Turun Akatemiatalon uudelleen käyttöönoton juhla 14.12.2017

Korkeimman oikeuden presidentti Timo Eskon puhe

Herra Presidentti, Arvoisat kutsuvieraat, kunnioitetut hovioikeuden tuomarit ja virkamiehet, hyvät naiset ja herrat!

Herr President, hovrättens domare och ämbetsmän, ärade inbjudna gäster, mina damer och herrar!

Tervetuloa Akatemiatalon juhlasaliin, joka on helmi maamme rakennustaiteessa. Välkommen till Akademihusets solennitetssal, en pärla i vår byggnadskonst.

Parempaa paikkaa ei talon uudelleen käyttöönottamisen juhlistamiselle voisi olla. Akatemiatalon peruskiven muuraaminen vuonna 1802 on kuvataiteen välityksellä ikuistettu tässä juhlasalissa.

Ympärillämme oleva seinäreliefien sarja on ensimmäisen suomalaisen kuvanveistäjän Erik Cainbergin taideteos. Yksi korkokuvista kuvaa Akatemiatalon peruskiven muuraamista. Cainbergin reliefisarjasta väitöskirjan kirjoittanut Kaarina Pöykkö on todennut taiteilijan nyt tehneen muista korkokuvista poikkeavan, välähdysenomaisen tilannekuvan.

Kuvassa kuningas Kustaa IV Adolf laskee Akatemiatalon peruskiven heinäkuun 24 päivänä 1802. Kuningas on kuvan keskellä. Kuningatar Fredrika Dorothea ojentaa muurauslastan Gloucesterin prinssi Williamille.

Tapahtumaa kuvattiin eräässä tuon aikaisessa kirjoituksessa muun muassa seuraavasti:

Kaikki seikat osaltaan vaikuttivat siihen, että tämä tapaus sillä hetkelläkin oli kaunis ja hupainen, samoin kuin se kaikille ajoille tulee olemaan onnekas ja muistettava.
- Harvinainen hiljaisuus ja äänettömyys vallitsi myöskin kansanjoukossa, joka oli kokoontunut läheisten talojen katoillekin.

Usein on kysytty, kuka oli Gloucesterin prinssi William, oikeammin sanoen Prince William Frederick, Duke of Gloucester and Edinburgh. Hän syntyi Roomassa, opiskeli Cambridgessä ja omistautui sotilasuralle. Hänen älynlahjojaan ei pidetty kummoisina, mutta sotilaana hän osoitti rohkeutta. Vuosina 1802 ja 1803 hän oleskeli Tukholmassa. Kustaa IV Adolf oli juuri noihin aikoihin siirtymässä tärkeimmän kauppakumppaninsa Iso-Britannian puolelle Ranskaa vastaan. Osa Ruotsin aatelistoa olisi myöhemmin tarjonnut William Frederickille Ruotsin kuninkuutta tehtävästään syrjäytetyn Kustaa IV Adolfin jälkeen. Tämä ei kuitenkaan sopinut Englannin hallitukselle, ja niin tie Ruotsin valtaistuimelle aukeni ranskalaista alkuperää olevalle Bernadotte-suvulle.

Akatemiatalon alkuvaiheet sijoittuvat murrosaikaan, ja monet myöhemmätkin murroskaudet se on kokenut. Ne ovat koetelleet myös hovioikeutta, joka siirtyi tähän taloon vuonna 1830.

Ensimmäisen sortokauden lopulla 1903 erotettiin lukuisia Turun hovioikeuden neuvoksia vailla eläkeoikeutta. Heidän tilalleen nimitettiin uusia tuomareita, jotka puolestaan tulivat erotetuiksi vuoden 1906 lopussa annetulla ns. poikkeuslailla. Vuonna 1903 erotetut tuomarit palasivat virkaansa. Tapauksen johdosta vietettiin 25.3.1907 Palokunnantalossa suurenmoinen kansalaisjuhla. Tuosta päivästä on saanut nimensä maaliskuun viisikolmatta päivän rahasto joka edelleen jakaa apurahoja oikeustieteellisten väitöskirjojen kirjoittajille.

Kansalaissotaan liittyvät tapahtumat alkoivat Turussa jo syksyllä 1917. Marraskuun jälkipuolella työväen osasto tunkeutui hovioikeuteen ja miehitti sen. Keisari Aleksanteri II:n muotokuvaan lyötiin kiväärinpistimellä reikä sydämen kohdalle. Hovioikeudenneuvokset ja muut virkamiehet olivat suljettuina hovioikeuteen, jonka ovilla oli aseistettuja vartioita.

