Etusivu » Ennakkopäätökset » Ennakkopäätökset » KKO:2015:41

KKO:2015:41

Työrikos - Työsyrjintä
Työsopimus - Yksityisyyden suoja työelämässä

Diaarinumero: R2013/287
Taltionumero: 1165
Antopäivä: 10.06.2015

Yhtiön julkaiseman sitoutumattoman maakuntalehden päätoimittajaksi valitulta Johanna X:ltä oli työhaastattelussa kysytty, oliko hän tai hänen puolisonsa poliittisesti aktiivinen. X oli vastannut kysymykseen kieltävästi ja näin tehdessään puolisonsa osalta totuudenvastaisesti. X, joka oli rekisteröidyssä parisuhteessa toisen naisen kanssa, ei ollut myöskään oikaissut haastattelussa syntynyttä käsitystä siitä, että hänen puolisonsa oli mies. Yhtiön toimitusjohtaja A oli ennen tehtävän alkamista purkanut X:n työsuhdetta koskeneen johtajasopimuksen.

Kysymys siitä, oliko A syyllistynyt työsyrjintään perhesuhteiden ja sukupuolisen suuntautumisen perusteella. (Ään.)

RL 47 luku 3 §
L yksityisyyden suojasta työelämässä 3 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Syyte ja vastaus Helsingin käräjäoikeudessa

Syyttäjä ja Johanna X vaativat A:n tuomitsemista rikoslain 47 luvun 3 §:n nojalla rangaistukseen työsyrjinnästä, koska A oli erään osakeyhtiön toimitusjohtajana, työnantajan edustajana, palvelussuhteen aikana ilman painavaa hyväksyttävää syytä asettanut yhtiön julkaiseman sanomalehden päätoimittajaksi 1.9.2008 päivätyllä sopimuksella palkatun Johanna X:n epäedulliseen asemaan tämän perhesuhteiden ja sukupuolisen suuntautumisen takia.

A oli purkanut X:n ja yhtiön välillä solmitun johtajasopimuksen koskien X:n tehtävää sanomalehden päätoimittajana saatuaan tietää X:n puolison sukupuolesta sekä puolison poliittisesta toiminnasta.

A kiisti syytteen.

Käräjäoikeuden tuomio 24.5.2011

Keskeinen tapahtumainkulku

Käräjäoikeus totesi asiassa olevan riidatonta, että Johanna X ja yhtiö olivat 1.9.2008 allekirjoittaneet johtajasopimukseksi otsikoidun asiakirjan, jonka mukaan X:n oli tarkoitus aloittaa yhtiön kustantaman sanomalehden päätoimittajana 15.12.2008. Asiassa oli tullut kirjallisella todisteaineistolla sekä osapuolten kertomuksilla selvitetyksi, että osapuolet olivat sopineet, että yhtiö julkistaa uuden päätoimittajan nimityksen pörssitiedotteella 9.9.2008. X oli julkistanut nimityksen 8.9.2008 antamalla asiasta haastattelun kilpailevalle lehdelle. Yhtiö oli tämän jälkeen julkistanut henkilökuntalehdessään tiedon, että lehden uusi päätoimittaja Johanna X oli muuttamassa miehensä kanssa lehden julkaisupaikkakunnalle.

Perjantaina 26.9.2008 eräät yhtiön edustajat olivat vastaanottaneet nimettömänä lähetetyn tekstiviestin, jossa oli tuotu esiin, että X:n puoliso oli kunnallisvaaliehdokkaana saman syksyn kunnallisvaaleissa ja että hän oli nainen ja siis samaa sukupuolta kuin X. Maanantaina 29.9.2008 X:n kanssa oli pidetty tapaaminen, jossa olivat olleet läsnä X ja A sekä yhtiön lakiasiainjohtaja ja henkilöstöjohtaja. Yhtiö oli 1.10.2008 purkanut X:n johtajasopimuksen.

Helsingin hovioikeus oli 18.3.2010 antamallaan tuomiolla työsuhteen purkamista koskevassa riita-asiassa velvoittanut yhtiön suorittamaan X:lle korvauksia työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä, irtisanomisajan palkkaa sekä yhdenvertaisuuslain mukaista hyvitystä.

Oikeudellisen arvioinnin lähtökohdat

Käräjäoikeus totesi, että rikoslain 47 luvun 3 §:n mukaan työnantaja tai tämän edustaja, joka ilman painavaa ja hyväksyttävää syytä asettaa työntekijän epäedulliseen asemaan muihin työntekijöihin nähden muun muassa perhesuhteiden ja sukupuolisen suuntautumisen perusteella, oli tuomittava työsyrjinnästä.

Käräjäoikeus katsoi, että syrjintä perhesuhteiden nojalla tarkoitti sitä, että työhön nimitettäessä, työsuhteen aikana tai työsuhdetta päätettäessä kiinnitettiin syrjivästi huomiota siihen, oliko työntekijä naimisissa tai asuiko hän avoliitossa vai yksin. Perhesuhteiden käsitteeseen kuului myös se, oliko työntekijällä lapsia tai muita elätettäviä. Työntekijän puolison poliittiseen toimintaan liittyvät kysymykset eivät lähtökohtaisesti tulleet arvioitavaksi tämän syrjintäkriteerin yhteydessä.

Syrjintäsäännöksen soveltaminen edellytti, että työnantaja tai tämän edustaja oli teoillaan tai laiminlyönnillään aiheuttanut sen, että työntekijä oli jonkin edun, valintaperusteen tain muun vastaavan seikan suhteen joutunut objektiivisesti arvioiden huonompaan asemaan muihin häneen verrattaviin työntekijöihin taikka vastaavassa asemassa työmarkkinoilla yleisesti hyväksyttyyn tai tavanomaiseen menettelyyn nähden. Syrjinnän kannalta oli merkityksetöntä, perustuiko eri asemaan asettaminen syrjivään tarkoitukseen vai ei. Syrjinnästä oli kysymys silloinkin, kun tekijä ei mieltänyt toimivansa syrjivästi, mikäli menettelyä objektiivisesti arvioiden oli pidettävä syrjivänä. Huonompaan asemaan asettamisen tuli tapahtua nimenomaan syrjintäperusteen nojalla.

Rikosasioissa ei noudatettu syrjintää koskevissa riita-asioissa sovellettua niin kutsuttua syrjintäolettamaa. Rikosasia ratkaistiin normaalien näyttötaakkasäännösten nojalla, jolloin syyttäjän oli näytettävä syyte toteen. Näin ollen Helsingin hovioikeuden riita-asiassa antamalle tuomiolle ei voinut antaa erityistä merkitystä rikosasiaa ratkaistaessa.

Käräjäoikeus oli lisäksi todennut ottaneensa huomioon päätoimittajan aseman merkityksen maakuntalehdessä. Tehtävä edellytti korostettua luottamusta ja hyvää harkintakykyä. Julkaisijan oli voitava luottaa päätoimittajaan.

Käräjäoikeuden johtopäätökset

Käräjäoikeus katsoi, että asiassa ei ollut tuotu esiin rikoslain 47 luvun 3 §:ssä tarkoitettuja perhesuhteisiin liittyviä syrjintäperusteita. Ratkaistavaksi jäi siten kysymys, oliko työsuhteen päättäminen tapahtunut sukupuolisen suuntautumisen takia vai oliko sopimuksen purkamiseen vastaajan ilmoittama muu syy eli eri seikoista syntynyt vakava luottamuspula sekä tiedotteen antaminen 1.10.2008.

A:n mukaan luottamuspula oli syntynyt johtajasopimuksen julkistamisesta, valehtelusta liittyen puolison poliittiseen toimintaan, puolison sukupuolta koskevan käsityksen korjaamatta jättämisestä ja lopulta työsuhteen välittömään purkamiseen oli johtanut X:n antama lehdistötiedote 1.10.2008.

Johtajasopimuksen julkistamista koskevan kysymyksen osalta käräjäoikeus totesi riidattomaksi, että X oli julkistanut nimityksensä 8.9.2008 vastoin yhtiön kanssa sovittua. Käräjäoikeus katsoi esitetyn todistelun osoittaneen, että 29.9.2008 pidetyssä tapaamisessa tai X:n avustajan ja yhtiön lakiasiainjohtajan välisissä keskusteluissa 1.10.2008 ei ollut tuotu esiin työsuhteen päättämisperusteena tai luottamuspulan menettämiseen johtaneena syynä 8.9.2008 tapahtunutta nimityksen julkistamista. Mainittu peruste oli sittemmin kuitenkin kirjattu yhtiön purkamisilmoitukseen 1.10.2008.

Käräjäoikeus totesi, että päätoimittajan tehtävässä luottamuksella oli keskeinen merkitys. Päätoimittajalta voitiin perustellusti odottaa hyvää harkintakykyä. X oli tietoisesti rikkonut työnantajan kanssa tekemäänsä sopimusta kertomalla etukäteen nimityksestään toisen lehden toimittajalle. X oli toiminut tilanteessa harkitsemattomasti ja antanut aiheen perustellusti moitteeseen yhtiön taholta. Vaikka menettelyä ei ollut pidettävä sopimuksen purkamiseen tai irtisanomiseen oikeuttavana perusteena ja vaikka tätä perustetta ei ollut tuotu esiin palaverissa 29.9.2008, poissuljettuna ei voinut pitää sitä, että tämä muutamaa viikkoa aiemmin tapahtunut X:n harkitsematon menettely oli ollut osaltaan myötävaikuttamassa luottamuspulan syntymiseen muiden myöhemmin ilmitulleiden seikkojen ohella.

