Presidentti Tatu Leppäsen tervehdyspuhe Rovaniemen hovioikeuspiirin laatupäivillä 21.11.2019

Arvoisa hovioikeuden presidentti, käräjäoikeuksien laamannit, hyvät kollegat, hyvät kuulijat,

Mieluisa tehtäväni on tuoda Korkeimman oikeuden tervehdys tänne Rovaniemen hovioikeuspiirin lainkäytön laatupäiville, joilla tänä vuonna juhlistetaan laatuhankkeen jo 20-vuotista työtä. Korkein oikeus onnittelee teini-iän juuri ohittanutta laatuhanketta!

Rovaniemen hovioikeuspiirin tuomioistuinten laatuhanke on ollut suomalaisten tuomioistuinten laatuhankkeiden edelläkävijä ja hieno esimerkki muille, ja se on palkittu monin tavoin. Laatuhankkeessa on tuotettu lukuisia kirjoiksi koottuja työryhmäraportteja ajankohtaisista aiheista sekä laatumittaristo ja laaturaportit, samoin kuin käytännönläheisiä käsittelijän oppaita eri asiaryhmistä. Nämä kirjat ovat olleet ulkopuoliselle näkyvä ja laajasti hyödynnetty tulos hankkeesta. Arvelen kuitenkin, että vielä tärkeämpää on ollut se Rovaniemen hovioikeuspiirin tuomareiden keskinäinen keskustelu, joka on johtanut näihin raportteihin. Ja arvokasta on, että myös tuomioistuinten keskeiset sidosryhmät, syyttäjät ja asianajajat, ovat olleet työssä vahvasti mukana.

Myös omassa työssäni olen hyödyntänyt laatuhankkeen raportteja lukuisissa yhteyksissä vuosien varrella. En ole niinkään hakenut niistä valmiita vastauksia kysymyksiini, vaan tietoa ja vertailukohtaa siitä, miten toisaalla asiasta ajatellaan. Käräjäoikeustyössä raportit tarjosivat oivan peilin sille, miten omassa tuomarin praktiikassa toimin tai miten omassa käräjäoikeudessa toimittiin, minkä pohjalta saattoi sitten arvioida mahdollisia kehittämistarpeita. Korkeimman oikeuden työn näkökulmasta työryhmäraportit taas kuvaavat usein havainnollisella tavalla sitä, miten jossakin asiassa käräjäoikeus- ja hovioikeustasolla menetellään, ainakin Pohjois-Suomessa. Lisäksi esimerkiksi asessorien siviiliprosessin koulutuksessa olen käyttänyt yhtenä ennakkolukemistona riita-asioiden käsittelijän opasta – vaikken aivan jokaisesta kohdasta siinä välttämättä olekaan ollut samaa mieltä. Keskustelu on siis jatkunut myös Rovaniemen hovioikeuspiirin ulkopuolella.

Tämän vuoden työryhmien aiheet ovat jälleen olleet tärkeitä ja ajankohtaisia. Esimerkiksi nopeasti käsiteltävien rikosasioiden yhdessä käsittely ja suhde rangaistuksen määräämiseen ovat puhuttaneet laajasti. Erityisenä aluevaltauksena kiinnittää huomiota se, että raportti huumausaine-, lääke- ja dopingrikosten rangaistuskäytännöstä on - ilmeisen perustellusti - tehty yhteistyössä Helsingin hovioikeuspiirin laatuhankkeen kanssa.

Esitän parhaimman kiitoksen Teille kaikille tähänastisesta aktiivisesta ja korkeatasoisesta lainkäytön laatutyöstä, joka on hyödyttänyt paitsi Rovaniemen hovioikeuspiiriä, koko oikeuslaitosta.

Suomalaisen oikeuskulttuurin ja oikeudenkäytön vanhimmat juuret ovat paikallisia, paikallisyhteisön käräjäkivillä suullisesti syntyneitä. Ruotsin keskusvallan lujittuessa saatiin valtakunnan lait, joita tuomari kävi käräjillä soveltamassa. Vanhoissa kaupungeissa lainkäyttö säilyi pitkään porvariston itsehallintona. Lainkäytön yhtenäisyyttä alkoivat toteuttaa perustetut hovioikeudet, joissa menettely oli yleensä kirjallista. Samalla syntyi lakimiesprofessio, ja alettiin omaksua oppineiden oikeutta, jota tutkittiin ja opetettiin lainopillisissa tiedekunnissa. Lainkäyttö tuomioistuimissa on kuitenkin näihin päiviin saakka säilyttänyt meillä kansanomaisen ja varsin helposti lähestyttävän luonteensa.