Talvisodan aikaan helmikuussa 1940 Akatemiataloon osui kaksi palopommia aiheuttaen huomattavaa vahinkoa. Kuten vasta ilmestyneestä, hovioikeuden informaatikko emerita Hilkka Karpela-Uusitalon kirjoittamasta kirjasta "Tapahtuipa kerran. Kertomuksia Turun hovioikeudesta" ilmenee, ei pommituksesta, sen paremmin kuin sodasta ylipäätään, ole mitään mainintaa hovioikeuden omissa arkistoiduissa asiakirjoissa. Työ jatkui sodasta huolimatta.

Akatemiatalon peruskiven muurasi siis Ruotsin kuningas, mutta talo valmistui lopulta 1815 Aleksanteri I:n suojeluksessa. Suomi kuului suuriruhtinaskuntana Venäjän keisarikuntaan. Rakentamistyötä johtanut italialaissyntyinen, Ruotsissa opiskellut Carlo Bassi sai kiitosta ja suoranaista ylistystä saavutuksestaan. Akatemiaa varten tehdyt tilasuunnitelmat ovat parhaillaan nähtävissä juhlavuoden näyttelyssä tämän salin yläkerrassa.

Vihkimisjuhlan järjestäminen viivästyi, kun keisarille sopivaa ajankohtaa ei tuntunut löytyvän. Lopulta juhla järjestettiin kenraalikuvernöörin läsnä ollessa 30. lokakuuta 1817, jolloin uskonpuhdistuksesta oli tullut kuluneeksi 300 vuotta. Samassa yhteydessä nimitettiin Turun piispa Jacob Tengström Turun ja Suomen arkkipiispaksi. Juhlavalaistus hehkui Tuomiokirkon ympäristössä tulevinakin päivinä aina marraskuun 4. päivään asti.

Turun palosta vuonna 1827 koitui talolle vahinkoja, joskaan ei varsin suuria. Korjauksia ryhdyttiin tekemään intendentinkonttorin valvonnassa. Konttorin johtajana oli vuoteen 1824 saakka toiminut Carlo Bassi, ja hänen tilalleen tuli Carl Engel. Akatemiatalon ensimmäisen korjaussuunnitelman oli tehnyt Bassi 1828.

Vuodelta 1835 olevien, Engelin signeeraamien uusien piirustusten mukaan ensimmäisessä kerroksessa oli etupäässä lääninhallituksen tiloja, mutta myös postikonttori ja asianajajien huoneita. Toiseen kerrokseen sijoittuivat hovioikeus ja tuomiokapituli. Kolmannessa kerroksessa oli kaksi vahtimestarin asuntoa ja arkistoja. Kuvernöörin asunto sijoittui sekä toiseen että kolmanteen kerrokseen.

Erilaisia vuosihuolto- ja muutostöitä tehtiin Akatemiatalossa pitkin 1800-lukua ja 1900-luvun alkua. 1950-luvulla talo sai keskuslämmityksen ja tässä juhlasalissakin tehtiin muutoksia, muun muassa istuimet uudistettiin.

1970-luvulle tultaessa sisätilojen kunto oli monin tavoin rapistunut. Kun tasavallan presidentti Urho Kekkonen vieraili Akatemiatalossa hovioikeuden 350-vuotisjuhlien yhteydessä 1973, hovioikeuden-presidentti Keijo Heikola määräsi hovioikeudenneuvos Arnold Kulmalan (AK), isokokoisen miehen, seisomaan hovioikeuden niin sanotun kansliahuoneen korkkimatossa olleen reiän päällä.

Laajempi entistämis- ja peruskorjaustyö pääsi alkamaan vuonna 1977 ja työ valmistui vajaan kahden vuoden kuluttua tammikuussa 1979. Työn toteutti Kivikartio Oy, mutta kaikesta asiakirja-aineistosta ja muistelmista on pääteltävissä, että suunnitelmien toteuttamiseen vaikutti keskeisesti hovioikeuden presidentti Keijo Heikola. Hänen työkapasiteettinsa ja kykynsä hallita yksityiskohtia on ollut suorastaan poikkeuksellinen. Heikola muun muassa johti työmaakokouksia ja vielä viimeisessä kokouksessa hän saattoi nostaa esille yksityiskohdan, josta kukaan muu ei ollut huolehtinut: "Kenen vastuulla on ollut lipputangon valaisun järjestäminen?"

