KKO:2026:18

Ulkoasiainhallintolain mukaisessa lähetystöneuvoksen virassa työskennellyt A oli ulkomaanedustuksen siirtokierroksella ilmoittautunut kahteen edustuston päällikön sijaisen tehtävään. A:n sijasta tehtäviin valittiin toista sukupuolta olevat, A:ta vähemmän ansioituneet henkilöt.

Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevin perustein ulkoministeriö oli tehtävään määräämispäätöksiä tehdessään voinut perustellusti ottaa huomioon siirtosuunnitteluun ja ulkoministeriön toiminnan tarpeisiin liittyviä seikkoja. Kun ulkoministeriö ei kuitenkaan ollut riittävällä tavalla konkretisoinut niitä seikkoja, jotka osoittaisivat ansioituneemman A:n syrjäyttämisen johtuneen muusta, hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta, ulkoministeriön menettelyä pidettiin naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain tarkoittamana kiellettynä syrjintänä.

Tasa-arvoL 8 § 1 mom 1 kohta
Tasa-arvoL 9 a §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian tausta

A, joka työskenteli ulkoministeriössä ulkoasiainhallintolain mukaisessa lähetystöneuvoksen virassa, oli vuonna 2019 niin sanotulla ulkomaanedustuksen siirtokierroksella ilmoittautunut useaan eri tehtävään, mukaan lukien kahteen ulkomaanedustuston päällikön sijaisen tehtävään. Hän ei ollut tullut valituksi mihinkään niistä tehtävistä, joihin hän oli ilmoittautunut. Edustustojen päällikön sijaisiksi oli valittu toista sukupuolta olevat henkilöt.

Kanne ja vastaus Helsingin käräjäoikeudessa

A vaati, että Suomen valtio / ulkoministeriö velvoitetaan suorittamaan hänelle tasa-arvolain mukaista hyvitystä. Asiassa oli syntynyt syrjintäolettama, kun kahden edustuston päällikön sijaisen tehtäviin oli hänen sijastaan valittu vähemmän ansioituneet, toista sukupuolta olevat B ja C. Syrjintäolettama oli syntynyt jo sillä perusteella, ettei ulkoministeriö ollut suorittanut ansiovertailua tehtävään ilmoittautuneiden välillä.

Ulkoministeriö vaati, että kanne hylätään. Syrjintäolettamaa ei ollut syntynyt. Ulkoasiainhallinnon tehtäviin määrääminen niin sanotussa siirtosuunnittelumenettelyssä ei ollut virantäyttöä vaan työnantajan direktio-oikeuden käyttöä, joka tähtäsi ulkoasianhallinnon prioriteettien ja tavoitteiden sekä toimivan kokonaisuuden saavuttamiseen. Tehtävään määräämismenettelyssä ei voitu suorittaa tavanomaista virkanimitysmenettelyn mukaista ansiovertailua. A:ta ei joka tapauksessa ollut pidettävä C:tä ansioituneempana, ja joka tapauksessa B ja C olivat olleet A:ta soveltuvampia tehtäviin. Ulkoministeriön menettely oli siten joka tapauksessa johtunut muusta hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta. Avoinna oleviin tehtäviin oli voitu valita parhaaksi harkitun kokonaisuuden kannalta soveltuvimmat henkilöt.

Käräjäoikeuden tuomio 4.3.2022 nro 22/9857

Käräjäoikeus katsoi tehtävään määräämismenettelyn kuuluvan tasa-arvolain 8 §:n 1 momentin 1 kohdan soveltamisalaan. Ulkoasiainhallintolain erityissäännökset eivät oikeuttaneet työnantajaa poikkeamaan tasa-arvolain mukaisista velvoitteista. Tasa-arvolaissa säädettyjen velvollisuuksien täyttämistä arvioitaessa olennaisia olivat valintaperusteet suhteessa kuhunkin tehtävään määräämiseen. Tehtävään määräämistä koskevat ratkaisut tuli myös perustella. Käräjäoikeus katsoi, että ansiovertailun puuttuminen tuki vahvasti sitä käsitystä, että A:ta oli syrjitty. Käräjäoikeus katsoi myös, että A:ta voitiin pitää molempiin tehtäviin ansioituneempana kuin B:tä ja C:tä. Kun ulkoministeriö oli tehtäviin valinnoissaan syrjäyttänyt A:n, asiassa oli syntynyt syrjintäolettama.