X:n puolison poliittisesta aktiivisuudesta annettujen tietojen osalta käräjäoikeus totesi olevan riidatonta, että X:n puoliso oli ollut erään puolueen kunnallisvaaliehdokkaana. Kirjallisen todisteaineiston mukaan X:n puoliso oli tämän ohella ollut puolueen naisjärjestön hallituksen sekä kansainvälisen työryhmän jäsen.

A:n kertoman mukaan X oli työhönottohaastattelussa 21.5.2008 vastannut kieltävästi A:n tiedusteluun, oliko X:n puoliso poliittisesti aktiivinen. Todistajana kuullun yhtiön henkilöstöjohtajan mukaan työhönottohaastattelussa oli tuotu esiin, että sanomalehti oli poliittisesti sitoutumaton ja näin ollen oli tärkeää, että päätoimittaja ja hänen lähipiirinsä olisivat sitoutumattomia.

Käräjäoikeus katsoi, ettei X:n puolison poliittista aktiivisuutta voinut pitää merkitykseltään täysin vähäisenä. X:n oli tullut ymmärtää, että tiedustelulla hänen puolisonsa poliittisesta aktiivisuudesta ei ollut tarkoitettu ainoastaan toimintaa lehden levikkialueella vaan ylipäätään poliittista toimintaa, jonka lukijat voisivat liittää mielikuvaan lehden poliittisesta suuntautumisesta. X:n oli näytetty vastoin totuutta kertoneen, että hänen puolisonsa ei ollut aktiivisesti mukana politiikassa. X oli siten antanut vääriä tietoja työnantajalle.

Käräjäoikeus arvioi, että sitoutumaton julkaisu oli ollut oikeutettu tiedustelemaan päätoimittajan ohella hänen lähipiirinsä poliittista aktiivisuutta. Selkeä valehtelu suoraan kysymykseen oli voinut perustellusti antaa aiheen luottamuspulan syntymiselle.

Puolison sukupuolta koskevan käsityksen korjaamatta jättämistä koskevan kysymyksen osalta käräjäoikeus totesi, että kysymys henkilön seksuaalisesta suuntautumisesta kuului yksityiselämän suojan ydinalueeseen, jolla ei ollut merkitystä arvioitaessa henkilön pätevyyttä ja sopivuutta työtehtävään. X oli siten perustellusti voinut jättää oikaisematta A:lla olleen virheellisen käsityksen X:n puolison sukupuolesta. Mahdollista toisaalta oli, että A oli asian todellisen laidan paljastuttua kokenut X:n valehdelleen hänelle.

X:n 1.10.2008 julkaiseman tiedotteen osalta käräjäoikeus totesi, että tiedotteen mukaan yhtiö oli lopettanut päätoimittajaksi valitun X:n työsuhteen luottamuspulan johdosta. Tiedotteessa oli edelleen mainittu, että työsuhteen purkamisen tosiasiallisena syynä oli ollut X:n perhesuhde eli se, että hän eli rekisteröidyssä parisuhteessa toisen naisen kanssa. X oli tiedotteessaan selvittänyt tapahtumainkulun omalta kannaltaan ja pitänyt yhtiön ja A:n toimintaa paitsi lainvastaisena, myös moraalittomana ja kohtuuttomana.

Käräjäoikeus totesi todistajien yhdensuuntaisten kertomuksien osoittaneen, että yhtiön ja X:n väliset työsuhteen päättämistapaa koskevat keskustelut olivat päättyneet tuloksettomina. Yhtiö oli ilmoittanut julkistavansa X:n käsityksen mukaan häntä vahingoittavan tiedotteen pian. Kun X:n työsuhteen tosiasiallinen päättyminen oli ollut selvää jo palaverissa 29.9.2008 eikä työsuhteen jatkaminen ollut enää mahdollista, X:n menettelyä tiedotteen julkaisemisessa ei voinut pitää moitittavana.

Käräjäoikeus totesi A:n keskeisesti vedonneen siihen, että työsuhteen purkaminen oli johtunut erittäin vakavasta luottamuspulasta, joka oli syntynyt yllä selostettujen X:n menettelyjen pohjalta.

Käräjäoikeus arvioi, että keskeisiksi työsuhteen päättämiseen johtaviksi seikoiksi olivat muodostuneet tekstiviestissä esiin tulleet asiat. Nimityksen julkistaminen sovitun vastaisesti 8.9.2008 oli saattanut osaltaan taustalla myötävaikuttaa lopputulokseen. Tekstiviestin sisältöä ja seuraamuksia oli käsitelty palaverissa 29.9.2008.

X:n kertoman mukaan keskeinen keskustelun aihe palaverissä 29.9.2008 oli ollut hänen puolisonsa sukupuoli ja tämä oli tuotu esiin purun syynä. A:n kertoman mukaan keskeinen aihe oli ollut valehtelu puolison poliittisesta aktiivisuudesta sekä toisaalta se, että X oli jättänyt oikaisematta puolisonsa sukupuolta koskevan seikan. Näiden seikkojen johdosta A oli menettänyt luottamuksensa X:ään eikä ehdottomaan luottamukseen rakentuvan johtajasopimuksen jatkamiselle ollut edellytyksiä. Palaverissa läsnä olleiden yhtiön lakiasiainjohtajan ja henkilöstöjohtajan kertoman mukaan X:n puolison poliittisesta aktiivisuudesta valehtelu oli ollut keskeisesti esillä samoin kuin tähän liittyvä luottamuksen menetys sekä toisaalta puolison sukupuoleen liittyvän tiedon oikaisematta jättäminen.

Käräjäoikeus katsoi, että A:n ja hänen kanssaan yhtenevästi kertoneiden todistajien kertomuksista ei voinut tehdä sitä johtopäätöstä, että X:n puolison sukupuoli olisi ollut työsopimuksen päättämisen keskeinen peruste. Kertomukset osoittivat varsin yhdenmukaisesti, että keskeinen syy oli ollut valehtelu ja siitä johtunut luottamuspula. Palaverissa läsnä olleiden henkilöiden kertomuksilla ei ollut luotettavasti osoitettu, että A oli päättänyt työsuhteen sukupuoliseen suuntautumiseen liittyvällä syrjivällä perusteella.

Arvioidessaan muuta esitettyä näyttöä käräjäoikeus oli antanut merkitystä kahden muun henkilön kertomuksille, joille X oli palaverin jälkeen kertonut palaverin tapahtumista. Heidän kertomustensa luotettavuutta ei ollut aihetta epäillä. Kertomukset eivät kuitenkaan antaneet aihetta arvioida palaverin tapahtumia toisin.

Arvio näytön riittävyydestä

Käräjäoikeuden mukaan syytettä syrjivästä purkuperusteesta tukivat X:n kertomus palaverista, tekstiviestin ja purun ajallinen yhteys sekä kahden todistajan kertomukset, jotka olivat sopusoinnussa X:n kertomuksen kanssa. Syytettä vastaan puhuivat keskeisesti A:n kertomusta tukeneet palaverissa läsnä olleiden kahden valalla kuullun todistajan kertomukset sekä toisaalta se, että poissuljettuna ei voinut pitää sitä, että A oli katsonut työsuhteen jatkamisen mahdottomaksi X:n valehtelusta johtuvan vakavan luottamuspulan vuoksi. A:n päättämä ja yhtiön hyväksymä, sittemmin mittavaan korvausvelvollisuuteenkin johtanut laiton työsuhteen päättäminen ei välttämättä kuitenkaan osoittanut, että työsuhteen päättäminen oli tapahtunut keskeisesti X:n sukupuoliseen suuntaukseen liittyvällä syrjivällä perusteella rikoslain 47 luvun 3 §:ssä tarkoitetuin tavoin.

Käräjäoikeus totesi, että osa näytöstä tuki syytettä ja osa oli sitä vastaan. Yksinomaan asianomistajan kertomus ja muutoin välillinen todistelu eivät johtaneet rikosasiassa langettavaan tuomioon tilanteessa, jossa vastaajan kertomusta keskeisestä tapahtumankulusta tukivat kahden todistajan kertomukset, joita ei ollut oikeudenkäynnissä osoitettu totuudenvastaisiksi. Muukaan näyttö ei osoittanut luotettavasti, että kyse olisi ollut keskeisesti syrjivästä toimesta tilanteessa, jossa päätoimittajan luottamus oli menetetty.

Näillä perusteilla käräjäoikeus hylkäsi syytteen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomarit Airi Jousila, Heidi Lindqvist ja Ismo Räty.

Helsingin hovioikeuden tuomio 28.1.2013

Syyttäjä ja X valittivat hovioikeuteen. Hovioikeus totesi, ettei pääkäsittelyssä vastaanotetun todistelun perusteella ollut aihetta arvioida tapahtumainkulkua toisin kuin käräjäoikeuden tuomiossa oli keskeisen tapahtumainkulun osalta selostettu. Hovioikeus hyväksyi myös käräjäoikeuden kannanotot oikeudellisen arvioinnin lähtökohdista.

