KKO:2020:82

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Helsingin käräjäoikeuden päätös 23.8.2018 nro 18/43731 ja Helsingin hovioikeuden päätös 29.8.2019 nro 1058 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Nina Immonen ja hovioikeudessa hovioikeudenneuvokset Jussi Heiskanen ja Elina Setälä sekä asessori Laura Nisula.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

C:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin mukaisesti koskemaan kysymystä, voidaanko testamentti sivuuttaa ulosottokaaren 4 luvun 14 §:n tarkoittamana keinotekoisena järjestelynä. Muilta osin Korkein oikeus voi perustaa ratkaisunsa hovioikeuden päätöksessä todettuihin seikkoihin. Kysymys valitusluvan myöntämisestä muilta osin siirrettiin ratkaistavaksi valituksen käsittelyn yhteydessä.

Valituksessaan C vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden ratkaisun varaan.

Verohallinto vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

Kihlakunnanvouti antoi pyydetyn lausuman.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Valituslupahakemusta koskeva ratkaisu

Valituslupaa ei myönnetä siltä osin kuin kysymys valitusluvan myöntämisestä C:lle on siirretty ratkaistavaksi valituksen käsittelyn yhteydessä.

Pääasiaratkaisun perustelut

Asian tausta ja alempien oikeuksien ratkaisut

1. A on testamentannut koti-irtaimistoa ja muistoesineitä lukuunottamatta kaiken omaisuutensa lainvoimaisella, 8.7.2017 päivätyllä testamentilla ainoan rintaperillisensä, poikansa B:n seurustelukumppanille C:lle. Testamentin on laatinut oikeustieteen lisensiaatti D, joka on myös määrätty sen toimeenpanijaksi. A on kuollut 14.9.2017.

2. Ulosottomies on ensin 13.10.2017 tekemällään päätöksellä ulosmitannut B:n osuuden kuolinpesästä ja sittemmin 28.11.2017 tekemillään päätöksillä sivuuttanut C:n testamenttisaannon keinotekoisena järjestelynä sekä ulosmitannut D:n hallussa olleita kuolinpesän varoja 60 000 euroa B:n yli 1,1 miljoonan euron suuruisista ulosottoveloista.

3. C on valittanut ulosottomiehen 28.11.2017 tekemistä päätöksistä käräjäoikeuteen väittäen ulosmittauksen loukkaavan hänen oikeuttaan. Käräjäoikeus on kumonnut ulosottomiehen päätökset. Käräjäoikeus on katsonut, ettei asiassa ollut näytetty muuta kuin että A:n ja B:n sekä C:n välit olivat olleet lämpimät ja aidot. D oli siirtänyt C:lle ainakin 500 euroa, ja lisäksi C oli väittänyt hänelle lähetetyn rahaa postitse kirjan välissä, mitä ei ollut voitu sulkea pois. Se, että D oli hänelle uskotussa tehtävässään ryhtynyt jäämistöön nostamalla käteisvaroja ja tekemällä sitä koskevia oikeustoimia, ei rinnastu siihen, että kyseinen varallisuus olisi tullut B:n hallintaan. C ja B olivat 18.9.2017 tehneet osakekaupan, jolla C oli ostanut X Oy:n osakekannan 3 500 eurolla. Se, että osakekaupan kauppahinnan suuruinen määrä oli kuolinpesän säästöistä ohjattu B:n haltuun, ei tue johtopäätöstä siitä, että kuolinpesän koko säästö olisi haluttu ohjata hänen haltuunsa. B:n asunnosta oli löydetty kirjekuoressa 5 000 euroa, joiden alkuperästä ei ollut saatu lopullista selvyyttä. Näyttämättä oli jäänyt, että B:llä olisi ollut määräysvaltaa kuolinpesän säästöön ja että hän olisi saanut väitetystä keinottelusta sellaista taloudellista etua tai hyötyä, joka antaisi aihetta pitää C:n testamenttisaantoa keinotekoisena.

