Etusivu » Ennakkopäätökset » Ennakkopäätökset » KKO:2014:81

KKO:2014:81

Syyte - Syytesidonnaisuus
Törkeä petos

Diaarinumero: R2012/295
Taltionumero: 2205
Antopäivä: 31.10.2014

Syytteen teonkuvauksen mukaan A oli syyllistynyt törkeään petokseen siten, että hän oli erehdyttänyt yhtiö B:n henkilökuntaa tai käyttänyt sille syntynyttä erehdystä hyväksi ja näin menetellen saanut keväällä 2004 B:n tekemään A:n määräysvallassa olleen yhtiö C:n kanssa sopimuksen tai sopimaan C:n osallistumisesta sopimusjärjestelyyn B:n kanssa. A oli salannut C:n maksukyvyttömyyden ja sen, ettei hänellä ollut tarkoitustakaan maksaa B:lle sopimukseen perustuvia suorituksia.

Hovioikeuden mukaan A:n ei ollut näytetty erehdyttäneen B:tä tai käyttäneen hyväkseen sille syntynyttä erehdystä vielä sopimusta tehtäessä tai yhteistyöstä sovittaessa. Sen sijaan hovioikeus luki A:n syyksi törkeän petoksen sillä perusteella, että viimeistään siinä vaiheessa, kun A:n omistama yhtiö C oli syksyllä 2004 myyty kolmannelle, A oli erehdyttämällä tai erehdystä hyväksi käyttäen saanut B:n pysymään sopimusjärjestelyssä. Kysymys siitä, oliko hovioikeus tuominnut syytetyn muusta teosta kuin siitä, mistä hänelle oli vaadittu rangaistusta. Ks. KKO:2001:43 KKO:2003:74 KKO:2009:25 KKO:2011:103

ROL 11 luku 3 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Syyte ja vastaus Helsingin käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta muun ohella syytekohdassa 5 törkeästä petoksesta. Syytteen mukaan A oli 1.1.2004 – 26.4.2006 MP Oy:n tosiasiallista määräysvaltaa käyttäneenä yhdessä toisen yhtiötä edustaneen henkilön kanssa hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä erehdyttänyt Oy International Business Machines Ab:n (IBM) henkilökuntaa tai sille syntynyttä erehdystä hyväksikäyttäen saanut sen tekemään suullisen sopimuksen MP:n kanssa Espoon kaupungin vanhojen tietokoneiden poisnoutamisesta ja blancottamisesta taikka Espoon kaupunki, IBM ja MP olivat sopineet MP:n osallistumisesta edellä mainittuun järjestelyyn, salaamalla MP:n maksukyvyttömyyden ja sen, ettei yhtiön edustajilla ollut tarkoitustakaan maksaa MP:n noutamista ja eteenpäin myymistä tietokoneista.

IBM oli solminut Espoon kaupungin kanssa IT-laitteiden vuokrarahoituspalveluja koskevan puitesopimuksen 19.4.2004. Sopimuksella Espoon kaupunki oli myynyt laitekantansa IBM:lle, joka oli edelleen vuokrannut laitteet takaisin Espoon kaupungille. Samassa yhteydessä oli sovittu siitä, että vanhat laitteet hävitetään myymällä ne eteenpäin. IBM ei itse kyennyt hoitamaan vanhojen laitteiden poisnoutoa eikä jälkimarkkinointia, minkä vuoksi IBM oli sopinut MP:n kanssa, että MP noutaa Espoon kaupungin tiloista vanhat tietokoneet pois ja maksaa laitteista Espoon kaupungin laatimat laskut. Laskuerien suuruudeksi oli sovittu 30 000 euroa. MP oli noutanut Espoon kaupungilta tietokoneita ainakin 280 000 euron arvosta, mutta maksanut niistä ainoastaan 15 000 euroa joulukuussa 2004 lähetetyn ensimmäisen 30 000 euron laskun perusteella. IBM:n eräällä yksiköllä oli ollut aikaisempi yhteistyösopimus MP:n kanssa vanhojen laitteiden poistosta ja MP oli siten läpäissyt eräänlaisen yrityksen riskikartoituksen ilmeisen väärin perustein. Tästä johtuen erillistä kirjallista sopimusta tai IBM:n rahoituspalvelun luottoyksikön toimesta tapahtuvaa yrityksen taustojen kartoitusta ei ollut enää tehty ja IBM:n henkilökunta oli erehtynyt luulemaan MP:tä vakavaraiseksi, riskittömäksi sopimuskumppaniksi.