Käräjäoikeus katsoi asiassa esitettyä näyttöä arvioituaan, ettei B:tä tai C:tä voitu pitää A:ta soveltuvampina täytettävinä olleisiin tehtäviin. Ulkoministeriö ei ollut osoittanut punninneensa hakijoiden kykyjä ja ominaisuuksia keskenään, eikä siirtosuunnittelumenettelyä voitu pitää syrjinnän oikeuttamisperusteena. Ulkoministeriö ei siten ollut osoittanut, että sen menettely olisi johtunut muusta hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta.

Käräjäoikeus määräsi ulkoministeriön maksamaan A:lle yhteisenä hyvityksenä 11 000 euroa.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomarit Veera Kankaanrinta, Marko Lepistö ja Kerttu Rahijärvi.

Helsingin hovioikeuden tuomio 8.2.2024 nro 194

Ulkoministeriö valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin, ettei tehtävään määräämisessä kysymys ollut ainoastaan työnantajan työnjohto-oikeuden käyttämisestä vaan tasa-arvolain 8 luvun 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetusta tehtävään valitsemisesta, joka oli lähtökohtaisesti tehtävä ansiovertailu huomioon ottaen. Koska A oli riidattomasti B:tä ja C:tä ansioituneempi, hovioikeus totesi, että ulkoministeriön toimintaa oli pidettävä kiellettynä syrjintänä, jollei sen menettelylle ollut hyväksyttävää syytä.

Hovioikeus katsoi, että ulkoasiainhallinnon erityisluonne sekä sen toiminnalliset tarpeet ja tavoitteet olivat lähtökohtaisesti sellainen seikka, jonka vuoksi siirtosuunnitteluun perustuvia valintoja ei tarvinnut tehdä ansiovertailun perusteella. Määrääminen ei kuitenkaan saanut tapahtua sukupuolta syrjivällä tavalla. Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin, ettei ulkoministeriö ollut näyttänyt B ja C:n olleen A:ta soveltuvampia tehtäviin. Osaamisen laajentaminen oli sinänsä hyväksyttävä valintaperuste, ja B:n ja C:n määrääminen kysymyksessä olleisiin tehtäviin oli laajentanut näiden osaamista ulkoministeriön tarpeita palvelleella tavalla. Pelkästään tällä perusteella syrjintäolettama ei kuitenkaan kumoutunut, kun otettiin huomioon, että ulkoministeriö oli aluksi väittänyt B:n ja C:n olleen A:ta ansioituneempia tehtäviin ja myöhemmin perustellut valintoja sellaisilla syillä, jotka antoivat aihetta epäillä, ettei A:n ansioita ja soveltuvuutta ollut arvoitu tasavertaisesti suhteessa B:n ja C:n ansioihin tai ottaen tasavertaisesti huomioon myös muut siirtosuunnittelumuistion mukaan tehtävään määräämiseen vaikuttaneet tekijät. Hovioikeus katsoi, ettei ulkoministeriö ollut osoittanut, että A olisi jätetty valitsematta tehtäviin hyväksyttävistä syistä. Ulkoministeriö oli siten rikkonut syrjinnän kieltoa ja oli velvollinen maksamaan A:lle tasa-arvolain 11 §:n mukaista hyvitystä.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Mirja-Leena Nurmi ja Jaakko Rautio (eri mieltä) sekä asessori Nellimari Ruuth.

Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos katsoi, että siirtosuunnittelujärjestelmän periaatteet antoivat työnantajalle huomattavasti harkinnanvaraa, jossa oli pidettävä silmällä ennen muuta kokonaisuutta ja jossa jouduttiin ottamaan huo­mioon useita mahdollisesti eri suuntaan puhuvia ja eri painoarvon omaavia tekijöitä. Vuosien 2019 ja 2021 siirtokierrosvalintojen perusteella naisia ei voitu yleisellä tasolla päätellä syrjityn tehtäviin määrättäessä. Tällä seikalla saattoi olla merkitystä arvioitaessa sitä, mikä oli lähtökohtainen todennäköisyys sille, että työnantaja toiminnassaan syrji toista sukupuolta. C:n ja etenkin B:n osalta valintaa voitiin pitää perusteltuna heidän ammattitaitonsa kehittämiseksi, kun taas A:n osalta tehtävät vaikuttivat hänen aiempaa tehtäväänsä vähemmän vaativilta. Siirtosuunnittelussa noudatetun pääsäännön mukaisesti A:ta ei ollut määrätty toistamiseen uudelle ulkomaan komennukselle. Asiassa ei ollut esitetty suoraa näyttöä syrjinnästä. Esitettyä selvitystä kokonaisuutena arvioiden hovioikeudenneuvos katsoi, että ulkoministeriöllä oli ollut perusteet valita kyseisiin tehtäviin A:n asemesta B ja C eikä A:ta ollut syrjitty tasa-arvolain vastaisesti.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Ulkoministeriölle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna siihen kysymykseen, oliko se hovioikeuden selvitetyksi katsomalla menettelyllään syrjinyt A:ta naisten ja miesten tasa-arvosta annetun lain 8 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Ulkoministeriö vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan, kanne hylätään ja ulkoministeriö vapautetaan kaikesta korvausvelvollisuudesta.

A vaati vastauksessaan, että ulkoministeriön vaatimukset jätetään tutkimatta tai hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. A on työskennellyt ulkoasiainhallintolain mukaisessa lähetystöneuvoksen virassa, jossa hän on lain nojalla ollut määrättäessä velvollinen siirtymään toiseen tehtävään ja toiseen virkapaikkaan ulkoasiainhallinnon organisaatiossa. Ulkoministeriössä tehtäväkierto on toteutettu määräajoin järjestettävässä siirtosuunnittelussa ilmoittautumismenettelynä, jossa avoimeksi tulevat tehtävät on ilmoitettu tehtäviin halukkaiden virkamiesten ilmoittautumista varten. Poikkeuksellisesti tehtävään on voitu määrätä myös ilman ilmoittautumista. Vuoden 2019 ulkomaanedustuksen siirtokierroksella A oli ilmoittautunut useaan eri tehtävään, mukaan lukien kahteen edustuston päällikön sijaisen tehtävään. Hän ei ollut tullut valituksi yhteenkään tehtävistä, joihin hän oli ilmoittautunut. Kysymyksessä olevien edustustojen päällikön sijaisiksi oli valittu toista sukupuolta olevat henkilöt.

2. Hovioikeudessa ulkoministeriö ei ole riitauttanut käräjäoikeuden ratkaisua siltä osin kuin A:n on katsottu olevan edustustojen päälliköiden sijaisen tehtäviin valittuja henkilöitä ansioituneempi. Hovioikeus on katsonut jo tämän riittävän synnyttämään olettaman siitä, että A:ta oli syrjitty sukupuolen perusteella. Kun ulkoministeriö ei ollut osoittanut, että A oli jätetty valitsematta tehtäviin hyväksyttävästä syystä, hovioikeus on katsonut ulkoministeriön rikkoneen syrjinnän kieltoa.

3. Korkeimman oikeuden ratkaistavana on ensinnäkin, onko asiassa syntynyt olettama siitä, että valituksi tulleita henkilöitä ansioituneempaa A:ta oli syrjitty hänen sukupuolensa perusteella. Mikäli syrjintäolettama on syntynyt, tulee ratkaistavaksi kysymys siitä, onko ulkoministeriö osoittanut, että sen menettely on johtunut muusta, hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta.

