Presidentti Timo Eskon avauspuhe korkeimman oikeuden 100-vuotisjuhlassa Helsingin yliopistolla 1.10.2018

Korkein oikeus 100 vuotta 1.10.2018
Pääjuhlan avauspuhe, presidentti Timo Esko


Kunnioitettu herra tasavallan presidentti, arvoisat kutsuvieraat, hyvät naiset ja herrat
Ärade herr republikens president, vördade inbjudna gäster, mina damer och herrar,

Korkeimman oikeuden perustaminen 100 vuotta sitten ja vuoden 1919 hallitusmuodon säätäminen olivat alku suomalaisen oikeusvaltion kehitykselle. Valtiovallan kolmijako ja riippumaton tuomioistuinlaitos ovat erottamaton osa oikeusvaltion perustaa.

Korkeimman oikeuden edeltäjän, Senaatin oikeusosaston jäsenet olivat määräajaksi nimitettyjä ja käsittelivät sekä oikeusasioita että hallinnollisia asioita. Näihin epäkohtiin yritettiin useaan otteeseen saada muutoksia. Aleksanteri II:n avattua Helsingin valtiopäivät asiaan kiinnitettiin huomiota myös lehdistössä. Ei ole paikallaan, sanottiin, että samat henkilöt olivat tuomareina ja hallituksen jäseninä. Korjaus tuli kuitenkin vasta korkeimman oikeuden perustamisen myötä.

Kuva: Marjo Koivumäki, Studio Apris. Korkeimman oikeuden kokoelmat.

Lokakuun 1 päivänä 1918 kokoontui korkein oikeus ensimmäiseen istuntoonsa. Paitsi oikeuden jäseniä, saapuvilla olivat senaatin puheenjohtaja Korkeimman vallan haltia Svinhufvud, senaatin varapuheenjohtaja Paasikivi, senaatin oikeustoimituskunnan päällikkö Talas sekä senaatin virkaatekevä prokuraattori Savonius. Svinhufvud lausui onnittelunsa sen johdosta, että oli päästy niin pitkälle, että Suomeen oli saatu itsenäinen korkein oikeus. Hän toivoi, että korkein oikeus olisi maassa lujana lainvartijana.

Domarens och domstolens oavhängighet var ett centralt tema i president August Nyberghs tal vid högsta domstolens öppningssession för exakt 100 år sedan. Nybergh, som under den första förtrycks-perioden 1903 hade utvisats från landet och förklarats ha förlorat sin rätt till pension, men som tre gånger utnämnts till senator och den sista gången till vice ordförande vid senatens justitiedepartement, uttalade bland annat följande:

Emellertid har oavsättlighetsprincipen, redan under 1700-talet antagen i England, sedermera vunnit insteg i de flesta kulturstater och kan numera anses som den civiliserade världens gemensamma egendom, utan att vådor av densamma försports. Ursprungligen införd för att trygga domstolarna mot regeringens påtryckningar, är denna grundsats givetvis äfven viktig från synpunkten att den frigör domstolen från hvarje inflytande af de politiska maktgrupperna sådana de företrädas i folkrepresentationen.

Perustuslain 99 §:n mukaan korkein oikeus käyttää Suomessa ylintä tuomiovaltaa riita- ja rikosasioissa. Ratkaistavat asiat liittyvät suomalaiseen arkipäivään: asumiseen, työntekoon, velkasuhteisiin, perheeseen ja perintöön, mutta myös rikoksiin. Korkeimman oikeuden työ on monella tavoin kiinnittynyt kansalaisen arkipäivään.

Yhteiskunnallinen kehitys näkyy niitten juttujen kirjossa, jotka eri aikoina on saatettu KKO:n tutkittavaksi. Esimerkiksi laman ja taantuman ajat tuovat tuomioistuimiin omanlaisiaan asioita. Vaurastuminen ja taloudellisen aktiviteetin lisääntyminen voi puolestaan näkyä vaikkapa rakennusurakkariitojen kasvuna.

1930-luvun lama, jota meillä on yleensä kutsuttu pula-ajaksi, oli Suomessa kestoltaan suhteellisen lyhyt, mutta kuitenkin vaikutuksiltaan merkittävä: se toi työttömyyttä, työajan lyhennyksiä ja palkanalennuksia. Nämä ilmiöt näkyivät korkeimmassa oikeudessa muun muassa takausta koskevien juttujen kasvuna. Takaukseen liittyvien korkeimman oikeuden merkittävämpien ratkaisujen määrä näyttää noudattavan laman kehitystä. Vuonna 1932 tällaisia takaus-ratkaisuja oli kymmenen kappaletta.

1990-luvun laman niin sanotuissa säästöpankkijutuissa tuli esiin monenlaista vaikeaa juridiikkaa, joka vaati korkeimman oikeuden kannanottoja. Erityisesti voidaan mainita niitten perusteiden kehittäminen, jotka koskevat hallintoelinten jäsenille myönnettyä vastuuvapautta ja määrittävät toimitusjohtajan ja muiden hallintoelinten jäsenten vastuuta. Kantaa otettiin myös erilaisiin vanhentumis-kysymyksiin ja vahingonkorvauksen sovitteluun. Sovittelu tulikin ratkaisevaan asemaan, kun lopullisista korvauksista päätettiin.

