Presidentti Timo Eskon avauspuheenvuoro korkeimman oikeuden syyttäjäpäivässä 4.5.2018

Korkeimman oikeuden syyttäjäpäivä 4.5.2018
Avauspuheenvuoro, presidentti Timo Esko


Arvoisa valtakunnansyyttäjä, syyttäjäkunnan edustajat ja korkeimman oikeuden edustajat, hyvät naiset ja herrat.

Valtakunnansyyttäjänvirasto täytti 20 vuotta Suomen itsenäisyyden juhlavuonna 2017. Korkein oikeus siirtyi itsenäisyyden juhlavuodesta omaan 100-vuotisjuhlavuoteensa 2018. Nyt alkava syyttäjäpäivä sopii hyvin meneillään olevan juhlavuoden ohjelmaan.

Kummankin instituution, niin Valtakunnansyyttäjänviraston kuin korkeimman oikeuden tärkeimpiä arvoja on riippumattomuus. Maamme ensimmäisen valtakunnansyyttäjän, professori Matti Kuusimäen lausumaa lainatakseni

"Suomen syyttäjälaitoksen organisaatiouudistuksessa omaksuttiin syyttäjän riippumattomuutta voimakkaasti korostaneet ratkaisut. Jokaisen syyttäjän itsenäinen syyteharkintavalta on nimenomaisesti taattu yleisistä syyttäjistä annetussa laissa. Mikään valtion viranomainen tai virkamies saati yksityinen taho ei voi antaa syyttäjälle määräyksiä siitä, kuinka hänen tulee käsiteltävänään oleva asia ratkaista. - Syyttäjäntoiminnan riippumattomuus on viime kädessä valtakunnansyyttäjän riippumattomuuden varassa."

Sekä riippumaton tuomioistuinlaitos että riippumaton syyttäjälaitos ovat tärkeitä oikeusvaltion takeita. Oikeusvaltion käsite on moniulotteinen eikä se tarkoita pelkästään demokraattista päätöksentekoa. Oikeusvaltiossa poliittisen vallan jako perustuu lainsäädännölle, hallinnossa noudatetaan laillisuusperiaatetta, kansalaisille on lainsäädännössä taataan perus- ja ihmisoikeudet ja järjestelmän toimintaa valvoo riippumaton oikeuslaitos ja muut oikeudenhoidon keskeiset yksiköt.

Viime vuosina on jopa eurooppalaisesta lähipiiristämme tullut tietoja toimenpiteistä, joilla on vakavasti horjutettu oikeusvaltion perusteita. Tuomioistuinvirastojen päättävien elinten kokoonpanoa on muutettu ja toimivaltaa rajoitettu. Tuomareiden nimittämisvaltaa on saatettu siirtää toimeenpanovallan käsiin. Lainvoimaisten tuomioiden pysyvyyttä on horjutettu. Oikeusministerille on voitu antaa myös valtakunnansyyttäjän tehtävä. Tällaisessa järjestelmässä toimeenpanovallasta riippumattoman syyttäjälaitoksen toiminta on päättynyt.

Voimme olla tyytyväisiä siitä, että Suomessa ei ole havaittavissa mitään sellaista, joka viittaisi tällaiseen kehitykseen. Päinvastoin, johtavissa poliittisissa piireissä näyttää vallitsevan vakaa yksimielisyys siitä, että oikeuslaitoksen riippumattomuus on keskeinen osa oikeusvaltiota ja sellaisena turvattava. Tulevaisuuden uhkiakaan ei meillä ole näkyvissä. On toivottava, että oikeusvaltion asema saataisiin palautettua ennalleen koko Euroopan unionin piirissä.

Tämä korkeimman oikeuden syyttäjäpäivä liittyy siis korkeimman oikeuden 100-vuotisjuhlien kokonaisuuteen. Paitsi pääjuhlaa 1.10.2018 kuuluu juhlavuoden ohjelmaan muun muassa vielä tänä keväänä järjestettävä ennakkopäätöspäivä.

Jotta ennakkopäätösjärjestelmämme toimisi hyvin, tulee korkeimman oikeuden jäsenillä olla hyvä käsitys siitä, mitkä oikeudelliset kysymykset kulloinkin ovat osoittautuneet tärkeiksi mutta jääneet vaille riittävää vastausta ja miten usein niiden eteen joudutaan käytännön elämässä. Voi olla, että näiden kysymysten selvittäminen ei aina onnistu omassa piirissä niin hyvin kuin olisi toivottavaa.