Sovellettavat oikeusohjeet ja arvioinnin lähtökohdat

Tehtävään määräämistä koskevat säännökset

4. Ulkoasiainhallintolain 1 §:n 1 momentin mukaan laissa säädetään Suomen ulkoasiainhallinnon organisaatiosta, edustustojen tehtävistä ja toiminnasta sekä ulkoasiainhallinnossa toimivien virkamiesten ja muun henkilöstön asemasta. Pykälän 2 momentin mukaan ulkoasiainhallinnossa toimiviin virkamiehiin sovelletaan lisäksi, mitä muualla laissa valtion virkasuhteesta säädetään.

5. Ulkoasiainhallintolain 17 §:ssä säädetään yleisvirkamiehen tehtävään määräämisestä ja siirtämisestä toiseen virkapaikkaan. Pykälän 1 momentin mukaan muun muassa lähetystöneuvos on määrättäessä velvollinen virassaan siirtymään toiseen tehtävään ja toiseen virkapaikkaan ulkoasiainhallinnon organisaatiossa. Säännöksen perustelujen mukaan ulkoasiainhallinnon yhtenäisvirkajärjestelmän ja erityisesti yleisvirkojen perusluonteeseen kuuluu, että virkamiehet ovat käytettävissä erilaisia tehtäviä varten ja heitä voidaan siirtää toiminnallisten tarpeiden mukaisesti paikasta ja tehtävästä toiseen. Siirtojärjestelmää ei ole voitu perustaa kokonaan vapaaehtoisen siirtymisen varaan, vaan ulkoasiainhallinnon keskeisillä virkamiehillä on perinteisesti ollut laaja siirtymisvelvollisuus. Myös vähemmän haluttuihin tehtäviin tulee voida siirtää siihen sopivin virkamies. Hallituksen esityksen mukaan virkamiehen oikeusturvan kannalta on oleellista se, että siirtymisvelvollisuus kuuluu virkaan jo silloin, kun virkamies siihen suostumuksellaan nimitetään. (HE 139/1999 vp s. 21–22.)

6. Ulkoasiainhallintolain 17 §:n perusteluissa on edelleen todettu, että virkanimitys ei periaatteessa suoraan määrittele yleisvirkamiehen virkapaikkaa eikä tehtävää, mutta rajaa tietyn laajan tehtäväkokonaisuuden, jossa yleisvirkamiehiä 17 §:n mukaisesti siirrettäisiin tehtävästä toiseen. Virkamiehille ei voida taata mahdollisuutta päästä tehtävästä toiseen siirryttäessä aina aikaisempaa tehtävää vastaavaan tai ylempään tehtävään. Myös vaativuudeltaan ja hierarkkiselta asemaltaan alemmat tehtävät voivat kuulua siirtymisvelvollisuuden piiriin. Ulkoasiainministeriön henkilöstösuunnittelu ja koko hallinnonalan toiminta perustuu siihen, että virkamiehiä voidaan siirtää. Vaikka järjestelmän toimivuus on osittain varmistettu siirtymisvelvollisuutta koskevilla säännöksillä, siirrot pyritään käytännössä toteuttamaan siten, että siirrettävä henkilö valitaan tehtävään vapaaehtoisesti halukkaaksi ilmoittautuneiden joukosta. Teknisesti siirrosta päätettäisiin tehtävään määräämistä koskevalla päätöksellä. (HE 139/1999 vp s. 23.)

Naisten ja miesten välistä tasa-arvoa koskeva sääntely

7. Naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain (tasa-arvolaki) 1 §:n mukaan lain tarkoituksena on estää sukupuoleen perustuva syrjintä ja edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa sekä tässä tarkoituksessa parantaa naisten asemaa erityisesti työelämässä. Lain 2 §:ssä säädetyin poikkeuksin lain soveltamisala on yleinen. Ulkoasiainhallintoa ei ole suljettu lain soveltamisalan ulkopuolelle.