4. Hovioikeus on kumonnut käräjäoikeuden päätöksen ja pysyttänyt ulosottomiehen päätökset. Hovioikeus on katsonut, että myös testamentti saattoi muodostaa ulosottokaaren 4 luvun 14 §:ssä tarkoitetun keinotekoisen järjestelyn. Pelkästään A:n tietoisuus poikansa ulosottoveloista ei osoittanut järjestelyä keinotekoiseksi. C:n ja A:n suhteen ja testamentin perusteella voitiin päätellä, että A:n testamenttimääräyksen taustalla ei ollut ollut hänen erityisen läheinen suhteensa C:hen vaan enemmänkin se, että tämä oli ollut parisuhteessa B:n kanssa. Tämä tuki jossain määrin sitä, että kysymys oli keinotekoisesta järjestelystä, jolla varat oli niiden nimellisestä omistusoikeudesta huolimatta tarkoitettu siirtää B:n hyväksi. Huomattavan rahasumman nostamista käteiseksi ja rahojen lähettämistä ulkomaille postitse kirjan välissä oli pidettävä hyvin poikkeuksellisena menettelynä. Asiassa oli aihetta epäillä, että B:n hallusta tavatut 5 000 euroa olivat peräisin D:n kuolinpesän tileiltä nostamista varoista. Välitön näyttö siitä, kuka oli tosiasiassa käyttänyt määräysvaltaa testamentatuista varoista, oli jäänyt vähäiseksi, mutta kokonaisuutena arvioiden asiassa oli esitetty riittävä näyttö ristiriitaisuuksista testamentin oikeudellisen muodon ja asian varsinaisen luonteen ja tarkoituksen välillä. C ei myöskään ollut saattanut todennäköiseksi, että ulosmittaus loukkaisi hänen todellista oikeuttaan.

5. Hovioikeus on lisäksi katsonut, että testamenttijärjestelylle annettua oikeudellista muotoa oli käytetty ulosoton välttämiseksi tai omaisuuden pitämiseksi velkojien ulottumattomissa ja että B:n ulosottovelkoja ei todennäköisesti muuten saataisi perityksi kohtuullisessa ajassa.

Korkeimman oikeuden ratkaistavana oleva kysymys

6. Korkeimmassa oikeudessa on ratkaistavana kysymys, voidaanko C:n testamenttisaanto sivuuttaa osana ulosottokaaren 4 luvun 14 §:ssä tarkoitettua keinotekoista järjestelyä.

Sovellettavat oikeusohjeet

7. Ulosottokaaren 4 luvun 14 §:n 1 momentin mukaan väite siitä, että omaisuus kuuluu sivulliselle, ei estä omaisuuden ulosmittaamista, jos

1) havaitaan, että sivullisen asema perustuu sellaiseen varallisuus- tai muuhun järjestelyyn, jolle annettu oikeudellinen muoto ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta, kun otetaan huomioon velallisen käytettävissä oleva omistajan määräysvaltaan verrattava valta, omistajan toimiin verrattavat toimet sekä velallisen järjestelystä saamat edut ja muut vastaavat seikat, ja

2) sellaista oikeudellista muotoa ilmeisesti käytetään ulosoton välttämiseksi tai omaisuuden pitämiseksi velkojien ulottumattomissa eikä

3) hakijan saatavaa todennäköisesti muuten saada velalliselta kohtuullisessa ajassa perityksi.

8. Saman pykälän 2 momentin mukaan ulosmittausta ei kuitenkaan saa toimittaa, jos järjestelyssä mukana oleva sivullinen saattaa todennäköiseksi, että ulosmittaus loukkaa hänen todellista oikeuttaan.

9. Säännös vastaa asiasisällöltään vuonna 1999 säädettyä ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 ja 5 momenttia (481/1999). Säännös koskee sellaisia keinotekoisia järjestelyjä, joissa tiettyä oikeudellista muotoa käytetään yksinomaan julkisivuna, ”muotona vailla aineellista sisältöä” (KKO 2011:49, kohta 8). Mitään oikeudellista muotoa ei ole rajattu säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle. Säännöksen perusteluiden mukaan rajanveto sen suhteen, millaiseen järjestelyyn säännöksiä voidaan soveltaa, tehdään viime kädessä oikeuskäytännössä (HE 13/2005 vp s. 47). Myös oikeuskirjallisuudessa on todettu, ettei mainittu yleissäännös koske ainoastaan sellaisia toimia, joilla on sopimusoikeudellinen nimi kuten kauppa, vaihto, lahja (Tuula Linna – Tatu Leppänen: Ulosotto-oikeus II – ulosmittaus ja myynti, 2. uud. painos, 2015, s. 170).

