Etusivu » Ennakkopäätökset » Ennakkopäätökset » KKO:2014:44

KKO:2014:44

Työturvallisuus - Epäasiallinen kohtelu
Vahingonkorvaus

Diaarinumero: S2012/574
Taltionumero: 1418
Antopäivä: 26.6.2014

K oli kokenut, että häneen oli kohdistettu työssään epäasiallista kohtelua lähiesimiehensä taholta. K oli jäänyt työstään ensin sairauslomalle ja sittemmin irtisanoutunut. K on vaatinut työnantajaltaan työturvallisuuslain perusteella vahingonkorvausta.

Kysymys siitä, oliko K:ta kohdeltu työturvallisuuslain 28 §:ssä tarkoitetulla tavalla epäasiallisesti, sekä mainittuun lakiin perustetun vahingonkorvausvelvollisuuden edellytyksistä. (Ään.)

TyöturvallisuusL 28 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Taustatietoja

K oli toiminut valtiovarain controller-toiminnossa ensin lainsäädäntöasiantuntijana 11.7.2007 – 15.11.2007 ja sen jälkeen nimitettynä valtioneuvoston apulaiscontrollerin virkaan ajaksi 16.11.2007 – 31.12.2012. K oli ollut sairauslomalla 4.4.2008 alkaen 20.1.2009 asti ja hän oli irtisanoutunut virastaan 12.2.2009.

K:n kanne Helsingin käräjäoikeudessa

K vaati käräjäoikeudessa, että valtio velvoitetaan suorittamaan hänelle korvaukseksi ansionmenetyksestä yhteensä 118 270,20 euroa ja lääke- ja sairauskuluista 8 846 euroa sekä henkisestä kärsimyksestä 50 000 euroa. K katsoi työturvallisuuslakiin perustetussa kanteessaan, että hän oli joutunut työssään häirinnän ja epäasiallisen kohtelun kohteeksi.

Valtio kiisti kanteen.

Käräjäoikeuden tuomio 15.10.2010

Käräjäoikeus käsitteli ja arvioi tuomiossaan kanteen perusteeksi esitettyjä tapahtumia ja päätyi esitetyn näytön perusteella siihen, että K oli joutunut työpaikkakiusaamisen kohteeksi muun muassa seuraavilla tavoilla: K:n esimies V ei ollut suostunut neuvottelemaan hänen kanssaan viran palkkauksesta ja hänen oli täytynyt mennä valtiovarainministeriön hallintojohtajan puheille saadakseen korkeampaa palkkaa. K:lta oli työjärjestystä muuttamalla ja muutoinkin otettu pois apulaiscontrollerilla aiemmin olleita tehtäviä, hänen työtehtävänsä olivat alusta alkaen olleet epäselviä eikä häntä ollut riittävästi perehdytetty tehtäviinsä. K ei ollut saanut riittävästi tietoa voidakseen hoitaa controllerin sijaisuutta, hänet oli nolattu toimintokokouksissa, häntä oli kielletty ottamasta yhteyttä apulaisosastopäällikkötasoa korkeampiin virkamiehiin ja hänen haluunsa kouluttautua oli suhtauduttu huvittuneesti. Käräjäoikeus katsoi K:n ajautuneen jatkuvan työpaikkakiusaamisen johdosta tilanteeseen, jossa hän oli ollut puolustuskyvytön, koska toiminta oli tullut lähiesimiehen taholta.

Käräjäoikeus katsoi edelleen, että työnantaja ei ollut ryhtynyt työturvallisuuslain 8, 25 ja 28 §:n edellyttämiin toimiin epäkohdan poistamiseksi saatuaan siitä tiedon maaliskuussa 2008 eikä saman vuoden loppuun mennessäkään. Työnantaja oli menetellyt törkeän huolimattomasti laiminlyödessään toimimisvelvollisuutensa. K:n sairaus oli johtunut työpaikalla tapahtuneesta ja siitä, ettei asioihin ollut puututtu asianmukaisesti ja ajallaan, mikä myös oli estänyt hänen palaamisensa töihin.

Käräjäoikeus velvoitti valtion suorittamaan K:lle korvausta ansionmenetyksestä ja siihen liittyvästä eläkekertymän menetyksestä, lääke- ja sairauskuluista sekä henkisestä kärsimyksestä.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Susanne Möller.

Helsingin hovioikeuden tuomio 31.5.2012

Valtio valitti hovioikeuteen vaatien, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja kanne hylätään.

K vastasi valitukseen vaatien sen hylkäämistä.

Hovioikeus selosti ja arvioi esitettyä näyttöä tuomiostaan ilmenevällä tavalla päätyen kanteen perusteeksi esitettyjen tapahtumien osalta seuraaviin johtopäätöksiin:

Palkkaneuvottelut marraskuussa 2007

Hovioikeus totesi, ettei K:n lähiesimiehen menettelyä palkkatason määrittämisen yhteydessä voitu pitää K:hon kohdistuvana epäasiallisena kohteluna. Asiassa oli myös jäänyt näyttämättä, että lähiesimies olisi tässä yhteydessä käyttänyt asiatonta kieltä. Näin ollen kysymys ei tältä osin ollut ollut epäasiallisesta kohtelusta.

Työjärjestyksen muuttaminen ja allekirjoittaminen

Hovioikeus totesi, että uudesta työjärjestyksestä oli poistettu viittaus valtion talousarviosta annetussa laissa ja sen nojalla annetussa asetuksessa apulaiscontrollerin hoidettavaksi säädettyihin tehtäviin. Asetuksen 71 §:ssä (254/2004) oli määrätty apulaiscontrollerille kuuluvasta valtion sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan neuvottelukunnan varapuheenjohtajan tehtävästä. Tehtävää ei ollut ollut välttämätöntä työjärjestyksessä erikseen mainita tai edes viitata mainittuun asetukseen, koska tehtävä kuului apulaiscontrollerille jo työjärjestystä ylemmän asteisen normin perusteella. Näin ollen työjärjestyksen muuttamisen ei voitu katsoa olleen K:hon kohdistettua epäasiallista kohtelua.

Työjärjestyksen allekirjoittamisen osalta hovioikeus totesi, että aikaisemman työjärjestyksen olivat allekirjoittaneet sekä controller että apulaiscontroller. Ministeriön työjärjestys ei kuitenkaan edellyttänyt, että molemmat allekirjoittaisivat työjärjestyksen. Hovioikeus katsoi, ettei K:ta tältäkään osin ollut osoitettu kohdellun epäasiallisesti.

Tulos- ja kehityskeskustelut

Hovioikeus totesi, että tulos- ja kehityskeskustelut ovat kahdenkeskisiä luottamuksellisia keskusteluja, joissa osapuolilla on oikeus ja työnantajalla jopa velvollisuus antaa sekä positiivista että negatiivista palautetta työntekijälle hänen työskentelystään ja kehityksestään. Kynnys arvioida tällaisen keskustelun sisältö epäasialliseksi kohteluksi oli korkea. K:n ja hänen lähiesimiehensä V:n näkemykset K:n työtehtävistä ja niiden hoitamisesta olivat osin poikenneet toisistaan. K ei ollut kuitenkaan näyttänyt, että V olisi ministeriön normaaleista toimintatavoista poikkeavasti ja epäasiallisesti rajoittanut K:n yhteydenpitoa ministeriön ja sen ulkopuolisiin virkamiehiin. Näin ollen K:hon ei ollut tältä osin näytetty kohdistetun epäasiallista kohtelua.

Perehdyttäminen ja tiedon jakaminen

Hovioikeus katsoi, ettei työsuojelupiirin tarkastuskertomus vielä sellaisenaan osoittanut, etteikö K:ta olisi riittävällä tavalla perehdytetty hänen tehtäviinsä. Hovioikeus totesi, että riittävän perehdyttämisen, tarvittavan opastuksen ja työnohjauksen taso tuli määritellä aina kussakin yksittäistapauksessa erikseen. Tässä tapauksessa työtehtävien määrittely oli jätetty hyvin laajaksi. Tämä oli osaltaan aiheuttanut sen, että tehtävien sisältö ja niihin liittyvien vastuiden ja valtuuksien määrittely oli ollut käytännössä jossain määrin hankalaa. Lisäksi K:n ja V:n välillä oli mitä ilmeisemmin ollut yhteistyöongelmia. Hovioikeus katsoi, että asiassa oli kuitenkin jäänyt näyttämättä, että K:ta olisi kohdeltu epäasiallisesti työhön perehdyttämisen, opastamisen, ohjaamisen taikka tiedon jakamisen osalta.

Tehtävistä sivuuttaminen

Hovioikeus totesi, että tältä osin kysymys oli aikaisemman voimassa olleen työjärjestyksen 4 ja 7 §:n mukaan apulaiscontrollerille ohjausjärjestelmät -yksikön päällikkönä kuuluneista yksikön henkilöstöhallintoon ja talousarvion tekemiseen liittyvistä tehtävistä sekä ohjausjärjestelmät -yksikölle kuuluneista tehtävistä. Uudessa työjärjestyksessä apulaiscontroller ei toiminut ohjausjärjestelmät -yksikön päällikkönä, joten mainitut tehtävät eivät enää kuuluneet K:n vastuulle. Hovioikeus viittasi edellä työjärjestyksen muuttamisesta lausuttuun, jossa oli katsottu, että työjärjestyksen muuttaminen ja sitä seurannut tiettyjen tehtävien poistaminen apulaiscontrollerilta ei ollut ollut K:hon kohdistunutta epäasiallista kohtelua.

Koulutus

Valtion esittämästä kirjallisesta todisteesta ilmeni, että K oli osallistunut monenlaiseen koulutukseen oltuaan vasta hyvin lyhyen ajan apulaiscontrollerina. V:n esittämiä perusteita sille, miksi hän ei ollut päästänyt K:ta JOKO -koulutukseen voitiin pitää perusteltuina ja hyväksyttävinä. Näin ollen K:hon ei ollut näytetty kohdistetun koulutukseen pääsemisen osalta epäasiallista kohtelua.

