KKO:2026:3

B oli ollut sukupuoliyhteydessä asianomistajan kanssa. Korkein oikeus katsoi ratkaisustaan ilmenevillä perusteilla, ettei B:n ryhtymisestä sukupuoliyhteyteen ilman asianomistajan suostumusta ja syyllistymisestä raiskaukseen ollut esitetty riittävää näyttöä. Syyte raiskauksesta hylättiin. (Ään.)

RL 20 luku 1 § 2 mom 1 kohta

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Syyte ja vastaus Pirkanmaan käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati B:lle rangaistusta 17.5.2023 tehdystä raiskauksesta.

Syytteen mukaan B oli ollut sukupuoliyhteydessä A:n kanssa, vaikka tämä ei ollut osallistunut siihen vapaaehtoisesti. A:n osallistumista sukupuoliyhteyksiin ei ollut pidettävä vapaaehtoisena, koska hän ei ollut sanallisesti, käytöksellään tai muullakaan tavalla ilmaissut osallistuvansa niihin vapaaehtoisesti.

B oli kotihoidon työntekijänä tullut A:n luokse auttamaan arkiaskareissa. A oli kertonut olevansa kuumeessa. B oli alkanut hieromaan A:n hartioita ja jalkoja ja edennyt tästä hieromaan A:n reisiä ja alapäätä vaatteiden päältä. B oli ottanut A:n housut pois ja työntänyt sormensa tämän emättimeen. Samalla B oli kosketellut A:n paljaita rintoja. B oli laittanut A:n käden penikselleen A:n yrittäessä vetää kättään pois. B oli A:n kiellosta huolimatta työntänyt peniksensä tämän emättimeen. A ei missään vaiheessa ollut osoittanut haluavansa edellä kerrottua menettelyä.

B oli menettelyllään aiheuttanut A:lle muun muassa verenvuotoa limakalvoille.

Vastauksessaan B myönsi olleensa seksuaalisessa kanssakäymisessä A:n kanssa, mutta A oli osallistunut siihen vapaaehtoisesti. B vaati, että syyte hylätään.

Käräjäoikeuden tuomio 7.12.2023 nro 23/149944

Käräjäoikeus totesi asianosaisten kertomusten olleen pääosin yhteneväiset ja että B:n omankaan kertomuksen perusteella ei ollut pääteltävissä, että ainakaan sukupuolielimellä tapahtunut sukupuoliyhteys olisi ollut A:n suostumukseen perustuva. A:n kertomus tapahtumista oli ollut yksityiskohtainen ja johdonmukainen. Se ei ollut sisältänyt liioittelevia tai mahdottomana pidettäviä piirteitä. Kertomusta tuki kirjallisena todisteena esitetty lääkärinlausunto, jonka mukaan A oli kertonut tapahtumista heti niiden jälkeen samoin kuin käräjäoikeudessa. A:n kertomus sai tukea myös todistajien kertomuksista. Edellä todetun perusteella käräjäoikeus katsoi, että syytteen tueksi oli esitetty varteenotettavaa näyttöä. Näin ollen asiassa oli vielä arvioitava B:n esittämän vaihtoehtoisen tapahtumainkulun todennäköisyyttä.

Myös B:n kertomus oli ollut yksityiskohtainen. B:n kertomus ei ollut ollut sisällöltään epäjohdonmukainen, ja siinä oli kuvattu sinänsä mahdollinen tapahtumainkulku. B oli kertonut myös itselleen epäedullisista seikoista, mikä puhui kertomuksen luotettavuuden puolesta.

A:n ja B:n kertomusten eroavaisuudet olivat liittyneet siihen, missä määrin A oli ollut aktiivinen tapahtumien suhteen. Tämän arvioinnin kannalta huomioitavaa oli, että A oli kertonut poteneensa tapahtuma-aikaan koronaa, hänen vointinsa oli ollut B:n saapuessa huono ja hänellä oli ollut aikaisemmin kova kuume. B oli ollut käymässä A:n luona ensimmäistä kertaa. Näitä seikkoja vasten oli pidettävä epäuskottavana, että A olisi ollut seksin suhteen aloitteellinen siten kuin B oli kertonut. Tätä johtopäätöstä ja B:n kertomukseen kohdistuvaa epäilyä tuki myös se, että A ja todistajat olivat kertoneet, että A oli seksuaalisesti kiinnostunut yksinomaan naisista ja A oli lisäksi aseksuaali. Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoi, että B:n kertomusta oli pidettävä epäluotettavana riitaisten seikkojen osalta, ja asian ratkaisu oli perustettava A:n kertomukselle ja sitä tukevalle todistelulle.

Käräjäoikeus katsoi B:n syyllistyneen siihen raiskaukseen, josta syyttäjä oli vaatinut hänelle rangaistusta ja tuomitsi hänet 2 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen ja suorittamaan A:lle vahingonkorvauksia.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomarit Samuli Kaarre ja Antti Tapanila sekä käräjänotaari Rosa Vainio.

Turun hovioikeuden tuomio 16.9.2024 nro 24/134410

B valitti hovioikeuteen vaatien, että syyte korvausvaatimuksineen hylätään tai rangaistusta ja vahingonkorvauksia ainakin alennetaan.

Hovioikeus hylkäsi syytteen ja vahingonkorvausvaatimukset.

Hovioikeus totesi, että vapaaehtoisuutta ja A:n aloitteellisuutta lukuun ottamatta osapuolten kertomukset olivat hovioikeudessa yhdenmukaiset. Molemmat olivat kertoneet tapahtumien alkaneen hieronnasta A:n ollessa koronan takia huonovointinen. B oli hovioikeudessa kertonut kysyneensä useasti tilanteen edetessä A:lta, harrastaisivatko he seksiä, mihin A oli vastannut myöntävästi. B:n kertomus oli hovioikeudessa yksityiskohtien osalta A:n kertomusta runsaampaa.

