Etusivu » Ennakkopäätökset » Ennakkopäätökset » KKO:2015:91

KKO:2015:91

Oikeudenkäyntimenettely - Jatkokäsittelylupa - Muutosperuste - Tarkistusperuste - Painava syy
Pahoinpitely

Diaarinumero: R2014/580
Taltionumero: 2366
Antopäivä: 10.12.2015

Käräjäoikeus katsoi A:n vastoin kiistämistään antaneen 3,5 -vuotiaalle pojalleen B:lle tuntemattomaksi jääneellä tavalla alkoholia. B:n veren alkoholipitoisuudeksi oli mitattu 0,15 promillea. Uskottavaa ei ollut, että B:n veren alkoholipitoisuus A:n väittämällä tavalla selittyisi verinäytteen otossa puhdistusaineena käytetyllä spriillä. A ei ollut esittänyt sellaista vastatodistelua, joka olisi riittänyt horjuttamaan syytteen tueksi esitettyä näyttöä. Hovioikeus, jossa A vaati jatkokäsittelylupaa muun muassa sillä perusteella, ettei hänen väitettään alkoholipitoisen puhdistusaineen merkityksestä promillemäärän aiheuttajana ollut tutkittu, ei myöntänyt lupaa.

Korkeimman oikeuden päätöksestä ilmenevillä perusteilla katsottiin, että hovioikeuden olisi pitänyt myöntää jatkokäsittelylupa muutos- ja tarkistusperusteella sekä painavin syin.

OK 25 a luku 11 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Alempien oikeuksien ratkaisut

Satakunnan käräjäoikeuden tuomio 7.1.2014, muutoksenhaku Vaasan hovioikeudessa ja hovioikeuden päätös 29.4.2014 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Riikka Sandholm ja hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Antti Vaittinen, Petteri Korhonen ja Kirsi Häkkinen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan A vaati, että hänelle myönnetään jatkokäsittelylupa ja asia palautetaan hovioikeuteen tutkittavaksi. A toimitti Korkeimpaan oikeuteen 23.9.2014 lääketieteen tohtori, farmakologian dosentti TS:n 13.9.2014 antaman lausunnon.

Syyttäjä vastasi valitukseen ja vaati, että valitus hylätään. Syyttäjä antoi pyydetyn lausuman lausunnon johdosta. B ei vastannut valitukseen eikä lausumapyyntöön.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Käsittelyratkaisu

A:n määräajan jälkeen toimittama dosentti TS:n lausunto otetaan huomioon.

Pääasiaratkaisun perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Käräjäoikeus on tuomiossaan katsonut selvitetyksi, että A oli aiheuttanut kolme ja puoli -vuotiaalle pojalleen B:lle kipua saattamalla tämän tiedottomuutta lähenevään tilaan. A oli antanut B:lle alkoholia. A oli tuonut B:n päiväkotiin kello 9.30. B:n veren alkoholipitoisuudeksi oli sairaalassa kello 13.00 aikaan mitattu 0,15 promillea. Ei ollut uskottavaa, että B:n veren mainittu alkoholipitoisuus olisi johtunut verinäytteen otossa puhdistusaineena käytetystä spriistä, kuten A oli vastaajana lausunut. Myöskään se, että B:llä oli tapahtumahetkellä todettu 38,9 asteen kuume, ei antanut aihetta arvioida asiaa toisin. Käräjäoikeus on katsonut, ettei A lapsen äitinä ja huoltajana ollut esittänyt sellaista vastatodistelua, joka olisi riittänyt horjuttamaan syytteen tueksi esitettyä näyttöä.

2. Käräjäoikeus on tuominnut A:n pahoinpitelystä 40 päiväsakon rangaistukseen.

3. A on valituksessaan hovioikeudelle vaatinut, että hänelle myönnetään jatkokäsittelylupa muutos- ja tarkistusperusteilla ja että syyte hylätään. A on perustellut vaatimustaan muun muassa sillä, että B:n veren alkoholipitoisuus johtui verikokeen ottamisessa käytetystä alkoholipitoisesta puhdistusaineesta. Puhdistusaineen vaikutusta ei ollut selvitetty esitutkinnassa, koska sairaala ei ollut toimittanut poliisin tästä kysymyksestä pyytämää selvitystä. Syytteessä kuvatut havainnot B:n poikkeavasta käyttäytymisestä olivat johtuneet B:llä todetusta nielutulehduksesta ja siihen liittyneestä kuumeesta.

4. Hovioikeus ei ole myöntänyt A:lle jatkokäsittelylupaa.

5. Asiassa on kysymys siitä, olisiko hovioikeuden tullut myöntää A:lle jatkokäsittelylupa.

Sovellettava säännös

6. Oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n 1 momentin mukaan jatkokäsittelylupa on myönnettävä, jos:

1) ilmenee aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta;

2) käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta ei ole mahdollista arvioida jatkokäsittelylupaa myöntämättä;

3) lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa asioissa on tärkeää myöntää asiassa jatkokäsittelylupa; tai

4) luvan myöntämiseen on muu painava syy.