Hovioikeus totesi, että rikoslain 47 luvun 3 §:n soveltamisen kannalta keskeinen laki oli 1.2.2004 voimaan tullut yhdenvertaisuuslaki. Yhdenvertaisuuslain säätämisellä oli pantu kansallisesti täytäntöön niin sanottu työsyrjintädirektiivi (Neuvoston direktiivi 2000/78/EY). Syrjintä oli määritelty muun muassa perustuslaissa, mutta kattavimmin juuri yhdenvertaisuuslaissa.

Syrjintä, myös työsyrjintä, saattoi olla välitöntä tai välillistä. Yhdenvertaisuuslain 6 §:n mukaan välitön syrjintä tarkoitti sitä, että jotakuta kohdeltiin epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta kohdeltiin, oli kohdeltu tai kohdeltaisiin vertailukelpoisessa tilanteessa. Välillisellä syrjinnällä tarkoitettiin sitä, että näennäisesti puolueeton säännös, peruste tai käytäntö saattoi jonkun erityisen epäedulliseen asemaan muihin vertailun kohteena oleviin nähden, paitsi jos säännöksellä, perusteella tai käytännöllä oli hyväksyttävä tavoite ja tavoitteen saavuttamiseksi käytetyt keinot olivat asianmukaisia ja tarpeellisia. Yhdenvertaisuuslain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 44/2003 vp) mukaan ratkaisevia olivat menettelyn tosiasialliset vaikutukset eli johtiko toiminta syrjivään lopputulokseen.

Yhdenvertaisuuslain 7 §:n 1 momentin 2 kohdassa oli työsyrjintädirektiivin pohjalta säädetty, että yhdenvertaisuuslaissa tarkoitettuna syrjintänä ei pidetty tavoitteeltaan oikeutettua ja oikeasuhtaista erilaista kohtelua, joka perustui työtehtävien laatua ja niiden suorittamista koskeviin todellisiin ja ratkaiseviin vaatimuksiin. Lain 20 §:ssä oli säädetty, että rangaistus työsyrjinnästä säädettiin rikoslain 47 luvun 3 §:ssä. Mainitussa hallituksen esityksessä oli paitsi määritelty välitön ja välillinen syrjintä myös todettu, että yhdenvertaisuuslain 20 §:n säännös oli informatiivinen säännös, jossa viitattiin muun muassa rikoslain 47 luvun 3 §:ään. Hallituksen esityksessä oli todettu, että yhdenvertaisuuslaissa ei ollut tarpeen säätää omista rangaistusseuraamuksista.

Rikoslain 47 luvun 3 § oli tullut voimaan 1.9.1995. Sitä ei ollut sen jälkeen muutettu perhesuhteiden eikä sukupuolisen suuntautumisen perusteella tapahtuvan syrjinnän osalta, eikä välillistä työsyrjintää ollut nimenomaisesti säädetty rangaistavaksi syrjinnäksi. Hovioikeus katsoi kuitenkin ottaen huomioon edellä selostetut yhdenvertaisuuslain esityöt ja yhdenvertaisuuslain 20 §:n säännös, että rikoslain 47 luvun 3 §:ssä oli säädetty rangaistavaksi myös menettely, jota voitiin pitää välillisenä, mutta joka johti työsyrjintään.

Arvioitaessa sitä, mitä tietoja työnantajalla oli oikeus saada työpaikan täyttämisen yhteydessä, oli otettava huomioon myös se, että jokaisen yksityiselämä oli perustuslain 10 §:n perusteella turvattu. Yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain 3 §:n mukaan työnantaja sai käsitellä vain välittömästi työsuhteen kannalta tarpeellisia henkilötietoja. Lain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 75/2000 vp) todettiin, että työnantajan oikeutta kerätä työnhakijan henkilötietoja tulisi tarkastella siitä työtehtävästä lähtien, johon työnhakijaksi ilmoittautunut halusi. Tarpeellisia olisivat silloin lähinnä ne tiedot, jotka osoittivat hakijan pätevyyttä ja sopivuutta kyseiseen tehtävään. Työnhakija voisi jättää vastaamatta sellaiseen kysymykseen, joka ei ollut työsuhteen kannalta tarpeellinen. Puutteellisen tai epätäydellisen vastauksen antaminen ei saisi johtaa työnhakijan kannalta kielteisiin seuraamuksiin. Tarpeellisuusvaatimuksesta ei voinut poiketa työntekijän suostumuksella. Oikeuskirjallisuudessa oli katsottu, että käytännössä väärän vastauksen antaminen kysymykseen saattoi myöhemmin herättää työnantajan mielessä pohdinnan työntekijän rehellisyydestä ja luotettavuudesta. Epäluottamukseen ei kuitenkaan ollut perusteita vedota, jos kysymys oli ollut selvästi aiheeton (Markku Kuoppamäki: Yhdenvertaisuus ja syrjintä työelämässä s. 80).

Hovioikeus hyväksyi sen käräjäoikeuden näkemyksen, että A:n menettely koskien X:n puolison poliittiseen toimintaan liittyviä tietoja ei täyttänyt rikoslain 47 luvun 3 §:ssä säädettyä perhesuhteita koskevan syrjinnän tunnusmerkistöä.

Hovioikeuden arvioitavaksi jäi näin ollen, oliko X:n työsuhteen päättäminen johtunut rikoslain 47 luvun 3 §:ssä rangaistavaksi säädetyllä tavalla hänen sukupuolisesta suuntautumisestaan vai A:n esille nostamasta vakavasta luottamuspulasta, joka olisi johtunut johtajasopimuksen ennenaikaisesta julkistamisesta, väitetystä totuutta vastaamattomien tietojen antamisesta liittyen X:n puolison poliittiseen toimintaan ja lehdistötiedotteen antamisesta 1.10.2008.

Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden perustelut X:n nimityksen 8.9.2008 tapahtuneen ennenaikaisen julkistamisen osalta. Hovioikeus katsoi, että A oli saatuaan 8.9.2008 illalla tietää X:n nimityksen julkistamisesta moittinut 9.9.2008 X:ää tämän menettelyn johdosta. Vaikka kysymyksessä ei ollut ollut työsopimuslaissa tarkoitettu varoitus, A:n X:ään kohdistama moite osoitti, että A oli suhtautunut nimityksen ennenaikaiseen julkistamiseen vakavasti. X:n menettely nimityksensä julkaisemisessa ennen sovittua ajankohtaa oli käräjäoikeuden mainitsemilla perusteilla ollut omiaan aiheuttamaan luottamuspulaa A:n ja X:n välille.

Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden perustelut myös X:n puolison poliittisesta aktiivisuudesta annettujen tietojen osalta. Hovioikeus katsoi kuten käräjäoikeus, että X oli tietoisesti kertonut tosiasioita vastaamattomasti vastatessaan kysymyksiin puolisonsa poliittisesta aktiivisuudesta. X:n kertoma puolisonsa poliittisesta aktiivisuudesta ja tätä koskevan tosiasian paljastuminen A:lle 26.9.2008 lähetetyssä tekstiviestissä oli ollut omiaan aiheuttamaan luottamuspulaa A:n ja X:n välille. Tämä seikka X:n oli täytynyt ymmärtää jo työhaastatteluissa ottaen erityisesti huomioon, että lehden poliittista sitoutumattomuutta oli korostettu työhaastatteluissa.

Tekstiviestiä 26.9.2008, palaveria 29.9.2008 ja tiedotetta 1.10.2008 koskevilta osin hovioikeus katsoi X:n menettelyn osoittavan, että hän oli ollut 26.9.2008 saapuneen tekstiviestin jälkeen valmis oikaisemaan henkilöstölehdessä olleet virheelliset tiedot. Tämä ei ollut kuitenkaan riittänyt työnantajalle, vaan X oli kutsuttu 29.9.2008 pidettyyn palaveriin selvittämään tekstiviestissä mainittuja asioita. Hovioikeus katsoi kuten käräjäoikeus, että palaverissa oli tullut selväksi, että X:n työsuhde päätetään. Työsuhteen päättämistapa, päättämisajankohta ja X:lle maksettava korvaus olivat kuitenkin jääneet vielä auki. X:n 1.10.2008 kello 13.20 julkistama lehdistötiedote oli johtanut siihen, että hänen työsuhteensa oli purettu välittömästi. Hovioikeus hyväksyi myös käräjäoikeuden näkemyksen, jonka mukaan X:n lehdistötiedote 1.10.2008 ei ollut ollut todellinen syy X:n työsuhteen päättämiseen, vaan työsuhde oli päätetty lopettaa jo 29.9.2008 pidetyn palaverin yhteydessä.

Asian kannalta oli olennaista, mitä palaverissa 29.9.2008 oli keskusteltu. X:n mukaan palaverissa oli ollut keskeisesti kysymys siitä, että A:n mielestä X oli toiminut vilpillisesti, kun hän ei ollut kertonut puolisonsa olevan nainen. X:n mukaan vain palaverin loppuvaiheessa A oli ottanut esille myös sen, että X oli valehdellut myös puolisonsa poliittisesta aktiivisuudesta.

A:n mukaan tekstiviestissä 26.9.2008 mainitut seikat olivat olleet esillä palaverissa. A oli kertonut korostaneensa palaverissa päätoimittajan luottamuksen merkitystä ja katsoneensa, että X:n valehtelun ja vilpillisyyden johdosta oli syntynyt vakava luottamuspula. A oli vastannut X:n kysymykseen, että luottamuspula ei ollut johtunut siitä, että X:n puoliso oli nainen. X oli kysynyt asiaa useampaan kertaan.