10. Ulosottokaaren 4 luvun 14 §:n 1 momentissa luetellaan seikkoja, jotka voivat olla viitteitä siitä, että sivullisen muodollinen oikeusasema on pelkästään näennäinen. Ulosmittaus voi tulla kysymykseen, jos on käsillä objektiivisesti havaittava ristiriita muodollisen omistusoikeuden ja omaisuuden hallinnan, määräysvallan, velallisen saamien etujen ja muiden sellaisten omistukseen normaalisti liittyvien ulkoisten tunnusmerkkien välillä. Kuten ratkaisussa KKO 2011:49 on todettu, ulosottomiehen asiana on hankkia näyttö tällaisista ristiriitaisuuksista, jotka vallitsevat yhtäältä oikeudellisen muodon ja toisaalta asian varsinaisen luonteen ja tarkoituksen välillä. Kysymyksessä on kokonaisarviointi. Tällaisesta näytöstä huolimatta täytäntöönpano estyy, jos sivullinen puolestaan saattaa todennäköiseksi, että ulosmittaus loukkaisi hänen todellista oikeuttaan (em. ratkaisu kohta 10).

Arvioinnin lähtökohdat

11. Korkein oikeus toteaa, että ulosottokaaren 4 luvun 14 §:n soveltamisala on tarkoitettu yleiseksi, eikä sen soveltamisen ulkopuolelle ole rajattu mitään omaisuuden siirtymisen järjestelytapaa. Sivullisen oikeusturvakaan ei tällaista rajaamista vaadi, koska kaikissa järjestelytavoissa ulosmittaus kumoutuu sivullisen saattaessa todennäköiseksi, että ulosmittaus loukkaa hänen oikeuttaan. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että myös järjestely, jossa varallisuutta siirtyy testamenttisaannon kautta, voidaan säännöksen soveltamisedellytysten täyttyessä sivuuttaa keinotekoisena.

12. Testamenttiin liittyy kuitenkin oikeustoimena erityispiirteitä, jotka on otettava huomioon arvioitaessa järjestelyn keinotekoisuutta. Testamenttia tulee perintökaaren 11 luvun 1 §:n 1 momentin mukaisesti tulkita testamentin tekijän tahdon mukaisesti. Kun kysymys on testamentista, jonka kirjoitusasu ei ole tulkinnanvarainen ja joka sinällään olisi pantavissa täytäntöön vaikeuksitta, testamentin tekijän testamentin sanamuodosta poikkeavasta tarkoituksesta testamenttia tehtäessä olisi esitettävä vahvaa näyttöä (KKO 2017:49, kohta 19). Nämä seikat on perusteltua ottaa huomioon myös keinotekoisen järjestelyn edellytysten täyttymistä arvioitaessa. Sivuuttamisen edellytyksiä ei ole esimerkiksi tilanteessa, jossa testamentin tekijän tosiasiallisena tarkoituksena on ollut testamentata omaisuutensa muulle kuin ainoana rintaperillisenään olevalle ulosottovelalliselle ja testamentti on pantu tämän mukaisesti täytäntöön.

13. Siinä tapauksessa, että testamentin tekohetken todellisista aikomuksista ei ole mahdollista saada suoraa näyttöä, järjestelyn luonnetta tulee arvioida sen perusteella, miten testamentti pannaan täytäntöön. Keskeistä on tällöin se, kenellä on tosiasiallinen määräysvalta testamentilla määrättyyn omaisuuteen.

Asiassa selvitetyt seikat

14. Hovioikeus on katsonut selvitetyksi, että D oli 26.10.2017 siirtänyt maksukieltoon asetetuilta A:n kahdelta tililtä kolmannelle tilille 66 000 euroa, jotka varat hän oli samana päivänä nostanut ja säilyttänyt niitä kotonaan käteisenä. D:n hallusta oli ulosmitattu 60 000 euroa.