A oli nostanut tai siirtänyt yhtiölle tulleet rahat itselleen, myynyt yhtiön Viroon 10.10.2004 ja yhtiö oli mennyt sen jälkeen konkurssiin. IBM:lle oli aiheutunut ainakin edellä mainitun 280 000 euron suuruinen taloudellinen vahinko.

Rikoksella A oli tavoitellut huomattavaa taloudellista hyötyä ja rikos oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Syyttäjä oli käräjäoikeuden pääkäsittelyssä tarkistanut syytettä lisäämällä teonkuvaukseen lauseen ˮ… taikka Espoon kaupunki, IBM ja MP ovat sopineet MP:n osallistumisesta edellä mainittuun järjestelyyn …ˮ.

IBM oli vaatimustensa perusteluissa todennut, että A oli erehdyttänyt IBM:ää tai sen erehdystä hyväksikäyttäen saanut IBM:n tekemään sopimuksen ja jatkamaan sovittua yhteistyötä, vaikka olosuhteet yhteistyön aikana olivat muuttuneet.

A kiisti syytteen.

Käräjäoikeuden tuomio 13.10.2010

Käräjäoikeus katsoi, että IBM:n edustajat olivat erehtyneet luulemaan, että MP:n taustat oli selvitetty. Kun A ei ollut oikaissut IBM:lle syntynyttä virheellistä käsitystä MP:n luottokelpoisuudesta ja oli lisäksi antanut myönteisen kuvan yhtiön toimintaedellytyksistä, hän oli erehdyttänyt sekä käyttänyt hyväksi IBM:lle syntynyttä erehdystä. IBM oli erehdyttyään MP:n luottokelpoisuudesta osoittanut MP:n mukaan yhteistyöhön.

Käräjäoikeus totesi MP:n noutaneen laitteita lähes 200 000 euron arvosta. Yhtiö oli maksanut laitteista ainoastaan 15 000 euroa. Laskujen maksamattomuuden tultua ilmi MP:n toiminta aikaisemmassa toimipaikassa oli lopetettu ja noudetut laitteet oli viety Haagassa sijainneeseen varastoon. IBM:n edustajien käytyä varastolla ja havaittua laitteet, ne oli nopeassa tahdissa viety pois ja varastoon oli jäänyt vain arvottomia laitteita. Kun yhtiön osakkeet oli vielä myyty virolaiselle yhtiölle 10.10.2004 eli ennen kuin ensimmäinenkään lasku oli erääntynyt, oli selvää, ettei A:lla tekokokonaisuus huomioon ottaen ollut tarkoitustakaan maksaa MP:n noutamista laitteista. Käräjäoikeus katsoi tekoajan päättyneen viimeistään 30.6.2005, mihin mennessä Haagan varasto oli tyhjennetty.

Käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen törkeään petokseen (tekoaika 1.1.2004 – 30.6.2005) ja tuomitsi hänet tästä ja hänen syykseen myös luetuista törkeästä veropetoksesta, kirjanpitorikoksesta ja törkeästä kirjanpitorikoksesta, törkeästä velallisen epärehellisyydestä ja rekisterimerkintärikoksesta yhteiseen 2 vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Inkeri Gummerus ja lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 30.1.2012

Valitus

A valitti hovioikeuteen vaatien muun ohella, että syyte törkeästä petoksesta hylätään tai että rangaistusta ainakin alennetaan.

Vastaukset

Syyttäjä vaati valituksen hylkäämistä.

IBM vaati valituksen hylkäämistä ja totesi vastauksessaan, että erehdyttäminen oli neuvotteluvaiheen lisäksi koskenut myös aikaa noutojen käynnistymisen jälkeen. MP oli pitkittänyt noutojen jatkumista ja lisännyt vahinkojen aiheutumista salaamalla myös noutojen käynnissä ollessa sen, ettei se ollut kyennyt tai ettei sillä ollut ollut tarkoitustakaan maksaa noutamistaan laitteista.

