Etusivu » Ennakkopäätökset » Ennakkopäätökset » KKO:2016:21

KKO:2016:21

Euroopan unionin oikeus
Kansainvälinen prosessioikeus - Bryssel I -asetus - Suomen tuomioistuimen toimivalta
Yhteisomistus - Yhteisomistussuhteen purkaminen

Diaarinumero: S2013/551
Taltionumero: 661
Antopäivä: 21.03.2016

Osa Espanjassa sijaitsevien omakotitalon ja kerrostaloasunnon yhteisomistajista teki käräjäoikeudelle yhteisomistussuhteiden purkamista koskevan hakemuksen, jossa vaadittiin uskotun miehen määräämistä myymään omakotitalo ja asunto ja jakamaan saatava kauppahinta yhteisomistajien kesken. Hakemus jätettiin tutkimatta, koska Espanjan tuomioistuimilla oli asiassa yksinomainen toimivalta.

Bryssel I -asetus (44/2001), 22 artikla 1 alakohta
YhtOmL 11 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Alempien oikeuksien ratkaisut

Hakemus, Etelä-Savon käräjäoikeuden päätös 9.10.2012, muutoksenhaku Itä-Suomen hovioikeudessa ja hovioikeuden päätös 7.5.2013 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjäviskaali Juhani Santero ja hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Esko Randelin, Riitta-Liisa Hietala ja Heimo Kiviranta. Esittelijä Katriina Mikkanen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle, B:lle ja C:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan he vaativat, että hovioikeuden päätös kumotaan ja käräjäoikeuden päätös pysytetään tai asia palautetaan hovioikeuteen todeten hovioikeuden olevan asiassa toimivaltainen tuomioistuin.

X ja Y vastasivat valitukseen ja vaativat sen hylkäämistä.

Välitoimet

Varattuaan asianosaisille tilaisuuden ilmaista käsityksensä ennakkoratkaisupyynnön esittämisestä sekä sen sisällöstä, Korkein oikeus esitti päätöksellään 22.12.2014 nro 2697 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklan mukaisen ennakkoratkaisupyynnön Euroopan unionin tuomioistuimelle. Unionin tuomioistuin antoi 17.12.2015 antamallaan tuomiolla Komu ym., C-605/14, EU:C:2015:833, pyydetyn ratkaisun.

Asianosaiset antoivat ennakkoratkaisun johdosta kirjalliset lausumansa.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian käsittely alemmissa tuomioistuimissa

1. A, B ja C ovat Etelä-Savon käräjäoikeuteen toimittamassaan yhteisomistussuhteen purkamista koskevassa hakemuksessaan vaatineet uskotun miehen määräämistä myymään heidän ja X:n ja Y:n yhteisesti omistaman Espanjassa sijaitsevan omakotitalon ja kerrostaloasunnon sekä jakamaan saatavan kauppahinnan yhteisomistajien kesken. Hakemukseen oli liitetty Espanjan maa- ja omaisuusrekisterin ote, josta ilmeni omakotitalon ja asunnon kiinteistötiedot sekä kunkin yhteisomistajan omistusosuudet sekä C:n hyväksi kirjattu A:n ja B:n omistusosuuksiin kohdistuva käyttöoikeus. Hakemuksen mukaan Etelä-Savon käräjäoikeus on ollut X:n kotipaikan tuomioistuimena toimivaltainen käsittelemään asian.

2. X ja Y ovat vaatineet, että hakemus jätetään tutkimatta. He ovat katsoneet, että käräjäoikeus ei ole toimivaltainen käsittelemään hakemusta. Kysymyksessä oleva yhteisomistus kohdistuu sekä omakotitalon että asunnon osalta Espanjan lain mukaiseen kiinteään omaisuuteen. Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 (jäljempänä myös Bryssel I -asetus) mukaan toimivaltainen tuomioistuin on Espanjassa.

3. Käräjäoikeus on päätöksellään katsonut, että kyseessä ei ollut kiinteää omaisuutta koskeva esineoikeudellinen riita-asia vaan kiinteistöjen omistajien omistussuhteiden järjestelyyn liittyvä yhteisomistuslain mukainen hakemusasia. Käräjäoikeuden mukaan asiaan oli sovellettava Suomen lakia ja käräjäoikeus oli asiassa toimivaltainen tuomioistuin.

4. Hovioikeus on katsonut, että vaatimus kiinteistöjen yhteisomistussuhteen purkamisesta myynnin avulla on Bryssel I -asetuksen 22 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettu esineoikeutta kiinteään omaisuuteen koskeva asia. Toimivalta kyseisessä asiassa on Espanjan tuomioistuimilla. Hovioikeus on kumonnut käräjäoikeuden päätöksen ja jättänyt hakemuksen tutkimatta.