Hovioikeus totesi, että näyttö oli ristiriitaista sen osalta, missä määrin palaverissa 29.9.2008 olivat olleet esillä toisaalta X:n tosiasioita vastaamaton ilmoitus puolisonsa poliittisesta aktiivisuudesta ja missä määrin X:n puolison sukupuoli. Kuten käräjäoikeus oli katsonut, X:n kertomuksen luotettavuutta tukivat kahden henkilön kertomukset. A:n kertomuksen luotettavuutta tukivat taas kahden muun henkilön kertomukset. X:n kertomuksen luotettavuutta arvioidessaan hovioikeus kiinnitti huomiota siihen, että soittaessaan kahdelle henkilölle palaverin tapahtumista X ei ollut kertonut heille lainkaan siitä X:nkin mainitsemasta seikasta, että palaverissa oli ollut esillä myös hänen ilmoituksensa puolisonsa poliittisesta aktiivisuudesta. Tämä seikka viittasi siihen, että X oli halunnut salata tämän seikan henkilöiltä, joille hän soitti. Tämä oli omiaan horjuttamaan X:n kertomuksen luotettavuutta. Tämä oli saattanut johtua myös siitä, että X itse oli kokenut, että hänen puolisonsa sukupuoli oli ollut keskeinen asia palaverissa, vaikka tällaista painotusta puolison sukupuolella ei todistajina kuultujen yhtiön lakiasiainjohtajan ja henkilöstöjohtajan kertomusten perusteella ollut palaverissa ollut.

Hovioikeus piti selvänä, että työnantaja saattoi edellyttää työntekijältä täydellistä rehellisyyttä hänen vastatessaan työnantajan työhaastattelussa esittämiin sellaisiin kysymyksiin, joilla oli merkitystä arvioitaessa hakijan pätevyyttä, sopivuutta ja kykyä selviytyä haettavana olevasta tehtävästä. Päätoimittajan itsenäisen aseman takia työnantajan työhaastattelussa hakijasta saamilla tiedoilla oli korostettu merkitys.

A:n omakin kertomus osoitti, että hän oli palaverissa 29.9.2008 kiinnittänyt huomiota siihen, että X oli kertonut tosiasioita vastaamattomasti myös puolisonsa sukupuolesta. X:n puolison sukupuoli ja siten myös X:n sukupuolinen suuntautuminen olivat kuitenkin aikaisemmin selostetulla tavalla olleet X:n työsuhteen kannalta sellaisia tietoja, joita X:n ei ollut tarvinnut työhaastatteluissa työnantajalle kertoa. Sen vuoksi X oli voinut jättää oikaisematta A:lla työhaastattelujen perusteella X:n puolison sukupuolesta olleen virheellisen käsityksen.

Hovioikeus piti palaverin 29.9.2008 tapahtumista esitetyn selvityksen valossa selvänä, että A oli menettänyt luottamuksensa X:ään ja käytännössä purkanut tuolloin X:n johtajasopimuksen, paitsi sen johdosta, että X oli kertonut tosiasioita vastaamattomasti puolisonsa poliittisesta aktiivisuudesta, myös sen vuoksi, ettei X ollut työhaastatteluissa oikaissut A:lla ollutta virheellistä käsitystä X:n puolison sukupuolesta. A:n X:ltä vaatima rehellisyys X:n puolison sukupuolen ilmoittamisessa oli tarkoittanut käytännössä sitä, että A oli edellyttänyt X:n kertovan omasta sukupuolisesta suuntautumisestaan. Tällaista menettelyä oli pidettävä rikoslain 47 luvun 3 §:ssä rangaistavaksi tarkoitettuna välillisenä työsyrjintänä. Hovioikeus katsoi, että vaikka X:n työsuhdetta ei olisi päätetty käräjäoikeuden toteamin tavoin keskeisesti X:n sukupuolisen suuntautumisen perusteella, perustetta ei ollut kuitenkaan pidettävä niin vähäisenä, ettei työsyrjintärikoksen tunnusmerkistö täyttyisi. A oli näin ollen purkaessaan käytännössä 29.9.2008 X:n johtajasopimuksen syyllistynyt syyttäjän ja X:n hovioikeudessa esittämällä tavalla työsyrjintään.

Hovioikeus luki A:n syyksi, että hän oli 29.9.2008 Helsingissä toimiessaan osakeyhtiön toimitusjohtajana työnantajan edustajana palvelussuhteen aikana ilman painavaa hyväksyttävää syytä asettanut yhtiön julkaiseman lehden päätoimittajaksi 1.9.2008 päivätyllä sopimuksella palkatun X:n epäedulliseen asemaan tämän sukupuolisen suuntautumisen takia. A oli tosiasiassa tuolloin purkanut X:n ja yhtiön välillä solmitun johtajasopimuksen koskien X:n tehtävää yhtiön julkaiseman lehden päätoimittajana saatuaan tietää, ettei X ollut kertonut rehellisesti seksuaaliseen suuntautumiseensa liittyvistä seikoista, vaikka työnantajalla ei ollut tällaisiin tietoihin oikeutta, ja tällä tavoin välillisesti syrjinyt X:ää.

Rangaistusta määrätessään hovioikeus lausui, että rangaistus oli rikoslain 6 luvun 4 §:n mukaan mitattava niin, että se oli oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen. X oli työhaastatteluissa kertonut A:lle tosiasioita vastaamattomasti puolisonsa poliittisesta aktiivisuudesta ja julkistanut nimitysuutisensa sopimuksen vastaisesti ennenaikaisesti. Mainittu X:n menettely oli ollut omiaan aiheuttamaan A:ssa epäluottamusta X:ään ja ollut osasyynä siihen, että X:n työsuhde oli käytännössä 29.9.2008 päätetty lopettaa. Tämä huomioon ottaen hovioikeus katsoi, että 15 päiväsakon suuruinen sakkorangaistus oli oikeudenmukainen seuraamus A:n syyksi luetusta työsyrjinnästä.

Hovioikeus tuomitsi A:n rikoslain 47 luvun 3 §:n (302/2004) nojalla työsyrjinnästä viiteentoista 458 euron määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 6 870 euroa.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pauli Viitanen (eri mieltä), Timo Vuojolahti ja Arja Mäki.

Hovioikeudenlaamanni Viitanen lausui äänestyslausunnossaan olevansa syyksilukemisen osalta samaa mieltä kuin enemmistö. Lisäksi Viitanen lausui, että X:llä olisi lehden päätoimittajana ollut poikkeuksellisen paljon valtaa ja samalla vastuuta, mikä oli korostanut hänen rehellisyyttään ja harkintakykyään kohtaan tunnettavan luottamuksen merkitystä. Kuten hovioikeuden ratkaisusta ilmeni, X oli omalla menettelyllään aiheuttanut A:ssa epäluottamusta julkistamalla nimitysuutisen sopimuksen vastaisesti ennenaikaisesti ja kertomalla A:lle työhaastattelussa tosiasioita vastaamattomasti puolisonsa poliittisesta aktiivisuudesta. Se, kuinka suuri osuus toisaalta X:n omasta menettelystä aiheutuneella luottamuksen menetyksellä ja toisaalta X:n sukupuolisella suuntautumisella oli ollut hänen johtajasopimuksensa purkamiseen, oli jäänyt ristiriitaisen näytön takia epäselväksi. Vaikka A:n menettely täytti työsyrjinnän tunnusmerkistön, Viitanen katsoi, että rikosta oli mainitut seikat huomioon ottaen pidettävä siitä ilmenevään A:n syyllisyyteen nähden rikoslain 6 luvun 12 §:n 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla kokonaisuutena arvostellen vähäisenä. Sen vuoksi Viitanen jätti A:n teostaan rangaistukseen tuomitsematta.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Valituslupa myönnettiin.

Syyttäjä ja X vaativat valituksessaan hovioikeuden tuomion muuttamista siten, että A:n syyksi luetaan työsyrjintä myös perhesuhteiden perusteella ja että hovioikeuden tuomitsemaa sakkorangaistusta korotetaan.

A vaati valituksessaan syytteen hylkäämistä.

Asianosaiset vastasivat toistensa muutoksenhakemuksiin.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Johanna X ja osakeyhtiö olivat tehneet 1.9.2008 johtajasopimukseksi nimetyn työsopimuksen, jonka mukaan X:n oli määrä aloittaa sanomalehden päätoimittajana 15.12.2008. Sanomalehti oli tuolloin ollut osakeyhtiön konserniyhtiö. Yhtiön toimitusjohtaja A oli kuitenkin ennen tehtävän alkamista purkanut mainitun sopimuksen.

2. Syyttäjä ja X ovat käräjäoikeudessa vaatineet A:n tuomitsemista rangaistukseen työsyrjinnästä, koska A oli ilman painavaa ja hyväksyttävää syytä asettanut päätoimittajaksi johtajasopimuksella palkatun X:n epäedulliseen asemaan tämän perhesuhteiden ja sukupuolisen suuntautumisen takia. A oli purkanut johtajasopimuksen saatuaan tietää X:n puolison sukupuolesta sekä puolison poliittisesta toiminnasta.