Högsta domstolens viktigaste uppgift är att ge prejudikat i sådana rättsfrågor som lagen inte ger tydliga svar på. Genom prejudikat skapar man rättsnormer för kommande motsvarande rättstvister och strävar efter att säkerställa att domstolar runtom i landet tolkar lagen på samma sätt. Reformen genom vilken prejudikatsystemet infördes och som förverkligades i början av 1980, är den mest betydelsefulla i högsta domstolens 100-åriga historia.

Syftet med reformen var att åstadkomma ett sådant fullföljdssystem att alla parter i princip skulle ha lika möjligheter att få sin sak prövad av den högsta instansen. Varken värdet av intresset i målet eller det ådömda straffets stränghet spelar en avgörande roll. När besvärstillståndet beviljas på prejudikatgrund, måste sökanden i stället kunna visa att det i det aktuella ärendet föreligger någon rättslig fråga eller något problem som har att göra med lagens tillämpning och som är av mera allmän betydelse än det enskilda fallet. Ett prejudikat innehåller alltså på samma gång allmän handledning till lagskiparen och ett avgörande av det enskilda rättsfallet. En annan viktig synpunkt i reformen för högsta domstolens vidkommande var att förhindra anhopningen av mål och att göra rättegången snabbare.

Införandet av prejudikatsystemet innebar även en förändring av domarrollen i högsta domstolen. Denna fråga behandlades i debatten när högsta domstolen i juni 1977 gav statsrådet sitt utlåtande över regeringens proposition i saken. I några inlägg framfördes att de ändringar som skulle genomföras förutsätter nya slag av färdigheter av högsta domstolen såväl som ett kollegium som av dess enskilda ledamöter. Propositionen gav högsta domstolen befogenheten att styra den prövningsrätt som anförtrotts de allmänna domstolarna. Beslutfattandet kommer då inte alltid att vara på samma sätt bundet som vid avgörandet av rent juridiska frågor. Därför blir mångsidigheten av ledamöternas juridiska utbildning och deras bakgrund allt viktigare.

Oikeusjärjestelmän viimeaikainen eurooppalainen kehitys on asettanut tuomarikunnalle yhä uusia haasteita. Yhteisesti hyväksytyt lainsäädäntö, sopimukset ja periaatteet saattavat työntää syrjään puhtaasti kansalliset näkökohdat. Unionin oikeuden etusijaisuus, välitön oikeusvaikutus ja tulkintavaikutus ovat seikkoja, jotka joudutaan ottamaan huomioon jokapäiväisessä ratkaisutoiminnassa. Euroopan ihmisoikeussopimuksen määräykset voivat johtaa tilanteeseen, jossa kansallisen lain nimenomaisia säännöksiä jätetään noudattamatta, tosin meidän perustuslakimme 106 §:ssä annetuin valtuuksin.

Epäilemättä korkein oikeus ja sen tuomarit kohtaavat seuraavienkin sadan vuoden kuluessa uusia ja ennalta arvaamattomiakin vaatimuksia. Lainkäytön syvärakenteeseen ne eivät kuitenkaan vaikuta. Tuomioistuimen ja tuomareitten riippumattomuus, itsenäisyys ja puolueettomuus ovat vaatimuksia, joista ei voida tinkiä missään olosuhteissa. Oikeudellinen ratkaisu perustuu lakiin ja tosiasioihin. Tuomari ei koskaan elä totuuden jälkeistä aikaa, jossa objektiiviset faktat vaikuttavat mielipiteeseen ja päätökseen vähemmän kuin tunteisiin ja henkilökohtaisiin vakaumuksiin vetoaminen.

Tasavallan presidentti J.K. Paasikivi, molempain oikeuksien tohtori, joka edellä kerrotun mukaisesti oli senaatin varapuheenjohtajana ollut paikalla korkeimman oikeuden ensimmäisessä istunnossa, piti 35 vuotta myöhemmin puheen Helsingin hovioikeuden vihkiäisjuhlassa. Puhe oli varsin lyhyt, mutta olen varma, että presidentti oli tarkoin miettinyt sen jokaisen sanan. Paasikivi lausui muun muassa:

Tuomarin tehtävä on korkea ja ylevä. Hän palvelee oikeuden aatetta. Hänen tulee valtakunnan palveluksessa antaa kansalaisille oikeusturvaa sekä viranomaisia että yksityisiä vastaan. Hänestä ensi sijassa riippuu, että luottamus oikeudenkäyttöön kansan keskuudessa säilyy ja vahvistuu. Suuri on tuomarin tehtävä ja vakava on hänen vastuunsa.

Hyvät kuulijat, korkein oikeus on muuttunut ja muuttuu ajassa, mutta perusteiltaan se on muuttumaton.

Bästa åhörare, högsta domstolen har förändrats och förändras i tiden men dess grundvalar är oföränderliga.

 
Julkaistu 1.10.2018