Erityisen tehtävän poistaminen

Hovioikeus katsoi, että valtion sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan neuvottelukunnan toimintaan ei ollut liittynyt K:n apulaiscontrolleriksi nimittämisen ja hänen sairauslomalle jäämisen välisenä aikana sellaisia tehtäviä, joihin K:n olisi tullut osallistua. Asiassa ei siten ollut näytetty K:hon kohdistetun tältä osin epäasiallista kohtelua.

Työhuoneiden kalustus

Asiassa oli selvitetty, että controller-toiminnon toimitilat oli kalustettu arkkitehdin laatimien suunnitelmien mukaisesti. K:n ja assistentin huoneisiin oli sijoitettu myös käytettyjä kalusteita. Esitetty näyttö ei tukenut sitä, että V olisi epäasiallisesti vaikuttanut apulaiscontrollerin huoneen kalustamiseen. Näyttämättä oli näin ollen jäänyt, että K:ta olisi hänen työhuoneensa kalustuksen osalta kohdeltu epäasiallisesti.

V:n suhtautuminen K:hon

Hovioikeus totesi, että K oli osallistunut 7.3.2008 valtakunnallisen Naistenpäivän päätapahtumaan ja pyytänyt myöhemmin sisällyttämään tilaisuuteen osallistumista vastaavat kolme tuntia työaikaansa. V oli kieltäytynyt hyväksymästä tilaisuuteen osallistumista työajaksi. K oli kuitenkin voinut perustellusti käsittää, että tasa-arvoasiat kuuluivat hänen työtehtäviinsä. Sen vuoksi V:n menettely tältä osin ei ollut ollut asianmukaista, mutta sitä ei kuitenkaan voitu pitää työturvallisuuslain 28 §:ssä tarkoitettuna häirintänä tai muuna epäasiallisena kohteluna.

Yhteenvetona edellä olevasta hovioikeus katsoi, että K ei ollut näyttänyt, että häneen olisi kohdistunut työturvallisuuslain 28 §:n mukaista terveydelle haittaa tai vaaraa aiheuttavaa häirintää tai muuta epäasiallista kohtelua. Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja hylkäsi kanteen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenjäsenet Heikki Juusela, hovioikeudenneuvos Pertti Mäkilaurila ja määräaikainen hovioikeudenneuvos Reima Jussila.

Muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa

K:lle myönnettiin valituslupa.

K vaati valituksessaan, että valtio velvoitetaan suorittamaan hänelle käräjäoikeuden tuomion mukaiset korvaukset ansionmenetyksestä, lääke- ja sairauskuluista ja henkisestä kärsimyksestä. Valtio kiisti vastauksessaan K:n vaatimukset.

Suullinen käsittely

Korkein oikeus toimitti asiassa suullisen käsittelyn.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. K on nimitetty valtiovarainministeriöön sijoitetun valtiovarain controller-toiminnon lainsäädäntöasiantuntijaksi 1.10.2005. Hän on hoitanut tehtävää 11.7. – 15.11.2007. Hänet on nimitetty valtioneuvoston apulaiscontrollerin virkaan ajaksi 16.11.2007 – 31.12.2012, ja hän on ryhtynyt hoitamaan virkaa heti virkakauden alusta lukien. K:n lähimpänä esimiehenä on toiminut tuolloinen valtioneuvoston controller V.

2. K on katsonut, että hän oli heti apulaiscontrollerin viran vastaanotettuaan joutunut V:n taholta eri tavoin tapahtuneen häirinnän ja epäasiallisen kohtelun kohteeksi. Tämä oli aiheuttanut haittaa ja vaaraa hänen terveydelleen niin, että hän oli sairastunut ja joutunut jäämään sairauslomalle 4.4.2008. Kun työnantaja ei ollut ryhtynyt tarpeellisiin toimiin sanotun K:n työssä esiintyneen epäkohdan poistamiseksi K oli joutunut irtisanoutumaan virastaan 12.2.2009.

3. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys ensin siitä, onko K:ta kohdeltu työturvallisuuslain 28 §:ssä tarkoitetulla tavalla epäasiallisesti ja, mikäli näin on menetelty, onko työnantaja laiminlyönyt lainkohdassa tarkoitetun toimimisvelvollisuutensa. Jos työnantajan katsotaan laiminlyöneen toimimisvelvollisuutensa, tulee ratkaistavaksi, onko siitä aiheutunut K:lle vahinkoa ja onko työnantajan korvattava aiheutunut vahinko sekä korvauksen määrä.

Työturvallisuuslain sovellettavat säännökset

4. Työturvallisuuslain 8 §:n 1 momentin mukaan työnantaja on tarpeellisilla toimenpiteillä velvollinen huolehtimaan työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä. Tässä tarkoituksessa työnantajan on otettava huomioon työhön, työolosuhteisiin ja muuhun ympäristöön samoin kuin työntekijän henkilökohtaisiin edellytyksiin liittyvät seikat. Pykälän 4 momentin mukaan työnantajan on jatkuvasti tarkkailtava työympäristöä, työyhteisön tilaa ja työtapojen turvallisuutta. Lain esitöiden (HE 59/2002 vp s. 29) mukaan työnantajan tarkkailuvelvoite ulottuisi työntekijän fyysisen ja psyykkisen turvallisuuden ja terveyden ohella myös työyhteisön sosiaaliseen toimivuuteen. Tähän kuuluisi myös tarkkailu mahdollisen työntekijöiden häirinnän ja muun epäasiallisen kohtelun havaitsemiseksi riittävän ajoissa, jotta niihin voidaan puuttua.

5. Työturvallisuuslain 28 §:ssä säädetään, että jos työssä esiintyy työntekijään kohdistuvaa hänen terveydelleen haittaa tai vaaraa aiheuttavaa häirintää tai muuta epäasiallista kohtelua, työnantajan on asiasta tiedon saatuaan käytettävissä olevin keinoin ryhdyttävä toimiin epäkohdan poistamiseksi.

Häirintä ja epäasiallinen kohtelu

6. Laissa ei ole tarkemmin määritelty sitä, millaista menettelyä voidaan pitää työturvallisuuslain 28 §:ssä tarkoitettuna häirintänä tai epäasiallisena kohteluna. Myöskään lain esitöissä ei tätä ole tarkemmin käsitelty. Sen arvioiminen, onko kysymys tällaisesta menettelystä, tulee siten tehtäväksi kussakin tapauksessa ilmenneiden asianhaarojen perusteella. Kysymys voi olla esimerkiksi työntekijään kohdistetusta loukkaavasta, nöyryyttävästä tai mitätöivästä käyttäytymisestä.

7. Tässä tapauksessa K on väittänyt, että häirintää ja epäasiallista kohtelua on tapahtunut hänen esimiehensä ja yksikön päällikkönä toimineen V:n toimesta muun muassa hänen työtehtäviensä järjestämisessä. Esimiehellä on sinänsä työnantajan työnjohto-oikeuden perusteella oikeus yleensä puuttua työntekijän töiden jakoon ja niiden järjestelyyn ja tehdä niitä koskevia ratkaisuja. Kohtelu voi tällöinkin olla epäasianmukaista, jos tehtäviä objektiivisesti arvioiden perusteettomasti järjestellään uudelleen taikka niitä vähennetään tai lakkautetaan. Epäasiallista voi myös olla työntekijän eristäminen muusta työyhteisöstä tai yhteisön sisäisestä tiedonkulusta.

8. Laissa tarkoitetun häirinnän ja epäasiallisen kohtelun edellytetään aiheuttavan haittaa tai vaaraa työntekijän terveydelle. Tästä johtuen satunnainen epäasiallinenkaan käyttäytyminen ei yleensä voi toteuttaa laissa tarkoitettua häirintää. Kohtelulta voidaan sen vuoksi edellyttää jossain määrin toistuvuutta tai olotilan pysyvyyttä, jotta haitta tai vaara terveydelle voisi syntyä.

Häirinnän ja epäasiallisen kohtelun arviointi

K:n työtehtävien järjestely

9. K on katsonut, että häntä kohdeltiin epäasianmukaisesti, kun controller-toiminnon työjärjestystä muutettiin hänen virkakautensa alussa ja häneltä otettiin pois aiemmin apulaiscontrollerille kuuluneita tehtäviä. Hänelle ei annettu riittävästi tehtäviä ja hänet pidettiin syrjässä eikä hänelle annettu tietoja viraston päivittäisistä asioista. Häntä ei myöskään perehdytetty apulaiscontrollerin tehtäviin.

Työjärjestyksen muuttaminen

10. Controller-toiminnon uusi työjärjestys on vahvistettu 25.2.2008. Siihen asti voimassa ollut vanha työjärjestys oli vahvistettu 21.12.2006. Vanhan työjärjestyksen mukaan valtioneuvoston apulaiscontroller avustaa valtioneuvoston controlleria toiminnon johtamisessa erityisesti asiantuntijatyön toiminnallisessa johtamisessa ja tukemisessa. Apulaiscontroller toimii ohjausjärjestelmät-yksikön päällikkönä. Vanhassa työjärjestyksessä on edelleen lueteltu yksiköiden päälliköiden yleiset tehtävät ja lisäksi todettu, että apulaiscontroller hoitaa valtion talousarviosta annetussa laissa ja asetuksessa hänelle säädetyt tehtävät. Vanhaan työjärjestykseen liittyy myös liite, jossa on eritelty yksikköjen virkamiesten vastuualueet. Apulaiscontrollerin osalta on siinä todettu, että hän toimii ohjausjärjestelmät-yksikön päällikkönä ja johtavana asiantuntijana siltä osin kuin jotakin asiaa ei ole erikseen annettu muiden virkamiesten vastuulle. Lisäksi apulaiscontroller on velvollinen seuraamaan oman vastuualueensa lisäksi hallinnonalojen tilaa ja kehitystä sisäasiainministeriön, puolustusministeriön, opetusministeriön sekä tasavallan presidentin kanslian ja eduskunnan osalta.