Ennakkopäätösten antaminen on korkeimman oikeuden perustehtävä, mutta tässä perustehtävässä olemme sen aineiston varassa, jota syyttäjät ja asianajajat meille tarjoavat.

Ongelmaksi on usein nähty, että syyttäjät suhteellisen harvoin tekevät valituslupahakemuksia korkeimmalle oikeudelle. Monessa rangaistuksen mittaamista koskevassa jutussa on tämän vuoksi kysymys vain siitä, voidaanko rangaistus pitää ennallaan tai sitä alentaa.

Rangaistuksen mittaamisen ongelmat ovat jatkuvasti olleet esillä yhteiskunnallisessa keskustelussa. Korkein oikeus on useasti ottanut niihin kantaa monen tyyppisissä tapauksissa.

Hyvän esimerkin tarjoavat niin sanottu huumekuriirijuttu KKO 2017:9, joka ratkaistiin vahvennetussa jaostossa, sekä lapsen törkeää seksuaalista hyväksikäyttöä koskeva KKO 2018:35. Huumekuriiri tuomittiin käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa 8 vuodeksi 6 kuukaudeksi, mutta korkein oikeus alensi rangaistuksen 5 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeutta.

Seksuaalirikosasiassa vastaaja oli tuomittu käräjäoikeudessa 8 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen, kun rikosta ei kokonaisuutena arvioiden pidetty törkeänä. Syyttäjän ja asianomistajan valitettua hovioikeuteen teko katsottiin myös kokonaisuutena arvioiden törkeäksi ja rangaistus korotettiin 1 vuodeksi 4 kuukaudeksi ehdollista vankeutta. Syyttäjälle myönnettiin valituslupa, ja korkein oikeus kovensi rangaistuksen 2 vuoden ehdottomaksi vankeusrangaistukseksi.

Tämä seksuaalirikosasia käy esimerkiksi tinkimättömästä ja johdonmukaisesta syyttäjätyöskentelystä. Huumekuriirijutun kulusta Helsingin Sanomat teki koko sivun artikkelin, jossa rangaistuksen mittaamisongelmia valotettiin useasta eri näkökulmasta. Mielenkiintoista oli havaita, että korkeimman oikeuden ratkaisua pidettiin korkealla syyttäjätahollakin oikeaan osuneena.

Lainsäädännön uudistuminen johtaa usein kasvaneeseen tarpeeseen saada ennakkopäätöksiä, jotka vielä tulisi antaa varsin nopeasti. Todistelua koskevan uuden sääntelyn on erilaissa keskusteluissa nähty antavan aihetta muun muassa seuraaviin pohdintoihin:

Kun niin sanottu läheisasianomistaja on kertonut asiasta esitutkinnassa, mutta ei ole esittänyt asiassa vaatimuksia, ei kertomusta saada hyödyntää tuomioistuimessa, jos asianomainen kieltäytyy. Kieltäytymisoikeus voi kuitenkin olla murrettavissa.

Läheisasianomistajan status ja vaatimukset voivat lisäksi muuttua prosessin aikana. Muutosten arvioinnista ei ole vielä ennakkoratkaisuja.

Tallennetun kuulustelun hyväksikäyttöä oikeudenkäynnis-sä on oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 24 §:ssä rajoitettu erilaisilla kriteereillä, jotka liittyvät asianomaisen ikään, hänelle aiheutuvaan haittaan ja rikostyyppiin. On kuitenkin tapauskohtaisesti hyvin mahdollista, että vastaaja voi perustellusti väittää, että hänen oikeusturvansa edellyttää henkilökohtaista kuulemista oikeudessa.

Eräässä varsin uudessa ennakkoratkaisussaan, KKO 2018:28, korkein oikeus jätti kihlakunnansyyttäjän ennakkopäätösvalituksen tutkimatta, kun valitusta ei ollut lähetetty valtakunnansyyttäjän-viraston kautta, vaan se oli toimitettu käräjäoikeuden kautta suoraan korkeimmalle oikeudelle. Korkein oikeus lausui perusteluissa muun muassa, että valtakunnansyyttäjällä ylimpänä syyttäjäviranomaisena voidaan katsoa olevan parhaat edellytykset arvioida, mitkä asiat soveltuisivat Korkeimman oikeuden käsiteltäviksi.