Vuosien 1977-79 korjauksen teknisiin parannuksiin kuuluivat, kuten Hilkka Karpela-Uusitalolta saamastani runsaasta aineistosta ilmenee, muun muassa palomuurit, lämpökeskus, ilmastointi, sähköistys, hissi ja puhelinkeskus. Kaksi yllätysaarrettakin löydettiin heti suunnittelun ja työn alkuvaiheessa: Engelin suunnitelmiin sisältynyt hieno kellariholvisto ja täältä juhlasalin parvekkeelta löytyneet urut, jotka kuuluvat lajissaan maamme vanhimpiin.

Nyt tänä syksynä 2017 loppuun saatettu peruskorjaustyö alkoi vuonna 2014. Akatemiatalon ulkopuolisista vuokratiloista oli päätetty luopua, ja hovioikeuden koko henkilökunta tuli saada sijoitetuksi nykyaikaisiin tiloihin tässä talossa. Työhyvinvointiin liittyviin seikkoihin kiinnitettiin erityistä huomiota. Henkilöstön työtilat ja istuntosalit tuli saada myös sellaiseen kuntoon, jota nykyaikaisen oikeudenkäynnin tietotekniikka etäyhteyksineen edellyttää.

Nyt peruskorjauksen jälkeen voidaan todeta, Akatemiatalo on kaikilta osin nykyaikainen oikeustalo, eittämättä alansa eturivissä Suomessa. Esitän tästä parhaimmat kiitokseni sekä Senaatti-kiinteistöille, joka on vanhan intendentinkonttorin työn ansiokas jatkaja, sekä oikeusministeriölle.

Laajimmat muutokset ovat sijoittuneet rakennuksen kolmanteen kerrokseen, jossa toimistotilat on uusittu kokonaisuudessaan. Toinen laajempien muutosten alue on ollut istuntosalivyöhyke. Istuntosaleissa kaikki kalusteet sekä tekniset järjestelmät on uusittu. Salit on varustettu viimeisimmällä ICT-teknologialla. Suomen perinteisimpään oikeusrakennukseen on valmistunut Suomen nykyaikaisin hovioikeus. Talon viihtyisyyttä parantamaan tarkoitettu viilennystoiminto on ilmanvaihdon muutosten yhteydessä tuotu tiloihin.

Presidentti Aleksi Käpy tutki hovioikeuden toiminnan 300-vuotisjuhlassa pitämässään esitelmässä, miten hovioikeusoikeudenkäynti oli muuttunut aikojen kuluessa vuoteen 1923 tullessa. Kuten pelättävissä oli, asian käsittely- ja ratkaisutapa oli 300 vuotta aikaisemmin ollut "jotakuinkin samanlainen kuin nykyäänkin". Kuitenkin suullinen menettely oli ollut käytössä menneinä vuosisatoina paljon enemmän kuin 1920-luvulla.

Nyt kun hovioikeuden 400-vuotisjuhla lähestyy, voidaan todeta, että yli viidennes hovioikeuden asioista ratkaistaan suullisessa käsittelyssä. Kehityksen suuntaan ovat vaikuttaneet varsinkin ne vaatimukset, joita Euroopan ihmisoikeussopimus on asettanut oikeudenmukaiselle oikeudenkäynnille.

Nykyään pyritään siihen, että jo ensi asteen oikeudenkäynti on niin luotettava, ettei täysimittaista prosessia valituksen johdosta enää useinkaan hovioikeudessa tarvita. Toista oli ennen, hovioikeus joutui valitusasioita ratkaistessaan tekemään monenmoista pikkutarkkaa korjaustyötä. Otan esimerkiksi noin 35 vuoden takaa hovioikeuden tuomion lapsenelatusjutussa, jossa valituksenalaisen ratkaisun oli antanut Tampereen raastuvanoikeus 15.10.1981:

H o v i o i k e u s on tutkinut jutun; ja samalla kun hovioikeus toteaa, että Ventelä on sitoutunut suorittamaan raastuvanoikeuden päätöksessä tarkoitettua elatusapua, kunnes Veli-Pekka Halme täyttää 17 vuotta, että raastuvanoikeuden päätöksessä elatusapujen korottamisesta annetulla lailla tarkoitetaan lakia eräiden elatusapujen sitomisesta elinkustannusindeksiin, että raastuvanoikeuden päätöksessä avioliiton ulkopuolella syntyneestä lapsesta annetulla lailla tarkoitetaan avioliiton ulkopuolella syntyneistä lapsista annettua lakia ja että raastuvanoikeuden päätöksessä Veli-Matti Halmeella tarkoitetaan Veli-Pekka Halmetta, hovioikeus katsoo, ettei ole syytä muuttaa raastuvanoikeuden päätöstä.