11. Controller-toiminnon uuden työjärjestyksen mukaan valtioneuvoston apulaiscontroller on valtion talousarviosta annetun lain 24 e §:n mukaisesti valtioneuvoston controllerin apuna ja sijaisena. Työjärjestyksessä ei ole muutoin annettu määräyksiä apulaiscontrollerin tehtävistä tai vastuualueista.

12. Vanha työjärjestys on ollut silloisten controllerin ja apulaiscontrollerin yhdessä vahvistama. Uuden työjärjestyksen on V controllerina yksin vahvistanut. Sitä on kuitenkin käsitelty controller-toiminnon sisäisissä toimintokokouksissa.

13. V:tä ennen controllerina ollut P on todistajana Korkeimmassa oikeudessa kertonut, että aikaisempi työjärjestys oli laadittu hänen ja silloin apulaiscontrollerina toimineen V:n koulutustaustan mukaan. Kun P oli koulutukseltaan lakimies, hänen tehtävänsä oli määritelty tämän mukaisesti ja V:n tehtävät kaupallisen koulutuksen taustan edellyttämin tavoin. Työjärjestys oli laadittu myös tehtävien osalta tarkaksi. P on vielä kertonut, että hänen aikanaan apulaiscontrollerille tuli tehtäviä kolmelta taholta: osa tuli controllerilta tämän tehtävänantona, osa tuli työjärjestyksen mukaisen tehtäväjaon myötä ja osa tuli valvonta- ja ohjaustoimintoon liittyen muiden osastojen kyselyjen kautta.

14. Korkeimmassa oikeudessa kuultuna V on kertonut, että vanhaa työjärjestystä oli muutettava, koska se oli laadittu edellisten viranhaltijoiden koulutustaustan mukaan. Hän on katsonut, ettei myöskään tehtävänkuviltaan tarkkaa työjärjestystä tarvittu, koska tehtävät määriteltiin kunkin työntekijän toimenkuvassa. K:n työ apulaiscontrollerina tuli painottumaan lainsäädäntöpuolelle.

15. Uudessa työjärjestyksessä apulaiscontrollerin työjärjestyksen mukaisia tehtäviä on selvästi vähennetty. Hänelle ei ole jäänyt johtamistehtäviä mahdollista controllerin sijaisuutta lukuun ottamatta. Hänen vastuualueensa on jäänyt myös aikaisempaa epämääräisemmäksi. Valtion talousarviosta annetun asetuksen 71 §:n (254/2004) perusteella apulaiscontrollerin tehtäviin on kuitenkin jäänyt toimiminen sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan neuvottelukunnan varapuheenjohtajana.

16. Korkein oikeus toteaa, että työjärjestyksen muuttamiseen ovat sinänsä olleet asialliset perusteet, koska vanha työjärjestys oli laadittu P:n ja V:n koulutustaustaan nojautuen. Tähän K on myös jo virkaa hakiessaan voinut varautua, koska V oli siihen viitannut jo 16.5.2007 lähettämässään sähköpostissa. V on työjärjestystä muuttaessaan toiminut myös toimivaltansa mukaisesti.

17. Työjärjestyksen muutosten perusteella K:n tehtäviä ei kuitenkaan ole painotettu V:n toteamin tavoin lainsäädäntöpuolelle. Kun apulaiscontrollerin tehtäviä tai hänen vastuualuettaan ei ole millään tavoin tarkemmin rajattu, hänen tehtävänsä ovat jääneet edellä mainittua yksittäistä säädökseen perustuvaa varapuheenjohtajuutta lukuun ottamatta pelkästään sen varaan, mitä V on hänelle controllerina osoittanut. Korkein oikeus katsoo, ettei ole esitetty perusteltua syytä apulaiscontrollerin tehtävien ja vastuualueen jättämiseen työjärjestyksessä tällä tavoin avoimeksi.

K:n tehtävänkuva ja tehtävät

18. Edellä kohdassa 14 todetuin tavoin V on pitänyt K:n tehtävien kannalta olennaisena toimenkuvauksen laatimista. K:n ja V:n kertomusten perusteella on selvitetty, että K:n toimenkuvasta on keskusteltu 4.12.2007, jolloin V oli ilmoittanut työjärjestyksen muutoksesta. Kun K ei ollut muutosta hyväksynyt, ei toimenkuvauksestakaan ollut sovittu.

19. Uudelleen asiasta oli keskusteltu kehityskeskustelussa 18.1.2008, mutta minkäänlaista toimenkuvaa ei ole selvitetty silloinkaan laaditun. V:n kertoman mukaan hän ei tämän jälkeen enää keskustellut K:n kanssa kahden kesken. V on kuitenkin vielä 13.3.2008 ja 2.4.2008 lähettämissään sähköpostiviesteissä esittänyt keskusteluja toimenkuvasta ja ensin mainitussa viestissä todennut, että K itse oli halunnut pitää toimenkuvansa avoimena.

20. Työjärjestykseen tehtyjen muutosten jälkeen apulaiscontrollerin työtehtävät ja vastuualueet ovat jääneet epämääräisiksi. Ne ovat edellyttäneet tarkemman toimenkuvauksen laatimista muutoin. Vastuu tästä on ollut ensi sijassa V:llä. Asiassa on jäänyt epäselväksi, millä tavoin K itse olisi halunnut pitää toimenkuvaansa avoimena. Ei voida kuitenkaan katsoa, että toimenkuvauksen laatiminen olisi tämän vuoksi estynyt. Ilmeistä on, että toimenkuvauksen laatimista ovat vaikeuttaneet lähinnä työjärjestykseen tehdyt muutokset. Vaikutusta on ollut myös sillä, että V on 18.1.2008 käydyn kehityskeskustelun jälkeen kieltäytynyt suorasta kahdenkeskisestä yhteydenpidosta K:n kanssa.

21. K on kertonut, että hänellä oli viran vastaanottamisen jälkeen varsin vähän tehtäviä ja pääosan ajasta hän oli niitä vailla. Asiassa on esitetty V:n laatima lista, jossa on listattu K:lle annetun joulukuun 2007 ja huhtikuun 2008 välisenä aikana 21 erilaista työtehtävää. K ei ole ottanut yksityiskohtaisesti kantaa näihin tehtäviin. Osa tehtävistä on kuitenkin varsin yleisellä tasolla kuten esimerkiksi listan kohdan 15 tehtävä, jonka mukaan K:n tehtävänä oli EU-asioiden seuranta ja raportointi yksikölle. Listaan on otettu myös peruuntuneita tehtäviä, kuten kokous New Yorkissa, johon K ei osallistunut.

22. Valtion taholta on vedottu myös siihen, että K:n tehtävien määrittelyä ja tehtävien antoa hänelle vaikeutti se, ettei hänellä ollut viran hoitamiseen tarpeellista pätevyyttä. Tältä osin on viitattu muun muassa siihen, että K oli eräässä asiassa epäonnistunut e-kirjeen lähettämisessä eduskuntaan ja että hänen lainsäädäntöasiantuntijaa valittaessa laatimansa nimitysmuistio ei ollut asianmukainen. Korkein oikeus katsoo, ettei näistä seikoista vielä voida päätellä, ettei K:lla olisi ollut tarvittavaa pätevyyttä viran hoitamiseen. Muutoinkaan ei ole esitetty sellaista selvitystä, että K:n tehtäviä taikka toimenkuvaa olisi ollut perusteltua tällä perusteella rajoittaa.

23. Yhteenvetona Korkein oikeus toteaa, että K:n työtehtävien ja vastuualueiden tarkempaa määrittelyä ei ole kyetty tekemään. Siten K:n tehtävät ovat jääneet lähinnä V:n yksittäistapauksittain antaman määräyksen varaan. Asiassa ei ole selvitetty, että K olisi jäänyt täysin ilman työtehtäviä. On kuitenkin pääteltävissä, että tarkemman määrittelyn puuttuminen on huomattavasti supistanut apulaiscontrollerille kuuluvaa itsenäistä työkenttää ja tehnyt hänelle itselleen vaikeaksi varautumisen ja valmistautumisen työtehtäviin.

Työtehtäviin perehdyttäminen

24. K on katsonut, ettei häntä ollut riittävästi perehdytetty apulaiscontrollerin työtehtävien hoitamiseen eikä annettu niiden hoitamiseksi riittäviä tietoja. Tämä liittyi erityisesti controllerin sijaisena hoidettaviin tehtäviin, koska V ei antanut näistä eikä controller-toiminnon asioista riittäviä tietoja. Myöskään uuden sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan neuvottelukunnan nimittämisestä hänelle ei ollut annettu mitään tietoja.

25. Valtion taholta ei ole väitettykään, että K:ta olisi erityisesti perehdytetty apulaicontrollerin tehtäviin. V on myös katsonut, ettei K ollut ilmaissut, että hän tarvitsee erityistä perehdyttämistä.

26. Korkein oikeus toteaa, että K on aikaisemmin työskennellyt virastossa lainsäädäntöasiantuntijana. Niiden asiaryhmien osalta, joiden kanssa hän oli ollut silloin tekemisissä, ei perehdyttämiseen ole ollut tarvetta. Sen sijaan controllerin sijaisena hoidettavat tehtävät ovat olleet sellaisia, joita hän ei aikaisemmassa tehtävässään ole hoitanut. Näiden osalta perehdyttämisen tarvetta on joka tapauksessa ollut.

27. Uudenmaan työsuojelupiirin tarkastaja on tarkastuskertomuksessaan päätynyt siihen, ettei työnantaja ollut antanut K:lle riittävää perehdytystä, tarvittavaa opastusta ja ohjausta työhön. Tarkastaja on katsonut, että K:n esimiehen toimeksiannot olivat olleet ylimalkaisia eivätkä olleet tapahtuneet järjestelmällisesti. Työnantaja ei ollut myöskään huolehtinut K:n työtehtävien vastuiden ja valtuuksien selkeästä määrittelystä.