15. D on ulosoton sivullisselvityksessä kertonut, että hän oli käyttänyt 500 euroa omiin kuluihinsa sekä lähettänyt ensin 500 euroa omalta tililtään C:n tilille Filippiineille ja sitten 5 000 euroa vanhan kirjan välissä C:lle postitse. D on myöhemmin muuttanut kertomustaan siten, että hän oli ensin maksanut käteisellä B:lle X Oy:n osakekannan kauppahinnan 3 500 euroa ja vasta tämän jälkeen, mainitut kaksi 500 euron suoritusta poislukien, postittanut loput 1 500 euroa C:lle.

16. B:n kotoa on ulosottoselvityksessä löydetty kaksi kirjekuorta, joissa on ollut 3 550 euroa ja 5 000 euroa käteistä. B oli 18.9.2017 päivätyn kauppakirjan mukaan myynyt omistamansa X Oy:n osakekannan C:lle 3 500 euron hintaan. Osakkeiden kauppahinta on maksettu B:lle A:n kuoleman jälkeen tämän tililtä käteisenä nostetuilla varoilla. Tämä osakekannan kauppa on lainvoimaisesti sivuutettu ulosotossa keinotekoisena järjestelynä. B:n haltuun on siten päätynyt enemmän testamentattuja varoja kuin C:lle oli edes väitetty siirretyn.

17. D ja C ovat kertoneet, että varojen nostamisen käteisenä ja rahojen postittamisen syynä oli ollut muun ohella epäluottamus filippiiniläistä pankkijärjestelmää kohtaan. Kirjallista näyttöä D:n ja C:n välisestä yhteydenpidosta ei ole esitetty. D ja C eivät ole muistaneet tapahtumiin tai C:n D:lle antamaksi väitettyihin ohjeisiin liittyviä yksityiskohtia. Asiassa ei ole ilmennyt, että C olisi nimenomaisesti vaatinut varojen postittamista Filippiineille, vaan D:n ja C:n kertomusten mukaan kyseinen toimintatapa oli perustunut D:n tekemään ehdotukseen.

18. Ulosottoviranomaiset ovat pyytäneet D:tä ilmoittamaan C:n yhteystiedot. D on antanut ulosottoviranomaisille B:ltä saamansa sähköpostiosoitteen, joka ei ole ollut sama kuin se, jota D on kertonut itse käyttäneensä. C ei ole hovioikeudessa tunnistanut D:n ulosottoviranomaisille antamaa sähköpostiosoitetta.

Korkeimman oikeuden arviointi tässä asiassa

Onko kyseessä keinotekoinen järjestely?

19. C on väittänyt, että ulosottokaaren 4 luvun 14 §:ää voidaan soveltaa vain oikeustoimeen, jossa sivullinen johtaa oikeutensa ulosottovelalliselta. Korkein katsoo edellä kohdissa 10–12 esitetyillä perusteilla, että mainittua säännöstä voidaan soveltaa myös testamenttiin.

20. Korkein oikeus toteaa, että pesän ainoat osakkaat ovat olleet B ja C. Testamentin toimeenpanijana D:n tehtävänä on ollut saattaa pesä jakokuntoon ja B:n tai C:n sitä pyytäessä toimittaa myös perinnönjako.

21. C on valituksessaan todennut muun ohella, että testamentatut varat oli tarkoitus luovuttaa hänelle käteisenä, ja tämän vuoksi testamentin toimeenpanija oli nostanut varat pankkitililtä ja säilyttänyt niitä kotonaan. Testamentin toimeenpanosta oli kuitenkin pidättäydytty sen jälkeen, kun D oli saanut tietää ulosottoviranomaisen väliaikaisista toimenpiteistä.

22. Korkein oikeus toteaa, että C ei ole esittänyt selvitystä yhteydenpidosta hänen ja D:n välillä. Lisäksi D on toimittanut C:n yhteystietona ulosottoviranomaiselle vain B:ltä saamansa sähköpostiosoitteen, jota D itse ei kertomansa mukaan ollut käyttänyt. C:n ei ole edes väitetty ohjeistaneen D:tä siirtämään kuolinpesän varoja B:lle. Korkein oikeus toteaa, että C:n ei ole selvitetty käyttäneen tosiasiassa asian arvioinnin kannalta merkityksellistä määräysvaltaa pesän varoihin niiden ollessa D:n hallussa. Se, että D on siirtänyt C:lle tilisiirtona 500 euroa, ei anna aihetta arvioida asiaa toisin. C:lle siirretty summa on ollut pesän säästöön nähden merkityksetön ja joka tapauksessa selvästi pienempi kuin B:n määräysvaltaan tulleet pesän varat.