A:n kertomus teonkuvauksen mukaisesta menettelystä oli ollut vapaaehtoisuuden puuttumista koskevilta osin johdonmukainen ja muuttumaton. Vaikka hänen kertomuksensa oli yleisesti sisältänyt varsin vähän yksityiskohtia, niiden puuttumisesta ei voinut tehdä ratkaisevia päätelmiä A:n kertomuksen epäluotettavuudesta. A:n kertomus ei kuitenkaan yksin riittänyt syyksilukevaan tuomioon, vaan tarvitsi virheettömyyden varmistamiseksi tuekseen välillistä näyttöä.

Päivystyskäyntiin 17.–18.5.2023 perustuvaan lääkärintodistukseen 22.6.2023 kirjatut, A:n ja todistajien kertomuksia vastaavat tiedot tukivat jossain määrin A:n kertomuksen luotettavuutta. Lääkärinlausunnosta ei kuitenkaan ilmennyt fyysisiä havaintoja, jotka tukisivat syytettä tai toisaalta puhuisivat sitä vastaan. Lääkärinlausunnosta 4.12.2023 kävi ilmi A:n psyykkinen oireilu tapahtuman jälkeen. Oireilulle ei kuitenkaan voinut antaa olennaista merkitystä, koska siihen oli voinut vaikuttaa syytteenmukaisen tapahtuman ohella myös moni muu seikka. Koska lääkärinlausunnoille ei voitu antaa syytettä tukevaa itsenäistä näyttöarvoa, merkittävin näyttö asiassa oli esitetty henkilötodistelu.

Todistajien mukaan A oli todennut heille tilanteen B:n kanssa edenneen seksiin. Kumpikaan todistajista ei ollut kertonut A:n oma-aloitteisesti maininneen heille seksin tapahtuneen hänen tahtonsa vastaisesti tai että A olisi kertonut, että ei olisi suostunut seksiin. Todistajien kertomuksista ilmeni heidän välitön suhtautumisensa tekoon raiskauksena. Kuitenkaan yksin todistajien suhtautumisesta A:n kertomukseen ei voitu päätellä A:n vapaaehtoisuuden puutetta.

Asiassa esitetty todistelu huomioon ottaen ainoaksi todisteluksi A:n suostumuksen puutteesta ja siitä, ettei hän vastoin B:n kertomusta ollut ollut aloitteellinen, jäi hänen oma kertomuksensa, joka ei yksin riittänyt teon lukemiseen B:n syyksi. Esitetyllä näytöllä ei voitu päätyä riittävään varmuuteen syytteessä kuvatusta rikoksesta ja siten B:n syyllistymisestä syytteessä tarkoitettuun tekoon jäi varteenotettava epäily.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Atso Sinervo ja Riku Äärimaa sekä asessori Maiju Auranen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjälle ja A:lle myönnettiin valituslupa.

Syyttäjä vaati valituksessaan, että B tuomitaan esitetyn syytteen mukaisesti raiskauksesta vankeuteen vähintään 2 vuodeksi 6 kuukaudeksi.

A vaati valituksessaan, että B tuomitaan esitetyn syytteen mukaisesti rangaistukseen raiskauksesta ja velvoitetaan suorittamaan hänelle vahingonkorvausta.

B vaati vastauksessaan, että valitukset hylätään.

Suullinen käsittely

Korkein oikeus toimitti suullisen käsittelyn.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Syyttäjä on vaatinut B:lle rangaistusta 17.5.2023 tehdystä raiskauksesta. Syytteen teonkuvauksen mukaan B oli ollut sukupuoliyhteyksissä A:n (jäljempänä asianomistaja) kanssa, vaikka tämä ei ollut osallistunut niihin vapaaehtoisesti. Asianomistajan osallistumista sukupuoliyhteyksiin ei ollut pidettävä vapaaehtoisena, koska hän ei ollut sanallisesti, käytöksellään tai muullakaan tavalla ilmaissut osallistuvansa niihin vapaaehtoisesti.

2. Käräjäoikeus on tuomiossaan katsonut selvitetyksi, että B oli syyllistynyt syytteen mukaiseen raiskaukseen ja tuominnut B:n 2 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen ja suorittamaan asianomistajalle vahingonkorvauksia. Käräjäoikeuden näytön arviointi on perustunut keskeisesti siihen, että asianomistajan kertomus vapaaehtoisuuden puuttumisesta on saanut riittävästi tukea muusta todistelusta.

3. Hovioikeus on hylännyt syytteen ja asianomistajan korvausvaatimukset katsoen, että ainoaksi todisteeksi asianomistajan suostumuksen puuttumisesta jäi hänen oma kertomuksensa, joka ei yksinään ollut riittävä näyttö syyksilukemiseen. B:n syyllistymisestä raiskaukseen jäi järkevä epäily.

4. Korkeimman oikeuden arvioitavana on, onko asiassa esitetty syyksilukemiseen riittävä näyttö siitä, ettei asianomistaja ollut sanallisesti, käytöksellään tai muulla tavalla ilmaissut osallistuvansa sukupuoliyhteyksiin vapaaehtoisesti.

Sovellettava rangaistussäännös

5. Rikoslain 1.1.2023 voimaan tulleen 20 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan raiskauksesta tuomitaan se, joka on sukupuoliyhteydessä sellaisen henkilön kanssa, joka ei osallistu siihen vapaaehtoisesti. Pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan henkilön osallistumista sukupuoliyhteyteen ei ole pidettävä vapaaehtoisena, jos hän ei ole sanallisesti, käytöksellään tai muulla tavalla ilmaissut osallistuvansa siihen vapaaehtoisesti.

6. Viimeksi mainitun lainkohdan perustelujen (HE 13/2022 vp s. 99) mukaan henkilön vapaaehtoisuudesta voidaan tietää vain sen perusteella, mitä hän on ilmaissut. Kohdan sanamuodon on tarkoitus kattaa mitkä tahansa tavat, joilla ihminen voi viestiä vapaaehtoisuudestaan osallistua sukupuoliyhteyteen. Olennaista on siis se, onko vapaaehtoisuus ilmennyt ulkoisesti. Kohdassa tarkoitetun ilmaisun, jonka puuttuessa sukupuoliyhteys olisi raiskaus, tulisi olla sellainen, jonka perusteella toisella osapuolella on aihetta pitää henkilön osallistumista vapaaehtoisena. Vapaaehtoisuutensa voi ilmaista esimerkiksi nimenomaisella sanallisella ilmaisulla tai aktiivisella osallistumisella sukupuoliyhteyteen ja sitä edeltävään seksuaaliseen kanssakäymiseen. Vastaavasti vapaaehtoisuuden puuttumista osoittavat esimerkiksi sanallinen kieltäytyminen tai torjuvat eleet. Tunnusmerkistön täyttyminen ei kuitenkaan edellyttäisi sitä, että toinen nimenomaisesti kieltäytyy sukupuoliyhteydestä taikka fyysisesti tai sanallisesti sitä vastustelee tai muuten puolustautuu.