Pykälän 2 momentin mukaan jatkokäsittelylupaa ei kuitenkaan tarvitse 1 momentin 1 kohdan nojalla myöntää yksinomaan näytön uudelleen arvioimista varten, ellei käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta ole perusteltua aihetta epäillä valituksessa esitettyjen seikkojen perusteella.

Korkeimman oikeuden kannanotot

7. Korkein oikeus toteaa, että syytteen tueksi on esitetty B:n verinäytteestä mitattu alkoholipitoisuus ja hänellä ennen verinäytteen ottoa todetut oireet, kuten poikkeuksellinen väsymys, hoipertelu ja oksentelu. Käräjäoikeuden syyksilukeminen perustuu verinäytteen mittaustulokseen ja B:ssä havaittuihin oireisiin sekä siihen, ettei A:n esittämä vaihtoehtoinen tapahtumakuvaus ole ollut uskottava eikä se siten ole riittänyt horjuttamaan syytteen tueksi esitettyä näyttöä. Käräjäoikeus ei arvioi perusteluissaan lainkaan sitä, kuinka ja minkälaisissa olosuhteissa A olisi mahdollisesti antanut alkoholia B:lle.

8. Rikosasioissa näytön arvioinnin lähtökohtana on syyttömyysolettama. Syyttäjän tai asianomistajan tulee näyttää toteen ne seikat, joihin syyte perustuu (oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 1 §:n 2 momentti). Rikosasioissa vastaajalla ei myöskään ole velvollisuutta myötävaikuttaa oman syyllisyytensä selvittämiseen (itsekriminointisuoja).

9. Oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n esitöissä on todettu, että lupakynnyksen on tarkoitettu olevan matala. Valittajan oikeusturvanäkökohdat edellyttävät, että kynnys luvan myöntämiselle on matala ainakin sellaisessa tapauksessa, jossa ilmenee epäselvyyttä ratkaisuun vaikuttavista tosiseikoista. Arvioinnin perustana on yleensä käräjäoikeuden ratkaisun lopputulos ja siihen johtaneet perustelut sekä valituskirjelmässä esitetyt seikat. Kun jatkokäsittelylupaharkinnassa arvioidaan sitä, onko perusteltua aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuutta, on lainkohdan esitöiden mukaan ratkaisevaa se, millä perusteella käräjäoikeus on tehnyt näytön uskottavuutta koskevan arviointinsa. Jos käräjäoikeuden perustelut tältä osin ovat seikkaperäiset, voidaan päätyä siihen, ettei valittajan väitteestä huolimatta perusteltua syytä epäilyyn ole (HE 105/2009 vp s. 33, 60 ja 62).

10. Asiassa on kysymys näytön arvioimisen ohella myös siitä, onko vastaajalle tällaisessa tapauksessa voitu asettaa näyttövelvollisuus syyttömyysolettamaa loukkaamatta. Kuten ennakkoratkaisussa KKO 2012:27, kohdassa 13 on lausuttu, syyttäjän todistustaakasta huolimatta voi kuitenkin syntyä tilanteita, jolloin rikosasian vastaajalta voidaan edellyttää, että hän puolestaan selvittää niitä seikkoja, joihin hän on puolustuksekseen vedonnut. Syytteen tueksi esitetty näyttö vaikuttaa osaltaan siihen, millaista selvitystä vastaajalta voidaan edellyttää kiistämisperusteistaan. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on katsonut muun muassa ratkaisussaan Telfner v. Itävalta 20.3.2001 ja Krumpholz v. Itävalta 18.3.2010, että kansalliset tuomioistuimet olivat syyttömyysolettaman vastaisesti kääntäneet todistustaakan syyttäjältä syytetylle vaatiessaan syytetyltä selitystä, vaikka tätä vastaan ei ollut esitetty vakuuttavaa näyttöä.

11. Korkein oikeus toteaa, ettei syytteen tueksi tässä asiassa ollut esitetty suoranaista näyttöä siitä, että A olisi antanut lapselle alkoholia ja siten aiheuttanut lapsella havaitut oireet ja veren alkoholipitoisuuden. Kun käräjäoikeuden näytön arviointi on tällaisessa tilanteessa kohdassa 7 todetuin tavoin olennaisesti perustunut siihen, ettei A:n esittämää vaihtoehtoista tapahtumainkuvausta ollut pidetty uskottavana ja siten vastanäyttönä riittävänä, on hovioikeudella ollut aihe epäillä käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta. Sen vuoksi hovioikeuden olisi tullut myöntää jatkokäsittelylupa oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla muutosperusteella. Kun käräjäoikeuden tuomio on edellä todetuin tavoin perustunut oleellisesti vastanäytön riittämättömyyteen, hovioikeudella on ollut myös oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n 2 momentissa tarkoitettu perusteltu aihe epäillä käräjäoikeuden näytön arvioinnin oikeellisuutta.