8. Lain 8 §:ssä säädetään syrjinnästä työelämässä. Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan työnantajan menettelyä on pidettävä kiellettynä syrjintänä, jos työnantaja työhön ottaessaan taikka tehtävään tai koulutukseen valitessaan syrjäyttää henkilön, joka on ansioituneempi kuin valituksi tullut toista sukupuolta oleva henkilö, jollei työnantajan menettely ole johtunut muusta hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta taikka jollei menettelyyn ole työn tai tehtävän laadusta johtuvaa painavaa ja hyväksyttävää syytä.

9. Tasa-arvolain 9 a §:n mukaan, jos joku, joka katsoo joutuneensa tasa-arvolaissa tarkoitetun syrjinnän kohteeksi, esittää laissa tarkoitettua asiaa tuomioistuimessa tai toimivaltaisessa viranomaisessa käsiteltäessä tosiseikkoja, joiden perusteella voidaan olettaa, että kyseessä on syrjintä sukupuolen perusteella, vastaajan on osoitettava, ettei sukupuolten välistä tasa-arvoa ole loukattu, vaan että menettely on johtunut muusta, hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta. Lain 10 §:n 1 momentin mukaan työnantajan on pyynnöstä viivytyksettä annettava kirjallinen selvitys menettelystään sille, joka katsoo joutuneensa syrjäytetyksi 8 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetuin tavoin. Selvityksestä tulee käydä ilmi työnantajan noudattamat valintaperusteet, valituksi tulleen koulutus, työ- ja muu kokemus sekä muut valintaan vaikuttaneet selvästi osoitettavissa olevat ansiot ja seikat.

10. Tasa-arvolain 8 §:n perustelujen mukaan syrjintäolettaman synnyttyä työnantajan asiana on selvittää, miksi vastakkaista sukupuolta olevaa, ansioituneempaa työnhakijaa ei valittu työhön. Perustelujen mukaan sanamuoto ”muusta hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta” viittaa ensisijaisesti eroon henkilökohtaisessa soveltuvuudessa valitun ja valitsematta jääneen kesken. (HE 195/2004 vp s. 29.) Arviossa olennaista on, että työnantaja osoittaa tosiasiallisesti punninneensa valituksi tulleen ja valitsematta jääneen kykyjä ja ominaisuuksia keskenään. (HE 57/1985 vp s. 18.)

11. Tasa-arvolain 8 §:n 1 momentin 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvaa työhönottotilannetta koskevassa ratkaisussa KKO 2025:50 vastaaja oli esittänyt, että vastaaja voi jo syrjintäolettaman syntymisen edellytyksiä arvioitaessa vedota seikkoihin, jotka heti osoittavat, ettei menettely taikka sen lopputulos voi mitenkään liittyä sukupuoleen. Korkein oikeus on tältä osin todennut, että ratkaisussa KKO 2009:78 jo se, että syrjintäväitteen esittäjissä oli kummankin sukupuolen edustajia, viittasi siihen, ettei syrjintäolettamaa ollut voinut syntyä kantajien väittämällä perusteella. Korkein oikeus katsoi, ettei käsiteltävässä asiassa ollut tullut esiin seikkaa, joka osoittaisi, ettei syrjintäolettamaa ollut voinut syntyä. Tällaisena ei voitu pitää sitä, että työhaastatteluun oli kutsuttu sekä miehiä että naisia. Syrjintäolettaman syntymistä tuli arvioida ansiovertailulla (kohta 13).