Ratkaisu on voimassa olevan lain mukainen ja uskollinen myös historialliselle kehitykselle. Olihan aikoinaan oikeuskanslerin asiana edustaa korkeimmassa oikeudessa syyttäjistöä ja päättää alaistensa syyttäjien muutoksenhausta Korkeimpaan oikeuteen.

Ratkaisussa annetut kiitokset valtakunnansyyttäjälle ovat epäilemättä paikallaan. Kuitenkin voidaan mielestäni hyvin perustein kysyä, voitaisiinko sääntelyä muuttaa suuntaan, joka laajentaisi yksittäisen syyttäjän toimivaltaa.

Valtakunnansyyttäjänviraston 20-vuotisen historian aikana syyttäjäkunnan koulutus, ammattiin perehdyttäminen ja yleensäkin kaikinpuolinen pätevyys ovat ottaneet ison askeleen eteenpäin. Se laadunvarmennus, jonka vuoksi Valtakunnansyyttäjänvirasto kytketty muun muassa valitusluvan hakemiseen, lienee nykyään suuressa määrin taattu syyttäjänkoulutuksen avulla. Professori Matti Kuusimäkeä vielä lainatakseni:

"…tuskin kukaan syyttäjä haluaisi itsenäisyytensä ja riippumattomuutensa turvin toteuttaa omaa rikosoikeuspolitiikkaansa, varsinkin jos se johtaa epäyhtenäiseen käytäntöön ja perustuslaissa turvatun yhdenvertaisuuden loukkaukseen."

Nykyisellä tilanteella on jonkinlaisia liittymäkohtia siihen, missä määrin meillä tehdään eri tuomioistuimista ennakkoratkaisupyyntöjä Euroopan unionin tuomioistuimille. Vaikka kaikilla eri tasoilla toimivilla tuomioistumilla on mahdollisuus ennakkoratkaisupyynnön tekemiseen, ovat käräjä- ja hovioikeuksista lähetetyt pyynnöt meillä peräti harvinaisia.

Asia tuli esille vuoden 2017 keväällä, kun Unionin tuomioistuin kävi Suomessa korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden vieraana. Presidentti Lenaerts oli hyvin tietoinen Suomen alempien oikeusasteitten vähäisestä aktiivisuudesta ennakkoratkaisupyyntöjen tekemisessä Luxemburgiin. Hän otti asian esille muun muassa käynnillään Helsingin käräjäoikeudessa. Äsken tulleitten tietojen mukaan Lenaertsin viesti onkin langennut otolliseen maaperään, jos tällainen keväthenkinen ilmaisu nyt sallitaan.

Kunnioitettu valtakunnansyyttäjä, arvoisat syyttäjälaitoksen edustajat, hyvät naiset ja herrat! Haluan mitä parhaiten kiittää teitä siitä, että olette näin suurilukuisesti halunneet osallistua korkeimman oikeuden syyttäjäpäivään. Samalla kiitän kaikkia niitä, jotka ovat korkeimmassa oikeudessa ja Valtakunnansyyttäjänvirastossa osallistuneet tämän tilaisuuden valmisteluihin. Esitän kiitokseni myös kaikille puheenvuoron pitäjille.

Toivon, että päivän esitykset antavat vastauksia mielessänne oleviin kysymyksiin. Yhtä tärkeätä kuitenkin on, että saadut vastaukset synnyttävät yhä uusia kysymyksiä ja keskustelua.

Onnistunut koulutus parantaa ammatillista osaamista, mutta suuriarvoista on myös, että se avartaa mieltä ja antaa uusia kokemuksia. Oppimisprosessi on pitkä, koko elämän kestävä, mutta samalla kiehtova kehityskertomus.

Turun kaupunginteatterin pitkäaikaisen peruskorjauksen jälkeinen ohjelmisto alkoi Aleksis Kiven näytelmällä Seitsemän veljestä. Ehkä meihin kaikkiin sopii, mitä psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri Hannu Lauerma toteaa ohjelmalehtiseen laatimassaan kirjoituksessa:

Seitsemää levotonta veljestä ei muuta lukkarin koulu, mutta heitä muuttaa hidas kypsyminen ja uusien asioiden oppiminen vähä vähältä. Aleksis Kiven kertomus ikääntyneistä veljeksistä on sekä hykerryttävä, uskottava että sympatiaa herättävä.

Toivon, että tämä syyttäjäpäivä on kaikin tavoin myönteinen kokemus ja antaa voimia niin syyttäjän kuin tuomarin työhön.

 
Julkaistu 7.5.2018