Työtavat ja organisaatiot muuttuvat, mutta tuomarin velvollisuuksien vakaumuksellinen pohja, lain kunnioitus, säilyy ennallaan. Lainaan Turun hovioikeudessa aikanaan työskennelleen presidentti P. E. Svinhufvudin ns. tuomareiden menettelytapakiistassa kirjoittamaa kirjettä:

Tuomarikunnan tulee edelleen uskollisena valallensa, seurata ainoastaan maan perustuslakeja ja niitten mukaan syntyneitä lakeja ja asetuksia sekä olla noudattamatta perustuslainvastaisia säännöksiä."

Hyvät kuulijat! Akatemiatalo suunniteltiin korkeimman opetuksen ja tutkimuksen taloksi. Turun palon jälkeen vanha Auran Akatemia pakkomuutettiin Helsinkiin, jonka tuolloiseen kurjuuteen viitattiin kaupungin ruotsinkielisen nimen väännöksellä Svältingfors. Turun uusien yliopistojen myötä akateeminen kiinnostus Akatemia-taloa kohtaan heräsi uudelleen 1900-luvun alussa. Tämä juhlasali on jatkuvasti ollut yliopistojen käytössä.

Turun tuomiokapituli toimi Akatemiatalossa vuodesta 1830 vuoteen 2000. Kirkolliskokouksia on täällä pidetty aina 1970-luvun alkuun asti. Turun hovioikeus muutti taloon vuonna 1830 ja toimii täällä edelleen. Lisäksi Turun lääninhallitus on ollut sijoitettuna Akatemiataloon.

Presidentti Aleksi Käpy valitti edellä mainitussa esitelmässään, miten huonosti valtiovalta oli kohdellut hovioikeutta. "Ränsistyneissä, vuotavissa virkahuoneissa saivat hovioikeuden jäsenet ja virkamiehet hoitaa toimiaan, valtion varoja kun muka tarvittiin tähdellisempiin tarkoituksiin kuin oikeudenhoidon ylläpitämiseen."

Hyvät naiset ja herrat! Suomen oikeudenhoidossa on viime vuosinakin eletty vaikeita aikoja. Tuomioistuinlaitoksen rakennetta on karsittu ja määrärahoja vähennetty. Sitä merkittävämpää on, että oikeusministeriön hallinnonalan tärkeimmäksi peruskorjaushankkeeksi on tänä itsenäisyyden juhlavuonna noussut Akatemiatalo. Siitä ministeriölle suuret kiitokset. Senaatti-kiinteistöjä ja koko sen henkilöstöä on kiitettävä hyvästä, niin määräajassa kuin kustannusarviossakin pysyneestä työstä.

Akatemiatalon entiset ja nykyiset käyttäjäryhmät ovat luoneet sen perustan, jolta täällä työtä edelleenkin tehdään. Siihen kuuluvat riippumattoman ajattelun analyyttisyys, joka on keskeinen arvo akateemisessa työssä, kirkon opista lähtevä kristillinen etiikka sekä tuomioistuimen oma vankka laillisuuden ja oikeudenmukaisuuden noudattaminen. Tältä lujalta pohjalta on hovioikeuden työtä hyvä jatkaa.

Hyvät kuulijat! Osoitan Hovioikeudelle, joka on peruskorjatun Akatemiatalon pääkäyttäjä, korkeimman oikeuden lämpimät onnen ja menestyksen toivotukset. Olkoon hovioikeuden toiminta edelleenkin Suomen oikeudenhoidolle hyödyksi ja kunniaksi ja olkoon se omansa kasvattamaan hovioikeuden mainetta!

Bästa åhörare! Jag har äran att frambära Hovrätten Högsta domstolens varma välönskningar för en lycklig framtid – vår lagskipning till gagn och fromma och hovrätten själv till berömmelse.

 
Julkaistu 15.12.2017