Hovioikeuden ratkaisu

Erehdyttäminen tai erehdyksen hyväksikäyttö yhteistyöstä sovittaessa

Hovioikeus katsoi, että MP:llä olisi saattanut olla mahdollisuuksia selviytyä laskuista, mikäli toimeksianto olisi toteutunut sovitun mukaisesti. A ei ollut yhteistyöstä sovittaessa antanut tietoja yhtiön taloudellisesta tilanteesta, vaan kertonut lähinnä siitä, millainen yhtiö oli, millaiset laiteresurssit sillä oli ja millaiset olivat sen aikaisemmat suositukset. A:n ei ollut yhteistyön alkaessa osoitettu antaneen IBM:lle virheellisiä tietoja MP:stä tai sen mahdollisuuksista toteuttaa toimeksianto. Näin ollen oli jäänyt näyttämättä, että A olisi vielä tuolloin erehdyttänyt IBM:ää tai käyttänyt sen erehdystä hyväksi.

Erehdyttäminen tai erehdyksen hyväksikäyttö myöhäisemmässä vaiheessa

MP:n, IBM:n ja Espoon kaupungin välillä oli 4.10.2004 pidetty kokous, jossa oli neuvoteltu muun muassa hintojen muuttamisesta. Tämän jälkeen 10.10.2004 yhtiö oli myyty Viroon. Kokousmuistiosta tai muustakaan näytöstä ei ilmennyt, että A olisi ennen myyntiä ilmoittanut IBM:lle tai Espoon kaupungille maksuvaikeuksista, vaikka kulujen suuri määrä oli hänen kertomansa mukaan tuolloin ollut jo hänen tiedossaan. MP:n Haagassa sijaitseva varasto oli tyhjennetty laitteista sen jälkeen, kun IBM:n edustajat olivat käyneet varastolla ensimmäisen kerran. Tämä oli tapahtunut siitä huolimatta, että paikalla olleelle MP:n edustajalle oli ilmoitettu, että noudot tuli lopettaa. Näiden seikkojen perusteella hovioikeus katsoi, että vaikka A:n ei ollut näytetty erehdyttäneen IBM:ää tai käyttäneen hyväksi tämän erehdystä vielä yhteistyöstä sovittaessa, hän oli tehnyt sen viimeistään siinä vaiheessa kun yhtiö oli myyty Viroon 10.10.2004. A:n toiminta kuluongelmien ilmaannuttua ja yhtiön tullessa varattomaksi osoitti, että hän oli viimeistään myyntihetkellä salannut MP:n maksukyvyttömyyden ja sen, ettei hänellä ollut tarkoitustakaan maksaa MP:n noutamista ja eteenpäin myymistä laitteista. Hovioikeus katsoi, että menettelyllään A oli erehdyttänyt IBM:n edustajia ja saanut siten IBM:n pysymään mukana sopimusjärjestelyssä, jolloin laitteiden noutaminen oli voinut jatkua kaupungin ja IBM:n vahingoksi. Tämän johdosta hovioikeus katsoi rikoksen tekoajaksi syksy 2004 - 30.6.2005.

Hovioikeus otti rangaistuksen mittaamisessa huomioon teoista kuluneen pitkän ajan ja alensi A:lle tuomitun rangaistuksen 1 vuodeksi 9 kuukaudeksi vankeutta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Lauri Nouro, Marja Kartano ja Riitta Virolainen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa kohdassa 5 tarkoitetun törkeän petoksen osalta ja siitä mahdollisesti johtuvan yhteisen vankeusrangaistuksen määräämisen osalta.

Valituksessaan A vaati, että syyte törkeästä petoksesta kohdassa 5 hylätään tai että rangaistusta alennetaan ja se lievennetään ehdolliseksi.

Syyttäjä ja IBM vastasivat valitukseen ja vaativat valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. Hovioikeus on tuominnut A:n rangaistukseen syytekohdan 5 osalta törkeästä petoksesta. Korkeimmassa oikeudessa on A:n valituksen johdosta kysymys siitä, onko hovioikeus tuominnut A:n muusta teosta kuin siitä, mistä hänelle on vaadittu rangaistusta.