7. Perusteluissa (HE 13/2022 vp s. 99) todetaan edelleen, että jos ilmaisu jää objektiivisesti arvioiden ja olosuhteet huomioon ottaen hyvin epäselväksi, ei sitä voisi pitää sellaisena kohdassa tarkoitettuna ilmaisuna, jota vapaaehtoinen osallistuminen edellyttää. Tunnusmerkistön täyttymistä ar­vioitaessa voi kuitenkin olla syytä ottaa huomioon, että seksuaalielämä voi eri ihmisillä olla hyvinkin erilaista ja tapoja viestiä tahdostaan osallistua tai olla osallistumatta sukupuoliyhteyteen on hyvin monenlaisia. Niin sanallisten kuin sanattomien ilmaisujen merkitykset voivat olla vahvasti tilannesidonnaisia. Henkilön ilmaisun merkityksen kannalta olennaisia voivat olla myös osapuolten suhde, henkilökohtaiset ominaisuudet ja muut olosuhteet. Passiivisuutta, jossa henkilö ei ulkoisesti juurikaan reagoi toisen seksuaaliseen lähentelyyn, ei sellaisenaan voi pitää ilmaisuna osallistua sukupuoliyhteyteen vapaaehtoisesti, mutta sitä ei kuitenkaan kaikissa tapauksissa ole pidettävä vapaaehtoisuuden poissulkevana seikkana.

8. Se, että henkilö jälkeenpäin katuu vapaaehtoista osallistumistaan sukupuoliyhteyteen tai hänen suhtautumisensa siihen muuttuu kielteiseksi vasta sukupuoliyhteyden jälkeen, ei perustelujen mukaan tekisi siitä raiskausta. Toisaalta teon jälkeen tapahtuvan käyttäytymisen merkitystä arvioitaessa olisi otettava huomioon, että uhrien toiminta raiskauksen jälkeen on hyvin vaihtelevaa. Raiskauksen uhri ei välttämättä heti osaa kuvata kokemustaan raiskaukseksi tai ymmärtää olleensa rikoksen kohde. (HE 13/2022 vp s. 100.)

Näytön arvioinnin lähtökohdista

9. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan tuomioistuimen on esitettyjä todisteita ja muita asian käsittelyssä esiin tulleita seikkoja harkittuaan päätettävä, mitä asiassa on näytetty tai jäänyt näyttämättä. Tuomioistuimen on perusteellisesti ja tasapuolisesti arvioitava todisteiden ja muiden seikkojen näyttöarvo vapaalla todistusharkinnalla.

10. Mainitun luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rikosasiassa kantajan on näytettävä ne seikat, joihin hänen rangaistusvaatimuksensa perustuu. Pykälän 2 momentin mukaan tuomion, jossa vastaaja tuomitaan syylliseksi, edellytyksenä on, ettei vastaajan syyllisyydestä jää varteenotettavaa epäilyä.

11. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2013:96 (kohdat 5–6) todennut, että näyttökynnys ei seksuaalirikoksissa ole alempi kuin muissa yhtä vakavissa rikoksissa, vaikka suoran ja yksiselitteisen näytön hankkiminen jo tekojen luonteen vuoksi on usein vaikeaa. Näyttökysymykset vaihtelevat tapauksittain, eikä todisteiden arvottamisesta tai punnintamenetelmistä voida antaa kiinteitä ja kaavamaisia ohjeita. Yleisesti noudatettaviin periaatteisiin kuitenkin kuuluu muun muassa, että todisteita arvioidaan objektiivisesti, tasapuolisesti ja yleisten kokemussääntöjen mukaisesti ja myös yksilöidysti ennen kokonaisarvioinnin tekemistä. Jos syytteen tueksi on esitetty riittävää näyttöä, sen kestävyyttä on vielä tarkasteltava asiassa esitettyjen muiden mahdollisten tapahtumainkulkujen valossa. Näitä seikkoja on myös käsiteltävä tuomion perusteluissa.

12. Mainitussa ratkaisussa on lisäksi todettu (kohta 7), että riittävään varmuuteen rikoksesta ja vastaajan syyllisyydestä ei ainakaan yleensä voida päätyä vain sillä perusteella, että asianomistajan kertomus keskinäisessä vertailussa katsotaan uskottavammaksi kuin syytetyn kertomus. Asianomistajan kertomuksen painoarvoa ei myöskään itsessään lisää se, että asianomistajalla, toisin kuin vastaajalla, on velvollisuus pysyä totuudessa. Asianomistajan todentuntuinen ja vakuuttavakin kertomus tarvitsee virheettömyyden varmistami­seksi tuekseen välillistä näyttöä esimerkiksi väitetyn rikoksen jälkeisistä tapahtumista ja seurauksista.

13. Ratkaisussa KKO 2021:5 (kohta 96) on korostettu näytön arvioinnin tapauskohtaisuutta ja todettu olevan mahdollista, että asianomistajan kertomus voi joissakin tilanteissa ilman välillisen näytön tukeakin muodostaa riittävän vakuuttavan näytön syyksilukevaan tuomioon. Ratkaisun mukaan asianomistajan kertomuksen luotettavuuden arvioinnin pitää tällöin olla tavanomaistakin huolellisempaa ja kertomuksen luotettavuus sekä virheettömyys tulee kyetä varmistamaan muilla objektiivisesti arvioiden hyväksyttävillä kriteereillä. Myös vastaajan mahdolliset vaihtoehtoiset selitykset on arvioitava huolellisesti siten, että vastaajan syyllisyydestä ei jää varteenotettavaa epäilyä.