23. Korkein oikeus toteaa, että sille, miksi D on nostanut kuolinpesän varoista 66 000 euroa käteisenä ja säilyttänyt niitä kotonaan, ei ole esitetty asianmukaista syytä. On selvää, että hänen tehtävänsä testamentin toimeenpanijana ei ole varojen nostamista edellyttänyt. Käteisen nostaminen on tosiasiassa mahdollistanut rahojen siirtämisen B:lle ulosottoviranomaisen tietämättä.

24. B:n kotoa on tavattu 5 000 euroa. Määrä täsmää kuolinpesän tileiltä nostetuista varoista puuttuvaan summaan. Varojen siirtämiselle ei ole ollut laillista perustetta, koska A:n testamenttimääräyksen mukaisesti B:lle ei ollut tulossa rahavaroja. Kun C ei ole käyttänyt varoihin merkityksellistä määräysvaltaa ja kun varoja on päätynyt B:lle, aihetta on olettaa, että todellista määräysvaltaa varoista on käyttänyt B.

25. Asiassa on kokonaisuutena arvioiden esitetty riittävä näyttö ristiriidasta testamentin sisällön ja testamentin täytäntöönpanosta ilmenevän asian varsinaisen luonteen ja tarkoituksen välillä.

Onko ulosmittaus loukannut testamentinsaajan todellista oikeutta?

26. Seuraavaksi on arvioitava, onko C saattanut ulosottokaaren 4 luvun 14 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla todennäköiseksi, että ulosmittaus loukkaa hänen todellista oikeuttaan.

27. Suurin osa kuolinpesän säästöstä eli 60 000 euroa on ulosmitattu D:n hallusta käteisenä. C:n, jolle perintö on testamentin nojalla kuulunut kokonaan, haltuun on riidattomasti päätynyt vain 500 euroa, kun perinnön rahavaroista osattomalle B:lle oli päätynyt 5 000 euroa ja jo aiemmin sivuutettuun osakekauppajärjestelyyn liittyen 3 500 euroa. Ratkaisevaa C:n väitteen kannalta on siten se, mitä selvitystä on esitetty sen tueksi, että nämä 60 000 euroa olisivat päätyneet C:lle, ellei niitä olisi ulosmitattu.

28. C ei ole esittänyt hänen ja D:n välistä sähköpostikirjeenvaihtoa tai muuta yhteydenpitoa, joka osoittaisi C:n käyttäneen testamentinsaajan määräysvaltaa. C ei ole esittänyt selvitystä siitä, milloin ja millä tavalla hänen olisi ollut tarkoitus saada D:n hallussa olevat varat, mikä osoittaisi sitä, että kuolinpesän omaisuus olisi testamenttijärjestelyn tuloksena ollut todellisuudessa päätymässä hänelle. Kun D:n poikkeuksellisesti käteisenä nostamia varoja oli jo ehtinyt siirtyä B:lle osittain keinotekoisen osakekaupan myötä ja osin ilman mitään muodollistakaan selitystä, voidaan pitää vähintäänkin hyvin epävarmana sitä, että loputkaan varat olisivat koskaan päätyneet C:n omistukseen tai että hän olisi ainakaan päässyt käyttämään tosiasiallista määräysvaltaa niihin.

29. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että C ei ole saattanut todennäköiseksi, että ulosmittaus loukkaa hänen todellista oikeuttaan.

Johtopäätös

30. Korkein oikeus katsoo, että testamenttisaanto voidaan sivuuttaa osana ulosottokaaren 4 luvun 14 §:ssä tarkoitettua keinotekoista järjestelyä sekä että kysymyksessä oleva testamenttijärjestely ei vastaa asian varsinaista luonnetta ja tarkoitusta ja että C ei ole saattanut todennäköiseksi, että ulosmittaus loukkaa hänen todellista oikeuttaan. Näin ollen D:n hallussa olleet 60 000 euroa on voitu ulosmitata B:n veloista. Aihetta hovioikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei siten ole.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Jarmo Littunen, Mika Ilveskero, Timo Ojala ja Alice Guimaraes-Purokoski. Esittelijä Johannes Koskenniemi.