Syyte

2. Syyttäjän rangaistusvaatimuksen teonkuvauksen mukaan A on MP Oy -nimisen yhtiön tosiasiallista määräysvaltaa käyttäneenä yhdessä yhtiön toisen edustajan kanssa ajalla 1.1.2004 – 26.4.2006 hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä erehdyttänyt Oy International Business Machines Ab:n (jäljempänä IBM) henkilökuntaa tai sille syntynyttä erehdystä hyväksikäyttäen saanut sen tekemään suullisen sopimuksen MP:n kanssa Espoon kaupungin vanhojen tietokoneiden poisnoutamisesta ja blancottamisesta taikka Espoon kaupunki, IBM ja MP ovat sopineet MP:n osallistumisesta edellä mainittuun järjestelyyn salaamalla MP:n maksukyvyttömyyden ja sen, ettei heillä ollut tarkoitustakaan maksaa MP:n noutamista ja eteenpäin myymistä tietokoneista. Tämän ohella syytteessä on tarkemmin kuvattu tapahtumainkulkua.

3. Syytteen teonkuvaus on saanut edellä todetun sisältönsä siten, että syyttäjä oli käräjäoikeuden pääkäsittelyssä tarkistanut syytettä tekemällä teonkuvaukseen seuraavan lisäyksen ˮ… taikka Espoon kaupunki, IBM ja MP ovat sopineet MP:n osallistumisesta edellä mainittuun järjestelyyn …ˮ.

Syyksilukeminen hovioikeuden tuomiossa

4. Hovioikeus on tuominnut A:n kohdassa 5 rangaistukseen törkeästä petoksesta. Hovioikeus on katsonut, ettei A:n ollut näytetty vielä yhteistyön alkaessa erehdyttäneen IBM:ää tai käyttäneen sen erehdystä hyväksi antamalla virheellisiä tietoja MP:stä tai sen mahdollisuuksista toteuttaa toimeksianto. Hovioikeuden mukaan IBM:n edustajat olivat tienneet MP:n käytettävissä olleet resurssit, ja A oli saattanut olettaa yhtiön selviytyvän toimeksiannosta. Hovioikeus on katsonut A:n sen sijaan erehdyttäneen IBM:ää tai käyttäneen hyväkseen sen erehdystä ˮviimeistään siinä vaiheessa, kun yhtiö oli 10.10.2004 myyty Viroonˮ. Hovioikeus on todennut A:n tuolloin olleen tietoinen yhtiölle sopimuksen täyttämisestä aiheutuneista suurista kuluista, yhtiön maksuvaikeuksista ja yhtiön tulemisesta varattomaksi. A:n toiminta osoitti, että hän oli viimeistään myyntihetkellä salannut MP:n maksukyvyttömyyden ja sen, ettei hänellä ollut tarkoitustakaan maksaa MP:n noutamista ja eteenpäin myymistä tietokoneista. Menettelyllään A oli erehdyttänyt IBM:n edustajia ja saanut siten IBM:n pysymään mukana sopimusjärjestelyssä, jolloin laitteiden noutaminen oli voinut jatkua kaupungin ja IBM:n vahingoksi. Hovioikeus on katsonut rikoksen tekoajaksi syksyn 2004 ja 30.6.2005 välisen ajan.

Korkeimman oikeuden arviointi

5. Petoksesta tuomitaan rikoslain 36 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan se joka, hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä taikka toista vahingoittaakseen, erehdyttämällä tai erehdystä hyväksi käyttämällä saa toisen tekemään tai jättämään tekemättä jotakin ja siten aiheuttaa taloudellista vahinkoa erehtyneelle tai sille, jonka eduista tällä on ollut mahdollisuus määrätä.

6. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 11 luvun 3 §:n mukaan vastaaja saadaan tuomita vain siitä teosta, josta hänelle on vaadittu rangaistusta. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännöstä (KKO 2011:103, 2009:25, 2003:74 ja 2001:43) ilmenee, että teolla tarkoitetaan syytteen teonkuvauksen mukaista menettelyä. Koska vastaajalla tulee olla asianmukainen mahdollisuus puolustautua syytettä vastaan, syyksilukeminen ei saa perustua muihin seikkoihin kuin niihin, joihin syytteen teonkuvauksessa on vedottu rangaistusvaatimuksen tueksi. Syytesidonnaisuuden tarkoituksena on siten turvata vastaajan puolustautumismahdollisuudet oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin edellyttämällä tavalla.

7. Syyte on perustunut sellaiseen teonkuvaukseen, jonka mukaan A on salaamalla MP:n maksukyvyttömyyden tai sen, ettei MP:n noutamista ja eteenpäin myymistä koneista ollut tarkoitustakaan suorittaa maksua IBM:lle, erehdyttänyt IBM:ää tai sille syntynyttä erehdystä hyväksikäyttäen saanut sen tekemään sopimuksen MP:n kanssa. Hovioikeus on katsonut syytteessä kuvatun mukaisesti erehdyttämisen tapahtuneen salaamalla MP:n maksukyvyttömyys ja maksuhaluttomuus, mutta katsonut sen tapahtuneen vasta sopimusjärjestelyn ollessa jo käynnissä syksyllä 2004. Hovioikeuden mukaan tällä menettelyllä A on saanut IBM:n pysymään mukana sopimusjärjestelyssä, ja hovioikeus on tämän vuoksi katsonut tekoajaksi syytteessä kuvattua lyhyemmän tekoajan.

8. IBM on käräjäoikeudessa vaatimustensa perusteluissa ja myös hovioikeudessa antamassaan vastauksessa tuonut esiin sen, että erehdyttäminen ei ollut koskenut pelkästään neuvotteluvaihetta vaan myös laitteiden noutojen käynnistämisen jälkeistä aikaa. IBM:n esittämän mukaan MP oli pitkittänyt noutojen jatkumista ja lisännyt vahinkojen aiheutumista salaamalla myös noutojen käynnissä ollessa sen, ettei se ollut kyennyt tai ettei sillä ollut tarkoitustakaan maksaa noutamistaan laitteista. Syytteen teonkuvausta ei kuitenkaan ollut tarkistettu tältä osin.

9. Syyttäjä on muutoksenhakemuksen johdosta Korkeimmalle oikeudelle antamassaan vastauksessa vedonnut siihen, että syyttäjän käräjäoikeudessa tekemä syytteen tarkistus on sisältänyt myös hovioikeuden syyksi lukeman menettelyn. Syyttäjä on tuonut esiin myös sen, ettei käräjäoikeuden tuomioon kirjattu syytteen teonkuvauksen tarkistus ole sanatarkasti vastannut sitä, miten syyttäjä on asian pääkäsittelyssä ilmaissut. Selvitystä tämän väitteen tueksi ei kuitenkaan ole esitetty.

10. Korkein oikeus toteaa, että asianosaisen on tehtävä syytteen tarkistaminen niin selvästi, että muut asianosaiset ja tuomioistuin ymmärtävät rangaistusvaatimuksen perusteena olevaa teonkuvausta muutetun tai tarkistetun. Mikäli tarkoitetun teonkuvauksen sisältö jää epäselväksi, tuomioistuimen on prosessinjohtotoimin selvennettävä asiaa.

11. Syytteen teonkuvauksessa erehdyksen vallassa suoritettuna määräämistoimena on vedottu sopimussuhteen solmimiseen tai MP:n osallistumiseen Espoon kaupungin ja IBM:n väliseen järjestelyyn. IBM on sekä käräjäoikeudessa että hovioikeudessa tuonut esiin sen, että erehdyttäminen on koskenut myös noutojen käynnistymisen jälkeistä aikaa, mutta tätä menettelyä ei ole lisätty syytteen teonkuvaukseen eikä tähän ole rangaistusvaatimuksen tueksi nimenomaisesti vedottu. Käräjäoikeudessa kirjattu syyttäjän tekemä syytteen tarkistaminenkin viittaa selvästi erehdyttämiseen sopimusta tehtäessä tai yhteistyöstä sovittaessa.