12. Korkein oikeus on ratkaisukäytännössään edellyttänyt työnantajalta syrjintäolettaman kumoamiseksi näyttöä siitä, että valitun soveltuvuus tehtävään on ollut parempi kuin syrjäytetyksi väitetyn ja että se on ollut valinnan todellinen ja hyväksyttävä syy, sekä että soveltuvuuden arviointi on tapahtunut huolellisesti ja etteivät soveltuvuuden ar­viointiperusteet ja arviointiin liittyvä menettely ole olleet sukupuolen perusteella syrjiviä (KKO 1996:140). Ratkaisukäytännössä on myös katsottu, ettei valintamenettelyn asiallisuus sellaisenaan oikeuta ansioituneemman hakijan syrjäyttämiseen ja että arvioitaessa hyväksyttävien seikkojen olemassaoloa on arvioitava myös työnantajan valintansa perusteiksi ilmoittamien seikkojen sisältöä (KKO 2001:9). Työnantajan käsitystä syrjäytetyn hakijan vähäisestä motivaatiosta tehtävään ei ole pidetty asiallisena, hyväksyttävänä perusteena syrjäyttää ansioituneempi hakija (KKO 2002:42). Toisaalta syrjäytetyksi tulleen, ansioituneemman henkilön tehtävän palkkatasoon nähden selvästi ylimitoitettua palkkatoivetta on pidetty hyväksyttävänä seikkana valita tehtävään vastakkaista sukupuolta oleva, vähemmän ansioitunut henkilö (KKO 2025:50).

Arviointi tässä asiassa

Onko syrjintäolettama syntynyt?

13. Korkein oikeus toteaa, että tasa-arvolain yleisen soveltamisalan perusteella lakia on sovellettava myös ulkoasiainhallintolain 17 §:ssä säädetyssä tehtävään määräämismenettelyssä. Ilmoittautumismenettelyyn perustuvaa tehtävään määräämistä on valitusluvan rajaus huomioon ottaen arvioitava tasa-arvolain 8 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna tehtävään valintana. Riidatonta asiassa on, että A on ollut ansioituneempi kuin tehtäviin valituksi tulleet vastakkaista sukupuolta olleet henkilöt.

14. Lähtökohtana tasa-arvolain 8 §:n 1 momentin 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvissa tilanteissa on syrjintäolettaman syntyminen yksin sillä perusteella, että ansioituneempaa hakijaa ei ole valittu tehtävään ja valituksi on tullut toista sukupuolta oleva henkilö. Täysin poissuljettuna ei kuitenkaan ole pidetty, etteikö työnantaja myös työhönottoa koskevaa syrjintää koskevassa asiassa voisi jo syrjintäolettaman syntymisen edellytyksiä arvioitaessa vedota poikkeuksellisiin tapauskohtaisiin seikkoihin, jotka heti ensi näkemältä osoittavat, ettei menettely taikka sen lopputulos voi mitenkään liittyä sukupuoleen (ks. KKO 2025:50).

15. Ulkoministeriön vetoamista tehtävään määräämismenettelyyn ja siirtosuunnitteluun liittyvistä erityispiirteistä huolimatta Korkein oikeus katsoo, ettei se ole esittänyt seikkoja, jotka tässä tapauksessa jo heti osoittaisivat, ettei nyt kysymyksessä olevia ulkomaanedustuksen tehtäviä täytettäessä syrjintäolettamaa olisi voinut syntyä. Syrjintäolettaman syntymiseksi riittävää on siten, että sivuutetun A:n on riidattomasti todettu olleen ansioituneempi kuin valituksi tulleet vastakkaista sukupuolta olleet henkilöt.

16. Näin ollen ulkoministeriön menettelyä kysymyksessä olevassa tehtävään määräämisessä on pidettävä tasa-arvolain 8 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna kiellettynä syrjintänä, jollei ulkoministeriö kykene osoittamaan, että sen menettely on johtunut muusta, hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta.

Onko menettely johtunut muusta, hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta?

17. Ulkoministeriö on katsonut, että A:n sivuuttaminen oli johtunut muusta hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta, ja on vedonnut siirtosuunnittelujärjestelmän objektiivisuuteen ja sukupuolineutraalisuuteen, ulkoministeriössä laaditusta siirtosuunnittelua koskevasta muistiosta ilmeneviin suunnittelussa noudatettaviin periaatteisiin sekä ulko­asiainhallinnon erityisiin tarpeisiin ja tavoitteisiin saada jokaisella siirtokierroksella aikaan toiminnallinen kokonaisuus. Ulkoministeriö on korostanut siirtosuunnittelumuistiostakin ilmenevää avoinna olevien tehtävien kokonaisuutta, pyrkimystä saada yhtäältä jokainen tehtävä täytetyksi ja toisaalta jokaiselle virkamiehelle jokin tehtävä, sekä ministeriön tarvetta sijoittaa osaan tehtävistä valmiiksi soveltuvan osaamispääoman omaavia virkamiehiä ja toisaalta osaan kokemattomampia virkamiehiä laajentamaan sekä omaa että ministeriön osaamispääomaa.