14. Rikoslain 20 luvun kokonaisuudistuksen yhteydessä lakivaliokunta on arvioinut, että vapaaehtoisuuden puutteeseen perustuvien uusien seksuaalirikossäännösten tunnusmerkistöjen toteennäyttäminen rikosprosessissa tulee kohtaamaan samantyyppisiä käytännössä väistämättömiä näyttövaikeuksia kuin aiemmin raiskauksena rangaistavien tekojen toteennäyttäminen. Niiden toteennäyttämistä koskee kuitenkin sama näyttökynnys kuin muita vakavuudeltaan vastaavia rikoksia. (LaVM 10/2022 vp.) Perustuslakivaliokunta on korostanut perustuslain 21 §:n mukaisten oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeiden merkitystä ja painottanut, että sääntelyratkaisuista mahdollisesti seuraavat vaikeudet näytön esittämisessä eivät laske näyttökynnystä (PeVL 20/2022 vp). Näyttöä ja sen riittävyyttä on siten nykyisin voimassa olevia rikoslain 20 luvun säännöksiä sovellettaessa arvioitava siten kuin Korkeimman oikeuden aikaisemmissa, edellä selostetuissa ratkaisuissa on todettu.

Esitetty näyttö ja sen arviointi

15. Asianomistaja on Korkeimmassa oikeudessa häntä kuultaessa kertonut, että B oli pian hänen luokseen saapumisensa jälkeen pyytämättä alkanut hieroa hänen hartioitaan ja jalkojaan ja sitten alusvaatteiden päältä häpyä. Seuraavaksi B oli ottanut asianomistajalta alushousut pois jalasta ja laittanut sormensa hänen emättimeensä, mikä oli sattunut. Samalla B oli koskettanut hänen rintojaan paidan päältä ja sen alta. B oli asianomistajan huomaamatta laskenut omat housunsa ja tämän jälkeen laittanut asianomistajan käden penikselleen. Asianomistaja oli vetänyt kätensä pois, mutta B oli laittanut sen takaisin. Sitten B oli sanonut tulevansa asianomistajan sisään, minkä asianomistaja oli nimenomaisesti kieltänyt sanomalla, ettei se käy. B oli ottanut asianomistajan jaloista kiinni ja pitänyt niistä kiinni sekä työntänyt peniksensä asianomistajan emättimeen. Asianomistaja oli mennyt aivan lukkoon ja jotenkin asiat olivat vain edenneet. Asianomistajasta oli tuntunut siltä kuin hän olisi katsellut itseään ylhäältä päin. Asianomistaja oli kai saanut sanottua, että hänestä tulee verta ja että häneen sattuu.

16. Asianomistaja on myös kertonut, että B oli jossain vaiheessa lopettanut ja pukenut asianomistajalle alushousut takaisin jalkaan. B oli pyytänyt tapahtunutta moneen kertaan anteeksi. Tapahtumien jälkeen B oli suorittanut avustajalle kuuluvia tehtäviä siivoamalla kissan hiekkalaatikon ja käymällä kaupassa. Asianomistaja on häneltä erikseen kysyttäessä kertonut antaneensa kaupassa käyntiä varten B:lle kotinsa avaimen sekä pankkikorttinsa tunnuslukuineen. B:n palattua kaupasta he olivat saattaneet keskustella henkilökohtaisista asioista, mahdollisesti seksuaalisesta suuntautumisesta. Asianomistaja oli pyytänyt B:tä poistumaan ennen käyntiajan päättymistä. Poistuessaan B oli sanonut, ettei asiasta puhuttaisi kenellekään. B oli vielä palannut hakemaan jotain, ja asianomistaja oli tuolloin avannut hänelle oven.

17. Asianomistaja on edelleen kertonut, että hän ei ollut millään tavalla ilmaissut haluavansa seksuaalista kanssakäymistä. Asianomistaja on häneltä kysyttäessä kertonut, että hän on toisinaan saattanut pyytää hänelle tuttuja kotihoidon avustajia hieromaan häntä, jos siihen on ollut tarvetta ja hän on tuntenut riittävää luottamusta avustajaa kohtaan. Hän ei ole osannut sanoa, miksi B oli alkanut hieroa häntä. Asianomistaja on kertonut fyysisen läheisyyden olevan hänelle vaikeaa, ja että hän oli seurustellut vain kerran. Teon jälkeen asianomistaja ei ollut heti ymmärtänyt, mitä oli tapahtunut. Vasta, kun hän oli halunnut B:n poistuvan asunnosta ennen käyntiajan päättymistä, hän oli alkanut ymmärtää, ettei kenellekään saanut tehdä kuten B oli hänelle tehnyt. Ymmärrys teosta oli tullut lopulta asteittain vasta, kun hän oli jutellut ystäviensä kanssa puhelimessa. Tapahtuneen jälkeen asianomistajaa oli ahdistanut olla kotona, ja hänellä oli ollut painajaisia ja pelkotiloja. Asianomistajan jalat olivat olleet pari päivää kipeät B:n kiinnipitämisestä.

18. B on Korkeimmassa oikeudessa häntä kuultaessa kertonut, että asianomistaja oli kertomastaan sairaudesta huolimatta vaikuttanut hyväkuntoiselta. B oli ehdottanut jääkääreen laittamista koronaa kertomuksensa mukaan poteneen asianomistajan otsalle, ja näin oli tehty. B oli asianomistajan pyynnöstä ryhtynyt hieromaan tämän hartioita ja jalkoja. Tämän jälkeen asianomistaja oli ottanut B:n oikean käden ja laittanut sen rinnalleen. B on kertonut tällöin sanoneensa asianomistajalle, että tämä oli väärin, koska hän oli asianomistajan avustaja. Asianomistaja oli tähän vastannut, ettei se haitannut ja että tämä jäisi vain heidän välisekseen. B oli kokenut, että henkilö, jolle hän on töissä, määräsi mitä tehdään. Sitten B oli laittanut käden myös asianomistajan emättimen lähelle ja kysynyt asianomistajalta, mitä tämä ajattelisi seksistä. Asianomistaja oli vastannut myöntävästi. B oli ottanut housunsa pois ja asianomistaja oli riisunut omat housunsa siten, että B oli auttanut riisumisessa. B oli laittanut sormensa asianomistajan emättimeen, ja tämä oli kertonut saavansa orgasmin helpommin kädellä sekä vaikuttanut ääntelemisen perusteella nauttivan tästä. Asianomistaja oli ottanut B:n peniksestä kiinni ja liikuttanut sitä vähän. Sitten he olivat alkaneet harrastaa seksiä, mutta se ei ollut ollut miellyttävää. B:n penis oli koskettanut asianomistajan emätintä, mutta ei ollut mennyt emättimen sisään asti. B oli huomannut verenvuotoa asianomistajan emättimestä ja huomauttanut tästä. Asianomistaja oli tällöin ehdottanut lopettamista ja seksi oli lopetettu. Verenvuoto oli aiheutunut sormella koskettelemisesta.