3. Syyttäjä ja X ovat hovioikeudessa täydentäneet syytteen teonkuvausta katsomalla A:n ainakin edellyttäneen, että X kertoo työnantajalle rehellisesti seksuaaliseen suuntautumiseensa ja puolisonsa poliittiseen aktiivisuuteen liittyviä tietoja, vaikka työnantajalla ei ole oikeutta tällaisiin tietoihin. Kun A on sittemmin vedonnut työsuhteen päättämisperusteena siihen, ettei X ollut kertonut näistä asioista rehellisesti, A on vähintäänkin välillisesti syrjinyt X:ää. Syyttäjä ja X ovat lisäksi tarkistaneet rikoksen tekoaikaa katsomalla, että työsyrjintää koskevat tapahtumat olivat alkaneet jo 26.9.2008.

4. A on kiistänyt syytteen. Hänen mukaansa johtajasopimuksen purkamiseen oli johtanut vakava luottamuspula, joka oli aiheutunut siitä, että X oli julkistanut sopimuksen ennenaikaisesti, valehdellut puolisonsa poliittisesta toiminnasta, jättänyt oikaisematta työhaastatteluissa syntyneen käsityksen puolisonsa sukupuolesta ja antanut 1.10.2008 sopimuksen purkamista koskevan lehdistötiedotteen.

5. Alemmat oikeudet ovat katsoneet, että A:n menettely koskien X:n puolison poliittiseen toimintaan liittyviä tietoja ei täytä perhesuhteita koskevan työsyrjinnän tunnusmerkistöä. Käräjäoikeus on katsonut, että asiassa esitetty näyttö ei myöskään osoittanut, että X:n työsuhteen purkaminen olisi tapahtunut keskeisesti X:n sukupuoliseen suuntautumiseen liittyvällä syrjivällä perusteella. Hovioikeus puolestaan on jälkimmäisessä kysymyksessä päätynyt siihen, että A on syyllistynyt työsyrjintään, koska hän oli purkanut johtajasopimuksen saatuaan tietää, ettei X ollut kertonut rehellisesti seksuaaliseen suuntautumiseensa liittyvistä seikoista, vaikka työnantajalla ei ole oikeutta tällaisiin tietoihin. Hovioikeus on katsonut A:n menettelyllään välillisesti syrjineen X:ää tämän sukupuolisen suuntautumisen takia.

6. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A syyllistynyt rangaistavaan työsyrjintään syytteessä mainituilla perusteilla.

Työsyrjinnän tunnusmerkistö ja sen tulkinnan lähtökohdat

7. Tekoaikana voimassa olleen rikoslain 47 luvun 3 §:n (302/2004) mukaan työsyrjinnästä tuomitaan työnantaja tai tämän edustaja, joka työpaikasta ilmoittaessaan, työntekijää valitessaan tai palvelussuhteen aikana ilman painavaa, hyväksyttävää syytä asettaa työnhakijan tai työntekijän epäedulliseen asemaan 1) rodun, kansallisen tai etnisen alkuperän, kansalaisuuden, ihonvärin, kielen, sukupuolen, iän, perhesuhteiden, sukupuolisen suuntautumisen tai terveydentilan taikka, 2) uskonnon, yhteiskunnallisen mielipiteen, poliittisen tai ammatillisen toiminnan tai muun näihin rinnastettavan seikan perusteella. Säännöstä on muutettu 1.1.2010 voimaan tulleella lailla (885/2009) lisäämällä sen 1 kohtaan syrjintäperusteiksi myös perimä ja vammaisuus. Muutoksella ei ole merkitystä tämän asian arvioinnin kannalta.

8. Työsyrjintää koskevassa rangaistussäännöksessä on mainittu syrjintäperusteina ensinnäkin henkilön pysyväisluonteisiin ominaisuuksiin liittyviä perusteita, jotka kuuluvat yksityiselämän piiriin ja jotka tavalla tai toisella ovat henkilön itsensä vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella (1 kohta). Näihin kuuluvat esimerkiksi perhesuhteet ja sukupuolinen suuntautuminen. Toisen syrjintäperusteiden ryhmän muodostavat erilaiset kansalaisvapauksien käyttöön liittyvät seikat (2 kohta), joihin kuuluu esimerkiksi henkilön poliittinen toiminta (HE 94/1993 vp s. 171). Mainitussa hallituksen esityksessä ei kuitenkaan ole lähemmin täsmennetty, mitä perhesuhteiden perusteella tapahtuvalla syrjinnällä tarkoitetaan.

9. Työsyrjinnän tunnusmerkistö ei täyty, jos työnantajan tai tämän edustajan menettelyyn on painava, hyväksyttävä syy. Tältä osin säännöksen esitöissä todetaan, että tällaisen syyn tulee olla tavalla tai toisella työhön liittyvä. Eräänä esimerkkinä tästä mainitaan, että puoluelehden toimittajaa valittaessa voidaan syrjäyttää sinänsä ansioituneempi, mutta julkaisijan määrittelemästä lehden linjasta poikkeavaa kantaa edustava hakija (HE 94/1993 vp s. 171). Hallituksen esityksessä ei ole yksityiskohtaisemmin täsmennetty, mitä painavalla, hyväksyttävällä syyllä on säännöksessä tarkoitettu.

10. Korkein oikeus toteaa, että syrjintärikoksen tunnusmerkistöön sisältyvien käsitteiden soveltaminen asiassa edellyttää tulkintaa, jota kuitenkin koskee rikosoikeuden laillisuusperiaate. Rikoslakia ei ole sallittua tulkita laventavasti eikä rikoslaille tule tulkinnalla vahvistaa sisältöä, joka ei ole sopusoinnussa lain tarkoituksen kanssa tai johtaa ennakoimattomaan lopputulokseen. Vaikka rikoslain soveltaminen on lähtökohtaisesti itsenäistä ja muusta lainsäädännöstä riippumatonta, voidaan rikoslain säännösten tulkinnassa tukeutua kuvatuin rajoittein siihen, miten samankaltaiset tilanteet on muualla lainsäädännössä säännelty.

Syrjinnän kieltoa koskevista muista säännöksistä

11. Korkein oikeus toteaa, että Suomi on monin kansainvälisin sopimuksin sitoutunut kieltämään syrjinnän. Syrjintä on kielletty muun muassa kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa (26 artikla), Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksessa (14 artikla) ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa (21 artikla). Syrjintäperusteina luetellut seikat näissä sopimuksissa poikkeavat jossain määrin toisistaan.

12. Perustuslain 6 §:n 2 momentin mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Säännös vastaa sisällöltään vuoden 1995 perusoikeusoikeusuudistuksen yhteydessä muutetun hallitusmuodon 5 §:n 2 momenttia. Tätä lainkohtaa koskevissa esitöissä (HE 309/1993 vp s. 43) todetaan, että säännöksen syrjintäperusteiden luettelo ei ole tyhjentävä, koska kaikkien käytännössä mahdollisten syrjintätilanteiden ennakointi on vaikeaa.

13. Syrjintää työelämässä koskee muun muassa Euroopan yhteisön neuvoston direktiivi yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista (2000/78/EY; työsyrjintädirektiivi). Direktiivin 1 artiklan mukaan direktiivin tarkoituksena on luoda yleiset puitteet uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän torjumiselle työssä ja ammatissa yhdenvertaisen kohtelun periaatteen toteuttamiseksi jäsenvaltioissa. Direktiivin 2 artiklassa on määritelty välittömän ja välillisen syrjinnän käsitteet.

14. Työsyrjintädirektiivi on pantu kansallisesti täytäntöön vuonna 2004 voimaan tulleella yhdenvertaisuuslailla (21/2004). Laki on kumottu 1.1.2015 voimaan tulleella uudella yhdenvertaisuuslailla (1325/2014). Yhdenvertaisuutta koskevan lainsäädännön voimaanpanosta annetun lain (1347/2014) 6 §:n 1 momentin mukaan ennen lain voimaantuloa tuomioistuimessa vireille pantuun yhdenvertaisuutta koskevaan asiaan sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

15. Syrjinnän kiellosta säädetään yhdenvertaisuuslain (21/2004) 6 §:ssä, jonka 1 momentin mukaan ketään ei saa syrjiä muun muassa sukupuolisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Pykälän 2 momentissa on määritelty, mitä syrjinnällä yhdenvertaisuuslakia sovellettaessa tarkoitetaan. Määrittelyä täydentää lain 7 §:ssä oleva erilaisen kohtelun oikeuttamisperusteita koskeva luettelo. Myös työsopimuslain 2 luvun 2 §:ssä on syrjintäkieltoa ja tasapuolista kohtelua koskeva säännös. Tuon pykälän 1 momentin mukaan työnantaja ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa työntekijöitä eri asemaan muun muassa sukupuolisen suuntautumisen, perhesuhteiden tai poliittisen toiminnan vuoksi.

Syrjintä perhesuhteiden perusteella

16. Syyte työsyrjinnästä perhesuhteiden perusteella on lähtenyt siitä, että A oli purkanut johtajasopimuksen saatuaan tietää X:n puolison poliittisesta toiminnasta. Kuten edellä (kohta 8) on kerrottu, sen enempää rikoslain 47 luvun 3 §:n tunnusmerkistössä kuin sitä koskevassa hallituksen esityksessä ei ole tarkemmin täsmennetty sitä, mitä perhesuhteilla on säännöksessä tarkoitettu.