Sovellettavat säännökset ja kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

5. Korkein oikeus toteaa, että Bryssel I -asetuksen on korvannut Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1215/2012 tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (uudelleenlaadittu asetus). Uudelleenlaadittua asetusta sovelletaan sen 66 artiklan 1 kohdan mukaan oikeudenkäynteihin, jotka on pantu vireille 10.1.2015 tai sen jälkeen. Se ei siten tule sovellettavaksi tässä asiassa.

6. Bryssel I -asetuksen 1 artiklan mukaan sen soveltamisalaan kuuluvat lähtökohtaisesti kaikki siviili- ja kauppaoikeudelliset asiat lukuun ottamatta eräitä erikseen mainittuja asiaryhmiä. Korkein oikeus toteaa, että kysymyksessä oleva kiinteän omaisuuden yhteisomistussuhteen purkamista koskeva asia kuuluu asetuksen 1 artiklan perusteella sen soveltamisalaan. Toimivaltainen tuomioistuin asiassa määräytyy siten asetuksen säännösten perusteella sellaisena kuin unionin tuomioistuin on niitä tulkinnut.

7. Bryssel I -asetuksen 2 artiklan 1 kohdassa ilmaistun pääsäännön mukaan kanne henkilöä vastaan nostetaan sen jäsenvaltion tuomioistuimessa, jossa kyseisellä henkilöllä on kotipaikka. Tästä pääsäännöstä on poikettu muun ohella asetuksen 22 artiklassa. Artiklan 1 alakohdan mukaan sen jäsenvaltion tuomioistuimilla, missä kiinteistö sijaitsee, on asianosaisten kotipaikasta riippumatta yksinomainen toimivalta asiassa, joka koskee esineoikeutta kiinteään omaisuuteen tai kiinteän omaisuuden vuokrasopimusta.

8. Asiassa on Korkeimmassa oikeudessa kysymys siitä, onko espanjalaisella tuomioistuimella yksinomainen toimivalta tutkia nyt kyseessä oleva yhteisomistussuhteen purkamista koskeva asia sen johdosta, että kysymyksessä olisi asetuksen 22 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettu esineoikeus kiinteään omaisuuteen.

Käsitteen "esineoikeus kiinteään omaisuuteen" tulkinta unionin oikeuden mukaan

9. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan Bryssel I -asetuksen 22 artiklassa 1 alakohdassa käytetyn käsitteen "esineoikeus kiinteään omaisuuteen" merkitys on unionin oikeudessa ratkaistava itsenäisesti, jotta säännöksen perusteella syntyvät oikeudet ja velvollisuudet olisivat tasapuolisia ja yhdenmukaisia (tuomio Weber, C-438/12, EU:C:2014:212, kohta 40).

10. Bryssel I -asetuksen 22 artiklan 1 alakohta on unionin tuomioistuimen mukaan poikkeus asetuksen yleisistä toimivaltasäännöksistä. Asetuksen 22 artiklaan sisältyvää toimivaltasäännöstä ei tästä syystä tule tulkita laajemmin kuin sen tavoitteen kannalta on välttämätöntä. Unionin tuomioistuin on todennut, että pääasiallinen syy kiinteän omaisuuden sijaintivaltion tuomioistuimen yksinomaiselle toimivallalle on sijaintivaltion tuomioistuimen edellytykset saada tietoonsa tosiseikat ja soveltaa yleensä sijaintipaikkavaltion perusteella määräytyviä oikeussääntöjä ja käytäntöjä (tuomio Weber, kohdat 40 – 41 ja tuomio ČEZ, C-343/04, EU:C:2006:330, kohdat 26 – 29).

11. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan kiinteistön sijaintivaltion tuomioistuinten yksinomainen toimivalta ei kuitenkaan koske kaikkia esineoikeutta kiinteään omaisuuteen koskevia kanteita. Se koskee ainoastaan sellaisia asetuksen soveltamisalaan kuuluvia kanteita, joilla pyritään vahvistamaan kiinteän omaisuuden laajuus ja koostumus, omistus- ja hallintaoikeus taikka muut kiinteään omaisuuteen kohdistuvat esineoikeudet sekä turvaamaan näiden oikeuksien haltijoille heidän oikeusasemiensa perusteella syntyneet oikeudet (tuomio Weber, kohta 42). Esineoikeuden ja velvoiteoikeuden ero on unionin tuomioistuimen mukaan se, että esineoikeus koskee esinettä ja sen oikeusvaikutukset ulottuvat jokaiseen, kun taas velvoiteoikeuteen voidaan vedota ainoastaan velallista vastaan (tuomio Weber, kohta 43).

Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisupyyntö

12. Korkein oikeus on todennut, ettei unionin tuomioistuin ole aiemmin ottanut kantaa siihen, onko esillä olevan kaltainen kiinteän omaisuuden yhteisomistussuhteen purkamiseen tähtäävä hakemus kiinteän omaisuuden sijaintipaikan tuomioistuimen yksinomaisessa toimivallassa. Asetuksen tulkintaa mainitussa yhteydessä ei myöskään muutoin voida pitää yksiselitteisen selvänä. Tämän vuoksi Korkein oikeus on esittänyt unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

"Onko Bryssel I -asetuksen 22 artiklan 1 alakohtaa tulkittava siten, että asiassa, jossa osa kiinteän omaisuuden yhteisomistajista vaatii omaisuuden määräämistä myytäväksi yhteisomistussuhteen purkamista varten ja uskotun miehen määräämistä myynnin suorittamiseksi, on kysymys artiklan 1 alakohdassa tarkoitetusta asiasta, joka koskee esineoikeutta kiinteään omaisuuteen?"

Unionin tuomioistuimen vastaus Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisupyyntöön

13. Unionin tuomioistuin on vastannut Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisupyyntöön tuomiossaan Komu ym., C-605/14, EU:C:2015:833, seuraavasti:

Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 22 artiklan 1 alakohdan ensimmäistä alakohtaa on tulkittava siten, että tässä säännöksessä tarkoitettuun ryhmään asioita, jotka koskevat "esineoikeutta kiinteään omaisuuteen", kuuluu asia, jossa vaaditaan kiinteään omaisuuteen kohdistuvan yhteisomistussuhteen purkamista uskotun miehen toteuttamalla kyseisen omaisuuden myynnillä.

14. Tuomioistuin on perustellut tulkintaa muun ohella toteamalla, että esillä olevan kaltainen vaatimus, jonka on tarkoitus johtaa kiinteistöihin kohdistuvan omistusoikeuden siirtoon, koskee esineoikeuksia, joiden oikeusvaikutukset ulottuvat jokaiseen. Siinä on kyse asiasta, jolla pyritään turvaamaan oikeuksien haltijoille heidän oikeusasemansa perusteella syntyneet oikeudet. Myös asianmukaiseen lainkäyttöön liittyvät näkökohdat puoltavat kiinteistön sijaintivaltion yksinomaista toimivaltaa. Kyseessä oleviin kiinteistöihin kohdistuvan omistusoikeuden siirto edellyttää sellaisten tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen huomioon ottamista, jotka ovat tunnusomaisia kiinteistöjen sijaintipaikalle. Lisäksi kiinteistöjen myyntiin liittyvät menettelyt mahdollisine huutokauppoineen ovat sen jäsenvaltion menettelyjä, jossa kiinteistöt sijaitsevat (tuomion kohdat 29 – 31).

Korkeimman oikeuden kannanotto

15. Kuten unionin tuomioistuimen edellä mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee, Bryssel I -asetuksen 22 artiklan 1 alakohdan ilmaisua "esineoikeus kiinteään omaisuuteen" on tulkittava yhdenmukaisesti unionin eri jäsenvaltioissa.

16. Unionin tuomioistuin on Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisupyyntöön antamassaan vastauksessa katsonut, että asia, jossa vaaditaan kiinteään omaisuuteen kohdistuvan yhteisomistussuhteen purkamista uskotun miehen toteuttamalla kyseisen omaisuuden myynnillä, kuuluu Bryssel I -asetuksen 22 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettuun ryhmään asioita, jotka koskevat "esineoikeutta kiinteään omaisuuteen".

17. Tällaisten vaatimusten osalta yksinomainen toimivalta on Bryssel I -asetuksen 22 artiklan 1 alakohdan mukaan sen jäsenvaltion tuomioistuimilla, missä kiinteistö sijaitsee. Yksinomainen toimivalta asiassa on siten Espanjan tuomioistuimilla.

18. Korkein oikeus toteaa, että jos esitetyt vaatimukset koskevat pääasiallisesti asiaa, jonka toisen jäsenvaltion tuomioistuin on 22 artiklan mukaan yksinomaisesti toimivaltainen tutkimaan, tuomioistuimen on Bryssel I -asetuksen 25 artiklan mukaan omasta aloitteestaan jätettävä asia tutkimatta.

19. Hakemus on siten tullut jättää tutkimatta. Perusteita hovioikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Hannu Rajalahti, Ari Kantor, Tuula Pynnä ja Mika Huovila. Esittelijä Mervi Pere.

 
Julkaistu 21.3.2016