19. B on kertonut myös, että näiden tapahtumien jälkeen hän oli vielä käynyt asianomistajan puolesta kaupassa tämän annettua pankkikorttinsa tunnuslukuineen hänelle ostosten maksamista varten. B:n palattua kaupasta hän oli asianomistajan pyynnöstä tehnyt jotain siivoushommaa, ja he olivat keskustelleet henkilökohtaisista asioistaan kuten perheistään. Tämän jälkeen asianomistaja oli sanonut, että kaikki oli tehty ja että B sai lähteä. B oli vielä palannut takaisin, koska hän oli unohtanut sateenvarjonsa. Asianomistaja oli tuolloin avannut hänelle oven hänen koputettuaan.

20. Korkein oikeus katsoo, että asianomistajan kertomus sukupuoliyhteyksistä ja niistä kieltäytymisestä ensin passiivisella käytöksellään, sitten toiminnallaan ja tapahtumien loppupuolella myös sanallisesti on ollut selkeä ja johdonmukainen, eikä se ole sisältänyt mahdottomalta vaikuttavia piirteitä. Asianomistajan kertomus on kuitenkin ollut etenkin sukupuoliyhteyksiä edeltäneistä ja niiden jälkeisistä tapahtumista varsin niukka ja yleisluontoinen. Asianomistaja on lisäksi kertonut vastaajan kanssa käymistään keskusteluista, kaupassa käyntiin ja takaisin asuntoon päästämiseen liittyvistä seikoista sekä avustajilleen ajoittain esittämistään hierontapyynnöistä vasta niistä erikseen kysyttäessä.

21. Asianosaisten kertomukset ovat olleet täysin vastakkaiset sen asian arvioimiseksi keskeisen seikan osalta, onko asianomistaja osallistunut seksuaaliseen kanssakäymiseen vapaaehtoisesti. Myös B:n kertomus on muodostanut selkeän ja johdonmukaisen kuvauksen tapahtumien kulusta, eikä Korkeimmassa oikeudessa vastaajaa kuultaessa tämän kertomuksen ole väitetty muuttuneen asian eri käsittelyvaiheissa. Käräjäoikeus on näytön arvioinnissa pitänyt ratkaisevalla tavalla merkityksellisenä sitä, että asianomistajan terveydentila ja seksuaalinen suuntautuneisuus huomioon ottaen olisi epätodennäköistä, että tämä olisi antanut suostumuksensa syytteessä kuvattuun seksuaaliseen kanssakäymiseen entuudestaan tuntemattoman henkilön kanssa. Korkein oikeus toteaa kuitenkin, että vastaavalla tavalla voidaan arvioida epätodennäköiseksi, että kotihoidossa työskentelevä ja asiakkaansa luona ensimmäistä kertaa käyvä hoitoalan työntekijä ryhtyisi seksuaaliseen kanssakäymiseen apua tarvitsevan asiakkaansa kanssa ilman tämän ilmaisemaa tahtoa.

22. Syyttäjän näyttötaakka huomioon ottaen asiassa onkin asianomistajan ja B:n kertomusten keskinäisen uskottavuuden ja niissä kuvatun, keskenään täysin ristiriitaisen tapahtumainkulun todennäköisyyden sijasta ensisijaisesti arvioitava sitä, saako asianomistajan kertomus tämän passiivisesta suhtautumisesta sekä muista suostumuksen puutetta osoittavista seikoista riittävää tukea muusta asiassa esitetystä näytöstä tai voidaanko sitä pitää yksinään riittävänä näyttönä B:n syyllistymisestä syytteessä kuvattuun tekoon.

23. Y on häntä Korkeimmassa oikeudessa todistajana kuultaessa kertonut, että illalla, tapahtumien jälkeen asianomistaja oli soittanut hänelle ja kertonut, että hänellä oli ollut uusi henkilökohtainen avustaja, että hän oli mokannut tämän kanssa ja että he olivat harrastaneet seksiä. Asianomistaja oli ollut oudon vaisun ja poissaolevan oloinen. Asianomistaja oli kertonut avustajan hieroneen hänen hartioitaan, ja että tilanne oli vain ”mennyt siihen”. Asianomistaja ei ollut puhunut yksityiskohdista eikä ollut puhelun aikana sanonut mitään siitä, oliko tilanne tapahtunut yhteisymmärryksessä. Asianomistaja ei ollut koskaan ollut miesten kanssa eikä hänellä ollut ollut yhden illan juttuja kenenkään kanssa eikä koskaan seksiä ensimmäisillä treffeillä. Y oli sanonut asianomistajalle, ettei avustajan kuulunut tehdä näin ja että kysymyksen oli pakko olla raiskauksesta. Asianomistaja oli ilmoittanut soittavansa toiselle kaverilleen. Toiselle kaverille soitettuaan asianomistaja oli soittanut takaisin Y:lle, itkenyt ja kertonut tajunneensa, mitä oli tapahtunut. Asianomistaja oli tällöin sanonut olleensa tosi lukossa tilanteessa eikä ollut osannut tehdä mitään. Asianomistaja oli ensin kieltänyt kertomasta asiasta muille, mutta kun Y oli sanonut, että asiasta pitää kertoa ja mennä lääkärin tutkimuksiin, asianomistaja oli ollut nopeasti samaa mieltä.