28. Perehdyttämistä edellyttäneiden tehtävien laatu sekä työsuojelupiirin tarkastajan toteamat seikat huomioon ottaen perehdyttämisen olisi tullut tapahtua V:n toimesta. Tätä on kuitenkin haitannut V:n ja K:n erimielisyys K:n tehtävistä eikä siihen enää sen jälkeen, kun V on lopettanut suoran yhteydenpidon K:n kanssa, ole ollut edellytyksiä. Korkein oikeus katsoo, ettei K ole saanut riittävää perehdytystä ja tietoja ainakaan siltä osin kuin kysymys on controllerin sijaisena hoidettavista tehtävistä. Myöskään sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan neuvottelukunnan nimittämisestä K:lle ei ole annettu tietoja.

Yhteenveto K:n työtehtävien osalta

29. Korkein oikeus toteaa, että V:llä on toimivaltansa perusteella ollut oikeus muuttaa työjärjestystä. Asiassa ei ole kuitenkaan esitetty perusteita sille, että apulaiscontrollerin tehtävät ja vastuualue on työjärjestyksessä jätetty mainituin tavoin avoimiksi ja epämääräisiksi. V:n vastuulla on tässä tilanteessa ollut joka tapauksessa muutoin laatia esittämänsä tehtävänkuvaus K:n tehtävistä ja vastuualueesta, mutta tätä ei ole aikaansaatu. Näistä syistä johtuen K on jäänyt epätietoiseksi siitä, mitä hänen tehtäviinsä ja vastuualueeseensa kuuluu. Tämä on vaikeuttanut vastuualueen seurantaa ja siihen kuuluvien tehtävien asianmukaista hoitoa. K ei myöskään ole saanut tarvittavaa perehdytystä ja riittäviä tietoja hoitaakseen ainakaan työjärjestyksen mukaista controllerin sijaisuutta.

Muut K:n vetoamat seikat

30. K on pitänyt V:n menettelyä asiattomana myös palkkaneuvottelujen osalta, suhtautumisessa hänen koulutuspyyntöönsä, V:n jättäessä hyväksymättä eräässä tapauksessa hänen tekemiään työtunteja, V:n vaatiessa häntä esittämään tutkintotodistuksensa ja V:n arvosteltua muun muassa kehityskeskustelussa häntä epäasiallisesti.

31. Korkein oikeus toteaa, että K:n palkkaa ei ole määritelty ennen kuin hän on ottanut viran vastaan. V on tämän jälkeen tarjonnut palkaksi viran aikaisemman hoitajan saamaa palkkaa. K ei ole tähän tyytynyt, eikä V ole suostunut neuvottelemaan muusta määrästä. V:n esimiehet ovat sen jälkeen määritelleet palkan V:n tarjoamaa korkeammaksi.

32. V:n tehtävänä on ollut neuvotella palkasta K:n kanssa, koska K:n palkkaa ei ole sitovasti virkaa avoimeksi julistettaessa määrätty. Vaikka V ei ole käynyt muunlaista neuvottelua kuin esittänyt sanotun palkkatarjouksen, ei ole kuitenkaan perusteita katsoa, että V olisi menetellyt K:n väittämin tavoin asiattomasti.

33. V ei ole hyväksynyt K:n pyyntöä päästä ulkopuoliseen johtamiskoulutukseen. Koulutukseen hyväksyminen on ollut V:n toimivallassa. Ei voida katsoa, että V olisi käyttänyt harkintavaltaansa väärin K:n pyynnön evätessään.

34. V ei ole hyväksynyt K:n työajaksi niitä kolmea tuntia, jotka tämä on käyttänyt osallistumalla työaikanaan viraston ulkopuolella järjestettyyn naisten päivän tapahtumaan. Korkein oikeus katsoo hovioikeuden toteamin perustein, ettei V:n menettelyä tältä osin voida pitää asianmukaisena.

35. V on keväällä 2008 vaatinut K:ta esittämään todistukset K:n suorittamista tutkinnoista ja niiden vastaavuudesta Suomessa. Tämä on tapahtunut siinä yhteydessä, kun oli yritetty sopia K:n toimenkuvasta. K ei ollut toimittanut todistuksia.

36. V:n mukaan syynä todistuksien pyytämiselle oli K:n ammattitaidosta herännyt epäily. Huomioon ottaen se, että K jo oli jonkin aikaa työskennellyt lainsäädäntöasiantuntijana virastossa ja että hänet juuri oli nimitetty apulaiscontrollerin virkaan kiinnittämättä enempää huomiota todistuksiin, todistusten vaatimista tässä vaiheessa tämän syyn perusteella ei voida pitää perusteltuna. Vaikka työnantajalla sinänsä voi olla nimittämisen jälkeenkin perusteita vaatia todistusten osalta selvityksiä, muutoinkaan tässä tapauksessa ei ole vaatimuksen esittämiseen esitetty asiallista syytä.

37. V on kiistänyt arvostelleensa K:n ammattitaitoa kehityskeskusteluissa epäasianmukaisesti. Tältä osin selvitys perustuu vain kummankin kertomaan. Tällä perusteella ei voida päätellä, että V olisi menetellyt K:n väittämin tavoin epäasiallisesti.

Onko K:ta kohdeltu epäasiallisesti

38. K on katsonut, että V:n häneen kohdistamat toimet ovat olleet epäasiallisia jo yksinomaan sillä perusteella, että hän on kokenut ne subjektiivisesti häiritseviksi. Korkein oikeus toteaa, ettei työturvallisuuslain 28 §:ää voida kuitenkaan tulkita tällä tavoin, vaan työnantajan menettelyn asianmukaisuutta on arvioitava objektiivisin perustein.

39. Edellä todetuilla K:n tehtävien järjestelyä koskevilla toimilla V on aikaansaanut tilanteen, jossa K:n tehtävät ja vastuualue ovat jääneet epämääräisiksi ja riippumaan V:n kussakin tapauksessa tekemästä päätöksestä ja tehtävänannosta. V ei ole myöskään perehdyttänyt K:ta suoraan työjärjestyksen perusteella K:lle V:n sijaisena määräytyviin tehtäviin eikä varmistunut siitä, että K saa näiden hoitamiseksi riittävät tiedot. K:lle ei ole myöskään edellä todetuin tavoin annettu tietoja sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan neuvottelukunnan nimittämisestä.

40. K on virka-asemaltaan ollut controller-toiminnon toiseksi korkein virkamies. Aikaisemman työjärjestyksen apulaiscontrollerille osoittamat työtehtävät ja vastuualueet ovat vastanneet tätä virka-asemaa. K:n työtehtävien järjestely uudessa työjärjestyksessä ei ole vastannut järjestelyjä, joita apulaiscontrollerin tehtävien osalta on aikaisemmin noudatettu. Pelkästään uuden työjärjestyksen perusteella K:lle määräytyneet tehtävät ja vastuu ovat olleet K:n virka-asemaan nähden vähäiset.

41. V on toiminut K:n tehtäviä järjestellessään toimivaltansa mukaisesti. Toisaalta hänen velvollisuutensa on ollut järjestää tehtävät asianmukaisella tavalla. Edellä todetuin tavoin V:n K:n työtehtäviä koskevalle järjestelylle ei ole esitetty perusteltuja syitä. Ei ole myöskään esitetty syytä tehtäväkuvan lähemmän määrittämisen lykkäämiselle. Korkein oikeus katsoo, että V on työtehtävien järjestelyssä ja K:n perehdyttämisessä menetellyt K:ta kohtaan epäasianmukaisesti. V:n menettelyä myös työajan lyhentämisen ja tutkintotodistusten vaatimisen osalta voidaan pitää epäasianmukaisena. Kysymys ei näissä suhteissa ole ollut pelkästään sellaisesta erimielisyydestä V:n ja K:n välillä, jonka K on ollut velvollinen sietämään.

42. V:n menettely erityisesti työtehtävien järjestelyn osalta on kohdistunut K:n viranhoidon alussa hänen kannaltaan keskeisiin työn sisältöä ja hänen vastuutaan koskeviin seikkoihin. Menettely on johtanut K:n epätietoisuuteen hänelle kuuluvista tehtävistä ja vastuustaan viranhoidossa. Epätietoisuutta on vielä lisännyt se, että V on kieltäytynyt suorasta kahdenkeskisestä yhteydenpidosta K:n kanssa. Näistä syistä kohtelua voidaan pitää sellaisena, että se on myös voinut aiheuttaa työturvallisuuslain 28 §:ssä tarkoitetuin tavoin haittaa tai vaaraa K:n terveydelle.

Työnantajan toimimisvelvollisuus

43. K on ilmoittanut epäasialliseksi katsomastaan kohtelusta työnantajan edustajalle E:lle 26.3.2008. Sen jälkeen K on ottanut yhteyttä alivaltiosihteeri T:hen 14.5.2008. Tämän toimesta on 5.6.2008 järjestetty neuvottelu, jossa ovat olleet paikalla T, E ja K. Sen perusteella ei ole työnantajan taholta ryhdytty muihin toimenpiteisiin.

44. E on todistajana Korkeimmassa oikeudessa kertonut, että hankittuaan V:n vastineen K:n väitteisiin he olivat T:n kanssa katsoneet, ettei kyse ollut kiusaamisesta. He katsoivat, että V oli toiminut oikein ja että työnantajalla oli häneen täysi luottamus. Sen vuoksi asia ei edellyttänyt muita toimenpiteitä.

45. Työturvallisuuslain 28 §:n mukaan työnantajan on epäasiallisesta kohtelusta tiedon saatuaan käytettävissä olevin keinoin ryhdyttävä toimiin epäkohdan poistamiseksi. Luonnollisesti työnantajan tulee ensin tiedon saatuaan selvittää asiaa.