Suomi ja sen myötä Suomen oikeusjärjestys on viime vuosikymmeninä kansainvälistynyt voimakkaasti. Tänä vuonna on muisteltu mm. Berliinin muurin murtumista ja Tshekkoslovakian samettivallankumousta kolme vuosikymmentä sitten. Samana vuonna 1989 Suomi liittyi Euroopan neuvostoon ja Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja sitten vähän myöhemmin Euroopan unioniin. Kehityksen myötä Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja Euroopan unionin oikeuden soveltamisesta on tullut arkipäivää suomalaisissa tuomioistuimissa.

Tänäkin päivänä käräjäoikeudet, hovioikeudet ja Korkein oikeus ovat yleisiä tuomioistuimia riita- ja rikosasioissa. Mutta samaan aikaan ne ovat myös perustuslakituomioistuimia, ihmisoikeustuomioistuimia ja Euroopan unionin tuomioistuimia. Tuomioistuinten on sovellettava jutussa mahdollisesti aktualisoituvia perustuslain säännöksiä, ihmisoikeussopimuksen määräyksiä tai unionin oikeutta. Unionin oikeuden osalta on syytä kiinnittää erityistä huomiota EU:n perusoikeuskirjaan, joka on ollut sitovana primaarioikeutena voimassa 10 vuotta ja joka tulee sovellettavaksi muun EU-oikeuden soveltamisalalla.

Selvää on, että lainkäyttötyön todellisen laadun on löydyttävä täältä, varsinaisesta lainkäytöstä itsestään, asianosaisina olevien ihmisten ja oikeusjärjestyksen parhaaksi. Niin erinomaista kuin laatutyöskentely onkin, sillä on kuitenkin vain välinearvo. Sen on parannettava tuomioistuinten oikeudenkäyntimenettelyn, näytön arvioinnin tai oikeudellisen ratkaisutoiminnan laatua.

Korkeimman oikeuden työn näkökulmasta joudun tuomaan esiin sen, että hovioikeuksien jatkokäsittelylupajärjestelmän soveltaminen ei ole kaikilta osin ollut täysin onnistunutta. Niiden valituslupahakemusten määrä on suuri, joiden kohteena on hovioikeuden kielteinen jatkokäsittelylupaa koskeva päätös. Tällaisten valituslupahakemusten määrä on noussut vuoden 2015 jälkeen siten, että viime vuosina näiden valituslupahakemusten osuus kaikista hakemuksista on ollut noin kolmasosa. Valitettavasti siviiliasioissa prosenttiosuus on vieläkin korkeampi, vähän yli 40 prosenttia.

Toiseksi Korkein oikeus on vuosittain antanut lukuisia julkaistuja tai julkaisematta jääneitä ratkaisuja, joissa Korkein oikeus on myöntänyt jatkokäsittelyluvan ja palauttanut jutun hovioikeuteen. Tänä vuonna tällaisia julkaistuja ratkaisuja on annettu tähän mennessä seitsemän kappaletta. Kovin uusia prejudikaattikysymyksiä jatkokäsittelyluvan myöntämisen perusteissa kuitenkaan enää harvemmin on. Tosin samaan hengenvetoon on todettava, että näissä ratkaisuissa kohteena ovat harvemmin olleet Rovaniemen hovioikeuden ratkaisut.

Jatkokäsittelyluvan myöntämisen kynnys on siten nähtävästi asetettu toisinaan liian korkealle. Jos näin on, tämä heikentää paitsi asianosaisten oikeusturvaa, mielestäni myös tuomioistuinten yhteiskunnallisen tehtävän hoitoa erityisesti siviiliasioissa. Laajojen siviilijuttujen määrä käräjäoikeuksissa on ylipäätään melko alhainen, ja niistäkin merkittävässä osassa päästään sovintoon, mikä on tietenkin myönteistä. Jos tähän yhdistyy se, että hovioikeudet mahdollisesti toisinaan liian helposti tyytyvät vahvistamaan käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuuden jatkokäsittelyluvan epäämällä, muutoksenhakuasteiden ratkaisujen merkitys siviilioikeudessa näivettyy entisestään.