24. X on häntä Korkeimmassa oikeudessa todistajana kuultaessa kertonut, että asianomistaja oli soittanut hänelle illalla 17.5.2023 Y:n kanssa käymänsä keskustelun jälkeen. Asianomistaja oli kertonut, että hänellä oli ollut uusi miespuolinen henkilökohtainen avustaja, joka oli tehnyt tavanomaisia avustajan askareita, mutta sen lisäksi pyytämättä alkanut hieroa asianomistajan jalkoja ja jossain kohtaa alkanut kosketella seksuaalissävytteisesti. Sitten asianomistaja oli pitänyt pienen tauon, jonka jälkeen hän oli sanonut ”sitten meillä oli seksiä”. X oli ollut ihmeissään, koska asianomistajan tuntien asia ei tuntunut lainkaan sellaiselta, mitä voisi tapahtua, joten X oli alkanut kysellä enemmän, mitä oikein oli tapahtunut. Asianomistaja oli ollut vastahakoinen puhumaan asiasta. X ei tarkasti muistanut, kuinka keskustelu oli edennyt, mutta jossain vaiheessa hän oli kysynyt, oliko asianomistaja ollut itse mukana, mihin asianomistaja oli vastannut, ettei ollut ollut. X oli myös kysynyt, oliko asianomistaja kieltänyt, mihin tämä oli vastannut, ettei aluksi, mutta sitten kun tätä oli alkanut sattua, ja kun avustaja oli sanonut tulevansa asianomistajan sisään, niin tämä oli sanonut ”ei”, mutta avustaja oli vain jatkanut. Asianomistaja oli myös sanonut, että mitä hän olisi liikuntarajoitteensa huomioon ottaen edes pystynyt tekemään. Asianomistaja oli kertonut menneensä lamaantuneeseen tilaan, ja ettei hän ollut osannut vastustaa.

25. X on vielä kertonut, että kun hän oli kysynyt, että kai asianomistaja ymmärsi, että kysymyksessä oli raiskaus, oli asianomistaja romahtanut ja alkanut itkeä. X oli ehdottanut, että asianomistaja kävisi lääkärissä, mistä tämä oli ensin kieltäytynyt. Asianomistaja oli kuitenkin soittanut noin 5–10 minuutin kuluttua takaisin ja suostunut lähtemään lääkäriin, jonne X oli lähtenyt häntä viemään. Lääkärissä asianomistaja oli ollut selvästi shokissa ja itkuinen.

26. Asiassa esitetyn naistentautien ja synnytysten erikoislääkärin 22.6.2023 päivätyn lausunnon mukaan tapahtumapäivänä suoritetussa tutkimuksessa ei todettu vamman merkkejä. Tutkimuksen esitiedoissa ei ole mainintaa asianomistajan terveydentilasta tutkimushetkellä. Gynekologisen tutkimuksen yhteydessä asianomistajan limakalvot olivat olleet verenvuotoherkät. Korkein oikeus toteaa, että gynekologisten vammojen puuttuminen ei tue eikä poissulje epäillyn seksuaalirikoksen mahdollisuutta.

27. Psykiatrian erikoislääkärin 4.12.2023 päivätystä lausunnosta käy ilmi, että asianomistajalla oli ollut psykiatrista oireilua vuodesta 2009 lähtien ja hänellä oli diagnosoitu muu kaksisuuntainen mielialahäiriö (F31.8) ja tunne-elämäl­tään epävakaa persoonallisuus (F60.30). Hän ei ollut ollut psykiatrisen osastohoidon tarpeessa marraskuun 2021 jälkeen. Tapahtumien 17.5.2023 jälkeen asianomistajan psyykkisen voinnin vaikeutumisen vuoksi tämä oli joutunut turvautumaan useamman kerran psykiatriseen osastohoitoon. Asianomistaja oli joutunut lykkäämään hänelle kesäkuun 2023 alussa suunniteltua työkokeilua tulevaisuuteen. Asianomistajan oireilu kesän ja syksyn 2023 aikana sopi vaikeutuneeseen traumaperäiseen stressioireiluun (diagnoosi F43.1). Lausunnon mukaan oli todennäköistä, että psyykkisten oireiden vaikeutuminen liittyi tapahtumiin 17.5.2023. Myös todistajat Y ja X ovat kertoneet asianomistajan psyykkisen voinnin heikentymisestä tapahtumien 17.5.2023 jälkeen.

28. Kuten Korkein oikeus on esimerkiksi ratkaisuissaan KKO 2013:96 (kohta 37) todennut, psyykkiset oireet eivät itsessään osoita rikoksen uhriksi joutumista. Yksilöllisistä eroista johtuen tietynlaisen reaktion esiintymisestä tai sen puuttumisesta ei voida tehdä kovinkaan pitkälle meneviä johtopäätöksiä siitä, onko henkilö joutunut seksuaalirikoksen uhriksi. Mainitussa tapauksessa psyykkiset oireet olivat alkaneet pian tapahtumien jälkeen eikä muuta niitä selittävää tekijää ollut tullut ilmi. Ratkaisussa KKO 2021:44 (kohdat 25–27) puolestaan jo ennen tapahtumia psyykkisesti oireilleen asianomistajan psyykkiset oireet olivat lisääntyneet tapahtuman jälkeen ja ne sopivat laadultaan seksuaalirikoksesta aiheutuneiksi. Olosuhteet huomioon ottaen asianomistajan psyykkisten oireiden ja todistajan hänestä tekemien havaintojen katsottiin kuitenkin tukeneen syytettä vain vähäisissä määrin. Vastaavalla tavalla tapauskohtaiset olosuhteet huomioon ottaen asianomistajan lisääntynyttä psyykkistä oireilua on arvioitu ratkaisussa KKO 2022:50 (kohta 25).

29. Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa Korkein oikeus katsoo, että asianomistajan psyykkinen oireilu sopii sinällään aiheutuneeksi seksuaalirikoksen aiheuttamasta traumasta. Itsessään tällainen oireilu ei kuitenkaan osoita sek­suaalirikoksen uhriksi joutumista. Vaikka syytteessä kuvattujen tapahtumien ja asianomistajan lisääntyneen oireilun ajallinen yhteys tukee mahdollisuutta asianomistajan joutumisesta seksuaalirikoksen uhriksi, on myös mahdollista, että asianomistaja on todistajien Y ja X kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen kokenut tapahtuneen raiskauksena, mikä voi osaltaan selittää psyykkisen voinnin heikentymistä ja traumaperäisen oireilun alkamista tapahtumien jälkeen. Korkein oikeus näin ollen katsoo, että selvitys asianomistajan tapahtumien jälkeen lisääntyneestä psyykkisestä oireilusta tukee tässä tapauksessa vain vähäisessä määrin asianomistajan kertomusta siitä, että sukupuoliyhteydet B:n kanssa olivat tapahtuneet ilman hänen suostumustaan.

30. Todistajien Y ja X kertomuksista ilmenee, että asianomistaja on pian B:n poistumisen jälkeen todistajien kanssa käymissään keskusteluissa ollut hämmentynyt tapahtuneesta ja pohtinut sitä, miten näin oli tapahtunut. Ensimmäisessä keskustelussa Y:n kanssa asianomistaja ei ollut kertonut mitään siitä, oliko seksuaalinen kanssakäyminen ollut vapaaehtoista ja tapahtunut yhteisymmärryksessä. Asianomistajan ensimmäinen toteamus Y:lle siitä, että hän oli mokannut ja harrastanut seksiä avustajansa kanssa, viittaa Korkeimman oikeuden arvion mukaan enemmän siihen, että tapahtumat olivat edenneet yhteisymmärryksessä asianomistajan osallistuessa niihin vapaaehtoisesti. Asianomistaja ei ollut vielä X:nkään kanssa käymässään keskustelussa oma-aloitteisesti kertonut seksin harrastamisen tapahtuneen ilman hänen suostumustaan, vaan oli vasta keskustelun edettyä X:n kysymykseen vastatessaan kertonut, ettei ollut ollut mukana tapahtumissa. Asianomistaja oli todistaja X:n mukaan romahtanut ja mennyt itkuiseksi vasta sen jälkeen, kun X oli todennut kyseessä olleen raiskaus. Vaikka asianomistaja on keskustelujen edettyä sinällään kertonut todistajille siitä, ettei hän ollut ollut tapahtumien suhteen aloitteellinen, vaan passiivinen ja lopulta kieltänyt sukupuoliyhteyden, todistajien kertomuksiin nähden on mahdollista, että todistajien näkemykset seksuaalisesta kanssakäymisestä raiskauksena ovat vaikuttaneet myös asianomistajan käsitykseen tapahtumista. Näiden todistajien kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen asianomistaja on lääkäreille ja oikeusviranomaisille kertonut tapahtumista johdonmukaisesti ja samalla tavoin sukupuoliyhteytenä ilman hänen suostumustaan.

31. Korkein oikeus katsoo edellä selostettuun asianomistajan kertomuksen syntytapaan nähden, ettei hänen kertomustaan voida hovioikeuden toteamin tavoin yksin pitää riittävänä näyttönä vapaaehtoisuuden puuttumisesta syytteessä kuvatussa seksuaalisessa kanssakäymisessä. Syytteen tueksi esitettyä todistelua kokonaisuutena arvioiden Korkein oikeus katsoo, ettei asianomistajan kertomuksen tueksi ole tässä tapauksessa esitetty riittävästi muuta näyttöä tai kertomuksen luotettavuutta muutoin tukevia seikkoja sen virheettömyyden varmistamiseksi ja rikoksen syyksilukemiseksi. Tämän vuoksi asiassa ei ole tarpeen arvioida enemmälti B:n kertomuksen uskottavuutta tai vaihtoehtoisen tapahtumainkulun mahdollisuutta. B:n syyllisyydestä jää varteenotettava epäily, minkä vuoksi syyte raiskauksesta on hylättävä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Tatu Leppänen (eri mieltä) sekä oikeusneuvokset Kirsti Uusitalo, Lena Engstrand, Timo Ojala (eri mieltä) ja Heli Melander. Esittelijä Laura Kallioinen (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Määräaikainen vanhempi oikeussihteeri Kallioinen : Mietintö oli Korkeimman oikeuden ratkaisun mukainen kohtien 1–19 ja 23–28 osalta. Johtopäätöksinään näytön arvioinnista ja lopputuloksesta Korkein oikeus lausunee seuraavan.

Johtopäätökset näytön arvioinnista

Asiassa on kysymys siitä, onko asianomistaja sanallisesti, käytöksellään tai muulla tavalla ilmaissut osallistuvansa sukupuoliyhteyteen vapaaehtoisesti.

Asianomistajan kertomus sukupuoliyhteyksistä ja siitä, ettei hän ollut ilmaissut vapaaehtoisuuttaan millään ulkoisesti havaittavalla tavalla ja että hän oli tapahtumien loppupuolella myös sanallisesti kieltäytynyt sukuelimellä tapahtuvasta sukupuoliyhteydestä, on ollut selkeä ja johdonmukainen, eikä se ole sisältänyt mahdottomalta vaikuttavia piirteitä. Asianomistajan kertomuksen perusteella hän oli jollakin tavoin jähmettynyt tai lamaantunut tilanteessa, ja tapahtumat olivat vastoin hänen tahtoaan edenneet sukupuoliyhteyteen. Lain perusteluissa (HE 13/2022 vp s. 37) todetuin tavoin tällainen jähmettyminen ei tutkimustiedon perusteella ole harvinaista.