18. Ulkoasiainhallintolain esitöissä on edeltä ilmenevästi korostettu sitä, että virkamiesten siirtämistä ja tehtäviin määräämistä ohjaavat ulkoasiainhallinnon toiminnalliset tarpeet. Näitä toiminnallisia tarpeita, tavoitteita ja siirtosuunnittelussa noudatettavia periaatteita on täsmennetty ja selostettu siirtosuunnittelumuistiossa, josta ilmenevien seikkojen on katsottava olleen siirtokierroksella avoinna olleisiin tehtäviin ilmoittautuneiden virkamiestenkin tiedossa. Muistiossa on muun ohella todettu, että siirtosuunnittelua ohjaavat hyvän hallinnon periaatteet, kuten avoimuus, tasapuolisuus ja tasa-arvo, ja että tavoitteena on sujuva ja hyvään suunnitteluun perustuva tehtäväkierto, joka tukee ulkoasiainhallinnon tavoitteiden saavuttamista. Muistiosta ilmenee, että yleisuran tehtävien täytön tavoitteena on tuloksellinen kokonaisuus ja että henkilövalinnat tähtäävät ulkoasiainhallinnon prioriteettien ja tavoitteiden saavuttamiseen. Siirtosuunnittelussa on otettava huomioon toimivaan ja tulokselliseen kokonaisuuteen hyvinkin eri tavoin vaikuttavia tavoitteita ja tekijöitä, joista muistion mukaan keskeisimpiä ovat muun muassa ministeriön tarve sijoittaa tehtäviin toisaalta kokeneita ja toisaalta kokemattomampia virkamiehiä ministeriön osaamispääoman kasvattamiseksi, vastaanottavan tahon näkemys, toimintayksiköiden tarpeet, virkamiesten työyhteisö- ja yhteistyötaidot, työskentelyjaksojen pituus sekä tehtäviin ilmoittautuneiden virkamiesten yksilölliset tilanteet. Muistiossa on korostettu, että käsiteltäessä yksittäistä ilmoittautumista avoimeen tehtävään on keskeistä, kuinka hyvin virkamiehen siirtotoivomus sopii kokonaisuuteen.

19. Korkein oikeus toteaa, että ulkoasiainhallintolakiin perustuvan tehtäväkierron toteuttamiseksi toimitettuun siirtosuunnitteluun liittyvät, ulkoasiainhallinnon kannalta toimivaan kokonaisuuteen tähtäävät edellä kuvatut tavoitteet ovat sinällään seikkoja, jotka voivat oikeuttaa pitämään tehtävään määrättyä virkamiestä soveliaampana kuin sivuutetuksi tullutta vastakkaista sukupuolta olevaa ansioituneempaa virkamiestä. Kun näitä ulkoministeriön toiminnallisia tarpeita ja kokonaisuuden kannalta merkittäviä tekijöitä on selostettu myös siirtosuunnittelumuistiossa, ulkoministeriö on voinut perustellusti tehtävään määräämispäätöstä tehdessään ottaa huomioon muitakin seikkoja kuin tehtävään ilmoittautuneiden ansioituneisuuden. Tehtäviin ilmoittautuneidenkin tiedossa olleiden muistiosta ilmenevien siirtosuunnittelujärjestelmän erityispiirteiden vuoksi myöskään hakuilmoituksissa etukäteen mainituilla kriteereillä ei voida katsoa olleen sellaista ulkoministeriötä sitovaa merkitystä, että määräämispäätös olisi tullut tehdä yksinomaan näiden kriteerien perusteella.

