttanut TH:n pätevyyttä tai sopivuutta eikä esittänyt omaa vaihtoehtoaan edunvalvojan henkilöksi.

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden ja hovioikeuden päätökset kumotaan.

Korkein oikeus määrää asianajaja TH:n edunvalvojaksi valvomaan Sulo H:lta jääneen omaisuuden tulevien omistajien oikeutta ja hoitamaan omaisuutta heidän lukuunsa. Edunvalvojan tehtävä ei oikeuta rajoittamaan sitä Sulo H:n jäämistöön kuuluvaan omaisuuteen kohdistuvaa hallintaoikeutta, jota Iida H nauttii Sulo H:n testamentin perusteella.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Pertti Välimäki, Jukka Sippo, Jorma Rudanko, Pekka Koponen ja Ari Kantor. Esittelijä Tommi Vuorialho.

 
Julkaistu 18.5.2016