Asianomistaja oli pian sen jälkeen, kun B oli lopettanut työvuoronsa asianomistajan luona ja poistunut asunnosta, soittanut perustelujen kohdista 23–25 ilmenevällä tavalla ensin Y:lle ja tämän jälkeen X:lle. Korkein oikeus katsonee, että sillä seikalla, ettei asianomistaja ollut ennen todistajien kanssa käymiään keskusteluja ainakaan täysin ymmärtänyt kysymyksen saattaneen olla raiskauksesta, vaan oli kertonut ”mokanneensa avustajan kanssa” ja että ”heillä oli seksiä”, ei ole ratkaisevaa merkitystä arvioitaessa sitä, oliko hän ilmaissut osallistuvansa sukupuoliyhteyksiin vapaaehtoisesti. Asianomistajan todistajille kertomista seikoista käy mainitun lisäksi ilmi myös se, että hän oli kertonut olleensa tilanteessa lukossa osaamatta tehdä tilanteessa mitään ja ennen toista sukupuoliyhteyttä myös kieltäytyneensä seksuaalisesta kanssakäymisestä. X:lle asianomistaja oli kertonut myös, ettei ollut ollut mukana hommassa. Korkein oikeus siten katsonee, että edellä selostetut todistajien kertomukset kokonaisuutena tukevat asianomistajan kertomusta siltä osin kuin tämä on kertonut olleensa lamaantunut, eikä hän siten ollut ilmaissut sanallisesti tai muullakaan tavoin vapaaehtoisuuttaan sukupuoliyhteyksiin.

Asianomistajan lähtökohtaisesti uskottavaa kertomusta tukevat edellä selostettujen todistajien kertomusten lisäksi tapahtumia seuranneena yönä suoritettuun Seri-tukikeskuksen lääkärintutkimukseen perustuvaan lääkärinlausuntoon kirjatut esitiedot. Edelleen kertomusta tukee Korkeimman oikeuden ratkaisun kohdista 26–28 ilmenevästi vähäisessä määrin se asiassa selvitetyksi tullut seikka, että asianomistajan psyykkinen vointi oli merkittävästi huonontunut tapahtuman jälkeisenä aikana.

Korkein oikeus katsonee, että asianomistajan kertomus ja sitä tukeva todistelu yhdessä muodostavat lähtökohtaisesti sellaisen näytön, jota voidaan pitää riittävänä osoittamaan, ettei asianomistaja ollut ilmaissut vapaaehtoisuuttaan.

Asiassa on vielä arvioitava, jääkö B:n syyllisyydestä tämän esittämä vaihtoehtoinen tapahtumainkulku huomioon ottaen varteen otettava epäily (KKO 2021:5, kohta 98 ja siinä mainitut ratkaisut). Myös kohdista 18 ja 19 ilmenevä B:n kertomus Korkeimmassa oikeudessa on sinänsä ollut selkeä, yksityiskohtainen ja keskeisiltä osiltaan muuttumaton oikeudenkäynnin eri vaiheissa.

Korkein oikeus katsonee kuitenkin, että B:n väite siitä, että hieronta olisi saanut alkunsa asianomistajan pyynnöstä, on ristiriidassa paitsi asianomistajan kertomuksen, myös todistaja X:n kertomuksesta ilmenevien seikkojen kanssa. B on lisäksi kertonut, että asianomistaja oli laittanut B:n käden rinnalleen, näyttänyt B:lle ensimmäisen sukupuoliyhteyden aikana, miten hän saisi paremmin orgasmin, sekä ottanut kiinni B:n peniksestä ja liikuttanut sitä. Korkein oikeus katsonee, että B:n kuvailemaa asianomistajan aloitteellisuutta on pidettävä epätodennäköisenä siihen nähden, että liikuntarajoitteinen asianomistaja oli ollut tapahtuma-ai­kaan sairaana. Ottaen huomioon asianomistajan kertomus huonosta voinnistaan ja se, että B on kertonut ehdottaneensa kylmää käärettä asianomistajan otsalle, vastaajan väite siitä, että asianomistajan vointi oli vaikuttanut normaalilta, näyttäytyy tähän nähden ristiriitaisena.

B:n kertomus asianomistajan oma-aloitteisesta aktiivisuudesta näyttäytyy epätodennäköisenä myös siihen nähden, että asianomistaja ja todistajat ovat kertoneet asianomistajan olevan seksuaalisesti kiinnostunut ainoastaan naisista ja olleen seksuaalisesti varsin kokematon ja pidättyväinen siten, että hänellä oli ennen syytteessä kuvattua tapahtumaa ollut seksuaalista kanssakäymistä ainoastaan yhden naispuolisen henkilön kanssa. Näitä seikkoja arvioitaessa on huo­mionarvoista, että miespuolinen B oli ollut asianomistajan avustajana ensimmäistä kertaa eivätkä he olleet tavanneet aikaisemmin.

B on lisäksi Korkeimmassa oikeudessa kuvannut seksuaalisen kanssakäymisen asianomistajan kanssa epämiellyttäväksi ja todennut useaan otteeseen, ettei hänellä ollut ollut seksihaluja tai seksuaalista mielenkiintoa asianomistajaa kohtaan. B on tästä huolimatta kertonut tiedustelleensa tilanteen edetessä asianomistajalta, mitä tämä ajattelisi seksistä, ja myös riidattomasti edennyt sukupuoliyhteyksiin. Korkein oikeus katsonee, että B:n selitys sukupuoliyhteyteen johtaneista tapahtumista on tältä osin epäjohdonmukainen ja ristiriitainen.

Näillä perusteilla Korkein oikeus katsonee, että B:n kertomus sisältää seikkoja, jotka horjuttavat hänen kertomuksensa uskottavuutta. B:n esittämä vaihtoehtoinen tapahtumainkulku on mahdollinen, mutta kokonaisuutena tarkastellen niin epätodennäköinen, ettei B:n syyllisyydestä jää varteenotettavaa epäilyä.

Ottaen huomioon tilanne kokonaisuutena ja se, ettei asianomistaja ole ulkoisesti havaittavissa olevalla tavalla ilmaissut osallistuvansa sukupuoliyhteyteen vapaaehtoisesti, B:n katsottaneen menetelleen tahallisesti.

Lopputulos

Korkein oikeus todennee lopputuloksenaan, ettei B:n syyllistymisestä syytteen mukaiseen raiskaukseen ole jäänyt varteenotettavaa epäilyä. B:n syyksi luettaneen käräjäoikeuden hänen syykseen lukema raiskaus.

Hovioikeuden tuomio kumottaneen ja asia jätettäneen käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen varaan.

Oikeusneuvos Ojala : Hyväksyn näytön arvioinnin ja syyksi lukemisen osalta esittelijän mietinnön.

Presidentti Leppänen : Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Ojala.