Hovioikeustason ratkaisuja siviilioikeudellisista kysymyksistä tarvitaan oikeusyhteisössä. Ja sama koskee vielä vahvemmin Korkeinta oikeutta, jonka päätehtävä on ennakkopäätöksiä antamalla kehittää oikeusjärjestystä, myös siviilioikeuden alueella. Jatkokäsittelyluvan myöntämistä koskevassa asiassa tähän varsinaiseen aineelliseen kysymykseen ei päästä käsiksi, koska harkittavana on vain se, pitääkö jatkokäsittelylupa myöntää ja asia palauttaa hovioikeuteen.

Kuten tunnettua, jatkokäsittelylupa on oikeudenkäymiskaaren mukaan myönnettävä mm., jos ilmenee aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta. Tämä jo viittaa matalaan lupakynnykseen. Lisäksi on muistettava ennakkoratkaisuperuste: jatkokäsittelylupa on myönnettävä myös, jos lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa asioissa on tärkeä myöntää asiassa jatkokäsittelylupa. Kun harkinta kohdistuu oikeuskysymykseen, josta ei ole vakiintunutta oikeuskäytäntöä, lupa tulisi pääsääntöisesti myöntää. Korkeimman oikeuden oikeuskäytännöstä mainittakoon tässä yhteydessä esimerkkinä KKO 2019:62 (kohta 29).

Kunnioitettu presidentti Esko Oikarinen kirjoitti vuonna 2004 osuvasti (tässä vähän lyhentäen):

"Rovaniemen hovioikeuspiirin tuomioistuinten laatutyössä pyritään --riippumattomaan, nykyaikaiseen ja avoimeen lainkäyttökulttuuriin, jossa yhä paremmin pystytään vastaamaan yhteiskunnan ja kansalaisten oikeusturvaodotuksiin modernin eurooppalaisen oikeusvaltion tavoitteiden mukaisesti. -- [Instituution perustehtävä] on korkealuokkaisen oikeusturvan tuottaminen."

Toivotan Rovaniemen hovioikeuspiirin lainkäytön laatuhankkeelle mitä parhainta menestystä myös tulevaisuudessa. Uskon, että laatuhankkeen laatu säilyy ja kehittyy edelleen.

Toivoa sopii, että laatutyötä tehdään tulevaisuudessa entistä enemmän myös valtakunnallisesti. Tästä on jo hyvänä esimerkkinä laatuhankkeen yhteistyö tänä vuonna Helsingin vastaavan hankkeen kanssa. Tiedossani myös on, että koko maan käräjäoikeudet ovat kehittämässä yhteistyötään. Tätä kehitystä on syytä tervehtiä ilolla. Lisäksi vuodenvaihteessa käynnistyvä Tuomioistuinvirasto avaa tulevaisuudessa entistäkin parempia mahdollisuuksia tuomioistuinten laatutyön tukemiseen valtakunnallisella tasolla.

Viime vuonna lyötiin Korkeimman oikeuden 100-vuotisjuhlamitali. Mitali voidaan luovuttaa Korkeimman oikeuden toimintaan liittyvissä tilanteissa Suomessa tai ulkomailla viranomaiselle, yhteisölle tai henkilölle kiitollisuuden tai kunnioituksen osoitukseksi.

Luovutan nyt Korkeimman oikeuden juhlamitalin Rovaniemen hovioikeuspiirin tuomioistuinten lainkäytön laatuhankkeelle. Mitalin kappaleet voinevat ottaa hankkeen puolesta vastaan kehittämistyöryhmän puheenjohtaja, laamanni Jyrki Kiviniemi ja laatukoordinaattori, käräjätuomari Minna Leikas, toivon mukaan esimerkiksi Lapin ja Oulun käräjäoikeuksien tiloissa säilytettäviksi.

 
Julkaistu 21.11.2019