46. K:n ilmoituksen mukaan viraston päällikkö oli kohdellut häntä epäasianmukaisesti. Tämä on otettava asian selvittelyssä huomioon. Ei voida pitää riittävänä, että asiaa tällaisessa tapauksessa selvitellään pelkästään ottamalla yhteyttä asianomaiseen esimieheen ja tekemällä johtopäätökset hänen kuulemisensa perusteella. On selvää, että asiaa on pyrittävä selvittämään monipuolisesti myös muulla tavoin. Tässä tapauksessa myös se, että K oli jäänyt sairauslomalle juuri ilmoituksessa mainittujen asioiden seurauksena, olisi antanut aihetta muunlaiselle selvitykselle. Korkein oikeus katsoo, etteivät työnantajan edustajat ole tässä tapauksessa ryhtyneet riittäviin toimiin asian selvittämiseksi. Päätymäänsä lopputulokseen nähden he eivät ole myöskään ryhtyneet mihinkään toimiin epäkohdan poistamiseksi. Työnantaja on siten laiminlyönyt työturvallisuuslain 28 §:n mukaisen toimimisvelvollisuutensa.

Vahingonkorvausvastuun määräytymisestä

47. Työturvallisuuslaissa ei ole säädetty edellä mainitun työnantajan toimimisvelvollisuuden laiminlyönnistä seuraavasta korvausvastuusta. Myöskään valtion virkamieslaissa ei ole vahingonkorvaussäännöksiä, joiden perusteella virkasuhteessa olevalla olisi oikeus saada korvausta työnantajan menettelystä. Vahingonkorvausvastuu on siten perustettava vahingonkorvauslakiin.

48. Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan tahallisesti tai tuottamuksellisesti toiselle vahingon aiheuttanut on velvollinen korvaamaan sen, jollei laissa toisin säädetä. Lain 3 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan työnantaja on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka työntekijä virheellään tai laiminlyönnillään työssä aiheuttaa. Pykälän 2 momentin mukaan sama koskee vastaavasti valtiota, kun vahinko on aiheutunut sellaisen työntekijän tai virkasuhteessa olevan henkilön virheestä, jota ei ole pidettävä julkisen vallan käyttämisenä.

49. Vahingonkorvauksen tuomitseminen edellyttää siten ensiksi, että työnantajan edustaja on menetellyt tuottamuksellisesti. Lisäksi virheellisen toiminnan on oltava syy-yhteydessä aiheutuneeseen vahinkoon.

50. Vahingon korvattavuus määräytyy vahingonkorvauslain 5 luvun säännöksien mukaan. Luvun 1 §:n mukaan vahingonkorvaus käsittää hyvityksen henkilö- ja esinevahingosta sekä 4 a ja 6 §:ssä säädetyin edellytyksin kärsimyksestä. Luvun 2 §:n mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista, ansionmenetyksestä, kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta ja pysyvästä haitasta.

Sairastumisesta aiheutunut vahinko

51. Edellä todetuin tavoin valtion edustajat ovat laiminlyöneet työturvallisuuslain 28 §:ssä edellytetyn toimimisvelvollisuutensa. Valtio on siten tämän tuottamuksen perusteella velvollinen korvaamaan siitä aiheutuneen vahingon.

52. K on jäänyt sairauslomalle 4.4.2008. Sairausloma on jatkunut 20.1.2009 asti. Esitettyjen työterveyslääkärin antamien lääkärinlausuntojen mukaan sairausloman pääasiallisena syynä on ollut lievä tai keskivaikea masennus.

53. Asiassa myös todistajana kuullun psykiatri Ari Korpelan antaman lausunnon mukaan K:n työpaikan tilanteen ja hänen masennusoireistonsa välillä on mitä todennäköisin syy-yhteys. Korpelan kertoman mukaan K oli käynyt 12 kertaa vuonna 2008 hänen vastaanotollaan. K:n työpaikan tilanteesta kertoma ei ollut ristiriidassa hänen oireistonsa kanssa.

54. Myös työterveyslääkäri Elis Heikkilä on todistajana kertonut, että hän oli vastaanotollaan pitänyt K:n kertomaa kiusaamista aitona tilanteena ja katsonut K:n olevan ahdistunut ja avun tarpeessa. Heikkilä on antanut lääkärinlausunnot, joissa sairauslomaa on määrätty mainitulla perusteella.

55. Sanotun lääketieteellisen selvityksen perusteella Korkein oikeus katsoo selvitetyksi, että K on sairastunut häneen kohdistuneen epäasiallisen kohtelun vuoksi. Todistajina kuultujen lääkäreiden kertomuksista on pääteltävissä, että sairaus on pitkittynyt, koska työnantajan edustajat eivät ole ryhtyneet toimenpiteisiin epäasiallisen kohtelun poistamiseksi. Näin ollen K:n sairastuminen ja sairausloman pitkittyminen ovat syy-yhteydessä sanottuun kohteluun ja siihen, ettei työnantaja ole ryhtynyt tarpeellisiin toimenpiteisiin epäkohdan poistamiseksi.

56. K on vaatinut ensiksikin ansionmenetyksenä sairausloman ajalta 4.4.2008 – 20.1.2009 13 582,20 euroa. K:n kärsimä vahinko on vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:ssä tarkoitettu henkilövahinko. Valtio on myöntänyt korvauksen määrältään oikeaksi. Siten valtio on velvollinen suorittamaan tämän korvauksen K:lle.

57. K on lisäksi vaatinut lääke- ja sairauskuluja 8 846 euroa. Valtio on myöntänyt sairauskulut määrältään, mutta kiistänyt määrän lääkekulujen osalta. Korkein oikeus katsoo käräjäoikeuden toteamin perustein, että valtio on korvausvelvollinen myös vaadittujen lääkekulujen osalta. Siten valtio on velvollinen suorittamaan korvauksena vaaditun mukaisen määrän.

58. K on vielä vaatinut korvausta henkisestä kärsimyksestä 30 000 euroa. Korkein oikeus toteaa, että hän ei ole vaatinut korvausta sen perusteella, että kärsimys olisi rinnastettavissa vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:ssä tarkoitettuun kipuun ja särkyyn. Siten oikeutta korvaukseen on arvioitava vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n perusteella. Pykälän 1 momentin mukaan oikeus korvaukseen loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä on sillä, 1) jonka vapautta, rauhaa, kunniaa tai yksityiselämää on rangaistavaksi säädetyllä teolla loukattu, 2) jota on rangaistavaksi säädetyllä teolla syrjitty, 3) jonka henkilökohtaista koskemattomuutta on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vakavasti loukattu tai 4) jonka ihmisarvoa on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vakavasti loukattu muulla 1 – 3 kohdassa tarkoitettuihin loukkauksiin verrattavalla tavalla.

59. Korkein oikeus toteaa, että korvauksen tuomitseminen voi tässä tapauksessa perustua ainoastaan viimeksi mainitun lainkohdan 4 kohtaan, joka edellyttää, että vahingon kärsijän ihmisarvoa on vakavasti loukattu. Lain esitöiden mukaan (HE 167/2003 vp s. 59) loukkauksen vakavuutta olisi arvioitava ennen muuta siltä kannalta, kuinka olennaisella tavalla teko loukkaa uhrin ihmisarvoa. Pelkästään loukkauksen tahallisuus ei merkitsisi loukkauksen vakavuutta. Arvioinnissa voitaisiin kiinnittää huomiota esimerkiksi loukkauksen laatuun, etenkin loukkauksen tekotavan raakuuteen, julmuuteen tai nöyryyttävyyteen. Myös esimerkiksi loukkauksen toistuvuus ja jatkuvuus voitaisiin ottaa arvioinnissa huomioon.

60. Tässä tapauksessa valtion edustajat ovat menetelleet edellä todetuin tavoin tuottamuksellisesti. Epäasiallinen kohtelu on loukannut K:ta henkilönä. Ei voida kuitenkaan katsoa, että menettely olisi ollut törkeän huolimatonta ja sillä tavoin loukkaavaa, että vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n 4 kohdan mukaiset korvaamisen edellytykset täyttyisivät. Näin ollen kärsimyksestä vaaditun korvauksen tuomitsemiselle ei ole edellytyksiä.

Ansionmenetys ajalta 21.1.2009 – 9.9.2010

61. K on lisäksi vaatinut korvausta ansionmenetyksestään ajalta 21.1.2009 – 9.9.2010 49 470 euroa. Vaatimus perustuu siihen, että K oli tuona aikana ansainnut hoitamastaan Kairon amerikkalaisessa yliopistossa olevasta toimesta vähemmän kuin hän olisi ansainnut apulaiscontrollerin virassa. K oli joutunut hakeutumaan muihin tehtäviin, koskei työnantaja ollut korjannut olosuhteita sellaiseksi, että K olisi voinut palata virkaansa hoitamaan. Hän oli joutunut eroamaan virastaan, koska hänelle ei myönnetty virkavapautta sanotun toimen hoitamiseksi.

62. Korkein oikeus toteaa, että tältä osin kysymys ei ole henkilövahingosta johtuvan ansionmenetyksen korvaamisesta, koska K:n sairausloma on päättynyt 20.1.2009 eikä ansionmenetys ole miltään osin johtunut K:n sairaudesta.

63. Vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:n toisen virkkeen mukaan milloin vahinko on aiheutettu rangaistavaksi säädetyllä teolla tai julkista valtaa käytettäessä taikka milloin muissa tapauksissa on erittäin painavia syitä, käsittää vahingonkorvaus hyvityksen myös sellaisesta taloudellisesta vahingosta, joka ei ole yhteydessä henkilö- tai esinevahinkoon.

64. Kysymyksessä olevan taloudellisen vahingon korvaaminen edellyttää siten tässä tapauksessa edellä mainitussa lainkohdassa tarkoitettuja erittäin painavia syitä. Perusedellytyksenä on myös se, että tämä vahinko on syy-yhteydessä valtion edustajien tuottamukselliseen menettelyyn.