12. A on valituksessaan hovioikeudelle katsonut, että asian esitutkinta oli jäänyt puutteelliseksi, koska siinä ei ollut selvitetty sitä, saattoiko B:n verestä mitattu alkoholipitoisuus johtua verikokeen ottamisessa käytetystä puhdistusaineesta. A on valituksessaan vedonnut siihen, että hänelle oli sairaalassa kerrottu tällaisesta virhemahdollisuudesta ja että poliisi oli esitutkintapöytäkirjasta ilmenevällä tavalla esittänyt sairaalalle tätä mahdollisuutta koskevan kyselyn siihen vastausta kuitenkaan saamatta. A on lisäksi esitutkintapöytäkirjaan viitaten katsonut, ettei asiassa ollut riittävästi selvitetty B:ltä mitatun kuumeen ja sen osoittaman sairauden vaikutusta hänellä havaittuihin oireisiin.

13. Käräjäoikeus on perusteluissaan todennut, että B oli jo ennen verikokeen ottamista ollut poikkeuksellisen väsynyt, itkuinen ja veltto ja että hän oli oksentanut. Käräjäoikeus on lisäksi katsonut, ettei ollut uskottavaa, että verikokeessa ihon puhdistamiseen käytetty alkoholi olisi vaikuttanut veren alkoholipitoisuuteen. Käräjäoikeus ei ole enempää perustellut tätä kannanottoaan. B:n sairauden osalta käräjäoikeus on katsonut, ettei B:llä todettu kuume anna aihetta arvioida näyttöä toisin.

14. Korkein oikeus toteaa, että käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuutta arvioidessaan hovioikeuden tiedossa ei ole ollut A:n Korkeimmalle oikeudelle toimittama lääketieteen tohtori, farmakologian dosentti TS:n lausunto, jossa arvioidaan puhdistusaineen mahdollista vaikutusta veren alkoholipitoisuuden mittaamisessa. Korkein oikeus katsoo kuitenkin, että jo A:n valituksessaan hovioikeudelle esittämät veren alkoholipitoisuuden mittaamiseen liittyvät perusteet ovat olleet sellaisia, ettei niiden merkitystä ja siten käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuutta ole ollut mahdollista arvioida pelkästään käräjäoikeuden perusteluihin tukeutuen. Myöskään B:n mahdollisen sairauden osuutta hänellä havaittuihin oireisiin ei ole ollut mahdollista riittävästi arvioida käräjäoikeuden ratkaisun perusteella. Sen vuoksi hovioikeuden olisi tullut myöntää jatkokäsittelylupa myös oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tarkistusperusteella.

15. Korkein oikeus toteaa lisäksi, että oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 14 §:n 1 momentin mukaan hovioikeuden tulee tarvittaessa arvioida myös sellaisia jatkokäsittelyluvan myöntämisen perusteita, joihin muutoksenhakija ei ole nimenomaisesti vedonnut. Tässä tapauksessa edellä kohdassa 8 mainittujen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeiden turvaamiseksi ja käräjäoikeuden menettelyn asianmukaisuuden tarkastamiseksi jatkokäsittelyluvan myöntäminen olisi ollut perusteltua myös oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetun painavan syyn johdosta. Lainkohdan esitöiden mukaan jatkokäsittelylupa tulisi muun painavan syyn perusteella myöntää esimerkiksi silloin, kun syntyy epäily siitä, ettei käräjäoikeuden menettely täyttäisi ihmisoikeussopimuksen vaatimuksia. Vaikka tällaisessa tapauksessa käräjäoikeuden ratkaisun lopputulosta ei olisikaan aihetta suoralta kädeltä epäillä, olisi jatkokäsittelylupa pääsääntöisesti myönnettävä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeiden turvaamiseksi ja käräjäoikeuden menettelyn asianmukaisuuden tarkastamiseksi (HE 105/2009 vp s. 61).

16. A:n hovioikeusvalituksessa ei ole vedottu siihen, että asialla olisi tavanomaista suurempi merkitys hänelle. Tieto siitä, että A:n syyksi luettu rikos on johtanut B:n huostaanottoon, on esitetty vasta Korkeimmassa oikeudessa. Niin kuin kohdassa 15 on todettu, hovioikeuden tulee tarvittaessa arvioida myös sellaisia jatkokäsittelyluvan myöntämisen perusteita, joihin muutoksenhakija ei ole nimenomaisesti vedonnut. Korkein oikeus katsoo, että A:n syyksi luetun teon luonne huomioon ottaen syyksilukemisen seuraukset vanhemman ja lapsen suhteelle ja siitä johtuva ratkaisun huomattava merkitys A:lle ja B:lle ovat kuitenkin olleet asian laatuun nähden hovioikeuden ennakoitavissa. Ottaen huomioon mitä edellä on muutosperusteen ja tarkistusperusteen osalta lausuttu, Korkein oikeus katsoo, että jatkokäsittelyluvan myöntämiselle on ollut painava syy myös tällä perusteella.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan. A:lle myönnetään jatkokäsittelylupa. Asia palautetaan Vaasan hovioikeuteen, jonka tulee ottaa asia omasta aloitteestaan käsiteltäväkseen ja jatkaa asian käsittelyä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Liisa Mansikkamäki, Juha Häyhä, Ilkka Rautio, Ari Kantor ja Mika Huovila. Esittelijä Tom Laitinen.

 
Julkaistu 10.12.2015  Päivitetty 18.12.2015