12. Kuten edellä on todettu, syytesidonnaisuuden perimmäisenä tarkoituksena on turvata vastaajan puolustautumismahdollisuudet. Hovioikeuden syyksilukeminen on perustunut erehdyttämiseen vasta sopimussuhteen aikana. Kysymys olisi siten petoksen tunnusmerkistön täyttymisen kannalta epätavanomaisesta soveltamistilanteesta, jossa merkitystä voisi olla muun ohella sillä, millä tavalla olosuhteet ovat sopimuksen tekemisen jälkeen muuttuneet. Tämä edellyttää vastaajalta erilaista puolustautumista kuin syytteessä kuvattu petosrikokselle tyypillinen tekotapa, joka perustuu erehdyttämiseen sopimusta solmittaessa. Kun hovioikeus on tuominnut A:n törkeästä petoksesta katsoen erehdyttämisen tapahtuneen vasta viimeistään siinä vaiheessa, kun yhtiö oli myyty Viroon, ja A:n tuolloin erehdyttämällä saaneen IBM:n pysymään sopimusjärjestelyssä, hovioikeus on tuominnut A:n teosta, joka ei ole sisältynyt syytteen teonkuvaukseen.

13. Edellä lausutun perusteella Korkein oikeus katsoo hovioikeuden tuominneen A:n vastoin oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 11 luvun 3 §:ää muusta teosta kuin mistä hänelle on vaadittu rangaistusta. Tämän vuoksi syyte törkeästä petoksesta on hylättävä.

Rangaistus

14. Rangaistus on rikoslain 6 luvun 4 §:n mukaan mitattava siten, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen. A:n syyksi jäävät törkeä veropetos, kirjanpitorikoksen ja törkeän kirjanpitorikoksen käsittävä rikos, törkeä velallisen epärehellisyys sekä rekisterimerkintärikos. Korkein oikeus toteaa, että yhteistä rangaistusta mitattaessa on rikoslain 7 luvun 5 §:n 2 momentin tarkoittamana rikoksena, josta olisi tuleva ankarin rangaistus, pidettävä törkeää velallisen epärehellisyyttä. Siinä rikos on kohdistunut samanarvoisiin taloudellisiin etuihin kuin nyt hylättäväksi tulevassa syytteessä törkeästä petoksesta, ja molemmat teot ovat huomattavalta osin kohdistuneet samaan varallisuuteen. Korkein oikeus katsoo, että oikeudenmukaisessa suhteessa A:n syyksi jäävien rikosten lukumäärään, vakavuuteen ja keskinäiseen yhteyteen olisi yhden vuoden ja yhdeksän kuukauden vankeusrangaistus. Kun huomioon otetaan lisäksi teoista kulunut pitkä aika, Korkein oikeus katsoo oikeudenmukaisen rangaistuksen A:lle syyksi luetuista rikoksista olevan yksi vuosi kuusi kuukautta vankeutta.

15. A on vaatinut, että rangaistus määrätään ehdolliseksi. Rikoslain 6 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan enintään kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi, jollei rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys tai tekijän aikaisempi rikollisuus edellytä ehdottoman rangaistuksen tuomitsemista.

16. A:n syyksi luetut rikokset ovat niin vakavia ja hänen niistä ilmenevä syyllisyytensä sellainen, ettei vankeusrangaistuksen määrääminen ehdolliseksi ole perusteltua.

Tuomiolauselma

Muutokset hovioikeuden tuomioon:

Syyksilukeminen

Hovioikeuden tuomio kumotaan siltä osin kuin A on syytekohdassa 5 tuomittu rangaistukseen törkeästä petoksesta ja syyte tästä teosta hylätään.

Rangaistusseuraamus

A tuomitaan alempien oikeuksien hänen syykseen syytekohdassa 1 lukemasta törkeästä veropetoksesta, syytekohdassa 2 lukemasta kirjanpitorikoksesta ja törkeästä kirjanpitorikoksesta, syytekohdassa 3 lukemasta törkeästä velallisen epärehellisyydestä ja syytekohdassa 7 lukemasta rekisterimerkintärikoksesta yhteiseen 1 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kati Hidén, Pertti Välimäki, Marjut Jokela, Jukka Sippo ja Pekka Koponen. Esittelijä Kaisa Klinga.

 
Julkaistu 31.10.2014