65. K ei ole sairauslomansa päätyttyä 20.1.2009 palannut hoitamaan apulaiscontrollerin virkaansa. K on väittänyt hänelle ilmoitetun, että paluu on mahdotonta. Valtio on tämän kiistänyt. Asiassa ei ole esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella voitaisiin päätellä, että K:n palaaminen virkaansa hoitamaan olisi työnantajan toimesta torjuttu.

66. Valtio ei ole väittänytkään, että se olisi K:n sairausloman päättymiseen mennessä tehnyt mitään toimia niiden epäkohtien korjaamiseksi, joiden edellä todetuin tavoin on katsottu aiheuttaneen K:n sairastumisen. Epäkohdat ovat olleet kuitenkin sellaisia, joiden käsittelyyn on ollut tilaisuus varsinaisesti vasta K:n palattua työhön.

67. On sinänsä selvää, että K on sanotun epäasiallisen kohtelun vuoksi ollut haluton palaamaan hoitamaan virkaansa. K:lle ei ole kuitenkaan myönnetty sanotun toisen toimen hoitamiseksi virkavapautta. Tämän jälkeen hän on eronnut virastaan.

68. Korkein oikeus toteaa, että K:n hakeutuminen sairauslomansa jälkeen aivan toisenlaisiin tehtäviin ulkomaille ja siitä johtuva virkavapaushakemus on hänen uraansa koskeva henkilökohtainen ratkaisu, johon ilmeisesti ovat myötävaikuttaneet myös muut syyt kuin hänen valtiovarainministeriössä kohtaamansa epäasiallinen kohtelu. Irtisanoutuminen on perustunut ensisijaisesti työnantajan virkavapaushakemuksesta tekemään ratkaisuun. Näin ollen irtisanoutumisesta aiheutuneen ansioiden alenemisen syy-yhteys epäasiallista kohtelua koskeviin työnantajan toimiin puuttuu tai on joka tapauksessa varsin heikko. Kun kuitenkaan vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:n edellyttämiä erittäin painavia syitä hyvityksen tuomitsemiselle ei tässä tapauksessa ole käsillä, Korkein oikeus pitää jo tällä perusteella selvänä, että valtiolla ei ole velvollisuutta suorittaa korvausta ansionmenetyksestä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

Ansionmenetystä ajalta 4.4.2008 – 20.1.2009 koskevan korvauksen ja lääke- ja sairauskuluja koskevan korvauksen osalta asia jätetään käräjäoikeuden tuomiolauselmasta ilmenevän lopputuloksen varaan.

Ansionmenetystä ja eläkekertymän menetystä ajalta 21.1.2009 – 9.9.2010 koskevan korvauksen ja kärsimyskorvauksen osalta hovioikeuden tuomion lopputulos jää pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Pertti Välimäki, Pasi Aarnio, Juha Häyhä (eri mieltä) ja Hannu Rajalahti (eri mieltä). Esittelijä Katariina Sorvari (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Esittelijäneuvos Sorvari: Mietintö oli perustelujen kohtien 1 - 8 osalta Korkeimman oikeuden ratkaisun mukainen. Tämän jälkeen Korkein oikeus lausunee seuraavan.

K on pitänyt epäasiallisena kohteluna ensinnäkin sitä, että V ei ollut neuvotellut hänen kanssaan viran palkkauksesta, vaikka virkaan oli hänen mielestään kuulunut sopimuspalkka, josta olisi tullut neuvotella ja sopia esimiehen kanssa. Esitetyn todistelun perusteella on tullut selväksi, että päätösvalta apulaiscontrollerin viran palkkauksesta on aiemman palkkauskäytännön ja sisäisten ohjeiden määrittämien valtuuksien rajoissa kuulunut V:lle controller-toiminnon esimiehenä. K:n palkkauksesta on, tämän otettua asian johdosta yhteyttä hallintojohtaja E:hen, päätetty lopulta E:n ja alivaltiosihteeri T:n allekirjoittamalla päätöksellä. Virkaan ei ole liittynyt K:n käsityksen mukaista sopimuspalkkaa, josta olisi tullut neuvotella ja sopia K:n kanssa. Tällä perusteella Korkein oikeus katsonee, että K:ta ei ole hänen palkkauksestaan käytyjen keskustelujen yhteydessä tai palkan suuruudesta päätettäessä kohdeltu epäasiallisesti.

Edelleen K on pitänyt epäasiallisena kohteluna hänelle kuuluneiden työtehtävien määrittelemistä ja uudelleen järjestelyä muun muassa työjärjestystä muuttamalla. Korkeimmassa oikeudessa tältä osin kuullut K ja V sekä P ja O ovat kertoneet olennaisilta osin samalla tavoin kuin heidän kertomakseen käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomioihin on kirjattu.

Työjärjestyksen uudistaminen oli ollut vireillä jo ennen kuin apulaiscontrollerin määräaikainen virkasuhde oli julistettu haettavaksi ja K oli nimitetty tuohon virkaan, mikä seikka ilmenee V:n K:lle 16.5.2007 lähettämästä sähköpostiviestistä. Tuosta viestistäkin päätellen pääasiallisena perusteena työjärjestyksen muuttamiseen on ollut saattaa työjärjestys K:n nimittämisen jälkeen vastaamaan controllerina toimineen V:n ja apulaiscontrolleriksi nimitetyn K:n koulutustaustoja, missä suhteessa tilanne aikaisempaan verrattuna oli muuttunut. Controllerin virassa aikaisemman työjärjestyksen voimassa ollessa toiminut P oli suorittanut oikeustieteellisen tutkinnon, kun taas apulaiscontrollerina tuolloin toimineella V:llä oli kauppatieteellinen tutkinto. K:lla puolestaan on ulkomailla suoritettu oikeustieteellinen tutkinto. Apulaiscontrollerin tehtävät oli K:n nimittämisen jälkeen ollut tarkoitus painottaa lainsäädäntöön, sääntelypolitiikkaan ja muihin oikeudellisiin kysymyksiin, mikä ilmenee myös 24.7.2007 päivätystä viranhakuilmoituksesta. Todistelussa ei ole tullut ilmi, että työjärjestyksen uudistamisella olisi pyritty vähentämään K:lle apulaiscontrollerina kuuluneita tehtäviä tai muuttaa niitä vähempiarvoisiksi. Näin ollen Korkein oikeus katsonee, että työjärjestyksen uudistamiseen on ollut asiallinen peruste.

Työjärjestyksiä vertailemalla ilmenee, että uusi, 25.2.2008 vahvistettu työjärjestys on monilta osin laadittu yleisluontoisemmaksi aikaisempaan työjärjestykseen verrattuna. Työjärjestykset eroavat toisistaan myös siten, että uudesta työjärjestyksestä on poistettu määräys, jonka mukaan controller-toiminnon ohjausjärjestelmät-yksikön päällikkönä toimii apulaiscontroller. Uudessa työjärjestyksessä ei myöskään ole nimenomaista viittausta tehtäviin, jotka apulaiscontrollerille kuuluvat valtion talousarviosta annetun lain ja asetuksen mukaan. Sitä vastoin kummassakin työjärjestyksessä on samansisältöinen määräys siitä, että valtioneuvoston apulaiscontroller toimii valtion talousarviosta annetun lain 24 e §:n mukaisesti controllerin apuna ja sijaisena.

Todistelusta on käynyt ilmi, että uutta työjärjestystä on käsitelty controller-toiminnon sisäisissä toimintokokouksissa, joihin K:kin on osallistunut. Työjärjestyksen vahvistaminen on kuulunut osastopäällikkönä toimineen V:n päätäntävaltaan. Uudella työjärjestyksellä ei ole voinut olla vaikutusta tehtäviin, jotka apulaiscontrollerille ovat kuuluneet ylemmänasteisten säädösten, muun muassa valtion talousarviosta annetun lain tai asetuksen perusteella. Todistelun perusteella voidaan katsoa, että ohjausjärjestelmät-yksikön tehtävät ovat sopineet paremmin V:n kuin K:n kokemukseen ja koulutustaustaan. Uudella työjärjestyksellä on pyritty määrittämään virkamiesten tehtävät vain yleisluontoisesti. Työjärjestyksen vahvistamisen jälkeen eri virkamiesten tehtävät on ollut jäljempänä mainituin tavoin tarkoitus määritellä tarkemmin yksityiskohtaisemmilla toimenkuvauksilla. Tämäkin selittää osaltaan työjärjestysten eroavuuksia. Korkein oikeus todennee, että menettely ei myöskään poikkea valtionhallinnossa yleisesti noudatettavasta käytännöstä. Korkein oikeus katsonee siten, että työjärjestyksen uudistamiseen, käsittelyyn tai vahvistamiseen ei ole liittynyt K:hon kohdistunutta epäasiallista kohtelua.

Lisäksi K on katsonut, että häntä ei ollut perehdytetty tehtäväänsä asianmukaisesti. K:n ja V:n kertomusten perusteella onkin käynyt selville, että K:ta ei ole erityisesti perehdytetty apulaiscontrollerin virkaan kuuluneiden tehtävien sisällölliseen puoleen, mutta esimerkiksi työn edellyttämiä teknisiä valmiuksia koskevaa koulutusta ja valtionhallinnon toimintatapoihin perehdyttämistä K:lle on annettu.