17. Alemmat oikeudet ovat hylänneet syytteen tältä osin ja katsoneet, että perhesuhteiden perusteella tapahtuvalla syrjinnällä tarkoitetaan sitä, että työhön nimitettäessä, työsuhteen aikana ja työsuhdetta päätettäessä kiinnitetään syrjivästi huomiota siihen, onko työntekijä naimisissa tai asuuko hän avoliitossa vai yksin. Perhesuhteiden käsitteeseen kuuluu myös se, onko työntekijällä lapsia tai muita elätettäviä. Sitä vastoin alemmissa oikeusasteissa hyväksytyksi tulleen kannan mukaan työntekijän puolison poliittiseen toimintaan liittyvät kysymykset eivät tulisi arvioitaviksi tämän syrjintäkriteerin pohjalta.

18. Rikoslain 47 luvun 3 §:ssä rangaistusuhalla tehostetun syrjintäkiellon tarkoitus liittyy perustuslain 6 §:n 2 momentissa ilmaistuun yhdenvertaisen kohtelun periaatteeseen. Tämän periaatteen keskeisen merkityksen vuoksi ei ole perusteltua, että syrjintäkieltoa ilman painavia syitä tulkittaisiin eri tavoin oikeusjärjestyksen eri alueilla. Tällainen perusteltu syy olisi esimerkiksi tavoite rajoittaa syrjinnän rikosoikeudellinen soveltamisala suppeammaksi kuin yhdenvertaisuuslain sääntely. Perhesuhteiden perusteella tapahtuvan syrjinnän kohdalla sanotun kaltaista tarkoitusta ei ole todettavissa lakien esitöistä. Korkein oikeus toteaa tämän vuoksi, että sovellettaessa rikoslain 47 luvun 3 §:ssä tarkoitettua perhesuhteita koskevaa syrjintäperustetta, voidaan tunnusmerkistöä tulkittaessa ottaa huomioon, miten kyseistä syrjintäperustetta on muualla lainsäädännössä arvioitu. Rikosoikeuden laillisuusperiaate kuitenkin edellyttää edellä kohdassa 10 todetuin tavoin, ettei säännöstä tällöin tulkita tavalla, joka on sen tarkoitukselle vieras ja johtaa ennakoimattomaan tulokseen.

19. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on työsyrjintädirektiivin tulkintaa koskevassa ratkaisussaan Coleman (asia C-303/06, 17.7.2008) todennut työsuhteen päättämistä koskeneessa asiassa esitetyn syrjintäväitteen perustuneen siihen, että työntekijää oli syrjitty hänen lapsensa vammaisuuden perusteella. Ratkaisun mukaan direktiivin mukainen yhdenvertaisen kohtelun periaate ei rajoitu ainoastaan henkilöihin, jotka itse ovat vammaisia. Periaatetta ei sovelleta määrättyyn henkilöluokkaan, vaan direktiivin kieltämän syyn perusteella (kohta 38). Kun työnantaja kohtelee työntekijää, joka ei itse ole vammainen, epäsuotuisammin kuin jotakin toista työntekijää voitaisiin kohdella vertailukelpoisessa tilanteessa, ja kun epäsuotuisan kohtelun on näytetty perustuneen työntekijän lapsen vammaisuuteen, kohtelu on välittömän syrjinnän kiellon vastaista (kohta 50).

20. Mainittu ratkaisu ei ole koskenut rikosoikeudellisen säännöksen tulkintaa, mutta siinä noudatetun ratkaisutavan soveltamista rikoslain 47 luvun 3 §:n perhesuhteita koskevaan kriteeriin voidaan pitää rangaistussäännöksen yhdenvertaista kohtelua edistävän tarkoituksen mukaisena eikä tulkinta ole ennakoimaton. Olisi pikemminkin yllättävää, jos työoikeudellisen ja rikosoikeudellisen sääntelyn tulkinnat merkittävästi poikkeaisivat tältä osin toisistaan. Tämän vuoksi Korkein oikeus katsoo, että rikosoikeuden laillisuusperiaate ei aseta esteitä tulkinnalle, jonka mukaan rikoslain 47 luvun 3 §:ssä tarkoitetusta syrjinnästä perhesuhteen perusteella voi olla kysymys silloin, kun syrjintäsäännöksellä suojattavan henkilön perheenjäsenellä on jokin säännöksessä syrjintäperusteena mainittu ominaisuus, tai kysymyksessä on sellainen perheenjäsenen mielipide tai toiminta, jota säännöksessä pidetään syrjintäperusteena.

21. Asiassa on riidatonta, että kevään ja kesän 2008 aikana pidetyissä työhönottohaastatteluissa A oli kysynyt, ovatko X tai hänen perheenjäsenensä poliittisesti aktiivisia, mihin kysymykseen X oli vastannut kieltävästi. A oli 26.9.2008 saanut nimettömän tekstiviestin, jossa kerrottiin, että X:n puoliso on ehdokkaana kunnallisvaaleissa ja on nainen. X:n työhaastattelussa antamaa tietoa puolisonsa poliittisesta aktiivisuudesta oli käsitelty myös tekstiviestin johdosta 29.9.2008 pidetyssä tapaamisessa, johon A oli X:n kutsunut. Tapaamisessa oli tullut ilmi, että X:n aikaisemmin kertoma tieto ei ole pitänyt paikkaansa.

22. X:n työsopimuksen purkamiseen johtaneet toimet olivat saaneet alkunsa mainitusta tekstiviestistä, joten siinä X:n puolisosta kerrotuilla seikoilla on ollut ilmeistä merkitystä johtajasopimuksen purkamisen perusteena. Korkein oikeus katsoo, että A on asettanut X:n epäedulliseen asemaan tämän perhesuhteiden perusteella purkamalla X:n johtajasopimuksen saatuaan tietää X:n puolison poliittisesta aktiivisuudesta.

Onko kohteluun ollut painava, hyväksyttävä syy?

23. A on perustellut puolison poliittista aktiivisuutta koskevan kysymyksen merkitystä sillä, että päätoimittajaa oltiin valitsemassa poliittisesti sitoutumattomaan lehteen, jonka imagoon myös päätoimittajan puolison poliittinen toiminta voi vaikuttaa. Lisäksi A on vedonnut siihen, että X oli vastaamalla totuudenvastaisesti puolisonsa poliittista aktiivisuutta koskevaan kysymykseen menettänyt sen luottamuksen, joka on välttämätön lehden päätoimittajan ja työnantajan edustajan välillä.

24. Kuten rikoslain 47 luvun 3 §:ää koskevasta hallituksen esityksestä ilmenee, jotta työnantajalla voidaan katsoa olleen menettelyynsä painava, hyväksyttävä syy, tulee syyn olla tavalla tai toisella työhön liittyvä (ks. HE 94/1993 vp s. 171). Tämän vuoksi tunnusmerkistöä on tältä osin arvioitava sen valossa, miten X:n puolison poliittinen aktiivisuus liittyy päätoimittajan työtehtäviin ja mitä työelämää koskevan sääntelyn nojalla voidaan pitää kyseisessä työsopimussuhteessa asianmukaisena menettelynä.

25. Korkein oikeus toteaa, että johtajasopimus on synnyttänyt oikeuksia ja velvollisuuksia vain sen osapuolille, jossa asemassa X:n puoliso ei ollut ollut. X:n puolisolla ei näin ollen olisi ollut velvollisuuksia X:n työnantajaa kohtaan eikä myöskään X:n työnantajalla olisi ollut oikeuksia tai velvollisuuksia X:n puolisoa kohtaan. Sitoutumattoman lehden päätoimittaja vastaa itsenäisesti julkaisun sisällöstä. Objektiivisesti tarkasteltuna ei ole perusteita arviolle, että päätoimittajan puolison poliittinen toiminta vaikuttaisi ulkopuoliselle sitoutumattomasta lehdestä syntyvään käsitykseen ja lehden arvostukseen. Korkein oikeus katsoo, että X:n puolison poliittisen aktiivisuuden selvittäminen työhönottohaastattelussa ei ole ollut päätoimittajan työtehtävien kannalta tarpeen.

26. Asiassa on vielä arvioitava, onko A:lla ollut painava, hyväksyttävä syy menettelyynsä sen vuoksi, että X oli vastannut työhaastattelussa totuudenvastaisesti kysymykseen puolisonsa poliittisesta aktiivisuudesta.

27. Työnantajan oikeutta käsitellä ja tosiasiassa siis myös oikeutta kysyä työnhakijalta työhaastattelussa työnhakijaan kohdistuvia tietoja on rajoitettu lailla yksityisyyden suojasta työelämässä (759/2004). Lain 3 §:ssä säädetään, että työnantaja saa käsitellä vain välittömästi työntekijän työsuhteen kannalta tarpeellisia henkilötietoja, jotka liittyvät työsuhteen osapuolten oikeuksien ja velvollisuuksien hoitamiseen tai työnantajan työntekijöille tarjoamiin etuuksiin taikka johtuvat työtehtävien erityisluonteesta. Tarpeellisuusvaatimuksesta ei voida poiketa työntekijän suostumuksella.

28. Lakia koskevassa hallituksen esityksessä todetaan, että työnantajan toimintaan liittyvää tarvetta kerätä henkilötietoja sovellettaisiin myös työhönottotilanteessa. Työntekijä voisi tuolloin jättää vastaamatta sellaiseen kysymykseen, joka ei ole työsuhteen kannalta tarpeellinen. Käytännössä työnhakija on kuitenkin sellaisessa asemassa, että hän jättämällä vastaamatta työnantajan esittämiin kysymyksiin vaarantaa mahdollisuutensa työpaikan saamiseen. Puutteellisen tai epätäydellisen vastauksen antaminen ei saisi johtaa työnhakijan kannalta kielteisiin seurauksiin (HE 75/2000 vp s. 15 – 17).