20. Syrjintäolettaman synnyttyä työnantajalle tasa-arvolain 9 a §:ssä asetettu todistustaakka kuitenkin edellyttää, että työnantaja osoittaa, ettei kyseisessä yksittäistapauksessa sukupuolten välistä tasa-arvoa ole loukattu, vaan että an­sioituneemman henkilön sivuuttaminen on johtunut muusta, hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta.

21. Ulkoministeriö on valituksessaan hyväksyttävinä, muina seikkoina vedonnut ennen muuta siirtosuunnittelujärjestelmän erityispiirteisiin sekä ulkoministeriön osaamispääoman kasvattamistarpeeseen.

22. Tältä osin Korkein oikeus toteaa, että ulkoministeriö ei ole A:n kanteeseen vastatessaan yksilöinyt, millä tavoin siirtosuunnittelumuistiosta ilmenevät periaatteet on otettu huomioon määrättäessä tehtäviin ilmoittautuneita virkamiehiä nyt kysymyksessä oleviin tehtäviin. Ulkoministeriön esittämät tehtäviin määrättyjen henkilöiden valintaa puoltavat perusteet ovat jääneet yleisiksi, siirtosuunnittelujärjestelmän erityispiirteisiin liittyviksi toteamiksi, joiden perusteella ei voida tehdä päätelmiä siitä, miksi tässä tapauksessa ansioituneempi A on sivuutettu. Myös siltä osin kuin A:n sivuuttamista on perusteltu valituiksi tulleiden henkilöiden ja siten ulkoministeriön osaamispääoman kartuttamisella, ulkoministeriön esittämät perusteet ovat jääneet hyvin yleisluontoisiksi. Lausumissa ei ole lainkaan käsitelty sitä, miksi A:n kokemusta ei puolestaan ole katsottu kysymyksessä olevissa tehtävissä kokonaisuuden kannalta merkitykselliseksi. Myöskään ulkoministeriön noudattama käytäntö peräkkäisten ulkomaanmääräysten suhteen ei ole oikeuttanut A:n sivuuttamista, kun myös valituiksi tulleet henkilöt ovat hovioikeuden toteamin tavoin työskennelleet tehtävään määräämistä edeltäen ulkomailla.

23. Korkein oikeus toteaa, että A:n pyydettyä työnantajaltaan tasa-arvolain 10 §:n mukaista selvitystä ulkoministeriö on antamassaan selvityksessä perustellut A:n sivuuttamista ensisijaisesti vain yleisellä ulkoministeriön oikeudella valita henkilöt avoinna oleviin tehtäviin siten, että kokonaisharkinnan perusteella syntyy parhaaksi katsottu kokonaisuus, ja on lisäksi tässä vaiheessa perustellut A:n sivuuttamista ensisijaisesti sillä, ettei A olisi ollut valittuja henkilöitä ansioituneempi. Osaamispääoman kasvattamiseen liittyviin seikkoihin ei myöskään ole selvityksessä yksilöidysti vedottu.

24. Johtopäätöksenään Korkein oikeus toteaa, että ulkoministeriön siirtosuunnitteluun perustuvaan tehtävään määräämiseen ja sen taustalla olevaan tehtäväkiertoon liittyy kokonaisuutena arvioiden erityispiirteitä, jotka voivat oikeuttaa ansioituneemman virkamiehen sivuuttamiseen. Nyt kysymyksessä olevan kahden avoinna olleen tehtävän osalta Korkein oikeus kuitenkin katsoo, ettei ulkoministeriö ole riittävällä tavalla konkretisoinut seikkoja, jotka tässä yksittäistapauksessa osoittaisivat vähemmän ansioituneiden vastakkaista sukupuolta olevien virkamiesten määräämisen tehtäviin johtuneen muusta, hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta. Aihetta hovioikeuden tuomion lopputuloksen muuttamiseen ei ole.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Ari Kantor, Kirsti Uusitalo, Juha Mäkelä, Pasi Pölönen ja Heli Melander. Esittelijä Paula Klami-Wetterstein.