Asiaa arvioitaessa on kuitenkin otettava huomioon, että K oli työskennellyt jo aiemmin controller-toiminnon lainsäädäntöasiantuntijana. Näin ollen yksikössä oli perustellusti voitu olettaa, että hänellä oli ollut tietämystä yksikön ja sen johdon tehtävistä jo ennen apulaiscontrollerin virkaan nimittämistään. Virka on ollut vaativa asiantuntijatehtävä, johon ei voida edellyttää samanlaista perehdyttämistä kuin alemman tason tehtäviin. K:n oma ennakkokäsitys kelpoisuudestaan, perehtyneisyydestään ja sopivuudestaan apulaiscontrollerin viran toimenkuvaan kuuluviin tehtäviin ilmenee hänen 6.9.2007 päivätystä hakemuksestaan virkaan. Myös P on esittänyt käsityksenään, että laajamittaista tarvetta K:n perehdyttämiseen apulaiscontrollerin viran tehtäväalaan ei ole voinut olla. Samoin lainsäädäntöasiantuntijaksi helmikuussa 2008 nimitetty O on kertonut, että hänellekään ei ollut annettu tähän asiantuntijatehtävään erityistä perehdytystä, vaan tehtävä oli edellyttänyt työssä oppimista ja omaehtoista asioiden selvittämistä. Ottaen erityisesti huomioon kysymyksessä olevan johtavan tason asiantuntijatehtävän luonteen Korkein oikeus katsonee, että K:hon ei ole työtehtäviin perehdyttämisen ja kouluttamisen osalta kohdistettu muista yksikön viranhaltijoista poikkeavaa tai muutoinkaan epäasiallista kohtelua.

K on pitänyt epäasiallisena kohteluna myös sitä, että hänelle ei ollut annettu työtehtäviä ja että tehtäviä oli otettu häneltä pois. Asiassa on käynyt selville, että K:lle kuuluvat työtehtävät eivät olleet selkiytyneet koko sinä aikana, jonka hän oli sairauslomansa alkamiseen mennessä toiminut apulaiscontrollerina. Esitetystä selvityksestä on syntynyt vaikutelma siitä, että toisaalta K:lla itsellään on ollut epärealistiset odotukset apulaiscontrollerin tehtävien laadusta, erityisesti hänen vastuualueeseensa sisältyvistä esimiestehtävistä, sekä hänen mahdollisuuksistaan itse päättää omasta työnkuvastaan. Toisaalta taas V yksikön esimiehenä on odottanut K:lta itsenäisempää ja enemmän oma-aloitteista työskentelyä asiantuntijatehtävässään.

Asiassa on valtion puolesta esitetty V:n laatima luettelo tehtävistä, jotka K oli joulukuun 2007 ja huhtikuun 2008 välisenä aikana saanut suoritettavakseen. Luetteloon sisältyy myös tehtäviä, joista K V:n mukaan oli kieltäytynyt tai jotka hän oli siirtänyt jonkun muun virkamiehen tehtäväksi. K ei ole nimenomaisesti riitauttanut tehtäväluettelon oikeellisuutta. Varmojen johtopäätösten tekeminen K:n todellisesta työtilanteesta on mainitusta luettelosta huolimatta epävarmaa, koska K:n ja V:n kertomukset näiltäkin osin ovat varsin ristiriitaisia. K:n kertomusta työtilanteestaan ja tehtäviensä vähyydestä ei kuitenkaan voida pitää kaikilta osin uskottavana. Kertomusten perusteella syntyneen vaikutelman mukaan kysymys on ollut pikemminkin siitä, että K:n suoritettavaksi tulleet työtehtävät eivät ole kaikilta osin olleet hänen odotustensa mukaisia. Korkeimmassa oikeudessa kuultu P on apulaiscontrollerin tehtäviä kuvatessaan esittänyt käsityksenään, että eri ministeriöistä controller-toimintoon tulleet ohjaus- ja neuvontayhteydenotot, jotka aikaisemmin olivat muodostaneet osan apulaiscontrollerin tehtävistä, olivat K:n nimityksen jälkeen vähentyneet. Myös tämä muutos on saattanut vaikuttaa K:n työtilanteeseen.

K:n työtehtävät on edellä mainitulla tavalla määritelty työjärjestyksessä ainoastaan yleisluontoisesti. V:n kertomuksesta sekä V:n ja K:n välillä 13.3 – 2.4.2008 käydystä sähköpostikeskustelusta päätellen K:n toimenkuvan jääminen vielä tuossa vaiheessa tarkemmin määrittelemättä on ainakin osaksi johtunut K:n omasta toivomuksesta. V:n K:lle 13.3. ja 2.4.2008 lähettämistä sähköpostiviesteistä ilmenee, että V on ehdottanut K:lle neuvottelua tehtävien tarkempaa määrittelyä varten. K:n vastausviestit puolestaan osoittavat, että hän on vielä tuossa vaiheessa halunnut pitää tarkemman toimenkuvansa avoimena. Neuvottelua ei ole pystytty ennen K:n sairausloman alkamista järjestämään.

Korkein oikeus todennee kuitenkin tältä osin, että virkamiehen työtehtävien määrittely ei voi viime kädessä olla työnantajan edustajan ja työntekijän välisissä neuvotteluissa sovittava asia, vaikka hyvään johtamistapaan kuuluukin käydä niistä keskusteluja joko säännöllisten kehityskeskustelujen yhteydessä tai muutoin. Esimiehellä on velvollisuus huolehtia siitä, että hänen johtamansa yksikön tehtävät tulevat asianmukaisesti jaetuiksi ja tehdyiksi. Erityisesti K:n, P:n ja O:n kertomuksista on ilmennyt, että V:n ja K:n kesken ei ole ollut toimivaa keskusteluyhteyttä ainakaan tammikuun 2008 jälkeen. Tästä huolimatta V:llä on yksikön esimiehenä ollut velvollisuus ryhtyä toimenpiteisiin tehtäväjaon selkiyttämiseksi. Tältä osin V:n toimintaa ei voida pitää asianmukaisena.

K on vielä katsonut tulleensa kohdelluksi epäasiallisesti eräissä muissa tilanteissa, muun muassa tammikuussa 2008 käydyn tulos- ja kehityskeskustelun yhteydessä, jolloin V olisi arvostellut häntä ja hänen työntekoaan epäasiallisesti. V on kertonut kehityskeskustelun tapahtumista eri tavalla kuin K. K:n kertomusta tältä osin tukevaa selvitystä ei asiassa ole esitetty. Toisaalta lainsäädäntöasiantuntijan tehtävässä helmikuussa 2008 aloittanut O on kertonut, että työilmapiiri esimerkiksi toimintokokousten yhteydessä oli ollut normaali eikä hän ollut havainnut työyhteisössä erityistä riitelyä tai ˮhuutamistaˮ, vaikkakin hän oli muutoin todennut K:lla ja V:llä olleen ˮjäätävät välitˮ. O:n käsitys V:n käyttäytymisestä työyhteisössä tukee enemmän V:n kuin K:n kertomusta. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsonee, että K:n väite hänen epäasiallisesta kohtelustaan kehityskeskustelun yhteydessä, hänen tutkintonsa vastaavuuden selvittämisessä tai muutoin työyhteisön jäsenenä on jäänyt näyttämättä toteen.

Yhteenvetona kanteen perusteeksi esitetyistä seikoista Korkein oikeus todennee, että K on ennen sairauslomansa alkamista ehtinyt toimia apulaiscontrollerin virassa vain lyhyen ajan, alle viisi kuukautta. Controller-toiminnossa on K:n nimityksen jälkeen vallinnut tilanne, jossa erityisesti controllerin ja apulaiscontrollerin välistä työnjakoa on ollut tarpeen organisoida uudelleen. Työjärjestyksen uudistamisen osalta työnjakoa onkin muutettu, mutta K:n tarkempi toimenkuva on jäänyt tekemättä. Näissä olosuhteissa on kuitenkin ymmärrettävää, että K:n toimenkuva on viranhoidon alkuvaiheessa, ennen hänen sairauslomaansa, voinut jäädä vielä selkiytymättömäksi. Sairausloman pitkäksi muodostuneesta kestosta ei vielä tuolloin ole voinut olla tietoa. Vaikka V:n esimiestoimintaa jälkikäteen voidaankin arvostella siitä, että controller-toiminnon johtavien viranhaltijoiden välinen työnjako ja erityisesti K:n tehtäväkuva olisi tullut kyetä vahvistamaan jo aikaisemmin, V:n menettelyä ei tältäkään osin voida pitää sellaisena häirintänä tai epäasiallisena kohteluna, jota työturvallisuuslain 28 §:ssä tarkoitetaan.

Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus ei muuttane hovioikeuden tuomion lopputulosta.

Oikeusneuvos Rajalahti: Hyväksyn esittelijän mietinnön.

Äänestyksen lopputulokseen nähden velvollisena lausumaan vahingonkorvausvaatimuksesta ilmoitan olevani samaa mieltä kuin enemmistö.

Oikeusneuvos Häyhä: Hyväksyn mietinnön siltä osin kuin siinä on katsottu, ettei K:ta ole kohdeltu epäasiallisesti työhön perehdyttämisessä.

Olen samaa mieltä kuin enemmistö perustelujen kohtien 1 - 5 osalta. Olen myös enemmistön kanssa samaa mieltä siltä osin kuin enemmistö on katsonut, että K:ta ei ole kohdeltu epäasiallisesti palkasta neuvoteltaessa, koulutukseen hyväksymisessä, työajan vähentämisessä naisten päivän tapahtumaan osallistumisen vuoksi tai kehityskeskusteluissa.

Ottaen huomioon, että K:n toimenkuvaa pyrittiin keväällä 2008 täsmentämään ja kun K:n koulutuksella ja tosiasiallisella pätevyydellä on merkitystä toimenkuvan kannalta, en katso V:n menetelleen epäasiallisesti hänen pyydettyään K:ta tuossa yhteydessä esittämään todistukset suorittamistaan tutkinnoista ja niiden vastaavuudesta Suomessa.

Siltä osin kuin asiassa on kysymys siitä, onko K:ta kohdeltu epäasiallisesti sen vuoksi, ettei hänellä ollut riittävästi työtehtäviä eikä hänen työtehtäviään ollut täsmennetty, lausun seuraavaa:

K on ollut julkisoikeudellisessa virkasuhteessa valtioon. Julkisen edun vuoksi virkasuhteen sisällöstä määrääminen on rajoitetumpaa kuin työtehtävistä määrääminen työsopimussuhteissa. Virkamiehen tehtävistä ja velvollisuuksista on tyypillisesti säädetty erikseen eikä virkaan nimitetty voi sopimalla määritellä virkavelvollisuuksiensa sisältöä.