29. X:n puolison mahdollinen poliittinen aktiivisuus ei liity työsuhteen osapuolten oikeuksien ja velvollisuuksien hoitamiseen eikä työnantajan työntekijöille tarjoamiin etuuksiin. On kuitenkin perusteltua katsoa, että sitoutumattoman lehden päätoimittajan tehtävän luonne edellyttää tiettyä, tavanomaista työsuhdetta vankempaa luottamussuhdetta työsuhteen osapuolten välillä (ks. HE 94/1993 vp s. 171). Päätoimittajan tehtävien erityisluonne ei kuitenkaan riitä perustelemaan sitä, että tämän luottamuksen kannalta merkitystä olisi työsuhteen ulkopuolisen X:n puolison mahdollisella poliittisella aktiivisuudella.

30. Työnantajan menettelyä ei voida pitää edellä kuvatun sääntelyn valossa asianmukaisena siltä osin kuin X:ltä on udeltu tämän puolison poliittista aktiivisuutta. Kun tätä koskeva kysymys on kuitenkin työhönottohaastattelussa esitetty, X on mainituista syistä voinut lähteä siitä, että hänen vastauksensa ei ole koskenut hänen velvollisuuksiaan mahdollista tulevaa työnantajaansa kohtaan. A:lla ei tämän vuoksi ole ollut painavaa, hyväksyttävää syytä kohdella X:ää syrjivästi sillä perusteella, että X on vastannut totuudenvastaisesti puolisonsa poliittista aktiivisuutta koskevaan kysymykseen.

Syrjintä sukupuolisen suuntautumisen perusteella

31. Hovioikeus on katsonut, että A oli asettanut X:n epäedulliseen asemaan purkamalla johtajasopimuksen saatuaan tietää, ettei X ollut kertonut rehellisesti seksuaaliseen suuntautumiseensa liittyvistä seikoista. Koska työnantajalla ei ole oikeutta tällaisiin tietoihin, A oli tällä tavoin välillisesti syrjinyt X:ää.

32. Asiassa on riidatonta, että X:ltä ei ole työhaastattelussa kysytty hänen sukupuoliseen suuntautumiseensa tai puolisonsa sukupuoleen liittyviä tietoja. A oli kuitenkin olettanut X:n puolison olevan mies, eikä X ollut haastattelutilaisuuksissa oikaissut tätä virheellistä käsitystä.

33. Kuten edeltä kohdasta 21 ilmenee, A oli saanut perjantaina 26.9.2008 tekstiviestin välityksellä tiedon muun muassa siitä, että X:n puoliso on nainen, vaikka yhtiön henkilökuntalehdessä oli sitä ennen julkaistu tieto, jonka mukaan lehden uudeksi päätoimittajaksi nimitetty X olisi muuttamassa ˮmiehensä kanssa Rovaniemelleˮ. A oli tekstiviestin tietojen vuoksi kutsunut X:n maanantaina 29.9.2008 pidettyyn tapaamiseen sen selvittämiseksi, olivatko viestissä esitetyt tiedot oikeita. Asiassa on sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjintäväitteen arvioimiseksi merkityksellistä, mitä seikkoja tuossa tapaamisessa oli käsitelty ja oliko niihin kuulunut myös X:n puolison sukupuoli.

34. Käräjä- ja hovioikeuden tuomioihin kirjatuista kertomuksista ilmenee, että näyttö mainitun tapaamisen tapahtumista on jäänyt jossain määrin ristiriitaiseksi. Kertomusten sisältöä ei kuitenkaan ole riitautettu. A:n omakin kertomus osoittaa hovioikeuden mainitsemin tavoin, että hän on tuossa tapaamisessa kiinnittänyt huomiota myös siihen, mitä X oli työhaastattelussa jättänyt kertomatta puolisonsa sukupuolesta. Tapaamisessa on siten käsitelty myös X:n puolison sukupuoleen liittyvää tietoa.

35. A on valituksessaan Korkeimmassa oikeudessa todennut, että X:lle oli tuossa tapaamisessa tehty selväksi, että hän ei voi aloittaa työtään lehden päätoimittajana johtajasopimuksessa sovitulla tavalla. Korkein oikeus katsoo, että asiassa ei jää epäilyä siitä, etteikö tapaamisen yhteydessä A:lle selvinnyt tieto X:n puolison sukupuolesta olisi vaikuttanut työsopimuksen purkamiseen. Päätoimittajuutta koskevan työsopimuksen päättäminen on tosiasiassa tapahtunut tuon tapaamisessa käydyn keskustelun yhteydessä, vaikkakin työsopimuksen päättämistapa ja päättämiseen mahdollisesti liittyvä korvaus ovatkin vielä jääneet avoimiksi. Lopullisesti sopimus oli purettu 1.10.2008. A on siten asettanut X:n epäedulliseen asemaan myös tämän sukupuolisen suuntautumisen perusteella.

Onko kohteluun ollut painava, hyväksyttävä syy?

36. A on katsonut, että työsopimuksen purkamisen syynä on ollut vakava luottamuspula, joka oli syntynyt X:n menettelystä työhaastatteluissa, päätoimittajanimityksen ennenaikaisessa julkistamisessa ja johtajasopimuksen purkamisesta tiedottamisessa.

37. Korkein oikeus toteaa, että X:n puolison sukupuolen osalta kysymyksessä on ollut tieto, jota työnantajalla ei ole yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain 3 §:n nojalla ollut tarvetta tai oikeutta käsitellä. Oikaisemalla puolisonsa sukupuolta koskevan virheellisen tiedon X olisi tullut ilmaisseeksi sukupuolisesta suuntautumisestaan sellaista tietoa, joka on mainitun lain nojalla suojattua. X:llä ei tämän vuoksi ole ollut velvollisuutta oikaista työnantajalle syntynyttä virheellistä tätä koskevaa käsitystä.

38. Lisäksi Korkein oikeus toteaa, että 29.9.2008 pidetyssä tapaamisessa ei ole A:n tai kenenkään muunkaan kertoman mukaan käsitelty enää johtajasopimuksen julkistamista, jonka johdosta A oli käynyt X:n kanssa keskustelun heti 8.9.2008 tapahtuneen julkistamisen jälkeen. Korkein oikeus on edellä todetulla tavalla päätynyt siihen, että tapaamisessa selvinnyt tieto X:n puolison sukupuolesta on joka tapauksessa vaikuttanut työsuhteen päättämiseen. Asiassa ei siten ole tarvetta arvioida, ovatko A:n mainitsemat muut seikat tämän ohella voineet vaikuttaa sopimuksen purkamiseen.

39. Näin ollen Korkein oikeus katsoo hovioikeuden tavoin, että A on syyllistynyt työsyrjintään myös siten, että hän on ilman painavaa, hyväksyttävää syytä asettanut X:n epäedulliseen asemaan tämän sukupuolisen suuntautumisen takia purkamalla johtajasopimuksen saatuaan tietää X:n puolison sukupuolesta ja edellyttämällä, että X kertoo totuudenmukaisesti seksuaaliseen suuntautumiseensa liittyvistä seikoista.

40. Hovioikeus on katsonut, että A oli menettelyllään välillisesti syrjinyt X:ää saatuaan tietää, ettei tämä ollut kertonut rehellisesti seksuaaliseen suuntautumiseensa liittyvistä seikoista. Korkein oikeus toteaa, että välillinen syrjintä on määritelty työsyrjintädirektiivissä ja yhdenvertaisuuslain 6 §:n 2 momentin 2 kohdassa. Sen mukaan välillisellä syrjinnällä tarkoitetaan sitä, että näennäisesti puolueeton säännös, peruste tai käytäntö saattaa jonkun erityisen epäedulliseen asemaan muihin vertailun kohteena oleviin nähden, paitsi jos säännöksellä, perusteella tai käytännöllä on hyväksyttävä tavoite ja tavoitteen saavuttamiseksi käytetyt keinot ovat asianmukaisia ja tarpeellisia. A:n menettelyssä ei kuitenkaan ole ollut kysymys tuon määritelmän mukaisesta välillisestä syrjinnästä. Edellyttämällä totuudenmukaista kertomusta sukupuolista suuntautumista koskevista seikoista A on syrjinyt X:ää rikoslain 47 luvun 3 §:n 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Syyksilukeminen

41. A on ollut tietoinen siitä, että X:n johtajasopimuksen purkaminen on perustunut X:n menettelyyn puolisonsa poliittisesta toiminnasta ja sukupuolesta ilmoittamisessa. A on siten toiminut työsyrjintää koskevan tunnusmerkistön edellyttämällä tavalla tahallisesti.

42. Edellä lausutuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A on toimiessaan yhtiön toimitusjohtajana ilman painavaa, hyväksyttävää syytä asettanut yhtiön konserniyhtiön julkaiseman sanomalehden päätoimittajaksi valitun ja 1.9.2008 tehdyllä johtajasopimuksella otetun X:n epäedulliseen asemaan tämän perhesuhteiden ja sukupuolisen suuntautumisen takia purkamalla johtajasopimuksen saatuaan tietää, että X ei ollut työsopimuksen solmimiseen johtaneissa keskusteluissa kertonut oikeita tietoja puolisonsa poliittisesta toiminnasta ja sukupuolesta. Työsuhteen tosiasiallinen päättäminen on tapahtunut 29.9.2008 ja työsuhde on purettu 1.10.2008.

Rangaistuksen määrääminen

43. Hovioikeus on tuominnut A:n 15 päiväsakon määräiseen sakkorangaistukseen. Rangaistusta määrätessään hovioikeus on, rikoslain 6 luvun 4 §:n mukaiseen rangaistuksen mittaamisen yleisperiaatteeseen viitaten, ottanut huomioon, että X:n työhaastattelussa kertoma tosiasioita vastaamaton tieto puolisonsa poliittisesta aktiivisuudesta ja nimitysuutisen sopimuksen vastainen ja ennenaikainen julkistaminen ovat olleet omiaan aiheuttamaan A:ssa epäluottamusta, mikä seikka on ollut osasyynä siihen, että työsopimus oli päätetty purkaa.

44. Korkein oikeus toteaa, että A:n syyksi luetaan työsyrjintä myös perhesuhteiden perusteella tapahtuneena. Myöskään nimityspäätöksen julkistaminen ei ole Korkeimman oikeuden arvion mukaan kohdassa 38 todetulla tavalla ollut peruste työsopimuksen päättämistä koskevaan ratkaisuun. Hovioikeuden mainitsemien rangaistukseen lieventävästi vaikuttavien seikkojen huomioon ottamiseen ei sen vuoksi ole perusteita.

45. A:n syyksi luettu työsyrjintä on tapahtunut kahdella syrjintäperusteella, jotka kumpikin ovat säännöksen suojaamien etujen kannalta keskeisiä. X on syrjinnän seurauksena menettänyt työpaikkansa. A:n menettelyä on siten pidettävä varsin moitittavana. Syyttäjä ja X ovat esittäneet, että A tuomitaan vähintään 50 päiväsakkoon. Korkein oikeus katsoo, että rikoksen vahingollisuuteen, teon vaikuttimiin ja rikoksesta ilmenevään A:n syyllisyyteen nähden oikeudenmukainen rangaistus on 40 päiväsakkoa. Päiväsakon rahamäärä on 451 euroa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

A tuomitaan hänen syykseen luetusta työsyrjinnästä hovioikeuden tuomitsemaa rangaistusta korottaen 40:een 451 euron määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 18 040 euroa.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kati Hidén, Pertti Välimäki, Juha Häyhä, Hannu Rajalahti (eri mieltä) ja Pekka Koponen. Esittelijä Matti Sepponen.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Rajalahti: Olen samaa mieltä kuin enemmistö siitä, että A on menettelyllään syyllistynyt Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla työsyrjintään sukupuolisen suuntautumisen perusteella. Erimielisyyteni koskee pääosin sitä, onko A:n menettely toteuttanut työsyrjinnän myös perhesuhteiden perusteella.

Perhe- tai läheissuhteen käsitteelle ei ole Suomen lainsäädännöstä löydettävissä kattavaa määritelmää. Rikoslain työsyrjintää koskevan säännöksen, työsopimuslain syrjintäsäännöksen tai vuoden 2004 yhdenvertaisuuslain esitöissä ei myöskään ole käsitelty näiden käsitteiden laajuutta. Työoikeudellisessa kirjallisuudessa on todettu muun muassa, että työsopimuslain syrjintäsäännöstä on virallisen perhekäsitteen puuttuessa tulkittava rajatusti, koska syrjintä perhesuhteiden takia on myös rikoslaissa sanktioitu (ks. Mika Valkonen, Yhdenvertainen kohtelu, teoksessa Martti Kairinen ym. Työoikeus, 2006, s. 214). Perhesuhteiden piiriin on katsottu kuuluvan ainakin se, onko henkilö naimaton, avioliitossa, avoliitossa, rekisteröidyssä parisuhteessa, eronnut tai leski sekä onko hänellä huollettavia lapsia tai onko hän esimerkiksi yksinhuoltaja (ks. em. teos s. 214 – 215 sekä Kari-Pekka Tiitinen – Tarja Kröger, Työsopimusoikeus, 2012, s. 172). Myös samaa sukupuolta olevien parisuhde kuulunee nykyään perhekäsitteen piiriin.

Tämän asian vireilletulon jälkeen voimaan tulleen uuden yhdenvertaisuuslain (1325/2014) syrjinnän kieltoa koskevassa 8 §:n 1 momentissa nimenomaisesti mainittujen syrjintäperusteiden luetteloon on lisätty muun muassa perhesuhteet. Säännökseen on lisätty myös maininta, jonka mukaan syrjintä on kielletty riippumatta siitä, perustuuko se henkilöä itseään vai jotakuta toista koskevaan tosiseikkaan tai oletukseen. Säännöksen esitöiden (HE 19/2014 vp s. 66) mukaan perhesuhteissa säännöksessä tarkoitetussa mielessä on kysymys erityisesti siitä, onko henkilö naimaton, avioliitossa, rekisteröidyssä parisuhteessa, avoliitossa, eronnut tai leski. Säännös ei tule tässä asiassa sellaisenaan sovellettavaksi.

Yleisessä kielenkäytössäkin perhesuhteilla tarkoitetaan lähinnä sitä, asuuko henkilö yksin vai samassa perheessä puolison tai lastensa kanssa tai onko hänellä huollettavia. Perhesuhteesta syrjintäperusteena voisi olla kysymys myös silloin, jos työntekijää syrjitään sillä perusteella, että hänen lapsellaan on jokin henkilöön liittyvä ominaisuus, esimerkiksi ihonväri tai vammaisuus, jota itsessään pidetään syrjintäperusteena.

Edellä todettuun nähden en pidä perusteltuna tulkita työsyrjintää koskevaa rangaistussäännöstä ulottamalla perhesuhteiden perusteella tapahtuvan työsyrjinnän koskemaan myös tilanteita, joissa syrjinnän väitetään tapahtuneen sillä perusteella, mitä syrjintäsäännöksellä suojattavan henkilön läheinen on omassa elämässään tehnyt tai millä tavoin läheinen toimii tai on toiminut. Sen vuoksi en muuta hovioikeuden tuomiota siltä osin kuin hovioikeus on katsonut, että A:n menettelyssä, joka siis on toteuttanut seksuaalisen suuntautuneisuuden perusteella tapahtuneen työsyrjinnän, ei ole ollut kysymys työsyrjinnästä perhesuhteiden perusteella.

Edelleen pidän asiassa käräjä- ja hovioikeuden tavoin merkityksellisenä, että työ, johon X on johtajasopimuksella nimitetty, on ollut merkittävän, maakunnallisen sanomalehden päätoimittajan tehtävä. Päätoimittajan itsenäisen aseman vuoksi on välttämätöntä, että lehden kustantaja luottaa päätoimittajaan ja tämän harkintakykyyn. Päätoimittajan henkilöllä voi olla merkitystä myös lehden lukijoille ja siinä mainoksia tai ilmoituksia julkaiseville.

Sen vuoksi katson, että valittaessa henkilöä tällaiseen erityistä luottamuksellisuutta edellyttävään tehtävään, työnhakijan itsestään antamien tietojen totuudellisuudella ja työntekijää valitsemassa olevalle työnantajan edustajalle niiden perusteella muodostuneella käsityksellä hakijasta on korostunut merkitys. Tällä seikalla on vaikutusta myös siihen, missä laajuudessa työntekijää koskevien henkilötietojen selvittelyä esimerkiksi työhaastattelun yhteydessä voidaan pitää työsuhteen kannalta tarpeellisena.

X on työhaastatteluissa ensinnäkin jättänyt oikaisematta työnantajaa haastatteluissa edustaville henkilöille syntyneen väärinkäsityksen puolisonsa sukupuolesta. Tiedon oikaisemiseen X:llä ei sinänsä ole ollut velvollisuutta, koska tällaista yksityiselämän ydinalueeseen kuuluvaa tietoa työnhakijan ei voida edellyttää työhaastattelussakaan kertovan. Edelleen X on haastattelutilaisuudessa vastannut epärehellisesti kysymykseen puolisonsa poliittisesta aktiivisuudesta. Tehtävän luonteen vuoksi tämä X:n lähipiiriä koskenut yleisluonteisesti esitetty kysymys on mielestäni voitu esittää. Arvioidessani X:n työsopimuksen purkamiseen johtanutta tapahtumakulkua kokonaisuutena pidän ilmeisenä, että myös X:n oma menettely työhaastatteluissa on aiheuttanut työnantajassa epäluottamusta X:ää kohtaan. Myös tämä seikka on arvioni mukaan vaikuttanut merkittävästi tapahtumakulkuun, jonka seurauksena työnantaja on lopulta päätynyt työsopimuksen purkamiseen.

Hylkään syyttäjän, X:n ja A:n valitukset ja katson, että hovioikeuden tuomion lopputuloksen muuttamiseen ei ole aihetta. Äänestyksen lopputuloksen johdosta velvollisena lausumaan enemmistön A:n syyksi lukemasta työsyrjinnästä tuomittavasta rangaistuksesta ilmoitan olevani samaa mieltä kuin enemmistö.


 
Julkaistu 10.6.2015