Valtiovarain controller -toiminnosta, sen tehtävistä ja valtuuksista, tietojensaantioikeudesta sekä asemasta ja ratkaisuvallasta on säädetty valtion talousarviosta annetun lain (1216/2003) 24 e – 24 h §:ssä. Mainitun lain 24 e §:stä ilmenee, että valtioneuvoston apulaiscontroller toimii valtioneuvoston controllerin apuna ja sijaisena. Tässä merkityksellisten tapahtumien aikaan voimassa olleen valtion talousarviosta annetun asetuksen (254/2004) 71 §:n mukaan valtiovarainministeriön yhteydessä toimivan sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan neuvottelukunnan varapuheenjohtajuus kuului apulaiscontrollerin tehtäviin.

K:n aloittaessa viranhoidon 16.11.2007 oli lisäksi voimassa valtioneuvoston controllerin ja apulaiscontrollerin keskinäistä työtehtävien jakautumista määrittävä työjärjestys, jonka taustasta ja sisällöstä on tehty selkoa enemmistön perustelujen kohdissa 10 - 13. Mainittu työjärjestys oli laadittu edellisten viranhaltijoiden koulutustaustaan soveltuvaksi, joten sen muuttaminen on K:n nimityksen jälkeen ollut perusteltua, eikä K voi lähteä siitä, että työjärjestys säilyy sellaisena kuin se oli ennen hänen nimitystään. Uudessa V:n 25.2.2008 vahvistamassa työjärjestyksessä apulaiscontrollerin työtehtävät ovat jääneet avoimiksi vastaten lähinnä sitä, mitä niistä on säädetty.

V:n kertomuksesta ilmenee, että K:lle oli tarkoitus laatia tämän koulutustaustaan soveltuva, lainsäädäntöpuolelle painottuva toimenkuva. K ja V olivat keskustelleet toimenkuvasta 4.12.2007 ja 18.1.2008 ilman, että toimenkuvan sisällöstä olisi saavutettu yhteisymmärrystä. Jälkimmäisen keskustelun jälkeen V ei enää keskustellut K:n kanssa kahden eikä K:lle saatu laadittua toimenkuvaa.

Näin ollen K:n työtehtävät olivat uudessa työjärjestyksessä jääneet avoimiksi eikä hänelle ollut laadittu niitä täsmentävää toimenkuvaa. K on kuitenkin virassaan vastannut V:n apuna ja sijaisena niistä tehtävistä, jotka laissa ja asetuksessa on säädetty valtiovarain controller -toiminnon hoidettaviksi. K:n työtehtävien tarkempi sisältö ja määrä on siten riippunut siitä, millaisia tehtäviä V on K:n esimiehenä kulloinkin K:n hoidettavaksi antanut tai mitä hän on V:n suostumuksella muutoin hoitanut.

Valtio on asiassa esittänyt selvitystä niistä työtehtävistä, jotka K:lle on annettu joulukuun 2007 ja huhtikuun 2008 välisenä aikana. K ei ole nimenomaisesti kiistänyt, etteikö hänelle olisi luettelosta ilmeneviä tehtäviä annettu. Tämän vuoksi katson, ettei K ole ollut vailla työtehtäviä eikä mikään luettelossa mainituista tehtävistä ole sellainen, joka ei kuuluisi K:n virkavelvollisuuksiin. Luettelossa mainittujen työtehtävien kuvauksen perusteella ei voida arvioida, kuinka vaativia ne ovat laadullisesti olleet K:n pätevyyden kannalta. Väite epäasiallisesta kohtelusta työtehtävien vähyyden vuoksi jää tämän vuoksi näyttämättä toteen.

V:llä on ollut virka-asemaansa perustuva oikeus määritellä K:n yksittäiset työtehtävät. Tästä huolimatta tehtävienantoa on ohjannut työturvallisuuslain 28 §:ssä mainittu epäasiallisen kohtelun kielto. Varsinkin pienessä työyhteisössä, kuten valtiovarain controller -toiminto on, vaaditaan kaikilta työyhteisön jäseniltä korostuneesti yhteistyökykyä työhyvinvoinnin ylläpitämiseksi. On kuitenkin esimiehen velvollisuus huolehtia siitä, että alaisia ei tehtävien annossa kohdella epäasiallisesti.

K:n toimenkuvaa koskeva kysymys on ollut esillä K:n ja V:n keskusteluissa 4.12.2007 ja 18.1.2008. Asia on jäänyt auki, eikä kahdenkeskistä keskusteluyhteyttä heidän välillään jälkimmäisen ajankohdan jälkeen ollut V:n kieltäytymisen vuoksi. V on kuitenkin virkansa puolesta K:n esimiehenä ollut vastuussa siitä, minkälaisia yksittäisiä työtehtäviä K on saanut hoidettavakseen. K:n kannalta asiallisena ei voida pitää sitä, ettei hän ole kyennyt riittävästi ennakoimaan työtehtäviensä sisältöä ja että niiden laatu on jäänyt riippuvaksi esimiehestä, johon keskusteluyhteys on ollut kuvatuin tavoin häiriintynyt. Katson, että K:n kohtelu on ollut epäasiallista siltä osin kuin hänen työtehtäviensä määrittely on jäänyt epämääräiseksi.

Asiaa on tämän jälkeen arvioitava vielä siltä kannalta, onko valtio laiminlyönyt työturvallisuuslain 28 §:ssä säädetyn velvollisuuden ryhtyä asiasta tiedon saatuaan käytettävissään olevin keinoin toimiin epäkohdan poistamiseksi.

Riidatonta on, että K on 26.3.2008 kertonut hallintojohtaja E:lle tyytymättömyytensä toimenkuvaansa. Lisäksi hän on ilmoittanut asiasta alivaltiosihteeri T:lle 15.4.2008. E on kuullut V:tä suullisesti K:n esittämistä väitteistä 1.4.2008 ja V on laatinut asian johdosta omaa kantaansa koskevan muistion 28.5.2008, joka on osoitettu T:lle ja E:lle. K, T ja E ovat keskustelleet asiasta 5.6.2008 järjestetyssä neuvottelussa, jossa T ja E ovat ilmoittaneet, ettei sellaista näyttöä K:n väitteiden tueksi ollut toistaiseksi esitetty, jonka johdosta työnantajan tulisi ryhtyä välittömiin toimenpiteisiin.

Todisteena esitetystä V:n K:lle 13.3. ja 2.4.2008 lähettämistä sähköposteista ilmenee, että K:n toimenkuvan tarkentaminen on ollut vireillä jo ennen K:n yhteydenottoa E:hen ja että V on pyrkinyt toimenkuvan tarkentamiseen yhteydenoton jälkeenkin. K:n ilmeisenä toiveena on kuitenkin tuolloin ollut jättää toimenkuva vielä avoimeksi, mitä johtopäätöstä hänen vastausviestiensä sisältö tukee. K on jäänyt sairauslomalle 4.4.2008 palaamatta sairausloman jälkeen enää hoitamaan virkaansa.

Olen edellä katsonut, että K:ta on kohdeltu epäasiallisesti siltä osin kuin hänen työtehtäviensä määrittely on jäänyt epämääräiseksi. Asiassa on otettava huomioon, että K:n työtehtävät määräytyvät lähtökohtaisesti sen mukaan, mitä niistä on erikseen säädetty. Hänen virkavelvollisuutenaan on ollut toimia V:n apuna ja sijaisena niissä tehtävissä, jotka kuuluvat valtiontalouden controller -toiminnon vastuulle. Tältä osin neuvotteluvaraa ei ole ollut. Työtehtävien täsmentämisessä on siten lähinnä voinut olla kyse käytännön työnjaosta V:n ja K:n ammatillisen koulutuksen ja suuntautumisen perusteella.

Kun tältä pohjalta arvioin, onko valtio ryhtynyt asiasta tiedon saatuaan riittäviin toimiin epäkohdan poistamiseksi, totean, että K:n lähin esimies, V on pyrkinyt saamaan K:hon neuvotteluyhteyden toimenkuvan määrittämiseksi pian K:n saatettua tyytymättömyytensä E:n tietoon. K ei kuitenkaan näytä tuossa vaiheessa itse halunneen, että hänen toimenkuvaansa tarkennettaisiin sähköpostitse tehdyn aloitteen pohjalta. Lisäksi K on jäänyt sairauslomalle, jonka aikana työnantajalle ei voida asettaa velvoitetta hakea aktiivista neuvotteluyhteyttä työntekijään toimenkuvan tarkentamiseksi. K:n sairausloman aikana on kuitenkin järjestetty 5.6.2008 neuvottelu, jossa on käsitelty muitakin K:n kokemaa epäasiallista kohtelua koskevia väitteitä kuin toimenkuvan määrittämistä. Kun viimeksi mainituilta osin työnantajan puolelta oli jo kuvatuin tavoin ryhdytty toimenpiteisiin, en anna työnantajan toimintavelvoitteen arvioinnissa merkitystä sille, mitä K:lle oli tuossa yhteydessä kerrottu ilmoituksensa vaikutuksesta työnantajan toimintaan.

Näillä perusteilla katson, ettei valtio ole laiminlyönyt työturvallisuuslain 28 §:ssä säädettyä velvollisuutta ryhtyä käytettävissään olevin keinoin toimenpiteisiin epäkohdan poistamiseksi ja hyväksyn hovioikeuden tuomion lopputuloksen.

Olen edellä ilmaissut kantani, jonka mukaan K:n vahingonkorvausvaatimukselle ei ole perustetta. Äänestyksen johdosta velvollisena lausumaan vahingonkorvauksen määrästä ilmoitan olevani samaa mieltä kuin enemmistö.

 
Julkaistu 26.6.2014